keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Historiankirjoitusta autoista. Detroit,entinen voimakaupunki.1.

1942 Alistair Cooke ja 1936
Lincoln Zephyr

London Cab
Jos Alistair Cooke olisi pistäytynyt Detroitissa 70 vuotta myöhemmin kuten brittiläinen näyttelijä Steven Frye Amerikan ympärikiertueellaan,kaupunkia hän ei tunnistaisi samaksi.
Cooke ajoi Detroitiin 1936 Lincoln Zephyrillä,mikä oltiin valmistettu Dearbornissa,8 mailia Detroitin ulkopuolella.Frye ajoi sinne mustalla Lontoon taksilla,jota kadullakävelijät ihastelivat tai inhosivat.
Inhoajien joukossa oli kysyjiä,oliko auto GM:n uusi Volt-hybriidiauto tai jokin muu sähköllä kulkeva protovempele.


Henry Ford
ja Model T
Juhart 2005
Tänä vuonna juhlitaan 100-vuotisjuhlia automaattisen kokoonpanolinjan syntymästä,Henry Fordin keksinnöstä,josta Charlie Chaplin Modern Times-filmissään karrikoi rajusti,näyttelemällä itse valtavien koneratasten pyörinnässä jättitehtaan mutterinvääntäjää.
Aldous Haxleynkiin Henryn keksintö vaikutti niin paljon Brave New World-teoksessaan,että muutti kuvitellun yhteiskunnan kalenterinkin  kahteen ajanjaksoon BF ja AF (Before Gord,After Ford) eli ennen Fordia ja Fordin jälkeen.
Kansalaisetkin kirjassa huudahtelivat Oh,My Ford! eikä Oh,My God!
Kirjan uskovaisetkin tekivät ristinmerkin sijasta rintaansa T-merkin Henryn kuuluisan T-malli Fordin kunniaksi.Oma isärovastinikin oli sydänohitusleikkauksesta saanut rintaansa T-mallisen arven Volkswagen-miehenä.Hän oli kyllä leikkausta ennen kysynyt sydänkirurgilta,jos olisi ollut mahdollista saada ristinmuotoisen ja papin arvoon sopivan leikkausarven.
Isän lapsuuden leikkikaverin ja tulevan ruustinnan kodissa Kauppis-Kallella oli kyllä kotona aito Ford Model T Touring Iisalmen maalaiskunnassa.

Ford-tehdas
1940-luvulla
Henry Fordista on jäljellä muistona vain Greenfield Village Park,eräänlainen kansanomainen maaseutukylä-Disneyland-seikkailupuisto,mihin Henry kuljetutti hyvän ystävänsä Thomas Alva Edisonin Menlo Parkin rakennuksen sekä pohjoiscarolinalaisten Wrightin Orville ja Wilbur-veljesten polkupyöräkorjaamon tiili tiileltä. Henry Ford-museosta voi löytää myös Abraham Lincolnin viimeisen istuimen,teatterituolin sekä John F. Kennedyn viimeisen Lincoln-avoauton,joihin kummatkin presidentit tulivat ammutuiksi.
Henry Ford-museo kuvaa melankoolisella kontrastilla mennyttä autotehtaan perustamisaikaa,jolloin 9 kymmenestä Amerikan teillä kulkevasta autosta oli Fordeja ja nykyaikaa,jolloin tehdas taistelee miljardien dollareiden tappioissa.


1942 Bussipysäkki Detroitissa
Detroit voi väittää olevansa eräänlainen visio urbaanisesta Amerikasta autoineen,rikoksineen sekä MoTown-populäärimusiikkineen.
Alistair Cooken vuoden 1942 näkemä Detroitin autokaupunki oli ryhtynyt kokoamaan kuumeisesti M5-tankkeja, sotajeeppejä ja B-24 Liberator-pommikoneita,joista jälkimmäiset tulivat kuuluisiksi Dresdenin vilttipommituksista. V.1941 eräs reportteri oli kysäissyt kuuluisalta autonvalmistajalta vastausta sodan vaikutuksesta autoteollisuuteen.Vastaukseksi hän oli saanut,ettei sodalla ole mitään vaikutusta.


American Way
UAW:n (United Auto Workers) päällikkö Walter Reuther oli ollut vastaan koko ajatusta,että autotuotannosta noin vain hypätään pommikoneiden kokoamiseen ilman työväestön ja ammattimiesten suostumusta.Autotehtaiden johtoportaat ilkkuivat ja irvistelivät Reutherille lehdistössä,mutta lopulta myöntyivät Reutherin ehdotukseen v.1941 erityisen muutossuunnitteleman toteuttamiseksi.
Washington D.C.:stä tulikin lopullinen nootti,missä Sotateollisuuskomissio yksinkertaisesti ilmoitti "Ei enää autoja!
Samainen edellä mainittu reportteri oli palannut myöhemmin kyselemään samalta autonvalmistajalta päätöksestä,saamalla vastauksen:
--Älkää tulko kyselemään minulta mitään automalleista sodan päätyttyä!
--Nyt mieluummin en ajattele kuin viikon mitan eteenpäin.
--Olen keskittynyt vain ampumarautoihin!

1942 General Motors- mainos
Yhtäkkiä 200.000 autotyöntekijää oli ilman työtä,muutossuunnitelman tullessa voimaan 1942 syksyllä,jolloin odoteltiin myös työvoimapulaakin.Lopuksi työntekijöille tarjottiin ylitöitä sekä viikonlopputöitäkin.
Yhden ainoan autotehtaan ei odotettu valmistavan kokonaista pommikonetta.
Hudson Motor Company rakensi pommikoneen rungonosia,jotka kuljetettiin Chryslerille,missä rungot koottiin ja jotka rahdattiin Glenn Martinille loppukokoamiseen,missä Fordin valmistamat Pratt and Whitney-moottorit asennettiin Goodyearin tekemiin siipiin.
Fordin Willow Runin pommikonetehtaan työvoimakysymys toi uuden ongelman siirtotyöläiskysymyksessä.
Mm. Ann Arborin 30.000:n ja sen naapurissa sijaitsevan Ypsilantin 10.000:n  asujamiston odotettiin imevän 90.000-100.000 työntekijää. Kaavoituksen , jätekeräyksen ,viemäriverkostojen sekä pesumahdollisuuksien puutteesta huolimatta kaupunkien ympäröiville alueille muuttaville,enimmäkseen etelävaltioista tulleille puutteet eivät olleet mitään vaikeuksia,asuttuaan koko ikänsä samanlaisissa olosuhteissa.

Ensimmäiset rodulliset tunteenpurkaukset syttyivät Detroitissa,kun mustien asuntoprojektia suunniteltiin valkoisten asuinalueelle ja jota valkoiset tietysti protestoivat.
Sitten myös paikalliset mustatkin protestoivat.
Liittovaltion asutuskomissio kutsui kansalliskaartin alueelle asutettujen mustien suojelemiseksi.
Dodgen tehtaalla valkoinen työväki protestoi mustien työhönottoa vastaan,valkoisten työläisten ollessa työttöminä. Dodgella kerrottiin mustan työväestön värväyksen pohjautuvan pidempään työkokemukseen ammateissaan.Esimerkiksi,jos mies oli palvellut Packardilla 6 vuotta ja hänelle tarjottiin paikkaa GM:llä.hän on oikeutettu pitämään 6 vuoden statuksensa uutta tointa hakiessaan. Mutta,jos hänet oltiin koulutettu sotateollisuustyöhön,kuten esimerkiksi  lentokonemoottorin kokoamiseen ja General Motorsin halutessa hänet takaisin,hakija voi ohittaa kokemusklausuulin ja pitää hyvin palkatun työpaikkansa.
Juuri tällaisen komplikaation mustia töihin houkuttelevat halusivat mieluummin unohtaa. Monet virkaportaassa istuvat detroitilaiset eivät halunneet puhua avoimesti uhasta,joka voisi revetä auki mustien ja valkoisten välille..
Eräs koko ikänsä alueella asunut oli lausunut,että kysymys oli aivan uutta ja syynä siihen on Detroitiin muuttaneet etelävaltioiden valkoiset,jotka kuuluvat maanalaiseen Ku Klux Klaniin.
Ymmärrettävästi bensiiniä ruiskuttivat tuleen tahallaan järjestäytyneet viharyhmät,mutta vapaassa keskustelussa mustien ja valkoisten piireissä vihjailtiin lisäksi mustien harhauskosta jonkinlaisen suuruuden tavoittelemisessa.
1942 Detroit
Musta väestö alkaessaan nousta rauhanajan työasteikossa ylöspäin ja ansaitessa paremmin aluksi ei halunnut omaa erityistä ja hienoa asuinaluetta.Heidän tavoitteinaan oli näyttää ylemmyyttä muille mustille muuttaessaan valkoisten asuinalueille ja samalla siitä,että heidät oltiin sinne hyväksytty.Valkoiset omalta osaltaan vastustivat rodulliseen yksityiselämäänsä tunkeutumista huolimatta siitä,kuinka köyhää heidän yksityinen elämänsä sattui olemaan.
Yksi keskiluokan valkoinen kerran lausui katuvaisen näköisenä:
--No..me olemme monet kerrat aikaisemminkin tulleet toimeen keskenämme,ja nytkin meidän pitää tulla toimeen keskenämme.
Sana "keskenämme",eräs musta oli kommentoinut,kattaa suuren syntitaakan.
Niin kävikin kesäkuussa 1943,kun syntikattilan kansi lensi taivaan tuuliin.
jatkuu..

Ei kommentteja: