Baguiolaisista igoroteista kolmeen vanhaan noitaan.Filippiiniläismatkakirjeet 3.

Igorot tribesman
Juhart 2005

1954 Jussin tuleva vaimo Geraldine dela Cruz Baguiossa keskellä alakoulun I luokalla

Igorotit ja ibaloit
----------------------
Baguion Session Roadin hotellin pääoven vierustalla Jussi havaitsi kirkkaanvärisiin ponchoihin ja leveälierisiin huopahattuihin pukeutuneen ryhmän,joka soitti kitarilla ja okarinohuiluilla Simon & Garfunkelin El Condor pasaa.Jussi luuli kokoonpanon olleen Etelä-Amerikan Andeilta Baguioon vierailulle tulleeksi "indio-artistiryhmäksi". Hänen Gerry-rouvansa kyllä vakuutti ryhmän olleen aivan ehta-aidon paikallisen igorotryhmän.Yleensä paikalliset Cordillera-vuoriston igorotit olivat pukeutuneet kirkkaanvärisiin lannevaatteisiin sekä kolttuihin.Perulaisiksi soittajiksi pukeutuneina ne päivisin tulivat ansaitsemaan lisätienestiä katuartisteina.
Espanjalaiset konkistadorit jo maustereiteiltään saarille erehdyttyään alkoivat kutsua filippiinoalkuasukkaita indioiksi. Cordillera-vuoriston igorotit ja ibaloit ihonväriltään punakoina ja kasvonpiirteiltäänkin perulaisia vuoristolaisia muistuttavina poikkesivat Luzonin saaren muista heimoista.Osaksi vaalean ja punaposkisen ihonvärin syynä oli heimojen naisten avioituminen japanilaismiesten kanssa.
Cordillera-nimen vuoristolle olivat espanjalaiset antaneet siitä,että se muistutti solmuista manilaköyttä (cordillera---engl. knotted rope).
Benguet-provinssin,mihin Baguio myöskin kuuluu alueen pääkaupunkina,heimot ovat sekä igoroteja että ibaloita,jotka erimurteisina tulkataan vuoristoihmisiksi (Mountain People).

Igorot Scooterista
Juhart 2012

Igoroteja ollaan viety Benguetistä aivan Amerikkaan saakka,osa Havaijille,osa Kaliforniaan jo 1900-luvun taitteessa halvaksi ananas- ja appelsiiniviljelmien työvoimaksi amerikkalaishallinnon aikana..V.1904 yksi igorotryhmä pääsi esiintymään tanssiperformanssissa St.Louisin (Missouri) maailmannnäyttelyssä Filippiinien osastolle,mihin oltiin jopa pystytetty oikea igorot-kyläkin..Amerikkalainen kirjailija T. Eliot oli saanut igorotvierailusta aiheen kirjoittaa teoksen nimeltään "The man ,who was a King".

Nykyinen Havaijilla asuva filippiinoyhdyskunta pohjautuu paljolti muistakin Filippiinien pohjois-Luzonin ilokanoista,joihin igorot-heimokin lasketaan.Jussi käydessään v.1981 Honolulussa ja Pearl Harborissa maailmanympärimatkallan havaitsi useiden ravintoloiden tarjoilijoiden enimmäkseen olevan ilokanoja.Hänen Gerry-rouvansa suvun moni jäsen oli perheineen muuttanut Havaijille jo 1930-luvulla. Presidentti Marcos sai samoin Havaijilta viimeisen residenssinsä maanpaossa v.1986.
Presidentti Marcoshan oli maan kuuluisin ilokano.

1900-luvun alun Igorot-kantajat

Igorot Ibaloi-heimoa

Jussin Gerry-rouva kertoi,että 1950-luvulla heidän Carino Streetin talon eteen saapui vuorilta viikottain paljasjalkainen igorotnainen myymään polttopuita.Tämä kantoi päänsä päällä Saling-polttopuusäkkiä ja selässään huivin kannattama pikkulasta. Igoroteja kutsuttiin paikallismuurteella Gayem-nimellä eli ystävinä.
Japanilaisvalloituksen aikana igorotit jalkaisin "salakuljettivat" lääkkeitä ja muita tarvikkeita kaupunkiin salaisia vuoristopolkuja pitkin.
Kuten aiemmin olin maininnut,Baguiossa oli asunut japanilaisia perheitä jo 1900-luvun taitteesta. Osa japanilaisista oli mennyt naimisiin paikallisten igorotnaisten kanssa.
Igorotit kaupustelivat yleensä de la Cruzien uuden vuokratalon nurkilla Pacdal Streetillä lähellä Mines View Parkia.Talon omisti Gerryn ja hänen vanhimman siskonsa ystävätär Heidi Pimetelin isä "Papo" Pimentel ,joka työskenteli Baguio City Hallin virastotalossa valtionvirkamiehenä. De la Cruzin perhe oli muuttanut Carino Streetin talosta Pimentelien taloon vuokralaisiksi,kun Papa Anteron apteekkibisnes alkoi tuottamaan tappiota 60-luvun lopulla.

John Hayn kadetit Baguiossa
Juhart 2004

Pienenä sivukaneettina mainitakseni Heidi Pimentel ja vaimoni isosisko Fhely de la Cruz lauantai-iltaisin odottelivat juhlamekkoihin pyntättyinä ja meikattuina Pacdal Streetillä BMI:n (Baguio Military Institute) bussia,joka vei tyttöporukan kadettien tansseihin.BMI PMA:n (Philippine Military Academy) ohella koulutti kaupungin rikkaiden villeistä nuorukaisista upseereja.Toisin kuin PMA:stä,jonka kadeteista tehtiin vänrikkejä ja ammattiupseereita,BMI:stä valmistuneet vänrikit yleensä päätyivät poliitikoiksi taikka korkeiksi valtion virkamiehiksi.

Igorot-poliisi juhla-
univormussa.
Juhart 2012

Blind Baguio beggar

Baguion korimarkkinakoju

Japanilais-igorotit ja muutama jenkkikin
----------------------------------------------------------
Eräs Hamadan japanilais-igorotperhe tuli kuuluisaksi igorotkäsityötuotteiden valmistajana sekä myyjänä.
Aivan Baguion japanilaismiehtiyksen alussa joulukuun 8.päivä 1941 kaupungin asujamistossa tapahtui yllättäviäkin "takinkäännöksiä",miten kaupunkilaisille tutut japanilaiskauppiaatkin muuttivat japanilaisvalloittajien puolelle.

Maryknoll 1990-luvulla

Maryknollin nunnakonventinkin japanilaiset sotilaat miehittivät,tuhoamalla sen sisustuksen suuressa vihanpurkauksessaan.
Nunnat  ja konventin muut työntekijät oltiin ajettu konventin pihalle pelättyyn viimeiseen nimenhuutoon,jota piti japanilaiseksi luutnantiksi itseään kutsuva Akihito Kyoshi.Luutnantin aikeena oli marssittaa koko luostarin väen Camp John Hayn vankileirille. Japanilaiset olivat piesseet luostarin belgialaisen padrenkin henkihieveriin.
Luostarin vanha igorotheimolainen puutarhuri ja remonttimies Manuel Quititin oli astunut rivistä puhumaan kaikkien puolesta ja pyytämään tältä armoa.Hän yllätyksekseen tunnisti luutnantin baguiolaiseksi torimyyjäksi ja kalakauppiaaksi Kiko Torresiksi. Torresin isä oli alkujaan japanilainen liikemies,joka oli kuollut Manilassa 1900-luvun alussa,jäätyään Meralcon Tranvia-raitiovaunun alle. Torresin perhe oli sen jälkeen muuttanut Baguioon.
Sodan päätyttyä Maryknollin konventti päätyi rappiolle ja se kunnostettiin..ei luostariksi..vaan Magnolia-meijerituotekonsernin jäätelötehtaaksi.Sitten sen tiloihin muutti Maryknollin tyttökoulu,jonne kaupungin rikkaiden villit tytöt pantiin opiskelemaan kurissa ja nuhteessa.1970-80-luvuilla Maryknoll päätyi kokonaan rappiolle ja luonnon villitsemäksi.jolloin sinne perustettiin ekologinen suojelupuisto.
Tänä päivänä Maryknoll tunnetaan myös modernina ostoskeskuksena (Maryknoll Mall).

1942 japanilaissotilaat ja
 Maryknollin nunnat

Hotelliin perheensä buukattuaan Jussia ei innostanut hotellihuoneen kuluneen ja harmaan näköinen sisusta.
Ainoina taide-esineinä hotellihuonetta koristivat igorotkaivertajien tummapetsatut, narrapuiset sivupöytälampun jalustat ja narrapuisilla pikkupöydille asetetut carabao-vesipuhvelia muistuttavat tuhkakupit.
Niitä koristekapineita löytyi jopa manilalaisilta rihkamamarkkinoilta tuhansittain.Hotellin reseptionin lahja- ja suvereenikaupasta niitä sai ostaa paljon kalliimpaan hintaan,kuten peltisiä ja kirkkaanvärisiä Filipino Jeepneyden pienoismalleja kuin Manilasta.
Baguiolainen käsipuhdetyö sekä vähittäiskauppa oli jo melkein sata vuotta ollut japanilaissukuisten baguiolaisten käsissä.Heistä myös tuli vihannesviljelijöitä sen jälkeen kun Benguet-vuoristotie eli Kennon Road valmistui 1905. Japanilaisia ammmattimiehiä tuli silloin Baguioon muutaman sadan ryhmänä vuosina 1903-04.Moni oli tullut jäädäkseen ja lisää oli vielä tulossa.
V.1900 Dean Worcesterin löydettyä Baguion pikkukylän,alueella asui yksi valkoinen mies,30 igorotia ja 20 ilokanoa.Nyt Baguio Cityyn ahdettuna asuu yli 250.000 asukasta.
Amerikkalainen liikemies James Halseman tulin maininneeni edellisessä kirjoituksessa amerikkalaisten internoitua parisataa baguiolaista japanilaissiviiliä kahteen Camp John Hayn sotilasparakkiin ennen japanilaisen keisarillisen armeijan saapumista kaupunkiin.Hasema auttoi japanilaissiviilejä ruoassa ja muissa välttämättömissä tarpeissa. Hän oli v.1940 käynyt JACS:n (Japan-American College Students) ryhmän kanssa vieraillut Tokiossa ja Kiotossa tapaamassa japanilaisia opiskelijoita ystävyyden ja tutustumisen puitteissa.

1950-luku.Halsema Highway
Baguiossa

James Halsema (11.1.1919.Warren.Ohio):
Hänen isänsä liittyi Filippiinien saarten Julkisten töiden virastoon (Philippine Islands Bureau of Public Works) Yhdysvaltojen armeijan pioneerien insinöörinä v.1908.
6 kuukauden vanhana James äitinsä ja siskonsa kanssa oli matkannut Mindanaon saaren Zamboangaan isänsä E.J. Halseman luokse ja missä isä Halsema oli aloittanut uransa Julkisten töiden virastossa.
Isä Halsema kuitenkin oli saanut Malagaon kivihiilikaivoksesta  malariatartunnan,joka oli tappanut 600 cebuanotyöntekijää.Hänet lähetettiin Baguioon toipumaan yhteen parantolaan,jolloin hänen vierailunsa vuoristokaupungissa venähti 17 vuodeksi kaupungin pormestarina sekä Benguetin alueinsinöörinä.
James-poika aloitti koulunkäyntinsä arvostetussa Brentin koulussa,mistä hän sai päästötodistuksen v.1936.Sieltä hän jatkoi opiskelujaan Ouken yliopistossa Ohiossa,valmistumalla kunniamaininnoin historian kandidaatiksi.

Japanilaisten antautuminen
amerikkalaisille Camp
John Hayssä 1944

Amerikasta hän palasi JACS:in Japanin matkan perästä v.1940 Filippiineille,tullakseen internoiduksi japanilaiselle keisarilliselle armeijalle Camp John Hay:n ahtaaseen parakkiin,missä hän oli aiemmin avustanut ja ruokkinut Baguion japanilaissiviilejä.
V.1940 väestörekisterin mukaan Baguiossa oli 1064 japanilaista ja 635 amerikkalaista.
Kaupungissa oli myös japanilaisia kouluja ja japanilaisia radioasemia,kuten JOAK,joidenka signaalivahvuus vahvistui etenkin iltaisin kuunneltuna.Formosakin sijaitsi pari sataa kilometriä pohjoisessa,minne japanilainen keisarillinen armeija oli jo muuttanut asemiin.
James muistaa,miten koulupoikana hän kävi Session Roadin japanilaisessa parturissa leikkauttamassa tukkansa naispartureiden saksilla.Tukanleikkuun aikana hän sai lukea paksuja ja värillisiä japanilaisia lehtiä,joidenka komeat ja kiiiltävät samuraimiekat ihastuttivat amerikkalaista pikkupoikaa.Kirjoituskoukeroista hän kyllä ei ymmärtänyt mitään.
Näiden samuraimiekkojen tupet tulisivat kolkuttelemaan uhkaavina baguiolaisten kotien puuovia lähtulevaisuudessa.

Kolme noitaa..Cecile,Gene ja Leonar

Cecile Afable nuorempana

Kolme vanhaa noitaa
-----------------------------
Vaimoni isä Papa Antero kutsui sydämellisesti Catalina-rouvaansa nimellä Baket (vanha igorotien naispyhimys).Catalina taasen puhutteli Anteroa nimellä Lakai (vanha pappa),
Baguiolaisena vanhana Baket-henkilönä tunnettiin v.2012 96-vuotiaana kuollut Cecile Carino (lausutaan Carinyo) Afable eli kansan suussa Baket Afable.
Cecile Afable oli baguiolainen veteraani ibaloijournalisti ja Baguion noita.Ibaloit taasen olivat toinen Benguetin vuoristoheimo,jota myöskin joissain kirjoituksissa kutsuttiin ibuloiksi.
Aivan vielä kuolemaansa saakka Cecile 70-lukuiseen minimekkoon,punaiseen peruukkiin ja valkoisiin lakerisaappaisiin puettuna osoitti mieltään baguion kaupungin päättäjille synnyinkaupunkinsa ylikehittämisestä,jonka kyläyhteisömäinen ja idyllinen keskus oli muuttunut amerikkalaiseksi MacDonaldsien,KFC:iden ja Starbucksien urbaanialueeksi,jonka ylle pyrittiin rakentamaan jopa korkea Interstatemainen maantiesilta aivan ydinkeskustaan.Cecile kutsuikin Baguiotaan tyhjeentyneeksi autonkumiksi sekä hökkelikyläksi.

Baguio 1965

Baguio 1995

Baket Cecile oli ehkä vanhin paikallissanomalehden toimittaja Baguiossa ja koko maassa,joka yhdessä entisen pormestari Virginia de Guian ja maan vanhimman sekä edesmenneen kemian insinöörin Leonora Paraan San Agustinin kanssa taistelivat kaupungin herroja vastaan Baguion ylikehittämisestä.
Heidät tunnettiin lempinimellä "Baguion kolme noitaa".Leonoran veli Tabora Fransisco Paraan tunnettiin Baguion poliisimestarina 1954-59 pormestari Alfonso Tabora Tuasonin virkakaudella. Hänen poikansa Renato oli samanikäinen kuin Jussin Gerry-rouvan 4 vuotta vanhempi Cynthia sisko (s.1943) käymällä samaa koulua.
Iskulausetauluin ja kävelykepein noitasiskokset pitivät kolmen hengen mielenosoituksia mielestään oikean ja todellisen Baguion säilyttämiseksi.
Kolmesta noitasiskosta Baket Cecile oli äänekkäin!
Hän nopeasti pani mielestään väärin käyttäytyneet Baguion poliitikotkin ojennukseen viskijäägrogilasi kädessään.
Cecile kuului baguiolaiseen Carino-klaaniin.

                                           Carinojen talo vanhassa Kisadissa

Antero de la Cruzin perhe (Jussin Geraldine-vaimon perhe) asuivat Carino Streetillä Palma Streetin kulmassa.Cecile Carino-klaanin talo sijaitsi pari taloa poispäin .Samalta kadulta oli lähtenyt muitakin filippiiniläisiä kuuluisuuksia,kuten Belmonten punatukkainen (englanniksi Ginger Hair) poika,josta tuli Quezon Cityn pormestari.Toinen kuuluisa ja Amerikkaankin muuttanut Niveran perhe oli lähtöisin Carino Streetiltä,missä seisoi Lola (isoäiti) Niveran residenssi.Martin Niverahan tunnetaan Filippiinien lavakuninkaana ja kultakurkkuna. Samoin samalla kadulla oli Villalonesin kuuluisan suvun residenssi.

Cecile Afable oli syntynyt 11.1.1916 Josefina Carinon ja japanilaisen Taroji Okubon perheeseen.
Okubo oli japanilainen puuseppä,joka oli muuttanut Baguioon Kennon Roadin rakennustyömaalle 1903.
Josefina oli ibaloi-paimenen Mateo Carinon tytär.Cecile taasen oli Josefinan viidestä lapsesta ainoa tytär.
Mateo Carino tunnettiin siitä,että hän haastoi Yhdysvaltojen hallituksen Korkeimpaan oikeuteen laidunmaansa pakkolunastuksesta v.1909.Alue tunnetaan nykyään Camp John Haynä.
Cecilen jo kuolleet veljet olivat nimeltään Policarpio ja Bernardo sekä velipuolet Oseo että Sinai Hamada Josefinan aiemmasta avioliitosta edesmenneen Reukitse Hamadan kanssa.
Sinaista tuli menestyksekäs englanninkielisten novellien kirjoittaja.Hänen tunnetuin teoksensa oli "Tanataban vaimo"-novelli.
Sinai yhdessä Oseo-veljensä kanssa perustivat Baguio Midland Courier-sanomalehden v.1947,Cecile Afablen avustaessa kirjoittajana.Cecile Afable jatkoi lehden päätoimittajana vielä 1990-luvulle asti kiusaamalla poliitikkoja osana "Noitien Voitonmarssia".

                               Amerikkalainen perhe Clarkin lentotukikohdasta vierailulla

                               Cadillacilla Baguion Twin Peaksissä

Baguio oli oikeastaan Filippiinien amerikkalaisin kaupunki,jonka amerikkalaiset olivat rakentaneet amerikkalaisella ajan arkkitehtuurilla itselleen ja muille amerikkalaisille lomakaupungiksi.Amerikkalaiset sotilaat Subicin laivastoasemalta ja Angeles Cityn Clarkin lentotukikohdasta enimmäkseen kävivät lomillaan Baguiossa.
Baguio oli myöskin aidoille baguiolaisille oikea unelmakaupunki,jota koskaan ei oltu rakastettu kaupungin johtoportaassa ja joka oli muuttunut muiden urbanisoitujen filippiiniläisten kaupunkien saastuneeksi hökkelikyläksi.
Kuten edesmennyt noitanainen ja maan vanhin naispuolinen kemian insinööri Leonora Paraan oli lausunut:
--Olen syntynyt Baguiossa..ja olisin jo kauan sitten muuttanut sieltä pois,jos se ei olisi ollut Baguio.
Silti Baguion keskustassa joka joulu Session Roadin alapäässä koristellaan vanha Norfolkin mänty muistoksi Baguion loistoajoista,jolloin mäntymetsiäkin kunnioitettiin osana kaupungin imagoa.
"Baguio..City of Pines"!?

1950-luvun vanhaa Camp Joh Haytä mäntyineen