 |
| 1982 Chevrolet LUV |
Saavuttuani työmaasaitille vuoden 1980 lokakuussa,plaanilla seisoi vain kaksi portakabiinia toimistoina,machine poolin alumiinipeltinen korjaamorakennus sekä varastorakennus,jonne minä asetuin varastosuperviisorin koppiin,laittamalla tussilla oveen kyltin Al Maktaba...toimisto arabiaksi.
Ensimmäiseksi saittiajoneuvoksi sain harmaan brasilialaisen Volkswagen Passatin,josta kaikki irtonainen ovenkahvoista lähtien jäi käteen.
Passatin yleensä joutuessa machine poolin korjaamolle,sain alleni Chevrolet Silverado-pickupin,jolla hoidin paikallisostot Jubailissa.Mutta sitäkin tarvittiin alinomaan saittiajoissa,jolloin projektipäällikkö päätti ostaa käyttööni upouuden Chevrolet LUV pickupin,koska Dammamin satamasta v.1982 alussa oli saapumassa laguuneille laivalastillinen sisältä sementillä vuorattuja valurautaputkia,joista monen halkaisija oli melkein itseni kokoisia..
Lähetyksen alettua saapumaan pitkillä trailereilla ja Kenworthin nuppien vetämänä saitille yleensä iltaisin,jolloin koko erämaa oli tummunut arabialaisen tähtitaivaan valossa,jouduin kollaamaan LUVin kajuutasta kunkin lähetyksen saapumisen ja purkaamisen varastorakennuksen kupeessa sijaitsevalle ns. Raatteen tielle,johon projektin kaikki romurauta sekä käytetyt koneet olivat hautautuneet hiekkamyrskyjen tekemien dyynien alle.
Projektin iso Grove-nosturi kuskeineen teki hyvinansaittua ylityötä kanssani muutaman filippiinotyömiehen avulla trailerien purkaamisessa.
 |
| 1979-81 Chevrolet LUV |
Kaikki saittiautot saivat kovaa kenkää jatkuvassa käytössä,mutta itse pidin uutta LUVia kuin kukkaa kämmenellä pesemällä ja imuroimalla sitä arohiekasta viikonloppuisin.
LUVini oli parannettu ja muodikkaampi malli vanhasta sinivalkoisin kaksoismaalauksin ja sinisin vinyylipenkein.Jenkit kutsuivat sitä Chevrolet S-10-malliksi ja LUV-nimike ei merkinnyt hippikauden jenkkislangin rakkautta ,vaan lyhennyksenä Light Utility Truckia..
Vanhemmat LUVit kylläkin Kaliforniassa kelpasivat hyvin hippikansan lempiajoneuvoiksi sekä surffaavien rantanuorten käyttöpeleiksi VW Transporterien ohella..
Harva taitaa tietää,että alkuperäinen Isuzu Faster pohjautui Isuzu Florianiin,josta pickuppi oli saanut kuononsa ja ovensa. Faster taasen pohjautui Isuzu Waspiin,joka taasen pohjautui Isuzu Bellettiin,
Fasteriä taasen vietiin useihin maihin Isuzu KB-nimikkeellä,kuten Britteihin,jossa se ristittiin Bedford KB-nimiseksi.
Koneelta oma amerikkalainen LUVini oli 1.8-litrainen bensaneloskone yksin nokka-akselein,joka tarjosi 75 hevosvoimaa,josta osa häipyi alituisen kuulerin eli ilmastoinnin käytössä 45-asteen arolämmössä.Ainoana ns,In-Car-Entertainmentinä LUVissani oli kojetaulun keskellä radiokasettisoitin,jossa öisin putkikuormia kollatessani soitin jenkkihittejä Willie Nelsonin On the Road Again-biisiä Dolly Partonin Joliniin..joskus vaihtaen kanadalaisen Anne Murrayn Snowbirdiin..joka muistutti meistä suomalaisista urakkatyöläisistä,jotka olivat paenneet Pohjolan kylmyyttä etelän helteisiin..
Rakkauteni LUViin päättyi normaalilla tavalla,kun projektipäällikkö päätti nostaa statustani projektiostajaksi,jolloin LUV päätyi filippiinoalaiseni käyttöön varastolle.Projektin loppuvaiheessa kyvykäs filippiinoassistenssini osasi hoitaa varastoluovutukset yksin..ja minäa sain alleni upouuden 1983-mallisen Chevrolet Silverado-pickupin..pysymällä siten GM-tuotteissa.
Työmaalla oli jo ollut muutama vanhempi 70-luvun lopun Silverado käytössä sekä pari isoa Suburban-tila-autoa,jotka kovasta saittikäytöstä huolimatta hyvin huollettuina kulkivat ikuisesti..
 |
| Final countdown |
Kerran Jubailissa olin lähtenyt djiboutilaisen somaliostajani Abdin kanssa Dammamiin päiväostoille.
Ajaessani Chevrolet Silverado-pickupilla Jubailin teollisuuskaupungin ja vanhan Jubailin tien risteykseen ,arolla seisoi oliivinvihreä Mercedes-kuorma-auto ja sen taka-akselin alla punainen Mazda 626-henkilöauto.
Mercedesin etuakseli oli mennyt linkkuun kuin kamelinjalat maatemenossa.
Ilmeisesti Mazda oli syöksynyt kuorma-auton etupään alitse kovaa vauhtia ja pysähtynyt taka-akselille.
Poliisit ohjasivat liikennettä ja Mazdaa vedettiin hinausauton vinssillä ulos.
Auto lopulta seisoi katottomana tienvarressa auton viiden somalimatkustajan istuessa päättöminä sen sisällä.
Abdin piti juosta vastusteluistani huolimatta mennä katsomaan paikalle.
Loppumatkalla Dammamiin Abdi oksenteli auton ikkunasta ulos.
Saudiaskaripoliisit vielä kaiken kukkuraksi pelasivat jalkapalloa tienlaidassa yhden somalipään kanssa.
Jos kysessä olisi ollut saudipää,vainajien kohtelu olisi ollut kunniallista.Toiseksi vielä jos joku toisesta osapuolesta olisi jäänyt eloon,tämä olisi päätynyt vankilaan epämääräiseksi ajaksi,kunnes veriraha oltaisiin maksettu kuolleen saudin perheelle.
Abdi ja minä tunsimme olevamme maassa kolmannen luokan vieraita.
Eurooppalaisille rekkakuskeille,jotka joutuivat ajamaan Jordanian rajalta samaa cemetery roadia Jeddaan usein kävi ikävä kohtalo,jouduttuaan onnettomuuteen saudiautoilijan kanssa.
Yleensä onnettomuudet johtuivat saudien holtittomasta ja fataalisesta ohitustyylistä,missä heikompi osapuoli eli saudiautoilija hävisi nokkakolarissa.
Poliisien tullessa paikalle ulkomaalainen ajaja pantiin syyllisenä vankeuteen kuolemantuottamuksesta.
Tavallisesti viranomaisten piti saada vainajien omaisilta pyyntö verirahan maksamiseen,mikä voi viedä vuoden taikka pari,syytetyn viruessa saudivankilassa.
Saudioikeussyteemissä ei ulkomaalainen koskaan voita edes syyttömänä.
From Saudi without LUV...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti