 |
| Kappalaisen Clinton-syöksymoottori ja Katavasaari Juhart 2011 |
Maalta sinä olet ja maalle sinä olet jälleen tuleva
--------------------------------------------------
Viime vuosisadan puolivälissä noin puolet Salon kauppalaisista oli lähtöisin maalta.
Kauppalaa ympäröi laaja maatalousalue eikä kovin kaukana sen keskustassa idässä Inkerinkadun päässä sijaitsi Uskelan kunnan Karjaskylä,samoin etelässä Uskelan kunnan rajana oli Lukkarinmäki.Pohjoispuolellakin Helenankadun toisella puolella Uskela rajasi kauppalaa,pistämällä sen eräänlaiseen pussiin.
Lännessä keskustan sillasta muutaman korttelin päässä oli Halikon tulli,jota myös kutsuttiin Perttelin tulliksi, joka eroitti kauppalan Halikon kunnasta.Muita Salon tulleja olivat Muurlan tulli ja Anjalan tulli,joissa kerättiin maalaisilta tullia kauppalaan tuoduista kuormista.
Teollistumisen myötä maalta kauppalaan vaellus kiihtyi.
Useat maalaiset jopa uskaltautuivat Sveariikiin asti rakentamaan hyvinvointikuningaskuntaa.
Vuosisadan alussa maaltapako ulottui Atlantin toiselle puolelle Amerikkaan asti leveämmän voikakun kaihossa.
Papinperhekin saapui Viitasaarelta Keski-Suomesta asti lounaissuomalaiseen kauppalaan v.1949 pakaaseineen,huonekaluineen ja keskisuomalaisin teräväkokkaveneineen jokivarsikauppalaan.
Silloista seurakuntaa ei vielä kutsuttu Salo-Uskelan seurakunnaksi kun vasta v.1951,jolloin tuoreelle nuorisopastorille tuli melko laaja lääni laupeudentyömaakseen.V.1949 seurakuntia oli kaksi; Salon kauppalan ja Uskelan kunnan seurakunnat ,papinperheen päädyttyä asumaan kauppalan pappilaan Rummunlyöjänkadun ja Torikadun kulmataloon.
Salo-Uskelan kirkkoherra asui omassa ylhäisyydessään Uskelan pappilassa kirkonmäen kyljessä.
Salon seurakunnan aiempi kirkkoherra Linkonen taas asui Vähäjoen "toispualel" Eläintoria vastapäätä ja Uskelan seurakunnan entinen kirkkoherran pappila taas sijaitsi vanhan Perttelintien varrella..
Kauppala oli pussissa savijokilaaksossa melkein kuin Berliini sodan jälkeen itä-Saksan luomisen jälkeen tulleineen ja rajatarkastuksineen.Jopa kauppalaa jakavaa Isosiltaa vahti siltavouti eikä siltaa saanut ylittää hevosilla juosten oikein varoituskyltein.Sillan Itäisen Siltakadun korvassa seisoi jopa vaunuvaaka kollaamassa sillan ylittäjien ylipainoja..
Kauppala samoin oli jaettuna itä- ja länsikauppaloihin ja kadunnimet oltiin kirjoitettu kolmella kielellä...venäjäksi ylimpänä...
Salon pääkadut tunnettiin venäläisinä ulitsoina..oli jopa Aleksandraskaja ulitsa ja Marinskaja ulitsa Venäjän tsaariparin mukaan nimettyinä..eli Aleksanterinkatu ja Mariankatu..
Aleksanterinkadun kilpi vaihdettiin vasta 1955 maatalousmessujen aikaan palokunnatalon nurkalta Asemakaduksi..Pappila sijaitsi Trumslaakarinkadulla eli Rummunlyöjänkadulla (Drumslagarsgatan),koska kaikki muut kauppalan kadut olivat olivat vuosisadan alussa ruotsinkielisiä.
Salon kauppalassa kauppapaikkana 1800-luvulla ennen v.1887 paloa pidettiin kuuluisia Piritan markkinoita ennen varsinaista kauppatoria "Trumslaakarinkadun ja Ison kadun" välillä (Rummunlyöjänkatu),jossa pidettiin markkinakojuja. Eläintori taas oli saanut nimensä siitä,että maalaiset tulivat kauppaamaan sinne lehmiään. Eläintorille myös pystytettiin ensimmäiset vierailevien sirkusten teltat. Nykyisin paikka tunnetaan Sibeliuspuistona,joskin historia ei kerro suuren säveltäjän millään tavalla liittyvän Salon historiaan. Eläintorilla myös pidettiin maatalous- ja teollisuusnäyttelyitä. V.1913 pidetty Suomalainen viikko-niminen teollisuusnäyttely pidettiin poikkeavasti nykyisellä Länsirannassa asemapäällikkö Nohterin ja pankinjohtaja Åbergin talojen välisellä katuosuudella (Saarisen ja Kärjen talot).
1950-luvun alussa kauppala alkoi laajentua kirkonmäen taakse omakotialueeksi entiseen Uskelaan sekä pohjoispuolella ns.Moision kentälle nousi rivitaloyhteisö,mitä kutsuttiin Terhitaloiksi,jotka olivat kauppalan uuden sveitsiläissyntyisen arkkitehdin Paul Bernoulli-Vesterän piirtämiä. Rakennusbuumia voidaan hyvin kutsua urbanisoitumiseksi.
Silti kauppalan keskusta oli pieni ja sitä halkaisi silloin valtatie numero 1.
Kauppalan läpi hurahtelevat matkailijat kaupungin pääväylällä sillan yli melko nopeasti autoillaan,näkemättä mitään muuta kuin puutaloja ,tuuheita koivuja ja poppeleiden.jalavien ja lehmusten reunustaman kuraisen joen.
Talvisin kauppalan läpiajajat pistivät kauppalan rajalla kaasun pohjaan karistamalla mielestään alastoman kauppalan harmauden sekä pienuuden.
Sodanjälkeinen jälleenrakennusaika toi uusvauraudessa uuden viruksen,mökkikuumeen,mikä ei parantunut sulfalla eikä penisilliinillä,mitä papin pesue sai piikeissä takalistoonsa kurkkumätään kauppalan sairaalan kulkutautiosastolla.
Varakkaammat kauppalalaiset rakensivat huviloita järvien rannoille Lounais-Suomen järvialueella Muurla-Kisko-Suomusjärvi-akselilla.Toiset taas vuokrasivat isänniltä hyljättyjä mummonmökkejä yhdeksi kesäksi kerrallaan.
Pappilassakin herättiin kevään koivunsilmujen avattua silmänsä vuonna 1953,että papinkatraan pitäisi päästä kesäksi maalle ja takaisin luontoon Rousseaun opin mukaisesti.
Luonnonläheisyys ja tietynlainen askeettisuus pastorin mielestä kasvattivat ihmisluonnetta tiettyyn harmoniaan luonnonhelmassa kuin Herran kukkarossa.
Ihmisen luontainen kekseliäisyys sai vapaasti työskennellä luonnossa poissa asutusyhteiskunnan mädättäviltä vaikutuksilta.
Isä oli vuokrannut pienen mökin rantaruotsalaisen isäntäparin Konradin ja Editin maatilalta Kemiön saaren Kiilan kylästä Ornäsin lahden pohjukasta.
Ensimmäisellä mökkireissulla papin perhe pakkautui torin linja-autoasemalla Pekka Laineen sinikeltaiseen sodan käyneeseen Volvo-bussiin pahvikapsäkein ja puotinarulla vahvistetuin pahvilaatikoin.
Muutama räsymattorulla oli pantu mukaan pestäväksi merivedessä Mäntysuovalla.
Linja-autoasemaa ei oikein asemaksi voinut kutsua Shell-huoltoaseman kyljessä.Se käsitti vain muutaman puisen laiturin,jotka talvella olivat vielä hengenvaarallisen liukkaita.
Huoltamorakennuksessa kyllä toimi Matkahuolto Oy:n toimisto sekä tavaratoimisto.
Uutta linja-autoasemaa paraikaa rakennettiin harjaan "toispualjokke" Annakadun ja Vilhonkadun väliselle entiselle tyhjälle tontille
Asemarakennuksen oli piirtänyt kauppalan arkkitehti Paul Bernoulli-Vesterä.
Kemiön saareen pääsi Kokkilasta vain lossilla ja niitä lossimatkoja papin pesueelle varmaan tuli tuhansia vuoteen 1987 asti rovastin ostettua v.1967 talviasuttavan kesämökin Kemiön Kiilan kylän Mäntyrinteeltä.
Pappilan suippoperäinen keskisuomalaisvene kuljetettiin Axelssonin talouskaupan Volvo-kuormurilla Ornäsiin.
Yllättävintä pappilan lapsille oli,miten uusi mökkielämä meren rannalla muutti hyvin pukeutuneet vanhemmat putkinotkolaisiksi resupekoiksi. Muodonmuutos jatkui traditiona koko mökkielämän ajan 80-luvun lopulle saakka..
Äidille,joka yleensä pukeutui melko vaatimattomasti, mökkiasunaan kuluneet ja pussipolviset verryttelyhousut jalassa ja vanha kalatakki niskassa eivät niinkään havahduttaneet mökkivieraita,mutta isä,joka Turusta saakka kävi ostamassa mittapukuja muuttui Ryysyrannan Joosepiksi virttyneissä verkkareissa ja vanhassa 30-lukuisessa kalanlimaisessa ja maalitahraisessa tupakkatakissaan,minkä silkkikauluksen koit olivat syöneet haperoksi.
Takin yksi langasta roikkuva nappi peitti pastorin ruskettunutta alastomuutta ja.jaloissaan hänellä oli vanhat ja virttyneet kolmekymmenlukuiset suojeluskuntapoikien kumitossut,jotka nauroivat jo akateemiselle karjalaisseuralle kärjistään.
Ornäsin lahdenpohjukan mökkielämän perusaineisiin kuuluivat tietenkin kalastus verkoilla,uistimella sekä katiskoilla.
Konrad-isännällä oli lahdessa kaislikkorinnassa omat rysänsä.
Vapaaehtoisia soutajia ei yleensä löytynyt,mutta vanhemmat siskot joutuivat aina isän uhrisoutajiksi verkoille.
Airoissa olevaa lasta säälittiin rannassa,isän huutaessa lahden pohjukassa,että.."souva,souva...elä hyvä immeinen---huopoo,huopoo..verkko on tuasen venneen alla...miten sinä oekeen souvat?!".
Soutaja oli aina syyllinen ,oli sitten syynä verkon pujahtaminen veneen kölin alle taikka vetouistimen vieheen koukun jääminen kiinni ulpukan lehtiin.
Tapoihin myös kuului talonväen auttaminen maatilan töissä,kuten heinän lapottamisessa (seipäälle pistämisessä).Lapsista oli hauskaa mennä Konradin kanssa hevoskärryillä jyväsäkkien päällä myllyyn.
Kivinen myllytie kulki mäntyistä harjaa pitkin lasten kikatellessa kärrynpyörien ja vannepannojen kipinöinnistä sekä pomppimisesta tien " mukulakivien" päällä.
Oikeasta venemaalauksesta Kaarnalla ei ollut hajuakaan skrapauksineen ja kittaamisin istumalla pastorin kanssa rantakalliolla ihailemassa iltaruskoa konjakkipullo kädessään.
Isällä oli 30-luvulta toinen tuttava,joka myös tunnettiin elokuvaohjaajana,Eino Heino,joka oli myös ansioitunut partiolainen.
Ilmeisesti pastorin teatterikouluhaaveiden sijasta hän nautti taiteilijoiden seurasta.
Pappilan seinät olivat täynnä tunnettujen taiteilijoiden tauluja,jopa Nelimarkkaa myöten.
Kalle Kaarna (Karl Hegesippus Häggström).myöhemmin Koskenkorva. 1887 Perniö-1964 Helsinki
---------------------------------------------------------
"Kalle Kaarna on perniöläissyntyinen taidemaalari,elokuvaohjaaja ja kirjailija.
Hänen lapsuudenkotinsa sijaitse Matildedalissa. Hän asui Muurlassa parikymmentä vuotta,mutta suurimman osan elämästään hänen kotipaikkansa oli Helsinki.
Hän oli pyrkinyt aiemmin Akseki Gallen-Kallelan oppilaaksi,joka suostui ottamaan Kaarnan oppilaaksi. Opettajan omat suunnitelmat kuitenkin muodostuivat esteeksi. tälle.
Loppujen lopuksi hän pääsi Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun Helsinkiin,jossa hän kävi komivuotisen kurssin 1906-1908. Siellä hänen opettajanaan oli muunmuassa Väinö Blomstedt,Albert Gebhart ja Hugo Simberg sekä ns. piirustussalin tarkastajana Eero Järnefelt.
Ensimmäinen ns. taiteilijadebyytti Kaarnalla oli v.1911. Vuoteen 1925 saakka hän maalasi pääasiassa senhetkisen kotipaikkansa Muurlan maisemia,mutta myös laatukuvia, kuten pyykkäreitä,perunannostajia jne. Asetelmat kuvasivat usein taiteilijan omia harrastuksia sekä mieltymyksiä. Uskollisimpia malleja oli oma äiti,lapset ja muu kotiväki.. Näistä asetelmista syntyikin tauluja,kuten Lukevia tyttöjä,Pajupillin tekijät,Mummo kertoo jne.
Arvostelut olivat etenkin 20-luvulla varsin suopeita. Erityisesti mainittiin taiteilijan vankkaa piirustustaitoa,harrasta syvenemistä ja lämmintä suhtautumista kuvattavaansa..
Yleissävy tällä ns."Muurlan kaudella" oli hieman alakuloinen,myös akvarelleissa,joiden maalaajana häntä kiiteltiin. Kuitenkin tämän Muurlan kauden loppupuolella samojen elementtien käyttöä kritisoitiin uusien vaikutteiden puutteeksi.
Vuonmna 1925 hän muutti perheineen Orivedelle. Tampereen taiteilijapiireissä hän tapasi Uuno Eskolan ,joka yhdessä näyttelijöiden Eero Leväluoman ja Helge Raninin teki mykkäelokuvan "Ei auta itku markkinoilla". Elokuva ilmestyi vuonna 1927 ja jäi porukan ensimmäiseksi ja viimeiseksi filmiksi.
Kaarna jatkoi yksin eri tuottajien laskuun. Runsaan 10 vuoden ajan hän toimi filmiohjaajana ja tarpeen vaatiessa näyttelijänäkin. Hänen töitään arvostettiin filmiteollisuudessa ja esimerkiksi historiallisten filmien huoliteltu lavastus sekä vankka asiatausta saivat kiitosta.
Käsikirjoitukset Kaarna muokkasi itse ja hänen esikoiselokuvansa "Miekan terällä" oli Kaarnan ideoima. Myöhemmin Kaarnan toinen vaimo,kirjailija Katri Viita auttoi häntä käsikirjoitusten laadinnassa.
Kalle Kaarna ohjasi yhteensä 13 elokuvaa,joista tunnetuimmat ovat Jääkärin morsian vuodelta 1931, Kuisma ja Helinä vuodelta 1932, Elinan surma vuodelta 1937 ja Isoviha vuodelta 1939,joka joutui sodan uhan vuoksi esityskieltoon. Filmit tuhoutuivat erään filmiarkiston palossa. Kahdesta löydettiin kopiot (Kuisma ja Helinä sekä Isoviha),joista tehtiin esityskelpoiset kappaleet filmiarkistoon.Myöhemmin Jääkärin morsiamesta löytyi kopiot yhdysvaltojen Michiganista.
Sota lopetti Kaarnan elokuvauran. Sotien jälkeen Kaarna jatkoi maalausten tekoa,tosin tyyli oli aiempaa persoonattomampaa. Helsingissä asuessaan teokset olivat pääasiassa sisä- ja muotokuvia. Saatuaan kesäpaikan Kemiöstä,lapsuudenseutua Matildedalia vastapäätä hänen teoksensa olivat värikkäimpiä ja valoisimpia kuin aikaisemmin"
1950-luvun puolivälissä pappilan väki muutti mökkipaikkakuntaa Suomusjärven Enäjärven pieneen saareen Katavasaareen joka keskeltä jakautui Uudenmaan sekä Turun ja Porin lääniin.
Mökkirakennus oli kaksikerroksinen,mutta v.1957 agronomi Varis saaren Turun ja Porin läänin puoleisena omistajana rakensi Viipurin Voimistelijakavereidensa kuten arkkitehti Teräsvirran kanssa kylkeen verantasiiven.
Lapsille mökin päivittäiset palvelut olivat täyttä savottaa lottavääpeli Kaisan suunniteltua joka päivälle työaikataulun.
Lepoakin kyllä saatiin pyhäisin korvat kiinni vanhan anodi-katodiradion ämyrissä pakollisessa jumalanpalveluksen kuuntelemisessa.
Herran sana sai pesueen torkkumaan aivan kuin kirkkokansa oikeassa kirkkojumalanpalveluksessa.
Mikä sitten saa suomalaisen papinperheen muuttamaan kesäksi maalle,missä vesi kannetaan kaivosta,tarpeet tehdään ulkohuusissa hyttysten purressa perälihoja kuninkaallisten kuvien katselussa ja missä "jääkaappikin" on jossain polun päässä kaivettuna rinteeseen`?
Sitä kellaria kutsuttiin kuopaksi.
Monelle sitä aikaa kokemattomalle olisi jonkinlainen erikoinen kokemus elää luonnon keskellä jonkinlaisessa primitiivisessä taloudessa.
Santasaaren myymäläauto tuli Variksen tilan pihalle kerran viikossa,jolloin papinpesue pääsi nauttimaan sivistyksen hedelmistä,kuten jäätelöstä ja virvoitusjuomista.
Kappalaiska kyllä olisi jäätelön sijasta tarjonnut kullekin kupin viiliä ja Hartwallin Jaffan sijasta kotona puristettua puolukkamehua.
Vastauksena edelliseen kysymykseen voidaan todeta,että sodasta oli tuskin kulunut 10 vuotta,jolloin kaikki oli säännöstelyn alla.
Harvalle sodan kokeneelle tällaiset "itsensähemmotteluostokset" olivat prioriteettilistalla.
Maa eli vielä alitajussaan sotaa,monen vielä kirotessa,että se kahina tuli hävittyä.
Toiseksi suomalainen elämä on ollut satoja vuosia samanlaista ulkohuussissa istumista kesät talvet,puunhakkuuta,vedenkantoa sekä tulella keittämistä.
Sähköhellaa eikä jääkaappia oltu koskaan hankittu vanhaan pappilaan,kunnes v.1967 uuden seurakunnan työntekijöiden tiilinen asuintalo valmistui,jollloin nämä luksuskapineet tulivat asunnon mukana.
Ei se elosta nauttiminen ollut samaa tiilitalossa kuin vanhassa "puupappilassa".
Vessatkin olivat kaakeloituja koppeja,missä ei uskaltanut edes pierasta pelossa,että naapuri kuulevat paukuttelun ohuiden seinien takaa.
Kesämökin puuseen lauteilla oli aina jotain luettavaa,pino Suomenkuvalehtiä ja muita aikakausilehtiä.
Puuseen ovesta sai katsella Suomen Kuvalehden kannen kuningatar Elisabetin kruunajaisia ja Elokuva-Aitan kansikuvatytön Sofia Lorenin täyttä kaula-aukkoa samaan aikaan.
Parhaimmat puuseen seinäkuvat Jussi näki kerran patikkamatkalla kevättalvelle 1960 Lammijärven rannalle.
Jussi oli kärsinyt reissun aikana vatsakivuista joutumalla vierailemaan yhden kesämökin puuseessa.
Koko pytinki oli vuorattu seinillä ranskankielisillä vuoden 1946 Fordin tavara-ja kuorma-autokuvastoilla,
Sitä sodanjälkeistä mallia kutsuttiin luunokaksi,koska auton maskissa ei ollut lainkaan kromia materiaalipulan takia.
Hän kertoi isälleen niistä Fordin luunokkamainoksista kotona pappilassa..
Isä vastasi:
--Minnuon elläessäen sovassa nähänyt foordeja ihan tarpeeksi.
--Talavisovan rospuuttosilla teillä ne hävittäjäfoordittiin jäevät kiiinni savveen aevan kun muuttiin
häkäpönttöaatot.
--Mittee erova sinusta Jussi on hävittäjillä,sussekseilla taekka luunokilla keljrikkoesilla teillä?
--Kaekki jäevät kiinni mahastaan rospuuttosenj muantien keskiharjalle.. oli se nokka tehty kromipellistä taekka siäriluusta.
Jussi jäi ihmettelemään sanattomana isän tietämystä kuorma-autoista.
Olikohan isä hengenmiehenä jotain muita saloja,mistä tämä ei ole koskaan edes hiiskahtanut?
Kesamökkisalmen leppärannassa keskisuomalaista venettään veteen työntäessään hän päästi suustaan bravuurilauseen savonranskalla:
--Noh..Jussi...souvetaan suareen! .
Juhannustanssit
Juhannusaatto 1960. Mökkimatkan valmisteluja pappilassa
----------------------------------------------------------------------------------
Savikaupunkiin oli iskenyt helleaalto juhannusaatoksi.
Oli vuodenvaihteessa kaupungin tittelin saaneen entisen kauppalan ensimmäinen juhannusaatto,jolloin tuoreet kaupunkilaiset alkoivat pakonsa maalle ja mökille....kellä sellaista maata tai mökkiä sitten sattui olemaan.
Kesämökittömät istuivat torin Valio-jäätelökioskin viereisillä penkeillä sekä toripuiston soittolavan edessä nuolemassa sulavia suklaatikkuja ja vanilatötteröitä.
Kaikki pyyhkivät hikeä otsaltaan ja huokailivat vuoronperään "Huh hellettä!"
Torin kukkapaljous,uusien perunoiden kuulaus ja kalakauppojen laatikoiden suomukilo lisäsivät kesäistä värikkyyttä naisten kukkamekkojen ja kirjavien lastenvaatteiden kaleidoskoppiin.
Jokirannassa aivan valkolateksisen Meripelastusseuran pelastusrengasristin vieressä potkupalloveteraanit Toppari ja Falkki olivat korkkaamassa aattoaamun ensimmäistä vinettopulloaan.
Parin Alkon huoltoajoneuvot,kaksi naistenpyörää makasivat lappeellaan penkkanurmella,kuten Hurja-Helmikin,joka oli jo sammunut ensimmäisestä kankkusen korjauspullostaan.
Poliisien mustamaija, kaupunkilaisten juoppopirssi,kuusivuotias Ford-kaappiauto oli saapunut paikalle korjaamaan väsyneitä päiväputkaan.
Romanirouvia pitkissä syvänsinisissä samettimekoissaan kulki torinlaidalla kauppaamassa verkkokasseistaan sarkapukuisille maalaispapoille ja -mammoille honkongilaista priimaa rihkamaa lähtöhintaan.
Lähtöhinta todellisuudessa oli sama kuin ilmainen,koska useimmiten tavarat oli varastettuja.Kaupunkilaisten kielellä puhuttiin Nykäsen Valinnasta.
Kauppiaita torimyyjien lisäksi jokirantaan oli linkkaamassa kanalosauvoillaan Ypäjän Pappi,yksijalkainen reppuryssä,joka kauppasi lyijykyniä aamun ensimmäisen vinettopullon ostoon.Rantapappina hän julisti muille jokitörmän seurakuntalaisille Bacchuksen epistolaa .
Pappi nakkasi selkäreppunsa pelastusrengasristin nokkaan liittyen huokaajiin,joiden ensimmäiset vinettosiivut olivat alkaneet poistamaan hikipalkojen peittämän otsanahan takaista ja pelottavaa kankkusen pirua.
Vastarannalla Vilhonkadulla janoisten jono oli jo pidentynyt alkoholiliikkeestä tohtori Kärjen kulmatalon kohdalle.Sairaalan ylilääkärin talon paraatiovesta ensimmäisiä potilaita näkyi marssimassa Keskuksen talo kulman apteekkia kohti reseptit kyhmyisissä kourissa ja käsilaukkujen vuorien väleissä.
Jos katselisi ilmakuvana Selma Lagerlöfin Niilo Holkerinpojan lailla kaupunkia hanhen selästä,näkisi lyseon vastapuolisen vaaleanvihreän pappilan porttikongissa kurapukuisen lapsen pakkaamassa pyöräntarakalle sivulaukkuja.
Oudompi luulisi santalaatikkolapsen olevan lähdössä karkumatkalle tai leikkimässä työhön lähtevää isää.
Tosiasiassa kurapukuinen oli Salo-Uskelan seurakunnan kappalainen,joka oli pakkaamassa otsa hiessä oliivinvihreätä Miele-mopoansa juhannuksen viettoon Suomusjärven Enäjärven saarimökillensä.
Kappalaisen nahkaisen lentäjän viimalakin päällä törötti plastiikkinen jawakuskin happitröötti ja lakin nahkaiset läpät heiluivat poskilla kuin Aku Ankan ja kumppanin Hessu-Hopon mustat roikkukorvat.
Kappalainen tapansa mukaan ähki täyteen topattujen sivulaukkujen läppiä sulkiessaan,sielunvihollisten eri nimien kaikuessa kirkkokonttorin kongin päätyseinältä.
Pappilan Jussi seisoi kirkkokonttorin kivirappusilla raapimassa kynsillään putkikaiteesta hilseilevää mustaa lyijymaalia,isän lopulta naama hiessä ja punaisena saatua läpät nahkaremmeillä soljenreikiin kiinni.
Isäkappalainen pyyhki silmälasiensa alta peukalollaan hikikarpaloita pois,siristelemällä hien suolaamia silmiään tokaisten ainukaiselle pojalleen:
--Noh...poeka..sinnee suat sitten ottoo sen Pekka Laeneen onnikan asemalta ja kantoo mukanasj loput ostokset,juhannusruokatarpeet ja kahavit sekä pullalendgit,mitä äetisj Varisten muatalon keittijön seinäpuhelimesta tilasj uamulla!
--Linja-aato lähtöö asemalta yheltätoesta...että muistappas olla ajoessa asemalaeturilla!
Isäkappalainen saarnamiehen eleillään oli julistuksessaan noussut kumiteräsaappaidensa kärjille,antamalla pontta sanomaansa kuin Uskelan kirkon saarnastuolista.
Näin hän teki aina saarnatessaan,kastaessaan ja siunatessaan keinumalla lakerikengänkärjillään ja kannoillaan vakuuttuneena siitä,että Herra oli ollut kuuntelemassa.
Äitikappalaiska oli monenmonituiset kerrat joutunut viemään isän virkalakeripatinaparin Anjalantien Hotokan juopoille suutariveljille korjattavaksi moisesta balettitansijamaisesta kärkiastunnasta.
Vanhempi suutariveli oli tarkastellut tiskillä pikisissä näpeissään kärjistään nauravaa kenkäparia ja puhallellut makeita sorbushöyryjä kappalaiskan laseille toteamalla,että papin kengät olivat korjauskelvottomia:
--Nää kenkät kyll ova jo palvelleet varmankkin jo kapinast ast...ett mää ehrottasi ett kappalaisk kertto kappalaisel ett Maaheimolt saa ihkauussi topmannei erullisse hintta!
Vasta vuoden 1963 jouluaatonaattona kappalaiska tulisi pistämään kappalaisen virkalakerit HOP:in pankin kulmalla Pelastusarmeijan joulukeräyskoriin ja siitä nousikin suuri häly,että heitellään noin kysymättä pois kelpoja kenkiä.Pappilassa ei silloin kukaan uskaltanut puhua ääneen viikkoon.
Isäkappalaisen polkaistessa mopoaan käyntiin useaan kertaan bensahanan ollessa kiinni,Jussi manaili aikuisten etuoikeuksista helpompiin töihin.Nytkin hän joutuisi kävelemään linjuriasemalle raskaat kauppakassit näpeissään. Bussimatkan päätteeksi Salmen sillalta vielä soutamaan raskaalla merihankaveneellä parisen kilsaa kaislikosta melkein umpeen kasvaneen salmen läpi mökkisaareen.
--Mitessill on noi sivulaukukki pullollas kun sillei olnu kun parranajovehkke,vaihtohyvonit ja virvelin Abu-kiintokela pakattavan?
--Veiksen piplia ja saarnavehkket noin pal tilaa?
Jussi kiroili itsekseen.
Isä saadessaan moponsa käyntiin hoksattuaan aukaista bensahanan otti äkkinäisen spurtin melkein keulimalla portille.
Kiidossa tämä heilautti ajurinhanskalla hyvästiksi, kunnes jarrutti moponsa pysähdyksiin.
Jawakuskin vakuumimuovitröötistä isä huusi kaivoon pudonneen äänellä pojalleen savonkielellä:
--Muistappas astuva alas siellä Salamensillalla..!
--Merjpuatista pittää alakuun viskata kaahalla veet poisj,kun vuotoo talaven ylj ravistunneena!
Sitten isä päästi kytkinkahvan rukkasestaan irti täydellä kaasulla,mopon hypätessä kadulle kuin kaksijapuolisatapiikkinen motocross-Jawa,leveän etusiivessä läpättävän rekisterikilven väännyttyä gneissisen portinpylvään kulmaan.
Mopopappi näytti soolaavan Rumpalinkatua asvalttikorkokeppien välistä kuin itävaltalainen Toni Sailer Garmisch-Partenkirchenin slalom-mäessä..häviämällä Leinon rautakaupan kulmasta kaksitahtisavussa Helsingintielle.
Jussin seistessä huiskuttamassa kellarinoven edessä sinistä kaksitahtibensasavupilveä kasvoiltaan pois, usvasta kiepsahti kyklooppisilmäinen vihervalkea Cezeta-skootteri konkiin,melkein ajamalla papinpojan solkikenkien kärkien päältä.
Pärinäpoika oli Toivosen Jorkku,seurakuntatalon punapäinen talkkari ja isän perustaman partiolippukunnan partiojohtaja.,joka kieppasi jalallaan skootterinsa jalustalleen alakerran asuntonsa edessä ja pistämällä lampun päältä Comet-perukkeisen virta-avaimen khakipaitansa rintataskuun.
--Mitässää tollaill oikke kaahaat?
Jussi huusi kellarinovelta.
--Meinasiksää teilata munt ja ajaa mun klihtunat kassaan?
Jorkku huusi takaisin seurakuntatalon sivuovelta:
Olsse kyl helvetin onni,etmää en ollu se Kankon paripyäräletukka!
--Sen firestonet olsis plitannet yhre papinpoja jalvot salonsanomie maanatainummeron ohkasiks!
Jussi vilkaisi tukkimiesflanellipaidan hihan alta Leijona-rannekelloaan,minkä hän oli saanut lahjaksi päästyään yhteiskoulun ekaluokalle vuoden 1958 syksyllä.
Hän hihkaisi ällistyksestä,että kello oli jo varttia yli kymmenen.
Keittiönportaita ylös harppomalla hän juoksi köksän kautta makuukamariin vaihtamaan reissuvaatteet päälleen,ettei myöhästyisi bussista.
Hetekan päältä hän vaihtoi niskaansa viikatun keltamustan kesäpaidan sekä mustat Ingo-farkkushortsit jalkaansa.
Solkikenkänsä hän potki hetekan alle villakoirien joukkoon, kiinnittämällä ähkiessään sandaalinsa soljilla jalkoihinsa.
--Nymmää olen valmiin kaikkiin maaliman koetuksiin!
Poika huudahti sulkiessaan sinisten molskihousujensa partiovyön kiinni.
Partiosoljessakin luki ennustavasti kahdella kotimaisella: "Ole valmis--Är redo!"
Hän otti vasempaan käteensä sinisen jenkkikassinsa sekä oikeaan äidin umpeen pakatun kernisen maitokauppakassin,mikä tuoksui possunkyljyksiltä,Paula-kahvilta sekä Kastun leipomon rusinapullalengdiltä. Ennen lähtöään Jussi sanoi hyvästit huoneelleen,minkä tapetilla yhä hakaristiset brewsterit syöksyivät kannaksen yllä Tshaika-viholliskoneiden niskaan. Pahvikuvien alakulmat olivat pehkaantuneet pudottuaan usein tapetilta nastojen varasta hetekan ja seinän väliin.
Nastat kuin eivät halunneet pysyä kiinni pappilan läpikuivuneissa ja 80-vuotiaissa hirsiseinissä.
Naapurin Fammu-täti kyllä oli talon seinähirsiä ja tappuratilkkeitä melkein kymmenen vuotta vanhempi .Täti Jussista oli niin vanha,että käytti ennen sotaa ostettua tekohammaspulveriakin hammaslääkäri Eklund-Äyhön 20-luvulla asentamien itsehymyilevien tekareidensa kiinnitykseen.
Mökiltä palattuaan Jussi päätti liimata brewsterkuvat erikeeperliimalla pysyvästi tapetille.
Jussi sanoi samoin hyvästit sinivalkoiselle Revellin 1956-malliselle Buick Roadmaster Rivieralle.Se seisoi kunniapaikalla kirjahyllyssä vuoden 1955 Mitä-Missä-Milloin-kirjan ja saman vuoden Pikkujättiläisen välissä.
Kirjoituspöydällä sanomalehden päällä oli kuivumassa Humbrolin maaleista penslattu punavalkoinen Revellin 1959 Ford Galaxie Retractable Top,minkä katon pitäisi laskeutua oikeasti takakonttiin.
Katon nosto-ja laskumekanismit olivat kylläkin juuttuneet kiinni polystyreeniliimasta.Ihan oikeassa täyskokoisessa Galaxiessa oli samoin ollut häikkää katonnostolaitteiden sähkömoottoreissa,että pienoismalli oli täydellinen vikoineen...
Vuoden 1958 syksyn yhdessä Kuva-Postissa oli ollut kuva samasta Galaxiesta Brysselin maailmannäyttelyn Atomium-rakennuksen edestä,missä kellomekkoinen ja isotuttinen neiti poseerasi sen likasiipeen..
Jussi oli leikannut sen mimmin kuvan lehdestä ja liimannut kenkälaatikkopahville sekä klipsinyt siitä Uuno-sedältä pihistämillä kraatarinsaksilla itseseisovan paperinuken.
Buick-pienoismallin Jussi oli pannut niin korkealle kirjahyllyyn,etteivät pikkusiskot ylettäisi nappaamaan sitä paperinukkejen kotikutsuleikkeihinsä.
Kerran Jussi pelasti sen siskojen leikkikutsuista,missä nämä olivat yrittäneet panna auton ikkunasta sisään pieni muovisia teekuppeja- ja vateja sekä joulukuusen koristelaatikosta vahanaamaisia ja valkopartaisia villalankatonttu-ukkoja.
Hän oli sitten kostoksi karhulangalla tehnyt hirttosilmukat kunkin tontun kaulaan ja ripustanut ne pikkusiskojen koulupöydän lampun varteen roikkumaan ja kirjoittanut ruutupaperille lyijykynällä.."Joulupukki hirtettynä ompi kuusen oksalla!"
Isompien siskojen kulmakarvapinsetillä Jussi oli joutunut vielä poistamaan teekutsuserviisin Buickin takapenkiltä.
Jussi kääntyi ovelta marssimalla pappilan salin läpi isän työhuoneeseen,minkä seinäkello oli pysähtynyt kello kahdentoista kohdalle.Hänellä ei ollut enää aikaa avata kellotaulun lasia ja ruuvata sitä spänniin.
Hän kolisteli kassit pykälässä väliovesta kadulle, sulkemalla perässään kaulassaan Inga-uumakuminauhasta roikkuvalla Abloy-avaimella pappilan paraatioven .
Torikadun ja Rumpalinkadun kulmassa Jussi vielä katsoi taakseen,ettei yksikään pappilan ikkuna ollut jäänyt auki.
Talssatessaan toria kohti hänen mieltään askarrutti,minkälainen savotta mökillä oli odottamassa.
Bernoullien lait
Mietteitä kesäloman ihanuudesta sekä Bernoullien laeista
--------------------------------------------------------------------------------------------
Jussin patikoidessa pappilan kulmalta puhelinlaitoksen kaapelivaraston Torikadun aidanviertä,hänen mieleensä tulvi kesäisiä kauhukuvia edellisistä juhannuksista äidin voikkamaisteriystävättären Irja Vesterä-Bernoullin ja tämän sveitsiläisen lederhosearkkitehtimiehensä Paul Bernoulli-Vesterän vierailuista mökkisaaressa.
Bernoullit olivat ihan varmaan jo kerinneet ajamaan uudella punaisella vanna-Taunus-piilofarmarillaan alas Varisten punkkileppärantaan ja tööttäilleet torvella sieltä hakijoita mökkisaaresta.Piilofarmarin kyljet olivat vielä ikkunattomina ummessa,mutta takapenkki oltiin Salon Automyynnissä asennettu.
Suomen valtion veroherrojen päätöksestä pakettiautoon sai asentaa akkunat puolen vuoden päästä.
Näin verohallitus kiersi omaa verolakiaan.
Tietysti joku pappilanpesueesta pantiin äidin käskystä soutajaksi Taunuksen saavuttua leppärantaan.
Tuliaisia kukaan ei odotellut näiltä ...päinvastoin!
Irja-täti tulisi odottamaan täyttä palvelua sekä passausta,äidin kantaessa tälle mökin pihan aurinkotuoliin viimeiset päivän lehdet,mitkä hän oli käynyt aamulla hakemassa Arpalahdesta Laidikkeen postista kahdella eri paatilla.Hän oli soutanut keskisuomalaisella veneellä aluksi Vanhatalon leppärantaan ja kävellyt linttaanastutuissa läskäreissään Vanhatalon ja Uusitalon tiluksien läpi kannaksen yli vanhaan kapulalossirantaan.Siitä hän oli vielä vanhalla järviruuhella soutanut postirantaan ja tehnyt saman reissun takaisin.Jollei hän olisi kerinnyt kiireistään näin tekemään,joku pappilan lapsista pantiin aisalle.Äiti oli kerran lapsille kertonut,että kerran postinhakumatkalla lossisalmesta oltiin naarattu hukkunut rantalepän juureen torkkumaan,kunnes ruumisauto haki sen pois. Hukkunut oli joskus talvella kovassa lumipyryssä ajanut moottoripyörällä jäällä ja katkaissut kaulansa jään päällä roikkuvaan lossin vaijeriin sekä hävinnyt pyörineen suvantoon.
Jussille oli äidin stoori pannut mielikuvituksen lentämään.
Hän näki silmissään vuoden järvenpohjassa maanneen ja päättömän sekä kaasuista pullistuneen modarimiehen nuokkumassa lepänjuuressa.
Äiti oli aina torunut Jussin leikeistä,aitojen päälle ja puihin kiipeämisestä kuluneista solkikengistä,jotka muistuttavat hukkuneen kenkiä. Hän oli samaistanut omat boksattomat ja kärjistä pintanahattomat hukkuneen modaristin patinoiden kanssa ja ryhtynyt äidin hämmästykseksi uutterasti kiilloittamaan omia kenkäparejaan plankilla kuin Helsingin rautatieaseman Kas-Kas-plankkipojat.
Enää ei voitu irvailla hukkuneen kengistä,vaikka isän papinkaftaani sunnuntaisin aina siunausten jälkeen keittiön ruokapöydässä tuoksahti kalmalta...ja papin henki ammattipuhujan halitoosilta.
Kesämökillä iltapäiväsiestan jälkeen maha pullollaan äidin lihamurekkeesta Irja-täti makasi mökin yläkerran makkarissa lukemassa jonkun ruotsalaisen hinttirunoilijan kymmensivuista suurteosta, laususkelemassa ikitotuuksia ja aforismeja opuksesta,kuten..."Onko se Aa vaiko Kuu?
Lederhosearkkitehti taas hyppeli rannassa kiviltä toiselle yhdellä kontillaan kuin raajarikko rantasipi etsimässä linnunmunan kuoria ja sveitsiläisiä edelweisseja kaislikkorinnasta.
Irjan homekruunuinen suu tuoksahti hammaskivelle.
Jussinkin piti sitä tervetuliaisiksi pussata poskelle.
Yleensä äiti käski Jussia hakea pihan riippakoivusta Irja-lehtoria varten koivunlehtiä,mistä kiehautettiin tämän uutta herbaalikeksintöä,koivunlehtiteetä.Joskus piti löytää keittiön kaapista jopa camomillateepeusseja..
Jussi piruuttaankin kävi hakemassa paskahuusin takaa sille koivukirvojen ja leppäkerttujen kaluamia rautukoivun lehtiä päivän uudeksi fleivöriksi.Yläkamarin serveerauksen perästä Jussi kävi kiehauttamassa itselleen saikat oikeista Mauri Bergrothin kaupasta ostamista Darjeeling-teelehdistä ja painui lukemaan verannan pöydän ääreen uutta Populär Mekanik-lehteä.
Joka Juhannuksena papinpoika luuli olevansa lehtori-arkkitehtiparin huonepalvelijana eivätkä siskoksetkaan välttyneet palvelukomennuksista.
Silti papinpesue sai Irjalta kiitosta huonosta ja moukkamaisesta käytöksestä ja kuulla ylistyksiä hänen omista kakaroistaan,jotka olivat sata kertaa fiksumpia kuin pappilan apinat.
Heidän lapsensa kun olivat niin fiinejä,hoksaavia ja kohteliaita,koska niiden veri oltiin jalostettu jostain berniläisestä matemaatikkosuvusta sekä viipurilaisesta lehtoriperheestä.
Rouva oli ylpeä viipurilaisista juuristaan.
Ilmeisesti Irja-lehtorin sukututkimuksissa iisalmelaisen arkuntekijä-kauppiassukujen perillisten sukupuun alaoksilta löytyy vain pettuleipää purreita ja suota kuokkineita savolaisjuntteja.
Lisäksi historiassa viipurilaisen hansakaupungin asukkaat ovat aina vihanneet savolaisia.
Irja-tädistä ei olisi uskonut,että tämä olisi poseerannut vuoden 1939 Suomen Kuvalehden kannessa sorjana muiden urheilutrikoisten voimistelijattarien kanssa.Hän oli seissyt ruskeassa kansivalokuvassa niityllä selkä kaarella heiluttamassa padankansia kuin symbaaleja.
Kansikuvassa mainostettiin vuoden 1940 Helsingin olympialaisia,mitkä tunnetuista naapuruussyistä lykkääntyivät vuodelle 1952.
Nyt kun Irjaa tarkastelee siniharmaaraidallisessa marimekossa,ei tunnistaisi voikkamaikkaa entiseksi sorjavartiseksi Viipurin voimistelijattareksi.
Marikaapuunkin saisi mahtumaan kolme entistä Irja-tätiä.
Tarina ei kerro,miten nuori voimistelunopettaja ja sveitsiläinen arkkitehti tapasivat.
Paul menetti toisen jalkansa Helsingin pommituksissa Talvisodan aikoihin ja sodan jälkeen ansioitui toimessaan erinomaisesn hyvällä suomalaismaisemaan sopivalla rakennustyylillään.
V.1945-46 Pohjois-Savon liiton suojeltavien rakennusten tilastoista löytyy Paul-Bernoulli-Vesterän suunnittelemat Varkauden talotehtaan (Oy Ahlström Ab) ylempien toimihenkilöiden Kissankello- ja Sinikello-rivitalot
Samoin Salon kauppalan arkkitehtina hän oli suunnitellut v. 1953 rakennetun uuden linja-autoaseman sekä Moision pelloille rakennetut Terhitalot,mitkä myös olivat rivitaloja.
Silti Paul arkkitehdin sivupersoonassaan oli mitä eksentrisin yksilö.
Paul oli työskennellyt aiemmin 1940-luvulla Alvar Aallon toimistossa ja suunnitellut kuuluisia AA-taloja asevelikyliin.
Mm.Varkaudessa ja Tamperella rakennettiin Paulin suunnittelemia AA-asevelitalokyliä.
Varkauden museoviraston tutkija Mari Immonen on kysellyt 1940-luvulla Onnelassa asuvasta Paul Bernoullista,vaimosta Irma (sic) IRJA: sta,pojista Markuksesta ja Mikaelista.He olivat muuttaneet Varkauden Onnelaan Ämmäkosken Kalapirtiltä,missä asuivat tilapäisesti
Kirjoitus 6.7.2011
Paul oli tunnettu ryssänvihaaja ja eläkkeelle päästyään otti useasti kantaa poliittisiin kysymyksiin lehtikirjoituksissaan.
V.1977 hän oli toimittanut Salvador de Madariagan ja Ludek Pachmanin kanssa kirjasen "ETYK Turvallisuus Vapaus".(Alea-kirja).
Äärivasemmistolainen Punatähdet-Teräksen lukupiiri kritisoi Paul Bernoullin aatteita otsikolla Vaikeneminen on kultaa seuraavasti:
"Hän,joka on nähnyt poikkileikatun Berliinin,hän tietää: EUROOPASSA ON SOTATILA.Paul Bernoulli-Vesterä meuhkaa.Höpsis. Saksan Demokraattisen tasavallan Berliinin puoliskoja jakaa muuri siksi,että edistyksellisestä kansandemokratiasta kateellisten länsiberliiniläisten muuttoliike DDR:n asuinalueelle saataisiin pidettyä edes jonkinlaisessa kurissa.
Tuohan jo opetetaan jo pikkupioneereille
Neuvostovastaisessa marginaalikirjallisuudessa tunnettu ALEA-kirja iskee jälleen.Tällä kertaa sen tuotos on hämmentävä puheista ja tajunnanvirrasta kyhätty kooste,vuonna 1977 julkaistu Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksesta: ETYK Turvallisuus Vapaus.
Kirjassa on kolme osaa. Ensimmäinen on vuonna 1968 Oxfordissa Espanjan professorin Salvador de Madariaganin (s.1886) kirjoittama puheenvuoro Euroopan "turvallisuus"-kenen eduksi?. Kirjan toimittanut sveitsiläis-suomalainen arkkitehti Paul Bernoulli-Vesterä selittää kymmenen vuotta vanhan de Madriagan kirjoituksen olevan "tällä haavaa vieläkin ajankohtaisemman kuin ilmestyessään". Varsinainen syy julkaisuun on ilmeinen: provokaatio. Teksti on julkean neuvostovastaista: "Neuvostoliiton vihamielisyys Lännen suhteen on pysyvä ja absoluuttinen (...) Neuvostoliitto on aina valmis noudattamaan taipuisaa taktiikkaa; ei sen takia,että se luopuisi vihamielisestä taktiikasta,vaan koska se päinvastoin halusi toteuttaa sen,"
Paul Bernoulli-Vesterä kirjoittaa otsikolla Sorrosta vapauteen Euroopassa.
Bernoulli-Vesterä (s. 1908 Bernissä) on käynyt koulunsa Baselissa,arkkitehtikoulun Zürichissä ja toiminut mm. yksityisarkkitehtina Suomessa ja Salon kaupunginarkkitehtina. Hän on 30-luvun fascistilehden kalskahtavan VAPAUS+JÄRJESTYS-aviisin vastaava toimitsija.
Bernoulli-Vesterä muistelee Helsingin "arvoitusta",34 maan ulkoministerikokousta Helsingissä 3.-5. VII.1973. Albania näet ei ollut ainoa maa,jonka virallinen edustaja ei ollut paikalla. "Puuttui maanosamme suurin maa,asukasmäärältään 5. suurin maa,Ukraina". Myös kolme kansainliiton jäsenmaata uupui: Viro,Latvia ja Liettua. ETYK:in loppuasiakirjaa valmisteltiin 18.IX.1973-21.VII.1975, joka kirjoittajan mielestä on mahdottoman pitkään.
Mutta se kannatti.
Esimerkiksi DDR:n kommunistisen puolueen pääsihteeri Erich Honecker lupasi,että Itä-Saksa "haluaa noudattaa tinkimättä loppudokumenttia."
Demokratioiksi itseään kutsuvat "länsimaat" paljastuvat kirjan lähitarkastelussa --Ilmeisesti kirjailijan itse sitä ymmärtämättä--aivan joksikin muuksi: niiden lait ovat räikeässä ristiriidassa ETYK:in asiakirjan kanssa. Saksassa kansalaisten ääni ei paina liittovaaleissa yhtään mitään,jollei ääniä ei kerry viittä prosenttia. Myös Ruotsissa on neljän prosentin äänikynnys. Saksa ja Ruotsi siis rikkovat loppuraporttia eivätkä ole tehneet asialle mitään!
Neuvostoliitto sen sijaan,kuten Vladimir Teplov kirjoittaa (Moscow News,25-76): "Ulkomaalaisten sanomalehtien myyntiä on lisätty kysynnän mukaisesti." lehtikioskeista ja varsinkin hotelleista saa nykyään sellaisia länsilehtiä,kuten Daily Worker,l'Humanite,Neues Deutschland ja Tiedonantaja.
Teplov myös muistuttaa,että länsimaisten liikemiesten viisuminsaantia Neuvostoliittoon on helpotettu ja että matkustusalueita on laajennettu.
Itä avautuu,mutta avautuuko Länsi?
Esimerkiksi vain noin 13000 amerikkalaista opiskelee venäjää,samaan aikaan kun 12 miljoonaa neuvostonuorta lukee englantia.
Suomalaista virkavaltaa käsitellessään Bernoulli-Vesterä uppoaa syvälle humpuukin suohon. Hän väittää,että Suomen poliisi olisi "Gromykon käskystä" pidättänyt kolme Amerikan-balttia Seutulan lentokentällä vuoden 1975 ETYK:in aikaan. Kirjoittajan mukaan samat kolme pidätettiin jo vuonna 1973 ETYK:in suunnittelukokouksessa Helsingissä "Gromykon käskystä" kalterien taakse.
Vangituksi joutuneet- tai väitetysti joutuneet- olivat latvialainen Uldis Grava (balttien maailmanjärjrstön presidentti 1975),liettualainen tohtori Joseph Valjunas (vuonna 1977 istuva presidentti) sekä ilmeisesti virolainen Aino Teivens,joka pidätettiin myöhemmin Seutulan lentokentän hallissa. Myöhemmin kirjailija paljastaa,että nämä neuvostovastaiset provokaattorit vain piipahtivat poliisiasemalla ja että USA:n suurlähetystö riensi apuun.
Suomen ulkoministeriö luonnollisesti kiisti virheelliseksi nämä tiedot pidätyksistä. Kirja väittää edelleen,että Helsingissä pidätettiin ETYK:in aikana12 ihmistä poliittisin perustein. Lisäksi kaksi humalaista merivartiosotilasta ampui opuksen mukaan valopistoolilla "sääntöjen vastaisesti" suoraan kohti kahta muuta miestä,jotka kuolivat.
Sotilaat saivat rangaistuksensa,heitä käskyttäneet esimiehet eivät.
Kirjassa Bernoulli-Vesterä esittää myös revisionistisiä näkemyksiä neuvosto-Tallinnasta.
"Se oli meille (suomalaisille) rakkaampi,joille Viru-hotelli oli tuhonnut kaupungin ainutkertaisen kauniin silhuetin". Bernoulli-Vesterä irvii edistyksellistä Mustamäen neuvostolähiötä: Talojen teräsbetonielementtien saumat kuuleman mukaan vaihtelevat nollasta 120 millimetriin. Lännessä,johon Bernoulli-Vesterä ilmeisesti lukee Suomen, ei yksikään urakoitsija saumaisi elementtejä niin huolimattomasti. Mitenkähän lie,onkohan Bernoulli-Vesterä koskaan piipahtanut länsimaisissa lähiöissä?
Suosittelen,suosittelen.
ETYK-opus päättyy Länsi-Berliiniin vuonna 1972 loikanneen shakkimestarin tshekkoslovalkialaisen Ludek Pachmanin (s. 1924) luritukseen "Onko liennytys mahdollista ilman vapautta".
Dubcekista kaiholla kirjoittava Pachman syyttää Neuvostoliittoa naapuriensa vapauden ryöstöstä,jonka uhreiksi hän arvioi 100 miljoonaa itäeurooppalaista. Että paksua on Pachmanin keitos.
Kirjan takakansi rehvastelee: "Teos on ilman muuta nyky-Suomessa sensaatio!
Yhtä ilmeistä on,että se yritetään haudata hilaisuuteen. Luottakaamme silti vapaiden kansalaisten kiinnostukseen ja tukeen,ALEA.kirja".
Vaan kyllä tämäkin ETYK:in hengen vastaisen kirjan kohdalla vaikeneminen olisi ollut kultaa. Jostain käsittämättömästä syystä opus julkaistiin samanaikaisesti Suomessa ja Sveitsissä saksaksi.
Eipä tainnut Freiheit in Europa? olla kummoinenkaan hitti."
Selma Rytkönen
Kansakoukun opettaja
Paul Bernoullilta pappilan Jussi oli saanut kerran joululahjaksi Skitzenbuch Bernoullin,mikä sisälsi arkkitehdin isän lyijykynäketsejä Baselista ja Bernistä. Paul halusi Jussin lukevan arkkitehdiksi ja näin Jussikin halusi.
Bernoullien alppitalossa Lukkarinmäen kyljessä vieraillessaan kutsusta isän ja äidin kanssa nauttimassa koivunlehtiteetä ja sveitsiläistä varpaanvälijuustoa Jussi luki innolla suuresta kirjastosta Paul-sedän mahtavia kuvateoksia San Fransicon taloarkkitehtuurista.
Kuvat antoivat hänelle ponnetta American Dreamiin ja vasta 1981 hän pääsi Saudeista käymään oikein paikan päällä Friscossa.
Jussin Amerikan unelma hyytyi marraskuisessa viimassa Fisherman's Wharfilla.
Myöhemmin Jussin haaveet lukiossa arkkitehdin urasta huonolla matikkapäällä tai kiinnostuksen puutteesta algebraan sekä geometriaan karisivat, muiden haaveiden tullessa tilalle.
Jussi vaihtoi lukion kielilinjalle ja kävi keväällä 1967 Ateneumin karsintakursseilla mainosgraafiselle osastolle.
Karsinnoissa hän pääsi varalle.
Varusmiespalvelu 1967-68 yo-kirjoitusten jälkeen tuli viemään papinpojan opiskelemaan alempia kauppatieteitä..
Paul Bernoullin eksentrisyys oli nuoressa kaupungissa ja entisessä kauppalassa monelle tuttua.
Käydessään ruokatuntisin kauppalantalolta Lukkarinmäen alppitalossaan proteesijalallaan linkaten,hän päästeli maailmalle tekojalan venttiilistä lahjetta koskemalla tynkäonteloon syntynyttä painetta.
Lukkarinmäen mummonmökkien pitsiverhot heiluivat ja torilla seuraavana päivänä kuultiin.että arkkitehti oli taas kerran piereskellyt mäessä.
Ennen autonostoaan hän ajeli Vespa-skootterilla.
Kerran hän oli maaseudulla ajessaan ja ihaillessaan ojanpenkkojen floraa törmännyt heinäkuorman perään.
Vespa ja arkkitehti makasivat ojassa ja arkkitehdin tekojalka sänkipellolla.
Isäntä oli traktorinpukilta saada järtslaagin nähtyään irtonaisen kintun pellossa.
Paul oli käynyt yhdellä jalalla hyppien hakemassa jalkansa kainaloonsa.
Taunuksensa ostettuaan hän jotain teknisestä häikästä oli pysäyttänyt autonsa kaupungin pääkadunvarteen.
Ohikulkijat katukäytävällä olivat ihmeissään töllänneet,että auton etunokan alta pistivät miehen jalat,joista toinen kengänkärki osoitti ylös ja toinen alas.
Remonttimies Paulin proteesijalka oli vain niljahtanut alassuin.
Pariskunnan matka pappilan mökille juhannuksen viettoon oli takapenkkimatkustajille piinaa arkkitehdin kiroillessa voikkalehtorin ajosta ja päinvastoin.
Yleensä Irja ajoi.
Kerran suuresta ajotaitoväittelystä Paul hyppäsi vauhdissa pelkääjän ovesta tienpenkalle ja Luojan suuresta laupeudesta häneen ei sattunut naarmuakaan..taas kerran.
Que sera
Que sera..Kempä tietäis sen....Maynie Siren
Hermannin kaupunginosan vaatekeskusta: Salon "Garment District"
--------------------------------------------------------------------------------------------
Jussi oli päässyt kantamuksineen vasta Salon Säästöpankin kulmalle ylittääkseen Horninkadun.
Hänen naamansa olivat vielä punaantuneet maitokaupan edessä kuulemastaan osuusmeijerin maitokuskien härskeistä rehvasteluista.
Pappilaa vastapäätä Marttilan-setä,joka omisti vaimonsa kanssa liiviliikkeen Turuntien Kuparikulmassa,oli pyyhkimässä Jussin ikäisen 1947-mallisen Studebaker Championin nokkapelliltä virkatulla pölyrätillä tomuja pois ja helssannut Jussia. Marttilan sedän Champion ylpeili vielä konservatiivisellä kromihymyllä,kun v.1950 malli sai lentoon lähtevän kromisen propellinokan.
Hermannin kaupunginosa,missä pappilakin sijaitsi Rummunlyöjänkadulla, oli Jussista New Yorkin Manhattanin Garment District pienoiskoossa. Jo polvenkorkuisesta papinpoika oli ystävystynyt naapurin housutehtailijan perijäpoikiin Jukkaan ja Hessuun. Lammervon tehdas sijaitsi aivan lyseota vastapäätä Rumpalinkadun varrella.
Kadunpuolella seisoi yksikerroksinen puutalo,minkä kaupungin lainaston tonttia rajaavassa päässä pidettiin tehtaan housutukkua ja porttikongin puoleisessa rapussa asui tehtailijan äiti Mari-muori.
40-luvun lopulla valmistuneen kaksikerroksisen tehtaan yläkerrassa oli tehtailijan sekä tämän siskon Sylvi Lammervon lukaalit.Sylvi piti kangasliikettä Horninkadulla samassa talossa,missä pappilan hovishammaslääkärillä Inkeri Linnalla oli vastaanottonsa eli se pastorin lasten pelkäämä kidutuskammio.
Jussi Jukan ja Hessun kanssa päiväleikeissään juoksivat housutehtaan neulomosalin läpi,missä puolisensataa teollisuusompelukonetta surrasi. Salissa syntyi kuuluisaa Lammervon diagonaalipöksyä sekä uudenuutukaista teryleenihousumallistoa,jopa sellaisella väriseoksella kuin sottaposkalla,mikä auringonvalossa kiilteli ruskean ja tummanpunaisen väliltä.Kuopion Turo eli Turusten omistama housutehdas piti Lammervoa alihankkijanaan.
Pihaleikeissään pojat kävivät helssaamassa tehtaan vaatturia Venhon setääkin housuprässäämössä,joka sijaitsi pihan autotallin puoleisessa rapatussa rakennuksessa,minkä peltisestä seinähormista puhalteli prässihöyryjä kahdeksan tuntia päivässä kauppalan sinitaivaalle. Räätälimestari Venho vastasi tehtaan tuotannosta ja joskus kiireissään hänet kutsuttiin housuprässin äärestä johtajan puheille ottamaan aina kaulassaan roikkuvalla keltaisella mittanauhalla vyötärösenttejä ja säkäkorkeuksia johtaja Erkki Lammervon hyvävelituttujen mittahousujen teetämiseksi.
Lammervoilla tykättiin autoista.
Johtaja kylläkään ei koskaan ostanut uutta autoa,mutta hyvin käytettyjä.Ensimmäinen Lammervon auto 1950-luvuna alussa oli 1939-mallinen sodan käynyt Chevrolet Master Deluxe,mikä vaihtui mustaan Volvo PV 444-malliin,samanlaiseen.mitä liikkuvalla poliisilla oli niihin aikoihin.Volvo vaihtui vuoden 1956-malliseen vaaleanvihreään Peugeot 403-malliin,joka taas vaihtui samanikäiseen tummansiniseen Mercedes 220S-malliin.
Mersulla Jussi pääsi useasti liukumaan Lammervojen Hirsjärven kesämökille.Sekin myöhemmin vaihtui 60-luvun puolessa välissä keskisiniseen Mercedes 300SEL-malliin,jolla Jussi sai liukua Jukan ohjustamassa kaupungin kartsalla näyttöajossa.Tehtaan pihan keskellä seisoi vieretystrn kaksi pientä rakennusta,Lammervon Marjan,poikien isosiskon leikkimökki sekä Sylvi Lammervon miehen Tiilikan autotalli.
Isä tietää kaiken-televisiosarjan (Father Knows Best) isän näköisen ja piippua polttavan Tiilikan sedän vaaleanpunainen kääpiöauto Lloyd Alexander TS piti kotia siinä autovajassa. Jussista auto tuoksui makealta Clan-piipputupakalta,Simonitz-autovahalta sekä kangaspakoilta.
Korttelin toisella puolella Tehdaskadun alkupäässä samoin teollisuusimpelukoneet surrasivat Kivimäen Taunon perustaman Salon Neulomon (Salonne) ompelimossa.Myöhemmin neulomo sekä myymälä siirtyivät Turuntien ja Horninkadun kulmataloon,minkä yläkerrassa oli lyskalaisten (lyseolaisten) suosima Hornin baari.
Horninkadun melkein joka kolmas kauppa oli vaateliike,ja aivan Hornin baarin vieressä Helsingintiellä sijaitsi Norvan Klasun miestenpukimo.Sillan toisella puolella Keskuksen kulmasta länteen ensimmäisenä sijaitsi Salon Automyynnin naapurina Jännärin vaateliike,jota Jussin kaverit kutsuivat Jännärin rättimuseoksi.
Liike oli etenkin maalaisten suosima.Myöhemmin uutta Jännärin basaaria vastapäätä uudessa Osuuspankin talossa palveli Paakkosen miestenvaateliike.Paakkosen Seppo perusti liikkeensä 60-luvun vaihteessa Keskuksen taloon sillankulmassa,mutta kauppatalon purun ja Centrumin tavaratalon rakentamisen vuoksi muutti korttelia länteenpäin.
Torikadun ja Horninkadun kulmassa säästöpankkia vastapäätä oli 1900-luvun alussa ollut Juho Pohjolan räätälinliike ja sen jälkeen useita vaatetusliikkeitä Jännärein sekä Pukimo Karein.
Kauppalan toinen naisten pukimon omistaja Saara Aalto (Siiri Jännärihän oli ensimmäinen naisten vaatteiden kauppias) piti ompelimoa 50-luvulla Frans Bedetdrinin (Tattari-Paavo) talossa Lukkarinmäellä. Tämän isä oli pitänyt aiemmin vaateliikettä Liittopankin talossa eli Asemakadun ja Läntisen Siltakadun kulman tornikulmatalossa,jossa Erik Nordlin oli pitänyt kauppaansa..Tattari-Paavon isän liike mainosti silloin vanhalla nimellä F.Bädetrinoff...
Paavo taas itse omisti nahkatavaraliikkeen Kirkkokadulla Osuusliike Tähkän leipomon viereisessä talossa.
Saara Aalto siirsi myöhemmin Kuparikulmaan Turuntielle liikkeensä, joka ristittiin Leninkikeskukseksi
1960-luvulla Saara osti kiinteistön Turuntie 20:ssä,johon rakennettiin komea tehdasrakennus ja alakertaan tehtaanmyymälä.Myöhemmin teollisuuslaitos muistetaan Finn-Flare Oy:nä.
Saaran poika ja myöhemmin Finn-Flaren johtaja Laaksonen piti erikoisista autoista.Jussi aina jäi koulumatkallaan pällistelemään Finn-Flaren eteen paikoitettua 1962-mallista kultaista Studebaker Hawk GT:tä .Silloin melkein kaikilla kaupungin dirikoilla oli allaan uusi jenkkiauto.Myöhemmin Finn-Flare osti konkkaan menneen Hyvonin tehtaan koulujen takaa.
Hyvonin mainoksen vastaisesti "Hyvon yllä hyvon olla" kalsaritehtaalla ei mennyt kovinkaan hyvin.
Turuntiellä myytiin Eino Heinon miestenpukimossa Lammervon tehtaan housuja ja muita suomalaisia miestenvaatemerkkejä.
Eino Heinon vaimohan oli Lammervon Erkin sisar.
Erkki taas oli saanut vaatturikoulutuksensa sota-aikana Valtion Vaatetehtaalla ja aloittanut 40-luvulla pienen kauppalaan perustamansa ompelimonsa diagonaalihousujen myynnin torilla.
50-luvun alussa Lammervon pakettiautona käytettiin Eino Heinon 1951-mallista vihreätä Fordson Thamesia,jonka valmistus oltiin aloitettu jo v.1938 Fordin Dagenhamin tehtailla. Kaappiautossa oli erilliset etulokasuojat sekä mulkosilmäiset etuvalot niiden päällä.
Vasta v. 1955 syksyllä Lammervot ostivat tehtaan kuljetusautoksi upouuden Fordin modernin Thames-kaappiauton. Samana vuonna Lammervojen ja Heinojen yhteinen liikeyritys kirjattiin pois liikerekisteristä,kummankin osapuolen rekisteröityä omat liikeyrityksensä.
Kumpienkin pakujen takaosastossa pöksylaatikoiden välissä Jussi,Jukka ja Hessu keinuivat Laakkion Joukon kuskaamana housulaatikoiden seassa linja-autoaseman tavaralaiturille taikka juna-aseman rahtitoimistolle.
Lisäksi kaupunkiin muutti Hangosta Hyvonin alusvaatetehdas uuden yhteiskoulun ja ammattikoulun takaiselle pellolle rakennettuun tehtaaseen 60-luvun alussa,joka oli todellista kulta-aikaa paikalliselle vaateteollisuudelle.
Hangosta oli Saloon Talvisodan jälkeen muuttanut Granitin kivenveistämö Lukkarinmäen juureen,venäläisten otettua pariksi vuodeksi Hankoniemen haltuunsa.Aivan rautatiesillan tuntumassa myöhemmän Salon Sementtivalimon tontin rannassa sijaitsi jopa Granitin oma laituri.
Jussi muistaa hyvin senkin,että Granitilla oli itäsaksalainen kaksitahtinen kuorma-auto merkiltään IFA Granit,
Mikä sattuma!
Naismalleja ja nakuilua
-------------------------------------------------------------------
Kulkiessaan torinlaitaa siltaa kohti Jussin naamapuna alkoi kalpenemaan.
Hän oli lehahtanut pärstältään punaiseksi Torikadun maitokaupan vastapuoleisella katukäytävällä,kun osuusmeijerin lehmänselkä-Fargo-kuorma-auton lavalla kaksi flanellipaitaista miestä pyöritteli kirskuttaen maitotonkkia peltipohjaa pitkin lavanreunalle.
Miesten huulenreunoissa roikkui työmiestupakan puuholkit ja hiessä nämä ähkiessään puhkuivat holkkeihinsa kuin kipparikallet .
Osuusmeijerin autokuskin hauiksen sininen tatuointi hikikarpaloiden alla näytti uponneen aarrelaivan ankkurilta.
Kuski huusi Jussille kadun toiselle puolelle:
--No mitässe papinpoik?!.
--Olekssää menos Ruattiin siirtolaiseks kussull o matkapakaasi fölissäs?
--Me täss Veken kanss kiäritettää viimessii tonkkii aleskäsi ja sit me pojat ajeta Farkol ostama Vilhonkaru Alkost pari pottuu kolme tähre jalluu.
--Mink tähre me muute ryypätäkki koko juhanin..
--Aikku juhani tua miälen makkeit muistoi tanssilavoilt,ku ympäril keikkuu kaikenlaist irtoviiruu kellohameis!
Veke lavanreunalta irvisteli etuhampaattomalla suullaan,kuskin takana hankaamalla etuosormeaan toisen etusormen muodostamaan ympyrään kuin malliksi.
--Pirässe saara eukkoki täks ehttoks!
Veke hirnui.
--Maitokuskein me tiäretä,ettei yht maitolasillist varte tartte koko kantturaa ostta!
Jussi oli painellut säästöpankin viertä naama ja korvat punaisina,koskei pappilassa oltu kuultu moisia härskeyksiä,paitsi mitä oli salaa kuullut isompien korttelin kaverien kerskuvan jostain,että naiset olivat kahdelle jaollisia.Huonolla matikkapäällään hän sitäkään jakolaskua ei saanut selvitettyä,kun vasta armeijan jälkeen.
Pariin kertaan seisahduttuaan hieromaan käsiään raskaiden kassien painosta Jussi oli päässyt sillankulman kioskille asti.
Kassien pohjanappulat kipinöivät Salon Sementtivalimon sementtilaattoja vasten Jussin otteen monesti hellitettyä kantokahvoista.
Kaksi SALPA-punamustapuseroista Jussin ikäistä kaveria,ilmeisesti Salon Palloilijoiden junioripoikia seisoskeli täyttämässä rautakirjakioskin tiskillä veikkauskuponkeja.Jussi oli niiden kanssa vain hyvänpäiväntuttu ja nähnyt niiden potkivan palloa urheilukentällä ja talvella pelaamassa jääkiekkoa kaukalossa. Jussi ei ollut koskaan kummassakan urheilulajissa kunnostautunut.Pienikokoisena ja lyhytjalkaisena potkijana sekä heikkonilkkaisena luistelijana hänet aina pantiin koulun urheilutunneilla maalivahdiksi Paukkulan kentällä.Maalissakin aina näytti olevan tyhjiä reikiä ilmassa nahkapallolle sekä lätkäkiekolle.
Pesäpallossa hän oli omasta mielestään suhtkoht hyvä koppari,mutta kunnareita hän ei osannut juosta tarpeeksi kovaa lyhytkinttuisena.
Salpan junioripotkijapari kuiski toisillensa:
--Kuule..panessää se Mantsester Junaitin ja Vesthämin kohral yksnolla..!!
--Ei kummää panen tasapelin nollanolla!
Jussi kertoi pojille menevänsä kesämökille,pallopoikien vastatessa melkein kuorossa:
--Me kyll mennä Kokkilan uimalaitoksel laineen linjuril kattelemaa kännissii parei ja mite mimmit vaihtava retonkejas pikineihin pukukopeis!
Jussi jatkoi talssimistaan ohittamalla kipsan vieressä seisovan Suurarvan vaaleanvihreän Renault Dauphinen,jonka nokkapellin päälle levitetyllä armeijan viltillä tikitti peltivekkareita parin uuden transaripatteriradion välissä.
Pari pikkupoikaa auton vieressä käänteli voittamaansa kuulakynää alassuin.Kynän säiliössä bikinityttö riisuntui ihan itse vain kynää kääntämällä.
Autossa istuva mustabaskerinen hennapäämuori poltteli Broadway-sätkän jämää punalakattujen sormien välissä ja heitti tumpin ikkunasta kipsan viereiseen roskikseen,mikä oli täynnä arpalipun kantoja
Jussi oli nähnyt lehdissä ja torin mainospöntöissä Broadway-tupakkamainoksia,missä vähäpukeinen ja isotuttinen inkkarityttö savuttelee rauhansätkää.
Hänen silmiinsä iski tuleva kauhukuva kesämökin pihasta,missä talon isoutareiset savolaisnaiset ja seurakunnan naisvieraat makoilisivat aurinkotuoleissa rintsikoitta kuin nudistileirin senioripuolella.Tällaista nudistikonventtia joka kesä pidettiin mökin piharatamoisella nurmella tikkataulun vieressä.
Pihan katajien ja kuusien oksissa roikkuisi C-kuppisia rintsikoita kuin köyhän Afrikan diktatuurimaan kansainvälisen lentokentän tuulipusseja,minkä paikkaukseen ei koskaan ole löytynyt varoja.
Muorien jokaiselle nännipihalle olisi voinut parkkeerata pikku-Fiatin.
Toini-diakonissankin pikkuiset vanhanpiian nännit katselivat taivaalle kuin osoittamassa jotain taivaallista suuhunsa ottajaa.
Seurakuntatalon talkkari Jorkku oli kerran maininnut,että diakonissa joka kesäilta jättää makuukamarinsa akkunan auki ja laulaa ennen maatamenoa vanhojen piikojen iltavirren "Oi Herra luoksein jää..".
Jussia oli aina ihmetyttänyt,miten niin siveellisistä kirkossa kävijöistä luonto muutti häveliättömiä nudistileiriläisiä.
Yksikään ei hävennyt alastomuuttaan kuin Eeva ja Aatami paratiisissa.
Katukidustusta ja autobongailua
Jussi oli päässyt pakaaseineen jo sillan yli Keskuksen kulmaan ja ohitti jalkakaytävällä Salon Traktoauton myymälän.Ikkunasta kurkkimalla hän näki myyntihallissa uuden Triumph Herald-auton,minkä italialainen koriräätäli Michelotti oli piirtänyt. Edellisvuonna samasta ikkunasta näki Standard 8- ja 10-mallit,jotka näyttivät antiikkisen pulleilta uuden terävälinjaisen "Trumpan" vierellä.
Traktoauton myymälä oli vielä 20-luvulta elokuvateatteri Keskuksena.Sitä ennen kinoa kutsuttiin 1910-luvulta asti Tähti-Kinona...
Rakennusmestari Ranniston uusien piirustusten mukaan vanha uusklassinen kolmiofasaadipääty funkkistyyliseksi pakkilaatikoksi,rakennuksen muutoksesta liiketiloiksi.Rakennusmestari Rannisto oli suunnitellut useita nikkarityylisiä rakennuksia ympäri kauppalaa toisen kuuluisan rakennusmestari Tapion rinnalla.
Jussikin oli autopiirtäjänä omasta mielestään kunnostautunut ja hänen Rapido-tussikynästään enimmäkseen syntyi kauppalan jenkkipirssejä kuin brittiautoja.Brittivaunuihin hänellä oli sydämessään jotain myötätuntoja,koska Harjavallan pikkupappilassa seurakunnan diakonissa säilytti uutta Austin A30-"pikku-Austinta",jota myös ilkuttiin puukengäksi pyöreän muotonsa takia. Harjavallan kirkonkylän paperikaupan näyteikkunan eteen hän koulusta palatessaan aina seisahtui ihailemaan vitriiniin näyteille pantuja autokiiltokuva-arkkeja,joista vaaleanvihreä Austin A40 Somerset,pikku-Austinin isosisko oli mieluisin kiiltokuvahankintaostos.Ikkuna oli kyllä pullollaan tytöille tarkoitettuja kiiltokuva-arkkeja pilven päällä nojaavista enkeleistä kukkakoreihin.
Autopiirtäjänä Jussi kerran osallistui pojille tarkoitettuun piirustuskilpaan,jota salolainen Mäki-Auto mainosti uuden kaksitahtisen Wartburgin myyntipromona.
V.1956 Jussi luuli olleensa kauppalan ainoa ja paras autonpiirtäjäkundi,mutta sai osallistuttuaan vain tokapalkinnon.Siitä hän suutahti niin paljon,että halveerasi näitä savuttavia "varpusia" julkisesti poikien kanssa, väitellessään fiudejen paremmuudesta.
Englanniksikin Wartburg merkitsi "Syylälinnaa".Auto tunnettiin lisäksi Itä-Saksan seisojana.
Mäki-Auton "Warre-liike" sijaitsi Helsingintiellä Gulf-aseman vieressä.
Salon Seudun Osuuskauppa piti 60-luvulla omaa Gulf-asemaa Annankadun ja Asemakadun kulmassa.Silloin kaveripiirissä vinoiltiin kysymyksellä,että mikä oli Annankadun vastakohta.Vastaus:"En anna enkä kadu!"
Jussin piti pitää kiirettä ehtiäkseen ajoissa linja-autoasemalle ja melkein juoksujalkaa kääntyi Åbo Akademin Äldershemmetin nurkalta Vilhonkadulle.Taloa kutsuttiin "Hemmetiksi",missä pidettiin kaupungin ruotsinkielisen vähemmistön vanhusten kotia.Vielä 1900-luvun vaihteessa taisi suomenkielisyys ja ruotsinkielisyys jakautua kauppalassa melkein fifty-fifty.
Aivan Alkoholiliikettä vastapäätä katukiveyksellä Jussin eteen pistettiin kulunut spittarikengän kärki.
Yksi kaupungin pahamaineisista Salmisen pojista pyysi käheällä viinanpolttamalla äänellä papinpojalta tullimaksua:
--Ann satamarkka..ann satamarkka papinpoik...tai tulee taas uuremma kerra turppa!
(Sadanmarkan paperiseteli vasta v.1963 rahanuudistuksessa vastasi yhtä markkaa)
Jussi joutui laskemaan kassinsa pakon edestä katukäytävälle ja kaivamaan sadanmarkan setelin taskustaan,jolloin spittarinkärki hävisi tieltä.
--Kiiti vitust..papinpoik--ja alas talssii siit landel!!
Jussi sai peräänsä kiitokset Salmisen Veikon vaahtokuplaisesta suusta..
Jussi ei halunnut tulla toista kertaa tulla mukiloiduksi Salmisten poikien kesken.
Kerran Ylängön Ekin kanssa keskustasta poispäin itäkauppalaan kävellessään Salmisen pojat sakinhivuttivat "Kauppalan kapitalistien kakaroita".Itäkauppala oli Salmisten ja Voiton poikien reviiriä vasenkätisten työläisperheiden pioneeriperillisinä.Oikeastaan Salmiset ja Voitot kuuluivat kaikista alimpaan kansankerrokseen pimeän pullon myyjinä ja pikkurikollisina.
Muurlan tulli oli heidän privaattireviiriään.
Siinä mukiloinnissa Salmisen Veikko,Jussin entinen Alhaisten alakoulun pulpettikaveri läiski papinpojan poskille kämmensyrjällään kostoksi jostain.
Jussi kotikasvatuksesta ja biblian opetuksesta sekä Jeesuksen neuvosta käänsi toisenkin poskensa,saamalla läiskäykset sillekin.
Siitä lähtien hän ei paljoakaan noudatellut pyhiä sakramentteja katutappeluissa.
Jussi muisti alaluokilta,miten Veikko haisi oikealta peräpaskalta saapuessaan kouluun pesemättömänä iholtaan sekä vaatteiltaan.
Äiti oli naureskellut Jussin ikävää kohtaloa likaisen pulpettikaverin vieressä ja tokaissut,että "Hajussa kasvaa,kun vain saa oltua!"
Hyvin hiljaista vauhtia Jussi kasvoi lyhyentanakaksi teinipojaksi 60-luvuna alussa hajun kanssa sekä ilman.
Se poskille läpsiminen harmitti Jussia pitkään.
Hän piirsi ensimmäisen kömpelön runonsa tapauksesta ruutupaperivihkoonsa:
"Mitä enempi omistaa,
sitä enempi haluaa.
Koskaan en ole sellaista mustasilmäistä jätkää tavannut,
joka kahta mustaa silmää olisi halunnut."
Jussi pani vauhtia sandaaleihinsa ja sai lopulta laskettua kassinsa linja-autoasema Rautatiekirjakaupan kioskin edessä katulaatoille.
Vitriinistä hän näki,että uusi kesäkuun Mechanix Illustrated-lehti oli saapunut.Lehden kannessa esiteltiin uutta amerikkalaista Ford Cardinal-pikkuautoa,josta parin vuoden sisällä tultaisiin paistamaan muuteltuna Kölnin Ford-tehtailla uutta Ford Taunus 12M-15M-sarjaa...
Jussi puhui lasisesta myyntiluukusta jalkkaralla istuvalle tupeeratulle tukkapäälle,joka kuin hidastetuissa kuvissa pani virkkuukoukkunsa pöydälle ja laahusti nostamaan ikkunasta lehden tiskille.
Jussi maksoi ja pani lehden jenkkikassinsa sivulokeron vetoketjun alle matkalukemisiksi, myyjättären sanaakaan lausumatta koko myyntitoimen aikana, istuuduttuaan takaisin pallilleen puikkojen heilutukseensa .
Myöhemmin Jussi tilasi Mechanix Illustratrd-lehden suoraan Kansasin Topekasta Yhdysvalloista,ettei tarvinnut ravata linjuriasemalle odottelemaan hidasta palvelua.
Bus..bus..omnibus
Se Rautakirjan myyjämimmi pani Jussin miettimään kutoiko tämä poikakaverilleen taikka sulhaselleen jo juhannuksena pehmeätä joululahjaa.Siihen aikaan kaikki kotikutoinen oli suosittua.Siskoksetkin pappilassa puikkoja kilkuttaen kutoivat villalangasta muodissa olevia väljiä beatnikvillapuseroita.
Teinitytön asuyhdistelmään kuului vielä rasvalla jalkaan vedettävät jamespillidongarit ja matalakorkoiset balettitossut.
Joulun alla kuusen alle ilmestyi enimmäkseen pehmeitä paketteja.Äiti yleensä paperoi lahjaksi kersoilleen käytännöllisiä villasukkia ja lapasia,mistä piti hövelinä pokata ja niiata kiitokseksi naama irveessä ja niellä pettymystään siitä,ettei koskaan saanut toivomaansa kivaa lahjaa.
Jussi oli edellisjouluna toivonut lahjaksi japanilaista peltilelua,sinivalkoharmaata ja kauko-ohjattavaa Greyhound-bussia,samanlaista,minkä pöksytehtaan pojat olivat saaneet papaltaan.
Sellaista Jussi oli pällistellyt Horninkadulla Axelssonin talouskaupan ikkunasta.Toinen toivomansa vaihtoehtolahja oli Espanjassa valmistetun SEAT 1800-auton (FIAT) pienoismalli,missä oli ihan patterilla toimivat valotkin.
Yllätyksekseen hän oli saanut lahjakseen sen patterikäyttöisen SEAT:in!
Sitä hän jouluyönä tiiraili sängystään pöydänreunalla,kääntelemällä autoa pimeässä huoneessa,että punaiset perävalotkin näkyisivät.Hän oli nukahtanut sitä katsellessaan ja aamulla neljän aikaan äidin tullessa herättämään joulukirkkoon lähtöön,leluauton Hellesens-patterit olivat purkautuneet tyhjiksi.
Jussi ei ollut vielä oppinut äidiltään,pappilan sähkötarkastajalta sitä,että illalla kaikki valot sammutetaan nukkumaan mennessä.
Siitä hän nieleskeli itkua,koska jouluna kaikki kaupat olivat kiinni patterinostolle.
Joulu oli mennyt Jussilla ilon ja itkun välimaastossa..
Isäkin soitteli poikaa härnäämällä flyygelillään salissa Tapaninpäivänä jotain virttä--"Valoa kansalle,jotka pimeydessä vaeltavat".
Siskoille joululahjat olivat suurempia pettymyksiä,koska äiti vastusti kaikkia moderneja mekaanisia leluja...ja niitä akryylilettisiä ja muovipäisiä nukkeja.Hänen mielestään valmislelut eivät kehitä lapsen mielikuvitusta.
Ilmeisesti äiti oli saanut uuden lapsipsykologian opaskirjan Irja-ystävättäreltään.Tulitikkujalkaisilla kuusenkäpylehmillä leikkimisestä sitä mielikuvitus lensikin yli rajojen!
Jussi jäi seisoskelemaan linja-autoaseman Veljestupa-ruokalabaarin Junghans-seinäkellon alle.
Sen viisarit näyttivät armeijan lusikka-haarukkayhdistelmältä .
Äidin maitokauppakassin vetoketju oli revähtänyt rikki kantamisesta ja Jussin piti kyykyssä pakata siinä katukäytävällä koko laukku uusiksi.
Pakattuaan melkein veren häipyessä aivoista kumarasta asennostaan,Jussi ryhtyi tutkiskelemaan nupista vielä heipatessa aseman liikennettä.
Ykköslaituriin jytkytti Laineen sinikeltainen bulldog-Vanaja-onnikka rekisteri numero EA-777.Sitä ennen laiturista oli lähtenyt Pohjolan Liikenteen ruskeanpunainen ja Kutter-korinen Turku-Helsinki-laivapikavuoro kohti pääkaupunkia.
Jussi oli seurannut Pohjolan Liikenteen bussin seisomista laiturissa,kuljettajan ja muodokkaan ruskeapermanenttisen rahastajattaren mentyä Veljestupaan kahville.Bussin takaosassa piippuhyllyllä eräs miesmatkustaja kallisti verhon takana pulloa pitämällä Nordiska Kompanietin paperikassia suojanaan.
Bussissa oli muitakin Tukholman Skeppsbrosta Turkuun saapuneita Bore II-höyrylaivan matkustajia.
Syksyllä Silja-yhtiön uusi Skandia-autolautta laskettaisiin vesille Turussa ja vuoden perästä sisarlaiva Nordia,jolla Jussikin tulisi vuoden 1965 kesällä menisi Ruotsiin töihin.Hänestä tulisi silloin possuassistentti maanviljelijä Karl Anderssonin sikafarmille Örsundsbron kylään Uppsalan ja Enköpingin kaupunkien välimaille.
Seistessään Jussi kuuli Vilhonkadun vastapuolelta pirssikopin puhelimen soivan.Pyylevä haitarijatsarinen pirssimies istui tummansiniseen panoraamalasisen Chevroletinsa etusohvalle, kliksauttamalla keltaisen varattu-valon päälle kojetaululta.
Letukan kuutoskoneen pakoputkesta lähtenyt suhina kaikkosi taksin suunnatessa Lydmanin konditorialeipomon kulmalle.
Salon Seudun Sanomien painotalon kyljessä tönöttävän pirssikopin kulmalla Jussi oli useasti norkoillut seuraamassa ulataksien sekä linjureiden saapumisia sekä lähtöjä.
Pienikokoisena hän olisi hyvinkin mallannut myöhemmin 70-luvulla televisiossa nähdyn TAXI-sarjan termospullon kokoisen Danny DeViton kanssa taksilähettäjänä.
Jussin bussin,sinikeltaisen Vanajan takaluukulla kuljettaja touhuili pilsneri-ja vichypullokorien ahtaamisessa tavarakonttiin balluunikumisilta kärryiltä.
Maalaisukkoja-ja mummoja seisoskeli ryhmissä laitureilla pärevasujen ja reppujen ympäröiminä.
Maakunnan pätkämurre kaikui aseman seiniltä.
Bussiin oli juuri astumassa kukkamekollinen kaupunkilaisrouva kahta vastaan vänkäävää pikkulasta käsistä vetäen.
Jussia kiehtoi asemaseudun äänet,näkymät ja hajut,otsatukkaisen pään kääntyillessä ympäri kuin panssarilava Väinämöisen tutka..
Tavara-aseman rahtilaiturin betonikannelta kuului pahvilaatikoiden pohjien rahinaa,käsipumpputrukin pyörien kuminaa ja autonkuljettajien heittämiä herjoja toisilleen tupakkatauolla.
Pakettiautojen takaovia aukoiltiin ja paiskottiin kiinni,rahtilaiturin soran rapistessa pölykapseleille lähdöissä ja saapumisissa.
Asema-aukealla lapsia töniskeli Valion kipsan jäätelöjonossa,odotuskatoksen seinän Junghans-kellon sekunttiviisarin naksutellessa ympäri valkoista kellotaulua.
Laitureiden vieressä kurnuttelivat liikennöitsijöiden diiselit ja merenlahdelta paikalle lentäneet lokit rääkyivät tuulen heittämän lihapiirakkaperin perässä syöksyessään uhkarohkeissa ingelmanneissa ja pirueteissa kuin Malmin lentokentän lentonäytöksessä puhelinlankoja niistäen..
Painotalon räystäällä ruostuneiden kanaverkkojen edessä pulut kuhersivat päivänokosillaan, roiskimalla kadulla kiirehtivien lakeille ja hartioille mustavalkoisia paskapommejaan.
Asemaseudun lintujen kaartelut ja syöksyt toivat Jussin mieleen Battler Britton-sarjakuvalehden kuvailemista koiratappeluista Lontoon yllä suuressa Battle of Britainin Blitzissä,missä hakaristisiipiset Heinkel 111-pommikoneet munivat kuolemaa Thames-joen mutkan satamalaitureille.
Jussille asemaseudun lokit,varpuset sekä pääskyset kisaillessaan olivat niitä menneen sodan spitfireja ja messerschmittejä.Räystäspulut taas olivat Lancaster- taikka Hurricane-pommareita valmistautumassa pommituslennolle lähtöön Kanaalin yli Berliiniin sekä Ruhrin teollisuusalueelle.
Jussi jopa sulki silmänsä aistiessaan ympäristöään kuin sokea haitarinsoittaja.
Kauempana maantiesillan alla kallioleikkauksesa vihelsi Turun pikajuna,ratapihan tervattujen ratasidepölkkypinojen tuoksahdellessa merituulessa kirpeän makealta salmiakkikarkilta halkopolttoisen vaihtoveturin savun seasta.
Väliin kuului tavaravaunujen rautastoppareiden kolauksia ratapihalta, vaihtoveturin puskiessa vaunuletkaa sivuraiteelle.
Jussi havahtui päiväuneilustaan takaa kuuluvasta köhäyksestä:
--Hei..papinpoik..oleksää lähröss sin Salmesillall päite?
--Hyppääs nyte kyytti...pussi lähtte minuuti peräst!
Ääni kuului tutulle onnikkakuskille,joka oli oikomassa sinisen pulloverinsä alle selästä kauluspaitansa lepattavaa helmaa.
--Joo--mää ole menos juhaniks mökil,kummää katkasi lapinleukul peukalon partijoleiril..ja isä pani mut huilamaa niinkus sairaslomal sinne.
Jussi vastasi.
Hänet oli isäkappalainen ajanut viikolla Kiikalan Riitusjärven leiriltä mopon takatarakalla maantienvarteen Vainion bussiin,joka oli vienyt pojan kaupunkiin.Nyt edessä oli mökkireissu uuden vääpelin, äitikappalaiskan komentoon ja Bernoullien lakeijaksi.
Peukalo oli käärittynä jo liasta tummuneeseen sideharsotuppoon,minkä alla haava tuntui tykyttävän kiihtyvän sydämen lyönnin tahtiin,kun vain ajatteli tulevaa mökkisavottaa..
Jussi astui kantamuksineen tuppopeukalo ulkona jenkkikassin kantokahvasta linjuriin ja sivukareella pujoitteli saappaankärkien sekä kauppakassien välistä tupakkaosaston eli piippuhyllyn väliseinän luokse.
Peukalon tykyttäessä tupon alla ja sormiaan oikoillen hän istuutui punaiselle plyysipenkille.Kassinsa hän oli pistänyt viereensä käytävänpuoleiselle penkille,otettuaan itselleen ikkunapaikan.
jatkuu...
1950-luvun alussa kauppala alkoi laajentua kirkonmäen taakse omakotialueeksi entiseen Uskelaan sekä pohjoispuolella ns.Moision kentälle nousi rivitaloyhteisö,mitä kutsuttiin Terhitaloiksi,jotka olivat kauppalan uuden sveitsiläissyntyisen arkkitehdin Paul Bernoulli-Vesterän piirtämiä. Rakennusbuumia voidaan hyvin kutsua urbanisoitumiseksi.
Silti kauppalan keskusta oli pieni ja sitä halkaisi silloin valtatie numero 1.
Kauppalan läpi hurahtelevat matkailijat kaupungin pääväylällä sillan yli melko nopeasti autoillaan,näkemättä mitään muuta kuin puutaloja ,tuuheita koivuja ja poppeleiden.jalavien ja lehmusten reunustaman kuraisen joen.
Talvisin kauppalan läpiajajat pistivät kauppalan rajalla kaasun pohjaan karistamalla mielestään alastoman kauppalan harmauden sekä pienuuden.
 |
| Salon silta 50-luvulla Juhart 2011 |
Varakkaammat kauppalalaiset rakensivat huviloita järvien rannoille Lounais-Suomen järvialueella Muurla-Kisko-Suomusjärvi-akselilla.Toiset taas vuokrasivat isänniltä hyljättyjä mummonmökkejä yhdeksi kesäksi kerrallaan.
Pappilassakin herättiin kevään koivunsilmujen avattua silmänsä vuonna 1953,että papinkatraan pitäisi päästä kesäksi maalle ja takaisin luontoon Rousseaun opin mukaisesti.
Luonnonläheisyys ja tietynlainen askeettisuus pastorin mielestä kasvattivat ihmisluonnetta tiettyyn harmoniaan luonnonhelmassa kuin Herran kukkarossa.
Ihmisen luontainen kekseliäisyys sai vapaasti työskennellä luonnossa poissa asutusyhteiskunnan mädättäviltä vaikutuksilta.
Isä oli vuokrannut pienen mökin rantaruotsalaisen isäntäparin Konradin ja Editin maatilalta Kemiön saaren Kiilan kylästä Ornäsin lahden pohjukasta.
 |
| Linja-autoasema ja Shell 1953 Juhart 2010 |
 |
| Pappilan pesue Kiilan Ornäsissä Juhart 2003 |
 |
| Pekka Laineen Volvo Salo-Kiila-Kemiö Juhart 2011 |
Muutama räsymattorulla oli pantu mukaan pestäväksi merivedessä Mäntysuovalla.
Linja-autoasemaa ei oikein asemaksi voinut kutsua Shell-huoltoaseman kyljessä.Se käsitti vain muutaman puisen laiturin,jotka talvella olivat vielä hengenvaarallisen liukkaita.
Huoltamorakennuksessa kyllä toimi Matkahuolto Oy:n toimisto sekä tavaratoimisto.
Uutta linja-autoasemaa paraikaa rakennettiin harjaan "toispualjokke" Annakadun ja Vilhonkadun väliselle entiselle tyhjälle tontille
Asemarakennuksen oli piirtänyt kauppalan arkkitehti Paul Bernoulli-Vesterä.
 |
| 1955 Uusi linja-autoasema Juhart 2009 |
Pappilan suippoperäinen keskisuomalaisvene kuljetettiin Axelssonin talouskaupan Volvo-kuormurilla Ornäsiin.
Yllättävintä pappilan lapsille oli,miten uusi mökkielämä meren rannalla muutti hyvin pukeutuneet vanhemmat putkinotkolaisiksi resupekoiksi. Muodonmuutos jatkui traditiona koko mökkielämän ajan 80-luvun lopulle saakka..
Äidille,joka yleensä pukeutui melko vaatimattomasti, mökkiasunaan kuluneet ja pussipolviset verryttelyhousut jalassa ja vanha kalatakki niskassa eivät niinkään havahduttaneet mökkivieraita,mutta isä,joka Turusta saakka kävi ostamassa mittapukuja muuttui Ryysyrannan Joosepiksi virttyneissä verkkareissa ja vanhassa 30-lukuisessa kalanlimaisessa ja maalitahraisessa tupakkatakissaan,minkä silkkikauluksen koit olivat syöneet haperoksi.
Takin yksi langasta roikkuva nappi peitti pastorin ruskettunutta alastomuutta ja.jaloissaan hänellä oli vanhat ja virttyneet kolmekymmenlukuiset suojeluskuntapoikien kumitossut,jotka nauroivat jo akateemiselle karjalaisseuralle kärjistään.
 |
| 1953 Kalle Kaarnan maalaama Veräjä. Myllytie Ornäsistä |
Konrad-isännällä oli lahdessa kaislikkorinnassa omat rysänsä.
Vapaaehtoisia soutajia ei yleensä löytynyt,mutta vanhemmat siskot joutuivat aina isän uhrisoutajiksi verkoille.
Airoissa olevaa lasta säälittiin rannassa,isän huutaessa lahden pohjukassa,että.."souva,souva...elä hyvä immeinen---huopoo,huopoo..verkko on tuasen venneen alla...miten sinä oekeen souvat?!".
Soutaja oli aina syyllinen ,oli sitten syynä verkon pujahtaminen veneen kölin alle taikka vetouistimen vieheen koukun jääminen kiinni ulpukan lehtiin.
Tapoihin myös kuului talonväen auttaminen maatilan töissä,kuten heinän lapottamisessa (seipäälle pistämisessä).Lapsista oli hauskaa mennä Konradin kanssa hevoskärryillä jyväsäkkien päällä myllyyn.
Kivinen myllytie kulki mäntyistä harjaa pitkin lasten kikatellessa kärrynpyörien ja vannepannojen kipinöinnistä sekä pomppimisesta tien " mukulakivien" päällä.
 |
| 1979 Antti-rovastin 70-vuotisjuhlat Kiilan mökillä. Oikeassa nurkassa Kalle Kaarnan maalaama taulu papinperheen keskisuomalaisesta veneestä Ornäsissä.Maalaus kyllä kuvaa taiteilijan vapaudella Keiteleen rantaa. |
 |
| Takan vieressä Kalle Kaarnan maalaus Veräjä Kiilassa Isän tuttava 30-luvulta ,taiteilija ja elokuvaohjaaja Kalle Kaarna tuli tilauksesta maalaamaan Matildasta Ornäsin mökille pappilan suippoperäistä keskisuomalaista venettä taulukankaalle. Maalauksen taustan hän muutti taiteilijan vapaudella Keiteleen autereiseksi järvimaisemaksi. |
Isällä oli 30-luvulta toinen tuttava,joka myös tunnettiin elokuvaohjaajana,Eino Heino,joka oli myös ansioitunut partiolainen.
Ilmeisesti pastorin teatterikouluhaaveiden sijasta hän nautti taiteilijoiden seurasta.
Pappilan seinät olivat täynnä tunnettujen taiteilijoiden tauluja,jopa Nelimarkkaa myöten.
 |
| Elokuvaohjaaja ja partiolainen Eino Heino |
 |
| Pappilan keskisuomalainen vene ja pikkusiskot Katavasaaren rannassa Enäjärvellä By Juhart |
 |
| Kalle Jaarna kuvaamassa Jääkärin morsian- elokuvaa |
---------------------------------------------------------
"Kalle Kaarna on perniöläissyntyinen taidemaalari,elokuvaohjaaja ja kirjailija.
Hänen lapsuudenkotinsa sijaitse Matildedalissa. Hän asui Muurlassa parikymmentä vuotta,mutta suurimman osan elämästään hänen kotipaikkansa oli Helsinki.
Hän oli pyrkinyt aiemmin Akseki Gallen-Kallelan oppilaaksi,joka suostui ottamaan Kaarnan oppilaaksi. Opettajan omat suunnitelmat kuitenkin muodostuivat esteeksi. tälle.
Loppujen lopuksi hän pääsi Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun Helsinkiin,jossa hän kävi komivuotisen kurssin 1906-1908. Siellä hänen opettajanaan oli muunmuassa Väinö Blomstedt,Albert Gebhart ja Hugo Simberg sekä ns. piirustussalin tarkastajana Eero Järnefelt.
Ensimmäinen ns. taiteilijadebyytti Kaarnalla oli v.1911. Vuoteen 1925 saakka hän maalasi pääasiassa senhetkisen kotipaikkansa Muurlan maisemia,mutta myös laatukuvia, kuten pyykkäreitä,perunannostajia jne. Asetelmat kuvasivat usein taiteilijan omia harrastuksia sekä mieltymyksiä. Uskollisimpia malleja oli oma äiti,lapset ja muu kotiväki.. Näistä asetelmista syntyikin tauluja,kuten Lukevia tyttöjä,Pajupillin tekijät,Mummo kertoo jne.
Arvostelut olivat etenkin 20-luvulla varsin suopeita. Erityisesti mainittiin taiteilijan vankkaa piirustustaitoa,harrasta syvenemistä ja lämmintä suhtautumista kuvattavaansa..
Yleissävy tällä ns."Muurlan kaudella" oli hieman alakuloinen,myös akvarelleissa,joiden maalaajana häntä kiiteltiin. Kuitenkin tämän Muurlan kauden loppupuolella samojen elementtien käyttöä kritisoitiin uusien vaikutteiden puutteeksi.
Vuonmna 1925 hän muutti perheineen Orivedelle. Tampereen taiteilijapiireissä hän tapasi Uuno Eskolan ,joka yhdessä näyttelijöiden Eero Leväluoman ja Helge Raninin teki mykkäelokuvan "Ei auta itku markkinoilla". Elokuva ilmestyi vuonna 1927 ja jäi porukan ensimmäiseksi ja viimeiseksi filmiksi.
Kaarna jatkoi yksin eri tuottajien laskuun. Runsaan 10 vuoden ajan hän toimi filmiohjaajana ja tarpeen vaatiessa näyttelijänäkin. Hänen töitään arvostettiin filmiteollisuudessa ja esimerkiksi historiallisten filmien huoliteltu lavastus sekä vankka asiatausta saivat kiitosta.
Käsikirjoitukset Kaarna muokkasi itse ja hänen esikoiselokuvansa "Miekan terällä" oli Kaarnan ideoima. Myöhemmin Kaarnan toinen vaimo,kirjailija Katri Viita auttoi häntä käsikirjoitusten laadinnassa.
Kalle Kaarna ohjasi yhteensä 13 elokuvaa,joista tunnetuimmat ovat Jääkärin morsian vuodelta 1931, Kuisma ja Helinä vuodelta 1932, Elinan surma vuodelta 1937 ja Isoviha vuodelta 1939,joka joutui sodan uhan vuoksi esityskieltoon. Filmit tuhoutuivat erään filmiarkiston palossa. Kahdesta löydettiin kopiot (Kuisma ja Helinä sekä Isoviha),joista tehtiin esityskelpoiset kappaleet filmiarkistoon.Myöhemmin Jääkärin morsiamesta löytyi kopiot yhdysvaltojen Michiganista.
Sota lopetti Kaarnan elokuvauran. Sotien jälkeen Kaarna jatkoi maalausten tekoa,tosin tyyli oli aiempaa persoonattomampaa. Helsingissä asuessaan teokset olivat pääasiassa sisä- ja muotokuvia. Saatuaan kesäpaikan Kemiöstä,lapsuudenseutua Matildedalia vastapäätä hänen teoksensa olivat värikkäimpiä ja valoisimpia kuin aikaisemmin"
 |
| Katavasaaren soutajat by Juhart |
1950-luvun puolivälissä pappilan väki muutti mökkipaikkakuntaa Suomusjärven Enäjärven pieneen saareen Katavasaareen joka keskeltä jakautui Uudenmaan sekä Turun ja Porin lääniin.
Mökkirakennus oli kaksikerroksinen,mutta v.1957 agronomi Varis saaren Turun ja Porin läänin puoleisena omistajana rakensi Viipurin Voimistelijakavereidensa kuten arkkitehti Teräsvirran kanssa kylkeen verantasiiven.
Lapsille mökin päivittäiset palvelut olivat täyttä savottaa lottavääpeli Kaisan suunniteltua joka päivälle työaikataulun.
Lepoakin kyllä saatiin pyhäisin korvat kiinni vanhan anodi-katodiradion ämyrissä pakollisessa jumalanpalveluksen kuuntelemisessa.
Herran sana sai pesueen torkkumaan aivan kuin kirkkokansa oikeassa kirkkojumalanpalveluksessa.
 |
| Mökin kuninkaallinen sviitti eli ulkohuussi Juhart 2005 |
Sitä kellaria kutsuttiin kuopaksi.
Monelle sitä aikaa kokemattomalle olisi jonkinlainen erikoinen kokemus elää luonnon keskellä jonkinlaisessa primitiivisessä taloudessa.
Santasaaren myymäläauto tuli Variksen tilan pihalle kerran viikossa,jolloin papinpesue pääsi nauttimaan sivistyksen hedelmistä,kuten jäätelöstä ja virvoitusjuomista.
Kappalaiska kyllä olisi jäätelön sijasta tarjonnut kullekin kupin viiliä ja Hartwallin Jaffan sijasta kotona puristettua puolukkamehua.
Vastauksena edelliseen kysymykseen voidaan todeta,että sodasta oli tuskin kulunut 10 vuotta,jolloin kaikki oli säännöstelyn alla.
Harvalle sodan kokeneelle tällaiset "itsensähemmotteluostokset" olivat prioriteettilistalla.
Maa eli vielä alitajussaan sotaa,monen vielä kirotessa,että se kahina tuli hävittyä.
Toiseksi suomalainen elämä on ollut satoja vuosia samanlaista ulkohuussissa istumista kesät talvet,puunhakkuuta,vedenkantoa sekä tulella keittämistä.
Sähköhellaa eikä jääkaappia oltu koskaan hankittu vanhaan pappilaan,kunnes v.1967 uuden seurakunnan työntekijöiden tiilinen asuintalo valmistui,jollloin nämä luksuskapineet tulivat asunnon mukana.
Ei se elosta nauttiminen ollut samaa tiilitalossa kuin vanhassa "puupappilassa".
Vessatkin olivat kaakeloituja koppeja,missä ei uskaltanut edes pierasta pelossa,että naapuri kuulevat paukuttelun ohuiden seinien takaa.
Kesämökin puuseen lauteilla oli aina jotain luettavaa,pino Suomenkuvalehtiä ja muita aikakausilehtiä.
Puuseen ovesta sai katsella Suomen Kuvalehden kannen kuningatar Elisabetin kruunajaisia ja Elokuva-Aitan kansikuvatytön Sofia Lorenin täyttä kaula-aukkoa samaan aikaan.
Parhaimmat puuseen seinäkuvat Jussi näki kerran patikkamatkalla kevättalvelle 1960 Lammijärven rannalle.
Jussi oli kärsinyt reissun aikana vatsakivuista joutumalla vierailemaan yhden kesämökin puuseessa.
Koko pytinki oli vuorattu seinillä ranskankielisillä vuoden 1946 Fordin tavara-ja kuorma-autokuvastoilla,
Sitä sodanjälkeistä mallia kutsuttiin luunokaksi,koska auton maskissa ei ollut lainkaan kromia materiaalipulan takia.
 |
| V.1956.. 1942-46 "Luunokka Ford Strömman kanavalla Kemiössä |
Isä vastasi:
--Minnuon elläessäen sovassa nähänyt foordeja ihan tarpeeksi.
--Talavisovan rospuuttosilla teillä ne hävittäjäfoordittiin jäevät kiiinni savveen aevan kun muuttiin
häkäpönttöaatot.
--Mittee erova sinusta Jussi on hävittäjillä,sussekseilla taekka luunokilla keljrikkoesilla teillä?
--Kaekki jäevät kiinni mahastaan rospuuttosenj muantien keskiharjalle.. oli se nokka tehty kromipellistä taekka siäriluusta.
Jussi jäi ihmettelemään sanattomana isän tietämystä kuorma-autoista.
Olikohan isä hengenmiehenä jotain muita saloja,mistä tämä ei ole koskaan edes hiiskahtanut?
Kesamökkisalmen leppärannassa keskisuomalaista venettään veteen työntäessään hän päästi suustaan bravuurilauseen savonranskalla:
--Noh..Jussi...souvetaan suareen! .
 |
| 1960 Pappila by Juhart |
Juhannusaatto 1960. Mökkimatkan valmisteluja pappilassa
----------------------------------------------------------------------------------
Savikaupunkiin oli iskenyt helleaalto juhannusaatoksi.
Oli vuodenvaihteessa kaupungin tittelin saaneen entisen kauppalan ensimmäinen juhannusaatto,jolloin tuoreet kaupunkilaiset alkoivat pakonsa maalle ja mökille....kellä sellaista maata tai mökkiä sitten sattui olemaan.
Kesämökittömät istuivat torin Valio-jäätelökioskin viereisillä penkeillä sekä toripuiston soittolavan edessä nuolemassa sulavia suklaatikkuja ja vanilatötteröitä.
Kaikki pyyhkivät hikeä otsaltaan ja huokailivat vuoronperään "Huh hellettä!"
Torin kukkapaljous,uusien perunoiden kuulaus ja kalakauppojen laatikoiden suomukilo lisäsivät kesäistä värikkyyttä naisten kukkamekkojen ja kirjavien lastenvaatteiden kaleidoskoppiin.
Jokirannassa aivan valkolateksisen Meripelastusseuran pelastusrengasristin vieressä potkupalloveteraanit Toppari ja Falkki olivat korkkaamassa aattoaamun ensimmäistä vinettopulloaan.
Parin Alkon huoltoajoneuvot,kaksi naistenpyörää makasivat lappeellaan penkkanurmella,kuten Hurja-Helmikin,joka oli jo sammunut ensimmäisestä kankkusen korjauspullostaan.
Poliisien mustamaija, kaupunkilaisten juoppopirssi,kuusivuotias Ford-kaappiauto oli saapunut paikalle korjaamaan väsyneitä päiväputkaan.
 |
| Markkinasketsi by Juhart |
 |
| Juhannussymposiumi Juhart 2000 |
Lähtöhinta todellisuudessa oli sama kuin ilmainen,koska useimmiten tavarat oli varastettuja.Kaupunkilaisten kielellä puhuttiin Nykäsen Valinnasta.
Kauppiaita torimyyjien lisäksi jokirantaan oli linkkaamassa kanalosauvoillaan Ypäjän Pappi,yksijalkainen reppuryssä,joka kauppasi lyijykyniä aamun ensimmäisen vinettopullon ostoon.Rantapappina hän julisti muille jokitörmän seurakuntalaisille Bacchuksen epistolaa .
Pappi nakkasi selkäreppunsa pelastusrengasristin nokkaan liittyen huokaajiin,joiden ensimmäiset vinettosiivut olivat alkaneet poistamaan hikipalkojen peittämän otsanahan takaista ja pelottavaa kankkusen pirua.
Vastarannalla Vilhonkadulla janoisten jono oli jo pidentynyt alkoholiliikkeestä tohtori Kärjen kulmatalon kohdalle.Sairaalan ylilääkärin talon paraatiovesta ensimmäisiä potilaita näkyi marssimassa Keskuksen talo kulman apteekkia kohti reseptit kyhmyisissä kourissa ja käsilaukkujen vuorien väleissä.
 |
| Juhannussaarnaajat Juhart 1990 |
 |
| Jussi Antinpojan hanhiuni by Juhart |
 |
| Bacchuksen epistola. Ypäjän pappi myymässä lyijykyniä Alkon edessä jawakuskille Juhart 1987 |
Oudompi luulisi santalaatikkolapsen olevan lähdössä karkumatkalle tai leikkimässä työhön lähtevää isää.
Tosiasiassa kurapukuinen oli Salo-Uskelan seurakunnan kappalainen,joka oli pakkaamassa otsa hiessä oliivinvihreätä Miele-mopoansa juhannuksen viettoon Suomusjärven Enäjärven saarimökillensä.
Kappalaisen nahkaisen lentäjän viimalakin päällä törötti plastiikkinen jawakuskin happitröötti ja lakin nahkaiset läpät heiluivat poskilla kuin Aku Ankan ja kumppanin Hessu-Hopon mustat roikkukorvat.
Kappalainen tapansa mukaan ähki täyteen topattujen sivulaukkujen läppiä sulkiessaan,sielunvihollisten eri nimien kaikuessa kirkkokonttorin kongin päätyseinältä.
Pappilan Jussi seisoi kirkkokonttorin kivirappusilla raapimassa kynsillään putkikaiteesta hilseilevää mustaa lyijymaalia,isän lopulta naama hiessä ja punaisena saatua läpät nahkaremmeillä soljenreikiin kiinni.
Isäkappalainen pyyhki silmälasiensa alta peukalollaan hikikarpaloita pois,siristelemällä hien suolaamia silmiään tokaisten ainukaiselle pojalleen:
--Noh...poeka..sinnee suat sitten ottoo sen Pekka Laeneen onnikan asemalta ja kantoo mukanasj loput ostokset,juhannusruokatarpeet ja kahavit sekä pullalendgit,mitä äetisj Varisten muatalon keittijön seinäpuhelimesta tilasj uamulla!
--Linja-aato lähtöö asemalta yheltätoesta...että muistappas olla ajoessa asemalaeturilla!
Isäkappalainen saarnamiehen eleillään oli julistuksessaan noussut kumiteräsaappaidensa kärjille,antamalla pontta sanomaansa kuin Uskelan kirkon saarnastuolista.
Näin hän teki aina saarnatessaan,kastaessaan ja siunatessaan keinumalla lakerikengänkärjillään ja kannoillaan vakuuttuneena siitä,että Herra oli ollut kuuntelemassa.
 |
| Kappalainen kurapuvussa kirkkokonttorin edessä Juhart 1995 |
 |
| Antti ,Aldell ja Miele |
Vanhempi suutariveli oli tarkastellut tiskillä pikisissä näpeissään kärjistään nauravaa kenkäparia ja puhallellut makeita sorbushöyryjä kappalaiskan laseille toteamalla,että papin kengät olivat korjauskelvottomia:
--Nää kenkät kyll ova jo palvelleet varmankkin jo kapinast ast...ett mää ehrottasi ett kappalaisk kertto kappalaisel ett Maaheimolt saa ihkauussi topmannei erullisse hintta!
Vasta vuoden 1963 jouluaatonaattona kappalaiska tulisi pistämään kappalaisen virkalakerit HOP:in pankin kulmalla Pelastusarmeijan joulukeräyskoriin ja siitä nousikin suuri häly,että heitellään noin kysymättä pois kelpoja kenkiä.Pappilassa ei silloin kukaan uskaltanut puhua ääneen viikkoon.
Isäkappalaisen polkaistessa mopoaan käyntiin useaan kertaan bensahanan ollessa kiinni,Jussi manaili aikuisten etuoikeuksista helpompiin töihin.Nytkin hän joutuisi kävelemään linjuriasemalle raskaat kauppakassit näpeissään. Bussimatkan päätteeksi Salmen sillalta vielä soutamaan raskaalla merihankaveneellä parisen kilsaa kaislikosta melkein umpeen kasvaneen salmen läpi mökkisaareen.
--Mitessill on noi sivulaukukki pullollas kun sillei olnu kun parranajovehkke,vaihtohyvonit ja virvelin Abu-kiintokela pakattavan?
--Veiksen piplia ja saarnavehkket noin pal tilaa?
Jussi kiroili itsekseen.
Isä saadessaan moponsa käyntiin hoksattuaan aukaista bensahanan otti äkkinäisen spurtin melkein keulimalla portille.
Kiidossa tämä heilautti ajurinhanskalla hyvästiksi, kunnes jarrutti moponsa pysähdyksiin.
Jawakuskin vakuumimuovitröötistä isä huusi kaivoon pudonneen äänellä pojalleen savonkielellä:
--Muistappas astuva alas siellä Salamensillalla..!
--Merjpuatista pittää alakuun viskata kaahalla veet poisj,kun vuotoo talaven ylj ravistunneena!
 |
| Hengenmiesten veneentervaus Juhart 2010 |
Mopopappi näytti soolaavan Rumpalinkatua asvalttikorkokeppien välistä kuin itävaltalainen Toni Sailer Garmisch-Partenkirchenin slalom-mäessä..häviämällä Leinon rautakaupan kulmasta kaksitahtisavussa Helsingintielle.
Jussin seistessä huiskuttamassa kellarinoven edessä sinistä kaksitahtibensasavupilveä kasvoiltaan pois, usvasta kiepsahti kyklooppisilmäinen vihervalkea Cezeta-skootteri konkiin,melkein ajamalla papinpojan solkikenkien kärkien päältä.
Pärinäpoika oli Toivosen Jorkku,seurakuntatalon punapäinen talkkari ja isän perustaman partiolippukunnan partiojohtaja.,joka kieppasi jalallaan skootterinsa jalustalleen alakerran asuntonsa edessä ja pistämällä lampun päältä Comet-perukkeisen virta-avaimen khakipaitansa rintataskuun.
--Mitässää tollaill oikke kaahaat?
Jussi huusi kellarinovelta.
--Meinasiksää teilata munt ja ajaa mun klihtunat kassaan?
Jorkku huusi takaisin seurakuntatalon sivuovelta:
Olsse kyl helvetin onni,etmää en ollu se Kankon paripyäräletukka!
--Sen firestonet olsis plitannet yhre papinpoja jalvot salonsanomie maanatainummeron ohkasiks!
 |
| Jorkku meripartiolaisvormussa Cezetansa ja Kuplansa välissä. Juhart 2010 (fotokollaasi) |
Hän hihkaisi ällistyksestä,että kello oli jo varttia yli kymmenen.
Keittiönportaita ylös harppomalla hän juoksi köksän kautta makuukamariin vaihtamaan reissuvaatteet päälleen,ettei myöhästyisi bussista.
Hetekan päältä hän vaihtoi niskaansa viikatun keltamustan kesäpaidan sekä mustat Ingo-farkkushortsit jalkaansa.
Solkikenkänsä hän potki hetekan alle villakoirien joukkoon, kiinnittämällä ähkiessään sandaalinsa soljilla jalkoihinsa.
--Nymmää olen valmiin kaikkiin maaliman koetuksiin!
Poika huudahti sulkiessaan sinisten molskihousujensa partiovyön kiinni.
Partiosoljessakin luki ennustavasti kahdella kotimaisella: "Ole valmis--Är redo!"
Hän otti vasempaan käteensä sinisen jenkkikassinsa sekä oikeaan äidin umpeen pakatun kernisen maitokauppakassin,mikä tuoksui possunkyljyksiltä,Paula-kahvilta sekä Kastun leipomon rusinapullalengdiltä. Ennen lähtöään Jussi sanoi hyvästit huoneelleen,minkä tapetilla yhä hakaristiset brewsterit syöksyivät kannaksen yllä Tshaika-viholliskoneiden niskaan. Pahvikuvien alakulmat olivat pehkaantuneet pudottuaan usein tapetilta nastojen varasta hetekan ja seinän väliin.
Nastat kuin eivät halunneet pysyä kiinni pappilan läpikuivuneissa ja 80-vuotiaissa hirsiseinissä.
Naapurin Fammu-täti kyllä oli talon seinähirsiä ja tappuratilkkeitä melkein kymmenen vuotta vanhempi .Täti Jussista oli niin vanha,että käytti ennen sotaa ostettua tekohammaspulveriakin hammaslääkäri Eklund-Äyhön 20-luvulla asentamien itsehymyilevien tekareidensa kiinnitykseen.
Mökiltä palattuaan Jussi päätti liimata brewsterkuvat erikeeperliimalla pysyvästi tapetille.
 |
| Brewster-pienoismalli |
Kirjoituspöydällä sanomalehden päällä oli kuivumassa Humbrolin maaleista penslattu punavalkoinen Revellin 1959 Ford Galaxie Retractable Top,minkä katon pitäisi laskeutua oikeasti takakonttiin.
Katon nosto-ja laskumekanismit olivat kylläkin juuttuneet kiinni polystyreeniliimasta.Ihan oikeassa täyskokoisessa Galaxiessa oli samoin ollut häikkää katonnostolaitteiden sähkömoottoreissa,että pienoismalli oli täydellinen vikoineen...
Vuoden 1958 syksyn yhdessä Kuva-Postissa oli ollut kuva samasta Galaxiesta Brysselin maailmannäyttelyn Atomium-rakennuksen edestä,missä kellomekkoinen ja isotuttinen neiti poseerasi sen likasiipeen..
Jussi oli leikannut sen mimmin kuvan lehdestä ja liimannut kenkälaatikkopahville sekä klipsinyt siitä Uuno-sedältä pihistämillä kraatarinsaksilla itseseisovan paperinuken.
 |
| 1959 Ford Galaxie 500 Retractable Top in Brussels |
Kerran Jussi pelasti sen siskojen leikkikutsuista,missä nämä olivat yrittäneet panna auton ikkunasta sisään pieni muovisia teekuppeja- ja vateja sekä joulukuusen koristelaatikosta vahanaamaisia ja valkopartaisia villalankatonttu-ukkoja.
Hän oli sitten kostoksi karhulangalla tehnyt hirttosilmukat kunkin tontun kaulaan ja ripustanut ne pikkusiskojen koulupöydän lampun varteen roikkumaan ja kirjoittanut ruutupaperille lyijykynällä.."Joulupukki hirtettynä ompi kuusen oksalla!"
Isompien siskojen kulmakarvapinsetillä Jussi oli joutunut vielä poistamaan teekutsuserviisin Buickin takapenkiltä.
Jussi kääntyi ovelta marssimalla pappilan salin läpi isän työhuoneeseen,minkä seinäkello oli pysähtynyt kello kahdentoista kohdalle.Hänellä ei ollut enää aikaa avata kellotaulun lasia ja ruuvata sitä spänniin.
Hän kolisteli kassit pykälässä väliovesta kadulle, sulkemalla perässään kaulassaan Inga-uumakuminauhasta roikkuvalla Abloy-avaimella pappilan paraatioven .
Torikadun ja Rumpalinkadun kulmassa Jussi vielä katsoi taakseen,ettei yksikään pappilan ikkuna ollut jäänyt auki.
Talssatessaan toria kohti hänen mieltään askarrutti,minkälainen savotta mökillä oli odottamassa.
Bernoullien lait
 |
| Bernoullien vanna-Taunus vauhdissa Suomusjärven tiellä Juhart 2009 |
--------------------------------------------------------------------------------------------
Jussin patikoidessa pappilan kulmalta puhelinlaitoksen kaapelivaraston Torikadun aidanviertä,hänen mieleensä tulvi kesäisiä kauhukuvia edellisistä juhannuksista äidin voikkamaisteriystävättären Irja Vesterä-Bernoullin ja tämän sveitsiläisen lederhosearkkitehtimiehensä Paul Bernoulli-Vesterän vierailuista mökkisaaressa.
Bernoullit olivat ihan varmaan jo kerinneet ajamaan uudella punaisella vanna-Taunus-piilofarmarillaan alas Varisten punkkileppärantaan ja tööttäilleet torvella sieltä hakijoita mökkisaaresta.Piilofarmarin kyljet olivat vielä ikkunattomina ummessa,mutta takapenkki oltiin Salon Automyynnissä asennettu.
Suomen valtion veroherrojen päätöksestä pakettiautoon sai asentaa akkunat puolen vuoden päästä.
Näin verohallitus kiersi omaa verolakiaan.
Tietysti joku pappilanpesueesta pantiin äidin käskystä soutajaksi Taunuksen saavuttua leppärantaan.
Tuliaisia kukaan ei odotellut näiltä ...päinvastoin!
Irja-täti tulisi odottamaan täyttä palvelua sekä passausta,äidin kantaessa tälle mökin pihan aurinkotuoliin viimeiset päivän lehdet,mitkä hän oli käynyt aamulla hakemassa Arpalahdesta Laidikkeen postista kahdella eri paatilla.Hän oli soutanut keskisuomalaisella veneellä aluksi Vanhatalon leppärantaan ja kävellyt linttaanastutuissa läskäreissään Vanhatalon ja Uusitalon tiluksien läpi kannaksen yli vanhaan kapulalossirantaan.Siitä hän oli vielä vanhalla järviruuhella soutanut postirantaan ja tehnyt saman reissun takaisin.Jollei hän olisi kerinnyt kiireistään näin tekemään,joku pappilan lapsista pantiin aisalle.Äiti oli kerran lapsille kertonut,että kerran postinhakumatkalla lossisalmesta oltiin naarattu hukkunut rantalepän juureen torkkumaan,kunnes ruumisauto haki sen pois. Hukkunut oli joskus talvella kovassa lumipyryssä ajanut moottoripyörällä jäällä ja katkaissut kaulansa jään päällä roikkuvaan lossin vaijeriin sekä hävinnyt pyörineen suvantoon.
Jussille oli äidin stoori pannut mielikuvituksen lentämään.
Hän näki silmissään vuoden järvenpohjassa maanneen ja päättömän sekä kaasuista pullistuneen modarimiehen nuokkumassa lepänjuuressa.
 |
| Kas-kas-plankkipoika Juhart 2012 |
Enää ei voitu irvailla hukkuneen kengistä,vaikka isän papinkaftaani sunnuntaisin aina siunausten jälkeen keittiön ruokapöydässä tuoksahti kalmalta...ja papin henki ammattipuhujan halitoosilta.
Kesämökillä iltapäiväsiestan jälkeen maha pullollaan äidin lihamurekkeesta Irja-täti makasi mökin yläkerran makkarissa lukemassa jonkun ruotsalaisen hinttirunoilijan kymmensivuista suurteosta, laususkelemassa ikitotuuksia ja aforismeja opuksesta,kuten..."Onko se Aa vaiko Kuu?
Lederhosearkkitehti taas hyppeli rannassa kiviltä toiselle yhdellä kontillaan kuin raajarikko rantasipi etsimässä linnunmunan kuoria ja sveitsiläisiä edelweisseja kaislikkorinnasta.
Irjan homekruunuinen suu tuoksahti hammaskivelle.
Jussinkin piti sitä tervetuliaisiksi pussata poskelle.
Yleensä äiti käski Jussia hakea pihan riippakoivusta Irja-lehtoria varten koivunlehtiä,mistä kiehautettiin tämän uutta herbaalikeksintöä,koivunlehtiteetä.Joskus piti löytää keittiön kaapista jopa camomillateepeusseja..
Jussi piruuttaankin kävi hakemassa paskahuusin takaa sille koivukirvojen ja leppäkerttujen kaluamia rautukoivun lehtiä päivän uudeksi fleivöriksi.Yläkamarin serveerauksen perästä Jussi kävi kiehauttamassa itselleen saikat oikeista Mauri Bergrothin kaupasta ostamista Darjeeling-teelehdistä ja painui lukemaan verannan pöydän ääreen uutta Populär Mekanik-lehteä.
Joka Juhannuksena papinpoika luuli olevansa lehtori-arkkitehtiparin huonepalvelijana eivätkä siskoksetkaan välttyneet palvelukomennuksista.
Silti papinpesue sai Irjalta kiitosta huonosta ja moukkamaisesta käytöksestä ja kuulla ylistyksiä hänen omista kakaroistaan,jotka olivat sata kertaa fiksumpia kuin pappilan apinat.
Heidän lapsensa kun olivat niin fiinejä,hoksaavia ja kohteliaita,koska niiden veri oltiin jalostettu jostain berniläisestä matemaatikkosuvusta sekä viipurilaisesta lehtoriperheestä.
Rouva oli ylpeä viipurilaisista juuristaan.
Ilmeisesti Irja-lehtorin sukututkimuksissa iisalmelaisen arkuntekijä-kauppiassukujen perillisten sukupuun alaoksilta löytyy vain pettuleipää purreita ja suota kuokkineita savolaisjuntteja.
Lisäksi historiassa viipurilaisen hansakaupungin asukkaat ovat aina vihanneet savolaisia.
 |
| Irja ja äiti Tuulentyttöjen partiokesäleirin kokkeina Juhar 2010 |
Kansikuvassa mainostettiin vuoden 1940 Helsingin olympialaisia,mitkä tunnetuista naapuruussyistä lykkääntyivät vuodelle 1952.
Nyt kun Irjaa tarkastelee siniharmaaraidallisessa marimekossa,ei tunnistaisi voikkamaikkaa entiseksi sorjavartiseksi Viipurin voimistelijattareksi.
Marikaapuunkin saisi mahtumaan kolme entistä Irja-tätiä.
 |
| 1940 Helsinki Olympic games. Columbia Records jacket |
Paul menetti toisen jalkansa Helsingin pommituksissa Talvisodan aikoihin ja sodan jälkeen ansioitui toimessaan erinomaisesn hyvällä suomalaismaisemaan sopivalla rakennustyylillään.
V.1945-46 Pohjois-Savon liiton suojeltavien rakennusten tilastoista löytyy Paul-Bernoulli-Vesterän suunnittelemat Varkauden talotehtaan (Oy Ahlström Ab) ylempien toimihenkilöiden Kissankello- ja Sinikello-rivitalot
Samoin Salon kauppalan arkkitehtina hän oli suunnitellut v. 1953 rakennetun uuden linja-autoaseman sekä Moision pelloille rakennetut Terhitalot,mitkä myös olivat rivitaloja.
Silti Paul arkkitehdin sivupersoonassaan oli mitä eksentrisin yksilö.
 |
| Salon linja-autoasema.Suunnitellut Paul Bernoulli-Vesterä 1953 Juhart 2010 |
Mm.Varkaudessa ja Tamperella rakennettiin Paulin suunnittelemia AA-asevelitalokyliä.
Varkauden museoviraston tutkija Mari Immonen on kysellyt 1940-luvulla Onnelassa asuvasta Paul Bernoullista,vaimosta Irma (sic) IRJA: sta,pojista Markuksesta ja Mikaelista.He olivat muuttaneet Varkauden Onnelaan Ämmäkosken Kalapirtiltä,missä asuivat tilapäisesti
Kirjoitus 6.7.2011
Paul oli tunnettu ryssänvihaaja ja eläkkeelle päästyään otti useasti kantaa poliittisiin kysymyksiin lehtikirjoituksissaan.
V.1977 hän oli toimittanut Salvador de Madariagan ja Ludek Pachmanin kanssa kirjasen "ETYK Turvallisuus Vapaus".(Alea-kirja).
Äärivasemmistolainen Punatähdet-Teräksen lukupiiri kritisoi Paul Bernoullin aatteita otsikolla Vaikeneminen on kultaa seuraavasti:
Tuohan jo opetetaan jo pikkupioneereille
Neuvostovastaisessa marginaalikirjallisuudessa tunnettu ALEA-kirja iskee jälleen.Tällä kertaa sen tuotos on hämmentävä puheista ja tajunnanvirrasta kyhätty kooste,vuonna 1977 julkaistu Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksesta: ETYK Turvallisuus Vapaus.
Kirjassa on kolme osaa. Ensimmäinen on vuonna 1968 Oxfordissa Espanjan professorin Salvador de Madariaganin (s.1886) kirjoittama puheenvuoro Euroopan "turvallisuus"-kenen eduksi?. Kirjan toimittanut sveitsiläis-suomalainen arkkitehti Paul Bernoulli-Vesterä selittää kymmenen vuotta vanhan de Madriagan kirjoituksen olevan "tällä haavaa vieläkin ajankohtaisemman kuin ilmestyessään". Varsinainen syy julkaisuun on ilmeinen: provokaatio. Teksti on julkean neuvostovastaista: "Neuvostoliiton vihamielisyys Lännen suhteen on pysyvä ja absoluuttinen (...) Neuvostoliitto on aina valmis noudattamaan taipuisaa taktiikkaa; ei sen takia,että se luopuisi vihamielisestä taktiikasta,vaan koska se päinvastoin halusi toteuttaa sen,"
Paul Bernoulli-Vesterä kirjoittaa otsikolla Sorrosta vapauteen Euroopassa.
Bernoulli-Vesterä (s. 1908 Bernissä) on käynyt koulunsa Baselissa,arkkitehtikoulun Zürichissä ja toiminut mm. yksityisarkkitehtina Suomessa ja Salon kaupunginarkkitehtina. Hän on 30-luvun fascistilehden kalskahtavan VAPAUS+JÄRJESTYS-aviisin vastaava toimitsija.
Bernoulli-Vesterä muistelee Helsingin "arvoitusta",34 maan ulkoministerikokousta Helsingissä 3.-5. VII.1973. Albania näet ei ollut ainoa maa,jonka virallinen edustaja ei ollut paikalla. "Puuttui maanosamme suurin maa,asukasmäärältään 5. suurin maa,Ukraina". Myös kolme kansainliiton jäsenmaata uupui: Viro,Latvia ja Liettua. ETYK:in loppuasiakirjaa valmisteltiin 18.IX.1973-21.VII.1975, joka kirjoittajan mielestä on mahdottoman pitkään.
Mutta se kannatti.
Esimerkiksi DDR:n kommunistisen puolueen pääsihteeri Erich Honecker lupasi,että Itä-Saksa "haluaa noudattaa tinkimättä loppudokumenttia."
Demokratioiksi itseään kutsuvat "länsimaat" paljastuvat kirjan lähitarkastelussa --Ilmeisesti kirjailijan itse sitä ymmärtämättä--aivan joksikin muuksi: niiden lait ovat räikeässä ristiriidassa ETYK:in asiakirjan kanssa. Saksassa kansalaisten ääni ei paina liittovaaleissa yhtään mitään,jollei ääniä ei kerry viittä prosenttia. Myös Ruotsissa on neljän prosentin äänikynnys. Saksa ja Ruotsi siis rikkovat loppuraporttia eivätkä ole tehneet asialle mitään!
Neuvostoliitto sen sijaan,kuten Vladimir Teplov kirjoittaa (Moscow News,25-76): "Ulkomaalaisten sanomalehtien myyntiä on lisätty kysynnän mukaisesti." lehtikioskeista ja varsinkin hotelleista saa nykyään sellaisia länsilehtiä,kuten Daily Worker,l'Humanite,Neues Deutschland ja Tiedonantaja.
Teplov myös muistuttaa,että länsimaisten liikemiesten viisuminsaantia Neuvostoliittoon on helpotettu ja että matkustusalueita on laajennettu.
Itä avautuu,mutta avautuuko Länsi?
Esimerkiksi vain noin 13000 amerikkalaista opiskelee venäjää,samaan aikaan kun 12 miljoonaa neuvostonuorta lukee englantia.
Suomalaista virkavaltaa käsitellessään Bernoulli-Vesterä uppoaa syvälle humpuukin suohon. Hän väittää,että Suomen poliisi olisi "Gromykon käskystä" pidättänyt kolme Amerikan-balttia Seutulan lentokentällä vuoden 1975 ETYK:in aikaan. Kirjoittajan mukaan samat kolme pidätettiin jo vuonna 1973 ETYK:in suunnittelukokouksessa Helsingissä "Gromykon käskystä" kalterien taakse.
Vangituksi joutuneet- tai väitetysti joutuneet- olivat latvialainen Uldis Grava (balttien maailmanjärjrstön presidentti 1975),liettualainen tohtori Joseph Valjunas (vuonna 1977 istuva presidentti) sekä ilmeisesti virolainen Aino Teivens,joka pidätettiin myöhemmin Seutulan lentokentän hallissa. Myöhemmin kirjailija paljastaa,että nämä neuvostovastaiset provokaattorit vain piipahtivat poliisiasemalla ja että USA:n suurlähetystö riensi apuun.
Suomen ulkoministeriö luonnollisesti kiisti virheelliseksi nämä tiedot pidätyksistä. Kirja väittää edelleen,että Helsingissä pidätettiin ETYK:in aikana12 ihmistä poliittisin perustein. Lisäksi kaksi humalaista merivartiosotilasta ampui opuksen mukaan valopistoolilla "sääntöjen vastaisesti" suoraan kohti kahta muuta miestä,jotka kuolivat.
Sotilaat saivat rangaistuksensa,heitä käskyttäneet esimiehet eivät.
Kirjassa Bernoulli-Vesterä esittää myös revisionistisiä näkemyksiä neuvosto-Tallinnasta.
"Se oli meille (suomalaisille) rakkaampi,joille Viru-hotelli oli tuhonnut kaupungin ainutkertaisen kauniin silhuetin". Bernoulli-Vesterä irvii edistyksellistä Mustamäen neuvostolähiötä: Talojen teräsbetonielementtien saumat kuuleman mukaan vaihtelevat nollasta 120 millimetriin. Lännessä,johon Bernoulli-Vesterä ilmeisesti lukee Suomen, ei yksikään urakoitsija saumaisi elementtejä niin huolimattomasti. Mitenkähän lie,onkohan Bernoulli-Vesterä koskaan piipahtanut länsimaisissa lähiöissä?
Suosittelen,suosittelen.
ETYK-opus päättyy Länsi-Berliiniin vuonna 1972 loikanneen shakkimestarin tshekkoslovalkialaisen Ludek Pachmanin (s. 1924) luritukseen "Onko liennytys mahdollista ilman vapautta".
Dubcekista kaiholla kirjoittava Pachman syyttää Neuvostoliittoa naapuriensa vapauden ryöstöstä,jonka uhreiksi hän arvioi 100 miljoonaa itäeurooppalaista. Että paksua on Pachmanin keitos.
Kirjan takakansi rehvastelee: "Teos on ilman muuta nyky-Suomessa sensaatio!
Yhtä ilmeistä on,että se yritetään haudata hilaisuuteen. Luottakaamme silti vapaiden kansalaisten kiinnostukseen ja tukeen,ALEA.kirja".
Vaan kyllä tämäkin ETYK:in hengen vastaisen kirjan kohdalla vaikeneminen olisi ollut kultaa. Jostain käsittämättömästä syystä opus julkaistiin samanaikaisesti Suomessa ja Sveitsissä saksaksi.
Eipä tainnut Freiheit in Europa? olla kummoinenkaan hitti."
Selma Rytkönen
Kansakoukun opettaja
 |
| Arkkitehti Hans Benno Bernoulli 1876-1959 Ilmeisesti Paul Bernoullin isä Näköisyyttä on Paul Bernoullin kanssa |
 |
| Paul Bernoulli ja pappilan hoviräätäli Uuno Närhi mökillä juhannuksena 1960 |
Bernoullien alppitalossa Lukkarinmäen kyljessä vieraillessaan kutsusta isän ja äidin kanssa nauttimassa koivunlehtiteetä ja sveitsiläistä varpaanvälijuustoa Jussi luki innolla suuresta kirjastosta Paul-sedän mahtavia kuvateoksia San Fransicon taloarkkitehtuurista.
Kuvat antoivat hänelle ponnetta American Dreamiin ja vasta 1981 hän pääsi Saudeista käymään oikein paikan päällä Friscossa.
Jussin Amerikan unelma hyytyi marraskuisessa viimassa Fisherman's Wharfilla.
Myöhemmin Jussin haaveet lukiossa arkkitehdin urasta huonolla matikkapäällä tai kiinnostuksen puutteesta algebraan sekä geometriaan karisivat, muiden haaveiden tullessa tilalle.
Jussi vaihtoi lukion kielilinjalle ja kävi keväällä 1967 Ateneumin karsintakursseilla mainosgraafiselle osastolle.
Karsinnoissa hän pääsi varalle.
Varusmiespalvelu 1967-68 yo-kirjoitusten jälkeen tuli viemään papinpojan opiskelemaan alempia kauppatieteitä..
Paul Bernoullin eksentrisyys oli nuoressa kaupungissa ja entisessä kauppalassa monelle tuttua.
Käydessään ruokatuntisin kauppalantalolta Lukkarinmäen alppitalossaan proteesijalallaan linkaten,hän päästeli maailmalle tekojalan venttiilistä lahjetta koskemalla tynkäonteloon syntynyttä painetta.
Lukkarinmäen mummonmökkien pitsiverhot heiluivat ja torilla seuraavana päivänä kuultiin.että arkkitehti oli taas kerran piereskellyt mäessä.
Ennen autonostoaan hän ajeli Vespa-skootterilla.
Kerran hän oli maaseudulla ajessaan ja ihaillessaan ojanpenkkojen floraa törmännyt heinäkuorman perään.
Vespa ja arkkitehti makasivat ojassa ja arkkitehdin tekojalka sänkipellolla.
Isäntä oli traktorinpukilta saada järtslaagin nähtyään irtonaisen kintun pellossa.
Paul oli käynyt yhdellä jalalla hyppien hakemassa jalkansa kainaloonsa.
Taunuksensa ostettuaan hän jotain teknisestä häikästä oli pysäyttänyt autonsa kaupungin pääkadunvarteen.
Ohikulkijat katukäytävällä olivat ihmeissään töllänneet,että auton etunokan alta pistivät miehen jalat,joista toinen kengänkärki osoitti ylös ja toinen alas.
Remonttimies Paulin proteesijalka oli vain niljahtanut alassuin.
Pariskunnan matka pappilan mökille juhannuksen viettoon oli takapenkkimatkustajille piinaa arkkitehdin kiroillessa voikkalehtorin ajosta ja päinvastoin.
Yleensä Irja ajoi.
Kerran suuresta ajotaitoväittelystä Paul hyppäsi vauhdissa pelkääjän ovesta tienpenkalle ja Luojan suuresta laupeudesta häneen ei sattunut naarmuakaan..taas kerran.
 |
| 1961 Ford Taunus P3 17M-mallisto |
 |
| Marttilan-setä ja 1947 Studebaker Champion Juhart 2003 |
Hermannin kaupunginosan vaatekeskusta: Salon "Garment District"
--------------------------------------------------------------------------------------------
Jussi oli päässyt kantamuksineen vasta Salon Säästöpankin kulmalle ylittääkseen Horninkadun.
Hänen naamansa olivat vielä punaantuneet maitokaupan edessä kuulemastaan osuusmeijerin maitokuskien härskeistä rehvasteluista.
Pappilaa vastapäätä Marttilan-setä,joka omisti vaimonsa kanssa liiviliikkeen Turuntien Kuparikulmassa,oli pyyhkimässä Jussin ikäisen 1947-mallisen Studebaker Championin nokkapelliltä virkatulla pölyrätillä tomuja pois ja helssannut Jussia. Marttilan sedän Champion ylpeili vielä konservatiivisellä kromihymyllä,kun v.1950 malli sai lentoon lähtevän kromisen propellinokan.
 |
| Salon itäkauppala 1931 |
 |
| Lammervon housutukku ja tehdas taustalla |
Kadunpuolella seisoi yksikerroksinen puutalo,minkä kaupungin lainaston tonttia rajaavassa päässä pidettiin tehtaan housutukkua ja porttikongin puoleisessa rapussa asui tehtailijan äiti Mari-muori.
40-luvun lopulla valmistuneen kaksikerroksisen tehtaan yläkerrassa oli tehtailijan sekä tämän siskon Sylvi Lammervon lukaalit.Sylvi piti kangasliikettä Horninkadulla samassa talossa,missä pappilan hovishammaslääkärillä Inkeri Linnalla oli vastaanottonsa eli se pastorin lasten pelkäämä kidutuskammio.
Jussi Jukan ja Hessun kanssa päiväleikeissään juoksivat housutehtaan neulomosalin läpi,missä puolisensataa teollisuusompelukonetta surrasi. Salissa syntyi kuuluisaa Lammervon diagonaalipöksyä sekä uudenuutukaista teryleenihousumallistoa,jopa sellaisella väriseoksella kuin sottaposkalla,mikä auringonvalossa kiilteli ruskean ja tummanpunaisen väliltä.Kuopion Turo eli Turusten omistama housutehdas piti Lammervoa alihankkijanaan.
Pihaleikeissään pojat kävivät helssaamassa tehtaan vaatturia Venhon setääkin housuprässäämössä,joka sijaitsi pihan autotallin puoleisessa rapatussa rakennuksessa,minkä peltisestä seinähormista puhalteli prässihöyryjä kahdeksan tuntia päivässä kauppalan sinitaivaalle. Räätälimestari Venho vastasi tehtaan tuotannosta ja joskus kiireissään hänet kutsuttiin housuprässin äärestä johtajan puheille ottamaan aina kaulassaan roikkuvalla keltaisella mittanauhalla vyötärösenttejä ja säkäkorkeuksia johtaja Erkki Lammervon hyvävelituttujen mittahousujen teetämiseksi.
 |
| Lammervon pöksytehdas sekä biilit Juhart 1995 |
Johtaja kylläkään ei koskaan ostanut uutta autoa,mutta hyvin käytettyjä.Ensimmäinen Lammervon auto 1950-luvuna alussa oli 1939-mallinen sodan käynyt Chevrolet Master Deluxe,mikä vaihtui mustaan Volvo PV 444-malliin,samanlaiseen.mitä liikkuvalla poliisilla oli niihin aikoihin.Volvo vaihtui vuoden 1956-malliseen vaaleanvihreään Peugeot 403-malliin,joka taas vaihtui samanikäiseen tummansiniseen Mercedes 220S-malliin.
Mersulla Jussi pääsi useasti liukumaan Lammervojen Hirsjärven kesämökille.Sekin myöhemmin vaihtui 60-luvun puolessa välissä keskisiniseen Mercedes 300SEL-malliin,jolla Jussi sai liukua Jukan ohjustamassa kaupungin kartsalla näyttöajossa.Tehtaan pihan keskellä seisoi vieretystrn kaksi pientä rakennusta,Lammervon Marjan,poikien isosiskon leikkimökki sekä Sylvi Lammervon miehen Tiilikan autotalli.
Isä tietää kaiken-televisiosarjan (Father Knows Best) isän näköisen ja piippua polttavan Tiilikan sedän vaaleanpunainen kääpiöauto Lloyd Alexander TS piti kotia siinä autovajassa. Jussista auto tuoksui makealta Clan-piipputupakalta,Simonitz-autovahalta sekä kangaspakoilta.
 |
| 1960 Lloyd Alexander TS |
Horninkadun melkein joka kolmas kauppa oli vaateliike,ja aivan Hornin baarin vieressä Helsingintiellä sijaitsi Norvan Klasun miestenpukimo.Sillan toisella puolella Keskuksen kulmasta länteen ensimmäisenä sijaitsi Salon Automyynnin naapurina Jännärin vaateliike,jota Jussin kaverit kutsuivat Jännärin rättimuseoksi.
Liike oli etenkin maalaisten suosima.Myöhemmin uutta Jännärin basaaria vastapäätä uudessa Osuuspankin talossa palveli Paakkosen miestenvaateliike.Paakkosen Seppo perusti liikkeensä 60-luvun vaihteessa Keskuksen taloon sillankulmassa,mutta kauppatalon purun ja Centrumin tavaratalon rakentamisen vuoksi muutti korttelia länteenpäin.
Torikadun ja Horninkadun kulmassa säästöpankkia vastapäätä oli 1900-luvun alussa ollut Juho Pohjolan räätälinliike ja sen jälkeen useita vaatetusliikkeitä Jännärein sekä Pukimo Karein.
 |
| 60-luvun vaihde.Keskimmäisessä liikkeessä, minkä kilvessä lukee Asusteita,sijaitsi Paakkosen vaateliike |
Paavo taas itse omisti nahkatavaraliikkeen Kirkkokadulla Osuusliike Tähkän leipomon viereisessä talossa.
Saara Aalto siirsi myöhemmin Kuparikulmaan Turuntielle liikkeensä, joka ristittiin Leninkikeskukseksi
1960-luvulla Saara osti kiinteistön Turuntie 20:ssä,johon rakennettiin komea tehdasrakennus ja alakertaan tehtaanmyymälä.Myöhemmin teollisuuslaitos muistetaan Finn-Flare Oy:nä.
Saaran poika ja myöhemmin Finn-Flaren johtaja Laaksonen piti erikoisista autoista.Jussi aina jäi koulumatkallaan pällistelemään Finn-Flaren eteen paikoitettua 1962-mallista kultaista Studebaker Hawk GT:tä .Silloin melkein kaikilla kaupungin dirikoilla oli allaan uusi jenkkiauto.Myöhemmin Finn-Flare osti konkkaan menneen Hyvonin tehtaan koulujen takaa.
Hyvonin mainoksen vastaisesti "Hyvon yllä hyvon olla" kalsaritehtaalla ei mennyt kovinkaan hyvin.
Turuntiellä myytiin Eino Heinon miestenpukimossa Lammervon tehtaan housuja ja muita suomalaisia miestenvaatemerkkejä.
Eino Heinon vaimohan oli Lammervon Erkin sisar.
Erkki taas oli saanut vaatturikoulutuksensa sota-aikana Valtion Vaatetehtaalla ja aloittanut 40-luvulla pienen kauppalaan perustamansa ompelimonsa diagonaalihousujen myynnin torilla.
 |
| Salon Eläintori v.1949.Kauppalan polttopuuvarasto. Kolmas pitkä rakennus oli Lammervon tukkuna ja Mari-muorin asuintalona. Takana pihalla kaksikerroksinen rapattu tehdas-ja asuinrakennus. Kuvan vasemmanpuolinen talo palveli poliisikonttorina sekä lainastona. |
Vasta v. 1955 syksyllä Lammervot ostivat tehtaan kuljetusautoksi upouuden Fordin modernin Thames-kaappiauton. Samana vuonna Lammervojen ja Heinojen yhteinen liikeyritys kirjattiin pois liikerekisteristä,kummankin osapuolen rekisteröityä omat liikeyrityksensä.
Kumpienkin pakujen takaosastossa pöksylaatikoiden välissä Jussi,Jukka ja Hessu keinuivat Laakkion Joukon kuskaamana housulaatikoiden seassa linja-autoaseman tavaralaiturille taikka juna-aseman rahtitoimistolle.
Lisäksi kaupunkiin muutti Hangosta Hyvonin alusvaatetehdas uuden yhteiskoulun ja ammattikoulun takaiselle pellolle rakennettuun tehtaaseen 60-luvun alussa,joka oli todellista kulta-aikaa paikalliselle vaateteollisuudelle.
Hangosta oli Saloon Talvisodan jälkeen muuttanut Granitin kivenveistämö Lukkarinmäen juureen,venäläisten otettua pariksi vuodeksi Hankoniemen haltuunsa.Aivan rautatiesillan tuntumassa myöhemmän Salon Sementtivalimon tontin rannassa sijaitsi jopa Granitin oma laituri.
Jussi muistaa hyvin senkin,että Granitilla oli itäsaksalainen kaksitahtinen kuorma-auto merkiltään IFA Granit,
Mikä sattuma!
 |
| Eino Heinon 1951 Fordson Thames linja-autoasemalla Juhart 1998 |
 |
| Palo pappilassa. Lammervon Thames-paku Juhart 2009 |
-------------------------------------------------------------------
Kulkiessaan torinlaitaa siltaa kohti Jussin naamapuna alkoi kalpenemaan.
Hän oli lehahtanut pärstältään punaiseksi Torikadun maitokaupan vastapuoleisella katukäytävällä,kun osuusmeijerin lehmänselkä-Fargo-kuorma-auton lavalla kaksi flanellipaitaista miestä pyöritteli kirskuttaen maitotonkkia peltipohjaa pitkin lavanreunalle.
Miesten huulenreunoissa roikkui työmiestupakan puuholkit ja hiessä nämä ähkiessään puhkuivat holkkeihinsa kuin kipparikallet .
Osuusmeijerin autokuskin hauiksen sininen tatuointi hikikarpaloiden alla näytti uponneen aarrelaivan ankkurilta.
Kuski huusi Jussille kadun toiselle puolelle:
--No mitässe papinpoik?!.
--Olekssää menos Ruattiin siirtolaiseks kussull o matkapakaasi fölissäs?
--Me täss Veken kanss kiäritettää viimessii tonkkii aleskäsi ja sit me pojat ajeta Farkol ostama Vilhonkaru Alkost pari pottuu kolme tähre jalluu.
--Mink tähre me muute ryypätäkki koko juhanin..
--Aikku juhani tua miälen makkeit muistoi tanssilavoilt,ku ympäril keikkuu kaikenlaist irtoviiruu kellohameis!
Veke lavanreunalta irvisteli etuhampaattomalla suullaan,kuskin takana hankaamalla etuosormeaan toisen etusormen muodostamaan ympyrään kuin malliksi.
--Pirässe saara eukkoki täks ehttoks!
Veke hirnui.
--Maitokuskein me tiäretä,ettei yht maitolasillist varte tartte koko kantturaa ostta!
Jussi oli painellut säästöpankin viertä naama ja korvat punaisina,koskei pappilassa oltu kuultu moisia härskeyksiä,paitsi mitä oli salaa kuullut isompien korttelin kaverien kerskuvan jostain,että naiset olivat kahdelle jaollisia.Huonolla matikkapäällään hän sitäkään jakolaskua ei saanut selvitettyä,kun vasta armeijan jälkeen.
 |
| 1953 Leyland Comet-maitoauto.Friberg Kuusjoki Juhart 2009 |
 |
| Commer- ja Mercedes-maitoautot. Takana meijeri. Juhart 2001 |
Kassien pohjanappulat kipinöivät Salon Sementtivalimon sementtilaattoja vasten Jussin otteen monesti hellitettyä kantokahvoista.
Kaksi SALPA-punamustapuseroista Jussin ikäistä kaveria,ilmeisesti Salon Palloilijoiden junioripoikia seisoskeli täyttämässä rautakirjakioskin tiskillä veikkauskuponkeja.Jussi oli niiden kanssa vain hyvänpäiväntuttu ja nähnyt niiden potkivan palloa urheilukentällä ja talvella pelaamassa jääkiekkoa kaukalossa. Jussi ei ollut koskaan kummassakan urheilulajissa kunnostautunut.Pienikokoisena ja lyhytjalkaisena potkijana sekä heikkonilkkaisena luistelijana hänet aina pantiin koulun urheilutunneilla maalivahdiksi Paukkulan kentällä.Maalissakin aina näytti olevan tyhjiä reikiä ilmassa nahkapallolle sekä lätkäkiekolle.
Pesäpallossa hän oli omasta mielestään suhtkoht hyvä koppari,mutta kunnareita hän ei osannut juosta tarpeeksi kovaa lyhytkinttuisena.
 |
| Lätkämatsi Juhart 2001 |
--Kuule..panessää se Mantsester Junaitin ja Vesthämin kohral yksnolla..!!
--Ei kummää panen tasapelin nollanolla!
Jussi kertoi pojille menevänsä kesämökille,pallopoikien vastatessa melkein kuorossa:
--Me kyll mennä Kokkilan uimalaitoksel laineen linjuril kattelemaa kännissii parei ja mite mimmit vaihtava retonkejas pikineihin pukukopeis!
Jussi jatkoi talssimistaan ohittamalla kipsan vieressä seisovan Suurarvan vaaleanvihreän Renault Dauphinen,jonka nokkapellin päälle levitetyllä armeijan viltillä tikitti peltivekkareita parin uuden transaripatteriradion välissä.
Pari pikkupoikaa auton vieressä käänteli voittamaansa kuulakynää alassuin.Kynän säiliössä bikinityttö riisuntui ihan itse vain kynää kääntämällä.
Autossa istuva mustabaskerinen hennapäämuori poltteli Broadway-sätkän jämää punalakattujen sormien välissä ja heitti tumpin ikkunasta kipsan viereiseen roskikseen,mikä oli täynnä arpalipun kantoja
 |
| Sillankulma 1960.Ford-kuorkin takana mainittu kipsa. Vasemmalla Suurarvan Peugeot 203-päävoittoauto |
Hänen silmiinsä iski tuleva kauhukuva kesämökin pihasta,missä talon isoutareiset savolaisnaiset ja seurakunnan naisvieraat makoilisivat aurinkotuoleissa rintsikoitta kuin nudistileirin senioripuolella.Tällaista nudistikonventtia joka kesä pidettiin mökin piharatamoisella nurmella tikkataulun vieressä.
Pihan katajien ja kuusien oksissa roikkuisi C-kuppisia rintsikoita kuin köyhän Afrikan diktatuurimaan kansainvälisen lentokentän tuulipusseja,minkä paikkaukseen ei koskaan ole löytynyt varoja.
Muorien jokaiselle nännipihalle olisi voinut parkkeerata pikku-Fiatin.
Toini-diakonissankin pikkuiset vanhanpiian nännit katselivat taivaalle kuin osoittamassa jotain taivaallista suuhunsa ottajaa.
Seurakuntatalon talkkari Jorkku oli kerran maininnut,että diakonissa joka kesäilta jättää makuukamarinsa akkunan auki ja laulaa ennen maatamenoa vanhojen piikojen iltavirren "Oi Herra luoksein jää..".
Jussia oli aina ihmetyttänyt,miten niin siveellisistä kirkossa kävijöistä luonto muutti häveliättömiä nudistileiriläisiä.
Yksikään ei hävennyt alastomuuttaan kuin Eeva ja Aatami paratiisissa.
 |
| Pappilan nuorimmat puolinakuina verannan edessä,ehkä 1957 kesällä |
Jussi oli päässyt pakaaseineen jo sillan yli Keskuksen kulmaan ja ohitti jalkakaytävällä Salon Traktoauton myymälän.Ikkunasta kurkkimalla hän näki myyntihallissa uuden Triumph Herald-auton,minkä italialainen koriräätäli Michelotti oli piirtänyt. Edellisvuonna samasta ikkunasta näki Standard 8- ja 10-mallit,jotka näyttivät antiikkisen pulleilta uuden terävälinjaisen "Trumpan" vierellä.
Traktoauton myymälä oli vielä 20-luvulta elokuvateatteri Keskuksena.Sitä ennen kinoa kutsuttiin 1910-luvulta asti Tähti-Kinona...
Rakennusmestari Ranniston uusien piirustusten mukaan vanha uusklassinen kolmiofasaadipääty funkkistyyliseksi pakkilaatikoksi,rakennuksen muutoksesta liiketiloiksi.Rakennusmestari Rannisto oli suunnitellut useita nikkarityylisiä rakennuksia ympäri kauppalaa toisen kuuluisan rakennusmestari Tapion rinnalla.
 |
| Tähti-Kino 1910-luvulla |
 |
| Sumea suurennos thumbnailistä entisestä Tähti-Kinosta ja 50-luvun Traktoautosta. 50-luvulla Traktoauto edusti Standard-Vanguardia ja Triumphia sekä Ferguson-traktoreita . 60-luvulla se vaihtoi Volkswagen.edustukseen. |
Jussikin oli autopiirtäjänä omasta mielestään kunnostautunut ja hänen Rapido-tussikynästään enimmäkseen syntyi kauppalan jenkkipirssejä kuin brittiautoja.Brittivaunuihin hänellä oli sydämessään jotain myötätuntoja,koska Harjavallan pikkupappilassa seurakunnan diakonissa säilytti uutta Austin A30-"pikku-Austinta",jota myös ilkuttiin puukengäksi pyöreän muotonsa takia. Harjavallan kirkonkylän paperikaupan näyteikkunan eteen hän koulusta palatessaan aina seisahtui ihailemaan vitriiniin näyteille pantuja autokiiltokuva-arkkeja,joista vaaleanvihreä Austin A40 Somerset,pikku-Austinin isosisko oli mieluisin kiiltokuvahankintaostos.Ikkuna oli kyllä pullollaan tytöille tarkoitettuja kiiltokuva-arkkeja pilven päällä nojaavista enkeleistä kukkakoreihin.
Autopiirtäjänä Jussi kerran osallistui pojille tarkoitettuun piirustuskilpaan,jota salolainen Mäki-Auto mainosti uuden kaksitahtisen Wartburgin myyntipromona.
V.1956 Jussi luuli olleensa kauppalan ainoa ja paras autonpiirtäjäkundi,mutta sai osallistuttuaan vain tokapalkinnon.Siitä hän suutahti niin paljon,että halveerasi näitä savuttavia "varpusia" julkisesti poikien kanssa, väitellessään fiudejen paremmuudesta.
Englanniksikin Wartburg merkitsi "Syylälinnaa".Auto tunnettiin lisäksi Itä-Saksan seisojana.
 |
| 1956 Wartburg 311 |
Salon Seudun Osuuskauppa piti 60-luvulla omaa Gulf-asemaa Annankadun ja Asemakadun kulmassa.Silloin kaveripiirissä vinoiltiin kysymyksellä,että mikä oli Annankadun vastakohta.Vastaus:"En anna enkä kadu!"
Aivan Alkoholiliikettä vastapäätä katukiveyksellä Jussin eteen pistettiin kulunut spittarikengän kärki.
Yksi kaupungin pahamaineisista Salmisen pojista pyysi käheällä viinanpolttamalla äänellä papinpojalta tullimaksua:
--Ann satamarkka..ann satamarkka papinpoik...tai tulee taas uuremma kerra turppa!
(Sadanmarkan paperiseteli vasta v.1963 rahanuudistuksessa vastasi yhtä markkaa)
Jussi joutui laskemaan kassinsa pakon edestä katukäytävälle ja kaivamaan sadanmarkan setelin taskustaan,jolloin spittarinkärki hävisi tieltä.
--Kiiti vitust..papinpoik--ja alas talssii siit landel!!
Jussi sai peräänsä kiitokset Salmisen Veikon vaahtokuplaisesta suusta..
Jussi ei halunnut tulla toista kertaa tulla mukiloiduksi Salmisten poikien kesken.
Kerran Ylängön Ekin kanssa keskustasta poispäin itäkauppalaan kävellessään Salmisen pojat sakinhivuttivat "Kauppalan kapitalistien kakaroita".Itäkauppala oli Salmisten ja Voiton poikien reviiriä vasenkätisten työläisperheiden pioneeriperillisinä.Oikeastaan Salmiset ja Voitot kuuluivat kaikista alimpaan kansankerrokseen pimeän pullon myyjinä ja pikkurikollisina.
Muurlan tulli oli heidän privaattireviiriään.
Siinä mukiloinnissa Salmisen Veikko,Jussin entinen Alhaisten alakoulun pulpettikaveri läiski papinpojan poskille kämmensyrjällään kostoksi jostain.
Jussi kotikasvatuksesta ja biblian opetuksesta sekä Jeesuksen neuvosta käänsi toisenkin poskensa,saamalla läiskäykset sillekin.
Siitä lähtien hän ei paljoakaan noudatellut pyhiä sakramentteja katutappeluissa.
Jussi muisti alaluokilta,miten Veikko haisi oikealta peräpaskalta saapuessaan kouluun pesemättömänä iholtaan sekä vaatteiltaan.
Äiti oli naureskellut Jussin ikävää kohtaloa likaisen pulpettikaverin vieressä ja tokaissut,että "Hajussa kasvaa,kun vain saa oltua!"
Hyvin hiljaista vauhtia Jussi kasvoi lyhyentanakaksi teinipojaksi 60-luvuna alussa hajun kanssa sekä ilman.
Se poskille läpsiminen harmitti Jussia pitkään.
Hän piirsi ensimmäisen kömpelön runonsa tapauksesta ruutupaperivihkoonsa:
"Mitä enempi omistaa,
sitä enempi haluaa.
Koskaan en ole sellaista mustasilmäistä jätkää tavannut,
joka kahta mustaa silmää olisi halunnut."
Jussi pani vauhtia sandaaleihinsa ja sai lopulta laskettua kassinsa linja-autoasema Rautatiekirjakaupan kioskin edessä katulaatoille.
Vitriinistä hän näki,että uusi kesäkuun Mechanix Illustrated-lehti oli saapunut.Lehden kannessa esiteltiin uutta amerikkalaista Ford Cardinal-pikkuautoa,josta parin vuoden sisällä tultaisiin paistamaan muuteltuna Kölnin Ford-tehtailla uutta Ford Taunus 12M-15M-sarjaa...
Jussi puhui lasisesta myyntiluukusta jalkkaralla istuvalle tupeeratulle tukkapäälle,joka kuin hidastetuissa kuvissa pani virkkuukoukkunsa pöydälle ja laahusti nostamaan ikkunasta lehden tiskille.
Jussi maksoi ja pani lehden jenkkikassinsa sivulokeron vetoketjun alle matkalukemisiksi, myyjättären sanaakaan lausumatta koko myyntitoimen aikana, istuuduttuaan takaisin pallilleen puikkojen heilutukseensa .
 |
| 1961 Ford Cardinal,Mother of Ford Taunus P3 and Ford Cortina |
 |
| Linja-autoasema 50/luvun lopulla.Vainion Sisu-bussin vasemmalla puolella Rautakirjan kipsa. |
Myöhemmin Jussi tilasi Mechanix Illustratrd-lehden suoraan Kansasin Topekasta Yhdysvalloista,ettei tarvinnut ravata linjuriasemalle odottelemaan hidasta palvelua.
Bus..bus..omnibus
Se Rautakirjan myyjämimmi pani Jussin miettimään kutoiko tämä poikakaverilleen taikka sulhaselleen jo juhannuksena pehmeätä joululahjaa.Siihen aikaan kaikki kotikutoinen oli suosittua.Siskoksetkin pappilassa puikkoja kilkuttaen kutoivat villalangasta muodissa olevia väljiä beatnikvillapuseroita.
Teinitytön asuyhdistelmään kuului vielä rasvalla jalkaan vedettävät jamespillidongarit ja matalakorkoiset balettitossut.
Joulun alla kuusen alle ilmestyi enimmäkseen pehmeitä paketteja.Äiti yleensä paperoi lahjaksi kersoilleen käytännöllisiä villasukkia ja lapasia,mistä piti hövelinä pokata ja niiata kiitokseksi naama irveessä ja niellä pettymystään siitä,ettei koskaan saanut toivomaansa kivaa lahjaa.
Jussi oli edellisjouluna toivonut lahjaksi japanilaista peltilelua,sinivalkoharmaata ja kauko-ohjattavaa Greyhound-bussia,samanlaista,minkä pöksytehtaan pojat olivat saaneet papaltaan.
Sellaista Jussi oli pällistellyt Horninkadulla Axelssonin talouskaupan ikkunasta.Toinen toivomansa vaihtoehtolahja oli Espanjassa valmistetun SEAT 1800-auton (FIAT) pienoismalli,missä oli ihan patterilla toimivat valotkin.
Yllätyksekseen hän oli saanut lahjakseen sen patterikäyttöisen SEAT:in!
 |
| Japanilaisvalmisteinen Greyhound Scenicruiser-kaukokapulabussi |
 |
| 1955 Fiat 1400 Roma taxi. Seat (Fiat) 1800 oli isompi mutta muodoiltaan samanlainen kuin 1400-malli. Lelu muistuttaa erittäin paljon Juusin joululahjaksi saamaansa harmaata Seatia. |
Jussi ei ollut vielä oppinut äidiltään,pappilan sähkötarkastajalta sitä,että illalla kaikki valot sammutetaan nukkumaan mennessä.
Siitä hän nieleskeli itkua,koska jouluna kaikki kaupat olivat kiinni patterinostolle.
Joulu oli mennyt Jussilla ilon ja itkun välimaastossa..
Isäkin soitteli poikaa härnäämällä flyygelillään salissa Tapaninpäivänä jotain virttä--"Valoa kansalle,jotka pimeydessä vaeltavat".
Siskoille joululahjat olivat suurempia pettymyksiä,koska äiti vastusti kaikkia moderneja mekaanisia leluja...ja niitä akryylilettisiä ja muovipäisiä nukkeja.Hänen mielestään valmislelut eivät kehitä lapsen mielikuvitusta.
Ilmeisesti äiti oli saanut uuden lapsipsykologian opaskirjan Irja-ystävättäreltään.Tulitikkujalkaisilla kuusenkäpylehmillä leikkimisestä sitä mielikuvitus lensikin yli rajojen!
Jussi jäi seisoskelemaan linja-autoaseman Veljestupa-ruokalabaarin Junghans-seinäkellon alle.
Sen viisarit näyttivät armeijan lusikka-haarukkayhdistelmältä .
Äidin maitokauppakassin vetoketju oli revähtänyt rikki kantamisesta ja Jussin piti kyykyssä pakata siinä katukäytävällä koko laukku uusiksi.
Pakattuaan melkein veren häipyessä aivoista kumarasta asennostaan,Jussi ryhtyi tutkiskelemaan nupista vielä heipatessa aseman liikennettä.
Ykköslaituriin jytkytti Laineen sinikeltainen bulldog-Vanaja-onnikka rekisteri numero EA-777.Sitä ennen laiturista oli lähtenyt Pohjolan Liikenteen ruskeanpunainen ja Kutter-korinen Turku-Helsinki-laivapikavuoro kohti pääkaupunkia.
 |
| Pekka Laineen EA-777 tilausajossa |
Bussissa oli muitakin Tukholman Skeppsbrosta Turkuun saapuneita Bore II-höyrylaivan matkustajia.
Syksyllä Silja-yhtiön uusi Skandia-autolautta laskettaisiin vesille Turussa ja vuoden perästä sisarlaiva Nordia,jolla Jussikin tulisi vuoden 1965 kesällä menisi Ruotsiin töihin.Hänestä tulisi silloin possuassistentti maanviljelijä Karl Anderssonin sikafarmille Örsundsbron kylään Uppsalan ja Enköpingin kaupunkien välimaille.
 |
| Nordia-autolautta 1962 Turun satamassa |
Letukan kuutoskoneen pakoputkesta lähtenyt suhina kaikkosi taksin suunnatessa Lydmanin konditorialeipomon kulmalle.
Salon Seudun Sanomien painotalon kyljessä tönöttävän pirssikopin kulmalla Jussi oli useasti norkoillut seuraamassa ulataksien sekä linjureiden saapumisia sekä lähtöjä.
Pienikokoisena hän olisi hyvinkin mallannut myöhemmin 70-luvulla televisiossa nähdyn TAXI-sarjan termospullon kokoisen Danny DeViton kanssa taksilähettäjänä.
 |
| Kyydin odottajat. Linja-autoaseman pirssiasema. Juhart 2003 |
Maalaisukkoja-ja mummoja seisoskeli ryhmissä laitureilla pärevasujen ja reppujen ympäröiminä.
Maakunnan pätkämurre kaikui aseman seiniltä.
Bussiin oli juuri astumassa kukkamekollinen kaupunkilaisrouva kahta vastaan vänkäävää pikkulasta käsistä vetäen.
Jussia kiehtoi asemaseudun äänet,näkymät ja hajut,otsatukkaisen pään kääntyillessä ympäri kuin panssarilava Väinämöisen tutka..
Tavara-aseman rahtilaiturin betonikannelta kuului pahvilaatikoiden pohjien rahinaa,käsipumpputrukin pyörien kuminaa ja autonkuljettajien heittämiä herjoja toisilleen tupakkatauolla.
 |
| Linjuriaseman huuliveikot by Juhart |
Asema-aukealla lapsia töniskeli Valion kipsan jäätelöjonossa,odotuskatoksen seinän Junghans-kellon sekunttiviisarin naksutellessa ympäri valkoista kellotaulua.
Laitureiden vieressä kurnuttelivat liikennöitsijöiden diiselit ja merenlahdelta paikalle lentäneet lokit rääkyivät tuulen heittämän lihapiirakkaperin perässä syöksyessään uhkarohkeissa ingelmanneissa ja pirueteissa kuin Malmin lentokentän lentonäytöksessä puhelinlankoja niistäen..
Painotalon räystäällä ruostuneiden kanaverkkojen edessä pulut kuhersivat päivänokosillaan, roiskimalla kadulla kiirehtivien lakeille ja hartioille mustavalkoisia paskapommejaan.
 |
| Battler Britton Flies Again |
Jussille asemaseudun lokit,varpuset sekä pääskyset kisaillessaan olivat niitä menneen sodan spitfireja ja messerschmittejä.Räystäspulut taas olivat Lancaster- taikka Hurricane-pommareita valmistautumassa pommituslennolle lähtöön Kanaalin yli Berliiniin sekä Ruhrin teollisuusalueelle.
Jussi jopa sulki silmänsä aistiessaan ympäristöään kuin sokea haitarinsoittaja.
Kauempana maantiesillan alla kallioleikkauksesa vihelsi Turun pikajuna,ratapihan tervattujen ratasidepölkkypinojen tuoksahdellessa merituulessa kirpeän makealta salmiakkikarkilta halkopolttoisen vaihtoveturin savun seasta.
Väliin kuului tavaravaunujen rautastoppareiden kolauksia ratapihalta, vaihtoveturin puskiessa vaunuletkaa sivuraiteelle.
 |
| Sokea hanuristi by Juhart |
 |
| Ukko-Pekka Salon asemalla 1957 Juhart 2009 |
--Hei..papinpoik..oleksää lähröss sin Salmesillall päite?
--Hyppääs nyte kyytti...pussi lähtte minuuti peräst!
Ääni kuului tutulle onnikkakuskille,joka oli oikomassa sinisen pulloverinsä alle selästä kauluspaitansa lepattavaa helmaa.
--Joo--mää ole menos juhaniks mökil,kummää katkasi lapinleukul peukalon partijoleiril..ja isä pani mut huilamaa niinkus sairaslomal sinne.
Jussi vastasi.
Hänet oli isäkappalainen ajanut viikolla Kiikalan Riitusjärven leiriltä mopon takatarakalla maantienvarteen Vainion bussiin,joka oli vienyt pojan kaupunkiin.Nyt edessä oli mökkireissu uuden vääpelin, äitikappalaiskan komentoon ja Bernoullien lakeijaksi.
Peukalo oli käärittynä jo liasta tummuneeseen sideharsotuppoon,minkä alla haava tuntui tykyttävän kiihtyvän sydämen lyönnin tahtiin,kun vain ajatteli tulevaa mökkisavottaa..
Jussi astui kantamuksineen tuppopeukalo ulkona jenkkikassin kantokahvasta linjuriin ja sivukareella pujoitteli saappaankärkien sekä kauppakassien välistä tupakkaosaston eli piippuhyllyn väliseinän luokse.
Peukalon tykyttäessä tupon alla ja sormiaan oikoillen hän istuutui punaiselle plyysipenkille.Kassinsa hän oli pistänyt viereensä käytävänpuoleiselle penkille,otettuaan itselleen ikkunapaikan.
 |
| Bussi piippuhyllyltä nähtynä. Jussin istuin oikealla väliseinän takana. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti