 |
| Pieni perässähiihtäjä By Juhart |
50-luku oli sellaista nyt lopullisesti hävinnyttä viattomuuden ja puritanismin aikaa.
Moni 50-luvulla kasvanut muistelee vuosikymmentä etäisen nostalgisella lämmöllä ja sumein silmin.
Aktiivinen unohtaminen on useimmilla karistanut muistista kaikki epämukavat ja epämiellyttävät kokemukset selkään saamisista,ankarasta koulukurista sekä yleensä kaikesta sellaisesta kateudesta, mitä kavereilla oli..ja jota itsellä ei ollut.
Jussi oli syntynyt sodan jälkeen vuoden 1947 syykuun 30. päivänä,Sorjan nimipäivänä eikä siten joutunut kärsimään ulkoisesti talven tulipalopakkasia lilluttuaan äitinsä mahassa paksujen pässinpökkimien suojassa.
Vanhemmiltaan hän oli myöhemmin kuullut,että Talvisodan pakkaset olivat olleet vuosisadan kylmimmät.
Itse hän koki samanlaiset pakkaset vasta 20 vuotta myöhemmin ennen vuoden 1968 Tsekkoslovakian kriisiä palvellessaan Hangon Rannikkopatterissa alikersanttina,jolloin Russarön linnakkeen ja esikuntapatterin varusmiehet pantiin marssimaan Hangosta Tammisaareen johtavaa tietä -45-asteen pakkasessa parisenkunta kilometriä
Oikeastaan marssia ei tehty pikitiellä,vaan kahlaamalla tienreunustan paksussa hangessa täyspakkaus selässä potentiaalisen ilmavaaran takia,jotta varusmiehet kokisivat isiensä tuskat Talvisodasta. Lepotauolla soppakanuunasta keittiömiehet kippasivat pakkiin hernerokkaa lämmikkeeksi.
Seuraavalla lepotauolla takaisin Hankoon päin marssilla,jolloin jalkarätit olivat kiertyneet saappaankärkiin tai villasukat olivat polttaneet vesikelloja päkiöihin,soppakanuunasta kauhottiin mannapuuroa pakkiin,jolloin jäätynyt rokka sulaessaan antoi lisäfleivöriä puuroon.
Maitokin pakinkannessa oli yhtä hileistä kuin pakkasessa jäätyvä avantovesi.
Näin suuria ikäluokkia rankaistiin isien kärsimyksistä.
 |
| Stalinin puuro |
Neuvostoliiton intressipiiriin kuuluneet ja kapitalismin kirouksesta vapautetut maat joutuivat kieltäytymään amerikkalaisesta avusta isä-Stalinin painostuksesta,etteivät jäisi kiitollisuudenvelkaan Yhdysvalloille.
Jooseppi laski Suomen välistäputoajana Neuvostoliiton intressipiiriin hävinneenä maana,joka joutuisi maksamaan 600 miljoonan dollarin sotakorvaukset äiti-Venäjälle koneissa,laivoissa,vetureissa ja raaka-aineissa.Yhdysvallat olivat luvanneet miljardin dollarin lainan Neuvostoliitolle,yhtäkkiä kieltäytymällä vipistä,jolloin Stalin valvontakomission päämiehen kenraalieversti Zdanovin kanssa päätyivät puristamaan Suomelta sotakorvauksia niin paljon kuin pystyivät vuoden 1939 dollarikurssiin. Stalin oli varma Suomen kyvystä maksaa velkansa,koska Suomi oli I maailmansodan jälkeen ainoana maana maksanut Yhdysvalloille velkansa.
Britannian pääministeri Winston Churchill oli ainoana epäilijänä sanonut korpimaisen Suomen maksavan sotakorvauksensa kärpännahoissa.
Siinä Winston kerrankin oli väärässä,vaikka loordina pääsikin maalattavaksi kärpännahkaviitta harteillaan.
Ruotsi Pohjolan ainoana sotaakäymättömänä maana avisti lisäksi Neuvostoliittoa 250 miljoonan dollarin jälleenrakennuslainalla.
 |
| 1946 Herakles-kahvilaiva Turun satamassa |
Elintarvikkeet olivat kortilla ja vasta v.1948 ensimmäinen kahvilaiva Herakles toi Etelä-Amerikasta kauan kaivattuja kahvinpapuja Pauligin paahtimolle.
Suomen teollisuus sotakorvauksien ansioista oli nousemassa jaloilleen niinkuin siunauksena iivanan mahorkanhajuisessa manttelissa.
Valvontakomission venäläinen komissaari Andrei Zdanov nosteli yhdessä pressikuvassa (1944) viekkaan näköisenä shampanjalasiaan presidentti Paasikiven värisevän kaksoisleuan alla,entisen tsaarinvallan aikaisen senaattorin ja Siperian vangin katsellessa karsastavalla silmällään presidentin linnan kimeltäviä kattokruunuja.
Kuvaa ei julkaistu suomalaisessa lehdistössä poliittisista syistä,mutta Time-lehti ensimmäisenä ulkolaisena lehtenä uskaltatutui panna foton levikkiin.
 |
| Andrei Zdanov 40 kopeekan postimerkissä |
Kenraalieversti Zdanov ei kerinnyt näkemään v.1952 viimeistä Helsingistä Leningradiin lähtevää sotakorvausjunaa,kuoltuaan sydäninfarktiin v.1948.
Vodkalla ja shampanjalla oli oletettavasti ollut osasyytä infarktiin ja äkkikuolemaan.
Juho Kusti Paasikivi oltiin valittu presidentiksi v.1946,marsalkka Mannerheimin luovutettua paikan terveyssyistä.
Marski oli matkustanut Sveitsin Maulsanneen lepäilemään ja kirjoittamaan saksankielistä omaelämäkertaansa "Erinnerung",joka julkaistiin v.1952.
 |
| J.K.Paasikivi |
 |
| Marsalkka Mannerheim ratsailla |
Samana vuotena Iso-Britanniassa esiteltiin ensimmäinen sodan jälkeinen automalli Austin Devon,jota tulisi seuraamaan v.1952 Austin Dorset,Somerset,Westminster ja Cambridge.
Austinin sisarmalli Morris sai uuden maakuntasarjanimen Oxfordin sekä Morris Caragen kotipaikkanimisen Cowleyn. Ennen Talvisotaa Suomeen saatiin myös Fordson Sussex-telikuorma-autoja ns. maakuntamallina ja vasta 60-luvulla Ford-fanaatikot alkoivat kehumaan Kent-moottoreita...
Suomeenkin päin brittiläiset autonvalmistajat ryhtyivät tuomaan näitä maakuntamalleja kovan ulkomaanvaluutan hankkimiseksi saarivaltakunnan jälleenrakentamiseksi.
Iso-Britanniassa mm.elintarvikkeiden korttisäännöstely kesti kauemmin kuin Suomessa,vaikka britit voittivat sodan ,pienen Suomi hävitessä sen.
Suomessa äkättiin vasta 1960-luvulla käyttää patrioottisia maakuntanimiä,vaikkakin upouusissa tykkiveneissä Karjala ja Uusimaa.
Jos Suomen pienautoteollisuus olisi noussut jaloillen uuden Wiima-auton myötä v.1957,niin mallistoon oltaisin varmaankiin liitetty maakuntanimiä Hämeen ja Lapin väliltä.
 |
| Pikku Jussi ja puukuorkit by Juhart |
V.1954-56 pappilan evakkomatkalla isän pastoraalitutkinnon aikana Harjavallassa Jussi kuolaili kirkonkylän paperikaupan ikkunan takana vitriiniin asetettuja autokiiltokuvia.Vaaleanvihreä ja pulleaposkinen Austin Somerset-kiiltokuva oli hänelle mieluisin hankinta liimattavaksi ruutupaperivihkoon.
Pauligin autokuvastoalbumiinsa hän sai liitettyä vasta Salossa v.1956 melkein kaikki pahviautokuvat, äidin jauhatettua Jussilla Mauri Bergrothin siirtomaatavaraliikkeen kahvimyllyssä Huomio-kahvia nollan jauhatuksella.
 |
| Juan Manuel Fangio tällä kertaa Ferrarilla Juhart 2003 |
 |
| Lukkaristen Amerikan tantta |
50-luvun vaihteessa pappilaan saatiin suvun Amerikan tantan Marshall-avustuspaketti Michiganin Ypsilantista,josta vielä 60-luvulla isän työpöydän kulmalla mustan bakeliittikiekkopuhelimen vieressä seisoi sininen Pointers-piipputupakkapönttö.
Se oli Amerikan apua isän tupakannälkään.
Isä oli ketjupolttaja tuprutellessaan ruoka-ja saarnanvalmistussavuja pikkubostonista puuholkissa.Vain aasialaisessa flunssassa kerran 60-luvulla ja v.1943 kannaksella rintamaflunssassa tälle ei tupakka ollut maistunut.
 |
| 1952 Pikku Jussi oikealla keinuttamassa Kallion setää ja pappilan pihan muksuja.Lankkuaidan takana Leinon hellatehdas |
 |
| Kuurupiilolla Rumpalinkadun autokoulun edustalla by Juhart |
Jussin 50-luvun kasvuvuodet olivat koulunkäyntiä,kesälomia,partioleirejä sekä pappilan viiden huoneen pystyuunien lämmittämistä.
Leikittiin pihassa ja Rummunlyöjänkadulla kuurupiiloa,sheriffiä ja konnia korttelin kavereiden kanssa ilman perverttisten namusetien sekä kidnappaajien pelkoa.
Jouduttiin tappeluihin,nyljettiin nahat polvista sekä rystysistä ja revittiin housuunpersustat Leinon hellatehtaan lankkuaidalle ja pihariippakoivuun kiipeämisissä.
Kukaan kavereiden vanhemmista ei nostanut syytettä pihakiusaamisesta eikä sakinhivutuksesta,kun joku pojista tuli sidotuksi pihan riippakoivun runkoon panttivankina.
Kotona äiti lipasi korvapuusteja ja luunappeja tottelemattomuudesta ja riehaantumisesta antamalla aamuisin lisärangaistukseksi ruokalusikallisen Möllerin kalanmaksaöljyä ennen kouluun menoa.
Äidin kanelisista keittiön pöydälle lämpimälle uunipellille pellavapyyhkeen alle pannuista korvapuusteista hän piti kuin hullu pullasta.
Mutta sodan jälkimainingeissa luokkaerot pysyivät syvinä yhteiskunnassa ,valtion laitoksissa,vanhempien ja korkeimpien toimihenkilöiden arvostamisessa organisatioissa ja julkisissa viroissa (opettaja,lääkäri,kamreeri ja pankinjohtaja).
Pikkupoikana jopa hän arvuutteli siskojensa kanssa,menikö vuonna 1953 kruunattu Ison Britannian kuningatar Elisabeth vessaan samalla tavalla tarpeilleen kuin tavalliset alamaiset.
KULTTUURIVALLANKUMOUS
Salassa silti luettiin Punaista rubiinia sekä Honore de Balzacin puoli-irstaita novelleja nunnien ja munkkien seksielämästä. Jussin lyseota käyvät isosiskot kylläkin hihittelivät jonkun tyttökaverin kouluun tuomasta Punaisesta Rubiinista eikä Jussi uskonut sellaista löytyvän ainakaan Afrikan tähti-lautapelin Kapkaupungista.
Honore de Balzacin kirjan hän oli saanut jostain käsiinsä ja katsellut sen piirrettyjä kuvia pulskista munkeista ja nunnista lähetyssaarnaaja-asennoissa,mitkä suuresti huvittivat kertomuksineen.
Mokkakengät kuuluivat parkettien partaveitsille ja parrat Pariisin beatnikeille.
Muotina oli suomalaisessa miesmaailmassakin tietynlainen konttorityöunivormu,joka käsitti yksirivisen irtotakin sekä suorat flanellihousut.Tämä oli paljon ennen teryleenejä.Kaikilla oli kravatti kaulassa jopa tehtaan sorvin ääressä taikka katutöissä lapion varressa.
Helsingin junaan Karjaalla astui venäläisiä sotilaita venäläisen veturin vaihdon aikana,sotilaiden pannessa luukkuja junanvaunujen ikkunoihin.
Nyt rahastajat ja kuljettajat busseissa,konduktöörit junissa,puistovahdit ja yleisten vessojen kassat sekä nykyään näkymättömät passipoliisit pitivät kansalaisia uudessa kontrollissa.
Monissa omakotitaloissa ja etenkin maalla pidettiin talon pääovea lukitsemattomana.
Toinen,vaikkakaan ei mikään rikollinen,ja helisnummelainen mielenvikainen Roine sai pikkupojista yleisön,rallatessaan ookapolkupyorällään torilla kuin motocrossajaja.
Poliisen Ford-Maijakaan ei koskaan saanut kilpapolkijaa kiinni suuressa takaa-ajossa…Great Escapessa.Siihen aikaan ei oltu vielä filmattu edellämainittua filmiä,missä Steve McQueen ajoi natseja pakoon Sveitsin rajan vainioilla brittimoottoripyörän selässä.
Vakuutustarkastaja maaseudulla voi ajaa puukenkä-Austinillaan maatalon pihaan ja astua tupaan,missä vakuutusmaksu oltiin pantu pöytäliinalle,talonväen ollessa heinäpellolla.
Leppoisuudesta ja luottavaisuudesta huolimatta 50-luvun maailma oli myös autoritääristä,kahlittua ja puritaanista.
Tunteiden ja hellyyden osoittaminen oli vierasta.
Sodanjälkeiset isät olivat halukkaimpia leikkimään lastensa kanssa ja ostamaan leluja .
50-luvun lättähattujen antisosiaalinen käytös sai tiedotusvälineitten toimittajat syyttämään vanhempien kontrollin puutetta,joka johtui väärin tulkatusta pehmeydestä sekä modernin psykiatrian ansoista,tekemällä nuorisosta kapinallisia.Hollywood lisäksi antoi potkua elokuvissa käyville nuorille virheelliseen käyttäytymiseen James Deanin Nuoressa kapinallisessa (Rebel without Cause) sekä Marlon Brandon Wild Onessa että Waterfrontissa.Prätkänuoret seurasivat filmi-idoliensa esimerkkiä tunnontarkasti..
Psykologit väittivät,ettei lasta voi käsitellä syntisenä,vaan psykologisena tapauksena.
Rokki vastasi nuorison asenteita paremmin kuin Mauno Kuusiston Novgorod ja Annikin Tähden Monrepos,mitkä kuuluivat vanhemman,sodan kokeneen ikäluokan bysanttisen haamurajan takaisiin nostalgiamaailmoihin.
JULIET JONESIN SYDÄN
-----------------------------------
Jussi oli rakastunut.
Taas yhden kerran uudelleen.
Pihkaantumisen kohtena ei enää ollut pappilan pihan punatukkainen Eija,joka ei halunnut jatkaa istumista Jussin kanssa pappilan pihan omppupuutarhan laidalla sijatsevalla valkomaalatulla puistonpenkillä.
Tyttö oli alkanut välttelemään papinpoikaa ja aamuisin jopa kouluun lähtiessään Eija puikahti porttikongista skottiruutuisen vekkihameen helman vilkkuessa kadulle salamannopeasti.
Tytön karttamisen syyksi Jussi epäili niitä suuria luokkaerokuiluja,mistä sekatyömies Laineen talonpäätykaksion keittiön pöydän ääressä oltiin keskusteltu,koskei ollut sopivaa,ettei työmiehen tyttären sopinut seurustella kappalaisen pojan kanssa.
Näin oli sen ajan henki.
Eikä se Jussin seurustelu mitään oikeata seurustelua ollut,vaan sellaista kasvavan pojan nupusta aukeavaa seksuaalista uteliaisuutta. Eija oli nätti pisamanaamainen punalettipää,jonka pieniä kovettuneita nänninpäitä papinpoika tiiraili vaaleanpunaisen villatakin alta vieressä istuessaan.
Aina ,kun hän yritti istua olkakosketuksessa ,Eija siirsi istumapaikkaa lähemmäs puistonpenkin reunaa ja lopulta juoksi valkoiset polvisukat vilkkuen Laineiden porstuanovesta sisään.
Jussi oli jo kotoaan oppinut,että luokkarajojen rajalankkuaidat olivat kaatuneet ennen pappilan pesueen maailmaan tuloa vuonna 1941,kun köyhän körttiläisen arkuntekijän poika kihlasi varakkaan iisalmelaisen kauppiaan sekä tilanomistajan tyttären.
Rakkauden risuaita kaatui silloin tukevan Kaisa-morsiamen lankkuaidan ylitse loikkaamisella varakkaan kauppiaan pihalta köyhän ruumisarkkutimpurin tontille..
Leikittiin pihassa ja Rummunlyöjänkadulla kuurupiiloa,sheriffiä ja konnia korttelin kavereiden kanssa ilman perverttisten namusetien sekä kidnappaajien pelkoa.
Jouduttiin tappeluihin,nyljettiin nahat polvista sekä rystysistä ja revittiin housuunpersustat Leinon hellatehtaan lankkuaidalle ja pihariippakoivuun kiipeämisissä.
Kukaan kavereiden vanhemmista ei nostanut syytettä pihakiusaamisesta eikä sakinhivutuksesta,kun joku pojista tuli sidotuksi pihan riippakoivun runkoon panttivankina.
Kotona äiti lipasi korvapuusteja ja luunappeja tottelemattomuudesta ja riehaantumisesta antamalla aamuisin lisärangaistukseksi ruokalusikallisen Möllerin kalanmaksaöljyä ennen kouluun menoa.
Äidin kanelisista keittiön pöydälle lämpimälle uunipellille pellavapyyhkeen alle pannuista korvapuusteista hän piti kuin hullu pullasta.
Sota-aikaiset arvot vallitsivat pitkään.
Kohteliaisuus, olosuhteisiin mukautuminen,säästeliäisyys ja luottaminen olivat sellaisia 50-luvun arvoja.
Demokratisuuttakin oltiin nähty sodassa,missä sotilaat ja siviilit kaikista kansanluokista jakoivat vaarat keskenään.
 |
| Johtaja Juhart 2012 |
Samoin vanhemmissa ihmisissä tai paremmin koulutetuissa.
Firmoissa aina kunnioituksella lausuttiin….“konttoripäällikko Virtanen,henkilöstöpäällikkö Salminen “ ultrahierarkiaalisina kunnianiminä.
Jos firman osaston palaverissa OSASTOPÄÄLLIKKÖ yritti lähestyä alaisiaan sanomalla,että minua voitte kutsua Pertiksi,voisi kuulla neulan tippuvan lattialle täydessä hiljaisuudessa.
Ylempien kunnioittaminen ,vaikkakin hampaita kiristäen ja selän takana purnaillen on aina ollut kansalaisten verissä.
Suomalainen ylempien ja ylhäisten kunnioittaminen on lähtenyt tsaarin- ja riikinvallan ajoista.
50-luvulla pappilan Jussi sai tervehtiä Ruotsin kuningasta ja kuningatarta sekä pulleata prinssipoikaa Kustaata Allersin kansikuvasta monen maatalon puusen lautaovesta.
 |
| Jussin Puusee eli kuningattaren sviitti Juhart 2006 |
Vai oliko sillä makuukammarissa kullattu potta?
Osaako se edes hienona pieraista muuta kuin Chanelin vitosta tai Kölniches Wasseria,koska Englannin hallitussuku oli alkujaan saksalaisia Hohenzollereita ennen kuin niistä tehtiin Windsoreja I Maailmansodan aikoina?
Englannin kuningashuone joutui muuttamaan nimensä silloin maan saksalaisvihassa.
Eräs englantilainen sunnuntailehti vuonna 1954 oli kysynyt lukijoilta minkälaiseen kouluun silloin 5-vuotias prinssi Charles pistettäisiin.
Neljäsosa lukijoista julisti,ettei asia kuulunut lehtipalstoille.
Asia oli tabu.
‘Luottakaa kuningattareen ja prinssi Philipiin!’
Eräs lukija kehoitti tuohtuneena..
Vielä tänä päivänä v.2020 Charles odottelee kouluja käyneenä ja toisessa avioliitossaan 70-vuotiaana pappana valtaistuimelle pääsyä.
God Save Our Future King!
Vielä tänä päivänä v.2020 Charles odottelee kouluja käyneenä ja toisessa avioliitossaan 70-vuotiaana pappana valtaistuimelle pääsyä.
God Save Our Future King!
 |
| 1950-luvun miesten hattu Stetson |
 |
| Figuraa ja Räminä Rockia 1961 |
1950-luvulla oli vaikeata välttää ytimiin juurtunutta säädyllisyyden ja alamaisuuden kulttuuria.
Kirjoissakin yritettiin vältellä viittaamista sukupuoliasioihin ja siihen liittyviin kysymyksiin pelossa,etteivät lainastot hyväksyisi kirjoja hyllyillensä.
Pappilan Jussi oli kyllä vahingossa löytänyt isäpastorin uskonnollisesta kirjahyllystä pehmeäkantisen "Avioliiton onni"-kirjan,minkä piirretyt kuvat halkaistuista peniksistä ja vaginoista panivat ihmetyttämään käyttivätkö vanhemmat opusta jonain manuaalina makuuhuoneasioissa.
Kirjassa myös varoiteltiin jostain itsesaastuttamisesta,joka toisi pitempiaikaisen harrastajan nuppiin vaikka mielenvikaisuutta,jolloin Jussi päätti lopulta istua pappilan vesiklosetissa tarpeillaan ja olla katselematta enään Kotilieden Triumph-rintaliivimainoksia.
Pappilan Jussi oli kyllä vahingossa löytänyt isäpastorin uskonnollisesta kirjahyllystä pehmeäkantisen "Avioliiton onni"-kirjan,minkä piirretyt kuvat halkaistuista peniksistä ja vaginoista panivat ihmetyttämään käyttivätkö vanhemmat opusta jonain manuaalina makuuhuoneasioissa.
Kirjassa myös varoiteltiin jostain itsesaastuttamisesta,joka toisi pitempiaikaisen harrastajan nuppiin vaikka mielenvikaisuutta,jolloin Jussi päätti lopulta istua pappilan vesiklosetissa tarpeillaan ja olla katselematta enään Kotilieden Triumph-rintaliivimainoksia.
 |
| Balzac:Isä Goriot |
Honore de Balzacin kirjan hän oli saanut jostain käsiinsä ja katsellut sen piirrettyjä kuvia pulskista munkeista ja nunnista lähetyssaarnaaja-asennoissa,mitkä suuresti huvittivat kertomuksineen.
Erään kirjailijan kaneetti ’nopeasti sisään ja ulos’ sai Punainen rubiini-kirjan pannaan,mutta Balzacin kirja näytti olevan vapaasti saatavana suomalaisista kirjakaupoista.
Tutuissa lääkärisarjoissa,jotka käsittivat tohtori/sairaanhoitajaromansseja kielen käyttö eikä juomat saaneet olla vahvoja.
Eikä sankarittaret päätyneet treffeille ravintolaan ,vaan pantiin kirjoissa turvallisempaan paikkaa,kuten kahvibaariin.
Yleisradio,joka oli hitaasti liikkuva ja byrokraattinen laitos,joka ei halunnut ottaa liikariskejä eikä antaa syytä kuuntelijoiden valitteluille,oli säädyllisyyden ruumiillistuma.
Radiokuuluttajaa kreivi Creutzia voitaisiin yhtä hyvin katsoa kantaupseerina jossain rykmentissä säädyllisyyden,disipliinin ja kohteliaisuuden mallikuvana.
Tärkeintä oli elämässä samaistua yhteiskuntaan ja tulla toimeen kaikkien kanssa sopeutuvasti.
Miehen sateenvarjon käyttö kadulla tai viinilasin pyytäminen ravintolassa,osoitti jo seksuaalista poikkeavuutta .
 |
| Edward,Windsorin herttua silinteri- hatussaan |
Britit ovat olleet kuuluisia knalli- ja silinterihatuistaan sekä kovista kauluksistaan että miljonääriraitahousuistaan.
Jos Lontoon Wall Streetilla työskentelevä pankkivirkamies sattui panemaan kaulaansa raitakauluksisen paidan,häneltä kysyttiin oliko tältä jäänyt pyjama alle.
Pankissa työskentelevälle miehelle,joka kerran pani niskaansa pehmeäkauluksisen paidan kovien kauluksien sijasta,sai konttorin esimiehen muistikirjaan merkinnän,etta alaiselta puuttuu kunnianhimoa ja siten laskettiin sopimattomaksi ylennykseen.
Muotina oli suomalaisessa miesmaailmassakin tietynlainen konttorityöunivormu,joka käsitti yksirivisen irtotakin sekä suorat flanellihousut.Tämä oli paljon ennen teryleenejä.Kaikilla oli kravatti kaulassa jopa tehtaan sorvin ääressä taikka katutöissä lapion varressa.
Pojat samoin kuin tytötkin puettiin vanhempien mallikaavoista otettuihin pienempiin ‘aikuiskandidaattivaatteisiin’.
Jussi kinuessaan vuonna 1958 äidiltä muodissa olevia nahkasandaaleja,jotka olivat edestä ja takaa auki,sai tyytyä beessisiin, halvempiin ja kärjistä sekä kantapäistä umpinaisiin vanhapoikasandaaleihin.Jussi kävellessään kavereittensa kanssa kartsalla sandaaleissaan vähän jalkaterät sisäänpäin kääntyneinä,sai niskaansa ikäviä huomautuksia ,oliko papinpoika käynyt vessassa liian usein puuttumassa itseensä.
Se kun oli sisäänastujan merkki.
 |
| 1953 Jussi Ukin hautajaisissa ulsterissa ja baskerissa, ajan pikkumiesasussa |
 |
| 1958 Jussi "pikkuaikuispuvussa" ja umpikärkisissä sandaaleissa Iisalmessa |
Kaverit lisäksi irvailijat häntä sandaaleistaan landeksi,joutumalla kävelemään kouluun sivukatuja pitkin ja juoksemaan koulun ovesta sisään jonon viimeisenä suuressa häpeässä..
Hän myöhemmin viskasi sandaalinsa vaatekomeron nurkkaan,alkamalla käydä koulussa kuluneissa nahkasolkikengissä ilkkumisen lopettamiseksi.
Äiti ei ollut muodin orja,vaan käytännöllinen lasten vaatetuksessa.
Hän teetti pappilan karjalaisella ’hoviräätälillä’ ja pilliklubia pappilan puukantisen pöydän päällä risti-istunnassa polttelevalla Uuno Närhellä Jussille vuonna 1953 ukin hautajaisiin isän armeijan manttelista pomppaulsterin.
Hän teetti pappilan karjalaisella ’hoviräätälillä’ ja pilliklubia pappilan puukantisen pöydän päällä risti-istunnassa polttelevalla Uuno Närhellä Jussille vuonna 1953 ukin hautajaisiin isän armeijan manttelista pomppaulsterin.
Jussi pompassaan ja korville vedetyssä baskerissaan näytti Ukin haudan reunalla Iisalmen maalaisseurakunnan hautausmaalla otetussa pienessä rosoreunaisessa mustavalkovalokuvassa Lumikin ja seitseman kääpiön Unelias-aikuiskääpiöltä .
Sota-aikana pääkaupunki näytti kulkevan puhumattomana katukäytävillä suorissa jonoissa kuin kasarmin paraatikatselmuksessa .
Hiljaisuus,pidättyväisyys ja vakavuus vallitsi kaikkialla.Vasta juttuun päästyään suomalaiset päästivät kielenkantansa irti alkutervehdysten ja kuulumisten perästä.
50-lukuisesta katukuvasta puuttui paraatikentan katselmuksen tapainen marssijärjestys.
Sota-ajan vaiteliaasta ystävällisyydestä ei ollut jälkeäkään.
Ihmisillä oli alituinen kiire töihin ja pois töistä.
Ihmisillä oli alituinen kiire töihin ja pois töistä.
Julkisia paikkoja vartioitiin ja partioitiin.
Ei ollut kulunut kuin vajaa kymmenen vuotta autoritäärisestä kansalaisten kontrollisoimisesta ja vakoilusta…Suopon ja Valpon ajoista.
Porkkala oli vielä vuoteen 1955 venäläisten miehittämänä.
 |
| Karjaan aseman höyryveturit |
Jussi muistaa Karjaan aseman hyvin matkalla isänsä kanssa Helsinkiin.
Vihreämanttelisen ja vintoskakivääriä kantavan iivanasotilaan astuessa vaunuosastoon,isän silmät jäätyivät vaunun lasisen kattovalokuupan koviksi opaaleiksi,katsellessaan ovenkarmin yläpuolista hätätilakaluvitriiniä,jonka lasin takana oli kiinnitettynä halkaisukirves ja Sampotikkuaski.
Jussi mielessään uskoi isän miettineen,mitä töitä kirveellä olisi voinut tehdä....
Isä ei varmaankaan ajatellut vaunun pystykaminan klapien halkaisua.
 |
| 1959 Helsinkiläinen poliisi |
Poliiseja pelättiin ja niihin luotettiin eikä ollut yhtään erikoista,että koululapset kävelivät yksinään pitkiäkin koulumatkoja.
Poliisit kävelivät vielä passissa,kunnes 60-luvulla läskistyivät maijassa istumisesta puliukkojen ja humalaisten kärräämisestä asemalle.
Koulutiet olivat hiljaisia eikä kukaan pelännyt kidnappaajia eikä raiskaajia.
Kidnappauksista luettiin vain amerikkalaisista sarjakuvista.
Kidnappauksista luettiin vain amerikkalaisista sarjakuvista.
Kidnappausta kutsuttiin silloin shanghaijaukseksi.
Nykypäivän vanhemmat joutuvat pakon edessä ja syytteiden uhalla viemään lapsensa kouluun ja hakemaan koulusta.
Julkisilla leikkikentillä vanhemmat joutuvat valvomaan lastensa leikkejä kanaverkkoaidan takana pedofiilisyytteiden uhassa.
Poliisilaitokselta pitää lapsen vanhemman saada ensiksi selvitys rikkeettömästä poliisirekisteristä,ennen kuin saa luvan astua leikkikentälle.
 |
| Triumph ja Ville |
Kaupungeissa polkupyöriä ja moottoripyöriä pidettiin samoin lukitsemattomina ilman ketjuja ja munalukkoja.
Vasta v. 1957 brittimoottoripyöriin asennettiin tehtaalla ohjauslukko.Pyöräilijä voi parkkeerata 500-kuutioisen Triumph Tridentinsa kadulle talonsa eteen yöksi,kenenkään siihen kajoamatta.
Moottoripyörävarkaudet olivat harvinaisia.
Lainkuuliaiset ajat ovat nykypäivän nostalgista fantasiaa.
Sotaa seuraavien vuosien rikosaalto laski huomattavasti 50-luvun puoliväliin mennessä,nousemalla hitaasti vuosikymmenen loppua kohden.
Jussin kotikauppalassa oli muutama katujengi.
Itäkauppalan tullin muutama sosiaalihuoltoperheen perillinen revanssiksi läpsi Jussinkin korville katukastatuksessa,papinpojan astuessa väärään kortteliin.
Itäkauppalaan poika ei uskaltanut mennä tätinsä luo ilman tukijoukkoja.Kauppalassa oli muutama poliiseille tuttu pikkurikollinen,kuten Voiton Raimo,joka aina jäi kiinni Osuuskaupan murroista,jättäessään kömpelöna rosvona…ei hiilijalanjälkiä.vaan forenssisiä verijälkiä liikkeen lasioveen.
Poliisikamarin rikosetsivä Arski tunnisti aina verijäljistä Raimon käyneen asioilla ilman sormenjälkien, veriryhmän ja DNA:n analysointia.
Pikkukauppalassa pikkukonnatkin olivat poliisin tuttuja.
 |
| 1945 Great Escape executions Original WWII footage |
Poliisen Ford-Maijakaan ei koskaan saanut kilpapolkijaa kiinni suuressa takaa-ajossa…Great Escapessa.Siihen aikaan ei oltu vielä filmattu edellämainittua filmiä,missä Steve McQueen ajoi natseja pakoon Sveitsin rajan vainioilla brittimoottoripyörän selässä.
Roine ei koskaan saanut sakkoja ylinopeudesta,mutta Steve kuoli filmissä konepistoolisarjasta.
 |
| Heinämies Juhart 2012 |
Emäntä oli voinut kirjoittaa muistilapun tarkastajalle ja kaksi sataa silloista markkaa kahden kirjeen postitukseen,kun tämä ilmeisesti ajaisi kirkonkylän postikonttorin ohi.Samalla hän voisi ajaa kunnanlääkärin talon kautta kertomassa,että isäntä voi hyvin umpisuolileikkauksen jälkeen
Pääoven avain löytyi yleensä rapulta nurinkäännetyn kukkaruukun alta tai puuvajan naulasta.
 |
| 1948 Salon Yhteislyseon opettajat |
Kouluelämässä soi toisenlainen kello.
Oppilaat joutuivat kouluruokailussa nielemään hernerokasta opettajan tiukan katseen alla karvaiset possunläskipalat ja juoksemaan välitunnilla vessaan oksentamaan.
Opettajat käyttivät ruumillista kuritusta yleisenä rankaisumuotona.
Jussikin sai monasti näpeilleen karttakepistä sekä puisesta viivoittimesta kaunokirjoitusvihon tuhrimisesta vasenkätisenä Akvila-musteella.
Oppilaiten piti aina nousta pulpetista käytävälle opettajan astuessa luokanovesta sisään.Välitunneilla piti tervehtiä opettajia pihalla ,samoin kuin koulun avatessa ovensa.
Käsiä ei saanut pitää housuntaskuissa ja purukumin jauhaminen oli kokonaan kiellettyä koulualueella.Sarjakuvalehtien ja tyttöjen romanssisarjojen luku koulussa oli täysin kiellettyä.
Kukaan ei valittanut ääneen kurinpidosta silloin tai ei uskaltanut… tarkoittamalla,ettei sitä vastustettu ääneen.
Eräs maantiedon lehtori hakkasi oppilaita rangaistukseksi tekemättömistä kotitehtävistä suurella maailmankartalla,minkä tämä oli ottanut karttatelineestä alas,kiertämällä sen rullalle pitkän tauluviivottimen ympärille.
Suurin osa opettajista seisoi ruumiillisen kurituksen puolustajina ja omituisella tavalla uhritkin alistuivat siihen.
Toimenpide oli yleensä lyhyt ,missä vastaehtoista etuisuuksien pois ottamista vältettiin.
50-luvun loppuun mennessä ruumillinen kuritus alkoi vähentyä yhteiskunnan painostuksesta,saamalla monen opettajan ärtymään kurin löyhentymisestä.
--Jollei lapsia saanut kurittaa koulussa,niin vanhempien pitäisi tehdä homma kotona.
Eräs lehtori valitteli.
Nykypäivän opettajat tuskin uskaltavat kajota oppilaisiin ilman syyteuhkaa.
Kotona taas saatiin selkään luvattomista uloslivahtamisista ja myohään kotiin tuloista.
Yleensä perheen isä suoritti rangaistuksen solkivyöllä.
Pappilassa puolestaan äiti rankaisi uhrin pihakoivusta itse hakemalla vitsalla.
Vain kerran Jussi sai isän kädestä ja leijonasolkisesta vyöstä istuinosaansa kenraalimajurin kissan kuvan väärinpäin.
 |
| Limonaadilla Juhart 2012 |
Eräs 50-luvulla kasvanut tyttö kertoi isänsä irroittaneen kätensä hänen kädestään kävelyllä 8-vuotiaana.
Seuraavan ja viimeisen kerran hän piti isänsä kädestä tämän kuolinvuoteella 80-luvulla.
Kotona iltaisin harva lapsi hyppäsi vanhempien peiton alle lellittäväksi tai nukahtamaan olohuoneen sohvalla syliin.
Aikuistumisen aikana poskelle pussaamiset ja hyvän yön suukot olivat pois kyseestä.
Etäisyyttä piti pitää.
Kokonaisuudessa 50-luvun vanhemmat olivat huomattavasti vähemmän ‘vanhaa koulua’ verrattuna heidän vanhempiinsa,ja myös paljon suvaitsevampia.
 |
| Barbies by Biscayne Juhart 2012 |
Sodanjälkeiset isät olivat halukkaimpia leikkimään lastensa kanssa ja ostamaan leluja .
Pappilan äiti ei pitänyt valmisleluista,yrittamällä kannustaa lapsia leikkimään männyn- ja kuusenkävyillä ,mitkä kasvattaisivat mielikuvitusta.
Jussikin koki vähäleluisen lapsuuden ja uuden leluauton saamiseksi piti itse säästää omista taskurahoista Vähäsillan kukkakaupan jouluajan tsupparina.
Äiti olikin paljon aikaansa edellä lapsipsykologina,näkemattä 2000-luvun elektroniikkaleluja- ja pelejä,joista lapset kippaavaat sisäänsä pelkkää mielikuvitusta ruokkivaa animaatioväkivaltaa.
Nykyajan lapsille kaikki huvit,lelut ja pelit on tehty valmiiksi,jättämättä lapsille mitään varaa mielikuvituksen luomiseen.Kaikki on kuin valmiiksi purtua.
Hyvän vanhemman ideana oli pistää lapsen tarpeet ensin ja halua ruumilliseen kuriin katsottiin mauttomana vaihtoehtoisena rankaisumuotona.
Rankaiseminen meni pieneksi läpäykseksi takapuolelle.
50-luvulla vanhempien roolit olivat muuttumassa.
Vallankumous vaati hintansa.
Kasvava paine lasten tarpeiden perään lisäsi vanhempien ylityötunteja ja loppusaldona näille jäi yhä vähemmän aikaa lapsilleen.
Äideille se toi pelkoa,miten parhaimmalla tavalla kasvattaisi lapsiana.
Tilannetta painosti enemmän kuin helpotti kuuluisan tohtori Spockin, amerikkalaisen niinsanotun kasvatusekspertin ohjekirjan noudattaminen.
Pelkoa lisäsivät ‘aikuiskandien’ revanssiongelmat.
Nämä olivat muuttumassa nykyajan teineiksi.
Teini-ikäisten moraalisesta hyvinvoinnista tuli painava huoli kasvavien tilipussien mukana niille,jotka olivat lähteneet koulusta aikaisemmin suoraan töihin.
 |
| 1848 Jawapari ampumateltan edessä Juhart 2010 |
Vaadittiin vahvempia toimia..koivuvitsan ollessa pienimpiä rankaisumuotoja….kun pillifarkut ja lättähatut tappelivat jengireviireistään nyrkkiraudoilla ja pyöränketjuilla kaupungeissa.
Korporaalista rankaisemista puolustavat kurifundamentalistit varoittivat yhteiskunnan pehmeästä asenteesta,joka johtui vanhempien leväperäisestä vastuuntunnosta nuorison vilpin -sekä pahanteossa.
 |
| 1954 Marlon at Waterfront Juhart 2004 |
Bill Haleyn Rock around the Clock vuonna 1955 avasi patoportit vanhempien uudelle pelon aiheelle.Vuotta myöhemmin Elvis Presley v. 1956 nousi kymmenen kärkeen suosikkilistoilla Jailhouse rockilla.
Eräs sotaväestä lomilla käynyt kertoi kuluttaneensa loppuun 78-kierroksisen Heatbreak Hotel-sinkun,pitäessään naapurien kiusaksi makuukamarinsa ikkunaa auki.
John Lennon Liverpoolissa oli varmaan tehnyt samoin,koska hänen Mimi-tätinsä oli sanonut Elviksen olleen OK,vaikkei sydämessään olisi halunnut istua moisen rokkijätkän kanssa nokitusten aamiaispoydässä,päivällisellä tai kahvilla.
Rock n’ roll oli tullut jäädäkseen kovakauluksisen Yleisradion nyrpeästä asenteesta huolimatta ,saamalla nuorison kokoontumaan ja kuuntelemaan plattareita baarien levyautomaattien ääreen.Monelle suomalaisnuorelle Frankfurt am Mainissa sijaitsevan Voice of America-radiokanavan ja Lontoossa sijaitsevan Radio Luxemburgin salakuuntelu myös korvasi Yleisradion puutteellisen hittiohjelmiston.
 |
| Play It Again, Sam! Juhart 2012 |
Kolikkokäyttöiset levyautomaatit kahvibaareissa olivat uutta amerikkalaista muotia.
Cadillac-kromiset Wurlitzerit ja Rock-Olat korvasivat bakeliittisesta 30-lukuisesta Philips-radiosta soivat sunnuntain toivotut levyt.
Uudet aallot ja hullutukset antoivat lisäpaineita nuorison totuttuihin kerhotoimintoihin.
Partiojohtajat olivat huolissaan pojista,jotka jättivät rivit teini-iässä.
Yleensä partiosta eronneet olivat lähtoisin yhteiskunnan alemmista kerroksista .Loikkarit eivät pystyneet mukautumaan kuriin eikä hyväksymään itseensä kohdistuvia vaatimuksia.
Samanlainen eksodus kävi nuorisokerhoissa.
Eräs16-vuotias teinipoika kertoi:
--Lähdin veks himasta,kun aloin seurustelemaan yhden 15-vuotiaan likan kanssa.
Yhteisenä tekijänä oli kuitenkin kyllästyminen.
Pojat liittyivat moottoripyöräjengeihin kipsojen kulmille.
Niillä,joilla ei ollut varaa moottoripyöriin, liittyivät katujengeihin.
 |
| Kipsalla By Juhart |
JULIET JONESIN SYDÄN
-----------------------------------
"Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa..."
Eino Grön
 |
| Juliet Jonesin sydän |
Taas yhden kerran uudelleen.
Pihkaantumisen kohtena ei enää ollut pappilan pihan punatukkainen Eija,joka ei halunnut jatkaa istumista Jussin kanssa pappilan pihan omppupuutarhan laidalla sijatsevalla valkomaalatulla puistonpenkillä.
Tyttö oli alkanut välttelemään papinpoikaa ja aamuisin jopa kouluun lähtiessään Eija puikahti porttikongista skottiruutuisen vekkihameen helman vilkkuessa kadulle salamannopeasti.
Tytön karttamisen syyksi Jussi epäili niitä suuria luokkaerokuiluja,mistä sekatyömies Laineen talonpäätykaksion keittiön pöydän ääressä oltiin keskusteltu,koskei ollut sopivaa,ettei työmiehen tyttären sopinut seurustella kappalaisen pojan kanssa.
Näin oli sen ajan henki.
Eikä se Jussin seurustelu mitään oikeata seurustelua ollut,vaan sellaista kasvavan pojan nupusta aukeavaa seksuaalista uteliaisuutta. Eija oli nätti pisamanaamainen punalettipää,jonka pieniä kovettuneita nänninpäitä papinpoika tiiraili vaaleanpunaisen villatakin alta vieressä istuessaan.
Aina ,kun hän yritti istua olkakosketuksessa ,Eija siirsi istumapaikkaa lähemmäs puistonpenkin reunaa ja lopulta juoksi valkoiset polvisukat vilkkuen Laineiden porstuanovesta sisään.
Jussi oli jo kotoaan oppinut,että luokkarajojen rajalankkuaidat olivat kaatuneet ennen pappilan pesueen maailmaan tuloa vuonna 1941,kun köyhän körttiläisen arkuntekijän poika kihlasi varakkaan iisalmelaisen kauppiaan sekä tilanomistajan tyttären.
Rakkauden risuaita kaatui silloin tukevan Kaisa-morsiamen lankkuaidan ylitse loikkaamisella varakkaan kauppiaan pihalta köyhän ruumisarkkutimpurin tontille..
60-luvulla Kaisa ei enää satakiloisena kiipeillyt aidoilla ,mutta kohtasi kerran hiihtolomalla salaisen lumenalaisen paimenpoika-aidan lumen alta.. Kappalaiska oli lasketellut kesämökin maitotalon peltorinnettä järven jäätä kohti alas suksillaan täysi maitokannu kädessään ja suksenkärjet olivat luistaneet lumeen hautautuneen sähköpaimenpoikalangan alle.
Todistuksena onnettomuudesta jäi syvä kranaattikuoppa lumeen sekä jäätynyt maitokannu.
Kappalaiska selvisi pelkällä suuttumisella,mistä pappilan keittiössä muisteltiin useaan otteeseen.
Jussin uudeksi fantasiarakkaudeksi oli siten vaihtunut Juliet Jones,amerikkalainen suomalaisen keskinkertaisen koulupojan haamurakastajatar .
Jussin paras kaveri Eki kutsuikin papinpojan rakkaussuhdetta lakonisesti kuivapanoksi sukupuolikäyttäytymiseksperttinä lauseella:
--Sää oles ku semmone maamuna..kussen päälle astuu,niisse pölläyttää vaan semmosen valkkian pölypilven ilmaan.."
Amerikkalaisuus oli ollut kauppalassa valttia jo 20-luvulta asti kaikissa elämänmuodoissa taksitolpan ja elokuvateatterien lasivitriinimainosten välillä
Juliet Jones ei ollut mikään hollywoodilainen pinuppi eikä tähtönen,vaan tavallinen uusienglantilainen töissä käyvä virkananinen,jonka sarjakuvapiirtäjä Stan Drake oli hahmotellut tushikynällään.
Nykysanastossa Juliet oli silloinen Jussin eli Johnin virtuaali-idoli.
Jussille Juliet oli niin todellinen,että hänen piti vanhasta Fammun vintiltä löytyneestä vuonna 1902 painetusta Amerikan Atlaksesta etsiä Julietin Devonin kotikaupunkia Mainen ja Connecticutin osavaltioiden väliltä.
Valitettavasti sellaista kaupunkia ei löytynyt karttakirjasta,missä Teksas sekä Uusi Meksiko oltiin juuri liitetty maan suurimmiksi osavaltioiksi ja missä punaisilla katkoviivoilla kaikki inkkarit oltiin aidattu intiaaniterritorioiden sisälle.
Kuuluisa apachepäällikkö Geronimokin oltiin silloin kesytetty maissinviljelijäksi ja häntä näyteltiin Buffalo Billin sirkuksessa ja joskus jopa avoauton ratissa silinteripäisenä kummallisuutena.
Juliet oli kasvoistaan hienopiirteinen brunetti,sellainen Grace Kellyn ja Ava Gardnerin välimuotoinen kaunotar,joka kampasi hiuksensa taakse sievälle nutturalle aivan kuin naapurin pöksytehtaan kaunis kanslisti rouva Suominen.
Oikeastaan rouva Suominen oli Julietin suomalaiskopio kasvoiltaan,hiuksiltaan ja muodikkaalta pukeutumiseltaan,mikä syystalvikeväisin koostui harmaasta jakkupuvusta ja harmaista nahkakorkokengistä.
Rouva Suomisessa oli vielä ripaus kuuluisasta Taina Elgistä.
Taina oli myös isosiskojen idoli ja kansainvälistä kuuluisuutta saavuttanut näyttelijätär.
50-luvun lopulla hän muutti New Yorkiin näyttelemään paikallisilla näyttämöillä.
Taina sai vuonna 1957 Golden Globe-palkinnon osastaan Les Girls-filmistä ja vuonna 1959 hänet muistetaan Hitchcockin toisintathrillerifilmistä 39 Steps kuuluisan brttinäyttelijän Kenneth Moren kanssa.
Jotenkin Suomisen hienosta rouvasta tuli Jussille naapurin Juliet Jones.Silti kanslistirouvalla oli salaisuus,mikä tuli esiin vasta 60-luvun lopulla.
Palveltuaan pitkään housutehtaan kanslistina hän jäi lopulta kiinni kassakavalluksesta ,mitä hän oli salaa tehnyt pikkuisin pikanostoin tukun kassakaapista. Housutehtaan omistaja ei kuitenkaan nostanut syytettä,ilmeisesti toisenlaisen skandaalin estämiseksi,koska epäiltiin tirehtöörillä olleen pitkäaikainen suhde komean kanslistin kanssa.
Koko rikosromanssitapauksesta oltaisiin voitu tehdä komisaario Palmun tapainen jännitysfilmi nukkuvasssa lounaissuomalaisessa merenrantakaupungissa.
(Jussi oli tehnyt filmiin jo oman käsikirjoituksensa otsikolla "Pettäjättären tie",josta myöhemmin erillisessä pakanamaasarjassa)
Katkelma fiktiosta
"Rouva Suominen oli naimisissa kauppalan puhelinlaitoksen yhden puhelinteknikon ja amatöörinyrkkeilijän herra Suomisen kanssa.
Herra S. käytti kaunista rouvaansa harjoittelusäkkinä ja lisärahan lähteenä metsästysharrastukseensa ja ajokoiransa astutukseen sekä kapakoiden kabinettien ilmaispistelyihin naisseurassa.
Herra S. näytti aivan oikealta pugilistilta murtunein nenin kuin Amerikassa asuva suomalainen nyrkkeilijäurho Gunnar Bärlund.. ja kehässä murjotuin poskiluin .Myöhemmin Jussikin huushollissa vieraillessaan hakemassa perheen kaunista Ronja-tytärtä ulos 60-luvun puolivälin tienoilla piti kunnioitettavaa etäisyyttä rumasta nyrkkeilijäteknikosta.
Rouva Suominen yleensä istui olohuoneen sohvalla aamutakissaan silmäkulma mustana katsomassa Peyton Placea puolityhjä Monopol-konjakkipullo tiikkisellä teeveepöydällä."
Todistuksena onnettomuudesta jäi syvä kranaattikuoppa lumeen sekä jäätynyt maitokannu.
Kappalaiska selvisi pelkällä suuttumisella,mistä pappilan keittiössä muisteltiin useaan otteeseen.
Jussin uudeksi fantasiarakkaudeksi oli siten vaihtunut Juliet Jones,amerikkalainen suomalaisen keskinkertaisen koulupojan haamurakastajatar .
Jussin paras kaveri Eki kutsuikin papinpojan rakkaussuhdetta lakonisesti kuivapanoksi sukupuolikäyttäytymiseksperttinä lauseella:
--Sää oles ku semmone maamuna..kussen päälle astuu,niisse pölläyttää vaan semmosen valkkian pölypilven ilmaan.."
Amerikkalaisuus oli ollut kauppalassa valttia jo 20-luvulta asti kaikissa elämänmuodoissa taksitolpan ja elokuvateatterien lasivitriinimainosten välillä
Juliet Jones ei ollut mikään hollywoodilainen pinuppi eikä tähtönen,vaan tavallinen uusienglantilainen töissä käyvä virkananinen,jonka sarjakuvapiirtäjä Stan Drake oli hahmotellut tushikynällään.
Nykysanastossa Juliet oli silloinen Jussin eli Johnin virtuaali-idoli.
Jussille Juliet oli niin todellinen,että hänen piti vanhasta Fammun vintiltä löytyneestä vuonna 1902 painetusta Amerikan Atlaksesta etsiä Julietin Devonin kotikaupunkia Mainen ja Connecticutin osavaltioiden väliltä.
Valitettavasti sellaista kaupunkia ei löytynyt karttakirjasta,missä Teksas sekä Uusi Meksiko oltiin juuri liitetty maan suurimmiksi osavaltioiksi ja missä punaisilla katkoviivoilla kaikki inkkarit oltiin aidattu intiaaniterritorioiden sisälle.
Kuuluisa apachepäällikkö Geronimokin oltiin silloin kesytetty maissinviljelijäksi ja häntä näyteltiin Buffalo Billin sirkuksessa ja joskus jopa avoauton ratissa silinteripäisenä kummallisuutena.
 |
| Geronimo 1902 |
Oikeastaan rouva Suominen oli Julietin suomalaiskopio kasvoiltaan,hiuksiltaan ja muodikkaalta pukeutumiseltaan,mikä syystalvikeväisin koostui harmaasta jakkupuvusta ja harmaista nahkakorkokengistä.
Rouva Suomisessa oli vielä ripaus kuuluisasta Taina Elgistä.
 |
| 39 Steps ja Kenneth Moore ja Taina Elg |
50-luvun lopulla hän muutti New Yorkiin näyttelemään paikallisilla näyttämöillä.
Taina sai vuonna 1957 Golden Globe-palkinnon osastaan Les Girls-filmistä ja vuonna 1959 hänet muistetaan Hitchcockin toisintathrillerifilmistä 39 Steps kuuluisan brttinäyttelijän Kenneth Moren kanssa.
 |
| Taina Elg |
Palveltuaan pitkään housutehtaan kanslistina hän jäi lopulta kiinni kassakavalluksesta ,mitä hän oli salaa tehnyt pikkuisin pikanostoin tukun kassakaapista. Housutehtaan omistaja ei kuitenkaan nostanut syytettä,ilmeisesti toisenlaisen skandaalin estämiseksi,koska epäiltiin tirehtöörillä olleen pitkäaikainen suhde komean kanslistin kanssa.
Koko rikosromanssitapauksesta oltaisiin voitu tehdä komisaario Palmun tapainen jännitysfilmi nukkuvasssa lounaissuomalaisessa merenrantakaupungissa.
(Jussi oli tehnyt filmiin jo oman käsikirjoituksensa otsikolla "Pettäjättären tie",josta myöhemmin erillisessä pakanamaasarjassa)
 |
| Rouva Suomisen petos-kirjoituksen kuvitusta By Juhart |
"Rouva Suominen oli naimisissa kauppalan puhelinlaitoksen yhden puhelinteknikon ja amatöörinyrkkeilijän herra Suomisen kanssa.
Herra S. käytti kaunista rouvaansa harjoittelusäkkinä ja lisärahan lähteenä metsästysharrastukseensa ja ajokoiransa astutukseen sekä kapakoiden kabinettien ilmaispistelyihin naisseurassa.
Herra S. näytti aivan oikealta pugilistilta murtunein nenin kuin Amerikassa asuva suomalainen nyrkkeilijäurho Gunnar Bärlund.. ja kehässä murjotuin poskiluin .Myöhemmin Jussikin huushollissa vieraillessaan hakemassa perheen kaunista Ronja-tytärtä ulos 60-luvun puolivälin tienoilla piti kunnioitettavaa etäisyyttä rumasta nyrkkeilijäteknikosta.
Rouva Suominen yleensä istui olohuoneen sohvalla aamutakissaan silmäkulma mustana katsomassa Peyton Placea puolityhjä Monopol-konjakkipullo tiikkisellä teeveepöydällä."
Jotenkin olkkarin henkilöt ja lavasteet muistuttivat papinpoikaa Kunnavaivaisen toimittajaperheen Ylänköjen huushollia..eikä takuulla nämä sattumalta valitut perheet olleet ainoita uinuvan pikkukaupungin perhedraamoissa.
Herra S. tunnettiin kauppalassa tunnettuna rehentelijänä sekä kapakoiden riidanhaastajana.
Syystä juottopaikkojen tambuurimajurit eli portsarit jakoivat hänelle juoksevia porttikieltoja solkenaan.
Hänellä myös oli tapana kurkistella iltaisin naapurin rouvien makuuhuoneiden ikkunoista sisään pukeutuneena armeijan maastopukuun ja balaklaavaan."
Hänen käytöksensä vastasi paljolti Alfred Hitchcockin omaa Peeping Tom- kurkistelijan mallia,josta muunmuassa Grace Kelly James Stewartin kanssanäyttelijänä Takaikkuna-filmissä joutui kärsimään.
Grace toistamiseen filmauksen aikana joutui torjumaan ohjaajan sinnikkäitä lähentelyjä sekä perverssejä ehdotuksia.
Takaikkuna-filmissä vaimonsa epäiltynä murhaajana näytteli Raymond Burr,joka myöhemmin suomalaisissa olohuoneissa tunnettiin mustavalkoisena Perry Masonina sekä Ironsidena...lain oikealla puolella.
Crace Kellyn lisäksi Jussin ihannenainen toisessa vuonna 1959 filmatussa Hitchcockin thrillerissä oli Gary Grantin vastanäyttelijätär Eva Marie Saint,joka vaaleassa ja kylmässä kauneudessaan muistutti Marlene Dietrichiä.
Filmin suurkonnana näytteli brittiläinen James Mason,jonka Jussi muisti näytelleen Erämaan kettua,Erwin Rommelia yhdessä 50-luvun alun sotakuvassa.
Hitchcockin ehkä kuuluisimmassa vuoden 1962 Linnut-elokuvassa kaunis Tippi Hedren (Melanie Griffithin äiti) sai myös vältellä Hitchcockin lähentelyjä filmikulissien takana.
Kalju ja lihava Alfred kauhun kauppiaana kärsi skopofobiasta eli seksuaalisen halun tyydyttämisestä pelkällä tiirailulla.
Siihen hän tarvitsi vain kameran linssejä..
VIIMEISET PIIRRETYT
-------------------------------
Ruumiillista rankaisemista pidettiin vielä 50-luvulla yleisenä kuritusmuotona ja Jussikin sai opettajan karttakepistä sekä viivoittimesta useasti näpeilleen kaunokirjoitusvihon suttaamisesta Akvila-mustepullon läikkymisestä.
Pojalle ei ollut vielä kehittynyt näppeihin vakavuutta ja on pieni ihme,että hän myöhemmällä iällään oli edes pystynyt väsäämään tuhansia piirustuksiaan.
Siihen aikaan kaunokirjoitusvihkoon piti raapustella pitkävartisella mustekynällä sinisten viivojen päälle nätisti oikealle kaatuvia aakkoskirjaimia ja Jussin kastellessa kynänterää Akvila-mustepulloon,se pennan pirun kaksivarpainen teräskärki sylki musteet sivuille.
Lopputulos olisi kelvannut koulupsykologin mustetahratauluksi,mutta silloin ei oltu keksitty vielä sellaista toimea lasten sielunpeilien tulkkaamiseksi.
Koulun jehovalainen rehtori hoiti niskuroivat koulupojat nyrkeillään ruotuun ja kerran jopa Jussin luokkakaveri Maaselän Antsa nousi rehtorin käsissä roikkumaan käytävän vaatenarikkakoukkuun.
Vielä 70-luvulla Saloran televisiotehtaan pestin aikana Jussille naureskeltiin vapisevakätisenä laatutarkkailijana,jolla ei mikromauseritulkki millään konstilla pysynyt hyppysissä.
Hänen laatutarkkailijakaverillaan Kemppisen Artolla oli samanlainen käsivapinavika ja paria kutsuttiin laadunvalvonnan epädynaamiseksi duoksi,Batmaniksi ja Robiniksi.
Kauppalasta löytyi toinenkin vapisevakäsinen duo,Kivimäen Toppari ja Siimeksen Urho,jotka arkiaamuisin torikioskin viereisellä puistonpenkillä odottelivat kipsan aukeamista aamuyhdeksältä korjauspilsneripullon ostamiseksi..Toppari oli kauppalan suurimman neulomon ja myöhemmin kauppaneuvoksen velipoika,joka elämän vastakarvassa oli päätynyt jalkapalloilijasta toripalloilijaksi. Siimeksen Urho taas oli yksikätinen ja umpikiero "sotaveteraani",joka oli välttänyt rintamalle menonsa kätensä katkaisemisella.
Eräänä aamuna Toppari oli ostanut leveähartisen pilsupotun ja vapisevin käsin kaateli siitä VR:än paperikuppeihin ylivaahtoavaa mallasjuomaa,kun Urho kommentoi:
--Kuules Toppar...!
--Ravistaisik sää mulleki hiukka sitä pilsuu,ettes sää pillaa kaikkee pakal?
Silti tärräävin käsin Jussi opetteli piirtelemään omia sarjakuviaan tushilla. Siihen aikaan ei ollut Salon Kirja-Aitasta saatavilla nykyisenlaisia piirustusvälineitä ja tussailussa hän päätyi ostamaan kone- ja kartanpiirtäjille tarkoitetun Rapidograf-säiliökynän,minkä terävä kärki poisti vesivärimaalausarkista lumpputöhnää sisäänsä ,aikaansaamalla tuhruista jälkeä.Lisäsuttaamisena Jussi vasenkätisenä levitti mustetta kynän perässä teokseensa sekä paidanhihaansa
Opittuaan oikean tekniikan pitämällä kättään paperin yllä hän alkoi saamaan välttävistä produktioista tyydyttävämpiä. Koskaan hän ei ole ollut täysin tyytyväinen tuloksiinsa.
Jussin kokoelmiin siten hiljalleen alkoi kerääntyä omia Julet Jonesin sydämen Devonin kaupunkin cityscapeja ja niitä amerikkalaisia autoja...autohullu kun oli.
Muut luokkakaverit piirustustunneilla piirtelivät Porvoon rasvaliiduilla tikku-ukkoja ja koti-koivu-tähtiaiheita. Jussi ei pappilan ainoana taivaan lahjana tajunnut miksi hänelle oli tarjottu tällainen käteislahja,kun alakoulun veistotunnilla omenansiemeniä sahanporoiselle ja lastujen kattavalle lattialle sylkevä ja lautavaraston kakkosneloselta tuoksahtava veistonopettaja ja myöhemmin kotiseutuneuvos Arvo Saura sanoi Jussin valmistamasta ja kiikkuvasta saunajakkarasta,että se papinpoika keskittyisi vain leipälaudan valmistamiseen yksinkertaisempana haasteena.Siinä tarvitaan vain sahaa,napakairaa ja höylää.
Jussin saunajakkara päätyi veistoluokan jätepuulaatikkoon, pojan yriteltyä tasoitella jalkoja sinkkaussahalla,kunnes niistä ei ollut senttiäkään puutavaraa sahattavaksi.
Sarjakuvista nuori piirtelijä imi itseensä aiheita.
Kauppalan lainaston lukusalissa hän luki Hesarin ja Turun Sanomien Rip Kirbyt,Mandraket,Felixit ja Mustanaamiot. Pöksytehtaan tukun vintiltä hän selaili Seura-lehdistä Tarzanit,Ratsupoliisi Kingit sekä slapstick-sarjakuvan Matti Mainio ja Jussi Juonion.
Pappilaan oli isä tilannut Uuden Suomen kokoomuslaisena sekä ammattilukemistoksi Kotimaan ja Herättäjän,joista kahdessa viimeiseksi mainitussa ei pilailtu antikristuksien eikä sielunvihollisten sarjakuvilla.
Pappilan kuvalehtinä saatiin nauttia ruskeaprinttistä Suomen Kuvalehdestä,minkä ainoana sarjakuvana oli Mauno Maunolan? piirtämän suomalaisisän kommellukset.(Piirtäjän nimi on kateissa Jussin memorypankista)...
Samassa lehdessä seikkailivat Kieku ja Kaiku sekä myöhemmin Touhulan perhe eli Helmi ja Heikki, lapset Kiki ja Aleksanteri,Sirkka-koira,pomo Julius Tiitinen sekä
naapurin poika Elmo.
Uudessa Suomessa taistelivat pitkään Vihtori ja Klaara ja sunnuntainumerossa ratsasti valkoisella orilla ristiretkillä mustapolkkatukkainen Prinssi Rohkea eli Prince Valiant.
Suomalaisia sarjakuvia julkaistiin muissa lehdissä,kuten Elannon lehdessä jo v. 1925 Ole Fogelbergin piirtämä Pekka Puupää.Sarjasta oltiin tehty lisäksi 13 puolikornia elokuvaa,joita lapset rakastivat ja elokuvakriitikot vihasivat.
Puupääfilmien otsikotkin olivat puoli-irstaita ohjaaja Tarkaksen keksimiä sanankäännöksiä 50-luvun alusta,kuten v. 1953 "Silliä kullekin",mutta puolikarvainen huumori meni kansaan kuin häkä.
Puupääfilmit olivat aiheiltaan ulkoa lainattuja Stan Laurelin ja Oliver Hardyn,Buster Keatonin,Harold Lloydin.Abbot ja Costellon slapstick-maailmasta.Brittein saarilla samoin kohelsi Masa Niemen kokoinen Norman Wisdom valkokankaalla ja Tanskassa toilailivat Majakka ja Perävaunu.
Viikko-lehdessä lopetettiin 60-luvuna alussa Juliet Jonesin sydän ja tilalle vaihdettiin toinen sarjakuva, amerikkalainen lääkärisarja.Jollen ole täysin väärässä,se taisi olla Rex Morgan M.D.
Jukiet Jonesin sydän siirtyi Me Naiset-lehteen..
Jussista sarjakuva teknisesti oli yhtä taitavasti tehty kun Juliet Jonesin sydän ja sarjaneliöissä vilkkui paljon 60-luvun taitteen jenkkiautoja..etenkin tohtori Morganin 1959-mallinen Pontiac Bonneville-avoauto.Ilmeisesti autokuume oli iskeytynyt papinpojankin takaraivoon pysyvästi kiinni,kun hän osti kaveriltaan v. 1976 1961-mallisen ja Kanadassa valmistetun Pontiac Laurentianin..ilmeisesti sarjakuvamuistonsa pohjalta.
Jussi sai kylläkin tyytyä silloin tolppa-autoon tai mitä jenkkiautopiireissä kutsuttiin silloin ennen poliittista korrektisuutta nelioviseksi "neekeriautoiksi",koskei Suomesta silloin löytynyt edes kaksivosia hardtoppeja.
Amerikkalaisen Devonin pikkukaupungin Juliet Jones siirtyikin lopulta Me naiset-lehteen tai mieslukijoille He-Naisiin ja vaihtui lopulta vuonna 1966 brittisarjaan Tiffany Jonesiin ja Lontooseen.
Vuosina 1951-1954 Yhdysvaltojen kongressin tutkimusten pohjalta sarjakuvateollisuutta syytettiin lisääntyvästä nuorison retkuilusta,jonka alkusyynä oli sota-aikana laajan suosion saanut sarjakuvalehdistö. Jenkkisotilaat lukivat viihteekseen Tyynenmeren taisteluiden ja Messinan maihinnousun välisellä sotanäyttämöllä väkivaltaisia ja raakoja sarjakuvia. Amerikkalainen puolisadistinen Comics-käsite vääntyikin groteskien sarjakuvien myötä Horror Comics-versioksi.
Vastareaktiona sodan jälkeen 50-luvulla,jolloin alettiin vaalimaan pienyhteisöjen sekä perheiden eettisiä arvoja,sarjakuvien tekijät ryhtyivät julkaisemaan romattisia kotidraamoja,kuten Rex Morgan M.D,Mary Worth sekä Juliet Jonesin sydän.
Television lisääntyvän suosion mukana siistit perhedraamasarjat saapuivat harmaansinisinä suomalaisiinkin olohuoneisiin.
Isä tietää kaiken (Father knows Best),Leave it to Beaver ja Nelsonit (Ricky Nelson) kuvasivat steriilien amerikkalisperheiden elämää ja suomalainen Me Tammelat-versio toi suomalaisen keskivertoperheen elämää jokaiseen televisiovastaanottimen omistamaan keskivertoperheen olohuoneeseen.Siinä sai katsella ikiomaa perhe-elämäänsä kuvaputkelta.Yksikään perhedraama ei käsitellyt keskiverto-Suomisten eikä -Ylänköjen viinan kostuttamaa perheväkivaltaa paskavaipan ja ajokoiran kakkojen hajuisena.
Rex Morgan M.D.-lääkärisarjan esimerkin mukaan televisiosta sai katsella livenä tohtori Kildarea sekä tohtori Ben Caseyä,joista jälkimmäinen sydänlääkärinä rikkoi naissydämiä hitilläänkin--"Oh Ben Casey..can you mend a broken heart?"
Pilakuvasarjoina julkaistiin amerikkalaista sotilasfarssia Masia eli Beetle Baileyä sekä Ville Vallaton-lastensarjaa (Dennis the Menace).
Ville vallaton-sarjakuva tuli markkinoille jo v. 1946 ja sitä pidettiin hienostuneempana versiona Kissalan poikien Pogosta (Katzenjammer Kids).
Naapurin Karjusen setä edusti jokaisessa lähiönaapurissa asuvaa kinkkistä eläkeläisukkoa,jonka jyrmeätä käyttäytymismallia myöhemmin 1990-luvulla näytteli kuminaamainen Walter Mathau.
Mathau oli taitavasti näytellyt nuorempana Jack Lemmonin kanssa jo v. 1960 Odd Couple-filmissä kinkkistä poikamiestä sekä 1990-luvulla Lemmonin kanssa vanhentunutta leskiukkoa Two Grumpy Men-pätkässä.
Ville Vallattoman tekijää Walt Kellyä pidettiin humoristisimpana ja älykkäimpänä sarjakuvantekijänä,joka piirustusteknisesti kilpaili Walt Disneyn piirrettyjen kanssa.
Sarja kuvasi disneymäistä yksinkertaisuutta moraalisessa mielessä,edustaessaan samalla nyanssisesti maailmaa,mikä oli tupaten täynnä dickensiläisiä karikatyyrejä.
George Schulzin Peanuts-sarjakuva (Charlie Brown-Jaska Jokunen...joskus jokusempi ja joskus vielä jokusempi...) kuvasi pihan perusjätkää,jonka vastapainona oli sarkastisen sanavalmis Tellu-tyttö feministisenä altavastaajana sekä Linus-poika,joka edusti tyypillistä vuodekastajaa ja turvarättiin tarttuvaa miehenalkua.
Ressu-koira edusti kotieläinkuntaa Johnny Hazardin sekä Battler Brittonin karikatyyrinä I maailmasodan pilottiässä -Punaisena Paronina eli Manfred Richthofenina,maatessaan selällään punainen huivi kaulassaan ja lentolasit silmillään koirankoppinsa päällä jenkkiläisenä Havukka-ahon ajattelijana.
Schulzin sarja korvasi 50-luvun pintakoomisten ja kliinisesti sensuroitujen perhedraamasarjojen potpurrin uudella filosofisella,psykologisella ja sosiaalisella aspektilla,missä lapset käyttäytyivät aikuismaisesti....
Aikuisethan sisimmissään ,etenkin miehet ovat ikuisesti lapsia...
60-luvulla Jussikin aloitti harjoittelemaan elämäänsä yrityksen ja erehdyksen kautta miesten sarjassa ja naisten maailmassa.
SUKUPUOLIVALISTUSTA JA VIHAN HEDELMIÄ
----------------------------------------------------------------------
Eki ja Jussi olivat luokkakavereita yhteiskoulun IIB-luokalla ja ja luokanvalvoja miniskuulinen sekä pippurinen ruotsinkielen lehtori Raili Raunio oli antanut säysyyntyneenä koko iltapäivän markkinavapaata.
Ekin isä oli paikallisen sanomalehden Kunnanvaivaisen päätoimittaja...
Aamulla ruotsin tunnilla Raili oli astunut luokkaan tumma ukkospilvi permanenttinsa päällä heitettäessään ruotsin kokeiden ainevihot lattialla ja tanssinut merkillistä woodoosteppausta niiden päällä ,pistelemällä piikkikoroillaan niihin äkäisiä reikiä kuin aamuhonkkelinen VR:n konnari reikäsaksilla toisen luokan kiertomatkalippuun.Kokeet olivat menneet luokalta kuusi pitkän miinuksen keskiarvolla metsään kuin siipimutterikorvaisen Ruotsin ikikuninkaan Kustaa V:den T-Ford Tukholman Södermalmin Kungens kurvassa.
Lehtorin viha ei pysähtynyt siihen...
Raili oli kirkunut ja hyppinyt aikansa kateederilla luokan poikien hörötellessä melskaamista takapulpeteissa,kunnes lehtori kirkastui lisää katkaisemalla yhdellä samuramiekan iskulla karttakepin opettajan pöydän kulmaan.
Karttakepin säleitä lensi päitten yli kuin tikkakilpailussa poikien takapulpeteissa piiloutuessa kilviksi nostettujen pulpetinkansien taakse.
Salon Sepon kilveksi nostamaan pulpetinkanteen iski pystyyn yksi terävä puusäle kuin irokeesin nuoli.
Raili oli kuitenkin lauhtunut yhtä nopeasti kuin suututtuaan ,Jussinkin ihmetellessä oliko neitolehtorin käyttäytymisnormeissa muuttunut jotain positiivista.
Eki epäili ,että kyseessä oli ollut uuden Gary Grantin näköisen ja harmaaohimoisen saksan lehtorin itsepintainen viettelytaito.Lehtori muistutti kovasti Grantin näyttelemän sarvisankasilmälasista professoria vuoden 1952 Monkey Business-filmistä Ginger Rogersin ja Marilyn Monroen kanssa.
Lehtoripari oltiin nähty koulun jälkeen kävelevän käsikynkkää saksan lehtorin kaksioon päin Venemestarinkadun uudessa kerrostalossa.
Saksan lehtori oli palvellut Suomen Berliinin suurlähetystössä jonkinlaisena attasheana 30-luvulla.
Hänen käyttäytymisensä oli preussilaisupseerimaisen korrektia,missä naisille annettiin etusija ovenaukaisuineen sekä kohteliaisuuksien lausumisin.
Kaikki opettajainhuoneen naismaikat yhtäkkiä olivat lätkässä Herr Meisteriin,joka muistutti kaukaa lausuja Jyrinkoskea.joka keväisin tuli lausumaan Kahta vanhaa varista tai Viidan Betonimylläriä pikkupunssissa koulun voimistelusalin kateederille.
Saksan tunneilla Herr Schulmeister sai kaikki teinilikat punastumaan puolirivoilla kommenteillaan,kuten kauppalan eläinlääkärintytön Hallbergin Hannelen tapauksessa.
Lehtori oli kysäissyt blondilta ja isotuttiselta Hannelelta saksan vahvojen verbien taivutteluista eikä tytön suusta pulpetin vieressä seisoessaan lähtenyt sanaakaan.
Herr Meister kysäisi:
--Tuleeko sieltä mitään,vai pannaanko pöksyt ylös?
Saksankielessä kenestäkään luokasta ei tehty kielimaistereita,vaikkakin kielioppi syöpyi jokaiseen oppilaan nuppiin eläkeikään asti Memoiren eines Mittelmässigen Schülers-harjoituskirjan päähän pänttäyksestä.
Jussi valitsi lyhyen saksan ja ranskan lukiossa pitkän englannin jatkeena.
Ranskanlehtorina oli sama Herr Meister,joka vaihtoi välitunnilla Schutzmannin (poliisin) Spitzhübelin (piikkikypärän) Monsieur Hulotin baskeriin.
EKI
Ekin kotona Hotelli Salon naapurissa Asemakadulla hänen äitinsä kylläkin riitelee itsekseen ääneen isän edesottamuksista.Vasta puolenyön kieppeillä hän pääsee käsiksi läksyihinsä,kun yleisradion joutsenet lentävät kuvaruudusta ulos joutsenlammellensa.
Päätoimittajaisä tulee toimistolta kotiin joskus seitsemän tienoilla vaatimaan pikaruokaa,mikä yleensä on pohjaanpalanut ja kertoo äidille,että hotellin kabinetista kyllä saa safkaa ilman homssuisen muijan hosumista eikä tipsit tarjoilijattarelle perän taputuksineen sen päälle pane bankrottiin kuin kalliit sekä korpuksi palaneet ruokatarpeet.Iltapalaverien päätteeksi lehtimies voi saada maarittelunsa palkaksi saattaa tarjoilijattaren kotiin viimeisen laskubongauksen jälkeen ja joskus ihan makuualkoviin asti.
Siihen aikaan yleisenä huulena pidettiin tarjoilijoihin sekaantumisesta,että "Kun painaa nappulaa kabinetin kellosta,tulee tarjoilija,mutta kun painaa tarjoilijaa,tulee nappula."
Isän matka hotelliin on vain kymmenisen askelta ulkorapulta portierin leveässä irvistyksessä vastaanottaessa päätoimittajan bravuurillaan..."Teretulemast..Teretulemast..astukaa hyvin ja tehkää sisään,virvokkeita on,virvokkeita on..Teretulemast ja pannaks tipsi piikki tänäehtton?!"
Ekin isällä on tosi lyhyt matka aamuyöstä kontata kotiin,jollei sitten erehdy mittariautolla ajamaan sanomalehden piikkiin ja koluamaan hyvässä maistissa kaikki kauppalan juottopaikat.
Päätoimittajalla kabineteissa on melko usein siivellä kauppalan ilmaisjakelulehden päätoimittaja,joka yleensä ajaa kapakkaan autollaan 1951-mallisella harmaalla Mercuryllään,mikä jää tavallisesti yöksi parkkiin ravintola Aikalan eteen. Kotiinsa Lukkarinmäelle Tähtinen horjuu jalan jäämällä huojumaan Vähäjoen sillan kaiteelle.
Kerran mustamaija-Fordilla ajava poliisipartio oltiin hälytetty sillalle kovasta hoilaamisesta.
Tähtinen tavattiin hoilaamasta kaiteelta..."On tähtinen taivas ja tähtinen kuu...Tähtinen on känniss' eikä kukaan muu...!"
Pappilan Jussi oli pihkassa Tähtisen Tanjaan ja yritteli seurustelemistakin 60-luvun puolessa välissä eli tähtistä taivasta ja kuuta vilkkui papinpojankin ikkunasta sisään.
Pappilan Jussin kotona ei ollut vielä televisiota vuonna 1959 kuten teryleenipöksytehtailijan ja "Kunnanvaivasen" päätoimittajan kotona,mutta pojan aika kului iltaisin Revellin ja Airfixin muovimallien kokoamisessa.
Jussi ei ollut yksin teeveettömässä kodissa.
Kaupungilla talviviikonloppuisin värjötteli televisiomyyntiliikkeiden edessä epämääräinen joukko "ulkokatselijoita" seuraamassa Lahden talvikisojen suurmäkihyppyjä,missä suksikuningas Kirjonen mahtavassa etukenossa liiteli melkein mäkimonttuun asti .
Sen aikaisia televisiomerkkejä olivat mm. kuuluisa kotikauppalan oma Salora,turkulainen ASA,Helvar ja ulkomaalaiset Luxor,Loewe Opta sekä venäläinen 18-tuumainen TEMP,mistä ei voi lukea jäähdyttimen veden lämpöä kuin Fordson Thames-pakettiauton kojelaudan lämpömittarista,vaan merkki tarkoittaa Tjietr-jokea Neukkulassa...
Venäläisessä Moskvitsh (Mockba) 407:n kojetaulun veden vesilämpömittarissa luki Tempin sijasta luki Boda eli voda.
Television katselemisen sijasta papinpojan kamarinhyllyt täyttyivät pienoisautomalleista ja -lentokoneista. Huoneen katosta roikkui komean iso moottorilennokki,jonka hänen karunalainen Riikosen Yrjö-setä oli lahjoittanut.Sedän kansakoulunopettajarouva eli täti oli ollut äitikappalaiskan esinaisena Iisalmen ilmavalvontalotissa sota-aikana.
Jussilla oli hetekansa alla piilossa romiksesta ilmaiseksi saatu 30-luvun Luxor-radio,minkä kaiutinkotelo muistutti 38-mallisen Desoton kromista autoradiomaskia.
Kerran yömyöhällä väännellessään radion kanavanvalitsinta Londonin yli Frankfurt am Mainiin päin hakiessaan amerikkalaista Voice of America-lähetystä,eetteristä kuului kuin kaivon pohjalta Winston Churchillin BBC:n puhe kesäkuun 4. päivänä 1940 Dunkirkin epäonnistuneen maihinnousun jälkeen....."We shall never surrender!"
Jussi uskoi pääministerin puheen jääneen leijumaan eetteriin kahdeksikymmeneksi vuodeksi.
Poika oli myös vakuuttunut monista dejavu-elämyksistään ,että hän oli kokenut pikkunaskalina 30-luvun Talvisodan jyskeet sekä pakkaset tammikuuhun asti 1940 ,jolloin hän oli kuollut yhteiskouluun itävihollisen SB-pommikoneen luukusta tiputetusta palopommista 35:n muun IA-luokan oppilaan kanssa, luokkahuoneen katon sorruttua niskaan.
Näin hän oli monessa unessaan nähnyt,vaikka yhteiskoulussa historiankirjojen mukaan ei pommituksen aikana ollut sieluakaan.
Papinpoika tunsi jotenkin historiansa,mutta sukupuolikysymyksissä hän oli täysin viattoman tietämätön .
Eki taas leventeli kaikista tietämistään vastakkaiseen sukupuoleen liittyvistä asioista,vaikka punasteli välitunneilla pelkistä luokkakaverilikkojen katselemisesta kierolla silmällään.
Jutut hänellä kompensoivat naiskompleksia.
Silloin Torikadun ampumateltalta kotiin päin lähtiessään Eki oli kysäissyt armaan tietämättömältä Jussilta:
--Oleksää kuule koskaa nähny oikkeet hässimist?
--Mit semmone on?
Jussi kysyi uteliaan ja viattoman näköisenä.
--No..eksää tiärä,et se on semmost pökkimist,mitä toi kalaliikkee Kortsu tekke ampumatelta plankkuaitta vaste jawakuskins kans...
Eki vastasi nostellessaan nenänvartta alas liukuvia rillejään etusormellaan.
--Meill koton joka viikoloppu pökitään,ett isän ja äirin kammari on joku Eläintarhan kuolemankurva,kun niire rullapyäräne parivuore kiitää sivufladis korkkimatol...
--Oleks sää muuten nähny tällassii kuvei?
Eki kysäisi vetäessään housun takataskusta kuluneen ja takapuolen muotoileman nahkalompsansa,näyttämällä pehkaantunutta mustavalkokuvaa,missä alaston ja isomahainen mies seisoi pyllyään nostavan mimmin edessä.
--Ee--emmää tollassii ol nähny..!
Jussi vastasi tuntiessaan teryleeniensä tiukentuvan.
--Onsse sit kummallist toi hässiminen..!
Jussi lisäsi.
Eki pani pikaisesti lompakkonsa takaisin taskuun lisäämällä:
--Meirä talon talkkari kuttuu semmost mettäsian hommiks..
--Ei maar....mun piräs lähtee kottiin!
Jussi sanoi kaverilleen kasvot tulipunaisina.
--Meirän äitee venttaa ja läksykkiin on viäl tekemätt..!
Pojat erosivat amputateltan edessä jalkakäytävällä,Ekin sytyttäessä vasta toripuiston joenpuolisella polulla taskunpohjalta isänsä tuhkakupista löytämänsä Armiro-tumpin.
Jussi veti anorakkinsa resoria tiukemmalle sepaluspahkuraa peittämään talssiessaan kotiin polvet notkuen.
Äidin päätä näkyi isän työhuoneen sälekaihtimien välistä,silmien kiiltäessä katulampun valossa vihaisen viiruina.
Eki saapui kotiin ja kuuli jo portaikossa sisältä kuuluvaa taistelua.
Lasioven avattuaan hän oli kompastua eteisessä lattialla pyörivään vaakunaviinapulloon,äidin hyssytellessä sylissään vauvaa tupsupäiset aamutohvelit sisäänpäin ristissä .
Isä katseli televisiota olkkarissa pullorivin takaa sohvalta,parin lehden toimittajan istuessa sohvatuoleilla kädet polvien päällä poskissa tölläämässä Henry Fondaa ja Vihan hedelmiä.
--Tuus Tellu katsoo sitä sun ihailemaas Amerikkaa!
Isä huusi nikoittelevaa vauvaa hyssyttelevälle äidille viinabaritonillaan.
--Niin se köyhyys roikkuu sellä risasina rätteinä joka huushollin ikkunoissa kun meidän lintukodon paskavaipat vessan narulla!
--Kylläpä meillä on samanalaiset markkinat täällä savikauppalan jokipenkalla kuin Ameriikan markkinoilla rapakon toisella puolella!
--Niin on!
Eki huusi paiskatessaan makuuhuoneensa oven perässään kiinni.
--Ja molemmat mallivanhemmat kaatokännis..!!
Maanantai-iltapäivänä poikakaverukset seisoivat keskellä markkinatoria kaiken melun ja vilskeen keskellä suut sinapissa,kummankin kaivellessa kukkopäisellä tikkunekkupuikolla hampparimakkaran kuorenpaloja hampaittensa välistä
Sirkuksen värilamput syttyivät illan hämärtyessä kaleidoskooppisiksi kristallikruunuiksi syysharmaan kauppalan keskelle.
Joka markkinoiden vakiokappale Glenn Millerin Moonlight Serenade soi sadepilvisen taivaan alla,Jussin ajatusten lentäessä amerikkalaisen valkopääkotkan siivin jokipuiston poppeleiden yli länteen Juliet Jonesin sydämeen uusenglantilaisessa Devonin pikkukaupungissa.
Juliet muistutti Jussin ihannenaista pöksytehtaan kanslistia rouva Suomalaista,jonka kuitenkin tehtailija oli ensiksi varannut itselleen..
Upea Juliet Jonesin näköinen Suomisen rouva housutukun kansliassa Remington-kirjoituskoneen takaa oli jo kerran luvannut hänet housutukun kansliassa kavaljeerikseen,kun poika kasvaisi isoksi.
Ekin aatokset puolestaan lensivät makuuhuoneensa kohonneen tikkipeiton alla odottavan hehkeän Hedy Lamarrin syliin.
MOONLIGHT SERENADE
Glenn Miller
I stand at your gate and the song I sing is of moonlight.
I stand and wait for the touch of your hand in the June light.
The roses are sighing a Moonlight Serenade.
The stars are aglow and tonight how their light sets me dreaming.
My love do you know that your eyes are like stars brightly beaming?
I bring you and sing Moonlight Serenade..."
Herra S. tunnettiin kauppalassa tunnettuna rehentelijänä sekä kapakoiden riidanhaastajana.
Syystä juottopaikkojen tambuurimajurit eli portsarit jakoivat hänelle juoksevia porttikieltoja solkenaan.
Hänellä myös oli tapana kurkistella iltaisin naapurin rouvien makuuhuoneiden ikkunoista sisään pukeutuneena armeijan maastopukuun ja balaklaavaan."
Hänen käytöksensä vastasi paljolti Alfred Hitchcockin omaa Peeping Tom- kurkistelijan mallia,josta muunmuassa Grace Kelly James Stewartin kanssanäyttelijänä Takaikkuna-filmissä joutui kärsimään.
Grace toistamiseen filmauksen aikana joutui torjumaan ohjaajan sinnikkäitä lähentelyjä sekä perverssejä ehdotuksia.
 |
| Rear Window 1954 |
Crace Kellyn lisäksi Jussin ihannenainen toisessa vuonna 1959 filmatussa Hitchcockin thrillerissä oli Gary Grantin vastanäyttelijätär Eva Marie Saint,joka vaaleassa ja kylmässä kauneudessaan muistutti Marlene Dietrichiä.
 |
| North by Northwest 1959 |
Hitchcockin ehkä kuuluisimmassa vuoden 1962 Linnut-elokuvassa kaunis Tippi Hedren (Melanie Griffithin äiti) sai myös vältellä Hitchcockin lähentelyjä filmikulissien takana.
Kalju ja lihava Alfred kauhun kauppiaana kärsi skopofobiasta eli seksuaalisen halun tyydyttämisestä pelkällä tiirailulla.
Siihen hän tarvitsi vain kameran linssejä..
VIIMEISET PIIRRETYT
-------------------------------
 |
| Sarjakuvalehti No.16 1951 |
 |
| The Phantom.Australian Woman's Mirror 1948 |
Pojalle ei ollut vielä kehittynyt näppeihin vakavuutta ja on pieni ihme,että hän myöhemmällä iällään oli edes pystynyt väsäämään tuhansia piirustuksiaan.
Siihen aikaan kaunokirjoitusvihkoon piti raapustella pitkävartisella mustekynällä sinisten viivojen päälle nätisti oikealle kaatuvia aakkoskirjaimia ja Jussin kastellessa kynänterää Akvila-mustepulloon,se pennan pirun kaksivarpainen teräskärki sylki musteet sivuille.
Lopputulos olisi kelvannut koulupsykologin mustetahratauluksi,mutta silloin ei oltu keksitty vielä sellaista toimea lasten sielunpeilien tulkkaamiseksi.
Koulun jehovalainen rehtori hoiti niskuroivat koulupojat nyrkeillään ruotuun ja kerran jopa Jussin luokkakaveri Maaselän Antsa nousi rehtorin käsissä roikkumaan käytävän vaatenarikkakoukkuun.
Vielä 70-luvulla Saloran televisiotehtaan pestin aikana Jussille naureskeltiin vapisevakätisenä laatutarkkailijana,jolla ei mikromauseritulkki millään konstilla pysynyt hyppysissä.
Hänen laatutarkkailijakaverillaan Kemppisen Artolla oli samanlainen käsivapinavika ja paria kutsuttiin laadunvalvonnan epädynaamiseksi duoksi,Batmaniksi ja Robiniksi.
Kauppalasta löytyi toinenkin vapisevakäsinen duo,Kivimäen Toppari ja Siimeksen Urho,jotka arkiaamuisin torikioskin viereisellä puistonpenkillä odottelivat kipsan aukeamista aamuyhdeksältä korjauspilsneripullon ostamiseksi..Toppari oli kauppalan suurimman neulomon ja myöhemmin kauppaneuvoksen velipoika,joka elämän vastakarvassa oli päätynyt jalkapalloilijasta toripalloilijaksi. Siimeksen Urho taas oli yksikätinen ja umpikiero "sotaveteraani",joka oli välttänyt rintamalle menonsa kätensä katkaisemisella.
Eräänä aamuna Toppari oli ostanut leveähartisen pilsupotun ja vapisevin käsin kaateli siitä VR:än paperikuppeihin ylivaahtoavaa mallasjuomaa,kun Urho kommentoi:
--Kuules Toppar...!
--Ravistaisik sää mulleki hiukka sitä pilsuu,ettes sää pillaa kaikkee pakal?
 |
| Toppari ja Urho yläkuvassa. Alakuvassa Toppari ja Hurja-Helmi menossa lepäämään poliisikamarille. |
Opittuaan oikean tekniikan pitämällä kättään paperin yllä hän alkoi saamaan välttävistä produktioista tyydyttävämpiä. Koskaan hän ei ole ollut täysin tyytyväinen tuloksiinsa.
Jussin kokoelmiin siten hiljalleen alkoi kerääntyä omia Julet Jonesin sydämen Devonin kaupunkin cityscapeja ja niitä amerikkalaisia autoja...autohullu kun oli.
Muut luokkakaverit piirustustunneilla piirtelivät Porvoon rasvaliiduilla tikku-ukkoja ja koti-koivu-tähtiaiheita. Jussi ei pappilan ainoana taivaan lahjana tajunnut miksi hänelle oli tarjottu tällainen käteislahja,kun alakoulun veistotunnilla omenansiemeniä sahanporoiselle ja lastujen kattavalle lattialle sylkevä ja lautavaraston kakkosneloselta tuoksahtava veistonopettaja ja myöhemmin kotiseutuneuvos Arvo Saura sanoi Jussin valmistamasta ja kiikkuvasta saunajakkarasta,että se papinpoika keskittyisi vain leipälaudan valmistamiseen yksinkertaisempana haasteena.Siinä tarvitaan vain sahaa,napakairaa ja höylää.
Jussin saunajakkara päätyi veistoluokan jätepuulaatikkoon, pojan yriteltyä tasoitella jalkoja sinkkaussahalla,kunnes niistä ei ollut senttiäkään puutavaraa sahattavaksi.
 |
| Raatihuoneenkadun kirjasto |
Kauppalan lainaston lukusalissa hän luki Hesarin ja Turun Sanomien Rip Kirbyt,Mandraket,Felixit ja Mustanaamiot. Pöksytehtaan tukun vintiltä hän selaili Seura-lehdistä Tarzanit,Ratsupoliisi Kingit sekä slapstick-sarjakuvan Matti Mainio ja Jussi Juonion.
Pappilaan oli isä tilannut Uuden Suomen kokoomuslaisena sekä ammattilukemistoksi Kotimaan ja Herättäjän,joista kahdessa viimeiseksi mainitussa ei pilailtu antikristuksien eikä sielunvihollisten sarjakuvilla.
Pappilan kuvalehtinä saatiin nauttia ruskeaprinttistä Suomen Kuvalehdestä,minkä ainoana sarjakuvana oli Mauno Maunolan? piirtämän suomalaisisän kommellukset.(Piirtäjän nimi on kateissa Jussin memorypankista)...
Samassa lehdessä seikkailivat Kieku ja Kaiku sekä myöhemmin Touhulan perhe eli Helmi ja Heikki, lapset Kiki ja Aleksanteri,Sirkka-koira,pomo Julius Tiitinen sekä
naapurin poika Elmo.
 |
| Touhulan perhe |
 |
| Vihtori ja Kaara |
Suomalaisia sarjakuvia julkaistiin muissa lehdissä,kuten Elannon lehdessä jo v. 1925 Ole Fogelbergin piirtämä Pekka Puupää.Sarjasta oltiin tehty lisäksi 13 puolikornia elokuvaa,joita lapset rakastivat ja elokuvakriitikot vihasivat.
Puupääfilmien otsikotkin olivat puoli-irstaita ohjaaja Tarkaksen keksimiä sanankäännöksiä 50-luvun alusta,kuten v. 1953 "Silliä kullekin",mutta puolikarvainen huumori meni kansaan kuin häkä.
 |
| Esa Pakarinen ja Masa Niemi Pekkana ja Pätkänä (Kalle Träskalle) |
Puupääfilmit olivat aiheiltaan ulkoa lainattuja Stan Laurelin ja Oliver Hardyn,Buster Keatonin,Harold Lloydin.Abbot ja Costellon slapstick-maailmasta.Brittein saarilla samoin kohelsi Masa Niemen kokoinen Norman Wisdom valkokankaalla ja Tanskassa toilailivat Majakka ja Perävaunu.
Viikko-lehdessä lopetettiin 60-luvuna alussa Juliet Jonesin sydän ja tilalle vaihdettiin toinen sarjakuva, amerikkalainen lääkärisarja.Jollen ole täysin väärässä,se taisi olla Rex Morgan M.D.
Jukiet Jonesin sydän siirtyi Me Naiset-lehteen..
 |
| Rex Morgan M.D. |
Jussi sai kylläkin tyytyä silloin tolppa-autoon tai mitä jenkkiautopiireissä kutsuttiin silloin ennen poliittista korrektisuutta nelioviseksi "neekeriautoiksi",koskei Suomesta silloin löytynyt edes kaksivosia hardtoppeja.
 |
| Jussi's 1961 Pontiac Laurentian.Juhart 2010. Published in June 2011 issue of Classic Vans and Commercials Magazine |
Amerikkalaisen Devonin pikkukaupungin Juliet Jones siirtyikin lopulta Me naiset-lehteen tai mieslukijoille He-Naisiin ja vaihtui lopulta vuonna 1966 brittisarjaan Tiffany Jonesiin ja Lontooseen.
Vuosina 1951-1954 Yhdysvaltojen kongressin tutkimusten pohjalta sarjakuvateollisuutta syytettiin lisääntyvästä nuorison retkuilusta,jonka alkusyynä oli sota-aikana laajan suosion saanut sarjakuvalehdistö. Jenkkisotilaat lukivat viihteekseen Tyynenmeren taisteluiden ja Messinan maihinnousun välisellä sotanäyttämöllä väkivaltaisia ja raakoja sarjakuvia. Amerikkalainen puolisadistinen Comics-käsite vääntyikin groteskien sarjakuvien myötä Horror Comics-versioksi.
Vastareaktiona sodan jälkeen 50-luvulla,jolloin alettiin vaalimaan pienyhteisöjen sekä perheiden eettisiä arvoja,sarjakuvien tekijät ryhtyivät julkaisemaan romattisia kotidraamoja,kuten Rex Morgan M.D,Mary Worth sekä Juliet Jonesin sydän.
Television lisääntyvän suosion mukana siistit perhedraamasarjat saapuivat harmaansinisinä suomalaisiinkin olohuoneisiin.
Isä tietää kaiken (Father knows Best),Leave it to Beaver ja Nelsonit (Ricky Nelson) kuvasivat steriilien amerikkalisperheiden elämää ja suomalainen Me Tammelat-versio toi suomalaisen keskivertoperheen elämää jokaiseen televisiovastaanottimen omistamaan keskivertoperheen olohuoneeseen.Siinä sai katsella ikiomaa perhe-elämäänsä kuvaputkelta.Yksikään perhedraama ei käsitellyt keskiverto-Suomisten eikä -Ylänköjen viinan kostuttamaa perheväkivaltaa paskavaipan ja ajokoiran kakkojen hajuisena.
Rex Morgan M.D.-lääkärisarjan esimerkin mukaan televisiosta sai katsella livenä tohtori Kildarea sekä tohtori Ben Caseyä,joista jälkimmäinen sydänlääkärinä rikkoi naissydämiä hitilläänkin--"Oh Ben Casey..can you mend a broken heart?"
 |
| Tohtorit Maggie Graham ja Ben Casey |
Ville vallaton-sarjakuva tuli markkinoille jo v. 1946 ja sitä pidettiin hienostuneempana versiona Kissalan poikien Pogosta (Katzenjammer Kids).
Naapurin Karjusen setä edusti jokaisessa lähiönaapurissa asuvaa kinkkistä eläkeläisukkoa,jonka jyrmeätä käyttäytymismallia myöhemmin 1990-luvulla näytteli kuminaamainen Walter Mathau.
Mathau oli taitavasti näytellyt nuorempana Jack Lemmonin kanssa jo v. 1960 Odd Couple-filmissä kinkkistä poikamiestä sekä 1990-luvulla Lemmonin kanssa vanhentunutta leskiukkoa Two Grumpy Men-pätkässä.
Ville Vallattoman tekijää Walt Kellyä pidettiin humoristisimpana ja älykkäimpänä sarjakuvantekijänä,joka piirustusteknisesti kilpaili Walt Disneyn piirrettyjen kanssa.
Sarja kuvasi disneymäistä yksinkertaisuutta moraalisessa mielessä,edustaessaan samalla nyanssisesti maailmaa,mikä oli tupaten täynnä dickensiläisiä karikatyyrejä.
George Schulzin Peanuts-sarjakuva (Charlie Brown-Jaska Jokunen...joskus jokusempi ja joskus vielä jokusempi...) kuvasi pihan perusjätkää,jonka vastapainona oli sarkastisen sanavalmis Tellu-tyttö feministisenä altavastaajana sekä Linus-poika,joka edusti tyypillistä vuodekastajaa ja turvarättiin tarttuvaa miehenalkua.
Ressu-koira edusti kotieläinkuntaa Johnny Hazardin sekä Battler Brittonin karikatyyrinä I maailmasodan pilottiässä -Punaisena Paronina eli Manfred Richthofenina,maatessaan selällään punainen huivi kaulassaan ja lentolasit silmillään koirankoppinsa päällä jenkkiläisenä Havukka-ahon ajattelijana.
Schulzin sarja korvasi 50-luvun pintakoomisten ja kliinisesti sensuroitujen perhedraamasarjojen potpurrin uudella filosofisella,psykologisella ja sosiaalisella aspektilla,missä lapset käyttäytyivät aikuismaisesti....
Aikuisethan sisimmissään ,etenkin miehet ovat ikuisesti lapsia...
60-luvulla Jussikin aloitti harjoittelemaan elämäänsä yrityksen ja erehdyksen kautta miesten sarjassa ja naisten maailmassa.
 |
| Snoopy The Red Baron |
SUKUPUOLIVALISTUSTA JA VIHAN HEDELMIÄ
----------------------------------------------------------------------
 |
| Pottalapsi.Juhart 2011 |
Ekin isä oli paikallisen sanomalehden Kunnanvaivaisen päätoimittaja...
Aamulla ruotsin tunnilla Raili oli astunut luokkaan tumma ukkospilvi permanenttinsa päällä heitettäessään ruotsin kokeiden ainevihot lattialla ja tanssinut merkillistä woodoosteppausta niiden päällä ,pistelemällä piikkikoroillaan niihin äkäisiä reikiä kuin aamuhonkkelinen VR:n konnari reikäsaksilla toisen luokan kiertomatkalippuun.Kokeet olivat menneet luokalta kuusi pitkän miinuksen keskiarvolla metsään kuin siipimutterikorvaisen Ruotsin ikikuninkaan Kustaa V:den T-Ford Tukholman Södermalmin Kungens kurvassa.
Lehtorin viha ei pysähtynyt siihen...
Raili oli kirkunut ja hyppinyt aikansa kateederilla luokan poikien hörötellessä melskaamista takapulpeteissa,kunnes lehtori kirkastui lisää katkaisemalla yhdellä samuramiekan iskulla karttakepin opettajan pöydän kulmaan.
Karttakepin säleitä lensi päitten yli kuin tikkakilpailussa poikien takapulpeteissa piiloutuessa kilviksi nostettujen pulpetinkansien taakse.
Salon Sepon kilveksi nostamaan pulpetinkanteen iski pystyyn yksi terävä puusäle kuin irokeesin nuoli.
Raili oli kuitenkin lauhtunut yhtä nopeasti kuin suututtuaan ,Jussinkin ihmetellessä oliko neitolehtorin käyttäytymisnormeissa muuttunut jotain positiivista.
 |
| 1952 Monkey Business |
Lehtoripari oltiin nähty koulun jälkeen kävelevän käsikynkkää saksan lehtorin kaksioon päin Venemestarinkadun uudessa kerrostalossa.
Saksan lehtori oli palvellut Suomen Berliinin suurlähetystössä jonkinlaisena attasheana 30-luvulla.
Hänen käyttäytymisensä oli preussilaisupseerimaisen korrektia,missä naisille annettiin etusija ovenaukaisuineen sekä kohteliaisuuksien lausumisin.
Kaikki opettajainhuoneen naismaikat yhtäkkiä olivat lätkässä Herr Meisteriin,joka muistutti kaukaa lausuja Jyrinkoskea.joka keväisin tuli lausumaan Kahta vanhaa varista tai Viidan Betonimylläriä pikkupunssissa koulun voimistelusalin kateederille.
Saksan tunneilla Herr Schulmeister sai kaikki teinilikat punastumaan puolirivoilla kommenteillaan,kuten kauppalan eläinlääkärintytön Hallbergin Hannelen tapauksessa.
Lehtori oli kysäissyt blondilta ja isotuttiselta Hannelelta saksan vahvojen verbien taivutteluista eikä tytön suusta pulpetin vieressä seisoessaan lähtenyt sanaakaan.
Herr Meister kysäisi:
--Tuleeko sieltä mitään,vai pannaanko pöksyt ylös?
Saksankielessä kenestäkään luokasta ei tehty kielimaistereita,vaikkakin kielioppi syöpyi jokaiseen oppilaan nuppiin eläkeikään asti Memoiren eines Mittelmässigen Schülers-harjoituskirjan päähän pänttäyksestä.
Jussi valitsi lyhyen saksan ja ranskan lukiossa pitkän englannin jatkeena.
Ranskanlehtorina oli sama Herr Meister,joka vaihtoi välitunnilla Schutzmannin (poliisin) Spitzhübelin (piikkikypärän) Monsieur Hulotin baskeriin.
Ekin kotona Hotelli Salon naapurissa Asemakadulla hänen äitinsä kylläkin riitelee itsekseen ääneen isän edesottamuksista.Vasta puolenyön kieppeillä hän pääsee käsiksi läksyihinsä,kun yleisradion joutsenet lentävät kuvaruudusta ulos joutsenlammellensa.
Päätoimittajaisä tulee toimistolta kotiin joskus seitsemän tienoilla vaatimaan pikaruokaa,mikä yleensä on pohjaanpalanut ja kertoo äidille,että hotellin kabinetista kyllä saa safkaa ilman homssuisen muijan hosumista eikä tipsit tarjoilijattarelle perän taputuksineen sen päälle pane bankrottiin kuin kalliit sekä korpuksi palaneet ruokatarpeet.Iltapalaverien päätteeksi lehtimies voi saada maarittelunsa palkaksi saattaa tarjoilijattaren kotiin viimeisen laskubongauksen jälkeen ja joskus ihan makuualkoviin asti.
Siihen aikaan yleisenä huulena pidettiin tarjoilijoihin sekaantumisesta,että "Kun painaa nappulaa kabinetin kellosta,tulee tarjoilija,mutta kun painaa tarjoilijaa,tulee nappula."
Isän matka hotelliin on vain kymmenisen askelta ulkorapulta portierin leveässä irvistyksessä vastaanottaessa päätoimittajan bravuurillaan..."Teretulemast..Teretulemast..astukaa hyvin ja tehkää sisään,virvokkeita on,virvokkeita on..Teretulemast ja pannaks tipsi piikki tänäehtton?!"
Ekin isällä on tosi lyhyt matka aamuyöstä kontata kotiin,jollei sitten erehdy mittariautolla ajamaan sanomalehden piikkiin ja koluamaan hyvässä maistissa kaikki kauppalan juottopaikat.
Päätoimittajalla kabineteissa on melko usein siivellä kauppalan ilmaisjakelulehden päätoimittaja,joka yleensä ajaa kapakkaan autollaan 1951-mallisella harmaalla Mercuryllään,mikä jää tavallisesti yöksi parkkiin ravintola Aikalan eteen. Kotiinsa Lukkarinmäelle Tähtinen horjuu jalan jäämällä huojumaan Vähäjoen sillan kaiteelle.
Kerran mustamaija-Fordilla ajava poliisipartio oltiin hälytetty sillalle kovasta hoilaamisesta.
Tähtinen tavattiin hoilaamasta kaiteelta..."On tähtinen taivas ja tähtinen kuu...Tähtinen on känniss' eikä kukaan muu...!"
Pappilan Jussi oli pihkassa Tähtisen Tanjaan ja yritteli seurustelemistakin 60-luvun puolessa välissä eli tähtistä taivasta ja kuuta vilkkui papinpojankin ikkunasta sisään.
 |
| Tähtisen Mercury 1951 Keskuksen edessä.Juhart 2010 |
 |
| Television katselua Arsan radioliikkeen ikkunassa. Taustalla Leinon rautakaupparakennus ja Leinon veljesten Armi eli Armstrong-Siddley.Juhart 1994. |
Pappilan Jussin kotona ei ollut vielä televisiota vuonna 1959 kuten teryleenipöksytehtailijan ja "Kunnanvaivasen" päätoimittajan kotona,mutta pojan aika kului iltaisin Revellin ja Airfixin muovimallien kokoamisessa.
Jussi ei ollut yksin teeveettömässä kodissa.
Kaupungilla talviviikonloppuisin värjötteli televisiomyyntiliikkeiden edessä epämääräinen joukko "ulkokatselijoita" seuraamassa Lahden talvikisojen suurmäkihyppyjä,missä suksikuningas Kirjonen mahtavassa etukenossa liiteli melkein mäkimonttuun asti .
Sen aikaisia televisiomerkkejä olivat mm. kuuluisa kotikauppalan oma Salora,turkulainen ASA,Helvar ja ulkomaalaiset Luxor,Loewe Opta sekä venäläinen 18-tuumainen TEMP,mistä ei voi lukea jäähdyttimen veden lämpöä kuin Fordson Thames-pakettiauton kojelaudan lämpömittarista,vaan merkki tarkoittaa Tjietr-jokea Neukkulassa...
Venäläisessä Moskvitsh (Mockba) 407:n kojetaulun veden vesilämpömittarissa luki Tempin sijasta luki Boda eli voda.
 |
| Moskvitsh 407 |
Jussilla oli hetekansa alla piilossa romiksesta ilmaiseksi saatu 30-luvun Luxor-radio,minkä kaiutinkotelo muistutti 38-mallisen Desoton kromista autoradiomaskia.
Kerran yömyöhällä väännellessään radion kanavanvalitsinta Londonin yli Frankfurt am Mainiin päin hakiessaan amerikkalaista Voice of America-lähetystä,eetteristä kuului kuin kaivon pohjalta Winston Churchillin BBC:n puhe kesäkuun 4. päivänä 1940 Dunkirkin epäonnistuneen maihinnousun jälkeen....."We shall never surrender!"
Jussi uskoi pääministerin puheen jääneen leijumaan eetteriin kahdeksikymmeneksi vuodeksi.
Poika oli myös vakuuttunut monista dejavu-elämyksistään ,että hän oli kokenut pikkunaskalina 30-luvun Talvisodan jyskeet sekä pakkaset tammikuuhun asti 1940 ,jolloin hän oli kuollut yhteiskouluun itävihollisen SB-pommikoneen luukusta tiputetusta palopommista 35:n muun IA-luokan oppilaan kanssa, luokkahuoneen katon sorruttua niskaan.
Näin hän oli monessa unessaan nähnyt,vaikka yhteiskoulussa historiankirjojen mukaan ei pommituksen aikana ollut sieluakaan.
Eki taas leventeli kaikista tietämistään vastakkaiseen sukupuoleen liittyvistä asioista,vaikka punasteli välitunneilla pelkistä luokkakaverilikkojen katselemisesta kierolla silmällään.
Jutut hänellä kompensoivat naiskompleksia.
Silloin Torikadun ampumateltalta kotiin päin lähtiessään Eki oli kysäissyt armaan tietämättömältä Jussilta:
--Oleksää kuule koskaa nähny oikkeet hässimist?
--Mit semmone on?
Jussi kysyi uteliaan ja viattoman näköisenä.
--No..eksää tiärä,et se on semmost pökkimist,mitä toi kalaliikkee Kortsu tekke ampumatelta plankkuaitta vaste jawakuskins kans...
Eki vastasi nostellessaan nenänvartta alas liukuvia rillejään etusormellaan.
--Meill koton joka viikoloppu pökitään,ett isän ja äirin kammari on joku Eläintarhan kuolemankurva,kun niire rullapyäräne parivuore kiitää sivufladis korkkimatol...
--Oleks sää muuten nähny tällassii kuvei?
Eki kysäisi vetäessään housun takataskusta kuluneen ja takapuolen muotoileman nahkalompsansa,näyttämällä pehkaantunutta mustavalkokuvaa,missä alaston ja isomahainen mies seisoi pyllyään nostavan mimmin edessä.
--Ee--emmää tollassii ol nähny..!
Jussi vastasi tuntiessaan teryleeniensä tiukentuvan.
--Onsse sit kummallist toi hässiminen..!
Jussi lisäsi.
Eki pani pikaisesti lompakkonsa takaisin taskuun lisäämällä:
--Meirä talon talkkari kuttuu semmost mettäsian hommiks..
--Ei maar....mun piräs lähtee kottiin!
Jussi sanoi kaverilleen kasvot tulipunaisina.
--Meirän äitee venttaa ja läksykkiin on viäl tekemätt..!
Pojat erosivat amputateltan edessä jalkakäytävällä,Ekin sytyttäessä vasta toripuiston joenpuolisella polulla taskunpohjalta isänsä tuhkakupista löytämänsä Armiro-tumpin.
Jussi veti anorakkinsa resoria tiukemmalle sepaluspahkuraa peittämään talssiessaan kotiin polvet notkuen.
Äidin päätä näkyi isän työhuoneen sälekaihtimien välistä,silmien kiiltäessä katulampun valossa vihaisen viiruina.
Eki saapui kotiin ja kuuli jo portaikossa sisältä kuuluvaa taistelua.
Lasioven avattuaan hän oli kompastua eteisessä lattialla pyörivään vaakunaviinapulloon,äidin hyssytellessä sylissään vauvaa tupsupäiset aamutohvelit sisäänpäin ristissä .
Isä katseli televisiota olkkarissa pullorivin takaa sohvalta,parin lehden toimittajan istuessa sohvatuoleilla kädet polvien päällä poskissa tölläämässä Henry Fondaa ja Vihan hedelmiä.
--Tuus Tellu katsoo sitä sun ihailemaas Amerikkaa!
Isä huusi nikoittelevaa vauvaa hyssyttelevälle äidille viinabaritonillaan.
--Niin se köyhyys roikkuu sellä risasina rätteinä joka huushollin ikkunoissa kun meidän lintukodon paskavaipat vessan narulla!
--Kylläpä meillä on samanalaiset markkinat täällä savikauppalan jokipenkalla kuin Ameriikan markkinoilla rapakon toisella puolella!
--Niin on!
Eki huusi paiskatessaan makuuhuoneensa oven perässään kiinni.
--Ja molemmat mallivanhemmat kaatokännis..!!
Maanantai-iltapäivänä poikakaverukset seisoivat keskellä markkinatoria kaiken melun ja vilskeen keskellä suut sinapissa,kummankin kaivellessa kukkopäisellä tikkunekkupuikolla hampparimakkaran kuorenpaloja hampaittensa välistä
Sirkuksen värilamput syttyivät illan hämärtyessä kaleidoskooppisiksi kristallikruunuiksi syysharmaan kauppalan keskelle.
Joka markkinoiden vakiokappale Glenn Millerin Moonlight Serenade soi sadepilvisen taivaan alla,Jussin ajatusten lentäessä amerikkalaisen valkopääkotkan siivin jokipuiston poppeleiden yli länteen Juliet Jonesin sydämeen uusenglantilaisessa Devonin pikkukaupungissa.
Juliet muistutti Jussin ihannenaista pöksytehtaan kanslistia rouva Suomalaista,jonka kuitenkin tehtailija oli ensiksi varannut itselleen..
Upea Juliet Jonesin näköinen Suomisen rouva housutukun kansliassa Remington-kirjoituskoneen takaa oli jo kerran luvannut hänet housutukun kansliassa kavaljeerikseen,kun poika kasvaisi isoksi.
Ekin aatokset puolestaan lensivät makuuhuoneensa kohonneen tikkipeiton alla odottavan hehkeän Hedy Lamarrin syliin.
MOONLIGHT SERENADE
Glenn Miller
I stand at your gate and the song I sing is of moonlight.
I stand and wait for the touch of your hand in the June light.
The roses are sighing a Moonlight Serenade.
The stars are aglow and tonight how their light sets me dreaming.
My love do you know that your eyes are like stars brightly beaming?
I bring you and sing Moonlight Serenade..."
 |
| The Grapes of Wrath 1940 |
 |
| Jones family by Stan Drake |
Toisena markkinapäivänä syysillan hämärtyessä Jussi ja Eki kiertelivät Sirkus Sariolan teltta-aluetta.. Yhden asuntovaunun ikkunasta he näkivät vilauksen klovnin valkoiseksi maalatuista kasvoista ja mustan kiiltävästä brylkreemitukasta kattovalon kajeessa.
Klovni asetteli lakkatukalleen kumista kaljuperuukkia,minkä valkoiset ja villisti harottavat ohimohiukset muistuttivat Harpo Marxin kuontaloa aivan kuin surullisella Jimmy Stewartin näyttelemällä klovnilla Cecil B.DeMillen sirkuselokuvassa.
Vaunun vastapuolisen vaunun peräaovi oli myös raollaan ja kurkittuaan lähempää pojat äkkäsivät päästä klanitun komeatuttisen trapetsitytön vaaleanpunaisessa kreppimekossa asettelemassa gingerrogersimaista blondipermanenttiperuukkia klaninsa peitoksi.
Ekille iski teryleenihouihin Hedy Lamarr-elosalamat.
Jussi sai repiä Ekiä kernipusakan hihasta vaunulta pois eikä uutta Pyrkijä-pyörää taluttaessakaan poika saanut käännettyä päätänsä pois näkymästä.
Hedyn kuva oli hitsaututunut Ekin aivoihin vain öisin avattavaksi muistinsa korulokerosta ,mikä salli trapetsitytön painamaan valkoisen kiharapäänsä pojan punaiselle lakanakangastyynylle.
Tyynynpäällinen oli punaantunut kerran, kun äiti oli pistänyt kankkusenkorjauspaukkuja nautittuaan punaisen ravintolaleninkinsä valkopyykin sekaan huushollin uuteen Hoover-pulsaattoripesukoneeseen.
Pojat erosivat torin lankkuaitaan rakennetun ampumateltan edessä.
Katuvalot olivat jo syttyneet ja kauempana Horninkadun ja Helsingintien kulmassa HOP:in pankin punamaalatulta peltikatolta kajoitti vihreän klubimiehen fosforimaisen kuulaat neonvalot.
Huomenna olisi se suuri päivä,jolloin sirkus avaisi porttinsa.
Kaverukset olivat sopineet treffit torikioskin kulmalle aamulla kello 10.00.
Jussi suunnisti kotiinsa Rumpalinkadulle,mihin oli vain korttelin pituinen patikkamatka torilta.
Eki jäi toviksi pyyhkimään tihkusateen suttaamia silmälasejaan nenäliinaansa.
Pojan vasen kiero silmä näki koko teltta-alueen vain harmaana kaihimaisena massana .
Hänen kernitakkinsakaan ei kauaa kestäisi lisääntyvää vesisadetta,jolloin hän potkaisi läskärinsä kärjellä pyörän etuhaarukan dynamon rengasta vasten rullaamaan ja hyppäsi kinttuaan korkealle miesmäisesti nostaen ookalle ja kyyryssä kuin TT-ajaja polki vimmatusti rautatiesillan kautta Asemakadulle Hotelli Salon viereisen asuintalon pääovelle.
Hotellin tanssiravintolasta kuului Onni Gideonin orkesterin Hei mambon italialaista jumputusta.
Ekin kotiintuloa jo odoteltiin,koska hänen piti jäädä lastenlikaksi Yrjö-isän ja Tellervo-äidin lähtiessä sanomalehden 40-vuotisjuhliin Osulan eli osuuskaupan ravintolan vintille.Ekin pikkuvauvasisko Elli oli vasta puolivuotias tytönpallero,mitä piti syöttää tuttipullosta,jos se rääkyisi kitarisat punaisina pinnavuoteestaan.
Astuttuaan kaksion alkoviin äiti oli jo joutuissaan pannut poskipunaa silmäkulmaansakin oikein reippaasti,koska isältä oli eilen illalla osunut vahingossa rystyset siihen..
Ne tappelivat aina jostain,enimmäkseen kyllä isän saapumisesta aamuyöstä kotiin kännissä nelivedolla.
Sehän oli toimittajien ammatinkuva eikä äiti ymmärtänyt isän vaikeuksia,paljonko sitä piti paahtaa toimituksessa,kunnes lehti saatiin painoon.
Äiti oli alkanut lihoamaan viimeisen lapsenpäästön jälkeen vyötäröltään ja hänen uusi silkille hohtava musta iltapukunsa pullisteli mahan seudulta kuin uudelleen tiinenä ja tämän imetyksestä venyneet tissinsäkin ulottuvat melkein navan seudulle,vaikka nyt mustilla rintaliiveillä korotettuna ne osoittivat kahdella asteella karttapohjoiseen.
Tellervo-äiti tai isän kutsumana Tellu oli heittänyt hartioilleen valkoisen pitsishaalin peittämään olkavarsien mustelmien sormenjälkiä siksi,etteivät ne huutaisi ulos homssuisen kotiväkivallan äitiuhrin olemuksesta liikoja.
Vanhempien poistuessa maitolasi-ikkunaisen oven sulkeuduttua rappukäytävään Eki haisti isän Mennenin ja Armiron aromit sekä äidin laimeahkon ruusuveden tuoksun kaurapuuron ja lapsenoksennuksen hajuisessa alkovi-ilmassa.
Hän ripusti kernitakkinsa naulakkoon isän toimittajapoplarin päälle ja painui olohuoneeseen,minkä tiikkisellä teeveepäydällä oli puoliksi juotu White Horse-pullo ja Koffin vihreä peltinen tuhkakuppi täynnään ruskeafiltterisiä Armiron tumppeja. Eki ei viitsinyt mennä keittiöön tarkastamaan siivouskomeron hyllyltä pesurättipinon,juuriharjan ,Vim-purkin ja Spick & Span-laatikon takaa äidin piiloittamaa Monopol-konjakkipulloa,mikä samoin olisi puoliksi juotu.
Hän meni napsauttamaan Loewe Opta-mustavalkotelkkarin päälle ja heitti itsensä selälleen sohvalle,kuten isänsä,potkimalla solkikenkänsä tupakankekäleen polttamalle karvalankamatolle.
Teeveestä tuli Me Tammelat ja sama Tammeloiden nuorin mössömahapoika puhui stadia olkkarissa.
Se kesäisin tuli pääkaupungista kauppalaan vierailulle Horninkadun Hurstin sekatavarakaupan omistajaperheeseen.Kadulla se ei puhunut stadin slangia,vaan yritteli puhua ymmärrettävää suomea ja hiukan paikallismurrettakin,ettei saanut turpaansa..
Makuuhuoneesta kuului vauvan itkua ja Eki ponnahti pystyyn juoksemalla varpaankärjistä rikkinäisillä sukilla panemaan apinahäkin kaiteen yli Ellille suuhun tutin,minkä vauva oli puklannut tyynylle.
Pikkusiskon mussutellessa tuttiaan ja päästeltyään veteliä pierukuplia rättivaippaansa Eki palasi sohvalle.
Hän oli vannonut jo äidille,ettei vaihtaisi Ellin kuravellisiä vaippoja.
Eki heräsi rappukäytäväoven lukon rapinaan ja avainnipun putoamisen kilinään kivilattialle.
Ovella hyssyteltiin ja hoippuva pariskunta astui eteiseen.
Isä pisti täydet valot päälle eteisalkovissa ja pyoräytti äitiä vyötäröstä kahmaisten parilla tangon kierroksella.
Eki vilkaisi rannekellonsa fosforitaulusta,että oli kello kaksi kaksikymmentä aamulla.
Äiti kävi vilkaisemassa makuuhuoneesta Elliä ja juoksi Ekin nenän alle heristämään paskaista vaippaa kädessään ja sanomaan,että vauva voisi saada ihottumaa sekä näppyjä pyllyyn moisesta laiminlyönnistä.
Äiti ei kuulostanut vihaiselta pienessä punssissa ja isä kävi stereokaapilla kaatamassa yhdet White Horse-paukut lasiinsa ja suunnisti kylpyhuoneeseen kohmimaan sormillaan äitiä pakaroista,vauvankakan höyryjen noustessa kuumasta lavuaarista ylös.
Eki riisuttuaan pani pitkälleen laverisängylleen jäämällä tuijottamaan Hedy Lamarrin kuvaa kirjotuspöytänsä puoleisella seinällä.
Seinän takaa hän kuuli isän maireita maanittelua ja äidin kikatusten katkaisemia tekaistuja vastaanpanoja..
Pian seinän takaa kolisi putkinen parisängyn pääty rytmikkäästi seinää vasten Ekin tukkiessa korvansa molemmilla etusormillaan.
Eki nukahti ja huikkasi hyvänyönsuukon Hedyn poskelle puristaessaan punavärjättyä lakanakangastyynyään tiukasti poskeaan vasten...
-------------------------
jatkuu..
Klovni asetteli lakkatukalleen kumista kaljuperuukkia,minkä valkoiset ja villisti harottavat ohimohiukset muistuttivat Harpo Marxin kuontaloa aivan kuin surullisella Jimmy Stewartin näyttelemällä klovnilla Cecil B.DeMillen sirkuselokuvassa.
Vaunun vastapuolisen vaunun peräaovi oli myös raollaan ja kurkittuaan lähempää pojat äkkäsivät päästä klanitun komeatuttisen trapetsitytön vaaleanpunaisessa kreppimekossa asettelemassa gingerrogersimaista blondipermanenttiperuukkia klaninsa peitoksi.
Ekille iski teryleenihouihin Hedy Lamarr-elosalamat.
Jussi sai repiä Ekiä kernipusakan hihasta vaunulta pois eikä uutta Pyrkijä-pyörää taluttaessakaan poika saanut käännettyä päätänsä pois näkymästä.
Hedyn kuva oli hitsaututunut Ekin aivoihin vain öisin avattavaksi muistinsa korulokerosta ,mikä salli trapetsitytön painamaan valkoisen kiharapäänsä pojan punaiselle lakanakangastyynylle.
Tyynynpäällinen oli punaantunut kerran, kun äiti oli pistänyt kankkusenkorjauspaukkuja nautittuaan punaisen ravintolaleninkinsä valkopyykin sekaan huushollin uuteen Hoover-pulsaattoripesukoneeseen.
Katuvalot olivat jo syttyneet ja kauempana Horninkadun ja Helsingintien kulmassa HOP:in pankin punamaalatulta peltikatolta kajoitti vihreän klubimiehen fosforimaisen kuulaat neonvalot.
Huomenna olisi se suuri päivä,jolloin sirkus avaisi porttinsa.
Kaverukset olivat sopineet treffit torikioskin kulmalle aamulla kello 10.00.
Jussi suunnisti kotiinsa Rumpalinkadulle,mihin oli vain korttelin pituinen patikkamatka torilta.
Eki jäi toviksi pyyhkimään tihkusateen suttaamia silmälasejaan nenäliinaansa.
Pojan vasen kiero silmä näki koko teltta-alueen vain harmaana kaihimaisena massana .
Hänen kernitakkinsakaan ei kauaa kestäisi lisääntyvää vesisadetta,jolloin hän potkaisi läskärinsä kärjellä pyörän etuhaarukan dynamon rengasta vasten rullaamaan ja hyppäsi kinttuaan korkealle miesmäisesti nostaen ookalle ja kyyryssä kuin TT-ajaja polki vimmatusti rautatiesillan kautta Asemakadulle Hotelli Salon viereisen asuintalon pääovelle.
Hotellin tanssiravintolasta kuului Onni Gideonin orkesterin Hei mambon italialaista jumputusta.
Ekin kotiintuloa jo odoteltiin,koska hänen piti jäädä lastenlikaksi Yrjö-isän ja Tellervo-äidin lähtiessä sanomalehden 40-vuotisjuhliin Osulan eli osuuskaupan ravintolan vintille.Ekin pikkuvauvasisko Elli oli vasta puolivuotias tytönpallero,mitä piti syöttää tuttipullosta,jos se rääkyisi kitarisat punaisina pinnavuoteestaan.
Astuttuaan kaksion alkoviin äiti oli jo joutuissaan pannut poskipunaa silmäkulmaansakin oikein reippaasti,koska isältä oli eilen illalla osunut vahingossa rystyset siihen..
Ne tappelivat aina jostain,enimmäkseen kyllä isän saapumisesta aamuyöstä kotiin kännissä nelivedolla.
Sehän oli toimittajien ammatinkuva eikä äiti ymmärtänyt isän vaikeuksia,paljonko sitä piti paahtaa toimituksessa,kunnes lehti saatiin painoon.
Äiti oli alkanut lihoamaan viimeisen lapsenpäästön jälkeen vyötäröltään ja hänen uusi silkille hohtava musta iltapukunsa pullisteli mahan seudulta kuin uudelleen tiinenä ja tämän imetyksestä venyneet tissinsäkin ulottuvat melkein navan seudulle,vaikka nyt mustilla rintaliiveillä korotettuna ne osoittivat kahdella asteella karttapohjoiseen.
Tellervo-äiti tai isän kutsumana Tellu oli heittänyt hartioilleen valkoisen pitsishaalin peittämään olkavarsien mustelmien sormenjälkiä siksi,etteivät ne huutaisi ulos homssuisen kotiväkivallan äitiuhrin olemuksesta liikoja.
Vanhempien poistuessa maitolasi-ikkunaisen oven sulkeuduttua rappukäytävään Eki haisti isän Mennenin ja Armiron aromit sekä äidin laimeahkon ruusuveden tuoksun kaurapuuron ja lapsenoksennuksen hajuisessa alkovi-ilmassa.
Hän ripusti kernitakkinsa naulakkoon isän toimittajapoplarin päälle ja painui olohuoneeseen,minkä tiikkisellä teeveepäydällä oli puoliksi juotu White Horse-pullo ja Koffin vihreä peltinen tuhkakuppi täynnään ruskeafiltterisiä Armiron tumppeja. Eki ei viitsinyt mennä keittiöön tarkastamaan siivouskomeron hyllyltä pesurättipinon,juuriharjan ,Vim-purkin ja Spick & Span-laatikon takaa äidin piiloittamaa Monopol-konjakkipulloa,mikä samoin olisi puoliksi juotu.
Hän meni napsauttamaan Loewe Opta-mustavalkotelkkarin päälle ja heitti itsensä selälleen sohvalle,kuten isänsä,potkimalla solkikenkänsä tupakankekäleen polttamalle karvalankamatolle.
Teeveestä tuli Me Tammelat ja sama Tammeloiden nuorin mössömahapoika puhui stadia olkkarissa.
Se kesäisin tuli pääkaupungista kauppalaan vierailulle Horninkadun Hurstin sekatavarakaupan omistajaperheeseen.Kadulla se ei puhunut stadin slangia,vaan yritteli puhua ymmärrettävää suomea ja hiukan paikallismurrettakin,ettei saanut turpaansa..
Makuuhuoneesta kuului vauvan itkua ja Eki ponnahti pystyyn juoksemalla varpaankärjistä rikkinäisillä sukilla panemaan apinahäkin kaiteen yli Ellille suuhun tutin,minkä vauva oli puklannut tyynylle.
Pikkusiskon mussutellessa tuttiaan ja päästeltyään veteliä pierukuplia rättivaippaansa Eki palasi sohvalle.
Hän oli vannonut jo äidille,ettei vaihtaisi Ellin kuravellisiä vaippoja.
Eki heräsi rappukäytäväoven lukon rapinaan ja avainnipun putoamisen kilinään kivilattialle.
Ovella hyssyteltiin ja hoippuva pariskunta astui eteiseen.
Isä pisti täydet valot päälle eteisalkovissa ja pyoräytti äitiä vyötäröstä kahmaisten parilla tangon kierroksella.
Eki vilkaisi rannekellonsa fosforitaulusta,että oli kello kaksi kaksikymmentä aamulla.
Äiti kävi vilkaisemassa makuuhuoneesta Elliä ja juoksi Ekin nenän alle heristämään paskaista vaippaa kädessään ja sanomaan,että vauva voisi saada ihottumaa sekä näppyjä pyllyyn moisesta laiminlyönnistä.
Äiti ei kuulostanut vihaiselta pienessä punssissa ja isä kävi stereokaapilla kaatamassa yhdet White Horse-paukut lasiinsa ja suunnisti kylpyhuoneeseen kohmimaan sormillaan äitiä pakaroista,vauvankakan höyryjen noustessa kuumasta lavuaarista ylös.
Eki riisuttuaan pani pitkälleen laverisängylleen jäämällä tuijottamaan Hedy Lamarrin kuvaa kirjotuspöytänsä puoleisella seinällä.
Seinän takaa hän kuuli isän maireita maanittelua ja äidin kikatusten katkaisemia tekaistuja vastaanpanoja..
Pian seinän takaa kolisi putkinen parisängyn pääty rytmikkäästi seinää vasten Ekin tukkiessa korvansa molemmilla etusormillaan.
Eki nukahti ja huikkasi hyvänyönsuukon Hedyn poskelle puristaessaan punavärjättyä lakanakangastyynyään tiukasti poskeaan vasten...
 |
| Hedy Lamar--The Dishonored lady |
jatkuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti