 |
| Horror Couch Juhart 2004 |
Hammaspeikkoja ja muita mörköjä
-------------------------------------------------
Pikku Jussi nukkui hammaslääkärin menopäivän vastaisen yön levottomana.
Viisaudenhammasta kolotti sykäyksittäin ja poskikin oli turvoksissa. Äitipastorska oli kylläkin lausunut,ettei kaikille pojille edes tule viisaudenhampaita ja laskuista voidaan räknätä pois katupojat,pärinäpojat ja muutamat papinpojat. Jussi saisi nyt karkkivimmassaan luovuttaa oman viisaudenhampaansa pelkästä tyhmyydestään hammaslääkärin tonkeihin. Jumala kuulema oli rankaissut häntä tuoreen synnin päälle siitä,että oli pihistänyt karkkipennejä tämän neppikukkarosta sekä isän talviulsterin taskusta..
Äiti oli kertonut Pikku Jussille eräästä toisesta pahasta pojasta,joka samoin oli pihistänyt äidiltään viisipennisen lakupekkaan ja saanut rangaistukskseen kunnon tukkapöllyn sekä selkäsaunan.
Poika oli rangaistuksensa saatuaan juossut tielle itku kurkussa ja kompastunut höyryäviin hevosmunkkeihin raitilla.
Noustuaan hevosmunkkien likaamana seisaalleen poika oli katsahtanut cumulustaivaalle ja lausunut:
--Rangaistukseni olen saanut,muttei sitä pitäisi lisäksi töniä!
Pikku Jussi oli jäänyt arvuuttelemaan oman äitinsä savolaishuumoria ja sitä,että se pilvenlongalla istuva tuomari eli Taivaan Isä taisi ollakin melkoinen velmu.
Koko operaation hammaslääkäri oli tehnyt ilman paikallispuudutusta ja jokainen piikin isku juurihermoon oli sattunut ilkeästi.
Äidille viisaudenhammas oli puskenut ikenestä ulos jo rikkinäisenä.
Unesta kiinni saaminen Jussista tuntui vaikealta.
Kaikenlaisia pelkokuvia hammaslääkärin vastaanotolta puski pojan mieleen.
Lisäksi Torikadulla kulkevien autojen keltaiset ja kiilamaiset valot piirsivät liljatapeteille pelottavia kuvia liikkuvin varjoin.
Hän oli jopa näkevinään Peter Paninkin varjon liikkuvan ylösalaisin välikatossa.
 |
| Peikonlehtipainajainen By Juhart |
Lisäksi ikkunalaudalla äidin purkittama peikonlehti oli pitkillä ja niljaisilla lehtisormillaan yrittänyt tarrautua hänen kaulaansa...
Yhtäkkiä Peter Panin varjo karkasi alas korkkimatolle ja hetekan alle pissapotan taakse,vihreän satuolennon juostessa tapettia alas varjonsa perässä sen kiinnisaamiseksi...ja juuri unen melkein sulkiessa raskaat silmäluomet Jussi näki silmäkalvoillaan omituista tähtisadetta,joka ilmeisesti oli lähtöisin pikkuruisen ja päivänkorentosiipisen Helinä-haltiattaren taikasauvasta.
Peter Pan oli yöllä lukinnut Helinän Jussin kirjoituspöydän vetolaatikkoon....
 |
| Jussi ja Maija joluaattona yöpuvuissa By Juhart |
Isä oli aina ollut omintakeinen keksinnöissään,nyttenkin uskoessaan VIM-patapulverin kirkastavan kaikki keittiön liasta piinttyneet kattilat sekä kauhat..ja että tekohampaatkin voitiin laskea syömäkaluihin.
Isäpastorin kyvyt kodin korjaajana ja remonttimiehenä kylläkin supistuivat ovensaranoiden voiteluun Singer-ompelukoneöljyllä suutintölkistä. Miele-mopedinsa kaksitahtimoottoriinkin hän pisti kaksitahtiöljyä 3 %:n sijasta 5%:a,että kone voitelisi paremmin. Kirkkoon lähtiessään mopollaan siannahkainen musta papinsalkku ja ehtoollislaukku takatarakalla keikkuen pappilan ja kirkkokonttorin kongista hän jätti perässään pakoputkesta sankan sinisen savuverhon kuin Suomen laivaston panssarilaiva Väinämöinen.
Kylpyhuone tuoksahti Vademecum-suukurlausvedeltä isän kopauttaessa suuhunsa Bostonin kellertämät tekarinsa..
Isän poskessa näkyi partavaahtoa ja leuassa verestynyt Serla-vessapaperin palanen..
Isä tokaisi:
--Noh--Jussi...Uon tehnynnä uamutoemeni,että lutviuvuppa poeka siitä uamaupesulles,että piäset sinne hammasliäkärilles..
--Tuolla karamellinsyönnilläs sinä pian piäset haakkoomaan ripiltä piästyäs rippikakustas samanlaesilla tekohampaella kunniin minä...
Äiti oli keittiöstä kuullut isäpastorin kommentin huikkaamalla perään:
--Piäkaapunnissa Helesingissä on yks Kalle Anttila avanna halapakaapan ja sieltä suapi tilata oekeen katalooginkin,missä tarjotaan eullisesti jopa tekohampaetakin....
--Minnee voesin tilata meijän Jussille sellaeset ihtestään hymmyilevät protteesit,kunniin seerakunnan diakonissa-Hilimalla ja Aane-tädillä...
 |
| Salon Kauppaosakeyhtiö-maalaus |
 |
| John Wayne. New Frontier |
 |
| 1930-luku.Lapsia Äyhön vastaanottoa tutustumassa |
Elokuvajulisteessa amerikkalaiset P-38 Mustangit ja Kittyhawkit irvistelivät Tyynenmeren taivaalta terävin hainhampain Pikku Jussin perään,pojan laahatessa jalkojaan hammaslääkärin vastaanottoa kohti.
 |
| Äyhön talo Asemakadun ja Helenankadun kulmassa |
Äyhön pariskunta kuului isäpastorin ja äitipastorskan lähituttaviin,Niini-tädin etenkin tullessa pappilaan seurakunnan melkein jokaiseen kissanristiäiseen. Siviilissä ja Moto III:n kipparina Edvin-tohtori oli erittäin vilkas ja leppoisa huulenheittäjä,mutta vastaanotolla valkoisessa ja veritahraisessa tohtorintakissaan hän muistutti naapurin teurastamon sianlahtarilta..
 |
| Salonjoki lähellä Äyhön rantaa Juhart 2013 |
Juna-aseman haju oli jotenkin kiehtovan houkuttelevaa lisäksi radan tervatuista ratapölkyistä.
Se jodin haju pani Pikku Jussia etoamaan.
Hän oli aiemmin käynyt hammastohtorilla vain takahampaidensa paikkauksessa uskomalla,että ammattikunnan ainoana tehtävänä olivat vain paikkaukset sekä hampaiden ulosvedot. Sitä jodia hän oli sivusilmällään ja suumonttu apposen auki seurannut Äyhön sedän sekoittaneen pienessä posliinikupissa amalgaamipastaan,jota setä rappasi muurarin ottein takahampaiden porattuihin kraatereihin. Pojat koulussa olivat kertoneet amalgaamin sisältävän myrkyllistä elohopeaa Jussin ihmetellessä,miten setä oli edes saanut kuppiinsa sitä elohopeaa.....lämpömittaristako? Hän oli kerran flunssakuumeessa rikkonut kuumemittarin, elohopean juostessa makuuhuoneen korkkimatolla vilkkaasti pieninä hopeakuulina näkymättömiin..
Jos se oli myrkyllistä,niin miksi sitä pantiin ihmisten suihin? Äidilläkin oli hetuloissaan 1920-luvulla tehdyt amalagaamipaikat. Ne olivat kestäneet 60-luvulle asti yhtä kauan kuin kellastuneet äidin herbariot .Silti Jussin kerran pihistettyä äitinsä 1920-luvulla kokoamasta Iisalmen yhteiskoulun kasviherbariosta muutaman prässätyn kasvin omaan herbarioonsa yhteiskoulun rehtori ja kasvitieteen lehtori Siitoselle näytettäväksi,ne rehut eivät kelvaneetkaan. Jussi oli kesälomalla ollut liian laiska niiden rehujen kokoamiseen,käryämällä pikkuvilpistä.
Rehtori tiesi kasvien poimintavuodet yhtä hyvin kuin Jussi kauppalan kaikki automerkit..
Hän ei halunnut kuolla nuorena kuin James Dean eikä se elohopeakaan näyttänyt tappaneen häntä.
James Dean kuoli v.1955 kylläkin Porsche Spyderissä.
Vielä ukkovuosina 2010-luvulla hän itse kitkuttamalla veti viimeisen amalagaamilla paikatun takahampaansa alaleuastaan ulos..ja ilman mitään puudutusta. Kirjahyllyssään hänellä on vielä tänäänkin kymmenkunta Matchboxin ja Dinkyn Porschen pienoismallia amalgaamipaikan seurassa muistona nuoruudestaan sekä hammaspaikoistaan...
Hän oli istuutunut ikkunanviereisen pikkupöydän ääreen. Odotellessaan hän leikki puolihermona vanhalla puisella tikapuulelulla,missä puinen ukko yläpienalta kieppejä tehden keikkui alas alapienalle. Ikkunalaudalla punainen pelargonia oli tiputtamassa lehtiään alas seisovasta vedestä kellastuneelle sinivalkoiselle fajanssivadille,missä pienet vinosilmäiset miehet soutivat venholla kivisen kaarisillan alitse.Sillalla seisoskeli kimonossa ja parasolin alla pompadourtukkainen japanilaisgeisha...
Pikku Jussi sisäsilmällään oli kaihossaan soutamassa Salmen puusillan alitse pappilan mökin keskisuomalaisella suippokokkaveneellä kaislikkorintaiseen salmeen,mikä johti Katavasaareen,pappilan kesämökille.Veneestä hän näki vielä Salmen sillan yli porhaltavan Pekka Laineen sinikeltaisen Volvo-onnikan ikkunasta nätin rahastajatytön valkaistun ja tupeeratun tukan...
Tyttö vilkutti hänelle..
Niukasti kalustetun odotushuoneen yhdessä nurkassa seisoi messinkinen sylkykuppi eli spittuuni,jollaisen hän oli myös nähnyt juna-aseman venttasalissa. Tähän spittuuniin ilmeisesti Niini-täti oli koristeeksi istuttanut Jukkapalmun.Spittuuniin joku potilas oli ulosmennessään sylkäissyt verisen pumpulitukon.
Valkoisen öljymaalatun oven takaa kuului sianlahtaukseen liittyviä kiljahduksia sekä tohtorisedän kasvonsuojan tukahduttamia murahduksia:
--Sattuuks vai?
Kunnes jalkaporan kitkutus jatkui ja raskasluisen hammashoitajattaren läskipohjakenkien astuntaa alkoi kuulua narisevalla puulattialla ja instrumenttikaapin lasioven rämähdystä..
Setä oli kerran eräissä pappilan seuroissa vitsaillutkin isäpastorille kahvinjuonnin aikana,että Eine eli se raskassoutuinen hammashoitaja oli yhtä vaarallinen kuin norsu posliinikaupassa..
Eine oltiin hankittu aluksi huushollin taloudenhoitajaksi...
--Ne tongit sielt kaapist!
Äyhön setä mutisi lakanakankaiseen pärstäsuojaansa.
--Noh..avataampas sitä suukkua enämpi ...että päästään paremmin sisään..!
Jostain seinän takaa kuului gramofonista rahisevaa ja mahtipontista Bachin Requiem-surumarssia....
Jussilla oli jo luikahtamassa muutama pissatippa alushousun lahkeeseen...
Hänen sormensa olivat äkisti menneet molskihousujen haaroissa ristiin.
Itkunsekaisessa nokkatukossaan Pikku Jussi pyyteli kuiskaten :
--Isä taivaassa..johra sinä meitä...kauas poijes noist hammastonkeist..!!
 |
| Vanha hammaslääkärintuoli |
-----------------------------------
 |
| Coke R Us Juhart 2012 |
SODANJÄLKEISET (SOTA)LEIKIT
--------------------------------------------------
Kotona toisin kuin ulkona leikit ja pelit olivat säyseämpiä.
Pappilassa ei sallittu pelata oikeilla pelikorteilla,joita äiti piti syntisinä,vaan Musta-Pekoilla ja Hassunkurisilla perheillä.
Äidille oli jäänyt pelikorteista jonkinlainen trauma siitä,että hänen oma Anna Loviisa-äitinsä oli joutunut monasti lähettämään pikkutytön Iisalmesta junalla Kajaaniin ja Ouluun hakemaan Kalle-isää kotin matkustajakotien savuisista pokkakamareista.
Kalle-isä lopulta 30-luvulla menetti Iisalmen kauppapuotinsa ja Mulanniemen tilansa pelivelkoihin.
Isäkappalainenkin Jatkosodassa kannaksen JsP:illä nukkui mielummin kaatuneiden teltassa,kun upseerien teltassa juotiin marskinviinoja ja läiskittiin lehmännahan kokoisia kortteja,ainakin läiskäysten mukaan.
Pappilassa ei ollut myöskään suosittua koronalautaakaan,mikä äidistä muistutti lievästi peliluolien biljardipeliä.
Mutta saimmepa kotona jutella vapaasti toisillemme ihan verbaalisesti!
Nykyajan nuori voi istua puistonpenkillä tekstaamassa kännykällään vieressä istuvalle tyttökaverilleen Lolleja ja muita lyhennettyjä rakkauden tunnustuksina täydellisessä verbaalisen ilmaisun paitsiossa.
Puhelinta silti pappilassa emme lapsina saaneet käyttää kuin vastaamiseen.
Puhelinkoneeseen oli yksinoikeus vain isällä ja äidillä.
Se oli aikuisten ikioma lelu.
Samoin iltalukemisia sängyssä piti rajoittaa iltaisin kello yhdeksän jälkeen,äidin käydessä katsomassa sähkömittarin punaisen kiekon pyörimistä.varoittamalla lapsille,että "markka pyörii".
Siitä Jussille oli jäänyt ikuinen varoitus päälle,käydessään oman itälontoolaisen huushollinsa valoja katkaisemassa niistä huoneista,missä vaimo oli käynyt.
Samoin nykyään jäänteenä lapsuusajan varoituksista Jussi käy sulkemassa vaimonsa perässä ovia ja sammuttamassa valoja,huomauttamalla oman äitinsä ikifraasilla,että " Onkos sinulla noin pitkä häntä?" tai "Oliko teillä siellä Filippiinien Baguion kodissa ovet tehty säkistä?"
 |
| 1957 Salora Riviera ULA-radio |
Kaikki Sävelradiot ja Lauantain toivotut olivat äidistä "rumputusta",vaikka kerran vuodessa Somerolta E-Type-Jaguarilla saapuvan pianonvirittäjän soittamat kupletit panivat tämän steppaamaan pappilan salin korkkimatolla.
Silloin äiti muuttui kappalaiskasta 20-luvun fläpperiksi ikuisessa polkkatukassaan.
 |
| Kevätvirettä pappilassa Juhart 2000 |
Senaikainen yhdyskuntailmapiiri oli osaltaan erittäin ahdasmielistä ja vääristynyttä myös sukupuolirooleissa.
Naapureilla oli tapana pistää nenänsä toisten asioihin.
Nykyään kukaan ei voi kuvitellakaan,miten toisaalta tylsää ja kuivaa sen ajan elämä oli ja miten kunnialliset ihmiset käyttäytyivät julkisesti sekä kulissien takana...ja kuinka aivokuolleita monet aikuiset olivat kaulasta ylöspäin.
50-luvun renesanssi voisi kääntyä uuteen taantumukseen,tekopyhyyteen ja eräänlaiseen turtumukseen,mikä hyvin kuvaa silloista kääntötakin nurjaa puolta.
Osaltaan vuosikymmen oli ehkä monille niitä parhaita aikojakin.
Työttömyyttä oli vähän.
Aineellinen vauraus sodanjälkeisestä puutteesta oli lisääntymässä antamalla varmuuden ja turvallisuuden tunnetta.
Kymmenisen vuotta oli kulunut sodasta,jonka helmoissa vielä elettiin ja roikuttiin lujasti kiinni.
Monet,jos katsoi heitä ulkopuolisen silmin hyvinvoinnin keskellä, näyttivät ärtyneiltä siitä,että sota hävittiin.
 |
| 1945-53 Säännöstelykortti |
Kaupungit olivat alkaneet urbanisoitumaan omakotialueiksi,kerrostaloalueiksi ja rivitaloyhteisöiksi.
Amerikkalaiset ja englantilaiset sotaelokuvat täyttivät elokuvateattereiden saleja.
John Wayne sukellusveneen kapteenina, Glenn Ford merijalkaväen luutnanttina ja brittiläinen Kenneth More jalattomana Spitfire-ässä Baderina olivat pappilan Jussin sotasankareita.
Amerikkalaisilla sotasankareilla oli komeat koppalakit ja univormut.
Suomalaiset sotaelokuvat keskittyivät Tuntemattomaan sotilaaseen sekä kasarmifarsseihin.
Rokat,Lahtiset ja Vanhalat olivat tyypillisiä armeijan muodottomissa pussihousuissa purnailevia ja piereskeleviä suomalaisotureita.
 |
| Intiaanikesä Juhart |
Aseet,kuten puupistoolit ja- miekat sekä jousipyssyt äitikappalaiska veisti kauppalan parhaana puunaisena korttelin pojille.
Nallipistoolit ostettiin Suvannon lelukaupasta fikkarahoilla Postinkulman talosta "toispualjokke".
Kun kyllästyttiin reukun paukutteluun,hakattiin nallinauhoja kivenmurikalla katukiven päälle kirkkokonttorin kanslistin Salli Laakkion kiusaksi,joka sodan paukkeessa hakkasi syntymä ja- kuolintodistuksia ikivanhalla Adlerilla vikalyönneilla sydämentykytyksin...nitropurkki auki mustetyynyn vieressä..
Kirkkokonttori aina haisi kamferitipoille ja koipalloille.
Oikeat suomalaiset sotaleikit olivat uraa-uraa-huutavien vanjojen suolaamista konekiväärillä järvenjäällä yaikka metsäaukealla,kun taas brittipojat ampuvat puupyssyillä Lontoon taivaalta alas krautsien ja fritzien "mersuja" sekä heinkeleitä.
Suomalaispoikien suut papattivat Maximilla ja brittipoikien Thomsonin Tommy-gunilla.
Suomalaisia tositarinoita sodasta pojat lukivat Kansa taisteli ja miehet kertoivat-lehdistä,vaikkakin kulman pojat väänsivät siitä Miehet taistelivat ja kansa kertoi.
Siitä huolimatta Rautatiekirjakaupan Korkeajännityssarjat ja Battler Brittonit antoivat pojille fantastisemman totuusvariaation sodasta.
 |
| Farewell to her Arms Juhart 2001 |
Vangit rakensivat rautatiesiltaa japanilaisen keisarillisen armeijan Siam-Burma huoltoradalle Rangooniin.
William Holden amerikkalaisena luutnanttina auttoi sillan tuhoamisessa,vaikkei oikeastaan ollut luutnantti,vaan tavallinen GI Joe.
 |
| Suomalainen konekiväärimies suolaamassa iivanahiihtosotureita Juhart 2010 |
Korttelin pojat vihelsivät Kwai-joen marssia ihan vanhempien ärtymykseen saakka ja pappilan Jussiltakin loppui viheltäminen pistettyään talvipakkasessa kaverien usuttamnan kielensä pappilan takorautaportin tolppaan.
Äiti irroitti pojan kielen kuumalla alumiinisella teevesipannulla.
Ilmeisesti silloiset vanhempien ainoat sallimat vihellysmarssit olivat Porilaisten ja Panssaripojan marssit.
50-luvun puolivälin jälkeen Suvannon lelukaupasta sai vihdoin ostaa ensimmäisiä polystyreenikokoonpanosarjoja.
 |
| 1910 Ford Model T ja Tiger Moth kaksitaso, Kuvan Fordin kokosin v.1958 |
Amerikkalaisella Revellillä oli myös tarjolla mm.1956-mallinen Buick Riviera hardtopmalli 1:25-skaalassa,mikä päätyi Jussin kirjahyllyyn koottuna ja maalattuna Humbrolin emaleilla sinivalkoiseksi ensimmäisenä taidonnnäytteenä.
Airfixin lentokonemallit olivat niitä sota-aikaisia hakaristisiä Messerschmittejä ja brittiläisiä Spitfireja,joita oli melko helppo koota polystyreeniliimalla vaatimattoman osakokonaisuuden takia.
Liimasta ja maaleista puolikuivina ne päätyivät Jussin virtuaalisiksi Englannin kanaalin ja Lontoon yllä taisteltaviin koiratappeluihin pappilan pihan hiekkalaatikossa.
Tappelun yleensä voittivat Spitfiret ja mersut räjäytettiin tulitikuilla ja nallipyssyn nalleilla kappaleiksi.
 |
| 2000-luvulla tehty Suomen ilmavoimien Brewster-pienoismalli |
Jussin makuuhuoneen liljatapetilla roikkui nastoilla kiinnitetty pahvitaulu kannaksen yllä tapahtuneesta ilmataistelussa,missä Brewster ampui Tshaikoja alas pilvien päältä. Sitä katsellessan raukein silmin Nukku-Mattia odotellessaan Jussi oli mielessään pilottiässä Joppe Karhunen,joka Lappenrannan lentotukikohtaan palattuaan maalasi Brewsterin ohjaamon alle runkoon punatähtijonoon kolme punatähteä päivän tiputusten voittomerkiksi.
Suomen leluteollisuus oli silloin ehkä arka valmistamaan talvi- ja jatkosotien sotaleluja,koska puolustusvoimatkin olivat joutuneet palauttamaan sotakorvausten lisäksi kaikki iivanoilta evakuoimansa ja korjaamansa lentokoneet,tankit sekä sota-ajoneuvot viimeistä Molotov AA Gaz-kuorma-autoa myöten.
 |
| 1939 Lotta-Svärd- brosseja ja hihamerkki |
Jussin äitkin piti IV-lotan hakaristibrossia korulippaassaan piilossa,alkaessaan käyttää parhaissa seurakunnan riennoissa kultaista Kalevala-brossia.
Äiti talvisodan aikana oli ollut susiturkissa kiikaroimassa tulipalopakkasissa Iisalmen vesitornin katolla niitä punatähtisiä Gutzeitin koneita.
 |
| Vangittu partisaanivenakko ja voittoisat Suomi-Moskova liikenteen kuskit. Juhart 2010 |
Ironista myös oli,että amerikkalaiset hakaristi-Brewsterit taistelivat amerikkalaisia punatähti-lend-lease-Airacobria vastaan kannaksen yllä.
Britit ja jenkit toimittivat Neuvostoliitolle isoja lentokonekokoonpanosarjoja 1:1-skaalassa Murmanskiin plus Willys jeeppejä ja GMC- että Studebaker-kuorma-autoja kymmenintuhansin kappalein.
Studebakerista neukut kopioivat itselleen Gorki Aftomobili Zavodissa Gaz-kuorma-auton,joita YYA-sopimuksella tavaravaihdossa saatiin Suomeenkiin ruostumaan tuhansia kappaleita 50-luvulla.
Suomen ja Neuvostoliiton välinen bilaterilaarinen vaihtokauppa ei ollut suosiollista Suomelle,mikä toimitti itään laatutuotteita.
Sotakorvauslaitteistakin neuvostoinsinöörit vaativat pilkulleen parasta laatua.
Eräänä naurettavana tapauksena pidettiin satamahinajatoimitusta,minkä spekseissä vaadittiin niihin asennettavaksi saunatkin.
Venäläinen kontrolli-insinööri oli vaatinut saunan lauteet tehtäväksi kuparista haapapuun sijasta.
Hinaajien luovutuksessa suomalaiset lämmittivät yhden hinaajan saunan pyytämällä venäläisvieraita ensimmäisinä istumaan lauteille plus 120-asteen löylyssä.
Yksikään suomalaisvieras perän polttamisen pelossa ei istuutunut lauteille,jotka hiljaa vaihdettiin haapapuisiksi.
Silloin suomalaiset eivät enää lyöneet päätänsä Karjalan mäntyyn,vaikka itäystävät polttivat peränsä.
 |
| Leningradilainen Moskvitsh Juhart 2011 |
Viimeisen kesän leikit (Jussin I elämä)
Vuonna 1937 kauppalan seurakuntaan oltiin valittu kappalaiseksi teologian lisenssiaatti Aulis Grafbäck,joka ruotsalaisesta sukunimestään sattui olemaan suomenkielisen hauholaisen maanviljelijän poika.
Hän perheineen muutti vanhaan pappilaan kunnansairaalan kylkeen,mistä oli lyhyt kävelymatka kauppalan korkean mäen päältä katsovaan ja maisemaa hallitsevaan kivikirkkoon.
Grafbäck katsoi lisenssiaattistatuksessaan kuuluvan kirkkoherra Ingmannin.....asessorin ja teologian tohtorin samassa persoonassa.... luokkaan,ehkä vielä korkeammallekin vaimonsa suomenruotsalaisen valtasukuhistorian takia.
Kirkkoherra Ingmannin vaimoa Grafbäck katseli kotkannenänsä vartta pitkin alaspäin,kuultuaan tämän merimiespappina aikoinaan pelastaneen tulevan rouvansa Kotkan sataman krouvista laivatyttönä.
Seurakuntaan oli kehkeytynyt pappiloiden välinen valtataistelu,mikä tulisi päättymään vasta vuoden 1939 syystalveen,kun Grafbäck ja Ingmann kutsuttiin kertausharjoituksiin.
Vuonna 1938 seurakunnassa saarnasi kaksi teologian tohtoria Grafbäckin intettyä itsensä tohtoriksi Suomen evankelisluterilaisen kirkon lähetystyöstä Afrikassa.
Moinen kirkkoherruus ja jumaluusopin tohtorius olivat jo liikaa vaatimattomille seurakuntalaisille,jotka muutenkin nöyrinä pitivät alhaisempia pastoreitakin puolijumalina.
Grafbäckin 10-vuotias Arvi-poika kävi usein leikkimässä alakauppalan pappilan pihalla korttelin poikien kanssa.
Pojan isä ei ihme kyllä ollut kieltänyt Arvia leikkimästä pihan rahvaan ja työväenluokan jälkeläisten kanssa,kehumalla jopa kauppalan Asemakadun hotellin Rotareiden kokouksissa ,että papinpoikienkin pitäisi laskeutua leikkilehteriltään alas tavallisten kauppalan lapsimassojen keskuuteen ja pitämään näitä vertaisinaan.
Kauppalassa huhuitiin Grafbäckin laskelmoineen kommentillaan tulevia kirkkoherranvaaleja silmällä pitäen ja kalastelleen ennakkoääniä todellisena kansanpappina.
 |
| Kauppalalaisia 30-luvun lopulla Juhart 2010 |
Hän lueskeli paljon ja oli erittäin kiinnostunut kaukoidän maista,kuten Japanista,Formosasta,Malaijista,Kiinasta ja Filippiinien amerikkalaisista siirtomaasaarista.
Arvi oli kertonut kavereilleen tulevansa isona lähetyssaarnaajaksi,vaikka pihan pojat olivat ilkkuneen tämän joutuvan piplioineen soppaluiksi pakanoiden valurautapataan.
Arvi oli korjannut tietovirheen paikalla,että vain Afrikassa joku saarnamies oli tullut syödyksi joidenkin pygmien padasta ja että kaukoidän pakanat olivat paljon sivistyneimpiä,ja että ne syövät vain kissoja ja koiria ja joskus jopa käärmeitäkin.
Ihmisliha niistä maistuu pilaantuneelta.
 |
| Prinssi Rohkea |
Jussi oli myöntynyt ajatukseen ja tarjonnut Robin Hoodin kustannuspaikkaa Harhon Pertille,nimittämällä itsensä ristiretkeläiseksi Rikhard Leijonamieleksi,joka Pyhän Maan retkellään taistelisi hyökkääviä samuraisotilaita vastaan Genesaret-järven rannalla....tai Uuden Suomen sunnuntainumeron piirrossarjan Prinssi Rohkea....eli Price Valiant..
Arvi nimitti itsensä Hiroshi-Saniksi,joka oli liittynyt taistelussa Sherwoodin veijareihin.
Jussi oli löytänyt Fammun vinttikomerosta geishatyttöperuukin,mitä isoäiti oli joskus aikanaan käyttänyt Madame Butterfly-näytelmässä brankkarin näyttämöllä.
Peruukin lisäksi Arvin niskaan pantiin Frans Hjalmar-vainaan vanha koinsyömä ja silkkikauluksinen tupakkatakki.
Näyttämömeikkaajana Jussi kalkitsi Arvin kasvot perunajauholla vitivalkoiseksi kuin kalkkilaivan kapteenilla ja piirsi tulipunaiset huulet samuraille Fammulta pihistämällä Sans Egal-huulipuikolla.
Valkoisesta vessan pellavakäsipyyhkeestä Jussi kietoi Hiroshi-Sanille sumopainijan vaipat, sitomalla sen edestä kiinni isolla hattuneulalla .
Helanderin Anselmi oli pihkaantunut näkyyn paikalla ja juossut puuliiteriin tarttumaan itseensä keskivartalon kohdalta,missä sykki jotain kiivassa pulssissa.
Näyttämöharjoitus päättyi yllättävällä tavalla,kun korttelin poikia huudeltiin keittiönikkunoista illalliselle ja Arvi joutui polkemaan ookapyörällään Lukkarinmäkeä ylös samuraitamineissaan seisaaltaan toinen jalka tankoputken alla,koskei yltänyt satulan päältä polkimille .
Klockarbakan mökkien pitsivarhot kahisivat mökinmummojen kauhistellessa omituista näkyä,mikä talutti jyrkässä ylämäessä mustaa Hermes-polkupyörää.
Joku oli uskonut jo sirkuksen tulleen eläintorille ja pyöräilevä kääpiösamurai oli tullut reklamoimaan uutta esitystä Illusioni-teltassa.
 |
| Illusioni-teltta ja Korppu-Vihtori eläintorilla 1937 |
 |
| Elokuvateatteri Tähti-Kino |
Gary Cooperin Sheriffistä ja nuoresta Wagon Trainin John Waynestä tuli pihan poikien uudet korkealantioiset ja jenkkidrawlia puhuvat lännensankarit.
Grafbäckin Arvi ei pitänyt kovinkaan paljon idänhaikailijana lännenkuvista,vaan ihaili muunmuassa Algiersin kaupungin ranskalaista puolikonnaa Charles Boyeriä,joka makuukamaribaritonillaan kuiski blondatulle Virginia Mayolle..että " Let'z go up zere to Qasbah..!"
Karjapaimenet ja intiaanit nallipaukkuraudoin ja puukiväärein tulivat terrorisoimaan korttelia ja pappilan pihaa koulujen alkamiseen asti.
Yksikään ei raskinut ottaa pelukopastaan vaippavuosien perästä poisheitettyjä keppihevosia,vaan imitoivat leikeissään hevosen hirnuntaa ja lehmipoikein Jiiihaaa-kiljahduksia.
Lisäefektinä pojat klaksuttelivat kielillään kitalakea vasten apinoidessaan hevoskavioiden kopsetta.
Jussilla roikkui partiovyössä kaksi koivuklapipuusta veistettyä "kuuden hengen Colttia" ,jotka hän oli plankannut mustiksi Fammun Kas-Kas-kenkävoiteella.
Inkkarikaverilleen Jussi oli leikannut Fammun matonkudekorista pihistämästä räsymatosta häpysuojat sepaluksen ja peffan päälle hapsuineen.
Maailmanmatkaajana Jussi kehui nähneensä Brooklynissä ihan oikeita puukasvoisia inkkareita seisomassa tupakkakauppojen edessä polttamassa pitkiä rauhanpiippuja.
Tietojensa mukaan kaikki Manhattanin pilvenpiirtäjät olivat inkkareiden pystyttämiä,koska punaurhoilta puuttui valkoisen miehen korkean paikan kammo.
 |
| Puisia intiaaniveistoksia tekeillä Banauessa, Filippiineillä |
Jussi kertoi,että kaikki oli valkoisen miehen syytä,että intiaanit olivat päässeet tulivedenkin makuun,jolloin moni intiaanisukupolvi oli tuhoutunut.
Sitten intiaanit joutuivat paiskimaan valkoisen miehen töitä,vaikka niiden oikeana roolina kuuluisi olla sellaiset asiat kuin ponilla ratsastaminen ja naapuriheimojen urhojen tappaminen ja kuoleminen ratsunsa selässä kunniallisesti.
Punanahat vielä tänäpäivänäkin ryyppäävät viskiä korkealla pilvenpiirtäjien teräspalkkien päällä,missä valkoinen mies avaa lounaslaatikkonsa ja pureskelee hotdogiaan Coca Cola-juoma kyytipoikanaan.
Sulat inkkaripäähineihinsä pojat keräsivät pihalta.
Ne olivat pudonneet pappilan räystäskouruista sulkasatoisten pulujen pyrstöistä.
Lehmipoikien viiden gallonan hatut olivat pappojen vanhoja kirkkoeedeneitä.
Ihan oikeata intiaania Jussikaan ei ollut nähnyt luonnossa.
Tietonsa hän oli imenyt isosta kaapin kokoisesta RCA-televisiosta Babs-tädin ja tämän miehen ,juutalaisen turkkurin Shmuel Weissgerberin bungalowin olohuoneessa Queensin Jamaica Bayn asuntoalueella.
Televisiosta hän oli seurannut Davy Crockettin seikkailusta ja kuolemasta Alamossa sekä kuuluisan eränkävijän Daniel Boonen tutkimusmatkoista Amerikan pohjoisosavaltioiden ja Kanadan korvissa.
Boonen tapaamat mokkasiinijalkaiset intiaanit olivat olleet julmia surmaajia,jotka sotamaalauksissaan ja päät puoliksi ajeltuina polttivat uudisasukkaiden rakentamat asuintilat ja raiskasivat kaappaamansa kaikki oravaa isommat naispuoliset oliot.
Miehet nämä urhot tappoivat kalloja halkaisten tomahawkeilla nylkemällä näiden päänahat kuin pyydyksiin jääneet piisamit.
Päänahat nämä panivat vöihinsä roikkumaan voitonmerkeiksi.
Kun intiaanit vihdoin saatiin rauhoitettua ja kerättyä intiaaniterritorioihin ja kaupunkeihin,nämä norkoilivat saluunoiden nurkilla tuliveden janoisina presidentti Lincolnin korsteeninkokoiset vilttihatut päässään.
Alennustilassaan ja tulivesipulloja pummatessaan nämä valittivat,että valkoinen mies oli tuhonnut heidän heimonsa ja naineet kauneimmat squawt vaimoiksensa.
Ryyppäämisestään huolimatta punanahat olivat todellisia ammattimiehiä pilvenpiirtäjien rakentamisessa,missä yksikään teräspultti ei jäänyt löysäksi teräspalkeissa.
Silti terrotorioissa intiaaneilla oli sopeutumisvaikeuksia muuttua yhdellä laakilla urhoista maissinviljelijöiksi.
Kuuluisa apachepäällikkö Geronimokin pistettiin näytekappaleeksi Buffalo Bill Codyn kiertelevään lännensirkukseen.
 |
| Geronimo silinterihattuisena saföörinä |
Inkkareiden silmistä pystyi näkemään uljaan puhvelinmetsästyksen,metsän saniaisiin kiilautuvan auringonsäteen sateen jälkeen tai Winchester-kiväärillä kaadetun kuolevan karhun lumoavat silmät.
Punanahat hänestä olivat jonkinlaisia noitia taikka shamaaneja,koska ne tiesivät vastaukset kaikkeen täällä auringon alla, edes ajattelematta tai lukematta.
Ne osasivat kertoa vastauksen jokaiseen elämän kysymykseen,opittuaan kaiken maaäidiltään jo niistä ajoista,milloin he äitinsä selässä puhvelinnahkarepussa imivät peukaloaan.
Pappilan pihaintiaanien taistelut valkoista miestä vastaan kulminoituivat omenapuutarhan nurmella seitsemän veljeksen painiotteluksi eivätkä nyrkinheilautuksetkaan puuttuneet loppukarsinnoissa.
Mustelmilla ja verisin nenin pojat juoksivat porukassa syömään hillomunkkeja ja juomaan patenttikorkkipulloista kauppalan olutpanimon valmistamaa sitruunasoodaa Helanderin mamman seinäkioskiin,Jussin pistäessä kierroksen matkasäästöistään ja jatkamalla omia satusedän kertomuksiaan Villistä Lännestä New Yorkin Queensin kaupunginosan Jamaica Bayn rannalta,minkä lähistöllä rakennettiin uutta Idlewildin lentokenttää.
jatkuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti