 |
| Antti-pastori By Juhart |
Isärovastista olen kirjoitellut niin paljon,että kertomuksista voisi nidota kirjankin...
Antti Ville oli Heikki Juho Lukkarisen ja Anna Loviisa Lukkarisen toiseksi nuorin poika,syntynyt vielä tsaarinvallan aikaan 1914..ja kuoli presidentti Mauno Koiviston aikaan 1987..
Kirjoitussarjan aiemmissa osissa olen paljolti referoinut häntä,kuten otsikossakin.
Pappiudesta huolimatta hän olisi halunnut näyttelijäksi,mutta päätyikin todellisesti jumalalliseksi näyttelijäksi saarnastuoliin,opettajan kateederille,kasteisiin,hautajaisiin ja kaikkiin muihin seurakunnan tilaisuuksiin...
Hänestä kirjoitan myöhemmin pitemmän artikkelin,mutta tässä kirjoituksessa kosken osaksi häneltä perimiäni piirteitä...
Monet ovat sanoneet,että vanhempana näytän enemmän isältäni,,,no tietysti,koska olen isäni poika,mutta veressäni kiehuu myös paljon Kauppistakin..ukkini Kalle Kauppisen levottomista jaloista lähtien..
Isältäni ole perinyt samalla lyhkäset jalat ja pitkän selän..sellaisen täydellisen savolaisen kanervantallaajan urheilijavartalon,jolla on juoksijan niska ja painijan jalat..
Isän tempperamenttisuutta ja äkkipikaisuutta en ole saanut,vaan minua saa kiusata äärimmäisyyteen saakka,kunnes pinnani palaa ja ääneni karjahtaessa sulkeiskersantin desibeleillä..
Isäni herännäisuskoa en oli perinyt eivätkä siskonikaan.
Ilmeisesti lapsuudenajan pakolliset kirkossa käynnnit,pappilan pakkoseurat ja pakkopyhäkoulut eräännyttivät meidät aatteesta.
Näin vanhemmalla iällä,vaimoni kuoleman ja itse syövästä toipumisen takia minä aamuisin herättyäni kiitän Ukko-Jumalaani jokaisesta uudesta aamusta...
Vaimoni oli samoin uskonpuutteesta kärsinyt roomalaiskatolinen ja minä lapikasjalkaisen körttiukin pojanpoika..kuten aina sanottiin,että papinpoika ja pakana..
Oheistan kappaleen kertomuksestani Uskonasioita:
 |
| Koulujumalanpalvelus Juhart 2012 |
---------------------------
Uskonto ja koulu ovat koululaitokseen kuuluneet kuin lukkari kinkereille. Vuoden 1963 kevätlukukauden päättäjäisjuhlia harjoiteltiin uuden Yhteiskoulun voimistelusalin näyttämöllä.
Kanttori oli ottanut keveämmän otteen kevätjuhlien ohjelmistoon harjoittamalla lasten sekakuorolla
Kantelettaren Kirkonkäynti-veisua.
Jussi oli kuusitoistavuotias finniotsa, äänensä jo vakiinnuttua puberteettikiekaisuista charlesbronsonimaiseksi tenoriksi.Hän seisoi luokan lyhyimpänä poikana tyttöjen seassa kuoron eturivissä eläinlääkärintytön,vaalean ja isoryntäisen Hannelen vieressä.
Hänen oikea kyynärpäänsä monasti koski kuin vahingossa Hannelen rintapolstereihin.
.
Kanttori huokaisi soraäänistä kuoroa päin pianon yli oikoillessaan nuottivihkoa telineestä:
---Otetaanpas se laulu alusta..ei tämä ole mikään In memoriam eikä Verdin rekviemi,vaan antakaa laulun tulla keveästi....andantino grazioso...quasi alto...
Kirkkoherra Zidbäck,teologian tohtori ja Turun Tuomiokapitulin asessori samassa liituraitapukuisessa persoonassaan oli saapunut seuraamaan voimistelisalin vihreän ULOS-valon alle laulantaa......
"Kuuluu kenkien kupina,kautokenkien kapina.
Tytöt kirkkohon tulevat,leimahtavat lehterille!
Rinnan auki rienkasevat,kirjan sieltä kiskaisevat,
josta virren veisoavat,luvut kaunihit lukevat.
kuuluu lottojen lopina,tuohikenkien tohina,
pojat kirkkohon tulevat,
kirkonmäellä melskoavat,
ei oo kirja mielessänsä,ei papin parahat saarnat!
Tytöt mielessä makavi,sydämissänsä sytevi!"
 |
| Kanttori,isäkappalainen,kirkkoherra ja nuoriso-ohjaaja ryhmäkuvassa ca. 1960 |
Kanttori kehaisi pianojakkaralta,kääntämällä pianojakkaraa ovelle päin,kirkkoherran kutsuessa häntä nyökkäyksellä luokseen.
Kirkon palvelijat alkoivat keskustella jostain,kirkkoherran heiluttaessa oikean käden etusormeaan kanttorin punaisen nenän alla. Zidbäck ei välittänyt Kantelettaresta,pitämällä sitä liian rahvaanomaisena ja epäkirkollisena veisuukokoelmana.
Hän sattui myös olemaan Jussin isäkappalaisen esimies sekä uskonnonopettaja.
Papinpojan kerran vitsaillessa luokan takapenkissä uskonnontunnilla teologian tohtori oli sanonut irvailijalle.
--Jos herra L. ei viihdy tunnilla,niin menee oven ulkopuolelle!
Jussi meni.
Kirkkoherran ja kappalaisen mielipide-erot seurakunnan johtamisesta vaikuttivat Jussin kirkkohistorian numeroonkin.
Uskonnon numero näytti palvelevan teologien suhteiden lämpömittarina sekä ilmapuntarina.
Enimmäkseen hän sai oli uskonnosta kuutosen,mikä merkitsi,että pappien välit olivat viileitä..
Samoin kävi psykologiassa,jota opetti eräs papiksi vihkiytymätön ja taatelipuuhun viittaavaa sukunimeä kantava teologian kandi,joka ei samoin pitänyt Jussin naamasta.
Tulokseksi hän sai kerran ehdot psykasta...
 |
| Arkkipiispa Martti Simojoki |
Kumma kun hän koskaan ei pärjännyt alemman pappisluokan kanssa.Pappilan pihassa hän kerran oli pistänyt uuden virallisen apulaisen (pastorin) poikaa suksenporkkaalla silmäkulmaan vihoissaan,kun tämä oli ilkkunut Jussin isää "faskistipaskaksi".Pastori sattui kuulumaan niihin uusiin vasenkätisiin ja risupartaisiin radikaalipappeihin.
Piispojen kanssa hän oli aina ollut kavereita.
Piispojen kanssa hän oli aina ollut kavereita.
Jonain erikoisena piirteenä Jussi pärjäsi paremmin Suomen luterilaisen kirkon korkeimpien ylipappien kanssa,kuten Tampereen piispan Gulinin ja arkkipiispa Salomiehen sekä Simojoen kanssa,jotka joskus tulivat käymään pappilaan piispantarkastuksille.
Ne ainakin hymyillen ja myhäillen olivat taputelleet lempeästi hänen kesäauringon valkaisemaa otsatukkaansa, pojan vastaanottaessa kirkollisia tarkastajia pappilan portilla.
Oikeastaan Jussi oli tullut itse tarkastamaan piispat ja niiden Mercedes-Benzin ja vielä kehaisemalla,että Simojoella on komea "Perse Eres"..
Näin korttelin pojat olivat kutsuneet Mersuja.
Toisaalta Simojoki oli luunlaiha ylipappi.
Arkkipiispa Simojokikin oli kerran kehaissut,että Jussi näyttää ihan saarnamiehen alulta,kun isänsä tavoin nousee kengänkärjilleen suunsa avattuaan..
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 |
| 1935 Arvi Iisalmen Palloilijoiden paidassa. |
Arvin kouluaika kului aluksi Iisalmen Savonkadun keskuskansakoulussa ja sitten lyseossa.
Olettaisin hänen käyneen keksikoulun ja päätyneen Valtion Rautateiden oppiin. Sota-ajan hän ilmeisesti palveli rautateillä.
Arvi taisi olla Lukkarisen pojista ainoa,joka potki potkupalloa Iisalmen Palloilijoissa ja jopa voimisteli sekä urheili,vaikka oli tupakkamiehiä..
Harrastuksenaan hänen sanottiin pitävän musiikkia,kuorolaulua ja kalastusta..
Isoveljensä Antti samoin piti musiikista ja kuorolaulusta..etenkin klemettiläisestä mieskuorolaulusta.Antti aina sanoi,että naiskuorot kuulostivat kylmältä kalkkunalaumalta. Kalastuksesta hän myös piti verkolla,uistimella ja katiskalla....
Pappilan lapsista kesämökillä aina yksi joutui isän uhriksi soutajana katiskoille,uisteluun ja verkkojen nostoon.Hänen kärsimättömyydestään kalastuksessa soutaja joutui kärsimään,etenkin verkon nostossa,kun verkko sattui menemään veneen kölin alle...
Enäjärven seesteisessä luonnonrauhassa kaikui vastakallioilta Antin huuto.."Souva..souva...elä souva...vuan huopoo..huopoo..souva..souva!"....
Pappilan kesämökin transistoriradiosta kappalaiskan muuriletturannasta kuului lauantain suosituista.."Souda..souda..sinisorsa"..
 |
| 1935 Iisalmelaisia voimistelijoita. Arvi eturivissä 3. vasemmalta |
 |
| 1934 Iisalmelaisia urheilijoita. Arvi eturivissä istumassa 1. vasemmalta. |
Sudeettisavolaisen Iisalmen matka-kirjoituksessa olen maininnut hänestä,vierailtuamme 1960 isän kanssa hänen Hannes-serkkunsa (Hannes Lukkarinen) luona Punkasalmen Putikossa,missä Hannes-setä oli silloin Putikon vihellyspysäkin hoitajana. Pikajunat sille pysäkille eivät pysähtyneet enää.
 |
| 1920-luku.Putikon aseman topparoikka |
 |
| 1930-luku.Punkasalmen rautatiesilta. Autoliikenne kulki silloin vielä lossilla |
 |
| Punkasalmen silta ja Putikon pysäkin rakennus |
Punkasalmen rautatie-maantiesillan puisten rantapölkkyjen päältä Jussi hyppeli Hanneksen pojan kanssa kirkkaaseen järviveteen,pelkäämättä lainkaan veden alla piileksiviä pystyparruja.Näin hän oli hypellyt Kokemäenjoen nahkiaispitoiseen veteen kaveriensa kanssa v.1955 papinperheen evakkokirkonkylän Harjavallan Kokemäenjoen sillalta.
Uimisesta hän ei koskaan pitänyt,vaan uhkarohkeista sukelluksista."
Hannes-setä samoin oli VeeÄrräläisiä ja ilmeisesti silloin lippuvirkailijana eli ekspeditöörinä ja pysäkinhoitajana,minkälaisesta toimesta Arvi-setäkin oli noussut Iisalmen asemapäälliköksi.
Lapinsotaan ja ensiksi Iisalmesta Ouluun mennessään v.1944 syksyllä isä oli kirjoittanut Ajastaikaansa käyneensä tervehtimässä eräällä radanvarren asemalla serkkuaan Hannes Lukkarista perheineen."
Myöhemmin Lapinsodan aikana Hannes palveli Kemijärven asemalla..
Iisalmen matkasta Arvi-sedän ja Maila-tädin luona olen jatkanut seuraavanlaisesti:
"Iisalmeen saavuttuaan matkaseurue tapasi Arvi-sedän Iisalmen asemalla.Setä kertoi Maila-tädin olevan kotona,jolloin Aune-täti buukkasi asemalta pirssin asemapäällikön uudelle asunnolle,mikä sijaitsi uudessa kerrostalossa lähellä pikkukaupungin keskustaa.Iisalmen väkiluku oli silloin puolta pienempi kuin papinperheen kotikauppalalla.
Maila-täti oli komeahko ja runsamuotoinen kätilö. Jussin mielestä isä-Antti ja Arvi ilmeisesti olivat kummatkin ihastuneet pyöreisiin savolaisnaisiin.
 |
| 1959 Ämmänsaaren lossilla. Oik.Maila-täti,Annukka, minä ja Anna-täti |
Arvi oli mennyt naimisiin vasta v. 1950,isän ja äidin kihlattua toisensa Jatkosodan alussa. Arvilla ja Mailalla ei ollut lapsia,jolloin Iisalmen reissulla Arvi-sedästä tuli Jussin keinoisä,joka tuntui vapaamielisemmältä isäkappalaisen körttiläisyyden rinnalla ja melkein kaverilta. Isä oli jäänyt hieman etäiseksi koko pappilan katraan kasvatuksessa,jättämällä kurinpidon ja kasvatuksen äidille,lottavääpelille,jonka sana pappilassa oli laki.
Isä puolestaan piti huolta isommasta lammaskatraasta sielunpaimenena ja nuorisopastorina,nimittäin nuorista seurakuntalaisista ja partiopojista,joita hän johdatti ripille.Kasteet,vihkimiset ja hautaukset samoin kuuluivat papin toimenkuvaan,jolloin kappalainen kävi kotona vain kääntymässä,etenkin pyhinä eli papin työpäivinä.
Vierailuun kuului tietenkin sukuloiminen,jolloin seurue kävi vierailemassa omakotialueella Anna-tätiä ja tämän poikia Larea ja Marttia,jotka silloin olivat jo vanhempia teini-ikäisiä poikia.
Lare oli vakavampi kaveri,mutta nuorempi Martti taas hulivili.
Anna-täti myöhemmin tuli mukaan pirssireissulle Iisalmesta Ämmänsaareen,isän vanhimman Aaro-veljen ja entisen apteekkarin lesken Bertta-tädin luokse vierailulle.
Isän vanhin Aaro-veli oli ollut apteekkarina Viipurin sotilasapteekissa,Torniossa ja Suomussalmella.
 |
| Arvin ja Mailan vihkikuva 1950 |
Isäkappalainenkin tuprutteli pikku-Bostonia pajuholkissa ennen filtteritupakka-aikaa.Sitä ennen holkissa oli kärynyt vihreä Nortti eli North State.Sota-aikana hän oli tarjonnut upseerikavereille korsussa Gold Leaf-savukkeita kaatuneen iivanan alpakkaisesta savukekotelosta.
Alpakkainen tupakkakotelo oli jäänyt hänelle sotamuistoksi ja vielä 50-luvulla isä tarjosi piispantarkastuksissa papeille ja piispoille Bostonia kotelon avatusta ja kultadubleisesta sisäkannesta kuminauhan alta.
 |
| Klubi 7 |
Hän oli kyllä nähnyt liiankin kanssa saunassa alastomia savolaisnaisia,mutta tissin äkillinen tarjonta sai veren kaikkoamaan aivoista suhinalla alavartaloon.
Maila-täti ei ollut moksiskaan tapahtuneesta,tyrkätessään meloninsa takaisin yömekon kauluksen alle.
Samanlaista eroottista jäykkyyttä hän oli kokenut pappilan vessassa reikelin takana.lukiessaan äitikappalaisen Kotiliesi-lehteä,missä mainostettiin teräväkuppisia Figura-liivejä.Noustessaan tarpeiltaan housujen sepalusta napittamaan vessanpytyn rinkulalaude oli noussut pilin mukana.
 |
| Jussi,Arvi,Archimedes ja Aldell Koljonvirralla |
Arvin Aldell kylläkin lähti käyntiin ensivedolla,kun taas pappilan Aldell alinomaan seisoi kakkosnelosparrun nokassa rannassa jonkinmoisen korjauksen alla.
Konetta vaivasi yleensä pissaava kaasutin,uppotukkiin ajetun potkurin poikkinainen sokkanaula,kastuvat tulpat ja pehmeät messinkivalumutterit,minkä pastori sai jakoavaimella pyöreiksi. Monet kerrat pappilaivuri oli uhannut upottaa koko helvetinvehkeen keskelle Enäjärven ulappaa,miten hän oli tehnyt talon poikakissan kohdalla,joka synnytti viisi katinpoikaa yhdellä pierauksella. Isäpastori siveysopin opettajana oli antanut suullisen todistuksen taloon otetulle kissalle,että se oli koiras. Hän kiivastuksissaan oli pistänyt katinpojat juuttisäkkiin parin kookkaan rantakiven kanssa ja soutanut järvenselälle upottamaan maukuvat ja sähisevät elukat,
Soutaessaan ponttoonirantaan katiskojen ja verkkojen kokemisen jälkeen, märät kissanpojat tervehtivät upottajaa nau-untakuorossa rantalepikossa.
Upotettu Aldell kyllä olisi painunut ikuisesti järvenpohjaan ja nostettu mahdollisesti myöhemmin jonkun järveen hukkuneen ruumiin etsijöiden naaraan.
 |
| Arvin Aldell vetämässä venettä,missä Maila ja Aune pitivät perää |
Arvi-sedän kesämökki olisi lattiapinta-alaltaan mahtunut pappilan kesämökin verannalle,sopimalla juuri viikonloppuvierailuun. Kesämökkietu VR:läisille oli suuri,joskin mökki ei ollut paljoa suurempi kuin kotikauppalan naapurin pöksytehtaan lasten leikkimökki.
Jussi ja Arvi enimmän ajasta viettivät kalassa rantalaiturin kaislikon kupeessa.Naisväki otti aurinkoa lepotuoleissa aurinkohatut ja kilolasit silmillään mökin edustalla. Kahvinjuonti tietysti kuului mökkiläisten menuun . Jussille tuli mieleen Maila-tädin pärekorista tarjotutuista tuoreista korvapuusteista ja kuparipannuun kahviin ripotellusta suolasta kesäiset heinätalkoot kesämökin vastarannan pellolla.
Maila-täti tarjosi myös kylmää vaarinkaljaa patenttikorkkisesta suuresta pullosta,Arvi-sedän aukaistessa poksahduksella iisalmelaisen Olvi-pilsneripullon tinakorkin toisensa jälkeen...
Pappilassa ei koskaan juotu vaarinkaljasta (ruotsiksi svagdricka) väkevämpää ja vasta muutaman vuoden perästä Jussi näki isänkin maistavan kunnon olutta. Silloin v.1962 kesällä Jussi isänsä kanssa oli seilannut partiolippukunnan Panu-sisälaitaveneellä meripartiolaismiehistöineen Ahvenamaalle ja myrskyisen Ahvenanmeren yli Norrtäljeen. Panun kippari ja partiojohtaja Toivosen Jorkku oli ehdottanut porukkaa menemään yhdessä kaupungille virkistymään yhteen katuravintolaan.
Isä ruotsinkielen tuntiopettajana pistettiin tilaamaan aikuisikäisille olutta,jolloin pastori tilasi mieskyypparilta ruotsiksi svagdrickaa:
--Va är det för nånting? (Mitä sellainen on?)
Kyyppari kysäisi hämmästyneenä.
Hetken funderattuaan kyyppari kysäisi:
--Ni menar ÖL?! Tarkoitatte OLUTTA?!
 |
| Arvi ja Maila ca.1985 |
Arvi-setä ja Maila-täti kyllä kävivät Iisalmesta pappilan sukujuhlissa,kuten Jussin isosiskojen häissä ja äitiruustinnan hautajaisissa.
Isärovastin hautajaisissa v.1987 Arvi-setäkin näytti sairaalloiselta.Hän kuolikin samana vuonna muutaman kuukauden perästä..
Maila-täti Arvi-sedän kuoleman jälkeen päätyi hunningolle ja viinamäenmiesten hyväksikäytettäväksi. Hän oli muuttanut sukunimensäkin entiseksi tyttönimekseen Piipariseksi.
Sekin oli jotenkin traaginen tarina,koska körttiläisestä isän suvusta ei monikaan päätynyt tuuliajolle.
Anna-tädin nuorin poika Martti,joka oli palvellut kirjapainoalalla 35 vuotta, kylläkin menehtyi kuuleman mukaan liiallisesta alkoholin käytöstä.
 |
| Arvi junanvaunussa tupakkatauolla |
 |
| 1939 ca. Junasähköttäjä Arvi VR:n koppalakki päässä Iisalmen aseman rekolissa.. |
 |
| Arvi ja Antton Iisalmen asemalla by Juhart |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti