Aurinko nousee aina idästä ja laskee länteen.Vanhan roddarin muistelmat.Jatkoa.

1957 Moskvitsh 407 Auto-Heinosen
Salon Asemakadun liiketiloissa

Oma kotikauppalani oli siitä erikoinen taksikalustonsa puolesta,ettei pirssitolpalla näkynyt yhtään venäläisvalmisteista vuokra-autoa 50-luvulla eikä edes 60-luvulla,jolloin jenkkiautokalusto vaihtui Mercedes-Benz 190-200d-malleihin.
Maaseudulta kylläkin ajoi kauppalaan Volga- ja Pobeda-takseja..joku ZIMikin...siinä kaikki.
Itäautoja,etenkin itäsaksalaista IFAa ja Wartburgia,P70 Zwickauta,Trabantia sekä EMW 340:tä Salossa näki melko paljon privaattiautoina. Piikkinokka-Mossekin kuului Pobedan kanssa kauppalakuvaan,mutta Pobedan varsovalainen klooni Warszawa oli harvinaisempi,koska sen piirimyyjä Onni asusteli Turussa.
Turkulaisen Auto-Heinosen muutettua kauppalaan 50-luvun lopussa Asemakadulle vanhan Postinkulman taloon,Moskvitsh 407 alkoi siten yleistymään katukuvassa..Ajan mittaan siitä muokattiin Pohjolan oloihin Skandinavia-mallilla.
Salon Seudun Sanomien autokauppasivuilta aina näki päivisin Auto-Heinosen Moskvitsh 407-mainoksen.
IFAa alunperin myi Salossa Onni Hakala ja sen jälkeen Wartburgia Mäki-Auto Helsingintiellä.
IFA F8:n,jopa sen ponttilautakylkisen Lieferwagenin ja F9:n sinistä kaksitahtisavua nelitahtiautoilijat saivat haistella kauppalan pääkaduilla pitkään 60-luvulle asti,kunnes nekin hävisivät liikenteestä itäautoja vihaavan autokatsastusinsinööri Laihon ansiosta.
Laiho katsasti autoja Horninkadulla omistamansa elokuvateatteri Kivan edessä..ja itäautoja melko kovakourisin ottein..
Lainaan tässä Olli Oravan evakkosodista-kirjoituksestani katkelman Ollin Tatraplanin katsatuksesta Laihon kourissa seuraavasti

1959 Autokatsastusta
elokuvateatteri Kivan edustalla
by Juhart

"Olli töiden jälkeen viikon ajan iltamyöhään asti hitsaili Tatransa helmapeltejä,vaihtamalla siirappimaiset öljyt tuoreisiin HD40-yleisöljyihin sekä uudet Champion-tulpat katsomalla tsekin olevansa valmiina katsastukseen.Poliisilaitokselta hän hankki punavalkoiset siirtorekisterilaput puskureihin nahkaremmeillä kiinnitettäviksi. Hän oli kuullut kauppalan katsastusmiehen Laihon olevan erittäin kriittisen,etenkin itäautojen katsatuksissa,hylkäämällä suurimman osan pelkän okulaarisen testin perusteella,jollei sitten lattaruuvitaltalla pistellyt reikiä helmapelteihin tai hyppinyt puskureiden päällä tasajalkaa.
Katsastusasema,jos sitä voisi kutsua edes asemaksi sijaitsi insinööri Laihon omistaman funkkiskino-Kivan edessä kadunvarressa,
Ollin ajaessa katsastusautoletkan perään odottamaan syyniä. Ollin vuoron tullessa Laiho  lapsenkakanruskeassa työtakissa ja Autoklubin ajurin koppalakki päässä kenottaen pyllisteli ensitöikseen Tatran helmojen alle,pistellen lattameisselillä helmapelteihin ja katkaisemalla meisselin terän mielipahakseen, toteamalla vastahakoisesti niiden olevan luunkovat juuri hitsattuina. Takapuskurinkin päälle Laiho kiipesi kuin nuorallatanssija hyppimään tasajalkaa haitarisaappaillaan,saamatta sitä putoamaan kadulle hylkäykseksi..
Moinen klovnimainen temppuilu sai kadunvarteen suuren katselijakunnan buuaamaan sekä hurraamaan.
Todenteolla yrittäessään löytää mainittavaa Laiho avasi auton takaluukun öljyvuotojen havaitsemiseksi,mikä myöskään ei tuottanut tulosta,läimäyttämällä vihassaan takaluukun kiinni sellaisella paukkeella,että naapuritalon räystäspulut hyppäsivät lentoon,jolloin siivensuhinoiden ylle alkoi kuulua yleisön  kiihtyvää taputusta kuin Kiva-kinon Tuntemattoman sotilaan ensiesityksen päätöksessä esiripun laskeudutta.
Tämä oli liikaa Laiholle,joka kasvot punaisina ja hiessä hyppäsi Tatran kuljettajanpaikalle nyökkäämällä Ollia istumaan viereensä koeajolle korttelin ympäri.

1960-luvun autokatsastusta

Laihon piti ajaa Inkerinkadun,Rummunlyöjänkadun,Helsingintien ja Horninkadun ympärilenkin kolme kertaa,vedättämällä ja kiusaamalla joka vaihteella moottorin kierroksia maksimiin,takatuupparin huutaessa kiristen kivitalojen seinien kaiussa korvia huumaavasti.
Laiho ei ilmeisesti tiennyt.että tsekkiläisellä Tatralla oli  kuuluisan sotamies Sveikin pirullinen luonto äärimmäiseen kiusaamiseen asti ja joka koskaan ei antanut periksi,auton pysähdyttyä kinon eteen luovuttamatta.
Vastahakoisesti Laiho kirjoitti ja leimasi hyväksymisensä rekisterikirjaan Tatran nokkapellillä,tiputtamalla hikikarpaloita nenästään siniselle leimalle,mikä pian levisi hämähäkkimäisesti mielisairaalan psykologin mustetahrakuvaksi.

Olli Oravan Tatraplan

Kotiin ajaessaan vasta Perniöntien mäen kiipeämisen jälkeen Viestin urheilutalon kohdalla Olli joutui pysähtymään latausvalon paistaessa kojetaulusta punaisena huutomerkkinä.Kiristettyään tasavirtalaturin hihnan parissa minuutissa,Olli huokasi helpotuksesta,ettei kiilahihna ollut katkennut insinöörin Laihon katurallista.
Urheilutalon edessä seisoskeli joukko armeijan syyniin odottelevia tulevia varusmiehiä,jotka hirnuen ja höröttäen Armiro-sätkät suupielissään laukoivat Ollille,että Tatra taitaa plaanata liian syvällä "veressä" kauppalan murteella (vedessä).
Joku vinoili Tatran olevan  Takra-traktorin sisko,koska kummatkin kuuluvat jo puolikuolleisiin orpomerkkeihin..
Olli letkauksista välittämättä istuutui Tatransa rattiin suuntaamalla Perhelän talokasarmien kulmasta ylös kirkonmäkeen hyräillen Reissumies Tapio Rautavaaran Kulkuripojan valssia..."Olen orpona..mutten orjana..."

Suurarpa EMW Kuopion torilla
by Juhart

60-luvulla kauppalan muuttuessa kaupungiksi kaduilla voi tavata vielä 50-lukuisia EMW:itä..yleensä mustia,mutta eräs salolainen autoasentaja oli käyttökunnostanut EMW Cabrioletin ja maalannut sen Miranolin punaiseksi.
Sekin pian hävisi katukuvasta..ilmeisesti romutettavaksi.
Torille syysmarkkinoiden aikana aina ilmestyi keltamusta EMW Coupe myymään Suurarpoja,mutta jostain omituisesta syystä kukaan ei voittanut sitä pääpalkintona,koska v.1958 Kuopion torilta kohtasin saman auton myymässä Suurarpoja...vai oliko se jokin toinen EMW?
Salon torilla kylläkin lisäksi myi yksi lankkukylki-Mosse arpoja..se piikkinokan puukylkiversio.

Lankkukylkinen arpa-Mosse torilla
by Juhart

Muut arpa-autot seisoivat keväisin torin kioskin vieressä sillankulmassa,mutta ne olivat ranskalaisia Peugeot 203-malleja tai Renault Dauphineita.
Tsekkoslovakialaista Skodaa myi Venho Annankadulla Jawan kaksipyöräisten kanssa.
Kaksisieraiminen Skoda 440 ja sen seuraaja Octavia,joka sai omituiset siiventyngät pyrstöönsä, oli erittäin yleinen automerkki kaupungissa. 440:n edeltäjää ketunnokka-Skodaa ja 1201-lahna-Skodaa näkyi liikenteessä muutama kappale.Ketunnokasta löytyi myös farmarimallejakin ja joku yksittäinen Kabrioletkin.

Ketunnokka Skoda kipsalla
by Juhart

Muistaakseni tuttavaperheellämme Rautkallioilla oli harmaa ketunnokka Skoda,jonka kyytiin olin kerran päässyt,

1961.Lahna Skoda SSO:n maatalousmyymälän
edustalla Vilhonkadulla

Luokkakaverillani lukion ekaluokalla,Bedretdinin Feisalilla oli 16-vuotiaana harmaa lahna Skoda. Hän ajokortittomana kuskasi ruokatunneilla teinimimmejä kutitettavaksi Länsirannan poppelien alle lemmenlullassaan.
Feisal oli tumma ja komea tataaripoika,jolla oli jo viikset ylähuulessa teini-iässä.kun meikäläiselle joutavalle turpajouhet alkoivat kasvaa vasta armeijassa..
P70 Zwickau..se Trabantin edeltäjä oli harvinaisempi itäautomalli Salossa,mutta Lyseon veisto-opettajalla Klenkalla oli sellainen.Hän yleensä paikoitti sen Torikadulle oman huoneeni ikkunaa vastapäätä lähelle lyseon pääsisäänkäyntiä.
Kerran lyskan pojat olivat kantaneet Klenkan

1958. Kaksi rouvaa ja herrasmies
Zwickau P-70:n edessä
Salossa

Zwickaun porukassa ylös lyskan sisäänkäyntitasanteelle ja panneet heinätukon sen keulan alle..
Jostain sattuneesta syystä pojat joutuivat kantamaan sen takaisin alas kadunreunaan. Lyskan rehtori Leo Törmä oli ankara mies ja uskon poikien saaneen muutakin lahjaksi kuin jälki-istuntoa sekä mustutuksia kotiin vietäväksi.
Itäautot olivat aina pikkupoikien ivailukohteina ja joskus myös aikuisten automiestenkin irvailuobjekteja.
Silti niillä pärjättiin pitkälle 60-luvulle asti,länsiautojen tuontilisenssien vapauduttua.
Wartburgit melko vielä 70-luvulle asti rintintin-räpättivät ja savuttivat sinistä kaksitahtipilveä pitkään pikkukaupungin kaduilla sekä maaseudun santateillä

Pistän lopuksi pienen katkelman v.1960 kesämökkimatkastani Juhannustanssit-stooristani,missä kesämökkisaaremme omistaja,karjalainen agronomi Varis peloitteli minua mustalla Wartburgia Salmen sillalla Suomusjärvellä:

Variksen Epsa nortti kädessä
Mustan Wartburgin edessä

"Jussi havahtui ajatuksistaan bussin laskeuduttua mäkeä alas Salmen siltaa kohti.
Edessä olevan sillan vastapäästä alkoi Uudenmaan lääni. Pappilan mökkisaarenkin jakoi keskeltä kivinen rajapyykki kahteen eri lääniin. Saaren asuttamaton puoliska kuului Uudenmaan lääniin.
Isä oli ripustanut keinunkin kahden rajalla seisovan riippakoivun väliin ja papinkakarat saivat kiikkuilla hulvasti kahden läänin välillä.
Tuntui melkein ulkomaan matkalta kiikkulaudan persuspuolen hujahtaessa korkealle Uudenmaan läänin puolelle ja jalat sojossa takaisin korkealle Turun ja Porin lääniin.
Jussi painoi summerista hädissään,ettei joutuisi kävelemään sillan toisesta päästä takaisin veneelle ,kuskin jarrutellessa saapasjalallaan Vanajansa seisokkiin Turun ja Porin läänin puoleiseen sillankorvaan.
Jussin astuessa ovesta kasseineen ja loukattu peukalo sojossa ulos, rahastajamimmi moiskautti ilmaan suu marilynimäisessä ympyrässä pojalle lentosuukon.
Seistessään tienreunassa bussin peräimun vetämä pölypilvi verhosi Jussin santaiseen syleilyynsä .
Vasta pilven laskeuduttua salmen ulpukanlehtien päälle Jussi uskalsi lähteä kasseineen tien yli,katselemalla Taljan liikennelaulun opista ensin vasemmalle ja sitten oikealle.Vasemmalta mäestä ei näkynyt tulevan liikennettä,mutta oikealta puolelta sillalle kiisi kovaa vauhtia ja valoja vilkuttaen sysimusta Wartburg,kaksitahtikoneen pakoputken siristessä yli sadan desibelin kaikuna tienvarren punamullatun saunarakennuksen hirsiseiniltä.Pekka Laineen bussikin oli joutunut väistämään tien keskiharjanteella vihaisesti päälle pärisevää itäsaksalaista ampiaista tienpenkalle.
Jussi oli hypännyt tienvarren heinikkoon kasseineen katsomaan sillan puukannella renkailla ärheästi kopistelevaa Itä-Saksan ihmettä,minkä ritilämaskikin istui ilkeässä virneessä..

1961 Wartburg 311.

Hän tunnisti kuljettajan.
Se oli agronomi Varis,joka oli kehunut ajavansa vain "viipurilaisella järellä". Liikennesäännöt agronomista oli tarkoitettu vain huonoille autoilijoille..
Vielä yli viidenkymmenen vuoden perästä Jussi muistaa tarkasti agronomin naaman pirumaisen virneen ratin takaa, ikäänkuin reservin kapteeni Varis olisi hyökännyt sillan yli ryssävainolaista vastaan ja huutanut suu vääränä "Äl' yli päästä perhanaa!"
Wartburg onneksi paineli vauhdilla ohi ja mäkeen,kääntymällä rinteessä vasemmalle Salitun tienviitalla,jonka Jussi aina disleksikkona oli lukenut Sallituksi ja ihmetellyt, mikä sitten voisi olla kiellettyä kyläpahasessa.
Jatkuu...

Aurinko aina nousee idästä ja laskee länteen.Vanhan roddarin muistelmat.

Sam Gloverin Venäjältä ostama UAZ 452

Rautaa itärajan takaa
----------------------------------------
Kun seuraa nykyisiä klassikkoautolehtiä pyhästä netistä,niin lukijoiden mielipiteet nostalgian sumeisissa silmissä keskustelupalstoilla jakautuvat kahteen leiriin : itä- ja länsiautot....
Suomalaisesta kaksileirisyydestä huolimatta täällä Britanniassa mm. Practical Classic-lehdessä,mikä enimmäkseen käsittelee brittiautoja,yksi lehden tekninen autotoimittaja Sam Glover on enimmäkseen keskittynyt itäautoihin.

1965 Syrena miliisiauto

Gloverin lisäksi Wheeler dealersit Mike Brewer ja Edd China entisöivät puolalaisen Syrenan ja kutsuivat vielä Puolan Britannian suurlähettiläänkin sen koeajoon Lontoon kaduille..

Glover on käynyt mm. Venäjällä,Puolassa,Romaniassa ja Bulgariassa saakka hankkimassa käyttöentisöiväksi Moskvitshejä,Volgia,Trabanteja,Tatroja.Tshaikoja ,Wartburgeja jne..
Glover ei kokonaan ole juuttunut itäautoihin,hankittuaan Jenkeistä 1961-mallisen neliovisen Chevrolet Corvairinkin käyttöremonttiin palstalleen...ja 50-luvun alun ranskalaisen Hotchkiss-Gregoiren.
Glover viettää kaiken vapaa-aikansa etsintämatkoillaan maailman eksoottisista paikoista.
Hän samoin yrittää pitää 50 harvinaisen klassikkoauton fliittiään ajokunnossa...turkkilaisesta Anadolista puolalaiseen ZUK-pakettiautoon..
Viimeisessä numerossa hän oli hankkinut yhdeltä venäläistutulta Wankel Ladan,jollaisesta itsekään en ole koskaan kuullut.
--Lada oli suunnitellut 38 Wankel-moottoria 30 vuoden aikana!
--Wankel-voiman salaisuuksia rautaesiripun takaa!
--Yksiroottorinen Zhiguli!
Glover paksuin kirjaimin kirjoittaa otsikossa.
Ladan Wankel-moottori ei itseasiassa ole mikään uutuus venäläisessä kopioautoteollisuudessa.mikä jo alkujaan alkoi 30-luvulla Fordin A-mallin kopiovalmistuksella GAZ-merkin alla. Ladan Wankel-moottoria valmistettiin kylläkin NSU:n lisenssillä.

Presidentti Franklin D. Rooseveltin allekirjoitettua II Maailmansodassa Puna-armeijalle Lend-lease-sopimuksen, Muurmannin sataman kautta rautateitse kuljetettiin Äiti Venäjälle tuhatlukuisin sotajeeppejä sekä Studebaker-kuorma-autoja III Valtakunnan armeijan ajamiseksi takaisin Stalingradin ja Leningradin porteilta länteen.

1942-45 Studebaker US6 KB
 Lend-lease kuormuri

Siitä sota-Studebakerista myöhemmin valmistettiin aitoja venäläisiä GAZ-kuorma-autokopioita.
Punatähtisten amerikkalaisvalmisteisten Bell P-39 Airacobra-hävittäjien konetuliaseiden luotisuihkuja suomalaiset joukot saivat väistellä kannaksen poteroissa.
Äitini IV-lottana Iisalmen vesitornin päällä Talvisodan tulipalopakkasissa kutsui niitä Gutzeitin koneiksi.
Sitten sodan jälkeen jenkit tahtoivat antaa sodan hävinneelle Suomelle Marshall-apua,jonka saamisen itäystävät torjuivat.
Itse sain Amerikanapuna sodan jälkeen syntyneenä Amerikan tantaltamme voimapaperipaketissa Michiganin Ypsilannista makeannälkään Hershey-suklaapatukan ja isä tupakkanälkään Pointers-piipputupakkapöntön.

Venäläinen Bell P-39 Aeracobra

Nixonin Brezneville lahjoittama Lincoln Continental
1973

1935 ZIS

Niin...ja että Mr. Henry Ford oli myynyt A-mallin tuotantokoneet Isä Aurinkoiselle,joka omisti monta loistolänsiautoa,kuten hänen kuuluisa ja viimeisten kommunismiaikojen perinnönjakajansa Leonid Breznev,joka sai
v.1973 autokokoelmaansa presidentti "Tricky Dicky" Richard Nixonilta Lincoln Continentalinkin lahjaksi.
Oliko Mr. Henry Ford myynyt myös 33-34-mallisten Fordien tuotantokoneet Isä Stalinille,koska 1935 ZIS koriltaan muistuttaa niitä..jopa keskeltä alamutkalle taivutetuin kromipuskurein..kuin aidoissa Fordeissa ?

2014 Viktor Janukovitsin itärautakokoelma

Ainoa ns. entisen itäblokin maan pääministeri ja Venäjälle Putinin siipien alle paennut ukrainalainen monimiljonääri Viktor Janukovitsh oli poikkeavsti koonnut komean kokoelman itärautaa..

Paasikiven 1950 ZIS 110

Kertomusta siitä,että 40-lukuinen Zis 110 ja Tshaika pohjautuisivat Packardeihin ja että Packard oli myynyt 40-alun vanhentuneet tuotantomuotit Venäjälle,,,,Packardilla ollaan lausuttu epätodeksi..eli valheeksi..
Silti pelkällä okulaarisella vilkaisulla joka-automies voisi lausua Zisistä ja Tshaikasta,että Packardeja ne ovat,joskin venäläisillä mausteilla...tai toisinpäin venäjänlimppu Dunkin Donutsien sokerikuorrutuksella..
No..itäystäviemme teollisuusvakoilusta melkein kuka tahansa tarkkaavainen lukija on saanut vihiä. Useiden itäturistitoverien Praktica- ja Zenith-kamerat ovat väläytelleet jo 50-luvulta alkaen salamavalojaan Pariisin ja Lontoon Earls Courtin vuosittaisissa autonäyttelyissä länsiautojen osastoilla tiheään tahtiin..

1958 Tähtinokka-Volga ja 1953
Ford Customline-taksit rinnakkain

1946.Tom McCahill testasi  Packard Clipper 8:n
Mechanix Illustrated-lehdessä

Itäautoista on tällä vuosituhannella tullut länsimaissa jonkinlainen kuriositeetti- ja kehuntaesine . Jopa kuuluisa amerikkalainen TV-persoona ja autokeräilijä Jay Leno on hankkinut Volga M21:n kokoelmaansa tyypillisenä kommunismin ajan KGB-autona,millainen panee melkein jokaisen iowalaisen ja trumppilaisen punaniskajenkkifarmarin ironisesti hymyilemään venäläistä ruplahymyä jonkinlaisena neuvostoajan kolhoosiagraarisena kulkuneuvona.
Jo niin aikaisin,kun 1960 amerikkalainen Mexhanix Illustrated-lehti esitteli  venäläisenä rautana Moskvitshin sekä Tshaikan...
1964 Mechanix Illustrated-lehden autokoeajaja Tom McCahill "Uncle Tom" koeajoi Volga M21:n,josta hän kehui,että sillä voisi ajaa melkein ylös männyn latvaan asti..jos pystyisi.
Auton hän oli hankkinut koeajoon Belgiasta
.
Suomessa muistellaan nostalgisesti itäautoja jonkinlaisina mustavalkoisina Kodak-laatikkokamerakuvina piirongin päällä armeijakuvan ja vihkikuvan välissä,jossa aktiivinen unohtaminen on kullannut raamit.
--Meidän faijalla tai papalla oli sellainen Mosse tai Pobeda!
--Se oli lämmin auto ja siinä oli kovat ja paksut pellit!
Moni on lausahtanut muistoissaan.
Pirssimiehet kehuivat Pobedaa lämpimänä taksiautona,koska 50-luvun alussa länsiautoja harva sai käyttöön tuontilisenssien tiukkuudesta.
Itäautoja sai melkein ilman odotusaikoja.

1958.Pobeda-taksijono Helsingissä

Sylvi Kekkosen lahja-Moskvitsh Elite

Pobedan muodoista löytyy jotain 40-luvun Plymouthia sekä Fordia,joskin sen alitehoinen ja Ford A-malliin pohjautuva sivuventtiilineloskone ei pannut pirssimiestä kiirehtimään lusikka pohjassa.
Samoin olivat asiat 1957 esitellyssä Volga M21:ssä,jollaisen presidentti Kekkonekin sai lahjaksi Nikitalta..sellaisen hirvi-Volgan,joka maskiltaan ja juustokuuppamittaristoltaan muistutti 1952 Ford Customlinea,jonka keskipropellin tilalla kiilsi krominen neuvostotähti.
Kekkosen Sylvi-rouva taas sai itäystäviltä lahjaksi Moskvitsh Eliten..ja UKK:n edeltävä Juho Kusti Paasikivi ZIS-Packardin..
Pyhä Sylvi kylläkin piti parempana Austin Mini-lahja-autoaan,jonka hän sitten kolaroi 1965 ratikan kanssa Helsingissä.
Siihen päätyivät Sylvin ajot,,joskin ilman fyysisisä naarmuja.
Psyykkisiä naarmuja Sylvi taisi saada enemmänkin UKK:n Lapin reissuista
Volgaa myytiin Belgiassa tuunattuna  Eurooppaan dieselkoneisena ja olen kuullut jopa yhdestä belgialaisesta Volga M21-farmarista,johon oltiin lisätty oikeat woodyn puukylkijäljitelmätkin.
Suomessakin Volgia muunneltiin dieseleiksi.

1956 GAZ ZIM M12-taksin luovutus

Toinen amerikkalaisvenäläinen mutaatioauto oli GAZ ZIM M12,joita suomalainen pirssiväki sai takseiksi.
ZIM muistutti silmät tirrissä katsottuna pseudo-Cadillacilta maskiltaan,jonka korissa oli joitain 40-lukuisen Buickin piirteitä.Niitä muunneltiin Suomessa Perkinsin dieseleiksi bensajuoppouden takia..
Moskvitsh 407 tultua markkinoille sotilasmanttelin harmaana Suomeen 1957 kieppeillä,sitä kohennettiin vuosikymmenen lopulla muodin mukaisesti kaksiväriseksi oikein länsimaisen pastellinvärisinä,joskin sen vanteet pysyivät ryssänbeessisinä.
Mielestäni Mosse ritilämaskillaan ja kaksivärisenä muistutti kaukaa Standard 10 Pennantilta...

1961 Moskvitsh M407

1957 Standard 10 Pennant

jatkuu...Omat itäautokokemukset..

Fiat-stoori Hermannista.Manilan ja Hermannin kusiaisista ja muista ötököistä.Vanhan roddarin muistelmat.2.

1946 elokuun 18.Amerikkalaisen tutkijan Robert
L.Pendletonin 1939-46 Fiat 500 Topolino Filippiinien
 maatalousministeriön kuljettajin

1946 Fiat 500 Topolino Pangasinanissa 2015

Manilan Fiatit
---------------------------------
Jos menen suomalaisista Fiat-kuusisataisista eteenpäin 1980-2000-luvuille asti,jolloin Manila oli minun kotikaupunkini,niin sen suuren 20-miljoonaisen asukkaan metropoli kätki sisäänsä laajan merkkikirjon eurooppalaisista tuontiautomerkeistä..
Fiatkin kuului näihin tuontimerkkeihin.
1960-luvun italialaisiin tuontiautoihin kuuluivat Fiat Millecinquecento 1500 ja Multipla.kuten allaoleva Autoindusriya-blogi kertoo,mutta kyllä Fiat kuusisatasiakin löytyi tuontilistoilta.

1966 Kartimar Shopping Center.Pasay.
Fiat 1500 vasemmalla.Keskellä Hillman Minx ja
Superminx-taksi

Getting crowded

British Motor Corporation, Britain's equivalent of GM, brought in the Austin Cambridge diesel, Morris Oxford, MG 1100 and the Triumph Herald. FABAR motors were the official Mini importer. Iberian Motors, situated where Trinoma is now,  imported the Spanish made version of the Citroen 2CV and the equally absurd looking Ami 6. Demetrio Munoz, a pal of President Macapagal, imported Peugeot 403's and 404's in diesel and gas. Munoz were also the importers of the Borgward coupe, Henschel-Hanomag trucks and MAN buses, all from Germany. Domingo M. Guevara, another Macapagal friend, imported the Volkswagen Beetle and later set up DMG to assemble it in volume numbers. Ysmael Steel, started with FIAT's 1500 millecinquecento and the 600 Multipla and was gearing up for Alfa Romeo. Popular Architect and car connoisseur C. C. de Castro, imported Glas and Goggomobil cars from Germany and rebadged them as Castro. The Hahn family, BMW motorcycle distributors, were very cautious about bringing in BMW cars though. Renault, despite its unconventional styling, was touting its unusual engineering.

1966 Vasemmalla Multiplan keulaa.Edessä Triumph Herald.

Fiat 600 Multiplaa Manilassa käytettiin taksikäytössä,jonka merkkivalikoima oli melko kirjava. 60-luvuna alussa Manilan takseiksi saatiin,kuten Autoindustiya kertoo,Austin A60 ja Morris Oxford-Dieseleitä.Takseina oli lisäksi pieniä Standard 8-malleja sekä Hillman Superminxejä ennen japanilaisten toista maihinnousua.Pienempi Fiat 600d-malli sopi hyvin DMG-tehtaalla kootun VW-kuplan kilpailijaksi privaattiautomarkkinoille.Sille kävi samoin kuin suomalaisille sisarilleen,että ruoste hiljalleen söi ne markkinoilta..osasyynä oli myös varaosien puute,kun mallin maahantuonti lopetettiin.vasta 90-luvulla markkinoille esiteltiin Fiat Unot,joidenka elinikä jäi kovin lyhyeksi,kuten VW Poloillekin varaosien ja maahantuojan huollon puutteesta.

1966 Fiat 600 ja Renault 4 Fourgonette
Cine Moderon edustalla
Manilassa.

1976 .1961 Pontiac Laurentianini ja 1967 pompannappini
By Juhart

Takaisin Hermannin Fiateihin

----------------------------------------------------

Itse satuin ostamaan v.1975 itselleni 1967-mallisen ja poikavauvan sinisen Fiat 600:n alaiseltani Saloran TV-tehtaan mainosvaraston hoitajalta,perniöläiseltä kaverilta..Timolta.

Hintaa oli 400 vanhaa Suomen markkaa ja kaupan päälle sain mukaan kotitekoisen ja puukehyksisen ralliratinkin..

Autolla kuljetin pesuettani ainakin yhden vuoden ajan.kunnes sen rinnalle Amerikanautohulluudessani ostin 61-mallisen kanadalaisvalmisteisen Pontiac Laurentianin,jonka runko,tekniikka ja kuutoskone olivat suoraan samanikäisestä Chevroletista.Ajelin siten isärovastin renkaanjälkiä,koska pappilan ensimmäinen auto sattui olemaan 1966-mallinen Neckar Jagst 770,Neckarsulmissa tehty teutooninen kopio Fiat 600:sta.salamanmuotoisin kylkikromein. Niksmannit näyttivät pitävän näistä Blitzeistä,kuten Opel merkeissään ja Messerschmittit Lontoon yllä v.1940 salamahyökkäyksissä.

Kuusisatanen oli melkein yleisin auto kotikaupunkikuvassa 60-70-luvuilla.Sitä haukuttiin kusiaiseksi ja pompannapiksi ja sitä sai 70-luvun värihurmiossa pissankeltaisena ja myrkynvihreänä..sen ajan muotiväreinä. Italialaisten kuusisatasten rinnalle ilmestyivät lisäksi espanjalaiset SEATit ja jugoslavialaiset Zastavat. Puolalaiset Polski-tehtailla taas tekivät pientä Fiat 126P-mallia,joita pikkukaupungissa pörisi parikin kappaletta...yksi sellainen oli Ruuhikoskenkadulla asuvalla kaverillani,Saloran TV-tehtaan lähettämön esimiehellä..

1968 SSO:n maatalousosasto.

Fiatin maahantuojan Autonovon piirimyyjänä kaupungissa Vilhonkadulla oli Salon Seudun Osuuskaupan Maatalousosasto,joka esitteli kuusisatasia myymälässään Massey-Ferguson-traktorien, moottorisahojen ja apupaskasäkkien suloisissa maalaiskulisseissa..

SSO:n pakettiautofliittiin samoin kuului 60-luvulla Fiatin eri tavara-autovariaatioita.Pikamyymälän eli valintamyymälän ruokaostosten kotiinkuljetusautona oli Fiat 850T-pakettimalli,jonka kyytiin usein pääsin tavaratalon kesätalkkarina.Miesten pukuosastopäällikön Lehtosen poika oli silloin kesätsupparina,kehumalla kuinka monen komean kotirouvan sänkyyn hän oli päässyt jakelumatkoillaan.

1965 Salon messut.Vasemmalla SSO:n FIAT-autovalikoimaa,
850,1100 ja 850T ja 238T-pakettiautot

Myöhemmin olin ammattikoulun maamittarikurssin käyneen Lehtosen pojan mittamiehen apulaisena KOPin pankkitalon pohjatöissä..ja saimme pankin siirtymään parilla metrillä hammaslääkäri Edvin Eklund-Äyhön tontillekin.Työmaan mestarikin siitä tiesi,mutta unohti koko asian pudottuaan kännipäissään yövalujen aikana betoniseinän päältä laatalle..vahingoittumatta korpastaan humalaisen onnella.Pää siteessä hänet tavattiin puolen yön tienoilla kaupunginhotellin baaritiskiltä.

SSO:n rautapuolen jakeluautona oli isompi Fiat 238T-malli,jonka kyytiin pääsin maaseudulle viemään Rosenlewin jääkaappeja hanttimiehenä.

1974 FIAT 238T

1965 Fiat 850T

Markku Alen ja Kiiki Kivimäk
sekäi
Fiat Mirafiori Abarth 131

Fiat 600:n suosion myötä Pompannappi pärjäsi myös jäärata-ajoissa ja paikallisissa ralleissakin.Moni Fiat-mies viritti autojaan ainakin Abarthin pakoputkijatkeilla sekä Abarthin skorpionitarroilla,raottamalla takakonepeittoa  "abarthimaiseksi".

Oikeita Abarth-virityksiäkin kyllä löytyi.

70-luvulla Markku Alen ja salolainen Kivimäen Kiiki kartturina pärjäsivät isoimmissakin kisoissa Fiat 131 Abarth Mirafiorilla.

Viimeisin kosketukseni Fiat-merkkiin tapahtui Saloravuosinani 1974-80,kun eräs vaimoni tuttava,keski-ikäinen Carol-amerikkalaisneiti tarjosi minulle uutta Fiat 127 Bellaa arkiautokseni...ja ihan ilmaiseksi.

1975 Fiat 127 Bella

Hän ei amerikkalaisena koskaan tottunut käsivaihteisiin autoihin,jolloin Bella jäi käyttämättä.

Bella oli minusta oikein kätevä nurkka-ajoauto kaupungissa. Eräänä talvikeskipäivänä ajoin Bellalla ruokatunnilla Salorankatua Mariankadun risteykseen.Edessäni risteyksessä seisoi upouusi Morris Marina vilkuttamassa vasemmalle,mutta kääntyikin odottamatta eteeni oikealle,jolloin poljin jarrua pohjaan..

Bella lisäsi vauhtia jäisellä kadulla kuin vasara ilmassa hamara edellä suoraan Marinan takapuskuriin.

Marina kuski liikenneraivossa oli lyödä minut jäiseen katuun mutkalle vääntyneestä brittipuskurista,mutta ehdotettuani poliiseja kutsuttavaksi paikalle,hän muristen hyppäsi puikkoihin ,häviämällä Kaisan baarin liikenneympyrään. 

Bellasta särkyi vain muovinen maski,jonka kävin vaihtamassa Vilhonkadun Hankkijan korjaamolla uuteen.

Bella italiana!

jatkuu..

Ryöstö Easthamin High Streetillä.Lontoon postilla. Loppuselvittelyä.

Eastham High Street Primark

Korttikuumetta
---------------------------

Seisoessamme siinä WH Smithin kirjakaupan oven edessä plastiikkipoliisien hävittyä katuvilinään,havaitsimme.ettei meillä ollut punnanpenniäkään fikassa,saatika eläkeläisten bussikortteja eli niitä Freedom Passeja,että pääsisimme numero 147-kaksikerrosbussilla Royal Victoria Dock Roadille Custom Houseen,josta olisi 5 minuutin patikkamatka kotiin.
Kukkarossani oli ollut myös.NI-korttini eli National Insurance Card...paikallinen Kelakortti,jota roistot eivät voi onneksi käyttää,koska korttikäyttö ollaan lopetettu.
NI-numero kelpaa vain oikealle käyttäjälle. Lisäksi taloyhtiömme Anchorin vuokranmaksukortti oli mennyt roistoilta lompakossa roskikseen.
Soitin kännykällä vanhimmalle tyttärellemme Johannalle meille kotiin Custom Houseen.jos  hän voisi tulla jelppaamaan meidät kotiin kymmenellä punnalla minicabin taksaan.
Venttasimme Johannaa puolisen tuntia,koska 147-bussi ajoi viikonloppuaikataulussa eli parinkymmenen minuutin välein..
Hannan saavuttua WH Smithin ovelle rouvani halusi mennä vielä Primarkiin vaateostoksille,jolloin tuhahdin,ettei meillä ole liksaa mihinkään ostoksiin..Rouvallani on diabeteksen ja munuaishemodialyysin aiheuttamia muistikatkoja vähän väliä.
Hanna ovelana samoi minulle,että rahan saanti on mahdollista,jos minulla olisi vielä balanssia tilillämme,että siirtäisin onlinella rahaa hänen tilille kännykkä-appsilläni.
Kollasin mobiili-Pinillä saldoni,havaitsemalla,että Barclay oli tilittänyt koko kadotetun ja varastetun summan 400 puntaa takaisin tilille puolessa tunnissa....
Hanna kävi nostamassa Barclayn seinäautomaatista 50 puntaa,jolloin naisväki pääsi taas tuhlaamaan rahojaan kudeostoksiinsa.

Easthamin maanalaisasema

Primarkin jälkeen lykkäsin rouvaa High Streetin ylämäkeä Easthamin maanalaiaseman viereiselle Minicab-asemalle,jossa buukkasin auton Freemason Roadille,
Kerroin perheeni naisväelle taksissa,että jostain sattuneesta traumasta ja itsesuojeluvietistä en koskaan palaa Easthmiin edes pienellekään ostokselle...ja jos joku väkisinkin haluaa minut mukaan reissulle,niin kiinnitän kukkaroni rautaketjulla fikkaani.

Viikon päästä olin venttaamassa uusia Barclayn debitkortteja,joita ei kuitenkaan putkahtanut postiluukusta.
Petosryhmän virkailija oli unohtanut koko uusimisen,joten soitin Barclayn kortinuusintavirkailijalle,joka sattui olemaan Edinburghissa,Skotlannissa erään Barclayn ulkoistetun Call Centren virkailija. Puolisen tunnin turvakysymysten perästä skottimies kertoi,että kortit saapuvat postissa kolmen päivän sisällä...yritti vielä myydä kaiken lisäksi SKY-laajanauhajanavalleni vakuutuksia..joista kieltäydyin paikalla samomalla.."Thanks for the cards..no more deals!"
Olin onnellinen lisäksi siitä.ettei Barclayn korttiosastoa oltu ulkoistettu Mumbaihin Intiaan..
Kortit tipahtivat postiluukusta 2 päivän perästä.
Kävin taloni Anchorin Scheme Managerin Jayne Lewisin konttorissa pyytämässä uutta vuokranmaksukorttia kadotetun tilalle.johon Jayne vastasi etelälontoolaisella ärrättömällä cockneymurteella--"I'll plice the ovdev thvu Anchov..sovvy fov youv tvouvle!"
Sitä ankkurikorttia venttasin viikon..ja kävin ohimennessäni kerran utelemassa Jayneltä siitä,jolloin hän vastasi unohtaneen koko jutun jostain hässäkästä..
Kysäisin Jayneltä oliko hänelläkin diabeteksen aiheuttamia muistihäiriöitä,kuten rouvallani..
Jayne: "Oh,John dahling..not yet..but I'm ovevloaded by so many ovev pvoblems !"
Toisen viikon perästä sekin kortti tipahti postiluukusta.

Finis....

Ryöstö Easthamin High Streetillä.Lontoon postilla.2.osa.

Eastham Market Hall

Eastham Market Hall muistuttaa suomalaista vanhaa kauppahallia tiiliseiniltään,mutta sen sisäkaupat myyvät enimmäkseen indopakistaanibengalilaisia tuotteita halal-lihakaupoin ja hijab-liikkein.Jotenkin kauppahalli on muuttunut arabialaiseksi basaariksi.
Toki joitakin aitoja brittikauppojakin mahtuu väliin,kuten pääsisäänkäynnin vieressä toimiva kalakauppa,josta käyn aina ostamassa kilon kilohaileja (sprats) suomalaisen korvikesilakkalaatikon aineiksi.
Cockneykissamme eivät kylläkään tykkää kilohailikalasta,kuten suomalaiset rotukaverinsa torisilakasta totuttuaan kalliiseen gourmet-kissanruokaan lähimarketistamme.
Kauppahallin sisältä löytyy se rouvani suosima filippiinokauppa,mikä muistuttaa aika paljon aitoa manilalaista sarisari-storea,sellaista urbaanin Manilan joka korttelin sekatavarakauppaa,josta saa kaikkea Kotex-tampoonien ja Chicharonin eli käristettyjen possunnahkachipsien väliltä.

Sarisari Store

Mervillessä kotialueellani sarisarikaupasta sai jopa ostaa savukkeetkin irtonaisina eli Por Stick..jollei ollut varaa koko askiin.
Kärräsin vaimoni sarisarikaupalle,jossa hän nousi pyörätuolista omille konteilleen valitsemaan tarpeita viikon köksäykseen.Kauppaan ei pääse pyörätuolilla sisään.koska koko sisäalue on tupaten täynnä filippiinotuotteita Datu Puti-soijakastike- ja etikkapulloista filippiinojen cateringvalmisruokaan,jota saa lämpimänä muovirasioissa kotiinvietäväksi.
Ostoskoriin tulikin karekarelihaa ja possunveressä valmistettua dinuguan-sisäelinkaserollia...rouvani herkkua..
Ostokset maksoin Barclayn debitkortillani,pyörätuolikassin täytyttyä piripintaan asti ja 40 puntaa köyhempänä suuntasimme takaisin High Streetille kohti WH Smithin kirjakauppaa,josta ostan joka kuukausi keräilyautolehteni lisäherkkuina tilaamalleni suomalaiselle Mobilistille ja Mobilisti Seniorille.

Eastham High Street WH Smith

Primarkin vaatekaupan kulmalla pysähdyimme kävelykadulla Chesterfield-savuille..ja katsomaan ihmisvilinää,joka tummana hijabeissaan ja miesmekoissaan talssaili Tescon marketiin sekä Primarkin halpavaateliikkeeseen..Yhden pienen kahvilan edessä ulkopöydista kuului aitoa cockneytä,neljän vanhan ja aidon perusitälontoolaispapan ryypätessä mukeista maitoteetä käsinkierretyn sätkän savussa. He olivat sitä hiljalleen sukupuuttoon kuolevaa aitoa valkoihoista cockneyasujamistoa,joka osimmiltaan oli paennut ulos Essexin maakuntaan pois aasialaisen imigranttivyöryn alta.
Papat ilmeisesti olivat vanhoja Docklandsin ahtaajia jutuista puheenollen..
Docklandsin kaijat ja tiiliset satamavarastot lähellä meidän Victoria Dock Roadia ovat ajan saatossa muuttuneet lontoolaisen eliitin luksuasunnoiksi..eikä Thamesilta ole kuulunut vuosikymmeniin valtamerirahtilaivojen sumutorvien töräytyksiä..
Ainoa pilli.joka huutaa Woolwichin Silver Citystä on Tate et Lylen sokeritehtaan pilli...
Custom Housessa nokkaani tunkeutuu tuttu salolainen sokeritehtaan melassin ja leikkeen tuoksu käyntiaikoina..
Omaan Pauligin-suodatinkahviini pistän pari Tate et Lylen sokeripalaa suomalaisen Sirkku-sokerin sijasta. Pauligin kahvia saan Stratfordin liettualaisesta Lituanica-kaupasta..

Työnsin hiljalleen rouvaani pyörätuolissa kohti WH Smithiä läpi ihmistungosta,josta silmäni havaitsivat vain beessinvärisiä afgaanimyssyjä,valkoisia muslimikissankuppikalotteja,sinisiä New York Yankees-lippiksiä ja harmaita huppareita sekä mustia hijabeja,joidenka silmänaukot muistuttivat postilaatikon luukuilta..
Ja lopulta käänsin käsivinkkarilla pyörätuolin vasemmalle WH Smithin automaattiovesta sisään,vaikka moni mobiilisokea yritti kävellä päin ambulatoorisen tuolin jalkatukia.
Pysähdyin ja panin tuolin paikoitusjarrun päälle autolehtihyllyn eteen ryhtymällä kyykyssä etsimään alahyllyltä Classic Van- sekä Practical Classics-lehtiä,jotka löytyivät hiirenkorvaisten numeroiden alta. Minua aina kuvottaa ase,että moni kirjakaupassa kävijä tulee vain lukemaan lehtiä hyllystä ja ostamatta mitään,joten joudun penkomaan ehjät numerot lehtipinkkojen alta.
Lontoossa en ole vielä tavannut kirjastojen lukusaleja kuten kotikaupungissa Salossa,vaikka kuuluisa skottilainen Rags to Riches-miljonääri Andrew Garnegie oli lahjoittanut itä-Lontoon borougheille kymmeniä komeita ruskeakivisiä kirjastotaloja.

Kaikki vain 10 punnan tähden!
---------------------------------------

Lehdet käsissäni lähestyin pyörätuolilla itsepalvelukassaa,jolla voin maksaa debitkortin joko PIN-numerolla taikka pelkällä kortin kosketuksella ruutuun (Contactless Barclay Card)...
Päätin kylläkin naputella PIN-numeron peittämällä kukkarollani näppäimistön 9 puntaa ja 50 penniä.kun maksun tehtyäni rouvani lykkäsi kouraani chipsipussin..50 penniä..sanomalla,että tämäkin piti maksaa..
Siinä hätäkässä olin jo silmistynyt kaikesta ekstraduunista,joten maksoin senkin pikaisesti kortilla..peittämättä enää näppäimistöä kukkarollani,josta kolikot rapisivat ulos pöydälle..
Se kävikin kohtalokkaaksi!
Kokosin pyörivät kolikot kukkarooni,panin ostokset kassiin ja suuntasin ovelle,
Ulko-ovelta käännyin oikealle kohti Primarkia,kun parin sekunnin päästä totutulla tavallani kokeilin vasenta takintaskuani,joka tuntui tyhjältä..
Ei kukkaroa!
Hätääntyneenä kärräsin rouvan takaisin sisään kirjakaupan itsepalvelukoneelle,missä ei myöskään kukkaroani näkynyt,jolloin kerroin myyjälle.että minut oltiin putsattu.
Myyjä kuulutti kaupan vartijan paikalle..ja joka oli piilossa yhden kirjahyllyn takana.
Vartija oli vanha harmaatukkainen afrikkalainen eläkeläisukko,joka iPadillä yritti kelata CCTV-kameroista takaisin tapahtumaa,annettuani sille kuitin ostostapahtumasta.
Tulosta ei löytynyt.koska pappa oli pannut sisälle väärän ajan puolta tuntia aiemmin....
Sanoin papalle,että meidän pitää painua äkisti rouvan kanssa Barclayn pankkiin perumaan oman ja rouvani debitkortit--ja tulemme takaisin,kun kortit ollaan mitätöity..

Eastham High Street Barclays

Barclayn pankki oli parin korttelin päässä.
Jouduimme jonottamaan vartin.kunnes asiakaspalveluvirkailija otti meidät vastaan.
Selvitin tilanteen korttien ryöstöstä,jolloin pienessä hetkessä kummatkin kortit oltiin mitätöity....mutta ryövärit olivat kerinneet jo puhdistamaan tililtämme lähes 400 puntaa..ensin parin pankin automaatista kokeeksi 20 punnan nostoilta..100 puntaa Hsbc:stä ja 200 puntaa juuri tämän Barclayn haarakonttorin ulkoautomaatista..
Jouduin pankin sisäpalvelupuhelimesta soittamaan Barclayn petososastolle,jonka neidin kanssa kaikkien turvakysymysten lisäksi loppuselvittely kesti puolisen tuntia..
Pankkiselvittelyn jälkeen palasimme takaisin WH Smithin liikkeeseen,jossa turvamiespappa lopulta oli saanut videokuvat iPadillään tapahtumasta.
Kuvat näyttivät,miten kassalla vasemmalla vieressäni seisoi yksi ,ilmeisesti romanialainen huppupääpoika ikäänkuin ostamassa jotain ja toinen huppupää seisoi rouvani takana tiiraamassa PIN-koodiani...eli  tekonen oli täysin suunniteltu etukäteen.
Ihmettelin samoin miten turvamies edes salli tällaisten luistelijoiden sisäänpääsyn...joiden kohteina ovat juuri itsepalvelukassat ja korttimaksumasiinat.

Plastiikkipoliisit

CCTV-kuvassa kaverit olivat lähteneet meidän perään ulos High Streetille,missä aivan kirjakaupan ovella toinen huppujuppi nykäisi lompakon vasemmasta taskustani,kun käteni olivat kiinni pyörätuolin aisoissa..
Turvamies oli kutsunut poliisikaksikon paikalle..joka ei ollut edes ihka poliisikaksikko,vaan ns, plastiikkipoliisipari,(Police Community Support Officer) joilla ei ole edes pidätysoikeuksia.Nämä..yksi miespuolinen aasialainen ja toinen naispuolinen aasialainen CCTV-kuvan nähtyään yhdestä suusta lausuivat,etteivät voi tehdä asialle mitään.koska ryöstö oli tapahtunut ulkona eikä sisällä,vaikka kuvat osoittivat suoraan epäiltyihin..koska liikkeen ulkopuolella ei ollut kameraa.
--Soittakaa numero 111 ja tehkää rikosilmoitus!
Itse kirosin turpaani ja lähdin puskemaan alas High Streetiä....."Bloody useless plastic jobworthys!!!"

jatkuu...

Ryöstö Easthamin High Streetillä.Lontoon postilla.1.osa.

Nisa Local,Freemason Street

Kävin aivan äsken Nisa-nurkkakaupassa ostamassa sellofaaniin pakatun kanan uunissa paistettavaksi.
Freemason Roadin kauppakadulla Nisan Localin naapurissa ikkuna-asentajat olivat purkamassa Coralin vedonlyöntikaupan näyteikkunaa,joka jo monenmonituista kertaa oltiin lyöty nyrkillä säpäleiksi..yleensä jonkun turhautuneen vedonlyöjän kädestä.Nisan kassalla kerroin intialaiselle Ericille,että varmuuden varalta kai ikkunoiksi pitää asentaa panssaroidut lasiruudut vahinkojen estämiseksi..
Eric vastasi,että ikkunoiksi tulevat ehkä vaaleanpunaiset taikka lilan väriset ruudut,koska Coralin ja William Hillin vedonlyöntifirmat olivat fuusioituneet.William Hillin tunnusvärinä on lila sekä pinkki.
Vastasin Ericille,että ilmeisesti vedonlyöntifirmassa ollaan funtsittu,että sisällä yksikätisten rosvojen käteen vetäjät näkisivät karun monikulttuurisen  Freemason Roadin ulkomaailman ihan vaaleanpunaisten lasien läpi pikavoittojen huumassa..
Lisäsin hänelle.että olen ristinyt Freemason Roadin Triple B Roadiksi.lyhennyksenä nimelle Betting and Beer on Benefits..Vedonlyöntiä tehdään rahakoneilla Coralissa, kaljaa saadaan Nisasta ja tukia kadun päässä Job Centrestä.Tukirahat voi nostaa naapurista Postitoimiston raha-automaatista..
Kaikki samalla puolen katua..
Kadun ystävällinen ja uuttera tsekkiläinen kadunlakaisija,jota kutsun aina ystävällisesti siivoojamies Svejkiksi ,yleensä palvelualttiina aamuisin ennen Coralin aukeamista on pistänyt läpinäkyviä jätesäkkejä roikkumaan vendonlyöntipaikan edustan rauta-aidan kaiteeseen ja joihin asiakkaat voivat pistää kaljatölkkinsä,joita näkyy päivällä aidan lattarautaisella reilingillä rivissä kuin jollain baaritiskillä tukien kilistellessä rahakoneiden sisälmyksiin liikkeen sisällä.
Tsekkitasavallasta olen nähnyt tulleen Lontooseen melko paljon uutteria työtätekeviä maahanmuuttajia,mutta vanhasta Tsekkoslovakiasta jaetun Slovakian puolelta valitettavasti vain tuilla ja rikollisuudella eläviä romanirikollisia..
Easthamissä,jossa käyn yleensä lauantaisin.yleisimpinä kielenä kuulee kadulla puhuttavan urdua,bengalia.hindua,tamilia ja liettuaa,mutta Baabelin kielten sekoitukseen on tullut mausteiksi romanien, tsekkien ja slovakien omat murteet.
Venäjäksikin kiroillaan melkein joka kadunkulmassa..

Eastham Market Hall

Bussimatka
--------------------------
Kolmisen viikkoa sitten eräänä lauantaiaamuna filippiinorouvani halusi mennä ostoksille Easthamiin ja etenkin Easthamin kauppahalliin,missä filippiinokaupasta saisi ostettua tarpeita "Lutong Bahay"-kotikokkaukseen.Yleensä viikonkoppuisin kinttuni ovat jäykkinä ja kipeinä viikon pyörätuolin lykkäyksestä Newham Surgical Centreen ja takaisin Custom Houseen eikä tyttäristänikään ollut työntöapua.koska he olivat viettämässä viikonlopua Hainaultin kämpässä pohjois-Lomtoossa pienten erimielisyyksien takia äitinsä kanssa.Yleensä keski-Lontoossa työssä käyvät tyttäret tulevat meille viikonloppuisin filippiiniläistavan mukaiseen ns. Full Free Board and Lodging-palveluun,missä äiti köksää,isä pesee pyykit,ostaa cokikset,chipsit,kessut ja jopa siideritkin lapsilleen,,,.ja kaivelee kukkarostaan lisäliksaa niiden akuuttiseen rahanpuutteeseen...
Otimme Easthamiin ja Ilfordiin menevän ja melkein tyhjän tuplakerrosbussin numero 147 aivan talomme kulmalta Victoria Dock Roadilta.Vasta Prince Regent Lanellä,kuten tavallisesti,bussi täyttyi Custom Housessa asuvista afrikkalaisista ja myöhemmin Barking Roadilla bengaleista,intialaisista ja pakistaaneista.Easthamin valkoinen cockneyalkuasukaskanta puuttui melkein kokonaan kuvasta,muutettuaan oa aikoja sitten pois alkusijoiltaan Lontoon ulkoalueille Essexin naakuntaan.

Easthamin tamilhindujen juhlat
High Streetillä.

Bussi tuoksahti sisältä vahvoilta suitsukkeilta aasialaisnaisten mustista hiqabeista,värikkäistä sareista ja hennalla värjätyistä miesten parroista.Hennalla värjätyt parrathan merkitsevät,että herrat ovat käyneet Mekassa Hajj-pyhiinvaelluksella,jonka kunniaksi heidän syntymänimen perässä kannetaan Hajj-lisänimeä.Naisten mustien hiqabien sekä sarien leveistä hihansuista paljastui kultareanneikkeisista älypuhelimia pitävistä kädenselistä ornamenttisia juhlatatuointeja..jonkun uskonnollisen juhlan kunniaksi.
Eastham oli ajan mittaan ghettoutunut sisäänlämpiäviksi "monokulttuurikortteleiksi",joissa rukousaikoina korttelimoskeijoiden imaamit kutsuivat nauhalta minareettien kovaäänisistä uskovaisia kääntymään polvirukouksiin Mekkaan päin.

Hindutemppeli

Samoin turbaanipäisten sikhmiesten ja saripukuisten naisten suunnatessa uusissa Mercedeseissään kohti Little Ilfordin hindutemppeliä,sen kaiverretut elefanttikärsäiset ja kaksiparikätiset naisjumalaseinäornamentit katselevat mustahuntuisia bengalinaisia työntämässä katukäytävällä kalliita kunnalta tukina saamiaan tandemlastenvaunuja Manor Parkin lastenklinikalle,jonka odotushuoneen valotaululla toistamiseen vilkkuu palavin punaisin kirjaimin.."Mrs. Begum Treatment Room 13"..
Melkein kaikki bangladeshinaiset jostain omituisesta syystä ovat Mrs. Begumeita..
Minulle Easthamin High Street ei eronnut paljoakaan Riyadhin Bathan basaarikortteleista.
Ainoastaan vahvojen arabialaisten mausteiden aromi puuttui hajuelämyksistä.
Minareettien  lisäksi Easthamissä on parisen hindutemppeliä, kirkontornien puuttuessa kokonaan silhuetista.
Alueella on myös vahva srilankalaisten tamilhindujen asukaskunta.
Custom Housessa,jossa itse asun,pitää yksi srilankalainen herra Off-Licence-viinakauppaa,mutta hän onkin sattumoisin tamilkristitty..

Meidän numero 276 Newham Gateway Surgical Centreen
menevä Enviro-bussi'

147-bussi laski meidät pyörätuolirampilta alas Eastham High Streetin ensimmäiselle pysäkille.
Yleensä bussin keskioven edustan on tukkinut monikansallinen joukko odottamaan ovien aukaisua.Pyörätuolille on oma summerinsa,jonka takia kuljettaja automaattisesti panee rampin liukumaan keskiovesta ulos katukäytävälle. Moni oviaukon tukkija painelee summeria kiroilemalla kuljettajalle,miksi ovi ei aukea..
Joudun yleensä huutamaan tälle oventukkijajoukolle,että pyörätuoliramppi on tulossa ulos...
Silti tämä tumma matkustajajoukko ryntää ovesta kuin lammaslauma johtajalampaan perässä ulos katukäytävälle,antamalla mitään etuoikeutta pyörätuolille...
Joku poistuja oli päästänyt haisevan pierunkin leijumaan oviaukkoon..
Hajun erotti kyllä valkosipuli-curry-kainalohiestä,bussien ja junien yleisestä perusaromista..
Kiroilen puoliääneen..."F......g Jungle Folks!..No Manners at all!"
Tällainen ramppikapistus on näille jonkinlainen outo ilmiö,mistä jossain Nigerian Enugun vanhoissa Bedford-puukoristeonnikoissa tai Bangladeshin Dhakkan TATA-niittipeltibusseissa ei koskaan oltu kuultu..,,vaikka päivittäin kulkevat lontoolaisissa punaisissa busseissa..

High Streetin mekaaninen elefantti
Easthamin kauppahallin kulmalla

Työntäessäni pyörätuolia Eastamin kauppahallia kohti melkein suuhuni kävelee "mobiiliskolioosisia" huntunaisia,joidenka hunnut toimivat hands-free-kännykkätukina.Samanlaisia ja hunnuttomia afrikkalaisnaisia päät kallellaan olkapäitä vasten tapaan busseissa lastenvaunujen kanssa.
Easthamin High Street kuhisee kaikenlaisista kännyköihinsä puhujista,hunnuissa,ilman huntuja,huppareissa,sikh-turbaaneissa ja baseball-lakeissa. Barclayn,Halifaxin,HSHB:n.Lloydsin ja TfB:n pankkien raha-automaattijonoissa samoin tapaa näitä yksinpuhelijajonoja..
Jos joku 50-luvulta aikakoneella High Streetille tipahtanut näkisi tällaisen näyn,hän uskoisi vuoden 2016 ihmisten olevan vähintään mielisairaalasta vapaakävelylle päästettyjä hourulaisia...

jatkuu..Kauppahallista WH Smithin kirjakauppaan,,ja ryöstö..