TUPLASTI VIHITTYNÄ JATKOSOTAAN
--------------------------------------------------
Puolifiktio...
Elokuu 1964
Kappalaisen työhuoneen sohvalla istui hermostuneen näköinen kihlapari.
Sulhanen pyöritteli sormiensa välissä sohvapäällysteen lankanyppylöitä virkahuoneen seiniä ja kirjahyllyä vuorotellen vilkuillessaan.
Morsian puolestaan veteli alinomaan vekkihamettaan polviensa suojaksi yrittäessään peittää kynsilakalla korjattua nailonsukan juoksua.
--Jaa-ah....Halluuteko pitkän vai lyhyen kuavan?
Kappalainen kysäisi työpöytänsä äärestä parilta.
--Ja että minkälaise kuavan....mikä sellane oikke o?
Sulhanen kysäisi huolestuneesti..
--Ai..niin tarkoetin sitä vihkikaavaa...
Kappalainen korjasi savonkielestä suomenkielelle.
--Jaa...mää en kyl tiärä paljoo misttä kaavoist...toi Mirkku kylt tiättä niist ku o töis Salonne neulomos ja o piäne ikäs kaavoi lukenu.. ompelijan..
Sulhanen lisäsi.
--Noh...minulla on aina tapana kysästä ensin parilta millä protokollalla vihkasen..
Kappalainen selvitti.
--Sillä pitemmällä vihkikaavalla tuppaa suluhanen pyörtyillemmään,joten ehoettaesin ylleensä sitä lyhkäsempää kaavaa,joka kestee noen varttitunnin.
--Kylmaar me oteta se lyhkäsemp kaava sit..vai mitässää meinas Mirkku...eik mullo tapan pyörtyilemä eres tiukois paikois..
Sulhanen selosti.
--Korkiam paika kammost mää ole kyl pikkase kärsiny...
--Noh..minnee en kyllä vihkase pareja kirkon tapulissa teijän onneksi.
--Uon kyllä virassaen nähnä ruavasten miesten kuatuva kupsahtavan kirkon kivilattialle kunniin kukkopillit ossuuskaapan hyllyltä inventaarin aekaan..jopa lyhyemmän kaavan aekana...
--Jo tuntuu huimoovan..niin tehhään vihikasut istuvaltaan...
Kappalainen vilkaisi sitten pöytäkalenteriaan,käännelleen sivuja etusomeaan suussaan kastellen ja vastasi:
--Minulle kyllä soppii aekataalussaen ensi laavantaena kello yheltätoesta se vihkaseminen..sen verran näättää allakassaen olevan vappaata Tirkkosen Anselmin hautuun ja Katri-Helena Könösen kasteen välillä..
--Tirkkonen olj ajanunna Halikon tasoristeeksessä junnoo vasten aatollaan iellislaavantaena...
Ja--a...se ee kae taeja liittyvä tähän vihkimisseen?!
--No ..tavataan sitten teillä siellä kotonanne....ja osote olj...Torpankatu kolome Bee...
Kihlaparin kolistellessa eteisen portaita alas kadulle kappalainen istuutui sohvalle ja kaivoi housuntaskustan Tervaleijona-pastillirasian,nakkaamalla yhden musta pastillin suuhunsa.Mietteissään hän silitteli sohvan nyppyläkangasta saamalla sormiensa väliin auenneita päällyskangaslankoja.Tarkkana järjestyksen miehenä hän ei sietänyt mitään silmiä haittavaa epäjärjestystä ja haki pöytälaatikosta kynsisakset.
Pian sohvakangas oli manikyroitu yhtä siistiksi kuin kappalaisen omat kynnenpäät.
Hän oli lopettanut tupakanpolttonsa kesän alussa 50-vuotissyntymäpäivänään,jolloin papinpoika oli päässyt käsiin kaikkiin vierastupakka-askeihin kutsujen jälkeen ja yskinyt itsensä puolitajuttomaksi pappilan kellarin puuliiterissä.Kappalainen oli kyllä ihmetellyt savukerasioiden häviämistä uskomalla.että papinrouva oli polttanut ne keittiön puuhellan pesässä.. eikä ajatellut asiaa sen enempää..
Imeskellessän jo toista pastillia suussaan Antin ajatukset kieppasivat omiin vihkiäisiin välirauhan kesällä 1940..
Heidät oltiin vihkaistu Kaisan kanssa Iisalmen maalaisseurakunnan kirkossa..Antti vielä armeijan kesäpuserossa ja Kaisa uudessa pitsikauluksiessa mekossaan.alttaritaulun ison enkelin levitellessä pitkiä siipiään ja käsiään liiton suojelemiseksi..
Kuopion vt. kappalainen ja vakaa IKL:läinen Ilkka Malmivaara jalkaväen kapteenin vormussa oli suorittanut vihkasun.
Samana kesänä tykistön vänrikki oli inttänyt itsensä jumaluusopin kandidaatiksi ja hänet oltiin vihkastu papiksi kymmenen muun onnellisen papinalun kanssa Turun tuomiokirkossa oikein Turun tuomiohiippakunnan piispan kädestä.
Näin hänet oltiin tuplasti vihitty,ensin pyhään avioliittoallianssiin ja ja sitten vielä sielunpaimeneksi.
Välirauhaakin tuntui koettelevan levottomuudet,koska samana kesänä Helsingissä suomalaiset kommunistit provosoivat Suomen ja Neuvostoliiton välistä kriisiä mielenosoituksillaan.Näillä oli kova kiire päästä toivottamaan tervetuloja venäläisille vapauttajilleen,jotka olivat jo itärajalle saapuneet ryhmittymään rajanylitykseen messinkitorvipumppuineen ja kultakruunuisine tatjanoineen.Kruunut kylläkin naissotilailla olivat suuvärkeissä.
Nuori pappi olikin jo sisimmässään päättänyt ,sodan mahdollisesti uudelleen syttyessä,palvelevansa sotakentällä sotilaspappina eikä enää kenttätykistön vänrikkinä.
Oliko päätös kutsumusta vaiko mukavuudenhalua..hän ei viitsinyt itselleen todistaa,koska pappejakin tarvittiin sodassa valamassa uskoa kranaattishokkien piinaamiin sotureihin sekä kaatuneiden omaisten lohdutuksessa siitä,ettei sitä suomalaista verta oltu vuodatettu isänmaan itsenäisyyden puolesta.
Kapteeni Ilkka Malmivaaran päämääränä taas oli valaa uskoa savokarjalaiseen lähetystyöhön luterilaisen evankeljumin levittämisessä ortodoksisille sekä ateismiin pakotetuille vienankarjalaisille..jos vihat vielä jatkuisivat.
Malmivaara suursuomalaisessa vakaumuksessaan ja kiihkossaan oli erittäin optimistinen,vaikka ensiottelussa ateismia sekä bysanttilaista kirkkoa vastaan saatiin jakkuun.
Ryssät Malmivaaran mukaan pian häädettäisiin Hankoniemeltäkin pelkällä suomalaisen sotilasmanttelin heilautuksella,koska iivanat uskoivat suomalaisten keittävän nämä elävältään hernerokassaan.
Iivanat kuulema pelkäsivät suomalaista sotilasta kuin russakka saappaankantaa...
Rauha täten tuntui tuoreesta papista melko horjuvalta.
Suomen armeijan kalusto- ja materiaaalipulan takia oltiin neuvottelemassa Saksan kanssa avunantosopimuksesta ja myös III valtakunnan lisäklausuulista vastineeksi Lapin lävitse suuntautuvasta saksalaisten joukkojen marssista Venäjän rajalle.Neuvottelut antoivat katajaiselle kansalle pientä luppoaikaa kalavelkojen maksamissen työntämiseksi venäläisille tuonnemmaksi aina vuoden 1941 kesään asti.
Hitler kyllä jo antoi takaovesta näytteeksi suomalaisille aseita sekä viljaa,välittämättä mitään pienen maan tulevaisuudesta ,pitäessään paraatiovensa rappuja puhtaana Berliinissä vieraileville punatähtikokardisille hanhenmarssijoille.
Sopimuksiahan aina allekirjoitetaan rikottavaksi.
Berliinissä Suomineidon kansallispukua paketoitiin kotkanleimoin lähetettäväksi Kremliin Äiti-Venäjän uusiksi kapioiksi.
Vuoden 1941 kesäkuun 17. päivänä Lapinlahden vt. kappalainen kesäpusakassaan ja mustissa kenttäpapin kauluslaatoissa hyvästeli Kaisaansa Mulanniemen tilan kivirappusilla.
Antin sotaaedeltävä mustapaitojen pusero oli kutistunut pyykkituvan muuripadassa pieniksi mustiksi kenttäpapin kultaristisiksi kauluslaatoiksi kuin tervattu pyy ennen maailmanloppua..näin oli Kaisa leukaillut miehelleen.
Kauluslaatoissa kiiltelivät nyt kultaiset ristit kultalehvien kanssa
Reppuansa pakatessaan kenttäpastori latasi venäläisen alpakkaisen savukerasiansa täyteen amerikkalaisia Gold Leaf-tupakoita.
--Jos minusta tulloo reissulla vaenoo,niin vanjat suavat oekeeta amerikkalaesta tupakkoo takkaesin ihan kapitalistin partavesjkolinan hajjuesina..
Pastori vitsaili itsekseen.
Nyt verannan portailla hyvästelyt eivät olleet yhtä painavia kuin Talvisotaan lähdössä Iisalmen asemalla.
Vaikka savolainen käyttäytymiskoodi hyvästelyissä oli lupsakkaa huulenheittoa,niin hyväilyt ja tunteiden osoitukset olivat heimokäyttäytymisessä jääneet puolirampojen yritysten asteelle
Antti hyvästeli vaimoansa sotilaallisen kohteliaasti kädestä .
--------------------------------------------------
Elokuu 1964
Kappalaisen työhuoneen sohvalla istui hermostuneen näköinen kihlapari.
Sulhanen pyöritteli sormiensa välissä sohvapäällysteen lankanyppylöitä virkahuoneen seiniä ja kirjahyllyä vuorotellen vilkuillessaan.
Morsian puolestaan veteli alinomaan vekkihamettaan polviensa suojaksi yrittäessään peittää kynsilakalla korjattua nailonsukan juoksua.
--Jaa-ah....Halluuteko pitkän vai lyhyen kuavan?
Kappalainen kysäisi työpöytänsä äärestä parilta.
--Ja että minkälaise kuavan....mikä sellane oikke o?
Sulhanen kysäisi huolestuneesti..
--Ai..niin tarkoetin sitä vihkikaavaa...
Kappalainen korjasi savonkielestä suomenkielelle.
--Jaa...mää en kyl tiärä paljoo misttä kaavoist...toi Mirkku kylt tiättä niist ku o töis Salonne neulomos ja o piäne ikäs kaavoi lukenu.. ompelijan..
Sulhanen lisäsi.
--Noh...minulla on aina tapana kysästä ensin parilta millä protokollalla vihkasen..
Kappalainen selvitti.
--Sillä pitemmällä vihkikaavalla tuppaa suluhanen pyörtyillemmään,joten ehoettaesin ylleensä sitä lyhkäsempää kaavaa,joka kestee noen varttitunnin.
--Kylmaar me oteta se lyhkäsemp kaava sit..vai mitässää meinas Mirkku...eik mullo tapan pyörtyilemä eres tiukois paikois..
Sulhanen selosti.
--Korkiam paika kammost mää ole kyl pikkase kärsiny...
--Noh..minnee en kyllä vihkase pareja kirkon tapulissa teijän onneksi.
--Uon kyllä virassaen nähnä ruavasten miesten kuatuva kupsahtavan kirkon kivilattialle kunniin kukkopillit ossuuskaapan hyllyltä inventaarin aekaan..jopa lyhyemmän kaavan aekana...
--Jo tuntuu huimoovan..niin tehhään vihikasut istuvaltaan...
Kappalainen vilkaisi sitten pöytäkalenteriaan,käännelleen sivuja etusomeaan suussaan kastellen ja vastasi:
--Minulle kyllä soppii aekataalussaen ensi laavantaena kello yheltätoesta se vihkaseminen..sen verran näättää allakassaen olevan vappaata Tirkkosen Anselmin hautuun ja Katri-Helena Könösen kasteen välillä..
--Tirkkonen olj ajanunna Halikon tasoristeeksessä junnoo vasten aatollaan iellislaavantaena...
Ja--a...se ee kae taeja liittyvä tähän vihkimisseen?!
--No ..tavataan sitten teillä siellä kotonanne....ja osote olj...Torpankatu kolome Bee...
Kihlaparin kolistellessa eteisen portaita alas kadulle kappalainen istuutui sohvalle ja kaivoi housuntaskustan Tervaleijona-pastillirasian,nakkaamalla yhden musta pastillin suuhunsa.Mietteissään hän silitteli sohvan nyppyläkangasta saamalla sormiensa väliin auenneita päällyskangaslankoja.Tarkkana järjestyksen miehenä hän ei sietänyt mitään silmiä haittavaa epäjärjestystä ja haki pöytälaatikosta kynsisakset.
Pian sohvakangas oli manikyroitu yhtä siistiksi kuin kappalaisen omat kynnenpäät.
Hän oli lopettanut tupakanpolttonsa kesän alussa 50-vuotissyntymäpäivänään,jolloin papinpoika oli päässyt käsiin kaikkiin vierastupakka-askeihin kutsujen jälkeen ja yskinyt itsensä puolitajuttomaksi pappilan kellarin puuliiterissä.Kappalainen oli kyllä ihmetellyt savukerasioiden häviämistä uskomalla.että papinrouva oli polttanut ne keittiön puuhellan pesässä.. eikä ajatellut asiaa sen enempää..
 |
| Antti ja Kaisa kihlaparina |
Heidät oltiin vihkaistu Kaisan kanssa Iisalmen maalaisseurakunnan kirkossa..Antti vielä armeijan kesäpuserossa ja Kaisa uudessa pitsikauluksiessa mekossaan.alttaritaulun ison enkelin levitellessä pitkiä siipiään ja käsiään liiton suojelemiseksi..
Kuopion vt. kappalainen ja vakaa IKL:läinen Ilkka Malmivaara jalkaväen kapteenin vormussa oli suorittanut vihkasun.
Samana kesänä tykistön vänrikki oli inttänyt itsensä jumaluusopin kandidaatiksi ja hänet oltiin vihkastu papiksi kymmenen muun onnellisen papinalun kanssa Turun tuomiokirkossa oikein Turun tuomiohiippakunnan piispan kädestä.
Näin hänet oltiin tuplasti vihitty,ensin pyhään avioliittoallianssiin ja ja sitten vielä sielunpaimeneksi.
Välirauhaakin tuntui koettelevan levottomuudet,koska samana kesänä Helsingissä suomalaiset kommunistit provosoivat Suomen ja Neuvostoliiton välistä kriisiä mielenosoituksillaan.Näillä oli kova kiire päästä toivottamaan tervetuloja venäläisille vapauttajilleen,jotka olivat jo itärajalle saapuneet ryhmittymään rajanylitykseen messinkitorvipumppuineen ja kultakruunuisine tatjanoineen.Kruunut kylläkin naissotilailla olivat suuvärkeissä.
Nuori pappi olikin jo sisimmässään päättänyt ,sodan mahdollisesti uudelleen syttyessä,palvelevansa sotakentällä sotilaspappina eikä enää kenttätykistön vänrikkinä.
Oliko päätös kutsumusta vaiko mukavuudenhalua..hän ei viitsinyt itselleen todistaa,koska pappejakin tarvittiin sodassa valamassa uskoa kranaattishokkien piinaamiin sotureihin sekä kaatuneiden omaisten lohdutuksessa siitä,ettei sitä suomalaista verta oltu vuodatettu isänmaan itsenäisyyden puolesta.
Kapteeni Ilkka Malmivaaran päämääränä taas oli valaa uskoa savokarjalaiseen lähetystyöhön luterilaisen evankeljumin levittämisessä ortodoksisille sekä ateismiin pakotetuille vienankarjalaisille..jos vihat vielä jatkuisivat.
Malmivaara suursuomalaisessa vakaumuksessaan ja kiihkossaan oli erittäin optimistinen,vaikka ensiottelussa ateismia sekä bysanttilaista kirkkoa vastaan saatiin jakkuun.
Ryssät Malmivaaran mukaan pian häädettäisiin Hankoniemeltäkin pelkällä suomalaisen sotilasmanttelin heilautuksella,koska iivanat uskoivat suomalaisten keittävän nämä elävältään hernerokassaan.
Iivanat kuulema pelkäsivät suomalaista sotilasta kuin russakka saappaankantaa...
Rauha täten tuntui tuoreesta papista melko horjuvalta.
Suomen armeijan kalusto- ja materiaaalipulan takia oltiin neuvottelemassa Saksan kanssa avunantosopimuksesta ja myös III valtakunnan lisäklausuulista vastineeksi Lapin lävitse suuntautuvasta saksalaisten joukkojen marssista Venäjän rajalle.Neuvottelut antoivat katajaiselle kansalle pientä luppoaikaa kalavelkojen maksamissen työntämiseksi venäläisille tuonnemmaksi aina vuoden 1941 kesään asti.
Hitler kyllä jo antoi takaovesta näytteeksi suomalaisille aseita sekä viljaa,välittämättä mitään pienen maan tulevaisuudesta ,pitäessään paraatiovensa rappuja puhtaana Berliinissä vieraileville punatähtikokardisille hanhenmarssijoille.
Sopimuksiahan aina allekirjoitetaan rikottavaksi.
Berliinissä Suomineidon kansallispukua paketoitiin kotkanleimoin lähetettäväksi Kremliin Äiti-Venäjän uusiksi kapioiksi.
 |
| Antti kenttätykistön vänrikkinä Juhart 2011 |
Antin sotaaedeltävä mustapaitojen pusero oli kutistunut pyykkituvan muuripadassa pieniksi mustiksi kenttäpapin kultaristisiksi kauluslaatoiksi kuin tervattu pyy ennen maailmanloppua..näin oli Kaisa leukaillut miehelleen.
Kauluslaatoissa kiiltelivät nyt kultaiset ristit kultalehvien kanssa
Reppuansa pakatessaan kenttäpastori latasi venäläisen alpakkaisen savukerasiansa täyteen amerikkalaisia Gold Leaf-tupakoita.
--Jos minusta tulloo reissulla vaenoo,niin vanjat suavat oekeeta amerikkalaesta tupakkoo takkaesin ihan kapitalistin partavesjkolinan hajjuesina..
Pastori vitsaili itsekseen.
Nyt verannan portailla hyvästelyt eivät olleet yhtä painavia kuin Talvisotaan lähdössä Iisalmen asemalla.
Vaikka savolainen käyttäytymiskoodi hyvästelyissä oli lupsakkaa huulenheittoa,niin hyväilyt ja tunteiden osoitukset olivat heimokäyttäytymisessä jääneet puolirampojen yritysten asteelle
Antti hyvästeli vaimoansa sotilaallisen kohteliaasti kädestä .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti