 |
| Jatkosodan kenttäpappeja |
----------------------------------------------------
Kesäkuun 25. päivänä Marski muutti uuteen päämajaansa Mikkelissä.
Samana päivänä Antti tuoreena sotilaspastorina ilmoittautui Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulissa kenttärovasti Johannes Björklundin kansliassa.
Björklund oli jäyhähkö dogmaatikko,jonka leukalihakset värisivät puhuessaan mustien kauluslaattojen päällä.Istuvasta kenttärovastista sotilaspastori ei nähnyt,sotahengenmiehen pituutta.koska Björklund oli pitkä,melkein Marskin kokoinen mies.Parin kuukauden päästä Börklund nimitettäisiin kenttäpiispaksi Marskin käskystä,mikä aiheutti kirkon sisässä suurta bolemiikkia kirkon politisoitumisesta. Etenkin Lapuan piispa Olavi Kares oli koko nimittämistä vastaan.
Kenttärovasti viittasi sotilaspastoria istumaan ja luki suoraan edessä olevasta paperistaan sotilaallisen jäykkänä:
--Määrään teidät komennettavaksi 14. divisioonaa yhdeksi sotilaspastoriksi Kuhmoon.mistä ilmeisesti on lähtö piakkoin naapurin puolelle!
--Siellä vastassa kyhnii venäläisten viideskymmenes divisioona ja katson,että sen takia tarvitaan oikeata ja kunnollista sielunhoitoa uskon valamiseksi isänmaan puolesta
--Onkos pastorilla kysymyksiä?
Antti käänsi päätään niskaansa nykäyttämällä hermostuksissaan sivulle eikä osannut lausua sanaakaan,vaan nyökkäsi vastaukseksi.
--No onnea vaan matkallenne...ja palatkaa takaisin ehjin nahoin..
--Olen kuullut,että pian tulee olemaan taivas täynnä rautaromua.
--Meillä ..jos Herra suo..tulee olemaan pulaa hyvistä papeista,jotta paikkoja kyllä avautuu siviilissä kenttäpapeillekin.
--Papereistanne näen,että olette palvelleet talvisodan lopun kenttätykistössä,että ne kranaattien ujellukset korvissanne on vain itikoiden vinkunaa.
--Noh...näkemiin eikä hyvästejä teille kenttäpastori ja Luojan suojelusta toimissanne!.
 |
| Kenttäpiispa Björklund vastaanottamassa kultaista ristiä Marskilta Mikkelin klubilla 1942 |
Sota oli hämärtänyt pappienkin käsitystä oikeasta ja väärästä.
Myöhemmin syyskuussa muunmuassa kenttäpappi Arvi Pässinen kirjoitti Karjalan armeijan sotilaspastorille jääkärikapteeni Kalervo Kurkialalle seuraavaa:
--Ehdotan,että Ilomantsin alueen suojeluskuntapiirin paikallispäällikön käytettäväksi lähetetään kaksi ryhmää ryssiä,mieluummin ryhmä O:n alueella vangittuja.
--Suomalaiset miehet eivät joudu kuolemaan sankarivainajien keräämisessä.
Kirkkokin oli kutsunut sotaa ristiretkeksi idän pakanuutta vastaan,mutta Marski oli lausunut STOPin sodan luterilaistamiselle ja Kurkiala lomautettiin.
Myöhemmin Kurkiala lähti Saksaan liittymällä SS-joukkoihin ja nousi hierarkiassa jopa Himmlerin linkiksi Suomeen.
 |
| SS-Oberststrurmannführer Kurkiala Kalervo katsastamassa suomalaista SS-pataljoonaa |
Hitlerin kirkko ei ollut kiinnostunut Suomesta pelkkien sinisten silmiemme takia.
Sen tehtävänä oli lujittaa Suomen sitoumusta Saksan rinnalla Hitlerin suureen sotaretkeen seuraavin sanoin:
--Das Auswärtiges Amt hat es als grossen Gewinn beachtet,als Heckel mehrfach zu Besuch gekommen est,um dort in Helsinki auch immer wieder zu werben,nicht nur für die deutsche Kirche,sondern auch für die Politik Deutschlands.
Kenttäpastori ilmoittautui Kuhmon Jämäksen kasarmeilla eversti Pöyhösen toimistossa.
Ontojärven selkä nosteli vaahtopäitä lännestä käsin Antin katsellessa olkansa ylitse seistessään asennossa everstin työpöydän edessä.
Eversti ryhtyi selvittämään papin tulevaa toimenkuvaa kurkkuansa rykäisemällä:
--Olette ensimmäinen kenttäpappi komennuksessani ja arvonne upseeristossamme vastannee reservin kapteenin nappeja.
--Papereistanne näkyy,että olette palvelleet Talvisodan Suomussalmella kenttätykistön vänrikkinä sekä tulenjohtajana.
--Määräisin,jos olisi valtuuksia teidän omaksi hyväksenne kantamaan sivuasetta,mutta luterilaisen kirkon edustajana puolustusvoimissa en voi siihen pakottaa.
--Tulette vastaamaan pataljoonassa jalkaväen,pioneerien ja sissien sielunhoidosta sekä sanitäärien kanssa haavoittuneiden kokoamisesta plus kaatuneiden tunnistamisesta plus kaatumisilmoitusten lähettämisestä omaisille.
--Onkos muuta kysyttävää?
Antti seisoi asennossa katsomassa tiukkailmeistä ja laihaa kaljupäistä everstiä suoraan silmiin ja vastasi:
--Ei ole kysyttävää,herra eversti!
--No pankaakas sitten pieksunne lepoasentoon..pastori..ei tämä nyt niin kuolemanvakava asia ole seistä jalkaväen everstin edessä paska jäykkänä!
--Kokeilin vaan hermojanne.
--Istuutukaappa persiillenne tuohon tuolille..niin poltellaan yhdessä hermosavut.
Eversti jatkoi kaivaessaan kenttäpuseronsa taskusta Antin nenän alle kultadubleisen savukerasian,napsauttamalla sen peukalollaan auki..Rasiassa näkyi lepäävän 10 saksalaista Juno-savuketta kuminauhan alla.
--Itse alppijääkärikenraali Jodl lahjoitti minulle kokonaisen limpun Junoja...että ottakaa vain mukisematta ...pappi!
--Viimeisen kerran polttelin Junoja Berliinissä.
Antti vastasi puhallellessaan henkisavuja everstistä poispäin sivulleen.
--Ai..että olette käynyt ihan Berliinissä asti?
Eversti kysäisi mielenkiinnolla.
--No myö oltiin mustapaetojen kanssa kahtomassa mualimankisoja ja nähtiin se saanmetrin sprintinkin,missä amerikkalenen neekerj Jesse Owens voetti kilipaelun.
--Niinse musta mies mänj arjalaesten ielle, kunniin joku Väeski Vemmelsäärj,että..!
--Iisalamen mualaesseerakunnan kappalaesen Malamivuaran kanssa kateltiin....
--Oltiin reissulla Roomaan Mussolinin leirille.
Antti jatkoi,nikotiinin jo vereen imeytyessään rauhoittavasti suukalvolta.
--No nyt minulla on pataljoonassa oikein Reissu-Lasse!
Eversti lausui vieläkin kiinnostuneempana.
--No..näittekös Hitlerin,Göringin ja muita valtakunnan johtomiehiä?
--No kyllähän ne siellä kahtelivat nuamat peruslukemilla,kun arjalaeset hävisivät juoksukilipaeluessa aekalaella.
Sotilaspastori vastasi puolivirneessä.
--Niin muuten..se Malmivaara on teille epäsuorasti esimiehenne..
--Siitä leivotaan kenttärovastia ja on muuten aika tulisieluinen isänmaanpuolustaja ja saarnamies?
Eversti lisäsi tumpatessaan Junonsa koivupahkaiseen tuhkakuppiin
--Noh.. oli hauska rupatella...tuppaa olemaan kiireitä mobilisoinnissa,mutta jutellaan myöhemmin upseerikanttiinissa illalla.
--Ja....teillä taitaa olla varmaankin kiintoisia havaintoja kerrottavaksi Saksan ja Italian matkaltanne.
Majoituttuaan parakkitakennukseen Antti illan suussa käveli paraatikentän yli upseerikanttiiniin,jossa istuskeli muutama kenttätykistön upseeri. Entisenä kenttätykistön vänrikkinä hän tunsi kotiutuvansa punalaattaiseen porukkaan ja koko jatkosodan ajan hän tulisikin palvelemaan kenttätykistöprikaatin yhtenä sotilaspappina Kannaksella. Kenttäpappejahan oli melkein joka komppaniassa pitämässä sielunhoitoa paatuneille ja osaltaan pappeja kyräileville sotilaille ja iltahartaudet kuluivat viidessä minuutissa väsyneiden rintamamiesten kuunnellessa Herran sanaa puolinukuksissa,aivan kuin siviilissäkin pakollisissa jumalanpalveluksissa.Suurin urakkahan papeilla meni JsP:eillä sekä kaatumisilmoitusten laatimisessa.
Kanttinin yhdessä nurkkapöydässä istui pari kenttätykistön luutnanttia syvässä väittelyssä ja viereisessä kelopöydässä kesäpusakkainen ,tummanpuhuva jalkaväen majuri. Pastori ei ensin havainnut sisään tullessaan hämärässä majurin vieressä istuvaa eversti Pöyhöstä,joka kallisteli leijonaviskilasiaan ahkerasti siemaillen.
Eversti viittoili pastoria pöytään.
--Tässä on se meidän Berliinin kolunnut pastorimme.
Eversti esitteli Antin majurulle.
--Saanen esitellä teille majuri Marttinan ...sissipäällikkömme.
Majuri tarttui istualtaan pastorin kouraan,puristamalla sitä kuin kädenvääntäjä,Antin hieroskellessa kämmentään vielä pitkään istuuduttuaan.
--Tämä pastori se on oikeen maailmanmatkaaja...käynyt Saksat ja Italiat ja tavannut jopa Hitlerin,Göringin ja Mussolininkin.
Eversti kehaisi.
---Jaa...että kätellyt fasitinapoja ulkomailla?!
Marttina vastasi nyrpeästi pistäessään fenniasätkän holkkiin ja sitten suupieleen pystyyn palamaan kuin pressifotojen eturintamasotilaalla.
Antti oli kuullut majurin olleen kovapintaisen miehen,joka valitsi sissiporukkaansa vain todellisia miehiä eikä mitään vätyksiä,puhemiehiä eikä homoja. Naisten seurassa hänet tunnettiin myös kuuluisana "pillumagneettina".
Kenttäpastori oli seurannut majurin automaattisia tupakanpolttajan eleitä,miten tämä oli pistänyt tupakan holkkiin,jäämällä tuijottamaan alpakkaisen holkin tuttuja aaltokuvioita.
Hän veti kesäpusakkansa rintataskusta hopeadupleeratun alpakkaisen savukekotelon pistämällä sen kelopöydälle tokaisemalla:
--Kahtokaapasj majurj kun näkkyy olevan samanlaesta kaeverrusta kunniin teijän hokissanne!
Marttina koppasi rasian suureen kouraansa pyörittämällä sitä ympäri sormiensa välissä ja puuskautti ihmeissään:
--Mistäs te pastori ootte löytäneet mokoman askin..vai onkos joku sotilas myynyt teille sen sätkänälässään?
--Noh..Ruatteen tieltähän sen noukin errään kuatunneen iivanaluutnantin manttelintaskusta..
Pastori vastasi arkaillen kuin kenttätuomioistuimessa syytettynä.
--Noh..kappas kummaa....ilmeisesti satuin saman luutnantin taskuille ja löysin tämän holkin mahorkkapussista..
Marttiina naureskeli yhteensattumasta.
--Taispas se iivanaluutnantti tulla tuplasti puhdistettua..tai miten nyt sanottaisiin lutterilaisella julistuksella,kun toinen rikollisista oli pappi...että kahdesti kirkastettuna... kuin erämaapontikka..
Illan keskustelu alkoi sulaa tuttavalliseksi Marttinan tilaillessa itselleen ja everstille leijonaviskiä pöytään.Eversti oli jotenkin tullut vähäpuheisemmaksi ,päinvastoin kuin majuri,joka pisti pilkkaa koko esikuntaupseeriston kustannuksella.
Auringonlaskussa pastori seurasi eversti-majurikaksikon hoippumista kädet olalla paraatikentän yli toimistorakennuksen ovea kohti. Everstikin jo hoilaili ovella horjuen "Kotimaani olet sä...suuri ja mahtava Neuvostoliitto....siellä äiti hymyhuulin aron laitaa reunustaa...vai onko aallot sen huuhtoneet pois...tsatsatsaa...".
Marttina ovella vielä kysäisi:
--Onkos sulla Pöyhönen sitä Jodlauskonjakkia kaapissas?
Kumpikaan ei vielä aanaillut tulevista,että päätyisivät sodan jälkeen asekätkentäjutuissa syytettyjen penkille.
Marttina tosin pakeni linnatuomiota Venezuelaan päätymällä puutarhuriksi yhteen caracasilaiseen kauppapuutarhaan ja vapaalla "major jardeneroksi" eli puutarhurimajuriksi latinonaismaailmaan.
Venezuelassa hänet myös tunnettiin arvonimellä Signor Koronel eli Herra eversti.
SISSIKERSANTTI PAAVO UITTO
-------------------------------------------------
Lokakuu 1969
Kappalainen käveli asioilla Salon kaupungin keskustassa.
Silakkamarkkinat oltiin jo pidetty ja kauppatorilla purettiin sirkustelttoja sekä myyntikojuja.
Papista torimyyjien telttojen puiset ristipäät näyttivät koleassa tihkusateessa ruosteisilta hautaristeiltä emäkirkon kalmistossa Moisionkosken yläjuoksun törmällä.
Kävellessään sillan yli Centrumin uuden tavaratalon ohi ,vastapuolella sijaitsevan KOPin pankkitalorakennustyömaan kopista astui ulos tukeva karhun näköinen mies ulos.
Mies nakkasi naulareppunsa ulkoseinän naulaan ja hyppäsi naistenpyörän satulaan heittämällä sodassa jäykistyneen koipensa näkymättömän miespyörän putkitangon yli...miten hän oli tuhansia kertoja tehnyt sotapyöränsä päälle hypittyään.
Karhun näköinen mies polki liikenteestä välittämättä ja sivuilleen katsomatta Turuntien autovilinän läpi jarrujen kirskauksille ja torven tööttäyksille kättään viskoen, kaartamalla Vilhonkadulle ,missä alkoholiliike oli juuri kello yhdeksältä avannut ovensa.
Kappalainen seurasi miehen sooloilun perään ikään kuin olisi seurannut Moskovan sirkuksen siperialaisen ruskeakarhun pyöräilyä.
Karhun näköinen mies oudosti muistutti yhtä Kuhmossa tapaamaansa sissikersanttia Paavo Uittoa.
Jäätyään hetkeksi seuraamaan pankkityömaan kraanan sementtijassikan laskua lankkuaidan takaisten perusanturoiden väliin, hän näki karhumiehen polkevan ruosteisten pyöränketjuen kitistessä takaisin työmaalle,valkoisen Alkon muovikasin kilkutellessa naistenpyörän runkoa vasten.
--Ee..ee se voe olla se Uiton Puavo..se sissikersantti,jota rohkeuvvessaan kukkaan sissi ee ollunna voittanna?!
Kappalainen hoki itsekseen.
Paavo oli ennen sotaan astumistaan ollut muhokselainen maanviljelijä.iso karhumainen maan mönkijä ja ylennetty rohkeudestaan ylikersantiksi Muurmannin rajan räjäytytöistä..kunnes Marskin käskystä suurempi tihutyönteko piti jättää kesken.
Marskilla oli ollut silloin suuremmat maailmanpoliittiset asiat puntaroitavina jatkosodan alussa syksyllä 1941.Toveri Stalin oli piirtänyt ehdotuksenaan Suomelle paremman Suur-Suomen kartan,missä valloitettu Kannas ja Pohjois-Karjala sekä lisäksi iso pala Vienan Karjalaa Vienanmerta puolittaen tarjottaisiin porkkanana sotatoimen estämiseksi.Välirauhan aikana hän oli lähettänyt venäläisdelegaation Värtsilän raja-asemalle ehdotuksineen ja karttoineen,jotka suomalainen vääpeli Tahvanainen oli kuitannut vastaan.
Alkuperäinen kartta meni Mikkelin päämajaan tutkittavaksi,mutta virallisesti kukaan ei kuuteenkymmeneen vuoteen ollut tiennyt tai hiiskannutkaan asiasta. Stalinin ehdotus oli vara-ja vastatoimenpide saksalaisten suurempaan maihinnousuun Suomen kamaralle..
Silloin Suomen hyökkäysaaltoa Vienan Karjalaan hurrattiin suurena urotyönä,vaikka ylemmältä taholta Stavkasta oltiin jo Stalinin käskystä annettu venäläisjoukoille komento puolustaaa vain muodollisesti perääntymisessään salaisen kartan esittämälle uudelle valtakunnan rajalle.
Eräs näistä suomalaisista taistelijoista oli karhun näköinen ylikersantti Paavo Uitto.,jolle myöhempi siviiliin pääseminen oli päätynyt siviilieläämään sopeutumattomana avioeroon,pientilan myymiseen ja alkoholismiin.
Kappalainen näin uskoikin tapahtuneen.
Paavo oli lisäksi vaikeasti haavoittunut kranaatinsirpaleesta jalkaansa,joka oltiin jäykistetty polvesta.Siitä huolimatta hän oli karannut Joensuun Tilkasta ja palannut osastoonsa Kuhmossa,mistä hänet oltiin kotiutettu 80-prosenttisena sotainvaliidina.
--Kauankohan Puavon sisäkalut kestee keskikalajakuppiloejen sissäesissä taesteluissa?
Kappalainen kysäisi itseltään.
--Viimestä tetamenttijaankaan se ee kykenisj ies kirjoottaammaan sinipunnaesilla ja pöhhööttynneellä sormillaan..
Kappalainen mietiskeli jatkaessaan kävelyään Kuparikulmalle,minkä kirjakaupassa oli myynnissä nykykielelle käännetty Uusi Testamentti.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti