IGORIN IKONI JA KAPPALAISKAN HARJALÄHETYS
----------------------------------------------------------------------
Eräänä vuoden 1943 huhtikuisena sunnuntaina kenttäpastori oltiin kutsuttu pitämään Sorokan luterilaisessa kirkossa jumalanpalvelus.
Vallattuun Vienan Karjalaan oltiin säädetty uskonnonvapaus,jolloin kenttärovasti Malmivaaran miekkalähetys päättyi luterilaisen kirkon kohentamiseen.
Malmivaaran miekka oli samoin päätynyt tuppeen ja vaihtunut pieneen veriuraiseen kynäveitseen eli kehtolauluun,mikä kuului hänen vakiovarusteenaan pohjanmaalaisen ukkopuukon tupen kyljessä.
"Pohojaalaisittain" pientä puukkoa käytettiin vain lasten kuritukseen ja isompaa aikuisten välisiin erimielisyyksiin.
Sorokan hämärässä soutsinassa pitkäpartaiset ja kultasuikkaiset papit pitivät messujaan suitsukkeiden savuissa,kultaisten ikonien ikonien ja pyhien miesten kuvien sekä veistosten katsellessa kirkonmenoja ikuisessa pysähdyksessä..
Sorokan luterilaisessa puukirkossa valkomaalatut sisäseinät hohtivat täydellisinä vastakohtina uutta kevään valkeutta ja toivoa.
Luterilainen puhdas usko loisti myös kiilsi kirkon puunatusta puulattiasta sekä lakatuista kirkonpenkeiltä.
Kirkon alttaritaulun ristillä kärsivällä Mestarilla oli myös uudelleen maalatut itäslaavilaiset kasvot ja korkeat poskipäät sekä vinohkot siniset silmät . Keihäänterän päässä sientä tarjoavalla roomalaissotilaalla oli pitkä itäkarjalaisen rengin selkä sekä lyhyet sandaalijalat.
Pastori oli saarnansa aikana katsellut kirkon pyhäinkuvaa erittäin tarkasti erikoisuudestaan ja jumalanpalveluksen perästä hän oli mennyt lähemmin tarkastamaan alttaritaulua.
Taulun oikeassa alakulmassa lohkeilevassa öljymaalissa näkyi oikealle kallistuvin tikkukirjaimin taiteilijan nimikirjoitus..Igor Ananin.
Vanha alttaritaulu oli nokeentunut pahasti pommituksista ja tykkitulista ,jolloin paikalle oltiin Malmivaaran käskystä kutsuttu taitava ikonimaalari Igor Ananin.
Juuri julistetussa uskonnonvapaudessahan ei katsottu taiteilijan taustoja.
Tarpeen tullen olisi kelvannut jopa sosialismirealistinenkin taiteilija,jolloin taulun henkilöt olisivat muistuttaneet joko panssarivaunutehtaan työnsankareita taikka kolhoosityöläisiä.
50-luvun lopulla lounaissuomalaisen rannikkokauppalan pappilan paraatiovelle oli ilmestynytt pyöreä ja pieni vilttihattuinen karjalaismies myymään ikonejaan.
Pastorska oli pappilan paraatiovella ollut harjan kanssa käännyttämässä ikonikauppiasta kadulle ja toivottanut perään,ettei taloon osteta mitään kerettiläistä taidetta.
Antti-pastori oli kuullut työhuoneeseensa rouvansa kovaa metelöintiä eteisestä ja käynyt kurkkaamassa melun aihetta. Hän oli paikalla kiivastuksissaan käskenyt pastorskaa suoriutumaan omalle kustannuspaikalle kyökkiin ja kertonut hoitavansa kauppiaan.
Katseltuaan kaupattavia ikoneja lähemmin hän luki taiteilijan nimen kunkin ikonin oikeasta alakulmasta...Igor Ananin. ja jokaisessa ikonissa Neitsyt Maarialla oli kauniit kreikkalaisnaisen kasvot sekä Jeesuslapsella karjalaiset kasvot sekä vaalea liinatukka..
Myyjä samaten oli itse taiteilija Ananin,joka oli muuttanut evakkoon Vienan Karjalasta lounaissuomalaiseen joenvarsikaupunkiin.
Näin pastorin ja myöhemmin kappalaisen sekä rovastin työhuoneen seinälle ripustettiin Rukajärven Ärrä-plakaatin ja Marsalkan kuvan väliin uusi Karjalamemorabiiliakuva.
Pastorska kyllä osoitti mieltään taulusta eikä siivouspäivinään uhallakaan pölyrätillä puhdistanut
ikonia ja oli jopa kerran ilkkunut pastorille,että siirtäisi sen vesiklosetin seinälle.
Pappilan ainoalla pojalla Jussilla oli äidinmaidosta vereen imeytyneet äitinsä temput.
80-luvun puolessa välissä Saudi Arabian pääkaupungissa Riyadhissa hänen toimistoonsa oli tullut palestiinalainen alihankkijan toimitusjohtaja.
Liikeneuvottelujen aikana palestiinalaismies oli pyytänyt anteeksi ja kysäissyt,missä on firman comfort room eli vessa.
Sieltä palattuaan Jussille oltiin arabiankielellä julistettu tulinen Fatwah sekä Jihad,koska toimiston vessan seinälle papinpoika oli nastoilla ripustanut Palestiinan kartan.Jussin esimies ja firman omistaja Reino Nurkka oli taltuttanut palestiinalaista,käskemällä Jussia pistämään kartan toimiston aulaan,jolloin Fatwah ja Jihad tuli peruutettua.Jostain syystä palestiinalainen firma sai pienen alaurakan työvoimavärväyksessa elementtitehtaalle.
Kaikki värvätyt tehtaan työläiset olivat filippiiniläisiä roomalaiskatolisia,joita Jussi firman talouspäällikkönä syötti ja maksoi jopa ennakkopalkat,jotka palestiinalainen firma oli jättänyt maksamatta puolen vuoden aikana,johtajan mentyä paastolomalle Kairoon,missä whisky sekä possunkylki maistui.
Uskonasia kai sekin oli.
----------------------------------------------------------------------
 |
| Jumalan äidin ikoni |
Vallattuun Vienan Karjalaan oltiin säädetty uskonnonvapaus,jolloin kenttärovasti Malmivaaran miekkalähetys päättyi luterilaisen kirkon kohentamiseen.
Malmivaaran miekka oli samoin päätynyt tuppeen ja vaihtunut pieneen veriuraiseen kynäveitseen eli kehtolauluun,mikä kuului hänen vakiovarusteenaan pohjanmaalaisen ukkopuukon tupen kyljessä.
"Pohojaalaisittain" pientä puukkoa käytettiin vain lasten kuritukseen ja isompaa aikuisten välisiin erimielisyyksiin.
Sorokan hämärässä soutsinassa pitkäpartaiset ja kultasuikkaiset papit pitivät messujaan suitsukkeiden savuissa,kultaisten ikonien ikonien ja pyhien miesten kuvien sekä veistosten katsellessa kirkonmenoja ikuisessa pysähdyksessä..
Sorokan luterilaisessa puukirkossa valkomaalatut sisäseinät hohtivat täydellisinä vastakohtina uutta kevään valkeutta ja toivoa.
Luterilainen puhdas usko loisti myös kiilsi kirkon puunatusta puulattiasta sekä lakatuista kirkonpenkeiltä.
Kirkon alttaritaulun ristillä kärsivällä Mestarilla oli myös uudelleen maalatut itäslaavilaiset kasvot ja korkeat poskipäät sekä vinohkot siniset silmät . Keihäänterän päässä sientä tarjoavalla roomalaissotilaalla oli pitkä itäkarjalaisen rengin selkä sekä lyhyet sandaalijalat.
Pastori oli saarnansa aikana katsellut kirkon pyhäinkuvaa erittäin tarkasti erikoisuudestaan ja jumalanpalveluksen perästä hän oli mennyt lähemmin tarkastamaan alttaritaulua.
Taulun oikeassa alakulmassa lohkeilevassa öljymaalissa näkyi oikealle kallistuvin tikkukirjaimin taiteilijan nimikirjoitus..Igor Ananin.
Vanha alttaritaulu oli nokeentunut pahasti pommituksista ja tykkitulista ,jolloin paikalle oltiin Malmivaaran käskystä kutsuttu taitava ikonimaalari Igor Ananin.
Juuri julistetussa uskonnonvapaudessahan ei katsottu taiteilijan taustoja.
Tarpeen tullen olisi kelvannut jopa sosialismirealistinenkin taiteilija,jolloin taulun henkilöt olisivat muistuttaneet joko panssarivaunutehtaan työnsankareita taikka kolhoosityöläisiä.
 |
| Lenin na subbotnike:Vladimir Krihatski |
Pastorska oli pappilan paraatiovella ollut harjan kanssa käännyttämässä ikonikauppiasta kadulle ja toivottanut perään,ettei taloon osteta mitään kerettiläistä taidetta.
Antti-pastori oli kuullut työhuoneeseensa rouvansa kovaa metelöintiä eteisestä ja käynyt kurkkaamassa melun aihetta. Hän oli paikalla kiivastuksissaan käskenyt pastorskaa suoriutumaan omalle kustannuspaikalle kyökkiin ja kertonut hoitavansa kauppiaan.
Katseltuaan kaupattavia ikoneja lähemmin hän luki taiteilijan nimen kunkin ikonin oikeasta alakulmasta...Igor Ananin. ja jokaisessa ikonissa Neitsyt Maarialla oli kauniit kreikkalaisnaisen kasvot sekä Jeesuslapsella karjalaiset kasvot sekä vaalea liinatukka..
Myyjä samaten oli itse taiteilija Ananin,joka oli muuttanut evakkoon Vienan Karjalasta lounaissuomalaiseen joenvarsikaupunkiin.
Näin pastorin ja myöhemmin kappalaisen sekä rovastin työhuoneen seinälle ripustettiin Rukajärven Ärrä-plakaatin ja Marsalkan kuvan väliin uusi Karjalamemorabiiliakuva.
Pastorska kyllä osoitti mieltään taulusta eikä siivouspäivinään uhallakaan pölyrätillä puhdistanut
ikonia ja oli jopa kerran ilkkunut pastorille,että siirtäisi sen vesiklosetin seinälle.
Pappilan ainoalla pojalla Jussilla oli äidinmaidosta vereen imeytyneet äitinsä temput.
80-luvun puolessa välissä Saudi Arabian pääkaupungissa Riyadhissa hänen toimistoonsa oli tullut palestiinalainen alihankkijan toimitusjohtaja.
Liikeneuvottelujen aikana palestiinalaismies oli pyytänyt anteeksi ja kysäissyt,missä on firman comfort room eli vessa.
Sieltä palattuaan Jussille oltiin arabiankielellä julistettu tulinen Fatwah sekä Jihad,koska toimiston vessan seinälle papinpoika oli nastoilla ripustanut Palestiinan kartan.Jussin esimies ja firman omistaja Reino Nurkka oli taltuttanut palestiinalaista,käskemällä Jussia pistämään kartan toimiston aulaan,jolloin Fatwah ja Jihad tuli peruutettua.Jostain syystä palestiinalainen firma sai pienen alaurakan työvoimavärväyksessa elementtitehtaalle.
Kaikki värvätyt tehtaan työläiset olivat filippiiniläisiä roomalaiskatolisia,joita Jussi firman talouspäällikkönä syötti ja maksoi jopa ennakkopalkat,jotka palestiinalainen firma oli jättänyt maksamatta puolen vuoden aikana,johtajan mentyä paastolomalle Kairoon,missä whisky sekä possunkylki maistui.
Uskonasia kai sekin oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti