RUKAJÄRVEN ÄRRÄPÄITÄ JA KANSAINVÄLISTÄ ZORRON YÖSSÄ
------------------------------------------------------------------------------------------
" Kesäkuun 20. päivänä 1944 alkoi venäläisten suurhyökkäys myös Maaselän ryhmää vastaan Karhumäen.Äänislinnan ja Poventsan yli Ilomantsiin sekä Korpiselkään.
Kenraalimajuri Raappanan johtama taisteluosasto katkaisi kuitenkin heinä-elokuun vaihteessa kahden venäläisdivisioonan yhteydet apuvoimien saamiseksi Ilomantsin pohjoispuolella."
Elokuun 3. päivänä sotilaspastori katseli kiven päällä istuen Rukajärven taisteluiden jälkiä.
Satoja polkupyöriä oltiin tuhottu omin käsin ,koskei ollut aikaa ja kalustoa niiden kuljettamiseen .ketjuttomia ja renkaattomia ja konepistooleilla seulaksi ammuttuja sotapyörän runkoja taistelutanner oli täynnään,muutaman pyörän vanteen nitkutellen pyöriessä itätuulessa, vannepinnojen kiiltäessä kesäauringossa.
Antti oli jäänyt jälkijoukkoihin etsimään lääkintämiesten kanssa haavoittuneita sekä kaatuneita.
Hänen muuttunut toimenkuvansa Lapinlahden vt. kappalaisesta ruumiinkerääjäksi oli turruttanut mielen jopa sodan raadollisuudessakin .
Sanitäärien kanssa hän oli kannellut kaatuneita valkoiseksi maalatun ja punaristisen ambulanssibussin takaovesta sisään ja ottanut pienen tupakkatauon.Kivellä istuessaan hän katseli häkäpönttöisen myrkkybussin nytkyttelyä tyhjäkäynnilla havaitsemalla,että etuoven vierestä suojamaalin alta pilkoitti bussin numero 13.
--Nomen est omen!
Hän huokasi puoliääneen,jolloin vieressä Karjalan mäntyyn nojaileva onnikkakuski tokaisi papille:
..Mittäes se pastorj puhhuu omenista?
--En uo nähänä omenia sitten kun vuojen yheksäntoistakolomekymmenyheksän suvena Savonlinnan torilla...
Pastori ei jäänyt korjaamaan kommenttia liian väsyneenä.
Venäläiset oltiin tyrkätty takaisin hyökkäysasemiinsa Ontajärven tielle ja pastori kuuli kauempaa vielä konetuliaseiden rätinää.
--Kuuleppas kulujettaja!
Anttipastori kysäisi kuljettajalta:
--Eekös olisj jo aeka panna häkäpönttöön lissee huapakalikoeta,että piästäesiin noetten ryssijen jalakojen alta poesj?
Puolisen tunnin päästä punaristikylkinen onnikka yski tervaisin keuhkoin Ontosenjärven kirkonkylää kohden ja erään mäkinyppylän ahteessa kuljettaja pysäytti käskemällä kaikki elossa olevat matkustajat lykkäämään heikkotehoista linjuria mäen päälle.
Tämähän oli ruumisbussi ja ainoat puskijat olivat pari lievästi haavoittunutta ja kaksi sanitääriä plus kenttäpappi.
Vaikeasti haavoittuneet oltiin jo kuljetettu lähimpään JsP:hen newyorkilaisten juutalaisten lahjoittamalla Pontiac-ambulanssilla ,joka sodan jälkeen tulisi vielä palvelemaan Helsingissä Töölön sairaalan sairasautona 50-luvulle asti..
Sotilaspastori oli kyllä kehoittanut kuljettajaa peruuttamaan mäkeä ylös,miten hän oli nähnyt Karjalan postiautokuljettajien tehneen häkäpönttöbusseillaan,mutta linjurikuski väitti,ettei lähistöllä näkynyt edes tienhaaraa kääntämiseen...ja bussi nousi nytkyttäen työntäjien avulla mäen päälle.
Mäennyppylällä Antti komensi läähättävät työntäjät tupakanmittaiselle tauolle metsän reunaan,ambulanssikuljettajan noustua laiskanlaisesti kaatamaan haapapilkkeitä pönttöön.Haapa paloi parhaiten häkäpöntössä kuin mikään muu puulaji,mikä ei tervannut eikä tukkouttanut moottoria.
Nyt oltiin tyhjentämästä onnikan katolta viimeistä haapapilkepussia ja kuljettajan mukaan loput pilkepussit olivat vain karhulankarullia täynnä,kun kuljettaja havahtui kuulemaan omituista moottorinääntä jostain kauempaa.. .
Tuuppaajat ensiksi janoisina jonottivat bussin ovella vuoroaan vesikauhallisesta bussin etuosassa seisovasta tonkasta,kun kuljettaja hätääntyneenä osoitti sormellaan itätaivaalle,mistä matalalla lähestyi venäläinen kaksitasoinen Polikarpov Tshaika-hävittäjä,joka harakanlennon lailla pyräytteli nousten ja laskien ambulanssibussia kohti.
Kone näytti savuavan ilmeisesti suomalaisen IT-tykistön osumasta ja sillä paikalla sanitäärit ja haavoittuneet syöksyivät metsän suojaan,pastorin jäätyä vielä sulkemaan vesitonkkaa ja bussinovea.
Kenttäpastori kaikkein viimeisenä lopulta juoksi kyyryssä mäntymetsän katveeseen.ja heitti itsensä sammalikkoon.
Minuutin sisässä venäläishävittäjä iski myrkkybussin perään,jolloin häkäpönttö lensi ohjusmaisesti metsään sytyttämällä kanervikon tuleen palavista ja hyvistä haapapilkkeistä.Sekunneissa ambulanssin puukehikkoinen korikin syttyi roihuamaan ilmiliekkeihin.
Eräs haavoittunut petäjän takaa kommentoi silmät tapillaan näkymää,että ensimmäisen kerran oltiin nähty oikea ryssän itsemurhakone.
Mäen nyppylälle jäi roihuamaan vain bussin runko sekä Tshaikan punatähtinen peräsin lentokonebensiinin lisättyä palamisen nopeutta karhulankarullapilkesäkkien avustamana.
Antti-pastori seuratessaan kasvot palon kilon punottamina lausahti:
--Taejettinpa suaha lopulta oekee polottohaataas ryssän pilotille ja meijän kuatuneille!
Loppumatkan Repolaa kohti epämääräinen joukko kenttäpapin johtamana marssi jalan ja päästyään aivan valtakunnanrajan pintaan,heidät noukki lavalleen vihreä International-kuorma-auto.
Lavalla sotilaspastori leukaili rättiväsyneille marssijoille:
Mittesj olis poejjaat,jos laalettaesiin se kansanvälinen,kun suavutaan ulukomaelta kotijmuahan?!
Pian Repolan kyläraitilla kaikui..."Työn orjat sorron yöstä nouskaa..!!"
Eräs väsähtänyt ja rakkoisia jalkojaan hierova sanitääri laukasi perään:
--Mikä perkeleen Zorron yö?
Repolassa kuultiin,että venäläiset olivat päässeet työntymään syvälle Suomen rajalle.
Ilomantsissa oltiin taisteltu ankarasti ja Rukajärven sekä Uhtuan välille iivana oli rakentanut jopa huoltotien edetessään Kostamukseen päin.
Ihantalan mottitaistelu oli Marskinkin mielestä parhaita suomalaisen sotilaan rojkeuden osoituksia,mutta varoitti upseerikuntaansa piehtaroimasta ylpeyden tunnossaan liikaa.
Stalinin ei kyllä tarvinnut enää siirrellä Kremlissä groupierin lanallaan kartalta Ilomantsiiin tuhottua divisioonaansa Berliiniä kohti.
Divisioona oltiin pyyhitty miesluvusta pois.
Syyskuun 4. päivästä tulikin historian pisin vuorokausi pääministeri Antti Hakzellin unohtaessa illalla klo 11 mainita suhteiden katkaisemisesta Saksaan. radiopuheessaan.
Ulkoministeri Carl Enckel samoin sotaväsymyksessään jätti ärtyneelle Saksan suurlähettiläs Wipert von Blucherille nootin.jossa waffenbrüdereitä kehoitettiin poistumaan maasta kahden viikon sisällä.
Uupumuksesta puoliyön kieppeillä hän unohti mainita venäläisille asiasta.
Suomalaisten puolella vihollisuudet lopetettiin aamulla kello kahdeksan.
Kannaksella ja Ilomantsin pohjoispuolella Repolassa saatiin vielä niskaan venäläistä rautaromua oikein roppakaupalla,vihollisen lopetettua tulituksen vasta kuun viidennen päivän aamuna.
Repolan kirkonkylän idänpuolisessa havumetsässä kukkui käki viimeisen kerran suomalaisille Karjalan kunnailta ojanpientareille uupumuksesta nukahtanaiden rintamamiesten korvissa.
Se oli Karjalan kunnaiden viimeinen kehtolaulu.
Sotilaspastorin sota ei päättynytkään siihen.
Hän käväisi Lapin retkellä ajamassa entisiä saksalaisia ja Junoa tarjonneita aseveljiään pohjoiseen Norjan rajalle päin,päätymällä Rovaniemen pohjoispuolelle Sinettään Kittilän tielle,kun käsky tuli vanhemman ikäluokan kotiuttumamisesta.
Polkupyörämarssillaan hän lauleskeli viimeistä kertaa saksalaista asevelilaulua Alte Kameraden,jonka hän saksankielen mestarina käänsi "vanhoiksi kameramiehiksi"
Lapinsota päättyi kotiuttamiseen ja palaamisen Iisalmeen uuden ylipäällikön, Kaisa-lottavääpelin akkavaltaan.
Siitä alkoi sotilaspastorin 30-vuotinen sota.
------------------------------------------------------------------------------------------
 |
| L'Internationale |
 |
| International D-30 kuormuri |
" Kesäkuun 20. päivänä 1944 alkoi venäläisten suurhyökkäys myös Maaselän ryhmää vastaan Karhumäen.Äänislinnan ja Poventsan yli Ilomantsiin sekä Korpiselkään.
Kenraalimajuri Raappanan johtama taisteluosasto katkaisi kuitenkin heinä-elokuun vaihteessa kahden venäläisdivisioonan yhteydet apuvoimien saamiseksi Ilomantsin pohjoispuolella."
Elokuun 3. päivänä sotilaspastori katseli kiven päällä istuen Rukajärven taisteluiden jälkiä.
Satoja polkupyöriä oltiin tuhottu omin käsin ,koskei ollut aikaa ja kalustoa niiden kuljettamiseen .ketjuttomia ja renkaattomia ja konepistooleilla seulaksi ammuttuja sotapyörän runkoja taistelutanner oli täynnään,muutaman pyörän vanteen nitkutellen pyöriessä itätuulessa, vannepinnojen kiiltäessä kesäauringossa.
Antti oli jäänyt jälkijoukkoihin etsimään lääkintämiesten kanssa haavoittuneita sekä kaatuneita.
Hänen muuttunut toimenkuvansa Lapinlahden vt. kappalaisesta ruumiinkerääjäksi oli turruttanut mielen jopa sodan raadollisuudessakin .
Sanitäärien kanssa hän oli kannellut kaatuneita valkoiseksi maalatun ja punaristisen ambulanssibussin takaovesta sisään ja ottanut pienen tupakkatauon.Kivellä istuessaan hän katseli häkäpönttöisen myrkkybussin nytkyttelyä tyhjäkäynnilla havaitsemalla,että etuoven vierestä suojamaalin alta pilkoitti bussin numero 13.
--Nomen est omen!
Hän huokasi puoliääneen,jolloin vieressä Karjalan mäntyyn nojaileva onnikkakuski tokaisi papille:
..Mittäes se pastorj puhhuu omenista?
--En uo nähänä omenia sitten kun vuojen yheksäntoistakolomekymmenyheksän suvena Savonlinnan torilla...
Pastori ei jäänyt korjaamaan kommenttia liian väsyneenä.
Venäläiset oltiin tyrkätty takaisin hyökkäysasemiinsa Ontajärven tielle ja pastori kuuli kauempaa vielä konetuliaseiden rätinää.
--Kuuleppas kulujettaja!
Anttipastori kysäisi kuljettajalta:
--Eekös olisj jo aeka panna häkäpönttöön lissee huapakalikoeta,että piästäesiin noetten ryssijen jalakojen alta poesj?
 |
| Pilkettä pönttöön |
Tämähän oli ruumisbussi ja ainoat puskijat olivat pari lievästi haavoittunutta ja kaksi sanitääriä plus kenttäpappi.
Vaikeasti haavoittuneet oltiin jo kuljetettu lähimpään JsP:hen newyorkilaisten juutalaisten lahjoittamalla Pontiac-ambulanssilla ,joka sodan jälkeen tulisi vielä palvelemaan Helsingissä Töölön sairaalan sairasautona 50-luvulle asti..
 |
| 1938 Pontiac |
Sotilaspastori oli kyllä kehoittanut kuljettajaa peruuttamaan mäkeä ylös,miten hän oli nähnyt Karjalan postiautokuljettajien tehneen häkäpönttöbusseillaan,mutta linjurikuski väitti,ettei lähistöllä näkynyt edes tienhaaraa kääntämiseen...ja bussi nousi nytkyttäen työntäjien avulla mäen päälle.
Mäennyppylällä Antti komensi läähättävät työntäjät tupakanmittaiselle tauolle metsän reunaan,ambulanssikuljettajan noustua laiskanlaisesti kaatamaan haapapilkkeitä pönttöön.Haapa paloi parhaiten häkäpöntössä kuin mikään muu puulaji,mikä ei tervannut eikä tukkouttanut moottoria.
Nyt oltiin tyhjentämästä onnikan katolta viimeistä haapapilkepussia ja kuljettajan mukaan loput pilkepussit olivat vain karhulankarullia täynnä,kun kuljettaja havahtui kuulemaan omituista moottorinääntä jostain kauempaa.. .
Tuuppaajat ensiksi janoisina jonottivat bussin ovella vuoroaan vesikauhallisesta bussin etuosassa seisovasta tonkasta,kun kuljettaja hätääntyneenä osoitti sormellaan itätaivaalle,mistä matalalla lähestyi venäläinen kaksitasoinen Polikarpov Tshaika-hävittäjä,joka harakanlennon lailla pyräytteli nousten ja laskien ambulanssibussia kohti.
Kone näytti savuavan ilmeisesti suomalaisen IT-tykistön osumasta ja sillä paikalla sanitäärit ja haavoittuneet syöksyivät metsän suojaan,pastorin jäätyä vielä sulkemaan vesitonkkaa ja bussinovea.
Kenttäpastori kaikkein viimeisenä lopulta juoksi kyyryssä mäntymetsän katveeseen.ja heitti itsensä sammalikkoon.
 |
| Polikarpov I-15bis Tsaika (Lokki) |
Eräs haavoittunut petäjän takaa kommentoi silmät tapillaan näkymää,että ensimmäisen kerran oltiin nähty oikea ryssän itsemurhakone.
Mäen nyppylälle jäi roihuamaan vain bussin runko sekä Tshaikan punatähtinen peräsin lentokonebensiinin lisättyä palamisen nopeutta karhulankarullapilkesäkkien avustamana.
Antti-pastori seuratessaan kasvot palon kilon punottamina lausahti:
--Taejettinpa suaha lopulta oekee polottohaataas ryssän pilotille ja meijän kuatuneille!
Loppumatkan Repolaa kohti epämääräinen joukko kenttäpapin johtamana marssi jalan ja päästyään aivan valtakunnanrajan pintaan,heidät noukki lavalleen vihreä International-kuorma-auto.
Lavalla sotilaspastori leukaili rättiväsyneille marssijoille:
Mittesj olis poejjaat,jos laalettaesiin se kansanvälinen,kun suavutaan ulukomaelta kotijmuahan?!
Pian Repolan kyläraitilla kaikui..."Työn orjat sorron yöstä nouskaa..!!"
Eräs väsähtänyt ja rakkoisia jalkojaan hierova sanitääri laukasi perään:
--Mikä perkeleen Zorron yö?
Repolassa kuultiin,että venäläiset olivat päässeet työntymään syvälle Suomen rajalle.
Ilomantsissa oltiin taisteltu ankarasti ja Rukajärven sekä Uhtuan välille iivana oli rakentanut jopa huoltotien edetessään Kostamukseen päin.
Ihantalan mottitaistelu oli Marskinkin mielestä parhaita suomalaisen sotilaan rojkeuden osoituksia,mutta varoitti upseerikuntaansa piehtaroimasta ylpeyden tunnossaan liikaa.
Stalinin ei kyllä tarvinnut enää siirrellä Kremlissä groupierin lanallaan kartalta Ilomantsiiin tuhottua divisioonaansa Berliiniä kohti.
Divisioona oltiin pyyhitty miesluvusta pois.
Syyskuun 4. päivästä tulikin historian pisin vuorokausi pääministeri Antti Hakzellin unohtaessa illalla klo 11 mainita suhteiden katkaisemisesta Saksaan. radiopuheessaan.
Ulkoministeri Carl Enckel samoin sotaväsymyksessään jätti ärtyneelle Saksan suurlähettiläs Wipert von Blucherille nootin.jossa waffenbrüdereitä kehoitettiin poistumaan maasta kahden viikon sisällä.
Uupumuksesta puoliyön kieppeillä hän unohti mainita venäläisille asiasta.
Suomalaisten puolella vihollisuudet lopetettiin aamulla kello kahdeksan.
Kannaksella ja Ilomantsin pohjoispuolella Repolassa saatiin vielä niskaan venäläistä rautaromua oikein roppakaupalla,vihollisen lopetettua tulituksen vasta kuun viidennen päivän aamuna.
Repolan kirkonkylän idänpuolisessa havumetsässä kukkui käki viimeisen kerran suomalaisille Karjalan kunnailta ojanpientareille uupumuksesta nukahtanaiden rintamamiesten korvissa.
Se oli Karjalan kunnaiden viimeinen kehtolaulu.
Sotilaspastorin sota ei päättynytkään siihen.
Hän käväisi Lapin retkellä ajamassa entisiä saksalaisia ja Junoa tarjonneita aseveljiään pohjoiseen Norjan rajalle päin,päätymällä Rovaniemen pohjoispuolelle Sinettään Kittilän tielle,kun käsky tuli vanhemman ikäluokan kotiuttumamisesta.
Polkupyörämarssillaan hän lauleskeli viimeistä kertaa saksalaista asevelilaulua Alte Kameraden,jonka hän saksankielen mestarina käänsi "vanhoiksi kameramiehiksi"
Lapinsota päättyi kotiuttamiseen ja palaamisen Iisalmeen uuden ylipäällikön, Kaisa-lottavääpelin akkavaltaan.
Siitä alkoi sotilaspastorin 30-vuotinen sota.
 |
| Vanhat kamerat |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti