Cabreran rohdoskauppa.Filippiiniläiskirjeet.

Rogelio Ventora.Juhart 2002

Puolifiktio

(Tarina on fiktionaalinen perustumalla oikeisiin tapahtumiin Baguion vuoristokaupungissa Ilocos Norten provinssissa japanilaismiehityksen aikana.Useat sukunimet ovat keksittyjä)


Antero oli ehkä syntynyt v. 1913 Laoagissa Ilocos Norten provinssin pääkaupungissa erääseen köyhään perheeseen,jossa äidin helmoissa pyöri viisi kasvavaa ja aina nälkäistä lasta..
Hänen syntymävuottaan tai -päivää ei osata kartoittaa kuin vuoden marginaalilla,koska kirkonkirjoista ei ole löytynyt syntymätodistusta.jostain omituisesta syystä.
Perheen isä Rogelio Ventora oli vaatimaton kargador eli kantaja paikallisella vihannestorilla,joka päivät rähki siestojen välillä kantamassa perunasäkkejä,sipulipusseja,pechaykaalinippuja sekä valkosipulikoreja carabaovankkureista palengken eli  keskustorin markkinabodegaan (varasto).

 Baguio market

Rogeliossa kuten muissakin ilocanoissa nukkui espanjalainen veri ,mikä pisti Rogerin,joksi häntä amerikkalaisen ajan alussa kutsuttiin, pitkälle päiväsiestalle kello yhden jälkeen iltapäivisin. Silloin Ilocos Norten eli Ilocandian taivaalla aurinko oli pysähtänyt zenitiin moneksi tunniksi ja suojautuminen bodegan (varaston) viileyteen oli ainoa puolustuskeino polttavalta ja ihoa mustaavalta auringolta.
V.1898 amerikkalaiset olivat lähettäneet viimeisetkin konkistadorien espanjalaisten jälkeläiset armaadoillaan takaisin andalusialaisille juurilleen,mutta 400:n vuoden espanjalaisherruus oli tehnyt Rogerinkin enemmän latinoksi kuin jenkkien ruskeaksi serkkupojaksi.
Näin Rogerkin oli saanut uudet  korkealantioiset isäntänsä uudelta mantereelta,jota hän muiden kababayaniensa (maanmiehensä) kanssa yrittivät vastustaa vapaustaistelijoina uutta siirtomaavaltaa vastaan,mutta silloinen kenraali Arthur McArthur Jr. verisesti sai kukistettua pinoyt alistumaan uuteen ja liberaalisempaan sekä länsimaisempaan pakkovaltaan.
Kenraali tunnettiin jo Amerikan sisällissodasta Medal of Honor-ansiomitalin saaneena ja Chattanooga-kampanjan sankarina "poikaeverstinä".Hänet oltiin ylennetty urheudestaan everstiksi 19-vuotiaana.
Samoin Arthur Mc Arthur Jr. tunnettiin myös kylmäverisenä ns. intiaanisotien taistelijana.
Hänet oltiin nimitetty ansioistaan Filippiinien sotilaskuvernööriksi ja uhmapäisillä edesottamuuksillaan filippiinokapinan kukistamisessa hän joutui usein napit vastatusten siviilikuvernööri William Howard Taftin kanssa.Taftista tuli myöhemmin Theodore Rooseveltin jälkeen Yhdysvalojen presidentti.

Boy Colonel Arthur McArthur

Viisitähtisen kenraalin poikaa kenraali Douglas McArthuria filippiinot taasen tulivat kunnioittamaan ja rakastamaan maan vapauttajana Japanin hirmuvallasta,vaikka hänen poistumistaan tai äkillistä pakenemistaan Corregidor-linnakesaarelta japanilaishyökkäyksen aikana v. 1942 alussa katsottiin pelkuruudeksi.
Kenraalin "I shall return"-lupauksen  kestoaika viivästyi yli kahdella vuodella Tyynenmeren sodan amerikkalaisen sotilasjohdon prioriteettien takia.

Antero Ventoran äiti omaa sukua Rhodora C. Tiglao teki lisäansioita Laoagin kuuluisan plantaasiomistajan Don Silverion residenssin pyykkärinä .
Hän kantoi nimensä keskellä espanjalaisen tavan mukaan C-kirjainta,mikä on lähtöisin tämän äidin Cruz-sukunimestä.
Perheen vanhimman pojan Antero-etunimi voisi kuulostaa suomalaiselta,mutta on puhtaasti espanjalainen.
Hänen komealta kalskahtava nimisarjansa Antero Virgilio Ventora lyheni 1910-luvulla amerikkalaiseksi Andyksi,jolloin presidentti Theodore Rooseveltin lähettämät tomasiittipapit-ja nunnat yrittivät sivistää ja amerikkalaistaa indioita barrioissa englanninkielen opettajina. Tomasiitti-nimen lähetystyöntekijät olivat saaneet SS Thomas-aluksesta,jolla ryhmä saapui Amerikasta Manilaan
,Maaseudulla ja tiettömien taivalten päässä naapurikylissäkin puhuttiin täysin eri murretta,jolloin englanninkielestä tuli monille yhteiseksi kommunikaatioväline.

1914 Laoag

Antero eli amerikkalaisittain kutsuttuna Andy oli lyhytvartinen ja  filippiinomaisesti poikkeavan kapeanenäinen miehen alku jo lukemaan opittuaan viisivuotiaasta asti ollut kova lukutoukka.
Äitinsä lähettämänä Laoagin palengketorille myymään rottinkikorissa baloteja (balot on maassa kypsytetty hanhenmuna,missä linnun sikiö on jo kasvanut jalkoineen ja höyhenineen) Andy tavattiin lukemasta keskuskirkon portailla aina jotain amerikkalaista seikkailukirjaa.
Hän piti Jack Londonista,Zane Graystä ja Mark Twainistä,jotka veivät pojan mielen One-Eyed-Owl-nimiseksi intiaanioppaaksi palominoponin selkään laajoille lännen preerioille,pesukarhunhäntähattuiseksi Davy Crockettiksi Klondyken saloille sekä Mississippijoen höyryjen salamatkustajaksi Huck Finninä tai Tom Sawyerinä..
Kirjat saivat Andyn pienen indiomielen lentämään pois ilocandialaisesta puutteesta ja kotiin tullessaan äiti antoi pojalle tavallisesti tukkapöllyä,lännenhaaveilijan pantua kolmasosan balot-tuloistaan  käytettyjen taskukirjojen ostamiseen paikallisesta antikvariaatista.

Rhodora-äiti tai tuttavien piirissä lyhyemmin kutsuttuna Rhoda oli lukutaidoton,mutta silti laskutaitoinen omistamallaan akabahelmitaulullaan,jota hän käytti perheen ansioiden laskemiseen.

Rogeriakin hän vaati iltaisin tyhjentämään taskunpohjansa centavoista tietäessään,että mies oli muiden kargadorien kanssa päätynyt juomaan ennen kotiin tuloaan paikalliseen tavernaan San Miguelin cervezaa kyytipojaksi tuliselle guinebralle..
Rhodasta kirjasivistys koskaan ei auttaisi pojan tulevaisuudessa ja Rogerkin oli lopettanut kansakoulunsa kesken perheen varojen puutteessa.
Andy-poika olisi koulutettava jonkun ammattimiehen apupoikana käytännön ammattiin.
Rhoda itse vietti päivänsä "lavanderana" eli pyykkärinä plantaasiomistaja Don  Silverion residenssin likapyykkikorin kanssa kylää sivuavan puron varrella Donin alushousut nyrkeissään, kuuntelemassa muiden kylän pyykkäreiden tsimisejä (juoruja) barriosta.
Barrion grapevine eli lentävä juoru sai hänen mielikuvituksensa lentämään.
Iltaisin odotellessaan Rogeria kotiin tavernasta ja maatessaan nipamökin kookoskuitumatolla Rhoda työstä uupuneena kuvitteli Don Silverion vahattujen viiksenkärkien kutittavan poskiaan ja lämpimänkostean cigarilloginisen hengityksen kuiskaavan korvaansa lempeästi.."Tio ami..corazon"..Rakastan sinua..kulta

Filipino housewives washing
laundry in a river

Don Silverio tunnettiin kuuluisana naistenmiehenä eli babaerona (babae--tyttö) eivätkä talon muutkaan naisapulaiset voineet välttää tämän nopeita sormenhakuja kaula-aukoista sekä pitkien hameiden alta.
Donilla tiedettiin olevan oikea concubine (naisrakastajatar)....läheisen Batacin pikkukaupungin pormestari Raul Marcosin vaimo Estrellita.
Marcos oli useaan kertaan yrittänyt lähettää palkattuja salamurhaajia nitistämään Don Silveriota,mutta plantaasinomistaja oli aina pelastautunut attentaatista,kuultuaan etukäteen suunnitelluista tappoyrityksestä kaupungintalolla työskentelevältä sukulaiskirjanpitäjältään.

V.1921 perhettä kohtasi onnettomuus isä-Rogerin jäätyä palengketorilla vihannesvankkureiden alle puristuksiin,ei niinkään lastin painosta murskautuneena,vaan kiinan- ja pechaykaalien tukehduttamana.
Rhoda-äidin harteille tuli koko perheen elättäminen pyykkärinpalkalla ja balotmunien myynnillä,jolloin hän joutui filippiinotavan mukaan pyytämään apua sukulaisilta.
Laoagissa suvun varakkaammat ottivat neljä nuorinta lasta hoitoonsa ja Antero sai uuden kotipaikan Baguion vuoristokaupungissa Rogerin serkun kaupunginkirjuri Efren dela Cruzin puutalossa.
Efren-setä lupasi myös adoptoida 9-vuotiaan Anteron omaksi pojakseen ja neljän tyttärensä pikkuveljeksi.
13-vuotiaana Antero pääsi näin kirjatoukkana Session Roadin Junior High schooliin .
17-vuotiaana hän seisoi mustassa kaavussa ja musta rapparinkauhalakki päässä yhteispotrettikuvassa koulun portailla luokan valediktionaarina eli priimuksena valmiina Efren-papan ja Teresita-maman syleiltäväksi.
Efren-papa oli töissä Municipiossa eli kaupungintalolla rakennusviraston kirjurina rakennuslupien valmistajana ja vaikka hänen palkkaluokkansa oli jo noussut Clerk I tasolle hän ei enää voinut rahoittaa Anteron lisäkoulutusta neljän tyttärensä collegeopiskelujen takia.
Opinnot vaativat rahaa.
Efren oli kuullut tuttavansa tohtori Cabreran tarvitsevan liikeapulaista Session Roadin rohdoskaupassa ja suositteli Andyä  toimeen.
V.1934 Andy dela Cruz oli ylennyt jo myyjäksi tiskin taakse ja lukenut tohtorin opastamana farmakologiaa  iltaisin Baguion Medical Collegessa ja saanut uurastuksestaan farmakologin diplomin.

 Baguio market in 1930s. At the back the
 road leading to to dela Cruz house.

 Cabreran rohdoskauppa nykyään
 Mercury Drug
 vasemmalla Session Roadin kulmassa.

30-luvulla rohdot ja lääkkeet valmistettiin itse "apotekassa".
Itsejauhettuja pulvereita ja salvoja myytin tiskiltä kipuihin ja vaivoihin tehdasvalmisteiden valmispillereiden ollessa kalliita tai vain saatavina Manilasta.
Antero käytti messinkistä morttelia pulvereiden jauhamiseen ja opittu lääkkeiden valmistus teki hänet mestariksi,jota kaupunkilaiset kutsuivat lempinimellä Drug Andyksi,mikä silloin oli kehuntaa toisin kuin nykyiset Drug Andyt,jotka labraavat shabu-keinokokainejaan kotilaboratorioissaan.
Päivisin häntä astmaatikkona haittasi kaupungin pöly ja yöllä ylävuoriston viileys,jolloin hän kiinalaisesta reseptistä valmisti itselleen menttolipohjaista tiikeribalsamia sierainten tukkeutumisen estämiseksi.
Salvaa hän levitti otsalleen pääkipuun,sieraimien tukkoisuuteen sekä rintaansa hengityssalpauksen lieventämiseksi.
Salvan hän oli pistänyt vihreään pieneen 1 -gramman Vick's Vaporub-peltirasiaan,mitä hän kantoi aina taskussaan.
Purkin hän oli saanut eräältä Manilasta tulleelta lääkemyyjältä.Vanhan kansan sinappilaastareiden tehon hän ei uskonut vaikuttavan astmaansa.

Kiinalainen Tiikeri-balsami

Antero vaurastui ja vuokrasi oman puutalon John Hayn mäntypuiston keskellä sijaitsevalle sotilastukikohdalle menevän tien varrelta.
Nyt häneltä hyvinvoinnistaan vain puuttui vaimo,vaikka oli vakuuttanut utelevalle tohtori Cabreralle,ettei poikamies koskaan tarvitsisi naista sotkemaan elämän rauhaa .

jatkuu..