 |
| Dhahran-Riyadh Road 1961 Kuva voisi yhtä hyvin olla Yanbu-Jeddan hautausmaatiestä 80-luvulla. Mikään ei ole muuttunut paitsi automallit. |
Karpon tietoiskuohjelma liikennekaahauksesta 1960-luvun lopulla
"Allelujaa!"
Simo Salmisen laulu liikennekaahailusta
"Joutukaa sielut on aikamme kallis,mut koskaan et muuttua saa..."
60-luvun lopun opiskelijahuumoria.Sanat virrestä ja Tapani Kansan hitistä Koskaan et muuttua saa.
Autokuume oli iskenyt Yanbun saitillekin.
Putkimies Eikka Jussin kotikaupungista oli ostanut vientiauton,upouuden 1983-mallisen valkoisen Mitsubishi Galantin,sen ensimmäisen etuvetoisen Mitsun.
Eikka oli kerinnyt jo useaan otteeseen kehumaan autonsa etuvetoisuudesta,jolloin hänen kämppäkaverinsa Repe kyllästyneenä sanoi,että hänellä on kotona Riihimäellä sellainen auto,jossa myös varapyörä vetää.
Yanbulaiset suomalaiset erosivat paljon jubaililaisista siinä,ettei saitille ilmestynyt nakumersuletkaa,vaan uusia Japanin mersuja eli Mitsubishejä ja Hondia,joita kutsuttiin saksalaisen merkin itämaisiksi serkuiksi.
Projektin suunnitteluinsinööri Itkosen Olli,50-vuotias pappa oli samoin ostanut tummansinisen upouuden Honda Accordin vientiautokseen.
Olli-pappa oli ajotaivoiltaan samanlainen kuin elintavoiltaan eli äkkipikainen.
Aivan omistusautonsa ensimmäisellä ajoviikolla hän äkkipikaisuudessaan peruutti autonsa saittiportakabiinin edessä seisovaan betonitolppaan.
Takalokasuoja rypistyi haitariksi ja takavalot hajosivat oranssinpunaisiksi muovisiruiksi arohiekalle.
Pappa melkein itkua väännellen kirosi onnettomuuttaan,jolloin Jussi tuli avuksi hätään.
Pappa pelkäsi kalliita korjauslaskuja ja Jussin käydessä kysymässä Hondan merkkihuollosta,missä peltikorjaus maksaa 3000 rialia töineen,uusin lokasuojin ja takavaloin,ostopoika päätti mennä paikalliselle Toyota-korjaamolle.
Siellä hän keskusteli filippiinokorjaamopäällikön kanssa ja korjaushinnaksi tuli vain 500 rialia.
Jussi tiesi filippiinoautopeltiseppien olevan taitavia oikaisemaan vaikka peltisen umpisolmun.
Auton hakemisessa korjaamolta Jussi otti papan mukaansa.
Auto näytti täysin uudelta ilman mitään peilauksia ja uusi takapään maalikin oli prikuulleen samanlainen sävyltään kuin alkuperäinen.
Korjaamossa usein käydessään Jussi oli seurannut,miten filippiinopeltisepät polttopillillä kuumensivat lokasuojaa ja naputtelivat plootuvasaralla sen suoraksi.
Ainoa uusi osa oli takavalopaketti,mikä oli tuhoutunut peruutuksessa.
Pappa hyppi innostuksissaan tuloksesta ja säästöstä tarjoamalla Jussille sadikkipullon kiitokseksi.
Sen hän kyllä joi Jussin ja suomalaisporukan kanssa seuraavana viikonloppuna,mutta Jussi oli onnellinen.että oli saanut autaa pappaa hädässä.
 |
| Filippiinoautopeltiseppä. Juhart 2001. |
Ostomiehen tehtävään kuului autoilu melkein joka toinen päivä Jeddaan ja takaisin,mistä maantieajon pituudeksi tuli 720 kilometriä Cemetery Roadilla. Trippimittariin tuli lisää muutama kymmenen kilometria Jeddan sisällä materiaaliostoissa ja Binzagerin huolintaliikkeessä rahtipaperien ja tullimaksujen selvittämisessä..
 |
| 1984 Toyota Cressida Wagon |
Toyotan kuuluisa laatu kovana työkaluna piti paikkansa ja auto siirtyi täysin huollettuna v.1984 muiden saittikäyttäjien käsiin tai rikottavaksi...jos saivat sen rikki.
Cemetery Road oli oma lukunsa ja päivän päätteeksi sai panna kiittimensä ristiin selvittyään sen benhurimaisesta kuoleman rallista,mistä harvoin voittajakaan selvisi vammoitta.
Jussi oli tottunut siihen,että tavallisesti peruutuspeilin katsottuaan takapuskuriin oli tarttunut saudien kansallisauto Chevrolet Caprice Classic pyrkimään ohittamaan 130 kph:n vauhdissa.
Jussi päästi aina ohitse kiireisen Abdullahin,jonka sisäpeilissä heiluivat rukousnauhat ja Kaaban pienoiskivisuveriiniviiri.
Aivan liian useasti hän tapasi kiireisen Abdullahin Capricen palaneena palaneen Mercedes-tankkiauton mahan alta.
Poliisit olivat levittäneet kiirehtijän palaneet jäännökset tienvarteen viltille ohikulkijoiden katsottavaksi.
Öljytankkiauton palosta koko onnettomuusympäristö oli mustunut parinkymmenen metrin säteeltä.
 |
| saudipoliisiautojen kolari |
 |
| Final countdown |
Jussin ajaessa Chevrolet-pickupilla Jubailin teollisuuskaupungin ja vanhan Jubailin tien risteykseen ,arolla seisoi oliivinvihreä Mercedes-kuorma-auto ja sen taka-akselin alla punainen Mazda-henkilöauto.
Mercedesin etuakseli oli mennyt linkkuun kuin kamelinjalat maate menossa.
Ilmeisesti Mazda oli syöksynyt kuorma-auton etupään alitse kovaa vauhtia ja pysähtynyt taka-akselille.
Poliisit ohjasivat liikennettä ja Mazdaa vedettiin hinausauton vinssillä ulos.
Auto lopulta seisoi katottomana tienvarressa auton viiden somalimatkustajan istuessa päättöminä sen sisällä.
Abdin piti juosta Jussin vastusteluista huolimatta mennä katsomaan paikalle.
Loppumatkalla Dammamiin Abdi oksenteli auton ikkunasta ulos.
Saudiaskaripoliisit vielä kaiken kukkuraksi pelasivat jalkapalloa tienlaidassa yhden somalipään kanssa.
Jos kysessä olisi ollut saudipää,vainajien kohtelu olisi ollut kunniallista.Toiseksi vielä jos joku toisesta osapuolesta olisi jäänyt eloon,tämä olisi päätynyt vankilaan epämääräiseksi ajaksi,kunnes veriraha oltaisiin maksettu kuolleen saudin perheelle.
Abdi ja Jussi tunsivat olevansa maassa kolmannen luokan vieraita.
Eurooppalaisille rekkakuskeille,jotka joutuivat ajamaan Jordanian rajalta samaa cemetery roadia Jeddaan usein kävi ikävä kohtalo,jouduttuaan onnettomuuteen saudiautoilijan kanssa.
Yleensä onnettomuudet johtuivat saudien holtittomasta ja fataalisesta ohitustyylistä,missä heikompi osapuoli eli saudiautoilija hävisi nokkakolarissa.
Poliisien tullessa paikalle ulkomaalainen ajaja pantiin syyllisenä vankeuteen kuolemantuottamuksesta.
Tavallisesti viranomaisten piti saada vainajien omaisilta pyyntö verirahan maksamiseen,mikä voi viedä vuoden taikka pari,syytetyn viruessa saudivankilassa.
Saudioikeussyteemissä ei ulkomaalainen koskaan voita edes syyttömänä.
 |
| Cemetery Road. Juhart 1995 |
Campin verkkoaidan sisällä he kyllä osasivat näyttää suomalaisen vapaa-ajanvieton riemunsa.
Tyylissä he eivät erottuneet paljoakaan Jubailin "jänkhän" miehistä.
Eräs imatralainen sähköteknikko melkein jokaisena viikonloppuna käyttäytyi turhaantumisiensa ulospäästämiseksi revanssimaisella tavalla.
Kerran hän,kuten suomalaisen pitääkin,meni näyttämään humalansa astetta ulos.
Campin vartijat tapasivat tämän vääntämästä parkkipaikan autojen tuulilasinpyyhkimiä solmuun.
Vankeusrangaistuksen välttämiseksi porukalla koottiin rahat tuhottujen pyyhkijöiden korjaamiseksi ja imatralainen sai kotiarestimääräyksen seuraaviin lomiin asti.
Silti kotilomallaan Imatralla hänen käytöstapansa ei paljoakaan eronnut ulkomaisesta rentoilusta.
Hän oli ollut palaamassa kantapubistaan kotiin oikaisemalla yhden metsäläikän läpi ja jäänyt horjuessaan pitämään kiinni pienestä koivuntaimenen rungosta .
Yhdellä näkevällä silmällään hän etsi maamerkkejä havaittuaan lähiön valot kauempana edessään.
Aamulla hän heräsi seljällään polulla pitämässä taipunutta koivunrunkoa kädessään.
Noustuaan seisomaan hän hölkkäpöksyjen takamustaan koetellen tajusi,että lompakko ja siinä olleeet 7000 saudirialia olivat lähteneet kävelemään.
Sammuessaan ja seljälleen polulle kaaduttuaan teknikko oli nähnyt tähtitaivaan,mitä hän oli luullut lähiön valoiksi.
 |
| Sinbad the Sailorman |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti