torstai 28. heinäkuuta 2011

Kankkunen kyseessä. Suomikirja.

Cheers..guv'nor!! Juhart 1992
Kello 04.19 jääkaapin valo napsahtaa päälle ja kompressori alkaa täristä pääkopan läpi sellaisella kolinalla,että voisin kuulla silmänpupillieni pienentyvän turkinpippurrin kokoisiksi pisteiksi..
Suljen äkisti kaapin oven sulkiessani samalla silmäni nähdessäni sisäsilmissäni aivohermojen värikkään kaleidoskoopin maalaamassa harmaata aivomassaani.
Luulen olevani kuollut.
Silmäverkoilleni välähtää kuva Huolintakeskuksen Merjasta,joka yritti vängällä iskeä minua,mutta kuvan päälle kaatuu harmaapukuisen ja punaniskaisen henkilöstöpäällikön tynnyrimäinen hahmo,joka vie edestäni Merjan pois.
Sitten silmiini välähtää poistumiseni firman pikkujoulujuhlista Viestin urheilutalon pihalta.
Kylmässä joulukuisessa yössä talon rappujen edessä kaksi humalaista teevetehtaan nauhatyöläistä etsii oksennettuja tekohampaitaan lumihangesta.
Molemmat löysivät omansa...kunnes ensikoetuksella nakkasivat naapurin syömäkalut suuhunsa.
Henkilöstöpäällikkö talutti Huolintakeskuksen Merjaa odottavaan taksinakumersuun.
Nauhatyökundit huuhtelivat hampaitaan kuralätäkössä,jonka jäätyneen kannen toinen oli rikkonut Topmanin spittarikengän kannalla särki.
Lähdin kävelemään kotiin päin suorinta yhdellä silmällä katsomaani tietä,mikä veisi kenkätrippimittarissani siksakkauksessa viisi kertaa pitemmälle kuin oletettu kotiosoitteeni.

Tämä vanha kierrätyskeskuksesta ostamani 50-luvun Electrolux on palvellut keittiön nurkassa harmaalla korkkimatolla viitisen vuotta auttamassa kostuttamaan aamujanoista kurkkuani,joka nyt tuntuu kielenpäässä Riyadhin Nejd-laakson kuivuneelta wadilta..
Seison paljain jaloin kylmällä korkkimatolla etsimässä pullonavaajaa cokikseeni.
Mieleeni tulee väkisin Jeesus väristyksissäni.
Olisiko hän ollut jyrkkä juomareille?
Hänhän teki vedestä viiniä.
Tai sitten Mooses,joka matkasauvallaan aukaisi Punaisenmeren kahtia luvatulle kansalleen julistamalla kallionkielekkeen päällä ne kymmenet käskynsä.

2 UFOs and 10 Commandments.
Juhart 2005.
En muista katkismuksestani yhtään käskyä alkoholin kirouksesta vai oliko kirjassa maininta 11:sta käskystä jossain pikkuprintissä:
"Älä juo viinaa!
Mitä se on.."
Tai löytyisikö Raamatusta vertausta tai sananlaskua jonkun pienemmän profeetan epistolasta:
"...ja Nostradamus saapui kotiin nelinkontin kaatumalla jalattomana kissan päälle ja lausui vakuutuksiaan;
ja Herra toi alas salamaniskuja vakuuttamalla hänelle sillä paikalla:
"Tästä lähtien kitalakesi tulee olemaan kuin autiomaan alaston kansi ja silmäsi kuin kaksi hiilikekälettä ja nivustesi hedelmät tulevat kulkemaan nelinkontin aivan kymmeneen sukupolveen saakka.!

Ihmeellistä mitä lyhyt parin minuutin kemiallinen uni voi tehdä sinulle?!
Tulet kotiin kello 03.22..et takatiukkana vaan rentona,ikään kuin pari niveltä olisi löystynyt...ei enempää...täysin pystyvänä panemaan Abloyavaimen postiluukun lävestä sisään ja sitten kävelet joulukuuseen olohuoneessa,mistä saat korvarenkaiksi kaksi koristepalloa..ja kolmannella yrityksellä onnistut kiipeämään rappuset ylös kuin tukkiin kompastunut tukkijätkä Iijokisarjassa..ja löydät makuuhuoneen oven kello 03.31.
Sitten kello 03.43 pystyn riisuutumaan muutamalla pienellä lepopaussilla työskennellessäni parhaimmalla tavalla housujeni pään yli vetämisessä ja kiipeän urheilijamaisesti korkeushyppääjän tiikeriselkäkierroksella sänkyyn..ja tumppaan tupakan herätyskellon muovikuoreen.
Sitten vaivun tajuttomuuteen.

Nousen ylös kello 04.15 luullen olevan jo aamukahvin ajan.
Herätyskellosta tunkee sieraimiini muovimolekyylien palanutta käryä.
Kieli on juuttunut kitalakeen kuin erämaassa kaatunut kaktus...katkutus...
Nousen seisomaan paimentolaismatolle päätä kantaessani kaksin käsin kuin särkyvää postipojan pyörällä tuomaa fragiletarraista ristisidettä.
Kahmaisen aamutakin niskaani.
Se näytti makaavan tuolin selkänojalla yhtä vetämättömissä hihansuut alas roikkuen ja vyö umpisolmulla.
Aamutakki näytti juuri tulleen vielä villimmistä pikkujoulujuhlista kuin oman firmani.
Kello 04.21 keittiön kellon mukaan näin uudelleen jääkaapin hakuvalot.
Käteni hapuilivat ylähyllyltä alaspäin kylmäleikerovikoiden päältä vihanneslaatikon lasilevylle,minkä takaa tunsin sormissani cokispullon kylmän vyötärön munakennon alta.
Lyön kaapin oven kiinni jäämällä seisomaan cokispullon kanssa poissa ampumalinjalta jääkaapin hakuvalojen sammuessa.
Mitä saatanaa iski käteen?
Sormistani valui munanvalkuaista.
On kaksi vaihtoehtoa...joko oma vereni on muuttunut munanvalkuaiseksi tai sitten rakas vaimoni oli jättänyt avoimeen kuppiin munanvalkuaista vatkattuaan murokakkutaikinaa.
En viitsinyt enää avata kaapin ovea lisätutkimuksiin,koska tiesin ulkoa,mitä se sisälsi.
Käteni näyttivät yhtä niljakkailta kuin joku etana olisi tehnyt itsemurhan..
Joku viisaampi oli kertonut,että kananmunasta saisi roikkumaan kolmenkymmenen kilsan pituisen räkänuoran,jos vain pystyisi antaa sen valua hiljalleen.
Yritän unohtaa koko asian ja pyyhin käteni naulassa roikkuvaan essunhelmaan...mielessäni oli päällimmäisenä vain yhden cokispullon avaaminen.
Keittiönikkunasta palavan katulampun valossa ryhdyin vetämään auki haarukkaveitsilusikkalaatikoita unohtamalla kaikki keittiöergonomian lait,että useimmat vetolaatikot ovat jumissa pikkutunneilla ja lisäksi unohtamalla,että vain muutamat laatikot ovat vain vähän jumissa.
Pian kaikki vetolaatikot hyppäsivät ulos aukoistaan oksentamaan sisältönsä korkkimatolle:
kakkuveitsiä,käytettyjä paristoja, kengänsolmujen avaamisessa vääntyneitä haarukoita,yksi puolikas räätälinsaksia,voiveitsen keltaisia kahvoja 1950-luvulta,korkkeja,sähkölaskun palasia,koiran kirppupanta,pari muovista ja yksisilmäistä nukenpäätä sekä korkkiruuvi.
Kuitenkin ei yhtäkään pullonavaajaa!
04.22.
Mietin.
Olen nähnyt filmeissä John Waynen avaavan hampaillaan pulloja auki..tai oikeasti Waynen stunttimiesten hampaiden.
Wayne sota-aikaisena laivaston kapteenina oli varmaankin saanut hammaskaluikseen San Diegon laivastoaseman kuivatelakalta oikeat posliinikuoriset teräshampaat.
Nyt voisin rallatella hänen muistokseen John Brownin sävelellä,että "John Wayne's body lies amouldering in the grave..but his teeth go marching on..!
Wayne oli kyllä ristitty Marion Morrisoniksi..ja meillä oli ikioma Marion Rung ja hänen veljensä "Rung Kari"..hehheh..
En raaski edes ajatella yrittää omilla ohutkuorisilla hampaillani ,joidenka riisitaudin jäynäämät rosoterät ovat takahampaissa paikattu sodanjälkeisillä amalgaamipaikoilla.
Hammaskaluni näyttävät tupakankellastamina ikivanhan burmalaisen buddhistitemppelin raunioilta,minkä murenevia ja sammaloituneita kiviä rapisee ajan myötä alas maahan.
Vain Luoja tietää,mitä tapahtuisi,jos iskisin hampaani cokispullon korkkiin?
Koko pääkoppa irtoaisi ehkä kaulasta?
Ai nyt muistan!
Eräs kaveri aukaisi yksissä uudenvuoden bileissä kruunukorkkipullon oven ja ovenkarmin välissä.
Eräs toinen avasi pullon lämpöpatterin ripojen päällä.
Monet filippiinot kaljaistujaisissaan avaavat kruunukorkin ruokalusikalla.
Minun vapisevista näpeistäni ei löydy vastaavanlaista hermokirurgin näppäryyttä tässä ja nyt.
Panin pullonkaulan lattialle ovenkarmin saranapuolen väliin ja vetäisin.
Ahaaa..! Katson jalkaani pullon päältä.
Jalan alla sihisi hiljaa, cokiskuplien pulputellessa sisältönsä olohuoneen kokolattiamatolle.
Täytyy olla jokin erikoinen niksi avata vaakatasoista cokispulloa ovenkarmin välissä?
Ehkä tarvittaisiin joitain muita niksejä,koska iso pala ovenkarmia makasi kokolattiamatolla.
04.32.
Ei cokista talossa.
Vedellä,tuoremehulla ja maidolla ei ole mitään käyttöä.
Tarvitaan jotain kuplivaa.
Vatsassani tuntuu,että olen niellyt lankunpätkän.
Tiedän kokemuksestani,että hiilihappo laukaisisi puristuksen.
Voisin kyllä soittaa paikalliselle tieurakoitsijalle,jolla on käytössä ilmakompressoreja täryporien käytössä.
Saisi painettua ilmaa suulävestä sisään.
Luurista kuuluisi:
"Ettekai pilaile..emme pysty tässä tilausruuhkassa kuin vasta helmikuulla aikaisintaan ja me ollaan kurkkuun asti täynnä paperitöitä..puhumattakaan henkilöstövajeesta lomien alla--
Kemijärvelläkin ollaan istumalakossa ja sitten se musta jää!
Ehkä joskus pitkänperjantain kieppeillä?"

Käyn olohuoneessa selailemassa vapisevin sormin kotilääkärikirjaa.
"Piru kun vatsa- ja muita vaivoja selostetaan latinaksi...aorta...vasa cava..inferior..duodenum..ventriculum dexter..pulmo?!
"Pitäisi soittaa vaimolle yötuuriin sydänteholle..se osaa vaivat ulkoa latinaksikin."
Tässä iässä eletään sellaista "post-ihmisruumis-kyseessä-aikaa".
En välitä mitä ruumiinavaajat tekevät kropalleni post mortemissa,kun elävä kroppa ronklaa jonkun hapollisen soodaveden puutteesta.
Nuorempana minulla ei ollut hajuakaan,mitä tapahtuu nielurisojeni alapuolella.
Nyt tiedän 0.3-prosenttia.
Uskon,että mahakaluni ovat kuin Rotoruan mutalähteet Uudessa Seelannissa..jatkuvassa savisessa pulputuksessa.
Diagnoosikykynikin ovat täysin sekaisin kun jenkkitohtori Saudin Yanbussa v. 1983 leikkasi oikeasta ranteesta ganglionin.
Vuoden perästä iskiessäni pikkurillini autonoveen,niin peukaloa särki.
Hermovyyhtipiuhat olivat menneet täysin sekaisin kuin juopolla puhelinasentajalla.
Tuntui kuin koko ihmiskroppani hermosysteemi oli käynyt pikahuollossa,mistä sain vain ison laskun,mutta piuhat oltiin pantu kiinni vääriin kiinnikkeisiin.
Missään ei kivistä,missä pitäisi.
Tunnen itseni yhtä hyvin kuin Lontoon maanalaisverkoston.
Otan Stratfordista Central Linen tuubin Oxford Circukseen,mutta Bankin asemalla signaalivian takia pitää vaihtaa Circle Lineen.
Circle Linen tuubi ei pääse kuin Chancery Lanen asemalle onnettomuuden takia ja minua kehotetaan ottamaan alakerrasta Northern Linen tuubi Stockwelliin ja sieltä numero 66:n bussi Vauxhallin kautta Oxford Circukseen.
Samalla tavalla kipuni kulkevat mutkan kautta kropassani väärille asemille.
Elän nyt jotain raamatullista etsikkoaikaa..
En eläissäni koskaan ole pitänyt ryypiskelyä ja tupakointia vaarallisena pahana tapana,koska lapsen lailla uskoin niiden lasten lääkärikirjan pikkunokikolarien puhdistavan sisäkaluni piippurassilla sisäkaluihini piinttyneen kattilakiven ja viskanneet ne ruumanluukusta pihalle.
04.39
Kävelen hermona ympyrää keittiön korkkimatolla,mihin paljaat jalkani tarrautuvat cokisliimasta.
Satutan jalkapohjani veitsiin ja haarukoihin kiroillen ,vatsaa kivistävän lankun pätkän kaivautuessa rintahehää vasten.
04.55.
Häpeissäni miten väärinkäytetty kroppani protestoi mietin,että jouluun on aikaa vain vajaa viikko ja uuteenvuoteen toinen mokoma.
Yritän päättää pitäväni uudenvuoden lupaukseni...etten koskaan enää ..ehkä..
Hetkinen!
Kirjahyllyllä teeveen vieressä näkyy ruskea neliskanttinen ja mustaetikettinen pullo.
Mitähän Jack Daniels sanoisi vatsaan juuttuneelle lankunpätkälle?










Ei kommentteja: