ELÄMÄN STARTTIKAAPELEITA ETSIMÄSSÄ SANNASTA
---------------------------------------------------------------------------
"Olen mitannut elämääni pikkulusikalla suodatinkahvinkeittimeen.."
Jussi
Ilman kahvia ei yksikään suomalaisurakka olisi tullut kunnialliseen päätökseen.
Harjankaisissa sai vielä kahviin lisää slaakia vaikka aropontikasta.
Työmaakonttorissa porisi päivätolkulla amerikkalainen rosterista tehty West Bend-perkolaattori,minkä porisuttamat iltapäivämukilliset saivat toimistoporukan kafeiinista hyperaktiivisia ,monen jo kaataessa iltapäiväisen öljynmustan ja kärventyneen kahvimukillisensa portakabiinin ikkunasta arolle.
Konttorin kahvipoikaa jemeniläistä kuusikymppistä Alia kukaan ei uskaltanut loukata kahvin laadusta kahvikoneen paahtaessa poroja vaihtamatta koko päivän.
Joku oli uskaltanut ja saanut kasvoilleen Alilta arabialaisen vastauksen "Nik äräk" eli nussi isoäitiäsi kahvipojan vihoissaan heittäessä kupin kahveineen konttorin ikkunasta aropustalle.
Ali mittasi päivittäin sinisestä Maxwell-purkista kahvinporoja lisäpotkun saamiseksi ja vasta illansuussa hän heitti perskat masiinipuulin peltihallin taakse rautaromujen päälle pesemällä rosteripöntön hallikatoksen yhdestä öljytynnyristä halkaistussa altaassa,mikä oli tarkoitettu koneenosien pesuun. petroolissa.
Ihmekös,että konttorista monella oli kiire laadunvalvonnan portakabiinin vessaan asioimaan.
Kahvinjuojat kärsivät vatsanväänteistä,levottomuudesta ja keskityskyvyn laskeutumisesta.
Jussikin kerran jalat ristissä odotteli vuoroaan laadunvalvonnan portakabiinin vessan edessä keskipäivän kuumuudessa.
Hän joutui toistuvasti koputtelemaan vessanovea,koska sisällä istuva asiakas oli käyttänyt yli puoli tuntia asioimiseen.
Odottamiseen kyllästyneenä Jussi repäisi hepposen alumiinioven auki tapaamalla ihmeekseen yhden filippiinorakennustyömiehen kyykkimässä kumisaappaissa ja farkut kintussa pytyn lauteen päällä tähtäämässä perällään vesilukkoon.
Filippiinolle tuli äkkilähtö Jussin huutaessa tagalogiksi "Pasok labas!" ..Äkkiä ulos!..Juanin juostessa farkkuja nostellen liikasuuret kumisaappat lotkuen työmaalle .
Jussi kyllä sydämessään oli antanut Juanille anteeksi etikettivirheestä ja sisäsiistiyskoulutuksen puutteesta,koska 90 prosenttia kansasta ei omistanut vessaa,vaan kotitontiltaan heittelivät jätöksensä muovipussessa tontilta palmumetsään.Niitä ihmisjätösmuovipusseja yleisesti kutsuttiin Lentäviksi Lautasiksi..Flying Saucereiksi...Filippiineillä tehdään päivittäin tuhansia havaintoja samanlaisista UFOista.
Jos projektin edistymistä laskettiin kahvikupeissa,niin filippiino-Juan laskee ajan ja matkan omassa raamissaan konkreettisilla hyperboleilla.
Aikaa lasketaan laajemmassa mittakaavassa puolipäivin ja matkan pituuksia menttolisavukkeen palamisajassa.
--Tuonne on puolentoista Philip Morrisin menttoli-king-sizen palamisajan matka.
Juan sanoa vieraalle
Jussinkin aika Jubailin projektissa vuoden 1982 syyskuussa oli lopuillaan.
Viimeisiä pitkäaikaislähetyksiä odoteltiin Amerikasta.
Kontteja saapui saitille purettavaksi muutama päivässä etenkin OM Hallin (Operations and Maintenance Hall) eli korjaamo-ja huoltorakennuksen ovelle.
Ostot oltiin jo tehty puolisen vuotta aiemmin hallin koneista,millä yleensä oli pitkä valmistus-ja merirahtitoimitusaika.
Bechtelin konsulttifirman speksit vaativat amerikkalaisia tuotteita,joten toimittajat olivat enimmäkseen jenkkiläisiä off-shore-agentteja.kuten intialaisomistajien Marydyne Inc. New Jerseyssä.
Erästä konttia purettiin huoltohallin edessä.
Volvotrukin hampaissa keikkui kallis automaattisorvi ja sattumalta aivan oven suussa se putosi päälleen hallin betonilattialle.
Asiasta syntyi suurehko haloo,koska hallin luovutukseen oli vain kuukausi aikaa.
Jussi kävi tutkimassa osto-ja rahtidokumentteja,mistä löytyi klausuuli,että purkaus katsottiin rahtivakuutuksen piirin..
Tällöin Jussi lähetti korvausvaatimuksen valokuvineen rahtivakuuttajalleen.
Tarkastellessaan sorvin kuntoa hän huomasi vain yhden kammen vääntyneen,jolloin päätettiin,että laite asetetaan alustalleen luovutusta varten,kunnes uusi saapuisi saitille.
Laadunvalvontapäällikkö hääri sorvin ympärillä ottamassa polaroidkuvia joka kantilta ja fotot liitettiin raporttiin omistajalle tarkastettaviksi.
Koneen tarkastuksessa Jussi havaitsi sorvin valmistuslaatasta,että laite oli valmistettu Kiinassa amerikkalaisen toimittajan spekseillä .
Amerikkalaisen toimittajan toimitusaika oli 6 kuukautta,jolloin Jussi otti yhteyttä taiwanilaiseen valmistajaan,jolta sorvin sai kuukaudessa saitille ja puoleen hintaan.
Vakuutusyhtiö lupasi korvata koneen täydellä incotermisellä CIF-hinnalla (Cost-Insurance-Freight) .
Jussi ei tiennyt mihin erotusdollarit pistettiin,koska hän oli jo pakkaamassa matkalaukkuaan Suomeen lähtöä varten. ja uuden saudiviisumin vaihtoon..
Ilmeisesti kymmenisentuhatta dollaria meni konttorilla yleiseen jakoon kuin aiemmat muutkin baksiisirahat.
Jussilta oli jo mennyt usko suomalaisurekoitsijan omasta rehellisyydestä,managerien jo projektin alussa syötyä kuormasta,saatuaan ennakkomaksun ministeriöltä.Putzmeiserin Mercedes-betonipumppuautokin oli maksanut 700.000 rialia,kun Jussi oli ostosmatkallaan Dammamissa kysäissyt puolisen vuotta myöhemmin Zahid Tractorin myyjältä hintaa...300.000 rialia.Jussin esimies oli sanonut privaatisti hänelle kuittilöydöstä,että jos julkaiset sen,niin kirjoitat exitviisumia maasta ulos.
Jussi olikin ihmetellyt maahan saavuttuaan,miksi firman ostopäälliköllä oli allaan uusi 1982 Chrysler New Yorker Towncar,vaikka mies oli saapunut Suomesta Saudiin persaukisena.
Automaattisorvista Jussi muisti kotikaupunkinsa yhden kuuluisuuden,Kanadan Kallun.
Pääkadun kuuluisassa kaljaravintolassa Kanadan Kallun tapasi 70-luvun alussa karvalakkipuolen tynnyrituolilla naukkaamassa lasipikarista punaviiniä.
Kallu oli pukeutunut sen ajan yhdistemäpukuun,leveäkauluksiseen ruututakkiin ja leveälahkeisiin flanellihousuihin.
Valkoisen puuvillapaidan kaulukset lepäsivät auki olkapäillä ja kaulassa komeili Paakkosen miestenliikkestä puvun ostosta bonuksena saatu intialaiskuvioinen liina.
Kalle tunnettiin varakkaana eläkeläisenä,jonka perässä nuoremmatkin kuumapöksylikat juoksivat rahastusmielessä.
Päästyään useista punkkupikareista vauhtiin Kallun puheet aina kulkivat takaisin Albertaan,missä hän kehui olleensa kolmekymmentä vuotta "revolverisorvarina" Coltin käsiasetehtaalla.
Kallu ehkä tahallaan liioitteli tietämättömille koko Colt-jutullaan,koska revolverisorvi oli nimitys tietylle sorvityypille
Häntä pilkattiin paskanpuhumisesta,mutta mies pysyi aina sanassaan,alkamalla puhua itsekseen etelä.-Albertan Calgaryn murretta
Kaupungilla Kallu monesti jäi kiinni suustaan Albertan Calgarystä kaupunkiin muuttaneen Don Littlen kanssa joka oli saapunut maahan levittämään maailmankansalaisuusuoppia.Kadulla toisensa tavattuaan kanadalainen revolverisorvari ja tehdasrenki aina paransivat maailmaa.
Don töikseen paiskeli tuurissa Högfrosin tehtailla venttiilien valusaumojen puhdistajana.
Jussi tunsi Donin hyvin maailmankansalaisvaimonsa kautta.
Tuli se lähtöpäivä paskimosaitilta.
Jussi katseli firman valkoisen Chevrolet Impalan takalasista miten hallintorakennus ja laguunit hävisivät silmistä tienmutkassa hiekkadyynien taakse..
Samassa mutkassa ei enää näkynyt pakistaanipoikia löysät housut kintuilla häärimässä aasirakastajattaren kanssa.kuten hän oli nähnyt saavuttuaan parisen vuotta aiemmin työmaalle....
Vain kauempana punahiekkaisessa horisontissa näkyi pari kamelia suuntaamassa paskimoa päin.
Jussi tiesi hyvin,että muutaman tunnin päästä työmaalla huiskittaisiin käsillä kamelikärpäsiä urakalla pois.
Ne osaavat jopa purra suoraan työhaalarinkin läpi eivätkä ne edes kärsineet leukojensa väärästä purennasta.
Kahden ja puolen vuoden työkontrahti oli päättynyt eikä Jussilla ollut aanaustakaan sittä,että tulisi jäämään aromaahan melkein pariksikymmeneksi vuodeksi.
Starttikaapelit olivat vielä olivat löytämättä,koska uuden akun hinnalla saisi uuden auton..
Suomalaisena urakkamiesten AAA-kerholaisena hän oli jo paikkaamassa kahta ensimmäistä Aakkosta--Avioeroa ja Autoa.. Kolmatta eli Asuntoa ei vielä näkynyt horisontissa..Filippiineillä.
Viimeinen Eldorado päätyi romuttamolle ennen maasta lähtöä kansiremontin takia,vaikka Jussi oli ostanut Dammamista siihen uuden puolimoottorinkin.
Uusi elämäkin oli starttivalmiina.
Uuden avioliitonkin solmiminen oli edessä Filippiinien Bicolin provinssin pääkaupungissa Legazpi Cityssä hehkeän pankkivirkailijan kanssa.Tyttö ei ollut mikään "Smashing beauty",mutta älykäs ,mikä kiihotti papinpoikaa enemmän kuin tiimalasivartalo ja retusoitu kansikuvanaama.
Ja autoromuttamoihin Jussilla tulisi olemaan paljon asiaa autohulluudessaan.tulevina arovuosinaan.Riyadhiin päästyään hän luuli saapuneensa onnelaan,löydettyään Al Kharjin kymmenhehtaarisen autoromuttamon..
Avioliitot kumma kyllä tuppasivat samoin romuttumaan.
Niissä papinpoika ei koskaan ollut yhtä varovainen kuin auton ostoissa,vaikka molemmat hankintatyylit tapahtuivat sen hetken impulssissa.
jatkuu..."IBM--Inshallah-Bukra-Malesh"..
---------------------------------------------------------------------------
"Olen mitannut elämääni pikkulusikalla suodatinkahvinkeittimeen.."
Jussi
Ilman kahvia ei yksikään suomalaisurakka olisi tullut kunnialliseen päätökseen.
Harjankaisissa sai vielä kahviin lisää slaakia vaikka aropontikasta.
Työmaakonttorissa porisi päivätolkulla amerikkalainen rosterista tehty West Bend-perkolaattori,minkä porisuttamat iltapäivämukilliset saivat toimistoporukan kafeiinista hyperaktiivisia ,monen jo kaataessa iltapäiväisen öljynmustan ja kärventyneen kahvimukillisensa portakabiinin ikkunasta arolle.
Konttorin kahvipoikaa jemeniläistä kuusikymppistä Alia kukaan ei uskaltanut loukata kahvin laadusta kahvikoneen paahtaessa poroja vaihtamatta koko päivän.
Joku oli uskaltanut ja saanut kasvoilleen Alilta arabialaisen vastauksen "Nik äräk" eli nussi isoäitiäsi kahvipojan vihoissaan heittäessä kupin kahveineen konttorin ikkunasta aropustalle.
 |
| jemeni-beduiini Juhart 2012 |
Ihmekös,että konttorista monella oli kiire laadunvalvonnan portakabiinin vessaan asioimaan.
Kahvinjuojat kärsivät vatsanväänteistä,levottomuudesta ja keskityskyvyn laskeutumisesta.
Jussikin kerran jalat ristissä odotteli vuoroaan laadunvalvonnan portakabiinin vessan edessä keskipäivän kuumuudessa.
Hän joutui toistuvasti koputtelemaan vessanovea,koska sisällä istuva asiakas oli käyttänyt yli puoli tuntia asioimiseen.
Odottamiseen kyllästyneenä Jussi repäisi hepposen alumiinioven auki tapaamalla ihmeekseen yhden filippiinorakennustyömiehen kyykkimässä kumisaappaissa ja farkut kintussa pytyn lauteen päällä tähtäämässä perällään vesilukkoon.
Filippiinolle tuli äkkilähtö Jussin huutaessa tagalogiksi "Pasok labas!" ..Äkkiä ulos!..Juanin juostessa farkkuja nostellen liikasuuret kumisaappat lotkuen työmaalle .
Jussi kyllä sydämessään oli antanut Juanille anteeksi etikettivirheestä ja sisäsiistiyskoulutuksen puutteesta,koska 90 prosenttia kansasta ei omistanut vessaa,vaan kotitontiltaan heittelivät jätöksensä muovipussessa tontilta palmumetsään.Niitä ihmisjätösmuovipusseja yleisesti kutsuttiin Lentäviksi Lautasiksi..Flying Saucereiksi...Filippiineillä tehdään päivittäin tuhansia havaintoja samanlaisista UFOista.
 |
| Markkinoilta kotiin Juhart 2005 |
Aikaa lasketaan laajemmassa mittakaavassa puolipäivin ja matkan pituuksia menttolisavukkeen palamisajassa.
--Tuonne on puolentoista Philip Morrisin menttoli-king-sizen palamisajan matka.
Juan sanoa vieraalle
Jussinkin aika Jubailin projektissa vuoden 1982 syyskuussa oli lopuillaan.
Viimeisiä pitkäaikaislähetyksiä odoteltiin Amerikasta.
Kontteja saapui saitille purettavaksi muutama päivässä etenkin OM Hallin (Operations and Maintenance Hall) eli korjaamo-ja huoltorakennuksen ovelle.
Ostot oltiin jo tehty puolisen vuotta aiemmin hallin koneista,millä yleensä oli pitkä valmistus-ja merirahtitoimitusaika.
Bechtelin konsulttifirman speksit vaativat amerikkalaisia tuotteita,joten toimittajat olivat enimmäkseen jenkkiläisiä off-shore-agentteja.kuten intialaisomistajien Marydyne Inc. New Jerseyssä.
 |
| Fay-automaattisorvi |
Volvotrukin hampaissa keikkui kallis automaattisorvi ja sattumalta aivan oven suussa se putosi päälleen hallin betonilattialle.
Asiasta syntyi suurehko haloo,koska hallin luovutukseen oli vain kuukausi aikaa.
Jussi kävi tutkimassa osto-ja rahtidokumentteja,mistä löytyi klausuuli,että purkaus katsottiin rahtivakuutuksen piirin..
Tällöin Jussi lähetti korvausvaatimuksen valokuvineen rahtivakuuttajalleen.
Tarkastellessaan sorvin kuntoa hän huomasi vain yhden kammen vääntyneen,jolloin päätettiin,että laite asetetaan alustalleen luovutusta varten,kunnes uusi saapuisi saitille.
Laadunvalvontapäällikkö hääri sorvin ympärillä ottamassa polaroidkuvia joka kantilta ja fotot liitettiin raporttiin omistajalle tarkastettaviksi.
Koneen tarkastuksessa Jussi havaitsi sorvin valmistuslaatasta,että laite oli valmistettu Kiinassa amerikkalaisen toimittajan spekseillä .
Amerikkalaisen toimittajan toimitusaika oli 6 kuukautta,jolloin Jussi otti yhteyttä taiwanilaiseen valmistajaan,jolta sorvin sai kuukaudessa saitille ja puoleen hintaan.
Vakuutusyhtiö lupasi korvata koneen täydellä incotermisellä CIF-hinnalla (Cost-Insurance-Freight) .
Jussi ei tiennyt mihin erotusdollarit pistettiin,koska hän oli jo pakkaamassa matkalaukkuaan Suomeen lähtöä varten. ja uuden saudiviisumin vaihtoon..
Ilmeisesti kymmenisentuhatta dollaria meni konttorilla yleiseen jakoon kuin aiemmat muutkin baksiisirahat.
Jussilta oli jo mennyt usko suomalaisurekoitsijan omasta rehellisyydestä,managerien jo projektin alussa syötyä kuormasta,saatuaan ennakkomaksun ministeriöltä.Putzmeiserin Mercedes-betonipumppuautokin oli maksanut 700.000 rialia,kun Jussi oli ostosmatkallaan Dammamissa kysäissyt puolisen vuotta myöhemmin Zahid Tractorin myyjältä hintaa...300.000 rialia.Jussin esimies oli sanonut privaatisti hänelle kuittilöydöstä,että jos julkaiset sen,niin kirjoitat exitviisumia maasta ulos.
Jussi olikin ihmetellyt maahan saavuttuaan,miksi firman ostopäälliköllä oli allaan uusi 1982 Chrysler New Yorker Towncar,vaikka mies oli saapunut Suomesta Saudiin persaukisena.
 |
| Keskiolutbaarissa Juhart 2012 |
Pääkadun kuuluisassa kaljaravintolassa Kanadan Kallun tapasi 70-luvun alussa karvalakkipuolen tynnyrituolilla naukkaamassa lasipikarista punaviiniä.
Kallu oli pukeutunut sen ajan yhdistemäpukuun,leveäkauluksiseen ruututakkiin ja leveälahkeisiin flanellihousuihin.
Valkoisen puuvillapaidan kaulukset lepäsivät auki olkapäillä ja kaulassa komeili Paakkosen miestenliikkestä puvun ostosta bonuksena saatu intialaiskuvioinen liina.
Kalle tunnettiin varakkaana eläkeläisenä,jonka perässä nuoremmatkin kuumapöksylikat juoksivat rahastusmielessä.
Päästyään useista punkkupikareista vauhtiin Kallun puheet aina kulkivat takaisin Albertaan,missä hän kehui olleensa kolmekymmentä vuotta "revolverisorvarina" Coltin käsiasetehtaalla.
Kallu ehkä tahallaan liioitteli tietämättömille koko Colt-jutullaan,koska revolverisorvi oli nimitys tietylle sorvityypille
Häntä pilkattiin paskanpuhumisesta,mutta mies pysyi aina sanassaan,alkamalla puhua itsekseen etelä.-Albertan Calgaryn murretta
Kaupungilla Kallu monesti jäi kiinni suustaan Albertan Calgarystä kaupunkiin muuttaneen Don Littlen kanssa joka oli saapunut maahan levittämään maailmankansalaisuusuoppia.Kadulla toisensa tavattuaan kanadalainen revolverisorvari ja tehdasrenki aina paransivat maailmaa.
Don töikseen paiskeli tuurissa Högfrosin tehtailla venttiilien valusaumojen puhdistajana.
Jussi tunsi Donin hyvin maailmankansalaisvaimonsa kautta.
 |
| 1979 Impala |
Jussi katseli firman valkoisen Chevrolet Impalan takalasista miten hallintorakennus ja laguunit hävisivät silmistä tienmutkassa hiekkadyynien taakse..
Samassa mutkassa ei enää näkynyt pakistaanipoikia löysät housut kintuilla häärimässä aasirakastajattaren kanssa.kuten hän oli nähnyt saavuttuaan parisen vuotta aiemmin työmaalle....
Vain kauempana punahiekkaisessa horisontissa näkyi pari kamelia suuntaamassa paskimoa päin.
Jussi tiesi hyvin,että muutaman tunnin päästä työmaalla huiskittaisiin käsillä kamelikärpäsiä urakalla pois.
Ne osaavat jopa purra suoraan työhaalarinkin läpi eivätkä ne edes kärsineet leukojensa väärästä purennasta.
Kahden ja puolen vuoden työkontrahti oli päättynyt eikä Jussilla ollut aanaustakaan sittä,että tulisi jäämään aromaahan melkein pariksikymmeneksi vuodeksi.
Starttikaapelit olivat vielä olivat löytämättä,koska uuden akun hinnalla saisi uuden auton..
Suomalaisena urakkamiesten AAA-kerholaisena hän oli jo paikkaamassa kahta ensimmäistä Aakkosta--Avioeroa ja Autoa.. Kolmatta eli Asuntoa ei vielä näkynyt horisontissa..Filippiineillä.
Viimeinen Eldorado päätyi romuttamolle ennen maasta lähtöä kansiremontin takia,vaikka Jussi oli ostanut Dammamista siihen uuden puolimoottorinkin.
Uusi elämäkin oli starttivalmiina.
Uuden avioliitonkin solmiminen oli edessä Filippiinien Bicolin provinssin pääkaupungissa Legazpi Cityssä hehkeän pankkivirkailijan kanssa.Tyttö ei ollut mikään "Smashing beauty",mutta älykäs ,mikä kiihotti papinpoikaa enemmän kuin tiimalasivartalo ja retusoitu kansikuvanaama.
Ja autoromuttamoihin Jussilla tulisi olemaan paljon asiaa autohulluudessaan.tulevina arovuosinaan.Riyadhiin päästyään hän luuli saapuneensa onnelaan,löydettyään Al Kharjin kymmenhehtaarisen autoromuttamon..
Avioliitot kumma kyllä tuppasivat samoin romuttumaan.
Niissä papinpoika ei koskaan ollut yhtä varovainen kuin auton ostoissa,vaikka molemmat hankintatyylit tapahtuivat sen hetken impulssissa.
 |
| Dammam derelicts. Juhart 1989. |
jatkuu..."IBM--Inshallah-Bukra-Malesh"..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti