FREE-WHEELINGIÄ JA JACK DANIELSIÄ
---------------------------------------------------------
Pappilan Jussiinkin iski lomamatkakuume vuoden 1981 loka-marraskuussa.
Hän päätti tehdä maailmanympärilentomatkan ,ei 80:ssä päivässä kuumailmapallolla,vaan kuukaudessa Northwest Orientilla.
Matkareittinä oli Dhahran-Manila-Tokio-Honolulu-San Fransico-New York-Pariisi-Helsinki-Dhahran.
Matkakumppanikseen hän sai oululaisen maapuolen insinöörin Torkkelin Taunon,saman inssin,jonka uusi Juffalin Mercedes oli varustettu stereoheepeleillä paremmin kuin mikään levytysstudio..
Torkkelin iloittelu loppui jo matkan ensimmäisellä legillä Manilassa,missä hän sai Manila Garden- hotellin lääkäriltä penisiliinipiikin peräänsä ,käytyään kokeilemassa vetovoimaansa Manilan Mabini Streetin tyttöluolissa.
Taukka oli lyhyehkö ja laiha finniaknearpinen maapuolen insinööri Oulusta.
Oikeastaan näin katalasti käydessä oli parempi Taukalle saadessaan mahdollisuuden kuvata uudella Nikonin järjestelykamerallaan matkanähtävyyksiä selvin päin.
Hän esiintyikin kunnon turistin tavoin "penis-illiinnikuurilla" koko rengasmatkan suomalaisinssin brändivaatteissa eli valkoisessa,lyhythihaisessa ja silittämättömässä epolettipaidassa.
Jos suomalaisia erämaaturisteja katsottiin kieroon kansainvälisissä lomakohteissa huonosta käyttäytymisestä ja silittämättömistä epolettipaidoistaan,niin kotimaassaan he päätyivät suomalaisen kateuden kohteiksi.
Kuten Jussi oli ennakoinut jo Pikkutimpurin mersusta,niin moni johtotähti urakkamiehen kotitallissa sai naapureiden ikkunaverhot heilumaan valaistun joulutähden alla.
Eräs pietarsaarelainen instrumenttiteknikko oli ostanut Riyadhin autosukilta vähän käytetyn valkoisen Mercedes 450SLC-kupeen vientiautokseen.
Hänen uuden tiiliomakotitalonsa tallissa seisoi myös vaimon Mercedes 200 kauppa-autona.
Naapurissa kadun vastapuolella asui kaupunginjohtaja villassaan ja vihreä virka-Saab 99 tallissaan.
Jostain kummasta syystä kaupunginjohtajan Saab vaihtui uuteen dieselmersuun.
Ei siis sopinut suomalaiseen lähiökuvaan,että teknikon autot peilaisivat ainoina hyvinvoinnin symbooleina kotikadulla.
Filippiinot käyttäytyivät finnien kanssa melko samalla lailla kaikkien rikkauden ja vallan symboolien suhteen.
Heille ei pelkästään riittänyt se,että piirtelivät linkkupuukonterällä kyljenpituisia viiruja varakkaampien mersujen metallimaalikylkiin ohikävellessään.
He tahallaan häpäisivät kansallissankarien Jose Rizalin ja Emilio Aquinaldon patsaita kuseskelemalla niiden juurilla tai sitten vaikka kaupungilla Citibankin kadunpuolisiin ikkunoihin.
Tällä koiramaisella käyttäytymisellään he pilkkasivat vallassa olleiden ja vallassa olevien arvojalustoita.
Samoin eläkkeellä olevat sohvakenraalit sotivat televisiovastaanottimiensa edessä uutta vallankumousta Ginebra San Miguel-ginilasi kädessään ja sisäsiistikouluttamattoman sotarotweilerin paskakikkareet tuhkakupissa,kateellisina aktiivikenraaleille hyvistä raha-apajista puolustusbudjetista.
Perussyynä kaikille kansankerroksille oli kateellisuus vallankahvassa olevia kohtaan.
Toisaalta filippiinomentaliteetissa arvostetaan Saudeissa tai Amerikassa rikastunutta kababayania eli kanssakansalaista niin paljon,että niiltä voi varastaa uuden Nissan Safarin tallista ja olohuoneen kotiviihdekeskuksen tauluteevein ja stereoin,kun perhe oli mennyt sukulaisiin pääsisäislomilla kotiprovinssiinsa.Poliisit raporteissaan kertovat kyseessä olleen "inside jobin" eli talouden piiat tai autonkuljettajat olivat vihinnneet Akyat bahay-jengille (Aidan yli-jengi) isäntäväen poistumisesta lomilleen.
Toisaalta rikkauden symboolit menivät näin kansallisessa kierrätyskampanjassa muiden vähäosaisempien nautittavaksi.
Saudin filippiinotyöntekijät eivät Manilan kotilennoilla ottaneet päätään täyteen suomalaisten kollegioiden tavoin,vaan taputtivat innoissaan mabuhay-huudoin (mabuhay--tervetuloa) economyluokassa Philippine Airlinesin jumbon balluunirenkaiden kosketettua silloisen Manila International Airportin betonikiitoradan kantta.
(Nykyään kentän nimi on NAIA eli Ninoy Aquino International Airport. MIA oli Marcosin aikainen nimi)
Filiippinot vasta barriofiestassaan kuukahtavat mahat pullollaan varraspossua ja Fundadorin rommia palmupuun juurelle uneksimaan huomisesta.
Suomalaisille saudikonkareille humalassaolo kotimaassa tai ulkomaisissa juottopaikoissa on yhtä paljon statusta kuin vientimersun osto.
Vapaata he eivät koskaan kestä selvinä.
Filippiinoissakin on poikkeuksia.
Näitä kutsutaan Lontoon eli Londonistanin pinoyksi,jotka ovat juurtuneet itälontoolaiseen elämäntyyliin 42-tuuman tauluteevein, velka-Vauxhallein ja 25-vuoden asuntolainoin.
Jokainen haluaa olla parempi kuin naapurin dela Cruzit.
Jussin itälontoolaisessa vuokratalossa 2000-luvun alussa asui kolme filippiinoperhettä.
Kaikki työskentelivät terveydenhoitoalalla,vaimot sairaanhoitajina ja miehet instrumenttisteriloijina sekä sairaalaportereina.
Joka viikonloppuisin riippuen työrotasta (Rota-tuuri) kävivät Sherrard Roadin kulman off-licencestä ostamassa parasta Jack Daniels-viskiä illanviettoon.
Filippiinoilla on tapanaan grillata tai köksätä vahva rasvainen ateria ennen pulloviihdettä,jolloin mahakalvoille saatiin suoja äkillisen humaltumisen estämiseksi.
Suomalaiset olisivat kutsuneet sitä alkoholin väärinkäytöksi, koska viina on tarkoitettu vain kännin ottamiseen.
Sormiruoka eli filippiino-pulutan on ollut satoja vuosia traditioruokana barriofiestoissakin.
"Finger licking good!" he voivat huudahtaaa paikallisen kentuckyläiseverstin kanabaarissakin.
Uudenvuoden vastaanotossa heillä ei enää ole sormia nuoltavakseen kiinanpommin räjähdettyä sormissa edellisvuoden vastaanottajaisissa.
Jussin itälontoolaisen vuokratalon yläkerrassa Manolo ja Cha Serranon perheeseen syntyi tyttölapsi.
Tyttö ristittiin Forest Gaten katolisessa kirkossa Daniela Serranoksi,taivaallisen sikiämisen tapahduttua eräiden Jack Daniels-fiestojen jälkeen..
Tänä päivänä tyttöä kutsutaan Pocahontakseksi erikoisten intialaispiirteittensä takia .
Serrano-suku oli alunperin lähtöisin 1600-luvun Monterey-laaksosta, silloisesta Meksikon Kaliforniasta.
Serranointiaaneja pakkovärvättiin Acapulcosta lähteviin Manilan kaljuunoihin.
Vielä 400 vuotta myöhemmin he asuvat Filippiinien Batangas-provinssissa korkein poskenpäin ja punaisin nahoin.
Aivan oikea intiaanipäällikön tytär Pocahontas taas nai Uuden Amsterdamin saarella eli New Yorkin Manhattanilla brittiläisen siirtolaisen.
Pocahontas kuoli varakkaana leidinä Lontoossa.
Tänä päivänä Saudin itäprovinssin Jubailin paskimourakkaprojektin masiinipuulin Makella on muiston Pariisin reissustaan Eiffel-torni pystistä saatu syvä arpi otsassan kuin lobotomiapotilaalla.
Filippiiniläisellä Manololla taas kolme oikean käden sormea kädessä Uutena Vuotena räjähtäneestä juudaksen vyöstä, tilatessaan viittä Stella Artois-lagerpikkutuoppia juomakavereilleen Onetille,Omaille sekä Pablolle itälontoolaisen Forest Gaten Sunrise-mumbaipubissa,missä latvialainen pellavalettinen baarityttö kuivaa kaljalaseja likaisen essun nurkkaan..
Finger licking Good!
---------------------------------------------------------
Pappilan Jussiinkin iski lomamatkakuume vuoden 1981 loka-marraskuussa.
Hän päätti tehdä maailmanympärilentomatkan ,ei 80:ssä päivässä kuumailmapallolla,vaan kuukaudessa Northwest Orientilla.
Matkareittinä oli Dhahran-Manila-Tokio-Honolulu-San Fransico-New York-Pariisi-Helsinki-Dhahran.
Matkakumppanikseen hän sai oululaisen maapuolen insinöörin Torkkelin Taunon,saman inssin,jonka uusi Juffalin Mercedes oli varustettu stereoheepeleillä paremmin kuin mikään levytysstudio..
Torkkelin iloittelu loppui jo matkan ensimmäisellä legillä Manilassa,missä hän sai Manila Garden- hotellin lääkäriltä penisiliinipiikin peräänsä ,käytyään kokeilemassa vetovoimaansa Manilan Mabini Streetin tyttöluolissa.
Taukka oli lyhyehkö ja laiha finniaknearpinen maapuolen insinööri Oulusta.
Oikeastaan näin katalasti käydessä oli parempi Taukalle saadessaan mahdollisuuden kuvata uudella Nikonin järjestelykamerallaan matkanähtävyyksiä selvin päin.
Hän esiintyikin kunnon turistin tavoin "penis-illiinnikuurilla" koko rengasmatkan suomalaisinssin brändivaatteissa eli valkoisessa,lyhythihaisessa ja silittämättömässä epolettipaidassa.
Jos suomalaisia erämaaturisteja katsottiin kieroon kansainvälisissä lomakohteissa huonosta käyttäytymisestä ja silittämättömistä epolettipaidoistaan,niin kotimaassaan he päätyivät suomalaisen kateuden kohteiksi.
Kuten Jussi oli ennakoinut jo Pikkutimpurin mersusta,niin moni johtotähti urakkamiehen kotitallissa sai naapureiden ikkunaverhot heilumaan valaistun joulutähden alla.
Eräs pietarsaarelainen instrumenttiteknikko oli ostanut Riyadhin autosukilta vähän käytetyn valkoisen Mercedes 450SLC-kupeen vientiautokseen.
Hänen uuden tiiliomakotitalonsa tallissa seisoi myös vaimon Mercedes 200 kauppa-autona.
Naapurissa kadun vastapuolella asui kaupunginjohtaja villassaan ja vihreä virka-Saab 99 tallissaan.
Jostain kummasta syystä kaupunginjohtajan Saab vaihtui uuteen dieselmersuun.
Ei siis sopinut suomalaiseen lähiökuvaan,että teknikon autot peilaisivat ainoina hyvinvoinnin symbooleina kotikadulla.
 |
| 1980 MB 450 SLC |
Heille ei pelkästään riittänyt se,että piirtelivät linkkupuukonterällä kyljenpituisia viiruja varakkaampien mersujen metallimaalikylkiin ohikävellessään.
He tahallaan häpäisivät kansallissankarien Jose Rizalin ja Emilio Aquinaldon patsaita kuseskelemalla niiden juurilla tai sitten vaikka kaupungilla Citibankin kadunpuolisiin ikkunoihin.
Tällä koiramaisella käyttäytymisellään he pilkkasivat vallassa olleiden ja vallassa olevien arvojalustoita.
Samoin eläkkeellä olevat sohvakenraalit sotivat televisiovastaanottimiensa edessä uutta vallankumousta Ginebra San Miguel-ginilasi kädessään ja sisäsiistikouluttamattoman sotarotweilerin paskakikkareet tuhkakupissa,kateellisina aktiivikenraaleille hyvistä raha-apajista puolustusbudjetista.
Perussyynä kaikille kansankerroksille oli kateellisuus vallankahvassa olevia kohtaan.
Toisaalta filippiinomentaliteetissa arvostetaan Saudeissa tai Amerikassa rikastunutta kababayania eli kanssakansalaista niin paljon,että niiltä voi varastaa uuden Nissan Safarin tallista ja olohuoneen kotiviihdekeskuksen tauluteevein ja stereoin,kun perhe oli mennyt sukulaisiin pääsisäislomilla kotiprovinssiinsa.Poliisit raporteissaan kertovat kyseessä olleen "inside jobin" eli talouden piiat tai autonkuljettajat olivat vihinnneet Akyat bahay-jengille (Aidan yli-jengi) isäntäväen poistumisesta lomilleen.
Toisaalta rikkauden symboolit menivät näin kansallisessa kierrätyskampanjassa muiden vähäosaisempien nautittavaksi.
 |
| Fiestabound. Juhart 2003 |
(Nykyään kentän nimi on NAIA eli Ninoy Aquino International Airport. MIA oli Marcosin aikainen nimi)
Filiippinot vasta barriofiestassaan kuukahtavat mahat pullollaan varraspossua ja Fundadorin rommia palmupuun juurelle uneksimaan huomisesta.
Suomalaisille saudikonkareille humalassaolo kotimaassa tai ulkomaisissa juottopaikoissa on yhtä paljon statusta kuin vientimersun osto.
Vapaata he eivät koskaan kestä selvinä.
 |
| Sherrard Roadin kulman intialaisen Sikh-turbaanisen Manojin Off-Licence |
Näitä kutsutaan Lontoon eli Londonistanin pinoyksi,jotka ovat juurtuneet itälontoolaiseen elämäntyyliin 42-tuuman tauluteevein, velka-Vauxhallein ja 25-vuoden asuntolainoin.
Jokainen haluaa olla parempi kuin naapurin dela Cruzit.
Jussin itälontoolaisessa vuokratalossa 2000-luvun alussa asui kolme filippiinoperhettä.
Kaikki työskentelivät terveydenhoitoalalla,vaimot sairaanhoitajina ja miehet instrumenttisteriloijina sekä sairaalaportereina.
Joka viikonloppuisin riippuen työrotasta (Rota-tuuri) kävivät Sherrard Roadin kulman off-licencestä ostamassa parasta Jack Daniels-viskiä illanviettoon.
Filippiinoilla on tapanaan grillata tai köksätä vahva rasvainen ateria ennen pulloviihdettä,jolloin mahakalvoille saatiin suoja äkillisen humaltumisen estämiseksi.
Suomalaiset olisivat kutsuneet sitä alkoholin väärinkäytöksi, koska viina on tarkoitettu vain kännin ottamiseen.
Sormiruoka eli filippiino-pulutan on ollut satoja vuosia traditioruokana barriofiestoissakin.
"Finger licking good!" he voivat huudahtaaa paikallisen kentuckyläiseverstin kanabaarissakin.
Uudenvuoden vastaanotossa heillä ei enää ole sormia nuoltavakseen kiinanpommin räjähdettyä sormissa edellisvuoden vastaanottajaisissa.
Jussin itälontoolaisen vuokratalon yläkerrassa Manolo ja Cha Serranon perheeseen syntyi tyttölapsi.
Tyttö ristittiin Forest Gaten katolisessa kirkossa Daniela Serranoksi,taivaallisen sikiämisen tapahduttua eräiden Jack Daniels-fiestojen jälkeen..
Tänä päivänä tyttöä kutsutaan Pocahontakseksi erikoisten intialaispiirteittensä takia .
Serrano-suku oli alunperin lähtöisin 1600-luvun Monterey-laaksosta, silloisesta Meksikon Kaliforniasta.
Serranointiaaneja pakkovärvättiin Acapulcosta lähteviin Manilan kaljuunoihin.
Vielä 400 vuotta myöhemmin he asuvat Filippiinien Batangas-provinssissa korkein poskenpäin ja punaisin nahoin.
Aivan oikea intiaanipäällikön tytär Pocahontas taas nai Uuden Amsterdamin saarella eli New Yorkin Manhattanilla brittiläisen siirtolaisen.
Pocahontas kuoli varakkaana leidinä Lontoossa.
Filippiiniläisellä Manololla taas kolme oikean käden sormea kädessä Uutena Vuotena räjähtäneestä juudaksen vyöstä, tilatessaan viittä Stella Artois-lagerpikkutuoppia juomakavereilleen Onetille,Omaille sekä Pablolle itälontoolaisen Forest Gaten Sunrise-mumbaipubissa,missä latvialainen pellavalettinen baarityttö kuivaa kaljalaseja likaisen essun nurkkaan..
Finger licking Good!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti