MENNÄÄNKÖ JEEPNEYLLÄ?
---------------------------------------
Raised on Love---kasvatettu rakkaudella
Raised on gruel---kasvatettu vellillä
Raised on saliva--kasvatettu syljellä (haukkumisella)
Raised in sun...negro--kasvatettu auringossa...musta
Näin luki eräässä jeepneykuljettajan istuimen selkänojan tarrassa.
Tämän sloganin tarkoituksena oli kuvata jeepneykuljettajan macholuonnetta.
Hän on kaikkien filippiiniläisten teiden ja katujen kuningas.."The King of the Road".
Jeepneyllä itsellään on jo kansallissymboolinen status,jota kansa joko syvästi rakastaa tai vihaa.
Auto on suurimmalle osalle matkaavista pakon sanelema joukkokuljetusmuoto barriosta metropolikseen,koska muuta joukkoliikennemuotoa kuten bussi- sekä junaliikennettä ei olla kehitetty tarpeen vakavalla mielellä valtion päättäjien temppeleissä.
Jeepney jo yli 60-vuotiaana joutuisi joko romuttamoihin tai laskettaisiin kansainvälisessä keräilyautokategoriassa klassikoksi automuseoihin.
Willys-sotajeeppi tunnetaan sotadokumentääreistä.
Se on ollut ratkaisevissa sotateattereissa mukana Tyynenmeren taisteluissa,Normandian maihinnousussa ja Puna-armeijan lend-lease-maasturina Berliinin valloituksessa..
Sitä on sodan jälkeen valmistettu Yhdysvaltojen lisäksi lisenssillä Brasiliassa,Argentiinassa,Intiassa,Israelissa ja Japanissa .
Moniko on kuullut mumbailaisesta Mahindra-jeepistä, ranskalaisesta Hotchkiss-jeepistä, nipponilaisesta Mitsubishi-jeepistä sekä argentiinalaisesta IKA-Kaiser-Willys-jeepistä tai manilalaisesta Sarao-jeepistä?
V.1946 Suomeenkiin tuotiin koeajettavaksi pari amerikkalaisesta ylijäämävarastosta ostettua sotajeeppiä.
Kovassa traktoripulassa sitä yriteltiin tarjota maanviljelijöille vaihtoehtoa suomihevoselle.
Kokeilu jäikin vain muutaman kappaleen ostoon,koska kotimaista "kauraooppelivaihtoehtoa" katsottiin sittenkin paremmaksi kunnes vasta 50-luvun puolessa välissä tuontilisenssejä vapauteltiin ja maan oma traktoriteollisuus tarjosi lisäksi isännille Valmet 20-mallin eli sen kuuluisan piikkilanka-aidan kiristäjän.
Käytettyjä GMC- ja Chevrolet sotakuormureita kuitenkin ostettiin paljon enemmän maaseudulle tukkiautoiksi ja jopa jonkun osuusmeijerin tonkka-autoksi
Filippiineillä kenraali Douglas McArthurin luvattua palaavansa saarille "I Shall Return"-lauseella Yhdysvaltojen Tyynenmeren armeijan maihinnousujoukot rantautuivat Leyten lahden poukamassa kenraali itse etunenässä ja silloinen Filippiinien Amerikassa maanpaossa elänyt pienikokoinen ulkoministeri Romulo hänen vierellään.
Filippiinot kyllä vertauskuvallisesti heittivät huulta,että kenraali McArthur käytti maihinnousussa Romulon kypäräpäätä ponnnahduskivenään ettei hävinnyt umpisukkeloon.
Amerikkalaiset vapauttajat olivat saapuneet maahan ja jättämään v.1946 itsenäistyneelle saarivaltiolle amerikkalaisen elämäntyylin,amerikkalaismaisen ja ehkä parannetun perustuslain,kongressin sekä senaatin...sekä McArthur-jeepin.
Angelesin lentotukikohdan ja Subic Bayn laivastotukikohdan ylijäämävarastoihin oli jäänyt tuhansia armeijan oliivinvihreitä ja harmaita laivaston jeeppejä sodan päätyttyä,jolloin vihdoin pommitettu ja japanilaisen keisarillisen armeijan julistama ns.Manilan "Open City" vapautui "aukiolostaan kovien katutaisteluiden jälkeen.
Amerikkalaisten aloittaessa laivaukset poislähtöönsä saarilta Manilan North ja South Harborissa osa mukaanotetuista jeepeistä tiputettiin Tyyneenmereen kuljetusaluksista ylikuormana,aivan kuin rikkaan kuningaskunnan ruotsalaiset tekivät 50-luvun autobuumissa käytettyjen autojen kanssa,työntäessään ne lautoilta ja sillitroolarien kansilta Tukholman saariston Ahdin valtakuntaan.
Amerikkalaisissa Filippiinien tukikohdissa järjestettiin huutokaupat ylijäämävarastojeeppien myymiseksi.
Jenkit eivät halunneet ottaa mukaansa sodan kärsimiä "jalopy-jeeppejä",joita Detroitin General Motorsin ,Kenoshan Studebakerin ,Kalamazoon Checker Cab Companyn ja Dearbornin Fordin Willow Runin autotehtaat olivat paistaneet koko sodan aikana kymmeniä tuhansia liukunauhoillaan suuressa Franklin Delano Rooseveltin War Effortissa.
Melkein sataprosenttisesti kaikki huutokaupattavat jeepit myytiin kalustoa tarvitseville.Maassa melkein koko kuljetuskalusto oli joko loppuunajettu tai tuhoutunut pommituksissa.
Manila oltiin pommitettu melkein raunioiksi ja kenraali Dwight (Ike) Eisenhowerin käydessään siellä vierailulla v. 1946 oli lausunut,että kaupunki näytti pahemmalta kuin maan tasalle pommitettu Varsova.
Pääkaupungin kadut olivat kranaattikuopilla harhailevien ja sotashokin saaneiden kaupunkilaisten jopa asutettua Intramurosin vallitetun kaupungin kiviset kellarikäytävät.
Jälleenrakennus oli alullaan Marshall-avulla,mikä nykymittapuun mukaan kaikkien sodasta kärsineiden maiden totaalisaldolla oli vain miljardien murto-osa,mitä nykyään nykyään EU-valtiot syytävät köyhien diktatuurimaiden ja diktaattorien tukemiseen.
Sanotaankin,että rikkaiden maiden köyhät tukevat välillisesti köyhien diktatuurimaiden rikkaita.
Filippiinit eivät vielä olleet päässeet nauttimaan diktatuurista ja Marshall-sotatilalaeista.He saivat odotella uutta iettään vuoteen 1965. Kongressimies Marcoshan astui poliittiselle näyttämölle vasta 50-luvun alussa ja hänellä oli silloin kova hinku rikastuttaa itseään Bureau of Customsin eli tulliviraston tarkastajana,pannessaan liiveihinsä tullibakshiiseja.Näillä varoilla hänen onnistui kampanjoida itsensä kongressiin.
Jeepit taas antoivat mahdollisuuden sodanjälkeisessä maassa idearikkaille pikkuyrittäjille kehitellä reittiliikennettä barrioihin,kyliin ja kaupunkeihin alustavaksi joukkoliikenneratkaisuksi.
Modifioitu jeeppi ristittiin jeepneyksi,mikä sanayhdistelmänä tulee jeepistä ja jitneystä.
Jitney oli 20-luvun joukkoliikennebussi,jonka takaosaan oltiin heitetty pituussuuntaan kaksi penkkiä.
Jitney taas oli kehitelty vuosisadan alun ensimmäisistä avonaisista turistibusseista eli charabanceista.
Ranskankielinen char-a-banc tarkoittaakin hevosvetoista vaunua,missä on kaksi penkkiä matkustajaosaston molemmilla puolilla. Pidemmissä ottomoottorilla varustetuissa versioissa istuimet oltiin sijoitettu peräkkäin kuin omnibussissa.
Jeepneyllä oli kyllä edeltäjänsä filippiinoponin vetämässä calesassa ja Manilan autoistumisen myötä kaupungin kaduilta voi ottaa Autocalesan ja Autocabin jo 30-luvulla.Autocabit olivat oudon näköisiä vahän senaikaisten Checker Cabin tapaisia rumiluksia eli 1934-mallisia Willys-takseja ja 1933-mallisia American Austin Bantam-töpöhäntätakseja.Näiden isompina bussiversioina käytettiin 30-lukuisia lankkukylkisiä ja avoikkunaisia Chevroletteja ja Dodgeja.
Willys-sotajeepin filippiinokuljettajat eli kotserot ottivat omakseen.
Sen 80-tuumainen akseliväli,varttitonnin kantavuus,neliveto ja sitkeä Hurricane-nelosmoottori sopivat oivallisesti silloisille kranaattikuoppaisille kaduille ja tulvasateisille barrioraiteille.
Sen sisään sai ahdettua kahdeksasta kymmeneen kappaletta pienikokoista filippiinomatkustajaa.
Maasturina sillä pystyi kyntämään täydessä matkustajalastissa riisivainioiden mutakenttäteitä ja ylittämään tulvineita jokia.
Suorilla tienpätkillä se saavutti jopa 80 kph:n huippuvauhdin,jolloin hiestyneet matkustajat pääsivät kuivattamaan nahkojaan tuulenvireessä.
Kenraali Marshall olikin kehunut sotajeepin olleen parhaan Amerikan lahjan filippiinokansalle.
"Filippiinokansa" kollektiivisanana on kaikunut poliittisten päättäjien huulilta lupauksista kuuroutuneen kansan korviin.
Presidentti Ferdinand Marcosin hallituskautena Japanin Manilan juuri akredytoitu suurlähettiläs piti kiitospuheen presidenttipariskunnalle suurlähetystössä.
Suurlähettiläs oli palvellut Manilassa aiemminkin japanilaisen keisarillisen armeijan tiedusteluupseerina ja oletettavasti reservin majuri Ferdie Marcosilla oli ollut jotain vispilänkauppaa tämän kanssa interimhallinnon aikana.
Presidenttiparin valta ja rikkaus oli 70-luvulla kiivennyt miljardeihin dollareihin Philippine Inc.-firman johdossa. New Yorkin 5th Avenuen Penthousien,miljoonavillojen,kaapattujen oppositiopoliitikkojen firmojen osake-enemmistöin sekä oletetuin kenraali Yamashitan kultaharkkoaartein jne.
Suurlähettiläs kiitti presidenttiparia:
"Firipino peopre ale vely rocky...,
They have a Plesident who robs you....(loves you)
and a filst Raidy who robs you even mole..!"
Sodan päätyttyä parin ensimmäisen vapautusviikon voitonhuumassa manilalaisilla pikkupojilla oli tapana norkoilla jenkkisotilaiden oliivinvihreiden lahkeiden perässä.
G.I. Joella oli paljon hyvää tarjottavanaan kuten Wrigley-pukkaa,Babe Ruth- sekä Hersey-suklaata,K-annos-säilykepurkkeja,Budweiserin kaljaa,Lucky Strike- ja Chesterfield.savukkeita sekä jenkkisarjakuvalehtiä.
Joe suhautteli iltalomillen eli libertylleen Willys-jeepillään vieressään aina hehkeä filipina-pompomtyttö
Naisasialiike oli jo vapauttanut pompomtytöt kurjuuden kahleista jenkkisotilaiden muodossa vuonna 1945 ja harmaakylkisten Yhdysvaltojen laivaston kuljetusalusten vieressä Manilan South Harborin laiturilla valettiin avioliittovaloja.."Till Pier Us Part.."
Näiden valojen ja lupausten takana seisoi McArthur-jeeppi yhtä ylväänä kuin kondomi vapautussymboolina.
Ennen jenkkisotilaiden saapumista Manilaan japanilaiset olivat pakko-ottaneet itselleen filippiinonaisia jalkavaimoikseen ja useat päätyivät jopa Nipponin saarelle seksiorjiksi.Näitä ikäviä ihmiskohtaloita kutsuttiin nimellä Comfort Women.
McArthur-jeeppi saikin sellaisen suosion,ettei yksikään sodanjälkeinen hallitus, presidentti saatika kuninkaan miehet pystyneet kitkemään sitä pois saarivaltakunnan teiltä sekä kaduilta..Valtakunnan lempilapsen tappamisessa ei kenelläkään ole ollut poliittista tahtoa
Entinen maan presidentti Joseph "Erap" Estrada vaalikampanjansa mottona käytti lausetta "Jeep ni Erap" eli Erapin jeeppi.
Erap-nimi on käännesana Paresta eli kaverista.
JEEPNEY QUO VADIS?
---------------------------------
Jeepneylle on tehty monta muistokirjoitusta pitkän uransa aikana jo ennen kuolemaansa ja kulkee sitkeästi savuttaen Isuzu-dieselillään päristämällä eteenpäin yhä tänä päivänä..
Jeepneyn perusidea-ja muoto ei ole muuttunut paljoakaan 60 vuoden aikana.
Se on vain pidentynyt "töpöhäntäjeepneystä" flashgordonimaiseksi avaruussukkulaksi ja kaupunkien itsepäiseksi sukkulabussiksi,joka ei välitä muista tiellä liikkujista,vaan ajaa sivuilleen katsomatta mm. reittiä Paco-Taft-Pier tai Pasay Rotonda-Sucat-Alabang (Kanaan).
Kanaan merkitsee oikeanpuolista huoltotietä South Luzon Expresswaylla ja Kaliwa taas vasenta.
The Philippine Star-päivälehden viime vuonna edesmennyt päätoimittaja Max Soliven oli kirjoittanut enteilevän muistokirjoituksen jeepneylle vuonna 1997 (Max poistui jeepneyden tieltä ennen aikojaan):
"Nykypäivän ongelmana ei ole turvavöiden pakollistaminen,vaan parempien bussien ja muiden joukkoliikennevälineiden saaminen.
Otetaan esimerkiksi pöydälle se jeepney!
Miksi liikenne-eksperttien pitää hypätä pystyyn joistain turvavyöpakosta,liikkuvien romutarhanäytteiden vaatiessa modernisointia!?
Tämä epätaloudellinen ja saastuttava dieselhirviö sekä mitä vanhanaikaisin kuljetusmuoto keksittiin vuonna 1945 armeijan ylijäämävarastojeepeistä,joista pikkuverstaat valmistivat jitneytä.
Sitä ei ola paranneltu viiteenkymmeneen vuoteen,pikemminkin modifioitu pitemmäksi ja virtaviivaisemmaksi lisätyllä kromipaljoudella.
Pohjaltaan se silti on se vanha McArthur-jeeppi..se loppuunkulunut hirviö,joka tukkii kadut ja muut liikenneväylät.
Jotenkin omituisella tavalla hallitukset toisensa jälkeen ovat puolustaneet jeepneytä ja sen machokuljettajaa,joka luulee itse olevansa tieliikennelaki---King of the Road.
Kun kävin koulua pikkupoikana kuljin jeepneyllä.
Nyt senioorikansalaisena näen niiden rullaavan tai paremminkin köhivän eteenpäin.
Emmekö koskaan osaisi antaa tietä kehitykselle?
Sitten ne 10-15-vuotta vanhat korealaiset sekä japanilaiset uitetut romubussit,monen vielä pitäessä kyljissään alkuperäisiä japanilaisia ja korealaisia kenjimainoksia sekä reittinumeroita!
Nämä maahan uitettut romispakolaiset natisten,köhisten ja piereskellen dieselsavupilviä ilmaan rynnivät lemansimaisesti kilpaa pysäkeille tähtäimenään kuka ensiksi saisi plokattua matkustajat pysäkiltä.
Ja meillä ajetaan turvavyöpakkoa jopa busseihin!
Ehkä minun kellastuneet sekä aina epäilevät aivoni vielä kommentoisivat,että jollain poliitikolla on käsi turvavyövalmistajan taskussa.
Piru vieköön---nyt olisi aika kasvaa ulos polvihousuista ja tulla järkiinsä!
Turvavyöt----tikulla silmään... ja eiköhän olisi parasta saada uusia busseja ja kuopata ikuisesti jeepneyt!
Sotajeeppi näytti julman kylmältä ja kulmikkaalta työkoneelta.
Se oli käytännöllinen,mutta siitä ei hehkunut mitään tunnetta.
Filippiinonurkka-artistien kädet alkoivat vapista päästääkseen pensselöimään sen kylkiä ja kulmia.
Filippinotaiteilijahan pelkää tyhjiä tiloja yhtä paljon kuin korttelinsa syntyvyydensäännöstelyklinikkaa.
Tilanpuutteen takia hän on oppinut kotonaankin käyttämään hyödyksi kaiken tyhjän tilan.
Jeepin takalokasuojat hän muotoili pitkiksi ja munanmuotoisiksi.
Muna on filippiinoille jo pakana-ajoista merkinnyt elämän jatkuvuutta ja uudistumista
Kaikki disainimateriaali jeeppiin saatiin kaduilta sekä autoverstaiden takapihoillta
Vanhoista sotaromuista vietiin puskurit ja kromiset kylkikeihäät sekä ne kymmenet peilit konepellin päälle.
Jos tarvittiin maahantuotua tavaraa,tehtiin vaihtokauppaa jenkkisotilaiden kanssa.
Jeepneyn suunnittelijoilla ei ollut mitään piirustuksia eikä sepiakopioita luomuksistaan..
Tyylit ja koristelut tulivat hihasta.
Jeepneyn avoimesta takasisäänkäynnistä heitettiin pari penkkiä sisään matkustajamukavuudeksi,katon tullessa sotakuormurin lavapressukatteesta,koska pelti oli vielä kortilla..
Aluksi aristellen pinoymaalari alkoi sutia emalimaalia auton kylkeen ja lopulta rohkaistuna teki lopputuloksen,jonka jokainen tyhjä paikka taikka kulma oli maalattu täyteen animistisia koristeita ja kuvioita.
Nykyajan jeepney eroaa alkusarjan töpöhäntäjeepeistä paljon,ei pelkästään kooltaan ja taidemateriaaleiltaan.
Nykyjeepneytaide on tietokoneohjattua digitaalista grafiikkatarrataidetta ja ajoneuvot muistuttavat mobiilimainostauluilta,joissa reklamoidaan kaikkea amerikkalaisten Jockey-alushousujen ja Coca-Colan välillä.
Alkujeepneyssä yhdistyivät monet taidemuodot,kuten rokokoo,barokki,pop,dadaismi,kubismi,rakennustaide,mobiilikollaasi,graffitti,folktaide,pinoytaide,
kansantaide,proletariaatin realismitaide ja filippiinojen "masataide"(masa-kansa,väenpaljous)
Kaikki koristeet eli tagaloksi borloloyt lisäsivät mobiilitaidekollaashia kromisin hevosin konepeiton päällä,tappelevin kromisin kukoin etupuskurin päällä ja monen metrin pituisin vappuhuiskuantennein.
Yleensä kotieläinaiheet kromituotteissa olivat valta-aiheina,mutta calesahevonen oli suosituin.
Niitä varallisuuden mukaan ruuvailtiin konepeiton kromiputkisen aitauksen sisään laitumelle voiman ja nopeuden symbooleina.
Jeepneyn sisäkattoon ruuvattiin kaksi pitkää kromiputkea kauhukahvoiksi ohjaamaan matkustajia sekä sisään että ulos.
Näitä putkia käytettiin ja vieläkin käytetään ahkerasti,koska jokainen tietää machokuljettajan tekevän vauhdikkaalla ajollaan paremman palveluksen Herraansa pelkääville pinoymatkustajille kuin korttelikirkon padre saamalla kaikki rukoilemaan..padre taasen saa seurakunnan nukahtamaan.
Jeepneyn sisällä tuulilasin yläpuolella on pieni alttari Mama Marylle ja Jeesulapsi El Ninjolle,jotka kuljettaja kukittaa joka päivä tuoreilla ja hyvän tuoksuislla katumyyjältä ostamilla sampaguitakukka-leillä.(Lei--seppele)
Jeepneykuski on myös kirkolleen kuuliainen tehdessään aina ristinmerkin ohittaessaan jokaisen kortteli- kirkon.
Hän on maalauttanut pinoyartistilla jeepneyn peräosan katonkulmiin varoitukset varomattomille matkustajille kadun ylityksestä.
Oikeassa takanurkassa lukee Safe Side ja vasemmassa nurkassa Suicide.
Jeepneyn peräosaa maata viistäen roikkuu auton leveydellä kuminen ja koristeltu roiskeläppä,missä anellaan...God Save Our Trip.
Jeepneyn kojelaudan päällä voi seistä Filippiinien poliisivoimien suojeluspyhimyksen minipatsas,joka voisi auttaa kuljettajaa liikenteessä ja suojella muilta tiellä ajavilta piruilta..kuten poliiseilta.
Poliisia jeepneykuski kutsuu nimellä Asim eli suola sen johdosta,että poliisin kohdatessaan hän tuntee itsensä janoiseksi maksettuaan oletetusta liikennerikkomuksesta 200 pesoa lainvartijan rintataskuun.
jatkuu...".Jeepneyn mutaatiot"
---------------------------------------
 |
| Back home from the market. Juhart 2005. |
Raised on Love---kasvatettu rakkaudella
Raised on gruel---kasvatettu vellillä
Raised on saliva--kasvatettu syljellä (haukkumisella)
Raised in sun...negro--kasvatettu auringossa...musta
Näin luki eräässä jeepneykuljettajan istuimen selkänojan tarrassa.
Tämän sloganin tarkoituksena oli kuvata jeepneykuljettajan macholuonnetta.
Hän on kaikkien filippiiniläisten teiden ja katujen kuningas.."The King of the Road".
Jeepneyllä itsellään on jo kansallissymboolinen status,jota kansa joko syvästi rakastaa tai vihaa.
Auto on suurimmalle osalle matkaavista pakon sanelema joukkokuljetusmuoto barriosta metropolikseen,koska muuta joukkoliikennemuotoa kuten bussi- sekä junaliikennettä ei olla kehitetty tarpeen vakavalla mielellä valtion päättäjien temppeleissä.
Jeepney jo yli 60-vuotiaana joutuisi joko romuttamoihin tai laskettaisiin kansainvälisessä keräilyautokategoriassa klassikoksi automuseoihin.
Willys-sotajeeppi tunnetaan sotadokumentääreistä.
Se on ollut ratkaisevissa sotateattereissa mukana Tyynenmeren taisteluissa,Normandian maihinnousussa ja Puna-armeijan lend-lease-maasturina Berliinin valloituksessa..
Sitä on sodan jälkeen valmistettu Yhdysvaltojen lisäksi lisenssillä Brasiliassa,Argentiinassa,Intiassa,Israelissa ja Japanissa .
Moniko on kuullut mumbailaisesta Mahindra-jeepistä, ranskalaisesta Hotchkiss-jeepistä, nipponilaisesta Mitsubishi-jeepistä sekä argentiinalaisesta IKA-Kaiser-Willys-jeepistä tai manilalaisesta Sarao-jeepistä?
V.1946 Suomeenkiin tuotiin koeajettavaksi pari amerikkalaisesta ylijäämävarastosta ostettua sotajeeppiä.
Kovassa traktoripulassa sitä yriteltiin tarjota maanviljelijöille vaihtoehtoa suomihevoselle.
Kokeilu jäikin vain muutaman kappaleen ostoon,koska kotimaista "kauraooppelivaihtoehtoa" katsottiin sittenkin paremmaksi kunnes vasta 50-luvun puolessa välissä tuontilisenssejä vapauteltiin ja maan oma traktoriteollisuus tarjosi lisäksi isännille Valmet 20-mallin eli sen kuuluisan piikkilanka-aidan kiristäjän.
Käytettyjä GMC- ja Chevrolet sotakuormureita kuitenkin ostettiin paljon enemmän maaseudulle tukkiautoiksi ja jopa jonkun osuusmeijerin tonkka-autoksi
 |
| Sotajeeppi kyntönäytöksessä 1946.Juhart 1992. |
 |
| 1942 GMC- ja 1952 Leyland Comet- tukkiautot Suomessa. Juhart 2006. |
Filippiinot kyllä vertauskuvallisesti heittivät huulta,että kenraali McArthur käytti maihinnousussa Romulon kypäräpäätä ponnnahduskivenään ettei hävinnyt umpisukkeloon.
Amerikkalaiset vapauttajat olivat saapuneet maahan ja jättämään v.1946 itsenäistyneelle saarivaltiolle amerikkalaisen elämäntyylin,amerikkalaismaisen ja ehkä parannetun perustuslain,kongressin sekä senaatin...sekä McArthur-jeepin.
 |
| 1945 Leyte Landing Memorial. Juhart 2011. |
Amerikkalaisten aloittaessa laivaukset poislähtöönsä saarilta Manilan North ja South Harborissa osa mukaanotetuista jeepeistä tiputettiin Tyyneenmereen kuljetusaluksista ylikuormana,aivan kuin rikkaan kuningaskunnan ruotsalaiset tekivät 50-luvun autobuumissa käytettyjen autojen kanssa,työntäessään ne lautoilta ja sillitroolarien kansilta Tukholman saariston Ahdin valtakuntaan.
Amerikkalaisissa Filippiinien tukikohdissa järjestettiin huutokaupat ylijäämävarastojeeppien myymiseksi.
Jenkit eivät halunneet ottaa mukaansa sodan kärsimiä "jalopy-jeeppejä",joita Detroitin General Motorsin ,Kenoshan Studebakerin ,Kalamazoon Checker Cab Companyn ja Dearbornin Fordin Willow Runin autotehtaat olivat paistaneet koko sodan aikana kymmeniä tuhansia liukunauhoillaan suuressa Franklin Delano Rooseveltin War Effortissa.
 |
| 1945 Pommitettua Manilaa |
 |
| WWII Willys Jeep and White Halftrack |
Manila oltiin pommitettu melkein raunioiksi ja kenraali Dwight (Ike) Eisenhowerin käydessään siellä vierailulla v. 1946 oli lausunut,että kaupunki näytti pahemmalta kuin maan tasalle pommitettu Varsova.
Pääkaupungin kadut olivat kranaattikuopilla harhailevien ja sotashokin saaneiden kaupunkilaisten jopa asutettua Intramurosin vallitetun kaupungin kiviset kellarikäytävät.
Jälleenrakennus oli alullaan Marshall-avulla,mikä nykymittapuun mukaan kaikkien sodasta kärsineiden maiden totaalisaldolla oli vain miljardien murto-osa,mitä nykyään nykyään EU-valtiot syytävät köyhien diktatuurimaiden ja diktaattorien tukemiseen.
Sanotaankin,että rikkaiden maiden köyhät tukevat välillisesti köyhien diktatuurimaiden rikkaita.
Filippiinit eivät vielä olleet päässeet nauttimaan diktatuurista ja Marshall-sotatilalaeista.He saivat odotella uutta iettään vuoteen 1965. Kongressimies Marcoshan astui poliittiselle näyttämölle vasta 50-luvun alussa ja hänellä oli silloin kova hinku rikastuttaa itseään Bureau of Customsin eli tulliviraston tarkastajana,pannessaan liiveihinsä tullibakshiiseja.Näillä varoilla hänen onnistui kampanjoida itsensä kongressiin.
Jeepit taas antoivat mahdollisuuden sodanjälkeisessä maassa idearikkaille pikkuyrittäjille kehitellä reittiliikennettä barrioihin,kyliin ja kaupunkeihin alustavaksi joukkoliikenneratkaisuksi.
Modifioitu jeeppi ristittiin jeepneyksi,mikä sanayhdistelmänä tulee jeepistä ja jitneystä.
Jitney oli 20-luvun joukkoliikennebussi,jonka takaosaan oltiin heitetty pituussuuntaan kaksi penkkiä.
Jitney taas oli kehitelty vuosisadan alun ensimmäisistä avonaisista turistibusseista eli charabanceista.
Ranskankielinen char-a-banc tarkoittaakin hevosvetoista vaunua,missä on kaksi penkkiä matkustajaosaston molemmilla puolilla. Pidemmissä ottomoottorilla varustetuissa versioissa istuimet oltiin sijoitettu peräkkäin kuin omnibussissa.
 |
| Charabanc--Punch cartoon August 1920. |
 |
| Taga Willys Autocab.Juhart 2003 |
 |
| American Austin Bantam BMC Autocalesa. Juhart 2003 |
Sen 80-tuumainen akseliväli,varttitonnin kantavuus,neliveto ja sitkeä Hurricane-nelosmoottori sopivat oivallisesti silloisille kranaattikuoppaisille kaduille ja tulvasateisille barrioraiteille.
Sen sisään sai ahdettua kahdeksasta kymmeneen kappaletta pienikokoista filippiinomatkustajaa.
Maasturina sillä pystyi kyntämään täydessä matkustajalastissa riisivainioiden mutakenttäteitä ja ylittämään tulvineita jokia.
Suorilla tienpätkillä se saavutti jopa 80 kph:n huippuvauhdin,jolloin hiestyneet matkustajat pääsivät kuivattamaan nahkojaan tuulenvireessä.
Kenraali Marshall olikin kehunut sotajeepin olleen parhaan Amerikan lahjan filippiinokansalle.
"Filippiinokansa" kollektiivisanana on kaikunut poliittisten päättäjien huulilta lupauksista kuuroutuneen kansan korviin.
Presidentti Ferdinand Marcosin hallituskautena Japanin Manilan juuri akredytoitu suurlähettiläs piti kiitospuheen presidenttipariskunnalle suurlähetystössä.
Suurlähettiläs oli palvellut Manilassa aiemminkin japanilaisen keisarillisen armeijan tiedusteluupseerina ja oletettavasti reservin majuri Ferdie Marcosilla oli ollut jotain vispilänkauppaa tämän kanssa interimhallinnon aikana.
Presidenttiparin valta ja rikkaus oli 70-luvulla kiivennyt miljardeihin dollareihin Philippine Inc.-firman johdossa. New Yorkin 5th Avenuen Penthousien,miljoonavillojen,kaapattujen oppositiopoliitikkojen firmojen osake-enemmistöin sekä oletetuin kenraali Yamashitan kultaharkkoaartein jne.
Suurlähettiläs kiitti presidenttiparia:
"Firipino peopre ale vely rocky...,
They have a Plesident who robs you....(loves you)
and a filst Raidy who robs you even mole..!"
 |
| The Conjucal Dicatatorship of Ferninand and Imelda Marcos by Primitivo Mijares. |
G.I. Joella oli paljon hyvää tarjottavanaan kuten Wrigley-pukkaa,Babe Ruth- sekä Hersey-suklaata,K-annos-säilykepurkkeja,Budweiserin kaljaa,Lucky Strike- ja Chesterfield.savukkeita sekä jenkkisarjakuvalehtiä.
Joe suhautteli iltalomillen eli libertylleen Willys-jeepillään vieressään aina hehkeä filipina-pompomtyttö
Naisasialiike oli jo vapauttanut pompomtytöt kurjuuden kahleista jenkkisotilaiden muodossa vuonna 1945 ja harmaakylkisten Yhdysvaltojen laivaston kuljetusalusten vieressä Manilan South Harborin laiturilla valettiin avioliittovaloja.."Till Pier Us Part.."
Näiden valojen ja lupausten takana seisoi McArthur-jeeppi yhtä ylväänä kuin kondomi vapautussymboolina.
 |
| Smiling Plain Maiden. Fernando Amorsolo |
McArthur-jeeppi saikin sellaisen suosion,ettei yksikään sodanjälkeinen hallitus, presidentti saatika kuninkaan miehet pystyneet kitkemään sitä pois saarivaltakunnan teiltä sekä kaduilta..Valtakunnan lempilapsen tappamisessa ei kenelläkään ole ollut poliittista tahtoa
Entinen maan presidentti Joseph "Erap" Estrada vaalikampanjansa mottona käytti lausetta "Jeep ni Erap" eli Erapin jeeppi.
Erap-nimi on käännesana Paresta eli kaverista.
 |
| Joseph "Erap" Estrada in Pentagon.Juhart 2011 |
JEEPNEY QUO VADIS?
---------------------------------
 |
| Jeepney R.I.P. Juhart 2005 |
 |
| Rambler Jeepney.Juhart 2003 |
 |
| Tailgater.Juhart 2004. |
Jeepneyn perusidea-ja muoto ei ole muuttunut paljoakaan 60 vuoden aikana.
Se on vain pidentynyt "töpöhäntäjeepneystä" flashgordonimaiseksi avaruussukkulaksi ja kaupunkien itsepäiseksi sukkulabussiksi,joka ei välitä muista tiellä liikkujista,vaan ajaa sivuilleen katsomatta mm. reittiä Paco-Taft-Pier tai Pasay Rotonda-Sucat-Alabang (Kanaan).
Kanaan merkitsee oikeanpuolista huoltotietä South Luzon Expresswaylla ja Kaliwa taas vasenta.
The Philippine Star-päivälehden viime vuonna edesmennyt päätoimittaja Max Soliven oli kirjoittanut enteilevän muistokirjoituksen jeepneylle vuonna 1997 (Max poistui jeepneyden tieltä ennen aikojaan):
"Nykypäivän ongelmana ei ole turvavöiden pakollistaminen,vaan parempien bussien ja muiden joukkoliikennevälineiden saaminen.
Otetaan esimerkiksi pöydälle se jeepney!
Miksi liikenne-eksperttien pitää hypätä pystyyn joistain turvavyöpakosta,liikkuvien romutarhanäytteiden vaatiessa modernisointia!?
Tämä epätaloudellinen ja saastuttava dieselhirviö sekä mitä vanhanaikaisin kuljetusmuoto keksittiin vuonna 1945 armeijan ylijäämävarastojeepeistä,joista pikkuverstaat valmistivat jitneytä.
Sitä ei ola paranneltu viiteenkymmeneen vuoteen,pikemminkin modifioitu pitemmäksi ja virtaviivaisemmaksi lisätyllä kromipaljoudella.
Jotenkin omituisella tavalla hallitukset toisensa jälkeen ovat puolustaneet jeepneytä ja sen machokuljettajaa,joka luulee itse olevansa tieliikennelaki---King of the Road.
Kun kävin koulua pikkupoikana kuljin jeepneyllä.
Nyt senioorikansalaisena näen niiden rullaavan tai paremminkin köhivän eteenpäin.
Emmekö koskaan osaisi antaa tietä kehitykselle?
Sitten ne 10-15-vuotta vanhat korealaiset sekä japanilaiset uitetut romubussit,monen vielä pitäessä kyljissään alkuperäisiä japanilaisia ja korealaisia kenjimainoksia sekä reittinumeroita!
Nämä maahan uitettut romispakolaiset natisten,köhisten ja piereskellen dieselsavupilviä ilmaan rynnivät lemansimaisesti kilpaa pysäkeille tähtäimenään kuka ensiksi saisi plokattua matkustajat pysäkiltä.
Ja meillä ajetaan turvavyöpakkoa jopa busseihin!
Ehkä minun kellastuneet sekä aina epäilevät aivoni vielä kommentoisivat,että jollain poliitikolla on käsi turvavyövalmistajan taskussa.
Piru vieköön---nyt olisi aika kasvaa ulos polvihousuista ja tulla järkiinsä!
Turvavyöt----tikulla silmään... ja eiköhän olisi parasta saada uusia busseja ja kuopata ikuisesti jeepneyt!
 |
| Manila jeepney |
Se oli käytännöllinen,mutta siitä ei hehkunut mitään tunnetta.
Filippiinonurkka-artistien kädet alkoivat vapista päästääkseen pensselöimään sen kylkiä ja kulmia.
Filippinotaiteilijahan pelkää tyhjiä tiloja yhtä paljon kuin korttelinsa syntyvyydensäännöstelyklinikkaa.
Tilanpuutteen takia hän on oppinut kotonaankin käyttämään hyödyksi kaiken tyhjän tilan.
Jeepin takalokasuojat hän muotoili pitkiksi ja munanmuotoisiksi.
Muna on filippiinoille jo pakana-ajoista merkinnyt elämän jatkuvuutta ja uudistumista
Kaikki disainimateriaali jeeppiin saatiin kaduilta sekä autoverstaiden takapihoillta
Vanhoista sotaromuista vietiin puskurit ja kromiset kylkikeihäät sekä ne kymmenet peilit konepellin päälle.
Jos tarvittiin maahantuotua tavaraa,tehtiin vaihtokauppaa jenkkisotilaiden kanssa.
 |
| Sarao jeepney |
Tyylit ja koristelut tulivat hihasta.
Jeepneyn avoimesta takasisäänkäynnistä heitettiin pari penkkiä sisään matkustajamukavuudeksi,katon tullessa sotakuormurin lavapressukatteesta,koska pelti oli vielä kortilla..
Aluksi aristellen pinoymaalari alkoi sutia emalimaalia auton kylkeen ja lopulta rohkaistuna teki lopputuloksen,jonka jokainen tyhjä paikka taikka kulma oli maalattu täyteen animistisia koristeita ja kuvioita.
Nykyajan jeepney eroaa alkusarjan töpöhäntäjeepeistä paljon,ei pelkästään kooltaan ja taidemateriaaleiltaan.
Nykyjeepneytaide on tietokoneohjattua digitaalista grafiikkatarrataidetta ja ajoneuvot muistuttavat mobiilimainostauluilta,joissa reklamoidaan kaikkea amerikkalaisten Jockey-alushousujen ja Coca-Colan välillä.
.jpg) |
| At the Carwash Juhart 2005 |
Alkujeepneyssä yhdistyivät monet taidemuodot,kuten rokokoo,barokki,pop,dadaismi,kubismi,rakennustaide,mobiilikollaasi,graffitti,folktaide,pinoytaide,
kansantaide,proletariaatin realismitaide ja filippiinojen "masataide"(masa-kansa,väenpaljous)
Kaikki koristeet eli tagaloksi borloloyt lisäsivät mobiilitaidekollaashia kromisin hevosin konepeiton päällä,tappelevin kromisin kukoin etupuskurin päällä ja monen metrin pituisin vappuhuiskuantennein.
Yleensä kotieläinaiheet kromituotteissa olivat valta-aiheina,mutta calesahevonen oli suosituin.
Niitä varallisuuden mukaan ruuvailtiin konepeiton kromiputkisen aitauksen sisään laitumelle voiman ja nopeuden symbooleina.
 |
| Nykyjeepney |
 |
| Alkujeepneyn konepeitto derby-ratsastajin ja peilein.Juhart 2003. |
 |
| Jusin koirat Cheapy ja Rambo juoksussa. Juhart 2004. |
Näitä putkia käytettiin ja vieläkin käytetään ahkerasti,koska jokainen tietää machokuljettajan tekevän vauhdikkaalla ajollaan paremman palveluksen Herraansa pelkääville pinoymatkustajille kuin korttelikirkon padre saamalla kaikki rukoilemaan..padre taasen saa seurakunnan nukahtamaan.
Jeepneyn sisällä tuulilasin yläpuolella on pieni alttari Mama Marylle ja Jeesulapsi El Ninjolle,jotka kuljettaja kukittaa joka päivä tuoreilla ja hyvän tuoksuislla katumyyjältä ostamilla sampaguitakukka-leillä.(Lei--seppele)
Jeepneykuski on myös kirkolleen kuuliainen tehdessään aina ristinmerkin ohittaessaan jokaisen kortteli- kirkon.
Hän on maalauttanut pinoyartistilla jeepneyn peräosan katonkulmiin varoitukset varomattomille matkustajille kadun ylityksestä.
Oikeassa takanurkassa lukee Safe Side ja vasemmassa nurkassa Suicide.
Jeepneyn peräosaa maata viistäen roikkuu auton leveydellä kuminen ja koristeltu roiskeläppä,missä anellaan...God Save Our Trip.
Jeepneyn kojelaudan päällä voi seistä Filippiinien poliisivoimien suojeluspyhimyksen minipatsas,joka voisi auttaa kuljettajaa liikenteessä ja suojella muilta tiellä ajavilta piruilta..kuten poliiseilta.
Poliisia jeepneykuski kutsuu nimellä Asim eli suola sen johdosta,että poliisin kohdatessaan hän tuntee itsensä janoiseksi maksettuaan oletetusta liikennerikkomuksesta 200 pesoa lainvartijan rintataskuun.
 |
| Jeepneykutsero.Juhart 2005. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti