FIESTA
-------------
"San Pablon juhlista jalon..."
Papinpoika oli katselemassa talonsa verannalta,kun kadun vastapuolisella koripallokentällä asuinalueen kadunlakaisijat olivat ripustamassa lyhtytolppien väliin San Miguel Beer-viirejä
Nyt ei oltu valmistautumassa San Miguel-pyhimyksen fiestaan vaan San Pablon,vaikka sanmiguelilaisella tulisi olemaan vahva osaanottonsa virvokejuomapuolella San Miguel Pale Pilsenillä sekä San Miguel Ginebralla..
Molave Avenuen pääkatu jo kiilsi aamuauringossa hopeaisista ja kultaisista konfeteista kadunpätkän muistuttaessa firman pikkujoulujuhlissa kaatunutta tinapaperilla koristettua joulukuusta.
Oltiin siis valmistautumassa Molave Park Subdivisionin suojeluspyhimykselle tarkoitettua fiestaa.
Mervillen barangay (barangay---paikallishallinto) oli lainannut fiestaan valkoisia monoblocmuovituoleja ja asuinalueen portin vieressä toimivalta Joseliton kutsutarvikevuokraamolta oli täysi yksi Ford Fiera-kuorma-autollinen pöytiä purettu betonisen koripallokentän kentän laidalle.
Traditionaalinen filippiiniläinen Bayanihan- eli talkoomentaliteetti oli jäänyt unohduksiin kiireisessä metropoliksessa,mutta provinsseissa vielä valmisteltiin barrioissa yhteishengellä fiestoja. Molave kyllä sijaitsi suurkaupungin sisäisessä lehmusmetsässä,mitä voitaisiin kutsua maalaismaisemaksi,jonka asukkaat kävivät Makatin liikekeskuksessa töissä pankeissa,lakitoimistoissa,hotelleissa tai yksitysyrittäjinä.
Suurkaupungista muistuttivat vain Manilan kansainväliseltä lentokentältä nousevien jumbojetien suihkumoottorien ujellus ja kauempaa South Super Highwayn liikenteen melu torventööttäyksineen.
Vaimon vanhin sisko,joka asuu residenttipiruna Jussin talossa, oli aina huomautellut papinpojalle naapureiden kyläluutana,että "niillä ja niillä on oma bisness..",tarkoittamalla sitä,että Jussin vaimo ansaitsee petrodollareita Riyadhissa ja ulkomaalainen puti eli valkoinen mies maalailee vain tauluja lanaistudiossaan eikä viitsi edes yrittääkään bisnestä kuin yritteliäät pinoyt.
Jussi oli vastannut lakonisesti,että merkitseekö sekin bisnestä jos myy rikkaiden talojen kotiapulaisille laskuun Ligo-sardiinipurkkeja ,Hope-menttolitupakkaa "by stick" eli yksittäin ja Head and Shoulders-shampoo-minipakkauksia sekä Feather-tampooneja säästöpakkauksissa harkkotiiliseinään aukaistusta reiästä eli .."from the Hole in the Wall..
Vaimon sisko poistui paikalta niskojaan nakkaillen..
Jussi oli vielä perään huutanut,että miten sitä filippiinojen naapurikilvassa elellään...."Keep up with dela Cruzes?"..ja eletään koko maanpäällinen dolce vita talolainojen ja luottokorttien makselemisessa.
Mutta nyt fiestan alkua ennen filippiinonaapurusto oli toimessaan.
Huusholleja siivottiin,lakanoita ja pölystä harmaantuneita verhoja pestiin vaidettavaksi talojen takapihojen "dirty kitcheneissä" japanilaisilla pulsaattoripesukoneilla taikka asuinalueen ulkoalueen shanty townista palkatun pyykkärin eli "lavanderan" nyrkeissä. Vaatteita samoin korjailtiin edellisvuoden fiestasta.
Parsinneulat kiiltelivät 20-wattisten loistelamppujen valossa, perheenäitien korjaillessa tyttöjen juhlamekkoja ja neulomassa lisäkiilaa isännän pitohousujen istuinosaan,edellisen vuoden possunihran jäätyä sulamatta kannikoista.
Intohimoisen valmistelutyön kruunasi ilonpito koristellulla koripallokentällä ja joka vuosi petraillaan juhlien komeudessa sekä prameudessa,jolloin jokaisella tuli olemaan osansa illan leikeissä.
Koripallokentän laitaan oltiin pystytetty puolikkaasta peltitynnyristä rakennettu varrasgrilli,jota yksi grillimestari sytytteli ja toinen possusheeffi oli voitelemassa paistinöljylla lahdattua sikaa.puupöydän päällä.
Illan halutuimman ruokalajin "Crispy Patan" valmistelut olivat alullaan..
Crispy Pata on grillipossua,joka paistetaan hiljaisella tulella,jolloin sian nahka muuttuu rapean ruskeaksi.
Fiestan aloittaa Paranaquen kiinalaisen palokunnan messinkipumppu,joka marssii pääkatua pitkin juhlapaikalle ensin, kun käy kääntymässä jukaristipappisseminaarin kappelin edessä.
Soittokunnan haalistuneen punaiset univormut alkavat jo näyttämään paikallisen Ukay-Ukay-käytettyjen vaatteiden liikkeen ja kirpparimyymälän tarjouslaatikoista poimituilta toistuvan Tide-saippuatangolla tehdyn käsipesun takia..
Jos fiestassa joku utelee,mistä rouva rouva Santiago on ostanut uuden juhlaleningin,niin vastaukseksi saa lakonisen "Juukei...Juukei",mikä vihjailee ulkolaisesta laadusta .
(Ukay-Ukay, lausutaan ukai-ukai ,on yleisin käytettyjen vaatteiden halpamyyntikentju)
Orkesteria käytetään kaikissa barangayn juhlatilaisuuksissa kuten häissä,ristiäisissä,hautajaisissa ja tietenkin palokunnan omissa kukkeloissa.
Bändissä voi soittaa korttelin pandesal-leipuri,parturi (barbero),putkimies (tubero) sekä roskakuski (basurero)..
Messinkitorvien pauhe tulee puhaltimista ulos lujaa ja paatoksella alkuillasta..
Pasuunoiden pauheessa kaatuisivat Intramurosin muuritkin kaukana Pasig-joen varrella,puhumattakaan läheisen Balagbag-elintarvikemarkkinarakennuksen markiisiteltoista.
Symbaalien läiskintä kuurouttaa korvat ja klarinetin kieunta saa talojen räystäsvarpusetkin tirskuttelemaan omia parittelukutsuviserryksiään ruosteenpunaisten peltikattojen ylitse.
Aamukuuteen asti on pumppu soittanut eilisestä iltavesperistä. ja nyt tämän illan vesperistä se jatkaa huomiseen aamukuuden dianaan saakka pienen illallisen jälkeen crispy patan ja Red Horse-oluen..ehkä parin Fundador-rommipaukunkin innoittamana..
Pumpun alkupoljennat ovat militaristisia marssikappaleita,jotka hiljalleen vaihtuvat tempossa ikivihreiksi filippiino-kundimaneiksi eli rakkauslauluiksi pikkupaukkujen rohkaisemina.
Fiestan naiset pöydissä hyräilevät jo Imelda Marcosin lempikappaletta Dahil sa Iyo (engl, Because of You) ja iltaa pitkin orkesterista syntyy bennygoodmaneja,louisarmstrongeja ja davebrubeckejä virtuoosiesiintyjinä. Joku yleisöstä mikrofoniin tarttunut perheensisä voi vetää Sinatran My Waynkin.
Diana,joka alkaa aamun sarastaessa saa väsyneen messinkisoittokunnan aloittamaan rauhallisimmilla melodioilla.
Aamuseitsemältä orkesteri marssii messuun soittamalla yhtä mittaa puoleen päivään asti kastetilaisuuteen,mihin ollaan koottu kaikki barangayn vastasyntyneet ristittäväksi suojeluspyhimys San Pablon siunauksella.
Näin säästetään perheiden ekstrakustannuksia erillisissä kasteissa papin riksoina,ruoka-ja juomapitoina..ja samoin padren sandaaleissa turvonneita jalkoja.
Kastettavien ja itkevien lasten kirkunta kaikuu vanhan kivikirkon kattoholveista,seurakuntaan hyväksyttyjen lapsijäsenten pannessa hanttiin kylmästä päiden aamupesusta.
Samaan kaiuntaan sekoittuu myös avioliittovalojen sorina ja mumina sekä holvien sokkeloista heränneiden lepakkojen nahkasiipien suhina,,vihaisina kuiskauksina kirkkolaivan katonrajasta.
Iltapäivällä barangayn rikkaimman miehen Don Mario Penyan residenssin edessä pitkä pitopöytä seisoo katettuna,orkesterin vetäessä torvistaan ulos viimeisiä Manilan suosikkihittejä,mitkä torviorkesterin listoilla ovat kolme vuotta perässä aikaansa ja mikä ei haittaa menoa.
Lopulta kellon neljältä alkaa se yleinen fietsa,joka kestää puolen yön yli,jolloin rouvaporukka vetää lapsiaan korvista kotiin suoristellessaan illasta rypistyneitä ukayukaymekkojaan..
Miesporukat ja paikalliset machot jäävät istumaan pöytiin otsaluut vastatusten kerskumaan teoistaan ja kaupoistaan fläkkiintyneen valkoisen pöytäliinan ääreen.
Selvää artikulointia ei erota erilaisten provinssimurteiden kangistuessa kielenkantoihin Fundadorin ja Ginebran puuduttamina.
Pöydän ääressä valetaan ikuista bisneskaveruutta ,tehdään fantastisia diilejä taskulaskinten näppäimien räpseessä ja kännyköiden nokiasignaalien näyttövaloissa pitkien kitaranstrummauskynsien painalluksilla mahtavin pesoprofiitisaldoin.
Vasta aamun sarastaessa säkkipimeästä orientin yöstä vähän ennen dianamessun alkamista viimeinenkin Juan hoippuu kotiinsa,rouviensa jo kammatessa peseytyneiden lasten kiitävän mustia hiuksia joko saparoille tai otsatukaksi fiestamessuun.
Kirkon portailla kuuluvat vointeja kysyvät komustakat (komusta ka---como esta) päännyökkäyksin ja kulmakarvan nostoin..
Joku illan istujista voi iskeä silmää kirkon käytävällä kaverilleen edellisillan valloituksesta.
Kirkkosali tuoksuu vahakynttilän liekiltä ja penkkipuunilta.
Neniin kiemurtelee kuivuvan sisälateksin katku,mummojen kamferitippojen sekä vaatekaappien koipallojen vahva aromi.
Papinkaavut kahisevat padrejen suorittaessa messurituaalejaan.,kullattujen suitsukepallojen heiluessa alttaripoikien käsissä..
Kirkkolaivan oikealla puolella istuu joukko Manilassa koulua käyviä ja tirskuvia teinityttöjä ,jotka suutaan käsillä suojaamalla tukahduttavat kikatustaan.
Hienostodonjat näyttävät näille tirskujille jääkylmiä katseita heilutellessaan jalojen neniensä edessä mustapitsisiä viuhkojaan.
Donjien taakse on istuutunut joukko maamiehiä vaimoineen lähibarriosta.
He ovat saapuneet fiestamessuun vuokratulla jeepneyllä.
Näiden sieraimet eivät ole tottuneet Opiumin taikka Chanel viitosen tuoksuun ,vaan yskiskelevät maatyön karhaisemiin kouriinsa vedet silmissä.
Näiden omat vaimonsa käyttävät vain sunnuntaimessussa kylän rohdoskaupasta ostamaansa Johnsonin beibikolinaa (Johnson's Baby Cologne) taikka ruusuvedeltä tuoksahtavaa Enkelin hengitystä (Angel's Breath).
Kirkko seisoo aamujuhlan keskipisteenä.
Päämessun jälkeen kirkkoväki hajaantuu koripallokentälle,missä uudelleen levitetään vitivalkoisen puhtaita pöytäliinoja pitopöytien päälle vekkejä oikoillen.
Uusi fiestapäivä alkaa ylensyönnillä,mikä on kovaa statusta pinoykulttuurissa kolmin pääaterioin,viisin meriendoin (välipaloin) sekä välipalojen välipaloin...
"Eating and Feasting is the Best Passtime in the Philippines!
"Welcome to the Fiesta Country!"
PS.Jussin äitikin laski elintason kilon voipaketilla..
.
-------------
"San Pablon juhlista jalon..."
 |
| Filipino Fiesta. Juhart 2011 |
Nyt ei oltu valmistautumassa San Miguel-pyhimyksen fiestaan vaan San Pablon,vaikka sanmiguelilaisella tulisi olemaan vahva osaanottonsa virvokejuomapuolella San Miguel Pale Pilsenillä sekä San Miguel Ginebralla..
Molave Avenuen pääkatu jo kiilsi aamuauringossa hopeaisista ja kultaisista konfeteista kadunpätkän muistuttaessa firman pikkujoulujuhlissa kaatunutta tinapaperilla koristettua joulukuusta.
Oltiin siis valmistautumassa Molave Park Subdivisionin suojeluspyhimykselle tarkoitettua fiestaa.
Mervillen barangay (barangay---paikallishallinto) oli lainannut fiestaan valkoisia monoblocmuovituoleja ja asuinalueen portin vieressä toimivalta Joseliton kutsutarvikevuokraamolta oli täysi yksi Ford Fiera-kuorma-autollinen pöytiä purettu betonisen koripallokentän kentän laidalle.
Traditionaalinen filippiiniläinen Bayanihan- eli talkoomentaliteetti oli jäänyt unohduksiin kiireisessä metropoliksessa,mutta provinsseissa vielä valmisteltiin barrioissa yhteishengellä fiestoja. Molave kyllä sijaitsi suurkaupungin sisäisessä lehmusmetsässä,mitä voitaisiin kutsua maalaismaisemaksi,jonka asukkaat kävivät Makatin liikekeskuksessa töissä pankeissa,lakitoimistoissa,hotelleissa tai yksitysyrittäjinä.
Suurkaupungista muistuttivat vain Manilan kansainväliseltä lentokentältä nousevien jumbojetien suihkumoottorien ujellus ja kauempaa South Super Highwayn liikenteen melu torventööttäyksineen.
Vaimon vanhin sisko,joka asuu residenttipiruna Jussin talossa, oli aina huomautellut papinpojalle naapureiden kyläluutana,että "niillä ja niillä on oma bisness..",tarkoittamalla sitä,että Jussin vaimo ansaitsee petrodollareita Riyadhissa ja ulkomaalainen puti eli valkoinen mies maalailee vain tauluja lanaistudiossaan eikä viitsi edes yrittääkään bisnestä kuin yritteliäät pinoyt.
Jussi oli vastannut lakonisesti,että merkitseekö sekin bisnestä jos myy rikkaiden talojen kotiapulaisille laskuun Ligo-sardiinipurkkeja ,Hope-menttolitupakkaa "by stick" eli yksittäin ja Head and Shoulders-shampoo-minipakkauksia sekä Feather-tampooneja säästöpakkauksissa harkkotiiliseinään aukaistusta reiästä eli .."from the Hole in the Wall..
Vaimon sisko poistui paikalta niskojaan nakkaillen..
Jussi oli vielä perään huutanut,että miten sitä filippiinojen naapurikilvassa elellään...."Keep up with dela Cruzes?"..ja eletään koko maanpäällinen dolce vita talolainojen ja luottokorttien makselemisessa.
Mutta nyt fiestan alkua ennen filippiinonaapurusto oli toimessaan.
Huusholleja siivottiin,lakanoita ja pölystä harmaantuneita verhoja pestiin vaidettavaksi talojen takapihojen "dirty kitcheneissä" japanilaisilla pulsaattoripesukoneilla taikka asuinalueen ulkoalueen shanty townista palkatun pyykkärin eli "lavanderan" nyrkeissä. Vaatteita samoin korjailtiin edellisvuoden fiestasta.
Parsinneulat kiiltelivät 20-wattisten loistelamppujen valossa, perheenäitien korjaillessa tyttöjen juhlamekkoja ja neulomassa lisäkiilaa isännän pitohousujen istuinosaan,edellisen vuoden possunihran jäätyä sulamatta kannikoista.
 |
| Äiti ja tytär perhoshihaternoissa . Juhart 2011 |
Koripallokentän laitaan oltiin pystytetty puolikkaasta peltitynnyristä rakennettu varrasgrilli,jota yksi grillimestari sytytteli ja toinen possusheeffi oli voitelemassa paistinöljylla lahdattua sikaa.puupöydän päällä.
Illan halutuimman ruokalajin "Crispy Patan" valmistelut olivat alullaan..
Crispy Pata on grillipossua,joka paistetaan hiljaisella tulella,jolloin sian nahka muuttuu rapean ruskeaksi.
 |
| Gifts of God.Juhart 2011. |
Soittokunnan haalistuneen punaiset univormut alkavat jo näyttämään paikallisen Ukay-Ukay-käytettyjen vaatteiden liikkeen ja kirpparimyymälän tarjouslaatikoista poimituilta toistuvan Tide-saippuatangolla tehdyn käsipesun takia..
Jos fiestassa joku utelee,mistä rouva rouva Santiago on ostanut uuden juhlaleningin,niin vastaukseksi saa lakonisen "Juukei...Juukei",mikä vihjailee ulkolaisesta laadusta .
(Ukay-Ukay, lausutaan ukai-ukai ,on yleisin käytettyjen vaatteiden halpamyyntikentju)
Orkesteria käytetään kaikissa barangayn juhlatilaisuuksissa kuten häissä,ristiäisissä,hautajaisissa ja tietenkin palokunnan omissa kukkeloissa.
Bändissä voi soittaa korttelin pandesal-leipuri,parturi (barbero),putkimies (tubero) sekä roskakuski (basurero)..
Messinkitorvien pauhe tulee puhaltimista ulos lujaa ja paatoksella alkuillasta..
Pasuunoiden pauheessa kaatuisivat Intramurosin muuritkin kaukana Pasig-joen varrella,puhumattakaan läheisen Balagbag-elintarvikemarkkinarakennuksen markiisiteltoista.
Symbaalien läiskintä kuurouttaa korvat ja klarinetin kieunta saa talojen räystäsvarpusetkin tirskuttelemaan omia parittelukutsuviserryksiään ruosteenpunaisten peltikattojen ylitse.
Aamukuuteen asti on pumppu soittanut eilisestä iltavesperistä. ja nyt tämän illan vesperistä se jatkaa huomiseen aamukuuden dianaan saakka pienen illallisen jälkeen crispy patan ja Red Horse-oluen..ehkä parin Fundador-rommipaukunkin innoittamana..
 |
| Fiesta band. Juhart 2011. |
Fiestan naiset pöydissä hyräilevät jo Imelda Marcosin lempikappaletta Dahil sa Iyo (engl, Because of You) ja iltaa pitkin orkesterista syntyy bennygoodmaneja,louisarmstrongeja ja davebrubeckejä virtuoosiesiintyjinä. Joku yleisöstä mikrofoniin tarttunut perheensisä voi vetää Sinatran My Waynkin.
Diana,joka alkaa aamun sarastaessa saa väsyneen messinkisoittokunnan aloittamaan rauhallisimmilla melodioilla.
Aamuseitsemältä orkesteri marssii messuun soittamalla yhtä mittaa puoleen päivään asti kastetilaisuuteen,mihin ollaan koottu kaikki barangayn vastasyntyneet ristittäväksi suojeluspyhimys San Pablon siunauksella.
Näin säästetään perheiden ekstrakustannuksia erillisissä kasteissa papin riksoina,ruoka-ja juomapitoina..ja samoin padren sandaaleissa turvonneita jalkoja.
Kastettavien ja itkevien lasten kirkunta kaikuu vanhan kivikirkon kattoholveista,seurakuntaan hyväksyttyjen lapsijäsenten pannessa hanttiin kylmästä päiden aamupesusta.
Samaan kaiuntaan sekoittuu myös avioliittovalojen sorina ja mumina sekä holvien sokkeloista heränneiden lepakkojen nahkasiipien suhina,,vihaisina kuiskauksina kirkkolaivan katonrajasta.
Iltapäivällä barangayn rikkaimman miehen Don Mario Penyan residenssin edessä pitkä pitopöytä seisoo katettuna,orkesterin vetäessä torvistaan ulos viimeisiä Manilan suosikkihittejä,mitkä torviorkesterin listoilla ovat kolme vuotta perässä aikaansa ja mikä ei haittaa menoa.
Lopulta kellon neljältä alkaa se yleinen fietsa,joka kestää puolen yön yli,jolloin rouvaporukka vetää lapsiaan korvista kotiin suoristellessaan illasta rypistyneitä ukayukaymekkojaan..
Miesporukat ja paikalliset machot jäävät istumaan pöytiin otsaluut vastatusten kerskumaan teoistaan ja kaupoistaan fläkkiintyneen valkoisen pöytäliinan ääreen.
Selvää artikulointia ei erota erilaisten provinssimurteiden kangistuessa kielenkantoihin Fundadorin ja Ginebran puuduttamina.
Pöydän ääressä valetaan ikuista bisneskaveruutta ,tehdään fantastisia diilejä taskulaskinten näppäimien räpseessä ja kännyköiden nokiasignaalien näyttövaloissa pitkien kitaranstrummauskynsien painalluksilla mahtavin pesoprofiitisaldoin.
Vasta aamun sarastaessa säkkipimeästä orientin yöstä vähän ennen dianamessun alkamista viimeinenkin Juan hoippuu kotiinsa,rouviensa jo kammatessa peseytyneiden lasten kiitävän mustia hiuksia joko saparoille tai otsatukaksi fiestamessuun.
 |
| Old Manila Tenement House children.Juhart 2000. |
Joku illan istujista voi iskeä silmää kirkon käytävällä kaverilleen edellisillan valloituksesta.
Kirkkosali tuoksuu vahakynttilän liekiltä ja penkkipuunilta.
Neniin kiemurtelee kuivuvan sisälateksin katku,mummojen kamferitippojen sekä vaatekaappien koipallojen vahva aromi.
Papinkaavut kahisevat padrejen suorittaessa messurituaalejaan.,kullattujen suitsukepallojen heiluessa alttaripoikien käsissä..
Kirkkolaivan oikealla puolella istuu joukko Manilassa koulua käyviä ja tirskuvia teinityttöjä ,jotka suutaan käsillä suojaamalla tukahduttavat kikatustaan.
Hienostodonjat näyttävät näille tirskujille jääkylmiä katseita heilutellessaan jalojen neniensä edessä mustapitsisiä viuhkojaan.
Donjien taakse on istuutunut joukko maamiehiä vaimoineen lähibarriosta.
He ovat saapuneet fiestamessuun vuokratulla jeepneyllä.
Näiden sieraimet eivät ole tottuneet Opiumin taikka Chanel viitosen tuoksuun ,vaan yskiskelevät maatyön karhaisemiin kouriinsa vedet silmissä.
Näiden omat vaimonsa käyttävät vain sunnuntaimessussa kylän rohdoskaupasta ostamaansa Johnsonin beibikolinaa (Johnson's Baby Cologne) taikka ruusuvedeltä tuoksahtavaa Enkelin hengitystä (Angel's Breath).
Kirkko seisoo aamujuhlan keskipisteenä.
Päämessun jälkeen kirkkoväki hajaantuu koripallokentälle,missä uudelleen levitetään vitivalkoisen puhtaita pöytäliinoja pitopöytien päälle vekkejä oikoillen.
Uusi fiestapäivä alkaa ylensyönnillä,mikä on kovaa statusta pinoykulttuurissa kolmin pääaterioin,viisin meriendoin (välipaloin) sekä välipalojen välipaloin...
"Eating and Feasting is the Best Passtime in the Philippines!
"Welcome to the Fiesta Country!"
PS.Jussin äitikin laski elintason kilon voipaketilla..
 |
| Vuoden 1953 suomalaisen Miss Universum Armi Hilarion perhe Manilassa. |
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti