maanantai 11. heinäkuuta 2011

Mersukauppa ja mamman poika.Kun äiti isälle Mersun osti. Filippiiniläiskirjeet.

II osa

MERSUKAUPPA JA MAMMAN POIKA
-------------------------------------------------
"That sort of Face only a Mother can love..!"
Filippiiniläinen sanonta rumasta mammanpojasta.
Wheeler-Dealer. Juhart 2005
Jussi oli sanut naimakaupassaan lahjaksi ottopojan Danny D:n eli DD:n ilman T-kirjainta, 14-vuotiaan pulskan pojan,joka oli kärsinyt isättömästä ja äidittömästä lapsuudesta.
Pojan isä oli filippiinokiinalainen ja hävinnyt filippiiniläisen muuttovirran mukana Floridaan,Yhdysvaltoihin.
Pojan äiti taas ei suostunut Danny D.Seniorin kosintaan tunnettuaan miehen babaero-luonteen (Babaero--naistenmies).
Pojan äiti sai töitä Saudin Riyadhissa sairaanhoitajana ja aina kotilomillaan pilasi Danny D:n lahjoilla poissaolonsa syyllisyyden paikkaamiseksi.
Poika eli Manilan Pacon kaupunginosassa asuvien isovanhempiensa Anteron ja Catalinan passattavana, saamalla aina pallattuna ja passattuna tahtonsa läpi.
Jollei hän saanut,niin hän aloitti mykkäkoulun,joka kesti viikkoja.
Poika oli luonteeltaan yhtä pitkävihainen kuin äitinsä.
Pojasta kasvoi mies ja miehestä insinööri ja sellainen putkipuolen insinööri,joka ei osannut edes pitää jakoavainta kädessään.
Häneen oli veressä aikojen saatossa imeytynyt se filippiinoperus-Juanin tyyppivika,jonka käsi voi torjua kotityöt,mutta yksikätisen rosvon sijasta hänen kätensä tarttui Raamattuun, alkaessaan julistamaan jälleen syntyneiden kristittyjen epistolaa.
Suvussa häntä kutsuttiin  dela Cruzien insinööripadreksi,joka kiihkossaan heitti kaikki katolisen kirkon puujumalien ja pyhimysten kuvat roviolle.Hänelle usko oli pelkistettyä protestanttifundalismia opusdeimaisella pieteettisyydellä,missä omaa lastakin saa kurittaa vapaasti kepillä ja missä Pääsiäistä ei surra
jokavuotisena itkupäivänä,koska Jeesus oli kerran kuollut..ja sillä selvä..Hänen kirkkoonsa ei astunut kerjäläinen eikä konna,vaan keskiluokan insinööri,lääkäri,tuomari ja pankinjohtaja,jotka hallelujaatranssissa kiittivät käsikädessä Herransa empimätöntä rakkautta ja materiaalisia siunauksia,joita satelee taivaalta niskaan joukkorukousten voimalla.
Danny D:n kirkko seuraa melko läheltä paikallista Opus Dei-lahkoa monissa doktriineissa,vaikkei piiskaa syntejään kropasta ulos selibaattisellissä.
Kristillisestä hyveellisyydestä huolimatta Danny D käytti äitiään hyväkseen sellaisella silmittömällä rohkeudella,että Jussikin vaimolleen jo huomautti, että mammanpoika vetää häntä höplästä.
Papinpoika ei koskaan virallisesti adoptoinut insinööripastoripoikaa eikä Danny D pinoymaisessa salavihassaan valkoista "putia" (Puti-- ulkomainen valkonaama) kohtaan olisi halunnutkaan tulla papinpojan pojaksi ja kummatkin kyyräilivät toisiaan Jussin talon nurkissa kuin juoksuaikaiset kollit puolustamassa reviireitään.
Italialainen "mi casa to casa"-sanonta ei mallannut Jussin tontilla.

TOYOTA LANCRUISER FEROZA TOP

Made in Marikina
---------------------------------------------------------
Mustan Mercury-ruumisauton mentyä myyntiin Jussin taidemesenaatille Don Mario Penyalle,joka asui naapurissa oman muuritetun intramuroscompoundinsa sisällä taideaarteineen, taloon ostetiin Toyota Landcruiser-jeeppi,joka Daihatsu Ferozan lasilkuitukatoltaan oli Manilan Marikinassa rakennettu japanilaisen rungon päälle.
Marikinan kaupunki ei ollut kuuluisa ainoastaan jeeppipajoistaan,vaan kenkäteollisuudestaan.
Entinen rautaperhosrouva Imelda Marcos sai aina uuden kenkämuotisesongin aikana satoja kenkäpareja lahjaksi marikinalaisilta kenkäverstailta,että se suuri hullabaloo Imeldan kenkäfetismistä pitää paikkansa.
Imeldan kyllä ei tarvinnut maksaa kengistään Central Capital Regionin (pääkaupunkikeskusalue) kuvernöörinä.
Jussin Jeeppiä liikutti pulleilla maastorenkailla Toyota Coronan moottori..
Jos Lontoossa kutsutaan neliveto-SUV:tä Chelsean traktoreiksi,niin Jussin oma neliveto olisi ollut Makatin maasturi.
Makatihan oli Manilan moderni liikekeskus.
Auton säkäkorkeus oli oivallinen Manilan jatkuvissa kaatosateissa ja tulvissa..
Toyotat ovat maailmankuuluja hyvästä laadustaan ja luotettavuudestaan. Brittiläinen Top Gear-televisiosarjan autotoimittaja Jeremy Clarkson oli testannut Toyota Hilux-pickupin kestävyyttä upottamalla sen mereen,polttamalla sen,kolaroimalle sen muodottomaksi,muotoilemalla sitä purkunosturin rautakuulalla ja nostamalla sen armeijan helikopterilla 30-kerroksisen lontoolaisen kunnan "sink estate"-purkutalon katolle.
Kerrostalo räjäytettiin ammattimiesvoimin ja Toyota,vaikkakin täysin muodottomana lähti käyntiin pienellä kaasuttimeen lurautetulla bensiinitilkalla.
Mutta filippiinolaisella insinöörin taitamattomuudella Danny D sai Jussin Toyotan alta aikayksikön rikki lainatessaan autoa silloin kun hänen äitinsä ja Jussi puskivat töitä Saudissa pojan kalliin autoiluharrastuksen rahoittamiseksi sekä korjauskulujen maksamiseksi.
DD:llä oli erikoinen tapa ajaa kaikkien sateen kaivamien tiekuoppien läpi.
Jussi kerran huomauttikin pojalle,että autossa on vakiovarusteina kääntyvät etupyörät,jos ei sattumalta ole hoksannut sellaista aksessoria.
Pastori-inssipojan ajotyyliin ilmeisesti ei edes Luojan käsikään pystynyt auttamaan taivaallisella autopilootilla.!
Jussi myi auton seisomasta tallissaan alihinnalla,mutta helpotuksella,ettei hänen nurkissa enää autoväkivaltaa harrastettu.
Vaimolleen hän mainitsi sivuhuomautuksella,että seuraavan auton tullessa carportiinsa,insinööripoika ei saa lähestyä sitä edes kolmen metrin etäisyydeltä.Hän pystyttäisi vaikka piikkilanka-aidan ympärille.

 MB 200 W123 Beirut.Juhart 2011

MERSUKAUPPA
----------------------------
V.1998 Jussin vaimo saudirialansioillaan päätti ostaa miehelleen auton syntymäpäivälahjaksi.
Jussi oli läkähtyä onnesta moisesta anteliaisuudesta,vaikka auto tultaisiin rekisteröimään vaimon nimiin ja hänet palkattaisiin talon tsuperoksi eli privaattikuskiksi.
Oliko vaimon tarjous korvausta Danny D:n holtittomasta autovandalismista ja perheen yhdistämisyritystä sekä kahden toista kyyräilevän osapuolen sovinnnosta?..Sitä Jussi ei lähtenyt aprikoimaan.
Danny D ei koskaan salannut sisäistä muukalaisvihaansa Jussia kohtaan,vaikka taloon tullessaan ruosteisella Nissan Sentrallaan jo portilla avasi leveän pinoymaisen ksenofobiahymynsä tervehdykseksi.
Hymy oli sitä insinööripojan feikki-irvistystä,jolla peitellään sisäistä pelkoa ja vihaa siitä ,että Jussi oli varastanut häneltä rakkaan äidin ja pohjattoman käteiskassan.

1980  ruosteinen
Nissan Sentra
Autonostopäivä alkoi sillä,kun insinööripastoripoika saapui vesitankkeri-Nissanillaan Molaven talon portin eteen vaimonsa ja pikkutyttönsä kanssa. Vesitankkeriksi Jussi oli kastanut pojan auton,koska alituisesta pesemisestä Jussin talon ilmaisella vedellä Sentran ovet loiskivat kraanavettä täynnä kuin katukasteluauton selkätankki.
Kotonaan DD ei koskaan pessyt autoaan,koska veden sai ilmaiseksi äidiltään.
Poika ei vielä kärsinyt hydrofiluksesta eli vesipäästä.
Nytkin hän kävi vetämässä puutarhan pumpusta vesiletkun ensitöikseen ja heitti auton jalkatiloista märät ja homeentuneet lattiamatot Jussin leikkaamalle bermudanurmikolle kuivumaan.
Jussi seisoi seuraamassa Hope-filtterimenttoli suussaan pesumanooverejä hyräilemällä 70-luvun hittibiisiä--"I beg your pardon..I never promised you a Rose Garden.."
Inssipojan auton märäntyneet huopamatot jäivätkin siihen nurmikolle kuivumaan kuukaudeksi,kun Jussi lopulta heitti ne ohiajavan roska-auton lavalle eikä DD koskaan niitä kysellytkään. Siinä kävi ihan samanlaisesti kuin hole-in-the-wall bisneksen arabitoimitusjohtajan palisanteripöydän papereiden kanssa,jotka ajan hoitamina siirtyivät roskakoriin.
Aika hoitaa ikävät asiatkin.
DD taas korvasi lattiamattonsa vanhoilla Manila Bulletin-sanomalehdillä,mitkä toimivat imupaperina auton siivilämäisellä lattialla.

Auton hohtaessa ruostepilkkuisena kadunreunalla Jussin perhe sai luvan astua kyytiin.
Inssipoika ajoi hyvin varovaisesti koko matkan Quezon Cityn automarkkinoille,koskei Nissanin takaiskuvaimentajat toimineet,auton perän viistäessä kipinöiden kuolleitten poliisien eli liikenteen hidastusmakkaroiden yli.
Autossa keskusteltiin siitä minkälaista autoa Jussin perhe tarvitsisi eikä siinä vilkkaassa rupattelussa papinpojan mielipidettä koskaan kyselty.
Jussikin piti suunsa lujasti kiinni kuin ziplockpussi,ettei tehtäisi äkkisuutuksissa täyttä U-käännöstä EDSA:n Guadalupen sillalla ja ajettu takaisin kotiin.
Hän pelkäsi jo etukäteen ,että vaimon ostamaan minivaniin hänet nimitettäisiin koko dela Cruz-suvun privaattikuskiksi,minä hän oli jo palvellut ensimmäisen Manila-autonsa oston jälkeen.
Mitä tilavampi auto,sitä enemmän kyyditeltäviä suvun synttäreiltä,häistä sekä kuoppaajaisista.
Satoja kertoja Jussi oli kyyditellyt hyvänahkaisena vaimonsa sukulaisia koteihinsa Manilan Pacon ja Makatin Buendian kaupunginosien sekä Paranaquen Mervillen asuntoalueen välillä.

DD vihdoin ajoi suuren käytettyjen autojen viiritetyn diilerin etupihalle,jonka markiisikankaisen katon alla seisoi puunattuna parisensataa autoa.
Auton viereen oli jostain tyhjästä astunut valkoiseen barong tagalog-paitaan pukeutunut diileri,joka avasi naisväelle oven kuninkaallisen hovilakeijan kumarruksella.

1985 Dodge Caravan.Juhart 2011
Naisten seuratessa myyjää DD:n kanssa Jussi painui omia teitään kurkkailemaan vanien ikkunoista sisään,potkiessaan renkaita ja antamalla kätensä kulkea lokasuojan reunojen alta ruostevikoja ja pakkelipaikkoja kollatessaan.
Hän etsi Toyotoiden,Mitsubishien ja Nissaneiden seasta amerikkalaista Dodge Caravania sekä Plymouth Voyageria,joilla oli sellainen turvanenä eli etunokka,mitä japanilaisilla tylppänenävaneilla ei ollut.
Peräkolareissa kun japanilaisten autojen kuskeilla katkeaa jalat,Jussi oli oppinut televisiosta seuratessaan jokailtaisia TV Patrolin uutisvälähdyksiä Metro Manilan karmeista ja verisistä liikenneonnettomuuksista.
Jussi etsi autosta turvallisuutta ja taloudellisuutta,mitä Chryslerin vanit tarjosivat samassa paketissa eli paksua jenkkipeltiä ja japanilaista talousmoottoria.
Dodgessahan oli Mitsubishin nelosmoottori.
Valitettavasti koko autoplaanilta ei sellaista yhdistelmää löytynyt,vaan muita japanilaisia People Carriereitä,jotka olivat muunnoksia pakettiautoista ja joissa sai valtavan määrän rämisevää peltiä pikkurahalla.
Jussi ei halunnut sellaisen Space Cruiser-jakeluauton kuljettajaksi.

Jussin Beirutin taksimersu muutettuna v.2005
ruumisautoksi
Kurkkiessaan erään japanilaisen pakettikruiserin ikkunasta sisään Jussin nuorin tytär 5-vuotias Riitta juoksi hänen luokseen ilmoittamaan ilouutisesta,että äiti oli ostanut Mersun isälle.
Jussi löntysti vastahakoisena tyttärensä kädestä vetämänä paikalle,missä puoli dela Cruzin sukua oli ympäröimässä luunväristä Untertürkeimin ihmettä.
Hän ryhtyi tutkimaan tätä mersukatalogin perusmallin peltejä toteamalla pikaisesti ruiskutettuja make-up-ylimaalauksia ovissa sekä pientä maalin alta pilkoittelevaa aknepintaa lokasuojien huulissa.
Sisälle kurkattuaan ohjauspyörä näytti pehmeentyneen ja menisi vaihtoon aurinkorutosta,mutta kojetaulu oli säilynyt halkeamilta.
Istuinten beessinen M-Tex-keinonahka oli ehjä,mutta kuljettajan ja takaistuimen peräosa olivat menettäneet kimmokkeensa ja takapenkki hälytti jostain kuljetettavan mahtavasta elopainosta.

1965 Universal Motorsin MB
L1113-
bussimainos
Diileri ryhtyi puolustelemaan.että auto oli ollut uudesta asti Mercedesin maahantuojan Universal Motorsin omistajan rouvan shaföörin ajama auto.Kyseinen Donja Rodriguez oli ollut elinaikanaan massiivinen 130-kiloinen teräskeiju.
Auton hansikaslokerosta löytyi paksu ja päivätty huoltokirja. Auton bensiininelosmoottori koeajoissa veti puhdikkaasti ilman pakoputkesta tupruttavaa sinistä savua..
Jussi kuiskasi vaimonsa korvaan auton vioista ja rouva sai tingattua alas ostohinnasta 20.000 pesoa.
Diileri sopi ajamaan seuraavana päivänä auton rekisteriotteineen Molaven talon eteen.

Mercedeksistä Jussilla oli kokemusta luotettavana dieseltaksina ja mielessään oli jo päättänyt,ettei koskaan seuraisi suomalaisten Saudi Arabian kontrahtityöläisten trendiä uuden vientimersun ostossa. Hänelle auto muistutti suomalaista taksitolppadieseliä ja heitellessään herjaa työkavereilleen,jotka Jubailin Finnvillassa olivat uppoutuneet paikallisen Juffali-mersudiilerin värikatalogeihin,että jokaisen mersun nähdessään hänelle tulee mieli vetää perstaskustaan lompakko mittarin näyttämän taksan maksamiseksi.
Vastaukseksi hän sai vain vihaisia silmäyksiä.
Nyt hänen piti syödä sanansa..

Mersu Molaven tallissa
Jussin maalaaman MB-
freskon suojassa.
Verannalla Jussin
naiset
Auto saapuikin puunattuna ja vahattuna ja auton sisustan tuoksuessa fleurdelisin hehkeältä Sun-of-the-Gunilta,muovikiillokkeelta.
Auto näytti melkein uudelta portilla,kun silmiään siristeli keskipäivän auringopaisteessa.
Sitten nousivat ukkospilvet Molave Avenuen portin yläpuolelle ja mersu tummeni inssipojan astuttu näyttämölle.
DD alkoi rähjäämään auton rekisteripapereita selailtuaan diilerille,että OR eli Owner's Receipt oli vain xeroxkopio.
Myyjä sanoikin tuovansa alkuperäisen LTO:n (Land Transportation Office eli katsastusasema) konttorilta heti seuraavana päivänä,koska siellä on päivisin pitkä jonotuslista.
Inssipojan niska alkoi punottamaan käskiessään diileriä ajamaan auton takaisin myyntiplaanille ja tulemaan takaisin täydellisten papereiden kanssa.
Jussi meni väliin sovittelemaan katsoessaan inssipojan tahdittomuuden pilaavan koko diilin.
Vaimokin astui rinkiin puolustamaan poikaansa ja käskemällä Jussia olemasta puuttumatta koko asiaan kehuessaan,että "My Son" tuntee paremmin paikalliset autodiilit kuin oma miehensä.
DD oli juuri saanut ensimmäisen työpaikkansa paikallisen KIAn edistajan Columbia Motorsin huoltoinsinöörinä ja ostanut ikioman ensimmäisen autonsa,sen Nissan Sentra-tankkerin paria kuukautta ennen.Pojan nissanin oltua aina korjattavana "pikkuvikojen" takia inssipastori ajelikin firman uutta esittelyautoa KIA Sportagea.
Jussi piti silloin suunsa kiinni poistumalla kehästä,mainitsematta halkaistua sanaakaan,että oli ostanut suomalaisarabialaiselle firmalleen parisenkymmenen kattavan autofliitin busseineen,kuorma-autoineen,Mercedesin Putzmeister-betonipumppuautoineen ja niin poispäin..
Lisäksi hän oli tilannut suomalaistyökavereilleen Jubailin Juffalilta 25 Mercedestä Stuttgartin tehtaalta , katsoessaan olevansa jäävi kommentoimaan mitään autonostoista

 Salolainen dieselmersu ja pirssimies
 jäiden lähdön aikaan 1963. Juhart 2011.
Papinpoika oli näin saanut suoran arvonalennuksen tontillaan kuin aiemmin Riyadhin King Feisalin sairaalan materiaaliosaston inttaussuperviisorista varastotyöläiseksi pakistaanisuomalaisessa sanasodassa.
Poistuessaan kriisialueelta hän kommentoi dela Cruzeille,että niin kovaa melua ja pölyä tarvitsis nostaa yhden vanhan Beirutin taksimersun ostosta. Hän poistui paikalta takaperin sisälle nakkaamaan tuopillisen kylmää San Miguelia vihapölypilven kuivaamaan kurkkuunsa.
Viimeisinä lauseina äiti ja poika kuulivat verannan alumiinisen hyttysverkko-oven läimäyksessä:
--Tästä lähtien en puutu teidän äiti-poikasuhteeseenne ja tuo inssipastoripoikasi saa tässä ja nyt porttikiellon tässä osoitteessa Number 18 Molave Avenue..
--Yhden auton romuttaminen ja inssipojan kerska riitti minulle!

Jussi näki hyttysverkon takaa,miten DD:n niska ja naama punoittaen pakeni Nissan Sentraansa eikä pojasta kuulunut mitään pariin kuukauteen.
Vaimo oli juossut makuuhuoneeseen meikit itkusta valuneina poskille.... ja siitä alkoi se siunattu kahden viikon mykkäkoulu..
Mercedes jäi taloon samana päivänä diilerin käytyä iltapäivällä tuomassa alkuperäisen rekisteriotteen leimattuna.
Moneen kertaan auton ollessa viitisen vuotta talossa rouva väitti poikansa olleensa oikeassa.
Jussi uskoikin syyn olleen kahden vastakkaisen miehenkuvan välisessä skismassa,missä kumpikaan ei luottanut toisiinsa.

Fantasioissaan Jussi oli päättänyt panna filippiinolainapoikansa myyntiin alkuperäisellä kastetodistuksilla.
Maahan oli kuuluisa lapsenmyynnistä.

 Mersu upoksissa Jeddassa Saudi Arabiassa.Juhart 2011.








Ei kommentteja: