 |
| Nokian tehdas Salossa |
90-luvulla pikkukaupungin teini-ikäiset inhosivat käpykylämäistä tylsyyttä ja kansainvälisyyden puutetta,täysin tietämättä,että monella kaupunkilaisella oli jotain ulkomaalaistaustaa.
Silloin ei ollut vielä somalipakolaisia eikä muita turvapaikanhakijoita,vaikka jostain Pahkavuoresta ja Rappulasta tapasi kosovalaisperheitä ja moottoritien pohjoispuolelta Ollikkalasta vietnamilaisia pakolaisperheitä .
Ollikkalaa kaupunkilaiset kutsuivatkin silloin Ylä-Vietnamiksi.
Vietnamilaiset olivat uutteraa ja ahkeraa joukkoa,jotka nopeasti oppivat suomenkielen ja pääsivät nopeasti työelämään kiinni.
Kosovalaisten päämääränä taas oli asua ilmaisessa kaupungin vuokra-asunnossa tukiaisilla ja ostaa dieselmersu.
Jussin saapuessa v.1999 Manilasta käväisemään lomilla kotikaupungissaan,hän ensiksi uuden linja-autoaseman edustalla törmäsi nuoriin lyseolaisiin teinityttöihin,joidenka hiukset olivat pikimustaksi värjättyjä.
Kaikilla oli Nokian kännykät lakkasormissa,kutsuessaan toisiaan Irinoiksi sekä Tatjanoiksi.
Jussin lukioaikana 60-luvulla ei olisi juolahtanut mieleenkään matkia ryssiä ulkonäöllään kuin jossain koulunäytelmässä.
Papinpojan niskassa oli silloin US Armyn oliivinvihreä hupullinen maihinnousutakki.
Ajat olivat muuttuneet suomalaisessa globalisuuden aamussa.
Nokiakin oli lentänyt maailmalle New Yorkin,Honkongin,Singaporen ja Tokion pörsseihin.
Shanghaissa valmistettiin nokialaisia cellphoneja Kaakkois-Aasian markkinoille.
50-luvulla silloisessa kauppalassa taas amerikkalaisuus paistoi taksitolpilla pirssikuljettajien jenkkiautoissa.
60-luvulla taksitolpilta sai kyydin vain dieselmersulla,kaupungin taksiyrittäjien joukolla käydessä hakemassa Mercedesin Stuttgartin tehtailta uudet nakumersut.
 |
| Jäitten lähtö sillankulman taksitolpalla. Oikealla dieselmersu. Juhart 2010 |
 |
| Uusi linja-autoasema. Muistokuva vanhalle asemalle. Juhart 2010 |
Jussi vaimoineen sattumalta ystävystyi erään ikäisensä nuoren pankinjohtajan kanssa,joka oli opiskellut Michiganissa itsensä CPA:ksi (Certified Public Accountant).Tämä oli mennyt siellä naimisiin equadorilaisen opiskelijatytön kanssa.
Pariskunta asui Perniön aseman Osuuspankin haarakonttorin työsuhdeasunnossa.
Jussi persiattarensa kanssa monasti kävivät vierailemassa Perniön asemalla,vaimon syvästi frendiytyessä equadorilaisrouvan kanssa.
Pankinjohtaja oli tuonut jenkeistä v.1974 kompaktiauton,American Motorsin kummajaisen AMC Gremlinin,mikä näytti AMC Hornetilta,mistä oltiin sahattu pois takakontti.
Pankinjohtajan asunnon kirjahyllystä Jussi bongasi raamitettuja värikuvia,missä nuori opiskelijapari seisoi jonkun michiganilaisen yliopiston campuksen nurmikolla,afrotukkainen ja lennonlasinen rouva inkaponchoon kääriytyneenä ja pitkätukkainen ja kokopartainen nuoriherra vääntövärvätyssä teepaidassa sekä polvista rikkinäisissä farkuissa.
V.1975 nuoriparin vaatetus heijasti ylemmän keskiluokan hillittyä pukeutumistyyliä ilman minkäänlaisia hippimäisiä yliheittoja.
Jussinkin pukeutuminen 70-luvun alussa ennen Saloran pestiä vuonna 1974 muistutti maailmankansalaisten ja interreilaavien nuorien muotia.Papinpojan leukaa peitti pukinparta,hiusten peittäessä korvalehdet.
Talviasunaan Jussi käytti keskiruskeata persialaista halkonahkaturkkia,minkä vuori oli lampaanhieltä haiskahtavaa lammasturkista.
Jaloissaan hän piti elevaattorikenkiä ja päässään haroittavaa ketunkarvalakkia.
Silloin kaikki eksoottinen ja valtamuodista poikkeava oli suurta muotia.
 |
| 1974 AMC Gremlin. Prikuulleen samanvärinen kuin Perniön aseman osuuspankin johtajalla. |
 |
| Jussin hääkuva 1974 |
Jussi oli avioliittonsa kautta liittynyt maailmankansalaisten uskoon luterilaisesta kirkosta,muuttumalla yhdessä päivässä lapikasjalkaisesta körtistä itämaiseksi mystikoksi,jonka lapikkaat eivät enää seisseet pappilan salin korkkimatolla,vaan elevaattoripatinoilla persialaisella torilla.
Lännestä savikaupunkiin saapuneet mystikot olivat michiganilainen Albionin kaupungista reissannut amerikansuomalainen Sulo Mononen,arizonalainen Phoenixistä matkustanut David Bergen sekä Albertan Calgarystä tullut kanadalainen Donald "Don" Little.
Yksikään näistä ei muistuttanut elokuvien ja television korkealanteista ja lihaperäistä sekä rullaavasti kävelevää jenkkiä.
Sulo oli lyhyehkö päälaeltaan melkein kalju ja risupartainen anorakkimies,jonka neliskulmaiset muoviraamirillit olivat suoraan 50-luvun Bausch & Lombin katalogista.
Silmälasien yläraami oli tummanharmaata ja alaosa melkein linssien väristä muovia. Jussin rovasti-isälläkin oli samanlaiset 50-luvulla ostetut rillit.
Sulo oli syntynyt liperiläiseen emigranttiperheeseen Michiganin Albionin kaupungissa.
David taas oli syntynyt norjalaiseen emigranttiperheeseen Phoenexissa ja ylpeänä korosti 1/8-osaista cherokeevertaansa.
David muistutti olemukseltaan Takaa-ajettu-televisosarjan David Jenseniä leskenlovineen,vaikka norjalaischerokeen hiukset kiilsivät sysimustina. Hänen pikimustat pupillinsa syvältä silmäkuopista porautuivat katsojan sielun läpi mystisinä ja kaikentietävinä.
Calgaryläinen Don taas oli harvatukkainen mustapää ,jonka tummat silmät olivat periytyneet Saskatshewanin preerioiden crowintiaaneilta. Donin homssuinen olemus ja mustat kynnenalukset olivat lähtöisin pitkästä poikamieselämästä.
Joten turha olisi linja-autoaseman Tatjanoiden sekä Irinoiden väittää,etteikö savikaupunki ollut lähtenyt kansainvälistymään jo 70-luvun alusta!
Kaksi puolipunanahkaa ja yksi supisuomalaisen näköinen michiganilainen!
Sulon vanhemmat olivat lähteneet maailmalle nälkää ja orastavaa punavihulaisuutta pakoon pohjanmaalaisesta Liperin kylästä vuonna 1913 .
Nämä olivat laestadiolaisia,joita tulevassa Albionin kotikaupungissa erehdyttiin luulemaan amisheiksi Sulon isän pitkästä parrasta ja äidin huivipäästä.Nämä elivät pieteettistä uskovaisen vanhan kansan elämää Albionin ulkopuolella sijaitsevalla pikkutilallaan,Sulon isän ostettua vasta sodan jälkeen v.1946 uuden vihreän Oliver-traktorin.Sitä ennen kaikki maatyöt tehtiin hevosparivaljakolla.
 |
| Sulon vanhemmat ja Oliver Juhart 2006 |
Hänen englantinsa oli selkeää ja murretonta amerikaneglantia.
High-school-aikoinaan Sulon sisuksia kiehutti omalaatuinen sekaannus seksuaalisesta orientoitumisestaan.
Häntä miellytti teinityttöjen kosketuksen pehmeys,Wrigleyn piparminttupurukumin tuoksahdus punahuulilta,Angel's Breath-hajuveden ripaus korvalehden takaa sekä Head and Shoulders-shampoon mieto aromi poninhännistä.Vankan laestadiolaisuuden ja ainoana lapsena äidin hellittelyn välisessä ristiriidassa Sulon kiintymys vahvoihin miehekkäisiin miehiin oli tahtomattaankin heräämässä jo 50-luvun loppipuolella.
Kauniinkomea Giantin Rock Hudson ,likinäköinen Rebel Without Causen James Dean ja jopa mutiseva Waterfrontin metodinäyttelijä Marlon Brando saivat Sulon käsivarsien ihokarvat kananlihalle,omituisen sähkövirtauksen iskiessä alas nivuksiin,salaperäisen halun vahvan miehen karvaisten käsien syleilyyn alkaessa huimata hänen ohenevatukkaista päätään.
Televisiosta elokuvia katsellessaan hän useasti vanhempiensa katseiden seuraamina joutui juoksemaan sisävessaan puuttumaan itseensä,vanhusten jopa käskiessä poikaa menemään lääkärille eturauhasvian takia.
Naisista hän vähitellen ei saanut samanlaista koodausta kuin miehistä,vaikka aina oli pitänyt lievästi naisellisena ja kimeä-äänisenä naisseurasta.
Nuorten teinityttöjen suloisuus ja viettelys saivat kuitenkin hänet jotenkin hämilleen.
 |
| Brando ja Bonneville. Juhart 2002 |
 |
| Dean ja Spyder Juhart 2006 |
Lääkärintarkastuksessa hänet kuitenkin hyljättiin lievän skolioosin sekä likinäköisyyden takia.
Se oli Sulolle suuri helpotus,koska Yhdysvaltojen armeijassa ei suvaittu seksuaalista poikkeavuutta eikä hänestä varmaankaan olisi tullut mahdollisessa Frankfurt am Mainin sotilastukikohdan komennuksessa miesten sekä naisten idolia kuten Elvis Aron Presleystä.
Sulolla oli kylläkin kova halu päästä töihin ulkomaille tai vaikka vanhempiensa kotimaahan Suomeen.
Albionista hän kävi töissä Flintissä Fisherin koritehtaalla nauhatyössä Buickin ovien tiivisteiden asentajana,mikä hänestä puuduttavassa tempossa näivetti aivosoluja.
Monet albionilaiset olivat jo muuttaneet Flintiin työskentelemään Fisherin koritehtaalle Albionin agraarisen ympäristön hiljalleen muuttuessa teolliseksi viljelyksi,pienfarmareiden sulkiessa ja laudoittaessa tilojaan.
Sulon vanhemmat siitä huolimatta pitivät kiinni hartiapankilla pystyttämää pientilaansa suomalaisella sisulla,erikoistumalla siankasvatukseen.
Sulosta jokapäiväisestä sianlihan syömisestä oli tullut vegetaristi eli kasvissyöjä samalla,kun hänessä oli herännyt kiinnostus yogaan sekä itämaisiin uskontoihin.
Kotona häntä ilkuttiinkin rakastavasti Bugs Bunnyksi.
Uskonnollisessa heräämisessään hän luki paljon persialaisen uuden profeettansa poimintoja,kirjoja uudesta maailmanjärjestyksestä sekä rukouksista,missä vastustettiin uskonkiihkoa,rasismia sekä valtioita.
Hänen profeettansa tavoitteena olisi yksi maa ja yksi kansakunta maapallolla.
Tälle oli Luoja antanut piirustukset uudesta maailmanjärjestyksestä,missä ei tarvittaisi rajoja,kaikkien kansojen ollessa yhtä suurta perhettä rotuun ja taustaan katsomatta.
Sulosta hänen uusi herännäisyytensä ja uskonsa liepeili osaltaan mormonien perusajatuksia maiden rajojen poistamisessa poikkeuksella,etteivät maailmankansalaiset hyväksyä moniavioisuutta eikä kalliiden tabernaakkeleiden pystyttämistä uskonsisarien- ja veljien lahjoittamilla kymmenyksillä.
Hän ei pitänyt ympäri maailmaa maailmankansalaisten lahjoitusvaroilla Israeli Haifan kultakupolisen temppelin rakentamista prameiluna,koska lahjoitukset olivat vapaaehtoisia,mormoneillla taas pakollisia kymmenyksiä.
Sulo liittyi paikalliseen maailmankansalaisten soluun,mihin hänet otettiin avosylin vastaan.
60-luvulla Sulo piti Bob Dylanista ja jollain tavalla silloisessa protestiliikkeaallossa Dylanin laulujen sanomat sotaa ja väkivaltaa vastaan vaikuttivat häneen vahvasti.
 |
| Bob Dylan |
Bob Dylan Chronicles Volume I-kirja kertoo Dylanista seuraavaa:
Dylan oli kerran sanonut,että hän oli saapunut kaukaa ja aloittanut kaukaa pohjalta.
Mutta nyt kohtalosta itsestään oli muotoutunut manifesti.
Dylan nuorempana ei ollut mikään poikkeava teinikäinen musiikin suhteen.
Hän aina yritti "kalastaa" radiosta jotain.
Junien ja kellojen lailla se oli hänelle elämän soundtrackiä. Bob käänteli radion kanavanvalitsimesta ylös ja alas Roy Orbisonin äänen pauhatessa pienistä kaiuttimista ulos.
Tämän uusi hitti "Running Scares räjähti huoneessa.
Viimeaikoina hän oli kuunnellut lauluja,mitkä olivat kansanmusiikkia. Niitä oli muutamia menneiltä ajoilta ,kuten "Big Bad John","Michael Row the Boat Ashore" ja "A Hundred Pounds of Clay".Brook Benton oli tehnyt sen ajan hitiksi kappaleen "Boll Weevill". The Kingston Trio sekä Brothers Four olivat päässeet soittamaan radioon.Bob piti The Kingston Triosta,vaikka niiden tyyli oli kiillotettua. Bob piti kuitenkin suuremmasta osasta niiden hiteistä ,kuten"Getaway John", "Remember the Alamo" ja "The Long Black Rifle".
Aina jonkinlaisia folk-tyyppisiä lauluja pääsi radioon ,kuten Jodie Reynoldsin "Endless Sleep",mikä olisi ollut suosittu jo vuosia aiemmin,jos Jodie olisi ollut joku folkhenkilö.
Orbison lauloi kaikkia musiikkilajeja,folkia,countrya,rock and rollia tai melkein mitä kaikkea.
Hänen tyylinsä sekoitti kaikkia tyylejä ja jopa sellaisia,mitä ei vielä oltu keksitty. Orbison voi kuulua korvissa ilkeältä ja veemäiseltä yhdellä rivillä ja sitten laulaa falsetolla seuraavalla rivillä kuin Frankie Valli. Roysta ei tiennyt kuunteliko mariachia vaiko oopperaa. Royn suhteen kaikki oli ihraa ja verta ja tämä piti kuulijat aina varpaillaan.Hän lauloi kuin jostain Olympian vuorenharjalta ja tarkoitti sillä bisnestä. Eräs hänen aiemmista suositusta lauluistaan "Ooby Dooby" oli pettävän simppeli,mutta Roy kehittyi. Nyt hän lauloi kompositioitaan kolmessa tai neljässä oktaavissa,mikä sai kuulijan ajamaan autolla kallionreunalta mereen.
Roy lauloi kuin ammattirikollinen.....
Maailmankansalaisten idolina Suomessa taas oli John Lennon,jonka Imagine-kappaletta koottu kuoro,Jussikin mukana lauloi Helsingin kansainvälisessä kokouksessa v. 1975.Lennonin sanat peilasivat maailmankansalaisten uskoa ja utopiaa yhdestä maapallon maasta sanoilla.."Imagine there's no Heaven,Imagine there's no Hell .....All the People living for Today..etc."
Samassa tilaisuudessa Jussi pääsi puristamaan Dizzie Gillespien,kuuluisan maailmankansalaisen kättä.
Vasta 70-luvun alussa Sulolle avautui mahdollisuus matkustaa Suomeen ja liittyä maailmankansalaisten soluun lounaissuomalaisessa rannikkokaupungissa.
Hänet oltiin valittu Michiganin osavaltion pääkaupungin Lansingin maailmankansalaisten keskuskomitean kokouksessa lähetystyöhön Suomeen suomenkielen taitonsa ansiosta.
Suomi ja lounaissuomalainen rannikkokaupunki olivat hänelle suurehko shokki.
Amerikkalaisuus ja Amerikan ihannointi hohtivat kaikkialla.
Siten häneen iski kielishokki astuttuaan juna-aseman laiturille Salossa.Hän ei ymmärtänyt sanaakaan murteesta,missä vilahteli melkein joka toisena sanana joku ruotsalaisperäinen sana.
Albionin suomalaiset puhuivat vuosisadan vaihteen vanhaa suomea,mikä oli kadonnut kokonaan kielestä 70:n vuoden aikana kotimaassa.
Sulo kysäisi eräältä nuorelta farkkupukuiselta neidolta tietä tulevaan kortteeriinsa :
Kerrohan minulle piekinä viekö tämä kaitainen raitti Inkerinkadulle?
--Mitäässää oikke froogaat...mää en hiffaa mittään!
--Ooksää tipahtanu karul josttan tuhatkahreksansataluvult?
Sulon asetuttua vanhan puutalon hellayksiöönsä Inkerinkadulle,hänelle oli pian avautunut englanninkielen opettajan paikka Kansalaisopistossa .
Lyseon eräälle naispuoliselle suomenkielen lehtorille Sulon vanha suomenkieli oli kuin sata vuotta piilossa ollut aarreaitta.
Sulo keskusteli vienolla ja neitimäisellä äänellään kuolleella suomenkielellä ja häntä pidettiin jonkinlaisena amerikansuomalaisena Väinämöisenä,jolta lensi runonjuurta harmaantunesta parrastaan.
Puhtaan amerikanenglantinsa ansiosta pappilan Jussikin oppi Hornin baarissa kahvilla Sulolta sellaisia amerikkalaisia sanontoja,mitä ei löytynyt Setälän brittienglanninkielen kirjasta.
Sulon tähtäimenä siitä huolimatta oli tulla aidoksi suomalaiseksi kieleltään ja tavoiltaan lainaamalla kaupunginkirjastosta suomalaisten kirjailijoiden kuuluisia teoksia.Hän piti Juhani Ahosta ja Väinö Linnasta.
Rantakauppalan omaa runoseppää Linnakoskeakin hän tavasi,yrittäessään päästä kiinni amerikkalaistuneen pikkukaupungin sielun juureen
Häntä ihmetytti kovasti kirjoista pursuava lounaissuomalainen fatalismi ja melankolia,missä rannikon kovien miesten sydämet muuttuivat kivisiksi luodoiksi,joihin säryt ja murheet loivat verenpunaisia aaltoja joka suunnalta kuin Viking Linen Marella-lautan peräaalloissa.
Lounaisuomalainen oli monimutkainen ilmestys muiden heimojen keskellä.
Lounaissuomalaisessa yhdistyi slaavilainen äkkipikaisuus,ruotsalainen viileys ja hämäläinen hitaus,mutta humalassa tämä halusi puhua Sulon kanssa loputtomiin Amerikan Unelmasta,kun Suomessa ei saa töitä,vaimon ymmärtämättä tämän ryyppäämistä eikä lapsiin saa minkälaista otetta,kun nekin ovat oppineet ryyppäämään.
Sulo absolutistina ja tupakoimattomana ei ymmärtänyt viinan päälle lounaissuomalaisen masennuksen kävelykeppinä,nikotiinin vaikutusta hermostoon rauhoittavana,saatika paikkakuntalaisten väkivaltaisia parisuhteita.
Michiganilaisessa kodissaan Sulon vanhemmat laestadiolaiset vanhemmat eivät olleet koskaan näyttäneet hellyyttä toisilleen,suutelemisesta puhumattakaan.
Kerran hän oli nähnyt isänsä osoittavan jotain hellempää äidille kultahäiden vietossa kotona.
Isän nimetön oli sipaissut äidin nimetöntä ikuisen rakkauden symboolina.
 |
| Small farm 1890 |
Sulo vaihtui takaisin michiganilaiseksi istuessaan Davidin,Donin ja Paulin kanssa kahvilla Hornin baarissa.
David oli maailmankansalaisten solun puheenjohtaja ja Sulo sihteerinä.
Paul yleensä hoiti kokousten ja tilaisuuksien viihdepuolen esittämällä kitarallaan Dylania,Lennonia,Beatlesiä,Simon and Garfunkelia sekä amerikkalaista folkia.
Paul oli joukossa ainoa,jonka poskia koristivat mustat ja paksut pulisongit.
Paul tuli aina Turusta vierailevaksi tähdeksi.
David myös päivätyönään opetti englantia seurustelemalla suomalaisen opettajakandin kanssa.
Kanadalainen Don työskenteli Högforsilla asentajan apulaisena ja kääri pöydässä nikotiinin kellastamilla sormillaan Kilta-piipputuakkaa sätkäksi.
Sulo oli juuri syönyt amerikkalaisittain haarukalla metsästäjänleikkeen.Suomalaistuneella Sulolla oli vaikeuksia karistaa tavoistaan amerikkalaista ruokailutapoja.
Eurooppalaiset ja kanadalaiset pitävät haarukkaa vasemmassa ja veitseä oikeassa kädessä,amerikkalaiset päinvastoin ja veistä käytetään vain lihan leikkaamisessa.
 |
| Norman Rockwell.Thanksgiving. |
Kanadalainen Don homssuisesta olemuksestaan huolimatta osasi syödä pihvinsä veitsellä ja haarukalla.
Siinä amerikkalaisuus ja kanadalaisuus erosi ,kanadalaisten perittyä brittien pöytätavat parisatavuotisena brittiläisen kansainyhteisön dominionina.
Yhteisenä pöytätapana kummallakin osapuolella oli huuhdella ruokansa alas usealla kahvikupillisella.
Kaupunkiin oli myös muuttanut vanhempi keski-ikäinen Stormerien maailmankansalaispari Alaskan Anchoragesta .He olivat vuokranneet talon Inkerinkadulta Salon kumivulkaamon pihalta.
Jussin käydessä vaimonsa ja lastensa kanssa vierailulla Stormereilla ,Boyd Stormer,joka muistutti Trucker-lippikseessä sekä ruudullisessa Lumberjack-paidassaan amerikkalaista rahtaria,tarjosi jatkuvalla syötöllä vieraille isosta pöytätermoksestaan laihaa amerikkalaista kahvia.
Jussi piti Boydia perusamerikkalaisena ja rentona kaverina,jonka suupielessä aina roikkui tupakka.
Hornin baarin ikkunapöydässä istuvasta amerikkalaiskanadalaistriosta sisäänastuva suomalainen kahvivieras saattoi saada kuvan jostain interreilaavasta jenkkiryhmästä,mikä keskusteli päivän aktuelliasioista leveillä amerikanällillä.
Nytkin keskustelu sivusi lehtimagnaatti Hurstin tyttären Patty Hurstin pankkiryöstöä sekä presidentti Nixonialjosta jälkimmäistä nämä yksiäänisesti epäilivät valehtelijaksi Watergate-skandaalissa löytyneiden demokraattipuolueen vuonna 1972 paljastuneista nauhoista.Toisena argumenttina oli,miten kiltistä ja rikkaasta lehtimagnaatin tytöstä voi tulla rikollinen.
 |
| Patty Hurst Bonnie Parkerina |
--Miten demokratiakaan voisi elää Amerikassa kongressin ja senaatin tapellessa puolueriidoista,kaikkien presidenttien lisäksi oltua valehtelijoita?
David kysyi.
--Lyndon Johnson ja CIA sekä FBI yhdessä italialaismafian olivat Jack Kennedyn murhan takana.
Hän lisäsi.
--Kongressin perustuslakivaliokuntakin oli kolmisenkymmentä kertaa muuttanut muotoaan satavuotisen elonsa aikana eikä vielä tänäpäivänäkään sen kummepaa demokratiaa olla saavutettu.
David vihoitteli.
Sulo pisti väliin,että amerikkalainen demokratia vastaa vaikeata synnytystä,missä alussa tulee kovat poltot lapsiveden mukana.Kun lapsi syntyy parkaisemaan tähän maailmaan,olemme saaneet vasta pestyn demokratian.
Me elämme vielä sitä synnytyspolttovaihetta,usean Capitolin synnytyslääkärin yrittäessä oikotietä keisarinleikkauksella.
Kanadalainen Don Little katseli sätkäsavun läpi amerikkalaisten vilkasta keskustelua kehaisemalla:
--Kuningattaren Kanadassa ei kukaan kerkiä bolemisoida demokratiasta,koska kansan pitää käydä duunissa.
--Jenkkien suurimpana ongelmana on lisääntynyt vapaa-aika,ihmisten joutuessa syventämään turhautuneina epäkohtia jostain tasa-arvosta ja demokratian ontumisesta.
--Jenkit ovat poispilattuja kakaroita.
--Vaihtakaa systeeminne kuningaskunnaksi,niin olisi paljon helpomaa puhua tabloidilehtien kirjoituksista rojaalien seksiskandaaleista ja alkoholinkäytöstä.
--Siinä unohtuu vapaa-ajan mielen tyhjäkäynti joistain poliittisista dilemmoista..ja käykää sellaisissa suorittavissa päivätöissä,että illalla sammuu vuoteessa silmänsulkemisessa koko demokratiapaska!
--"God Save Our Gracious Cream!
Keskustelu katkesi kuin salamaniskusta eivätkä amerikkalaiset halunneet jatkaa keskustelua luokkarajoista.
Maailmankansalaisuudeen erikoispiirteenä oli luokkaerot,uusien suomalaisten uskonsisarien ja -veljien tullessa yliopistopiireistä sekä oppineiden ammatti-intellektuellien keskuudesta.
Yhtenä ainoana valopilkkuna rantakaupungin maailmankansalaisten solussa oli sekatyömies Jorma Sevon,yksinajatteleva runoilija,joka kirjoitti paikallislehteen.
Hänelle maailmankansalaisuus antoi oikotien AA:kerhosta absolutismiin,vaikka entisenä rapparina vielä lauantaisin joutui hakemaan Pappa-Tunturillaan lääkettä luovasta työstä pakottavaan päähänsä Vilhonkadun Alkosta.
Sulo oli asunut jo vuoden rantakaupungissa,alkamalla hiljalleen suomalaistumaan tai suomettumaan.
Hän oli sanonut kerran pappilan Jussille:
--Minulla on ollut hyvä elämä täällä Suomeni maassa,vaikka elontieni on ollut kuoppainen sekä kaitainen.
--Tunnen itseni uudelleen syntyneeksi...Born Again....ja kansalaisuudestani voisin jo hyvällä mielellä karsia amerikka-etusuffiksin pois.
--Mitä pitäisit John,jos tulisit vaimosi kanssa käymään luonani ensiviikon kiitospäivänä.
--Olen pannut jo kalkkunan pakkaseen.
Jussi vastasi:
--Thanks a lot for invitation..you are as American as Granma's Apple-Pie and as genuine as Norman Rockwell's Painting Homecoming year 1944!
--Hasta la Bye-Bye..Sulo and see yah!
 |
| Homecoming.Norman Rockwell 1944 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti