 |
| On the Buses-filmi.Myös kuuluisa TV-komediasarja |
Vertailun vuoksi olin pannut vuosien saatossa havaintojani paperille suomalaisten,lontoolaisten ja manilalaisten bussikäyttäytymisestä,kuljettajista ja rahastajista.
Matkustajien käyttäytymisessä kussakin kolmessa asemamaassani löytyy ihmeen paljon samanlaisia piirteitä.
Jussi L.
Jussi oli herännyt kahdeksalta Manolon syntymäpäivää seuraavana sunnuntaiaamuna.
Tatay Pabs oli jo jalkeilla ja lähdössä aamumessuun.
Talo nukkui,samoin Gerry-vaimo, peiton alla,vain pienen punalakkakynsisen jalkaterän pilkoittaessa untuvatäkin reunasta kirsikkarypäleenä.
Pabs sanoi palaavansa ennen kauppojen aukeamista, lupaamalla köksätä päivällisen.
Hän antoi Jussille ruokatilauslistan,minkä aineet voisi ostaa Stratfordin Sainsburystä.
Tämä oli Pabsin tyyliä,ollessaan aina kestien kestovieraana.Saitana hän ei pistänyt penniäkään ostobudjettiin,katsoessaan kokin viran kattavan oman osuutensa.
Jussi ei pistänyt vastaan tällä kertaa,koska muutenkin vaimonsa kanssa piti mennä kauppaan ostamaan ruokatäydennystä.
Pablo oli lyhyehkö,vaaleaihoinen filippiinoespanjalainen mestiiso,joka muistutti filippiiniläisen Kristuksen Kuningaskunta-lahkon perustajalta ja saarnaajalta Apollo Quibuloylta Mindanaon saaren Davao Citystä.
Pablo tuli Mindanaon saaren Zamboanga Citystä.
Pablokin oli saarnamies ja entinen pappisseminaarilainen.
Pablo ja Apollo puhuivat aksentillista englantia sekä omaa paikallista murrettaan,missä vilisi espanjankielisiä sanoja.
--Bueno signor!
Pablo oli sanonut Jussille ulko-ovella lähtiessään messuun.
Apollo oli saanut ilmestyksen Mount Apon juurella julistautumalla Mindanao-saaren uudeksi messiaaksi ja nimittämällä Davao Cityn uudeksi Jerusalemiksi.
Pablo taas oli syvä katolinen,jota Forest Gaten filippiinopiireissä kutsuttiin Pakko-Padreksi siitä syystä,että tämä kävi siunaamassa lasipullostaan pyhällä kraanavedellä huiskutellen filippiinotuttujensa vuokraamia huoneistoja sekä pitkällä laina-ajalla ostettuja viktoriaanisia taloja.
Jussin Gerry-vaimoa Pablo piikitteli sielunhoitajana vähäisestä messuissa käymisestä.
Todellisuudessa Gerry ei ollut kertaakaan käynyt Forest Gaten katolisen kirkon aamumessussa yhtenäkään sunnuntaina.
 |
| Pastori Apollo Qiubuloy.Yhdennäköisyys Pablo Garcian kanssa hämmentävä |
----------------------------------------------------------
Yhdeksältä aamulla Jussin vaimo oli repimässä papiljotteja hiuksistaan yhdellä kädellä tukankuivaajan puhaltaessa toisessa.
Kemiallisesta unestaan heränneiden ääniä kuului yläkerrasta ja keittiöstä.
Jussin käväistessä jääkaapilla Manolo pyysi kahta puntaa pikku-marlboroaskin ostoon ja udellessa nolontuntuisena oliko Momsy vihainen.
Jussi sanoi vaimonsa yleensä olevan aika leppymättömän ja kestäisi ainakin viikon,kun rouva alkaisi edes puhumaan.
Hän käski Manoloa pysymään visusti taka-alalla Gerryn sattumalta tullessa keittiöön.
Manolo halasi Jussia karhunotteella takaapäin anteeksipyytämällä käyttäytymistään,Jussin kehoittaessa tätä välttämään vastaavanlaisia konflikteja,koska Mommyn kissannahan alla piilee tiikeri.
Keittiön jääkaapin avoimen oven takaa kuului Stella-kaljapurkin napsahdus,Manolon kaataessa pitkällä kulauksella sisällön kurkkuunsa loivennukseksi.
Gerry huusi makuuhuoneesta Jussia ottamaan komerosta ulos kaksipyöräisen ostoskärryn.
Manolo kiitti Jussia kädestä pitäen neuvoista.
Lähtöä tehdessään Jussi sanoi batangaslaiselle,että jos konflikti olisi tapahtunut jossain manilalaisessa karaokebaarissa,hänet oltaisiin viety jäykkänä ambulanssissa sairaalan ruumishuoneelle.
Yhden naisen potkimisesta ja toisen naisen uhkailusta joku herkkäliipasisorminen poliisi tarttuisi hetkessä palvelurevolveriinsa.
Manilassa poliisit ampuvat ennen kuin kysyvät.
 |
| Philippine Police Forces |
Memory Lane On Buses:
------------------------------------.
Punainen kaksikerroksinen numero 25:n bussi pysähtyi keralalaisen Off-Licencin pysäkille melkein tyhjänä,pariskunnan asetuttua alakerran yhdelle kaksoispenkille
50-luvulla Jussi oli kinunut isäänsä ostamaan Axelssonin talous-ja lelukaupasta metallisen Lontoon bussilelun.
Se oli hinnaltaan halvempi kuin sini-hopea-valkoinen japanilainen Greyhound-bussilelu,minkä pelti-ikkunoissa istui maalattuja matkustajia.
Pöksytehtaan perillispojilla oli iso peltinen Greyhound-bussilelu,mikä oli saanut Jussin kademielelle.
Isä ei ostanut pojalleen bussilelua,valitellen kiireitään ja huushollin tiukkaa talousbudjettia.
Oikeasti pastori oli ollut säästämässä uuden mittapuvun ostoa varten..
 |
| Corgin GMC Scenicruiser Greyhound-bussi |
Bussin kylkimainoksessa seisoi "Buy British Toys".
Kärsikö papinpoika ankeasta lapsuudesta ja vähäisistä puuleluista?
No--ei aivan Jussin ostaessa Suvannon lelukaupasta joulunalusviikoilla Airfixin pussitettuja muovisia kokoonpanoautomalleja ansioistaan Vähäsillan kukkakaupan tsupparina.
Lapsuutensa ja nuoruutensa ajan hän oli matkustanut onnikoissa.
Sodan kestäneet luiskanokkaiset Volvot ja pitkänokkaiset Sisut ajoivat kauppalasta maaseutulinjoja 50-luvun alussa.
Uudet Volvo-, Scania- ja Vanaja-bulldogonnikat hiljalleen syrjäyttivät pitkänokat.50-luvun loppuun mennessä.
 |
| Someron Linjan Scania |
 |
| Salosta liikennöiviä nokkaonnikoita,Edessä Chevrolet 1947-52, sitten Sisu ja ilmeisesti 2 sodan palvellutta Volvoa. |
 |
| Volvo-bulldog.Särkisalon linja |
Reino Helismaa osaltaan osasi kuvata ralleissaan muutakin sen ajan tunnelmaa,vaikka filmikriitikko Peter von Bagh tuomitsi senaikaiset Rovaniemen markkinat ja muut tukkijätkä- ja kullanhuuhtojafarssit alimmaksi rillumareikkulttuuriksi.
Ihmiset keskustelivat ja porisivat linjureissa päivän asioista,iloista sekä suruistaan vilkkaasti, kuljettajien ja rahastajien ollessa jopa ihmeen ystävällisiä ja kohteliaita.
2000-luvulla bussit oltiin valmistettu steriileiksi,joskin mukaviksi massakulkuvälineiksi pisteestä A pisteeseen B.
Rahastajien ammattikunta oli kadonnut jo kauan sitten unholaan. Salon linja-autoasema oltiin purettu jo aikoja sitten Matkahuollon rahtilaiturineen,millä leveäperäiset ja haitarijatsariset onnikkakuskit heittivät herjaa blondattujen rahastajattarien kanssa.
 |
| Huulenheittoa Salon linja-autoaseman rahtilaiturilla 1957. Edessä Eino Heinon Fordson Thames E87W-pakettivaunu. Juhart 2004 |
Nykyään vain linja-autokuljettaja rahastaa tai matkustajat leimaavat taikka skannaavat korttinsa.
Matkustajat istuvat nykyään joko tuppisuina omissa ajatuksissaan tai sitten puhuvat liiankin äänekkäästi kännyköihinsä.
Nokia-kännykän standardiringtoneja kuulee jokaiselta penkkiriviltä.
 |
| 1960-luvun AEC Routemaster |
Lontoon bussinkuljettajat harvoin tervehtivät matkustajia eristetystä pleksilasihytistään.Yleensä he katsovat sivuikkunasta ulos taikka tujottavat suoraan eteen valkoinen muhamettilainen kalotti taikka oranssinen sikhiturbaani päässään sukiessaan valkoista rinnuksille ulottuvaa partaansa.
Bussinkuljettaja puhuu taikka ärähtää intercom-mikkiin silloin,kun matkustajat ovat tukkineet käytävän,vaikka yläkerta olisi tyhjillään.
--Move to the back..move to the back!
Ainoa bussissa jatkuvasti puhuva neitonen on nauhalta itälontoolaisittain lausuva neitonen,joka ilmoittaa seuraavan pysäkin.."Bow Church,Mile End Station,Royal London Hospital,Aldgate Station,Bank, Saint Paul's Church,Tottenham Court Road,Holborn ja Oxford Circus".
Harva yltyy puhumaan vierusmatkustajan kanssa,lukuunottamatta kikattavia ja äänekkäitä koulutyttöjä ja äänenmurroksissaan kiekaisevia koulupoikia,jotka melskaavat ala-ja yläkerran takapenkeillä huomiota saadaakseen. Huomiokseeb he he saavat tuimia katseita.
Kaksivitosen First-bussin muutamina matkustajina Stratfordiin istui kourallinen mustapukuisia ja -lierihattuisia karibialaismatruunoja.
Nämä olivat menossa Stratfordin baptistikirkkoon,koska muhamettilaiset vihapuhujien opetuslapset olivat polttaneet heidän korttelitemppelinsä maantasalle Manor Parkissa.
Matruunojen laihat,valkohapsiset miehet lippalakeissaan (flatcap) ja mustapukuisina istuivat käytävänpuolisilla istuimilla puolikankuillaan poissaolevan näköisinä tukevien rouviensa vieressä..
 |
| Pekka Laineen TA-666 Volvon etupuskurilla kaksi raavasta kuljettajaa ja kaksi sievää rahastatyttöä 50-luvun alussa. |
London Transportia ei enää ole olemassa.
Sen sijasta liikennettä hoitavat mm.Arriva-,First- sekä East London Coach-bussifirmat.
Lontoon ulkopuolista "Home County"- maaseutuliikennettä harjoittivat vielä 50-60-luvuilla vihreät Greenlinen puoliohjaamoiset half-cab-kaksikerrosbussit ja yksikerroksiset coachit.
70-luku toi citybussit,jolloin London Transportin AEC Routemasterit myytiin Iso-Britannian muihin kaupunkeihin ja maaseutulinjoille.
Niihin aikoihin Ilford ja Romford kuuluivat vielä Essexin maakuntaan.
 |
| Greenlinen AEC Routemaster,RMC 1453-1520 joka otettiin käyttöön vuoden 1962 syksyllä |
Jussin kotikaupungissa Salossa hallitsee bussiliikennetä vain yksi liikennöitsijämonopoli Vainion Liikenne,mikä aloitti vaatimattomasti Kuusjoen Raatalan tallilta 1920-luvulla Jooseppi Vainion Chevrolet-onnikalla.
Vainio oli syönyt suuhunsa salolaisen Laineen Liikenteen,Salon Lähiliikeneen (Rakisaari),särkisalolaisen Särkisalon Linjan ,kiskolaisen Haapasalon,Paraisten Linjan ja muutaman muun rannikkoliikennöitsijän.
Samalla rationalisoinnissa useimmat maaseutulinja-auto reitit hävisivät lopullisesti kuvasta.
Nyt Suur-Salossa parutaan paikallis-ja maaseutulinjojen uudelleen elvyttämisestä.
 |
| Jooseppi Vainion 1927-mallinen Chevrolet |
 |
| Vainion 1938-mallinen Volvo |
Jeepneyssä ainoat lauseet kuuluva pysähtymispyynnössä "para sa kabila!" (Pysäytä tuohon kadun viereen!)
Jeepneybussikuljettaja tajuaa pysäytyspyynnön sanomattakin matkustajan koputtaessa kattoon rystysillään stoppaamiseksi.Jeepneytaksa maksetaan sosiaalisesti kädestä käteen kuljettajalle,joka ajaessaan pitää taksakouraansa taka-asennossa auki selkänojan yli.
Jeepneyssä saa muutenkin olla varovainen vieressä istuvan potentiaalisen tasku-tai laukkuvarkaan muodossa.
Useasti matkustaja laskeuduttuaan jeepneyn perästä kadulle havaitsee,että laukun pohja on viistelty linkkuveitsellä auki.Yleensä varkaan saaliksi on joutunut kännykkä sekä lompakko luotto-ja pankkikortteineen.
 |
| Bayad eli jeepneymaksu kädestä käteen kuljettajalle. Juhart 2005 |
Rahastajien toisena tehtävänä on pysäkeillä huutamalla haalia mahdollisen paljon matkustajia,kuljettajan ja rahastajan ollessa komissiopalkalla.Bussipysäkeillä kymmenien bussien rahastajat kutsuvat huutamalla matkustajia helppoheikkimäisen käheällä äänellä.."Fairview..Fairview tai Alabang...Alabang!!"
Fairview sijaitsee pohjoisessa Quezon Cityn laitamilla ja Alabang etelässä South Super Highwayn varrella.
Vuoden 2012 tammikuusta kuljettajat lakisäätöisesti LFTRB:n (Land Transportation Franchise and Regulation Bureau) aloitteesta oltiin pantu kuukausipalkalle lemansimaisen kilpa-ajon estämiseksi Metro Manilan valtakaduilla.
Busseilla ei ole mitään aikataulua puhumattakaan katettuja pysäkkejä.
Monella bussifirmalla on ollut omat terminaalinsa,kuten BLTBCo:lla (Batangas-Lucena-Tayabas Bus Company) EDSA:n (Epifanio delos Santos Avenue) Pasay Cityssä lähellä Pasay Rotondaa ,EDSA:n ja Taft Avenuen liikenneympyrää.MMDA (Metro Manila Development Authority) oli päättänyt keskittää hajasijoituksesta kaikki liikennöitsijöiden bussit samoihin terminaaleihin reittikohtaisesti .
Nyt BLTBCO:n terminaalikin on purettu on purettu.
MMDA samoin oli aloittanut busseihin kohdistuvan rekisterinumerokoodauksen,missä vain sallittiin tiettyyn rekisterinumeroon päättyvän bussin ajavan EDSA:n valtaväylällä tiettynä viikonpäivänä.Esimerkkinä numero 1:een päättyvä bussi saisia ajaa vain maanantaina.
MMDA uskoo liikennesuman vähentyvän 20%:lla.
Samanlaisia ns. color-coding-yrityksiä ollaan koeteltu 80-luvulta asti,yhdenkään onnistuttua vähentämään liikennettä,bussien käytettyä valtaväylien sijasta sivukatuja ja oikoteitä,mitkä olivat vapaina bussiliikenteelle..
Metro Manilan bussisumaa olivat lisänneet ns. colorumbussit,joilla ei ole liikennelupia määrätyille reiteille.
 |
| Noontime EDSA traffic |
 |
| Bussirahastaja kutsumassa matkustajia bussin ovella Manilassa |
Bussien luksusversiot eivät aina yllä suomalaisten paikallisbussien tasolle varusteiltaan,vaikkakin ovat ilmastoitua. Köyhempi kansanosa saa ajaa provinssin busseilla,missä luonnon ilmastointina palvelevat avattavat ikkunat.
Bussifirmojen nimiluettelossa löytyy uskonnollisisten pyhäinmiesten- ja naisten nimiä,kuten San Pablo ja Santa Rosa Transport Co.
Pyhät kylkiin stenslatut logot voivat samalla viitata asianomaisten kaupunkien nimiinkin.
Lisänä kirjavuuteen antavat pienet bussifirmat.
 |
| JD Trans-Ford..samanlainen kuin California Bus Linesilla |
Kaikki kilpaa pysäkeille ryntäävät käytetyt japanilaiset kanjibussit,kuten Jam-,Jel-, ja Jill-Transportien maaseutubussit taistelevat keskenään matkustajien saamisesta,kuka ensimmäisenä saa maalipaikan..
Philippine Rabbit sekä Victory Liner kuljettavat Manilasta ylös Baguio Cityyn Cordillera-vuoriston huipulle.
Manilasta etelään Albay provinssin Legaspi Cityyn ja Camarines Surin maakunnan Sorsogoniin vievät Philtranco-bussit.
Philtranco tunnettiin vielä 80-luvulla Pantrancona.
Filippiinovierastyöläiset Saudista kutsuvat maan "flagcarrier'iä" Philippine Airlinesin lentoyhtiötä Philtrancoksi töykeästä kohtelusta "balikbayan'eja" eli kotimaahan ulkomailta palaavia kohtaan.
Lentoyhtiö oli yrittänyt korjata imagoaan muuttamalla Economy Classin Fiesta Classiksi,missä mikään muu ei muuttunut kuin nimi.
5 tunnin lentomatkalla ja 2000:n dollarin lipulla Sydneystä Manilaan matkustajat tunsivat itsensä lentoruoasta vielä nälkäisiksi.
Lennolla tarjottiin vain leipää ja juomia.
Jotenkin tulee budjettilentoyhtiö Ryan Air mieleen!
 |
| Philippine Airlinesin jumbo nousussa Manilan kansainväliseltä kentältä. |
Komissiopalkalla ne katsoivat ansaitsevan paremmin.
Jussin kerran teki maalausurakan Shrewsbury Roadin kotinsa läheisellä Halley Roadille pakistanisyntyiselle Basheerille,joka ajoi Stagecoachin pätkäbussin kuljettajana Ilfordista Dagenhamiin.
Basheer kehui ansaitsevan kuukaudessa 2500 puntaa,kehoittamalla Jussiakin hakemaan kuskin paikkaa.
Palkka kyllä kiehtoi,muttei itälontoolainen liikenne,missä monikulttuuriset autoilijat ajavat sadoilla erilaisilla kotimaassaan oppimillaan ajotyyleillä.
Yksikään bussikuski ei saa eikä ehkä osaa peruuttaa onnettomuustapauksissa julkisilla teillä ja kaduilla. vakuutussääntöjen kieltäessä sellaisen.
Talleilla ne ehkä saavat harjoitella pakitusta.
 |
| 276 Go-Ahead Bus at Newham Hospital Surgical Center terminus |
Jussi otti kassistaan käteensä WH Smithin kirjakaupasta ostamansa Bus & Goach Preservation-lehden,minkä kannessa komeili keltavihreä ja entisöity 1948-mallinen Bedford OB-linjuri.
Kotikauppalassa oli vielä 60-luvun alkuun saakka yksi samantapainen "nokkapettertibussi",mikä ajoi linja-autoasemalta Märynummen mielisairaalan linjaa.
Bussi oli mielisairaalan oma bussi,joka kaksivärisenä,tummanpunaisella alaosallaan ja tummanruskealla katollaan poikkesi aseman muista maantienharmaista onnikoista.
Vainiolla ja Werner Koskella oli sellaisia rotanvärisiä onnikoita.
 |
| Salon linja-autoasema 1956.Märynummen "Nokkapetterionnikka" oikealla. Juhart 2009.digiartkollaashi |
 |
| Bedford OB-bussi.Southern Vectis |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti