 |
| Tuntematon nuori pastori Juhart 2012 |
------------------------------------------------
Sunnuntaita eli pyhiä pidettiin 50-luvulla lepopäivinä eli sapatteina. Sapatti ńasaretilaisen puusepänpojan kotikielellä merkitsee seitsemättä päivää,vaikkakin juutalaisessa kalenterissä se lasketaan lauantaipäivälle.Laskutavassa siten oli päivän heitto,vaikka nasaretilaista pidettiin juutalaisten kuninkaana.Arabialaisissa Juudean kansan naapurimaissa pyhä pidetään perjantaisin ja kalenterikin kulkee kuun eikä auringon kierroksen mukaan,että kuukaudetkin ovat lyhempiä kai siksi,että helteellä ei kukaan kestä polttavaa aurikoa 365 päivää vuodessa.Viikon numerot olemme saaneet arabeilta ja ajanlaskun roomalaisilta,joista jälkimmäiset perustivat ylivoimalla sivistyksen jopa barbaarisille viikinkien valloittamille Brittein saarille.
Syrjäisen Suomen itäraja karkeasti jakaa itäpuolen bysanttiseen maailmaan,mikä suitsukkeiden savuina ja munkkien harmaina partoina on verhoutunut mystisenä kultalameisen messukasukan sisään.
Bysantin imperumi perustettiin vuonna 330 jK ja Suomen suurta naapuria Venäjää kutsuttiin Kolmanneksi Roomaksi omin ajanlaskuineen.
Siten entiseen suomalaisen Mainilan rajakylään oli vain tykinammuksen kantomatka Roomasta.
 |
| Ortodoksipappi 1900-luvun alusta |
Monille lapsille ne olivat pitkästyttäviä kirkkoonmenopäiviä,kuten meille pappilan kasvateille,jolloin pakon edessä menimme joko kuuntelemaan sunnuntaijumalanpalvelusta tai pyhäkouluun,missä seurakunnan vapaaehtoiset vanhatpiiat ja poikamiehet pyhäkouluopettajina pistivät jopa papinpesueenkin kuriin ja järjestykseen Herran ja Neidin nuhteessa
Pyhinä kaupat ja huvipaikat olivat kiinni,vaikka kauppalan juottopaikat avasivat ovensa puolelta päiviltä krapulaisille.
 |
| 16.2.1957.Rockaroundtheclock sunnuntaina klo 16.Bio-Jännässä |
Pihoilta voi kuulla yksinäisen pallon pompintaa kivijalasta tai lätkämailan kolahdusta ja yhtäkkistä ikkunalasin särkymistä sekä tukahdettua kiroilua.... ja sitten taas hiljaisuutta.
Useassa perheessä,missä vanhemmat eivät olleet kirkossakävijöitä seurattiin silloin yleistä sanomatonta lakia huvikiellossa eikä meilläkään pappilassa saanut kuulla radiosta muuta kuin hengellisiä lauluja.Tajuttiin,ettei pyhäpäivän vietto ollut mitään huvia,vaan vakaata hiljentymistä Sanan ääressä.
Sarjakuvalehdet ja romanssisarjat piti pitää piilossa tyynyn alla. Huvikiellosta huolimatta kävin nuorena kapinallisena elokuvissa,kertomalla äidille meneväni housutehtaan poikien kanssa kartsalle kävelemään.
Elokuvateattereissa kyllä oli iltapäivänäytäntöjä,joihin minä poikaporukassa menin poimimaan etupenkissä lännenkuvien luoteja ja nuolia sekä huutamaan innolla viidakon kuninkaalle.."Hyvä Tarzan!".
 |
| Eddie Constantine by Juhart |
Isäkappalaiselle muista kuolevaisista poiketen pyhät olivat työpäiviä,jolloin hänen vatsansakin alkoi kasvamaan seurakunnan pullakahvitarjoiluista virantoimituksissa ,omien sanojensa mukaan seurakunnan pullasorsana.
Illalla kotiin tultuaan ja papinkasukkansa riisuttuaan hän oli valmiina menemään äidin lämmittämään saunaan pesemään pois kalmanhajun nahastaan.
 |
| Hiljainen Turuntie 50-lukuisena pyhäaamuna |
Rautatieaseman semafooritkin näyttivät seisovan kädet ojossa koko pyhän vain yhden Helsinki-Turku- laivapikajunan pysähtyessä ottamaan ja purkamaan matkustajia puolityhjistä vaunuista.
Muutama harva kauppalalainen sattui keskustelemaan orapihlaja-aidan yli pikkukirkon kellojen kumahtaen verkkaasti jumalanpalveluksen alkamisesta tai suntion vetäessä puolinukuksissa köyden päästä verkkaisia kuolinkelloja.
Television yleistyessä 50-luvun lopulla koteihin saatiin enemmän viihdettä televisiosarjoista,kuten Me Tammeloita,
missä perheet saivat tuijottaa olohuoneissaan toisen samanlaisen televisoperheen arkea.
Amerikkalaiset perhesarjat,kuten Isä tietää kaiken,Beaver ja Nelsonit toivat olohuoneisiin samoin siistiä ja nuhteetonta perhe-elämää.
Sunnuntai-llalla lasten nukkumaanmenon jälkeen vanhemmat saivat katsoa lapsilta kiellettyä paranormaalista ja rajan toispuolista elämää Twilight Zonessa,monen ottaessa kamferitippoja sydämentykytyksiin sekä valiumia unen saamiseksi.
 |
| Horror Couch Juhart 2004 |
50-luvun lopussa pyhäpäivän vietto kristillisenä lepopäivänä sekä hyvien tekojen päivänä oli hiljalleen
väistymässä pappilan Jussinkin keskittyessä pyhäpäivän tylsyydestä enemmän pahantekoon.
Pientä se pahanteko oli nykyisessä mittakaavassa kävellessäni syysmarkkinoiden aikana sunnuntaiaamuna Ylängön Ekin kanssa torilla keräämässä markkinaväen heittämiä tupakansätkiä maasta Sariolan sirkusväen herätessä asuinvaunuistaan aamutoimiinsa.Salatupakointi yskänkohtauksin soittolavan takana oli jännittävää,äidin haistaessa kotiin tullessani samettibleiseristä lähtevää tumpin hajua,jolloin kerroin käyneeni torin ampumateltassa Ekin kanssa seuraamassa pärinäpoikien ilmakiväärillä ampumista liikkuviin peltimaaleihin. Sain siitäkin varoituksia liikkumisesta huonossa seurassa kuten Ekin kanssa,jonka isä oli kauppalan lehden päätoimittaja ja juoppo kuten kaikki muutkin tyhjäntoimittajat.
50-luvulla oltiin vielä syvästi uskonnollisia,vaikka monesta kirkon valta ja vaikutus oli heikkenemässä.
Silloin kirkosta eroamisen syynä eivät olleet naispappeus eikä homoavioliitot,vaan uskaliaiden ja peräänantamattomien lahkosaarnaajien kuten helluntalaisten,vapaakirkkolaisten,mormonipoikien sekä Vartiotornien kaupustelijoiden käynnit talouksissa pyhinä,jolloin tavallisesti oltiin kotona.
Kirkossa kävijöiden määrä oli laskussa.
Eräs kirjailija olikin valittanut,että Pitkä perjaintakin oli menettänyt uskonnollisen merkityksensä ja tilalle oli astunut kaupungilla kävelevät ihmisjoukot sekä puistojen kukkapaljoudesta ja kevätauringosta nauttiminen yhtenä lisävapaapäivänä.
--Älä puhu minulle mitään papistosta!
Eräs työläisnainen huudahti ärtyneenä.
--Pappien ei pitäisi tulla kertomaan meille saarnapöntöstä,miten meidänlaisen kunnollisen työväen pitäisi käyttäytyä!
--Mitä ne tietävät oikeasta elämästä?
--Useimmat niistä ei ole tehnyt elämässään päivääkään kunnollista työtä!
Toinen kotirouva oli sanonut pihistä vuokraisännästään:
--Se puristaa meidän kukkarosta viimeisenkin pennin ja marssii sen perästä pyhäisin kirkkoon kuuntelemaan tekopyhänä ja hartaana Herran sanaa kuin jokin uskovainen!
Siitä huolimatta moni kirkossa käymätön vanhempi pisti lapsensa pyhäkouluun.
Seurakunnilla oli muutakin pientä harrastusmuotoa kuten partiolippukunnat,missä opetettiin isänmaanpuolustukseen ja kristilliseen elämään pohjaantuvia erämies- ja selviytymistaitoja,ensiapua sekä vanhuksien auttamista.
Kasteet,vihkimiset ja hautajaiset keskittyivät pyhäpäiville jopa kirkossa käymättömien keskuudessa.
Suruväelle vainajan kunnolliset maahanpanijaiset seurakunnan kalmistoon pysyi yhä normina tapakristityillekin.
Pieni vähemmistö kielsi Jeesuksen kokonaan pitäessään konseptia jonkinlaisena henkijumalana tai abstraktina henkivoimana.
Lähes puolet seurakuntalaisista uskoi kuoleman jälkeiseen elämään ja kolmasosa oli asiasta epävarmoja epäilevinä Tuomaina. Mielikuvat rajantakaisesta elämästä vaihtelivat.
Yksi kotirouva uskoi taivaan olevan ihanan paikan,missä oli paljon ruokaa,mikä vielä oli kortilla 50-luvun alussa eikä yhtään pyykkipäivää.
Toinen kotirouva uskoi taivaallisen elämän olevan samanlaista kuin maan päällä,vaikkakin ilman seksiä..
Raamatun sanaa pidettiin jonkinlaisena laupeudentyön symboolina ja siveellisen elämän ohjenuorana.
Eroa ei ollut siinä,mihin uskoi,vaan mitä kukin teki ja mitä kukin oli.
Eräs sotaveteraani kertoi,että lapsena hänellä oli makuukamarin seinällä taulu,minkä tekstinä seisoi "Herra on rakkaus".
--Olen kokenut kaksi sotaa,ollut työttömänä puolitoista vuotta sekä nähnyt vaimoni kuolevan syöpään.
--Nyt odotan atomipommin putoamista niskaani!
--Kaikki jutut Jeesuksesta eivät ole tippaakaan auttaneet!
Minulla pappilan makuukamarin seinällä roikkui lasiraaminen painokopio taulusta,missä Herran enkeli johdatti avojalkaista tyttöä lahon puusillan yli.
Kriittisenä kyselin siltä miksei se enkeli voinut lennättää sitä tyttöpoloa sillan yli liidellessään kuvassa vain sen perässä siipiään kahistellen.
Enkeli ei vastannut sanallakaan ja käänsin taulun katsomaan liljatapettia kysyttyäni vain käytännöllisestä auttamisesta,kun pelastaja siivet levällään liiteli sillalla kuin sataman kaijan naurulokki silakkaparven nähdessään.
En uskaltanut kysyä enempää asiasta äidiltä tukkapöllyn pelossa,vaikka tämä oli se perheen ainoa käytännön nainen.
Uskonasioita ei saa herjata ja 60-luvulla kirjailija Hannu Salama sai jumalanpilkasta jopa ehdollisen vankeustuomion Juhannustansseistaan.
 |
| Enkeli taivaan lausui näin... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti