 |
| Pyykkärin kaffepaussi Juhart 2005 |
---------------------------------------------------------
1960-luvulla työskennellessäni yhtenä opiskeluluppovuotena rakennuksilla ,työmaakopissa lounastauolla timpurit ja raudoittajat machoina kehuivat ,että "akan paikka on vain kotona nyrkin ja hellan välissä".
Yleisesti jo 1950-luvulla katsottiin naisen yhtenä velvollisuutena miehensä onnelliseksi tekemistä ja hyvän olon ylläpitämistä jonkinlaisena kotiviihdyttäjänä. Toisena velvollisuutena katsottiin lasten synnyttämistä ja yleisenä mielipiteenä oli ensisijaisesti naisten kannustaminen kotitöihin,joita pidettiin tärkeämpinä kuin ansiotyöt kodin ulkopuolella.
Ansiotyössä silloin naiset olivat alttiita seksuaaliseen väkivaltaan,päätymällä miesporukassa helpoksi saaliiksi,mitä miessääntöjen mukaan pidettiin täysin sallittavana.
Naisten odotukset kodin ulkopuolisesta ansiotyöstä heijastuvat seuraavissa tutkimustuloksissa:
--V.1955 4 naista viidestä aikoi täysaikaisiksi kotirouviksi ensimmäisen lapsenpäästön jälkeen.
--Puolella haastateltavista ei ollut aikomustakaan mennä takaisin ansiotyöhön,vaikka lapset olivat jo tarpeeksi vanhoja pärjätäkseen yksinäänkin.
Naisiin kohdistuva paine ei ollut lähtöisin työstä,vaan työpaikkojen yleisestä mielipiteestä,että naisten olisi parasta pysyä kotona..Aviomiehiä voidaan myös syyttää vaimojensa työhön menemisen vastustamisesta.
Miesten tylyhkönä mielipiteenä oli naisen paikan olevan kotona lasten kasvattajana.
Näin meilläkin oli asianlaita pappilassa 50-luvulla pesueen villiinnyttyä talvipakkasilla sisällä askartelun ja viihteen puutteesta.Isä joutui saarnanteostaan menemään keittiöön moittimaan äitiä savonkielellä:
--Miten uot lapsesj oekeenj kasvattanna!"
Asiantutkijatkin siihen aikaan korostivat äidin roolia lasten kasvattajana sillä,että äidinrakkaudella oli vahva vaikutus lapsen luonteen ja persoonallisuuden kehityksessä.
Jos äiti lyö laimin lapsensa,vaikeudet tulevat seuraamaan tulevaisuudessa. Kotiäiti antaa lapsilleen paljon varmemman pohjan henkiselle terveydelle kuin kalliit lelut ja laitteet sekä kallis koulutus.
Filippiniläinen vaimoni kyllä lastenkasvattajana on sitä mieltä,että heidän kulttuurissaan etenkin poikalapsia äidinrakkaudessa suosiessaan ja passatessaan osa äideistä kasvattaa näistä hinttejä ulospulpahtaneiden geneettispohjaisten taipuvuuksien päälle.
Tyttölapset kasvavat siinä sivussa ilman suurempaa ohjausta äideiksi.
Oma äitini körttiläisvakaumuksessaan katsoi kalliiden lelujen pilaavan lapsen henkistä kehitystä,jolloin saimme leikkiä kotitekoisilla Mollamaijoilla, kuusenkävyillä ja isän tuhkakupista löydetyillä sampotikuilla mielikuvituksemme kehityksessä.
Santalaatikossa niistä tulitikkujalkaisista käpylehmistä sai jopa komean ayrshirekarjankin!
Valmislelut olivat vain hyvin harvoja joululahjoja kaikkien inhoamiemme pehmeiden pakettien seassa kuusen alla.
 |
| Ainukaisen pojan unelma Juhart 2012 |
--Siitä ei voi seurata muuta kuin tuho.
Väitteet siitä,ettei 50-luvulla ollut itsenäisiäkin naisia,ovat perusteettomia.
Vuosisadan alun suuret sufrageettiliikkeet Lontoossa ja New Yorkissa olivat alkua feministiliikkeelle, naisten hiljalleen päästessä oppiarvoillaan melkein ennakkoluulottomasti lääkäreiksi ja juristeiksi.
Molemmissa maailmansodissa naisia otettiin avosylin vastaan miesten töihin teollisuudessa sekä rintamalla.Sodan päätyttyä nämä saivat palata kotiin taikka palveluammatteihin.
Esimerkkinä "miesmäisestä" naisesta oli oma äitini ja Talvisodan ilmatorjunnan evp.lottavääpeli.
Siviilissäkin hänen olalleen lensi 50-kilon potaattisäkki yhtä kevyesti kuin saunapyyhe. Hän oli mielestäni kovempi jätkä kuin isä veistettyään pappilan pihan pojille puupislarit ja robinhoodjouset sekä -miekat puuliiterin kalikoista ja oksista. Kulman pikkukundit kutsuivatkin häntä kauppalan parhaimmaksi "puunaiseksi".Jos äiti olisi talousihmeenä saanut isältä luvan,niin hän olisi veistänyt vaikka vaivaisukon pappilan paraatioven eteen talousrahojen lisäämiseksi.
 |
| Posti-Bertta Juhart 2012 |
Työhaastattelussa kielteisen vastauksen saaminen aiheutti lisäpaineita naisille työnantajien uskotellessa henkseleitään paukutellen torjunnallaan itselleen,ettei naisilla ollut paljoakaan kapasiteettia puuttua vähemmistön oikeuksiin kotinsa ulkopuolella.
Eräs naistenlehden kotineuvoja oli lausunutkin kuin miesten suulla,että naiset ovat paljon tyytyväisempiä tehdessään parempaa työtä ja palvelusta kotona kuin kodin ulkopuolisessa työssä.
Samaisessa lehdessä myöhemmin eräs kotirouva vähätteli aiempaa ansiotyörupeamaansa vieraan palveluksessa. Hänestä kotityössä vaaditaan kaikenlaisia taitoja ja ansiotyössä miehisyyden puutetta katsottiin yhdeksi suurimmaksi kysymysmerkiksi.Yhdestä äitisukupolvesta oltiin tehty kärsivä osapuoli myös verotuspelolla.
Koulutetut äiditkin jäivät kotiin vuosiksi,jotkut onnellisina,jotkut ei.
Eräs naistehdastyöntekijä muistaa,miten hänet pantiin tuntemaan syyllisyyttä muiden olettaessa hänen menneen palkkatöihin kykenemättömyydestään katsoa lastensa perään.
Kaikista varoituksista ja varoitteluista huolimatta palkatun naistyövoiman määrä nousi tasaisesti vuosina 1951-1961.
Yhdellä rouvalla oli hyvä syy käydä töissä.
Omasta mielestään hän oli parempi äiti kotitöitä säästävien ja helpottavien kodinkoneiden ansiosta ja joita hän ei olisi voinut ostaa kotirouvaksi jäädessään.
Toinen neiti-ihminen samoin oli lausunut:
--Jos mies ei pysty varallisesti pitämään vaimoa,hän ei sellaista ansaitsekaan.
--Voisin köksätä ,neuloa,parsia ja siivota hänelle eikä asunnon tarvitsisi olla liian ahdas.
--Mutta en kyllä menisi ansiotöihin pelkästään hänen takiaan.
 |
| 1944. Kotiäiti ja rintamalta palaava vääpeli-isä. Juhart 2012 |
Yli puolet haastateltavista olisi ottanut osapäivätyönkin nähdäkseen enemmän elämää tylsän ja joskus raskaankin kotielämän vastapainoksi. Kotitöistä ja lastenhoidosta eroon pääseminen olisi virkistävää edes pieneksikin aikaa päivittäin.Siitä huolimatta osapäivätöitä oli tarjolla rajoitetusti.
Työläisperheiden rouvien oli melkein pakko mennä töihin tehtaisiin leivän ansaitsemiseksi puuvilla- ja paperikoneiden meluun.Palveluammatitkin olivat tulemassa naisvoittoisiksi etenkin liikealalla.Konttorialalla tarvittiin samoin paljon konekirjoittajia,vaikkakin alipalkattuina.
Yhtenäistä palkkalakia ei vielä ollut,naisten keskipalkan yli ollessa puolet alhaisempi kuin miesten.
Poliittiset puolueet ja ammattiliitot eivät ajaneet naistyövoiman etuja alkuunkaan.Yleisenä vallitsevana käsityksenä oli,että naiset ansaitsivat vain "käsiveskarahaa" eikä palkkaa elämiseen.
Eräs laitossiivooja kertoi:
--Olisimme olleet tosiköyhiä.ellen olisi mennyt töihin.
--Minusta olen ollut todellisena apuna miehelleni.
Eräs arkistonhoitaja taas (50-luvulla hyvin lisääntyvänä piirteenä) oli lausunut:
--Voimme nyt ostaa melkein kaikkea,mitä haluamme kotiimme ja mennä jopa lomille lisäpalkkani ansiosta.
Yleisenä mielipiteenä katsottiin miehen palkan riittävän perheen elättämiseksi ja että tämän palkan siitä syystä pitäisi myös olla korkeampi kuin naisen.
Mielipide tuskin yllätti,koska sukupuolten välistä potentiaalieroa ollaan juurrutettu mieliin jo kivikaudesta asti.
 |
| Farewell to your Arms. Juhart 2005 |
 |
| Tea for Two Juhart 2005 |
--Voi kun nätti nukke!
Maija voi sanoa lelukaupan
ikkunassa seisovasta Barbiesta,
Maija voisi myös aamulla sa-
noa Matti-veljelleen:
--Minä kyllä voin pedata vuoteesi,koska olet
myllännyt pedin tuollaiseksi koiranpesäksi!
Koulussa tytöille korostettiin
kotitöiden tärkeyttä tulevana elämänroolina käsityö- ja kotitaloustunneilla.
Opettajat kumma kyllä mo-nessa tapauksessa olivat vanhapiikoja.
Valitettavasti omasta kokemuksestani alakoulusta pojatkin pantiin "naisten töihin" ja virkkaamaan patalappuja .Minulle naisopettajani Simolan Seija (kaunis vanhapiika) hymyillen katseli virkkaustani,mikä sattui olemaan melko löysää virkkuukoukkutyötä sanomalla:
--Kuules Jussi,ehkä olisi parempi,että tekisit patalapun sijasta sipulipussin noilla isoilla virkkuusilmillä!
Pojille myös opetettiin puutöitä Alhaisten alakoulun veistonopettaja Arvo Sauran ja myöhemmin kuuluisan kotiseutuhistorioitsijan johdolla. Minun piti tehdä saunajakkara,joka valmistuttuaan jäi keikkumaan eripituisilla jaloillaan. Sauran Arvo antonovkaomenaa purren kävi kehoittamassa,kun olin sahannut pallinjalkoja nytysiksi,että se nuorisopastorin poika voisi pallin sijasta tehdä ykkösnelosesta leikkuulaudan. Siinä ei voisi paljoakaan tehdä väärin. Olin kai perinyt isältäni eripariset kädet!?
Naiskäsitöistä ehkä oivallisempana esimerkkinä oli se,että opin neulomaan karhulangalla housujeni "litsinnapit".Siihen aikaan housuissa ei vielä käytetty vetoketjuja. Armeijassa taas ei karhulankakaan kestänyt alikersanttien varustarkastuksessa.Jos sotisovan rintataskun taskunnappi roikkui muodossa,alikersantti käski poistumaan taakse pitäessään roikkuvaa nappia sormiensa välissä. Opin kyllä seuraavan kerran kiinnittämään napit rautalangalla,mikä antoi varusalikersanteillekin pienen yllätyksen.
Pappilassa äiti edisti tasa-arvoisuutta viisipäisen kersaparven tiskivuoroissakin.
Neljä sisarusparvesta oli tyttöjä. Kerran oman tiskihukini tullessa tiuskasin äidille:
--On tässä huushollissa muitakin naisia!
Se oli oikeata naistasa-arvoisuutta!
Talon naisten hekotusta tapauksesta olen kuullut toistamiseen vajaat 60 vuotta viidentenä siskona.
Koulukeskustelut "naisen paikka on kotona"-teemasta olivat silloisessa ajankuvassa sallittuja.
Työssä käyvää naista katsottiin jollain lailla kieroon ja omituiseksi sekä poikkeavaksi.
Korkeamman koulutuksen valinneiden naisopiskelijoiden määrä v.1958 oli neljännes koko opiskelijamäärästä,samoin kuin vuonna 1920. Naisopiskelijat eivät rummuttaneet silloin rintojaan feminismistä eikä femiinisyydestään.
Vuoden 1957 tutkielma yliopistoon hyväksytyistä vaimoista päätteli,että koulutetun vaimon pitää olla samanaikaisesti femiininen sekä maskuliininen panematta liikaa painoa kummallekaan sukupuolelle..eli neutri.
Niin paljon laskettiin miehisyyden päälle!
Vain miehen rakkaudella,luottamuksella ja tuella vaimo pärjää komeasti!
Just joo!
 |
| Vappupariskunta Juhart 2012 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti