Sitt mää panen pellit kiine! Papinpoikasarja

Pappilan kulma kevättalvella 1958
Juhart  2005

Sitt mää panen pellit kiine!
-----------------------------------------------
Kevättalvella 1958

Kouluvuodet 1956-58 pappilan Jussilla menivät kuin yhdessä hurauksessa opettaja Vieno Jussilan kurissa ja nuhteessa. Syksyllä hän aloittaisi opinnot vanhassa Alhaisten kansakoulussa,joka aloitti sillon yhteiskouluna.Vasta 1960 hän pääsi aloittamaan opintonsa uudessa ja modernissa yhteiskoulussa kaukana kauppalan länsirajalla. Pinnat eivät riittäneet lyseoon,mikä sijaitsi aivan pappilaa vastapäätä ja siitäkö vanhemmat siskot saivatkin ilkkumisaiheen,ettei velipojan keskivertonupilla päästä edes kauppalan arvostetuimpaan opinahjoon,mitä he älykkäämpinä kävivät.Tietämätään Jussi oli syntynyt feminismin kehtoon.missä häntä kasvatettiin viisipäisessä akkavallassa melko jääviksi lausumaan omia mielipiteitään ja jos lausui,niin sitäkin vähäteltiin tais sille naurettiin.Hän jopa uskoi varttuneempana mehen paikan olevan perheysteisössä vain lasten siittäjänä,joka voidaan panna kriiisitilanteessa oven oikealle puolelle tarpeettomana eli ulos kuin lumiukon.

--Jussii...Jussii--elä sinä ravvoo kunniin riivattu katti niissä ovissa!
--Ee ne kestä mokomaa paakuttelua,että melekeen ukset sua avvaella kohta saranapuolelta!
--Mikä se oekeenj pannee poejan noenj levottomaksi?
--Asetuppas siitä aloellesj raahottummaan!
Äiti huusi vihaisen hellan ääreltä.
--Uotkun kissa pistoksissa!

Jussi oli perinyt isänsä geeneissä levottomat jalat.
Koipia piti käydä puuduttamassa isältä perimällä sotapyörällä mutapolkukrossissa asemanpuiston kivisen pommisuojan ympäri Ylängön Ekin kanssa,jolla oli uusi Pyrkijä ja Soliferin lamppu sekä dynamo.
Jussin pyörän ohjaustangossa keikkui lattapatterinen Airamin taskulamppu.
Pyöräänsä hän oli päivittänyt irroittamalla ookaputkessa roikkuvasta työkalukotelosta ottamallaan pyöräavaimella pois ruman lattarautaisen takatarakan ja liimannut Auto-Osasta saamat Castrol- ja Essotarat  runkoon vauhdin lisäämiseksi.
Ekin fillarin dynamo kahnasi balluunietukumia vasten suristen kuin sähköompleukone ja Jussin fillarin takapyörän pinnoja vasten läpätti pyykkipojilla takahaarukkaa vasten kiinnitetty Klubiaskin kansi kaksijapuolikkaan Jawan ääntä matkien.Hikihatussa Jussi yritti raskaspolkuisella sotapyörällä petrata uhallakin Ekin vaihde-Pyrkijän ohi,vaikkei ollut kaverilleen kovin kade,koska kotona Eki saisi toimittaja-isältään selkään juuri ostetusta kuraisesta pyörästä. Pyrkijä oli ollut lahja yhteiskoiluun pääsystä.
Koulun pyörätelineiden vierellä kaverit olivat aina naureskelleet Jussin pula-ajan pyörää,vaikka hän oli voittanut jokaisen jepen vaihdepyörän jopa jyrkän Röykkälänmäen ylöspolkemisessa yhdellä raskaalla vaihteella.Niiden hienot ja naksuttavat vaihdetakakapatkin juuttuivat ketjuista jäykiksi kuraveden ja saven roiskuttamina. Jussi oli kehaissut,että isän pyörä se oli kestänyt Jatkosodan rivakan kotiin polkemisen Karjalan kannaksella sekä Lapinsodan rospuuttoiset ja kranaattien rikkomat maantiet Torniosta Rovaniemelle ja takaisin.
Kehun päälle pojat olivat ladanneet takaisin,oliko se Jussin pappi-isä ollut myös junamiehiä,kun latta-Airamfikkarikin keikkuu valmiina veturin akselirasvausta varten.
Jussi oli vain letkauttanut vastakaneettina,etteivät kavereidenpappojen ostamat kalliit bulevardifillarit mihinkään krossiajoon kuulu....

Sinä lauantaiaamuna Jussin hakiessa Ekiä monttukrossin, Ylänköjen kotona jo eteisessä haisi nenään kaurapuuro ja lapsenpaska.
Ekin toimittajaisä oli eteisen peilissä solmimassa kravattia tuoksahtamalla kirkkaalle kossupaukulle ja tervaleijonalle eilisillan ja aamuyön istujaisista Hotelli Salon kabinetista aivan ovinaapurissa Asemakadulla.
Ekin  isoryntäinen ja pulskavyötäröinen äiti aamutakki avoinna keittiön ovenpielessä kantoi sylissään pissavaippaista poikavauvaa puurokauhaa vapaassa kädessä heristäen. Eki kertoi vanhempiensa tulleen aamuneljältä sanomalehden vuosijuhlista ja kuullut niiden aluksi tanssineen olohuoneessa kunnes ne tapansa mukaan olivat alkaneet riitelemään jostain painotalon komeasta sihteeristä ja isän koko lehtiväelle omasta pussistaan pistämistä monopolikonjakkipaukuista.Aamulla ei ollut lompakossa edes maitolitran ostoon vauvalle ja kaurapuuroon.
Jussi näki Ekin äidin poskessa jotain sinertävää,mitä puuterilla oltiin yritetty peittää. Vilkaistessaan olohuoneeseen tiikkisellä kahvipöydällä seisoi tyhjä White Horse-pullo ja tumpeista ylipursuava alumiininen tuhkakuppi. Kaappitelevisio nurkassa näytti itäsaksalaista lasten nukkefilmiä kuvapalkin pyöriessä ylöspäin kuin eduskuntatalon hissi.
Jussille näkymä oli tuttua melkein joka lauantaiaamuna.

Kavereilla oli takanaan alakoulu.
Jussi oli ollut vielä pihkassa v.1954 toukokuun viimeinen päivä todistus kädessään Alhaisten alakoulun IB:n armikuuselamaiseen opettajattareensa Seija Simolaan.Kesäkuun 1. päivänä Jussi istui osuuskaupan Austin-kuorma-auton hytissä isän kanssa muuttokuorma takana lavalla suuntana Harjavallan rikkikylä.
Isäpastori oli pantu esivaltansa Turun tuomiokapitulin käskystä pastoraalitutkintokomennukselle kahdeksi vuodeksi tuntemattomaan Satakuntaan,jossa jossain Säkylän kieppeillä sijaitsi jopa raamatullinen Egyptinkorpikin.Vähän silloin tuntuikin kuin juudealaiset oltaisiin häädetty Egyptiin.
Simolan Seija kyllä kuorma-auton hytissä pakkasi mieleen.
Piirustuksessa Jussi oli ollut haka.
Opettaja oli piirustustunneilla kehunut Jussin vesivärimaalauksia melkein yhtä pikkutarkoiksi kuin sosialistisen realismin kuvataiteen mestarinäytteet samaan aikaan.kun muut alaluokan oppilaat piirustivat Porvoon rasvaliiduilla tikku-ukkoja punaisten mökkien riippakoivupihoille vinttikaivojen viereen.
Palatessaan takaisin evakosta kauppalaan v.1956 hän sai opettajakseen pulupovisen Jussilan Vienon,joka tuntui olemukseltaan yhtä pelottavalta kuin paksumahainen miehensä vanhempi konstaapeli Jussila,joka pelkällä isolla läsnäolollaan sai korttelin pojat piiloutumaan kadulta talojen alustoihin,vaikkei yksikään ollut vielä kerinnyt tekemään pahojaan.

Kauppalassa silloin elettiin vahvaa nousukautta.
Trikoo- ja valmisvaatealalla nousi ompelimoja kauppalaa ympäröiville savipelloille kuin sieniä sateella. Hangosta muuttanut Hyvonkin tulisi pysytyttämään aluskalsaritehtaansa aivan uuden kauppaopiston,yhteiskoulun ja ammattikoulun taakse v.1960. Kauppalan ja silloisen kaupungin radio- ja televisiotehdaskin Annankadun ja Turuntien kulmassa tulisi siirtymään  uuteen tehtaaseen aivan Rinteenmäen vastapuolelle uuden Turuntien varteen.V.1966 sai Jussikin tutustua tehtaaseen muutamaksi kuukaudeksi ja pakkaamaan upouusia Salorita-matkatelevisioita.
V. 1974 tultuaan valituksi televisiotehtaan yhdeksi osaston esimieheksi pakkaamon sama vanha kaarti oli pakkaamassa uusia riikinkukkologoisia väritelevisioita .
Televisiobuumin myötä nousi kaupungin mäntyisiin rinteisiin ja savipelloille radio-ja televisiolaatikko- sekä muovialan tehtaita.Vasta 1970-luvulla muovin tultua korvaamaan puun televisiokoteloissa puuverstaat menivät konkurssiin,heijastimista kuuluisan Talmtuote-tehtaan vingutellessa väritelevisiomuovikoteloihin muovisia puuviilumalleja tiikistä palisanteriin.
Suomalaisessa disainissa aluksi haluttiin tehdä puuviilusta muovin näköistä ja sitten muovista puun näköistä!

1953 Salora-matkaradio

1970 Salora VIP-Ultra-vätitelevisio

V.1958 Kekkonen oli ollut tasavallan presidenttinä toista vuotta juhokustien,marskien ja ristorytien jo kauan sitten poistuneina taakse katselemaan presidentin linnan salin seiniltä öljykanvaaseista frakkipukuisten valtaapitävien shampanjalasien skoolausta .
Porkkalanniemikin oltiin saatu takaisin Veli Venäläiseltä v.1956 ryssänsinisin rakennuksin ja  punatähtisin voittoportein Suomen tultua palapelistä melkein kokonaan kootuksi ja raamiin pistettäväksi.Yksi iso pala Karjalasta oltiin siirretty punatähtiseen puzzlelaatikkoon ja toinen pohjoisesta Jäämeren rannalta kyyrillisin alaotsikoin.
Pappilan Jussista maa oli nyt valmiina ottamaan syleilyynsä vapaampaa elämänmuotoa ikkunoiden tultua avatuksi länteen,vaikka kyökin puolelta valtion päämies silinterihatussaan ja frakinhelmat vipattaen joutui käymään toistamiseen idässä rauhoittamassa isoa veljeään.
Isoveli kun oli aina ollut herkkä punasipulin ohuessa nahassaan. Kestäisi vielä toistakymmentä vuotta,kun televisiosta saataisiin katsella amerikkalaista Roots-jatkosarjaa (Juuret) amerikkalaisesta orjuudesta,jolloin Jussin ruustinnaäitikin vertasi Suomen tsaarinvallan ajan perintöä punajuuriksi.

Amerikkalaisuuden vallatessa jalansijaa kauppalassa v.1958,isäkappalaisen työhuoneen seiniltä ja kirjahyllyiltä huokoui vanhaa saksalaista kultturikolonialismia.
Erkkeri-ikkunankin harmaat verhot sidottuina ikkunakarmien pronssisiin lenkkeihin muistuttivat Hindenburgin mursunviiksiä.Papin kirjasto käsitti vanhoja 1600-lukuisia gutenbergiläisiä biblioita,saksankielisä teologisia jumaluusopin teoksia nahkaselkäisistä luterilaisista Agricolan taskukokoisista katekismuksia isoihin perheraamattuihin.Kaiken jumalallisuuden keskellä yhdellä hyllyllä seisoi juutalainen seitsenhaarainen  kynttelikkö avonaisen ja daavidintähtisen tooran vieressä. Vastaseinältä katseli ikonitaiteilija Ananinin puulle maalaama Neitsyt Maaria Jeesus-lapsi sylissään,kultaisen sädekehän loistaessa auringonvalossa.
Kirjahyllyn takaisella seinällä alpakkainen kärsivä ja ristiinnaulittu Kristus katseli alaspäin Mannerheimin ja arkkipiispa Simojoen kuvien välistä kuin Golgatan kahden pahantekijän välissä kirjahyllyn teologista diasporaa.
Simojoen pahuudeksi voidaan laskea pappikasukan alla piilevää 30-lukuista kiivasta IKL:läisyyttä ja Marskin  pahuudeksi lievästi karsastavaa silmää aatelisten kaunottarien perään.
Kaiken kukkuraksi työpöydän vihreän kirjoitusalustan edessä seisoi pronssinen isän v.1936 Roomasta ostama pakanallisen Rooman vertauskuva susi,jonka nisistä Romulus ja Remus imivät laktoosinektaria janoonsa.
Työpöydän takaisella seinällä roikkui saksalainen kivääribajonetti tupissaan sekä puinen Rukajärven R-plakaatti ylipäällikön päiväkäskyn välissä,jolloin armeija ja uskonto kättelivät liljatapetilta toisiaan kuin ristiretkiläinen Rikhard Leijonamieli rukoilevaisia Jerusalemin itkumuurilla.

Saksalaisuus vielä sodanjälkeisessä ilmapiirissä seisoi pappilan pihassakin,missä seurakunnan kanttori pesi uutta harmaavarpustaan eli 1957-mallista itäsaksanseisojaa Wartburgiaan.Kirkkoherralla oli synkänruskea rinkeli-ikkunainen merimiesvolkkari ,minkä kuperasta kromikapselista lapset saivat katsella hassunkurisia ja vääristyneitä peilikuviaan ilmaiseksi menemättä maksulliseen syysmarkkinoiden aikana torille saapuneesen Sirkus Sariolan peilisaliin.
Volkkarin heiluriakselin takia sisäänpihtaavat takapyörät näyttivät pappilan pihan sivutoimisen talkkarin nuoremman ja punalettisen tytön vääriltä sääriltä. Niiinä viattomina päivinä kenenkään tietämättä mistään poliittisesta korrektiudesta tyttöparkaa ivailtiin häviäjien potkupallomaalivahdiksi,jonka säärien välistä sai potkaista nahkapallon vapaasti maaliin. Tyttöraasulle oli Luoja armeliaisuudessaan antanut lisäksi kierot silmät sekä ärrävian. Hänen pyhäkouluopettajaisälläkin oli kierot silmät ja ärrävika ja joka pihalla katseli rinkulalinssiensä läpi keskustelukumppaniaan yhdellä silmällä suoraan kasvoihin ja toisella olan yli Olli Ojan piirustusoppaan katoavaan horisonttipisteeseen.
Tämä kirkkokuoron baritoonina ja raittiuden peruskuvana sekä tupakoimattomana ei olisi pärjännytkään ilman hekotteluja juomaporukassa pyytäessään siivuja Koskenkorva- tai Karhuviinapullosta sorauttaessaan saksalaisärrää...puhumattakaan savuista Armiro-askista.
Kaikista luonnonvioistaan huolimatta talonmiesperheessä elettiin  paljon siveellisempää ja esimerkillisempää elämää kuin pihapiirin rakennuksessa asustavan perusuteliaan kirkkokonttorin vanhapiikakanslistin aina valvovissa silmissä ja kahden vanhapiikadiakonissan juoruissa.
Pappilan pyöräkellarissa diakonissan itäsaksalainen ja tummanpunainen Simson-mopedi yleensä nähtiin jalkaviastaan kuin kampitettuna kaatuneena isäpastorin vihreän ja länsisaksalaisen Miele-mopedin päälle.
Diakonissalla oli aina ollut vaeltavaa silmää komealle ja kiharatukkaiselle nuorisopastorille..
Uuden v. 1960 valmistuneen seurakuntatalon talkkarin ja partiojohtajan mielestä diakonissan iltarukouskin oli lainattu suoraan virrestä "Oi herra luoksein jää".

Syyssateiden ja -viimojen kastaessa pappilan pihan kuravelliksi lapset pysyskelivät sisäpuuhissa,tytöt liimaamassa Elokuva-Aitasta filmitähtien kuvia ruutupaperivihkoon tai leikkaamassa paperinukeille muotivaatteita ja pappilan Jussin lukiessa partiolaisten paperinkeräyksestä lainaamiaan autolehtiä autohulluutensa lieventämiseksi,kunnes ensimmäiset lumihiutaleet peittivät savilaaksokauppalan valkoiseen pyhälakanaansa.
Jussi oli pannut sotapyöränsä talviteloille ja voidellut ketjut sekä kapat vaseliinipurkista puutikulla.
Halkoliikkeen Laihon pappa oli peruuttanut vihreän Bedfordinsa pappilan Torikadun puoleista kivisokkelia vasten ja kippasi kalikkalastiansa puuvajan luukun kohdalle.
Papinpoika katsoi huoneensa ikkunasta alas kadulle,miten lumihiutaleet tuhansina erimallisina ja pieninä porkkaan somman kuvina sulivat kuumalle kuorma-auton nokkapelille.
Laihon pappa veivasi rappukippiä kammesta ylös verkkaiseen tahtiin,jolloin pihkapuiset ja koivutuohiset klapit yhdellä sysäyksellä liukuivat lavan pohjapeltiä pitkin alas katukäytävälle liiteriluukun eteen.
--Ilma haissee jo talvelt!
Jussi huudahti ikkunasta puhallettuaan jäähuurteiseen ikkunaruutuun hengitysreiän nuuhkaistellessaan ilmassa  ikkunatilkkeiden ja ikkunakarmiliimapapereiden välistä sisään karkaavaa koivuntuohen ja kuusipihkan hajua sekä Laihon papan holkkityömiessavuja.
--Ihan kuin mottitöissä mettässä!
Kaivellessaan etusormellaan harmaata nokkamörköä sieraimestaan ja irroitellessaan sitä sormenpäästä..räkäpallon tartuttua peukaloon hän mutisi itsekseen:
--Tossa nyt alkaakin kokotalvine klapisavotta ja viiren pystyuunin lämmittäminen plus hellapuiren kantamine liiterist köksään...
--Siin meneeki joka koulun jälkkeine ehttoo liekkien kattomises uunien kipinäritilöire läpi,kunnes sininen liekki sammuu...
--Saavas ne meiränkin akat laussuu sitten kuin pernijöläislikka kerran,"etton semmonen lömmöne olo pöksyis"
--Ja sit mää panen pellit kiine!

Klapisavotta
Juhart 2012

.