Kadonnut sukupolvi.Omalla lomalla kulutusjuhlassa.

Excuse me Mam....is this the way to Florida Keys?
Juhart 2004

Omalla lomalla
------------------------------

Seesteiset ja kauniit sunnuntaipäivät poikivat ideakuplan,että jos kirkon johtajilla olisi ollut omat niksinsä,niin maailmasta olisi tullut liian synkkä ja pilvinen jo pelkistä puheista ja saarnoista.
50-luvun ihmiset kaipasivat huveja sekä rentoutumista,mitä yhä kasvava lomien ja lomamatkojen tarve osoitti.
Lomamatkoja alettiin mainostamaan lehdissä kuuluisiin matkakohteissin.Kansa halusi myös raamatullisin sanoin "virvoittavien vetten äärille" eikä ainakaan herättäjäjuhlille,kuten meillä pappilassa oli tapana reissata.
Kotikauppalan halkaisi kaakaomaidon värinen ja uimakelvoton joki ,vaikka itsen olin uinut siinä yhtenä talvena sen haisevassa vedessä pulskahdettuani jään läpi sulaan teurastamon saippuatehtaan viemärin edessä.
Kesäuimaloita lähistöllä oli kaksi; yksi joen suulla Halikonlahdella Vuohensaaressa ja toinen Kokkilassa Kemiönsaarta vastapäätä. Vuohensaareen pääsi Aarre Vilenin Eeva-sukkulaveneellä ja myöhemmin pyörällä tai autolla sillan valmistuttua.
Kokkilaan kulki kauppalasta Pekka Laineen kipparoima Angelniemi höyrypursikin.
Itse en koskaan käynyt kummassakaan uimalassa uimassa,koska pappilan kersat kuljetettiin joka kesäkuun 1. päivänä kesämökille lottavääpeliäidin komennettavaksi ,ensin 50-luvun puolesta välistä vuoteen 1967 Suomusjärven Enäjärven Katavasaareen ja vuodesta 1967 Kemiön saareen.
Vuonna 1967 olin jo menossa armeijaan rantapyssyn eri luodoille,mitkä eivät olleet lomasaaria.
Kokkilan osuuskaupan pysäkiltä kyllä näin uimalaitokselle johtavan tien varsien olevan täynnä uusista Moskvitsh-autoista,Jawa-moottoripyöristä ja Tunturi-polkupyöristä , lasten naurun ja kirkumisen kaikuessa hyppytornista jonkun tehtyä "makopritsin" eli kivuliaan vatsalleen sukelluksen.
Merivesi oli asteen kirkkaampaa ja pari astetta kylmempää Kokkilan salmessa,mutta Vuohensaaressa ruskea jokivesi oli vain sekoittunut meriveteen väriään lainkaan muuttamatta.Sanotaan,että uimalaitoksen rantavedessä sai uidessa väistellä kakkakikkaroitakin.

N.1951 Pekka Laineen busseja Kokkilan osuuskaupan edessä.
Kuvasta ulkona oikealla puolella sijaitsee Kokkilan uimalaitos.
Kuva kopioitu kameralla  monitorista.

Kauppalalaiset ja myöhemmin kaupunkilaiset,joilla ei ollut kesämökkiä, ahatautuivat uimaloiden aurinkorannoille juhannukseksi tai muutamaksi kesälomapäiväksi nauttimaan vapaudestaan auringossa kärisevän ihmisnahkamassan keskellä. Limonaadin,pilsnerin ja jäätelön myynti oli silloin huipussaan.
Uimarantojen pakkautumisesta huolimatta päivämatkalaiset eivät katsoneet lomansa menneen pilalle pitkään kestäneestä huvien puutteesta sota-aikana.
50-60-luvuilla aivan keskellä kaupunkiakin voi silloin tavata mökkiläisiä kyykkimässä ryytimaissa ja puutarhoissa kuten Turussa ja Helsingissä ns.siirtolaispuutarhoissa.
Alueet oltiin pyhitetty kivitalo-osakkeissa ja vuokra-asunnossa asuville kaupunkilaisille.
Kotikaupungissani ei sellaista ihmettä oltu nähty,koska osa asukkaista puuhaili omissa puutarhoissaan kesälomillaan oikealla omakotialueella,jonka nousi ja laajeni kirkon takaiselle alueelleYlhäisten näkkileipätehtaalle asti 50-luvun alkupuolella.
Itse sain katsella keväisin Alhaisten puualakoulun ikkunasta pulpetistani kesälomasta uneksiessani omakotialueen kukkaan puhkeavaa vehreyttä imiessäni keuhkoihin näkkileipätehtaan makeanimelää tuoksahdusta. Näkkäri eli näkkileipä oli silloin lasten repuissa ja laukuissa peruseväänä ja sen syömistä jatkettiin armeijassa,vaikkakin "vanerin" nimellä.Ylhäinen ja Alhainen kaupunginosan niminä eivät viittaa  luokkaeroihin,vaan kirjoitetaan nominatiiveinä Ylhäisi ja Alhaisi.

Salon omakotialuetta  ja keskialhaalla Alhaisten puualakoulu 60-luvulla

Zwickau P70-huoltoa Karjalankadun omakotitalon edessä 60-luvulla.
Juhart 2011

Euroopassa 50-luvulla elintason noustessa ja palkallisten kesälomien myötä turismi ulkomaalaisiin kohteisiin oli lisääntymässä. V.1950 tanskalainen Elif Kroeger Tjäreborgin pikkukaupungista oli katsonut olevansa kykenemätön viemään vaimoansa varojen puutteessa lomamatkalle,tarjoamalla järjestetyn matkan joukolle paikallisia ihmisiä. Hän vei paikallisesta koulusta kootun 70-päisen ryhmän Espanjaan.
V.1959 Tjäreborg toi lentomatkailun lomamatkaajille turistikohteisiin ja v.1964 30.000 turistia oli ostanut matkoja 1000:een lomakohteeseen.
Suomestakin alettiin matkusta halpalennoilla Teneriffalle ja Las Palmasiin 60-luvulla ns. Keihäsmatkoilla turismitsaari Keihäsen keksinnöstä.
Espanjan aurinkorannoille suuntautuvat lomamatkat saivat kritiikkiä juoppoturismina,mikä käsite ei ollut vierasta myöhemmin naapurimaahan Neuvostoliittoon suuntautuvassa vodkaturismissakaan.
Suomalainen kun ei kestä rankkaa lomanviettoaan selvänä!

Aurinkorannalla Helsingissä  kesällä 1959

Kulutusjuhlaa
---------------------------------
50-luvulla perheenäidit ostivat vihanneksensa ja kalansa kauppatorilta. Kivijalkakaupoista tuli pöytiin maito,leipä sekä liha.
Hiljalleen oltiin muuttumassa kulutusyhteiskunnaksi tavaratalojen ja itsepalvelumyymälien noustessa kaupunkikuvaan 50-luvun loppupuolella.
Kauppalaan valmistui ensimmäinen moderni osuuskaupan tavaratalo v.1956 vanhan puukaupan palaessa  poroksi. Ruoka ei enää ollut kortilla muutamaan vuoteen kauppojen ollessa pullollaan tuotteista sekä ihmisistä,joidenka lompakoissa ja kukkaroissa oli enemmän rahaa kulutukseen.
Teini-ikäisiä alettiin pitämään yhtenä kuluttajaryhmänä,kesälomilla koululaisten ansaitessa oma taskurahaansa. Kauppojen hyllyiile olivat tulleet jäädäkseen amerikkalaiset Kellogsin maissihiutaleet ja riisimurot,millä yritettiin korvata perussuomalaista kaurapuuroa voisilmällä ja ruisleipää meijerivoilla. Perheenäidin mennessä kauppaan lapset huusivat perään kiusaksikin,että "Älä unohda sitä "Jenkkipurkkaa sitten..Äitskä!"
Meillä pappilassa purkan jauhaminen oli täysin kiellettyä äidin kutsuessa sitä märehtimesiksi,mitä vain tietyt sorkkaeläimet tekevät haassa ja laitumella. Karkkinälässämme saimme kyllä imeskellä eukaliptuskaramellejä,Figarolia sekä Sisu- että Pax-pastillejeja,jotka olivat tupakoivien aikuistenkin suosikkimerkkejä vahvojen Leijona-tervapastillien lisäksi tupakanhajun hengestä poistamiseksi taikka tupakkalakossa.
Mainosjulisteissakin mainostettiin:
--Ota Pax,ota Pax..ota Fazerin Paxeja kaks!
Pax Tecum! Rauha kanssanne latinaksi....ja Vademecum.... kulje kanssani.
Vademecum oli suosittu suuvesi,millä isäkappalainen kurlaili aamuisin suutaan Bostonin hajusta ja toiset jumalattomammat isät vanhan viinan hajusta.

Paxin rauhankyyhky

Mainostamisesta oli tullut myynnin sivuelinkeino.
Kotiäideille mainoksissa tarjottiin Boschin tai AEG:n sähkövatkaimia ja -sekoittimia (saksalaismerkit olivat vahvasti muodissa),jotka säästävät työtunteja keittiössä auttamalla kotiäitiä valmistamaan perheelleen uusia ja jännittäviä ruokalajeja.
Pappilassa oli 50-luvun alussa brittiläinen Hoover-putki-imuri,minkä lisävarusteena oli jopa lasipulloinen maaliruisku. Maaliruiskua ei koskaan käytetty,vaan remonteissa maalattiin pensseleillä lasten kolhimat ovenkarmit valkoisella emalimaalilla ,maaliruiskun lasipullon palvellessa pensselien pesussa puutärpätissä.
Imurin lopulta hajottua kotiin hankittiin uusi Hooverin palloimuri,mikä vain imi eikä enää ruiskuttanut.
Imureista huolimatta kaikki lukaalin matot pestiin kesällä mökillä mäntysuovalla ja talvella tampattiin mattotelineessä pölystä ja irtoliasta,mitä imuri ei pystynyt irroittamaan. Tehoimureja ei vielä oltu keksitty.
Kodin eniten käytetty "kodinkone" oli pulputtajakahvipannu,minkä sisälle reikäiseen alumiinikuppiin pistettiin nollalla jauhetut kahvinporot ja kylmä kraanavesi pohjalle.Kahvipannun lasisesta kupolista sai katsella pulputtavan soropin valmistumista.
Vedenlämmitystäkin paranneltiin keittiössä,koska pappilan kraanoista sai vain kylmää vettä.
Isä hankki kosankaasulla käyvän saksalaisen "tohtori Junkersin kylmävedenkuumennusaparaatin".kuten käyttöoppaassa kuvattiin. Keittiön Leino-puuhellassa oli kyllä kuparinen kuumavesisäiliö,mutta sen vesi ei riittänyt edes vannan täyttämiseen.
Tohtori Junkers muistetaan myös hakaristisiipisten lentokoneiden kehittäjänä.

1899 Victor-kaasuvedenlämmitin

Keittiökalusteetkin olivat tehneet vallankumouksen jo 40-50-luvun vaihteessa etenkin astiakaapeissa. Suomalaisena keksintönä pidetään tiskialtaan yläpuolella sijaitsevaa astioiden kuivauskaappia,minkälaista en ole vielä nähnyt edes mitä moderneimmissa brittiläiskeittiöissä.Täällä Englannissa kuin muuallakin maailmassa keskivertohuushollissa kuivatetaan astiat muoviritilöissä,minkä alle valuu kaikki liuotusaineet, huonosti pestyjen astioiden valuttamien bakteerien alkaessa muhia tiskipöydällä.
Astianpesukoneet perheenäitien tiskien helpoittamiseksi nykyaikana samoin päätyvät bakteeripesiksi,jollei niitäkään pestä ja desinfioida.
Sama koskee pesukoneita,mitkä tuppaavat likaantumaan ja "kalkkeutumaan" ns. kattilakivestä.Nykyiset kodinkoneet viihde-kotielektroniikka ovat kertakäyttökamaa korjaajien ammatin näivettyessä kalliisiin tuntitaksoihin,joilla voi ostaa uuden aparaatin rikkoutuneen tilalle..
Astianpesukoneista 50-luvulla ei edes osattu haaveillakaan,kun oikean pulsaattoripesukoneen hankintaakin puskettiin eteenpäin kalleutensa takia.
Pappilan pihalla oli vanha tiilinen saunarakennus,minkä porstuassa sijaitsi pyykkitupa.Hilkka-pyykkäri keitti lipeävesipadassa liinavaatteet ja valkopyykin, ripustamalla ne keskitalvella märkinä roikkumaan narulle suoristumaan ja kuivumaan.Tammikuisissa yöpakkasissa lakanat roikkuivat alaskäsin jäätyneinä levyinä.
Sitten kotiin hankittiin Hoover-pesukone,minkä päällä oli kapea käsimankeli pyykkärin työn helpoittamiseksi.
Hilkan mielestä se ei riittänyt lakanapyykin pesuun keittämällä tuttuun tapaansa valkopyykin pesutuvan valurautapadassa. Isolla veivikäyttöisellä puumankelilla minäkin olin auttamassa äitiä lakanoiden prässäämisessä ja tyynynliinojen viikkaamisessa,äidin varoitellessa sormien pistämistä mankelirullien väliin. Puurullien kolke oli kovaa mankelihuoneessa,kunnes vasta 60-luvun lopulla taloon saatin hiljainen UPO:n sähkömankeli.

Vanhanajan mankeli

Sähkösilitysrautakin auttoi tulollaan perheenemäntien työtä,vaikka maalla ja monissa sähköttömissä taloissa silitettiin hellan päällä kuumennettuja valurautaisia silitysrautoja.Silitysaudan kahvaan sai kiinnitettyä uuden hellalla kuumennetun raudan,joita joskus voi olla muutama kappale varalla lämpenemässä.
Vanhanajan pyykkärit purskuttivat jopa suustaan lievästi epähygieenisellä tavalla vettä silitettävien pyykkien päälle.
Kosteata ja sadetihkuista säätä vanha kansa kutsuikin silityskuivaksi ilmaksi.
Kokopuiset keittiökalusteetkin olivat häviämässä kalleutensa takia,värikkäiden melamiinipintaisten kalusteiden tullessa tilalle viimeisenä huutona.Keittiössä piti olla tilaa jo suunnittelussa jääkaapille sekä pesukoneelle.
Tee-se-itse-muoti oli saapunut Amerikasta maahan hobby- eli  askartelulehtien mukana, rautakauppojen alkaessa tarjoamaan uutta emulsiomaalia eli vesiliukoista lateksia,missä pensselitkin voitiin pestä vedellä. Kukaan ei silloin vielä tietänyt lyijymaalien myrkyllisyydestä ja maalla vielä maalattiin rakennukset punamullalla,vaikka sitä löytyi myös "keltaisena punamultana". Emalimaalit samoin tulivat suosituiksi keittiökalusteiden sekä ovien,oven- että ikkunakarmien maalaukseen.Tikkurilan värikartasta sai maalisävyjä melkein kaikissa sateenkaaren väreissä.
Itse minut pappilan juoksupoikana pantiin korttelin päässä sijaitsevaan Leinon rautakauppaan hakemaan jso mitäkin äidin,kauppalan parhaan puunaisen.kotiremontteihin.
Kerran olin ostamassa tärpättiä rautakaupan maaliosastolla.
Edessäni seisoi vanhalle viinalle haiseva kauppalassa tunnettu puliukko,joka oli ostamassa juotavakseen denaturoitua spriitä eli "liekkiä",mitä silloin sai vapaasti kaupasta tiskin yli.
Maaliosaston lievästi hintihtävä myyjä Asser sanoi pularille:
--Tänään kuules Toppar meillon tenun oston kanss pensselipakko!
Pulari kiroillen osti tenupullonsa ja pensselinsä,kahden tuuman sudin ulko-ovella lentäessä kaaressa katuojaan.
Rautakauppaan oli jostain saapunut kiertokirje,että denaturoidun spriin myyntiä pitää rajoittaa vain ammattikäyttöön.
Siitä pensselipakko.
V.1953 maalirullakin oli tullut markkinoille,vanhojen maalareiden vielä pitäessä pensseliä parempana.
Ammattimaalaritkin vitsaillen kyselivät rakennuksilla mestarilta oliko seuraava maalaustyö tuntipalkkainen vaiko urakka.Tuntipalkalla kun pensselin koko vaihtui pieneen ja urakassa isoon.

Huck Fin ja Tom Sawyer aitamaalareina urakkapensselillä