Isä ja poika,vaiko isänsä poika? Papinpoika.

Nuori pastori
Juhart 2011

Lukemattomia kertoja olen kuullut mainittavan,että papin kakarat ovat pahinta sorttia. En kylläkään tiedä sanonnan alkuperästä enkä juurista,mutta olettaisin oman kokemukseni pohjalta sen johtuvan kurinalaisen ja siveellisen kotikasvatuksen protestoimisesta. Papin lapset yrittäessään olla samankaltaisia muiden nuorten tavalla muodin mukaisina ja huveissa käyvinä,jopa tupakkaa salaa polttavina, katsottiin menneen huonoille teille.
Meidänhän piti olla esimerkkejä muille nuorille!
Missäkö?
Meidän oletettiin osaavan Raamatun ja katekismuksenkin ulkoa ja luultiin, että me luimme iltarukouksemmekin kiittimet ristissä pelastavan enkelitaulun alla joka ehtoo...
Voin kyllä tunnustaa,ettei minulla ollut paljonkaan tajua Raamatusta pikkutilliäisenä pikkukirkon pyhäkoulussa pastellinsiniseksi maalatun kirkkosalin tähtitaivaan alla.Enemmänkin sen sanomat tuntuivat sadunomaisilta ja kaiken lisäksi meitä varoiteltiin ihmiskuntaa rakastavan Ukkojumalan pilvenraosta osoittavasta sormesta,joka voisi antaa vaikka luunapin otsaan vahingossa suusta päässeestä paska-sanasta.

Pikkukirkon pyhäkoulu v.1951

Meillä pappilassa oli 5 papinkakaraa,neljä tyttöä ja yksi ainukainen poika.
Itse kutsuin omaa asemaani ja paikkaani pesueessa "sandwich kidiksi" eli kerrosvoileipäkakaraksi kahden vanhemman ja kahden nuoremman siskon välissä.
Tytöt olivat leipä ja minä kinkkuviipaleena välissä.
Korvissani oli aina soinut tinituksen lisäksi siskojeni huomautukset siitä,että olin äitini lempilapsi ja niinhän se aina on ollut maailmanjärjestyksessä,että äidit hemmottelevat poikiaan ja isät tyttäriään. Pappilassa taas isä ei palluttanut yhtään jälkeläistään, enemmänkin esiintymällä kaiken lastenhoidon ja kasvatuksen yläpuolella lainepää taivasta hipomalla.
Meidän perheen sisäjärjestyksessä kuulema siskoja piti kasvattaa siveellisiksi neitosiksi ja tuleviksi äideiksi ja minä sain kasvaa vapaassa muodossa ihan itsekseni mieheksi kaikkien seikkailuiteni kautta naismaailmassa.
Katson kyllä isäni kanssa eläneeni täydessä akkavallassa ja siitä johtuneessa sielunvammassani ja silmäntikkauksessani olen aina kunnioittanut ja pelännyt voimakkaita naisia.
Pappilan miesväelle yleensä naureskeltiin ja kuulimpa jopa isompana isosiskojen kertovan ensimmäisten avioerojensa jälkeen,ettei miestä tarvita muuhun kuin siittämiseen.
M.o.t eli mikä oli todistettu!
Siskot poikivat yhden ja kahden lapsen pesueita,nuorin sisko taasen koiria,kissoja,aaseja ja lampaita.
Minä noudatin Raamatun neuvoa maan täyttämisestä sananmukaisesti ja sain tuloksena lapsilotossa kuusi oikein,elikkä kaksi jälkeläistä kolmelta rouvalta per nenä... kertolaskun mukaan kaksi kertaa kolme on kuusi.

Naisväen kunnioituksessani vaimoanikin kutsun tittelillä Her Highness ja tykkään kyllä hänen passaamisesta pitääkseni kuningatarmehiläistä eli Queen Beetä tyytyväisenä .
Rouvani kyllä ei pidä kummastakaan nimityksestä,mutta on vastineeksi kiitellyt palveluksiani kahviaamiaisilla vuoteeseen sekä iltaisista selänraaputuksista että hieronnoista.
Silti elän rouvani käytöskoulussa silmätikkuna,etten laukoilisi huolimattomia ja loukkaavia kommentteja lähimmäisitä enkä vieraista. Hän kutsuu minua Charlataniksi eli puheripulitautiseksi ja itseään hiljaiseksi sivustakatsojaksi. N.30 vuoden avioliitossa olemme oppineet elämään kahta privaattielämää yhdessä taloudessa ja sovussa. Näinhän yleensä käy kahden pitkään yksin eläneen solmittua liiton..
Meidän tapauksessamme hyntteiden yhteenpano tapahtui kypsemmällä iällä eli 37-vuotiaina. Itselläni oli kylläkin yksi avioliitto ja neljä lasta pulkassa ja rouvalla 14-vuotias poika perheenlisänä. Kutsuinkin liittoa Instant Familyksi, Filippiinonaisen naimisesta sen lisäksi saa ns. Extended Familyn eli jatketun perheen,mihin kuuluvat kaikki vaimon siskojen perheet,serkut sekä pikkuserkut,sedät sekä tädit saarivaltakunnan etäisimmistäkin barrioista.

Alms for the Poor
Juhart

Monesta papinpojasta on myös tullut pappi,muttei kuitenkaan minusta,vaikka ihan muidenkin kauhistukseksi olen pappapäivilläni uhannut lukea itseni papiksi ja saada tärkätyt liperit kaulaani. Yhdestä kaveristani ja hotellinomistajan villistä ja komeasta pojasta samoin tuli pappi ja rovasti.En olisi kylläkään uskonut,että hän olisi koskaan hurahtanut johonkin herätykseen,koska 60-luvulla hän istui kanssani samoissa kaljaporukoissa yhdessä nykyisen Sauli-presidenttimme kanssa.Kaverini ei koskaan sunnuntaisin kapakkakierroksen jälkeen herännyt ennen kello kolmea iltapäivällä..
Helpoimpana papiksi tulemisena voisin liittyä vaikka johonkin lahkoseurakuntaan maallikkosaarnaajaksi ilman mitään jumaluusopin opiskelua.Filippiinovaimoni poika muunmuassa työskentelee Sidneyssä,Australiassa erikoisella uskonnollisella viisumilla lähetyssaarnaajana...ei kylläkään aborgineille,vaan Uudelleen syntyneenä kristittynä pastorina monikulttuuriselle ja urillaan edistyneelle emigranttiväestölle.Heidän kirkkonsa ovet eivät ole avoinna köyhille laulaessaan kädet ketjussa sidoksissa Hallelujaa oman Luojansa siunauksista ja maallisen mammonan lisääntymisistä.
Roomalaiskatoliselle vaimolleni eilispäivänä vihjasin,että voisin vielä kampanjoida itseni vaikka paaviksi nykyisen papaalin jäädessä eläkkeelle katolisen kirkon toisena evp-paavina kuuteensataan vuoteen.
Miltä kuulostaisi titteli Paavi Johannes X..Pope John The Tenth?
Vaimoni oli tukehtua nauruun ,töpätyn aamukahvicroissantin melkein tukittua henkitorven.

Nuorempana aina ilkuin pappilan naisväen kanssa isän omituisista ja piintyneistä ominaisuuksista. Minuthan laskettiin pappilan naisiin,koska kerran tiskivuoroista kinastellessani olin lausunut,että talossa on muitakin naisia.
Isä oli silloin 50-60-luvuilla se perheenpää ja kuningas,jonka yksinoloa työhuoneessa ei saanut häiritä,koska hänen piti keskittyä saarnan tai hautauspuheen valmistukseen sekä suuremman karitsalauman kaitsemiseen seurakunnan sielunpaimenena. Hänen piti saada ruokailun jälkeen levätä sohvalla ruokabostoneilla ja Kotimaa-lehden luvussa rintamalla asemasodan aikana vuoltu koivupahkatuhkakuppi tärkätyn papinpaidan rinnuksella.
Me äidin ja siskojen kanssa korjasimme pöydän ruoista.hoidimme tiskit,tamppasimme pihalla pakkasessa matot.lämmitimme pappilan kuusi pystyuunia.isän kuunnellessa radiosta hengellisiä toivottuja tai käväistessä salissa Wirth-flyygelin ääressä soittamassa parit Siionin virret.

Isäni katsoin elävän hyvin passattua poikamieselämää viisipäisen palveluskunnan ja lottavääpelipastorskan muodollisen komentajana.Lasten kasvatus ja kuritus kuuluivat äidille.Jos jsokus riehaannuimme,niin isä äimistyi äidille siitä,miten tämä oli kasvattanut lapsiaan niin kurittomiksi.Lapset eivät olleet isän eikä papin lapsia,vaan joitakin avioliiton mukana tuotuja välttämättömiä pahoja. Itse kun olin melkein matikan ehtojen rajamailla äiti oli pyytänyt isää preppaamaan minua yhtälöissä.
Isältä meni kanssani salin ruokapöydän ääressä puolessa tunnissa hermot ja puolipakettia pikkubostoneita,kunnes hermostui puupäisyyteeni karjahtamalla:
--Noh..sinnuen piähän ee sua matikkaa ies koevuhalolla!
--Mieppäs siitä äetis luo..se onniin käänyt kaappakoolun Iisalamessa!
--Ossoo tilit,deebitit,krediitit sekä remburssit!

Pappilan rutiinina oli,että äidin piti panna ruokaa pöytään,hoitaa kaupassakäynnit viikkobudjetin puitteissa.
Joskus äiti joutui ostamaan Kallion lihakaupasta tiliinkin isän pistettyä papinpalkkansa turkulaisen räätälin tekemään mittapukuun. Silloin töppäsimme kuorittuja jakkuprerunan lohkoja muikunsuolaveteen parisen viikkoa mutisematta.Isä oli hyvin pukeutunut keikari,kun äiti taas kulki vaatimattomasti pukeutuneena kaupoissa vanha mokkatakki niskassa ja ulkolinttaan astutut läskärit tukevissa jaloissa.
Äidillä oli aina jalat maassa linttakorkoisissa läskäreissä.

Nyt eläkepäivinä katselen vessanpeilistä vierasta naamaa tai oikeastaan oman isäni kuvaa silmiäni siristämällä.
Minulla kyllä on leveämpi nenä ja kaljumpi päälaki. Isän harmaantuneen lainetukan alta paljastui kylläkin sisäkumia.Olin siis perinyt äidin Kauppisten miesten päälaelta ohenevan kiitoradan.
Nyt vaimonikin naureskelee minun omituisia tapojani,joita isällänikin oli roppakaupalla.
Ensimmäisenä pilkanaiheena on oma äkkinäinen pikaistumiseni,jollei joku asia mene kuntoon kertalaakilla.
Rouvani voi makuuhuoneesta kiroiluni kuultuaan huutaa tagalogin aksentillisia perrrkeleitä ja ssaaatanoita,jolloin mieleeni tulee välittömästi oma isäni Katavasaaren kesämökin rannalta Aldell-perämoottorin sokkanaulan korjaamisesta kesällä 1957.

Papin kaksi teknistä vihollista:
Aldell-perämoottori ja Miele-mopedi
Juhart 2009

Isä ajettuaan verkonnostoista uppotukkiin taikka ahvenruohoon katkaisi alinomaan potkurin sokkanaulan. Aldellin seistessä kakkosnelosen nokkaan ruuvattuna laiturirannassa, mökkisaaren salmen yli vesi kantoi Salitun kylään saakka isän savonkielisiä helevettejä.Hänen kädestään kaikki Aldellin mutterit tuppasivat tulemaan helevetinhelevetin pyöreiksi.
Mekaanikkotaitoni itse kyllä olin perinyt äidiltäni,joka olikin pappilan paras koneasentaja,puuseppä sekä putkinainen.
Lisäksi aina kakaroina naureskelimme ja heitimme maihin linoleumille keittiön ruokapöydän alle isän alkessa pöydän päässä isännän paikalla aivastelemaan.
Aluksi hän haukkoi suu avoinna saarnasuutaan parisen kertaa kuin uistinhauki rantanurmella,kunnes koko keittiö räjähti pisaroita hajoittavaan aivastukseen ikäänkuin seinällä roikkunut Kosankaasulla käyvä tohtori Junkersin kylmänvedenkuumennusaparaatti olisi pamahtanut rikki.
Itse aivastelen pölyallergiassani vaimoni filippiinorouvien läsnäollessa samalla tavalla,"My Bitter Halfini" hävetessä kasvot punaisena käyttäytymistäni.
Vaikka isää pidettiin erittäin suosittuna seurakunnan naispiireissä sekä lupsakkaana jututtajana,en koskaan ollut tavannut häntä avaamassa ovia naisväelle.Ensimmäisenä hän katsoi itsellään olevan etuoikeuden mennä pesueen ja naisväen edellä ovista ensimmäisenä sisään. Ilmeisesti tämä koketeeraus oli juurtunut häneen papillisena etuoikeutena,koska joka rippi-,kinkeri-,ja- hautajaiskahveilla emännät niiailivat rovastin edessä sanomassa:
--No..rovasti sitten ottaa ensin..olkaatten hyvät vaan..!

Isäpastori 50-luvulla
Juhart 2013

Minulle vaimoni ja vanhin Manilan tyttäreni toistamiseen nalkuttavat ja naureskelevat,miten minä ensimmäisenä kotiovella taksista tai omasta autosta noustessani jätän perheen naiset istumaan sisään ovia aukomatta. Tapauksien takana voisi piillä täysi mielen jumiutuminen Manilan kaaosmaisesta liikennesumasta tai täydellinen mielen tylsyminen jatketun perheen kuskaamisesta eri puolille Metro Manilaa eri osoitteisiin yhteisistä sukujuhlista.
Lontoossa kyllä avaan marketin ovia vanhuksille ja yleensäkin naisväelle.
Tietyille naisluokille olen kyllä lopettanut kokonaan uksien avaamisen:
--Custom Housen tuilla elävälle valkoihoisnaisluokalle
--Burkahuivisille bengalinaisille
Kummassakin tapauksessa nämä naiset joko puhuvat kännykkään taikka toisilleen rynnätessään ovesta sisään tai ulos.Kiittämistä en ole odottanut,mutta vaikka edes pientä hymyä vastineeksi.
Valitettavasti ei kumpaakaan.
Ilmeisesti molemmissa naisryhmissä heidän omatkaan miehensä eivät koskaan ole elämässään edes raottaneet ovea kauniimmalle sukupuolelle.Monessa tapauksessa kauneuskin on vain katsojan silmässä,koska eräät brittinaiset näyttävät yhtä rumilta kuin miehensäkin.
Bengalimiesten olen yleensä nähnyt kulkevan kymmenen metriä vaimojensa ja lapsilaumansa edessä.

Vanhenemisen myötä olen samaistunut lisää isäni kanssa.
V.1985 isäni ollessa yhtä vanha kuin minä nyt eli 65-vuotias,rovasti otti mökin makuuhuoneessaan normaalit päivänokoset,joskus jopa pitovaatteet ja kumisaappaat jalassa suoraan rekolimaalta. Itse vedän hirsiä moneen otteeseen päiväsaikaan,mutta silmä sammuu silti kello yhdeksältä illalla mielenkiintoisestakin TV-ohjelmasta huoliatta. Kenkiä ja saappaita en kyllä pidä vuoteella.
Isärovasti oli aikainen ylösnousija ilmanhaistaja, joka ryhtyi keikkumaan mökin keittiössä jo aamuneljän aikoihin kahvinkeittoon koettuaan ensin katiskat ja verkot. Muun väen noustessa kesälomalaisina ja mökkivieraina joskus seitsemän ja kahdeksan välillä,rovasti oli vielä kerinnyt kattamaan pöydän,hakkaamaan saunapuut .Tiskipöydällä voi maata jo perattu ja suolattu uunihauki.

1984 Rovasti vaaterissa mökillä

Lontoossa herään jo kello neljä aamulla,vaikka aamutoimet yksiössä ovat kutistuneet Pauligin Presidentistä kiehautettuun suodatinkahviin ja Blackie-kissan syöttämiseen Whiskasin tonnikalapaloilla.Vaimon herätessä seitsemältä kannan aamukahvin tuorein leipomosta ostetuin croissanttien kera vuoteeseen. Omaa titteliäni kutsun Imported Houseboyksi .Filippiineillähän varakkaammissa perheissä on tapana pitää yhtä kotipiikaa,yhtä lastenhoitajaa,yhtä jokapaikan apupoikaa eli Houseboytä sekä puutarhuri-autonkuljettajaa.
Toimenkuvaani kuuluvat melkein kaikki palvelusväen työt.
Lapsenlapseni kutsuvat minua nykyään ukiksi.
Isärovastia myös kaikki siskoni lapset ja lapsenlapseni kutsuivat ukiksi.
Olen siis korotettu ukiksi toisessa potenssissa.

--Huomenuamuna tulloo pootapäevä!
--Aarinko laskee ruskona kirkkaaseen taevaaseen!
Isärovasti laukaisi ilmanhaistajana monasti mökkisaunan verannalta pellavapyyhe lantioillaan kylpemisen jälkeen.
Itse kerron lähimarketin intialaiselle myyjälle Ericille huomispäivän säästä,että ilma näyttää muuttuvan sateesta kylmemmäksi.
Eric utelee,mistä minä sen tiedän.
Sanon,että välilevyrikkoisen selkäruotoni ilmanpainemittari kertoo kolotuksesta,että sää vaihtuu.
Selkärankani ei ole kertaakaan valehdellut.
Se ennustaa tarkemmin kuin BBC:n metereologi.
Olen siis isäni poika ja ukki elämäni auringonlaskussa..

Kiilan Mäntyrinteen mökin auringonlaskun
 ruskoa vastarannalla kesällä 1968