 |
| 1949 Mercury Juhart 1967 |
Mercury Comet Calienten kanssa olin lopulta siirtynyt fyysisesti Ford-kerhoon.
Nelisenkymmentä vuotta olin vain piirrellyt jenkki-Fordien kuvia makulatuurille tai maalannut vesiväreillä A4-vesivärlehtiön arkeille. Kokemukseni kotikauppalan Ford Custom- ja Customline-pirssien polstereilta pikkukundina leimahtivat jälleen eloon ohjustellessani Calientea etusohvalta Manilan liikenteessä.
 |
| 2955 Manila,Escolta ja 1954 Ford Customline |
Yleisin jenkki-Ford Manilan tukkoisilla kaduilla ja varjoisilla kujilla oli 1965 Ford Mustang,joista moni savutti 1980-luvulla Isuzu-dieseleillä jo saastunutta ilmaa bensan korkean hinnan takia. Mieleeni tuli Kuuban havannalaiset 50-lukuiset jenkit,jotka savuttivat venäläisen Ladan,Moskvitshin ja Volgan neloskoneilla Fidelin kontrolloimassa autotuontipannassa.
Molaven taloni seinänaapurina ja takana rivitalon yhdessä autotallissa seisoi pitkään pölyyntymässä tummanvihreä,Steve McQueenin Bullitista kuuluisa 1968 Boss Mustangin serkku,omistajan vaivautumatta sitä edes pesemään.80-luvulla ei Manilassa ollut syntynyt sellaista Mustang-kuumetta kuin nykyään.
Wikipedia kertoo englanniksi Filippiinien Ford-tuotannosta seuraavaa:
 |
| 1940 Ford Fordor in Manila |
 |
| 1965 Ford Mustang 6-cylinder in Manila |
History
Ford`s history in the Philippines can be traced back to 1913 with the Ford Model T of the United States being assembled in the Philippines. In 1929, Henry Ford founded the Pilipinas Ford Car Works, Inc. (PFCW). In 1963, the company became the Ford Philippines Corporation (FPC) Production began in 1967 with the Fiera AUV, Escort sedan, Cortina sedan and Granada sedan. The original assembly plant was located in Sucat, Paranaque City, Metro Manila, while a body stamping plant was established in Bataan Province. In the late 1970`s and early 1980`s, the company introduced the Laser, Telstar, Econovan andCourier into the local market. The company changed its name to Ford Motor Company Philippines Inc. (FMCP) in 1997 and proceeded to launch US-made vehicles such as the Expedition, F-150, Clubwagon and Lincoln Town Car.
The new P4 Billion state-of-the-art Santa Rosa plant in Laguna Province opened in September 1999. The first car manufactured at the plant was the Ford Lynx, and the company began building the Mazda-based local Ford Ranger in March 2000. A truck assembly plant was opened in 1955.
In the early 2000`s, the company expanded its line-up with the introduction of the Escape SUV, Explorer SUV and Everest SUV. Towards the end of the decade, the Fiesta and Mustang were also introduced in the local market.
Ford Motor Company Philippines has been the most successful exporter of Completely Built-Up (CBU) vehicles from the Philippines. For over a decade, the company has been exporting Ford and Mazda passenger cars and compact SUVs to Thailand, Malaysia, Singapore, Indonesia and Vietnam.
 |
| 1980s Ford Fiera AUV |
Ford announced the consolidation of manufacturing operations in Southeast Asia and the cessation of plant operations at the Santa Rosa plant, citing the "lack of supply base and economies of scale." as the main reasons why the decision was made. 250 workers were affected by the decision, which Ford Philippines tried to resolve by offering them work at other Ford manufacturing facilities overseas.Its former plant site was sold off to either schools or other charitable institutions with manufacturing equipment sent off to other active manufacturing facilities or work with Ford Philippines' sales team.Despite this closure, Ford Philippines is opening more dealerships by the year 2015.
The Department of Labor and Employment has intervened in the matter, helping out Ford workers out of the job via jobs, livelihood training and financial assistance. Ford has also offered a severance package to its affected employees.
Ford Philippines has announced on May 3, 2013 that Kay Hart was appointed to be the managing director of the company, replacing Randy Krieger as he is currently appointed director, Marketing and Sales at Ford ASEAN.
Ford Philippines has achieved record vehicle sales in the Philippines for 2013 - making Ford the fastest-growing car brand in the Philippines and among the Top Four vehicle brands in the Philippines.
 |
| 1949/50 Ford Custom in Manila |
 |
| 1957/58 Ford Taunus 17M in Manila |
Manilassa kootuista jenkki-Fordeista komein oli 1970-luvun taitteen Ford LTD.joita firmojen ja valtion laitosten sikariporras käytti virka-autoinaan.
50-luvulla Ford Customlinet ja Customit olivat tavallisia takseja Manilan liikenteessä,kuten mun lounaissuomalaisessa savilaaksokauppalassa.Niitä Manilassa näkyi enemmin keltaisissa Yellow Cabin väreissä.
70-luku toi Fordilta jokamiehen Ford Fiera AUV:n eli Asian Utility Vehiclen,joka oli kovin kantillinen kuin kirveellä tehty hyötyauto kuten suomalainen Teijo,jota sai pick-upina,vanina ja jopa pikkubussina. 80-luku toi Mazdan naimakaupassa Ford Telstarit ja Laserit,jotka olivat pohjimmiltaan brändi-insinöörittyjä Mazdoja,joita monsuunisateiden ja taifuunien tulvavedet ruostuttivat himmeleiksi.
_(front),_Kuala_Lumpur+(2).jpg) |
| 1986 Ford Telstar TLX |
Naapurini ja taidemesenaattini Don Mario Penya aina käydessään tallissani ja lanaistudiossani ostamassa teoksiani,käci ostamassa Calienten compoundinsa autokokelmaan.Don Mario ajoi privaattishaföörin ohjaamana mustaa Mercedes 450 SLC-kupeeta..
Sitten meidän taloonkin ostettiin v.1998 se Beirutin taksimersu,kun rouvani päätti,että meilläkin voitaisiin siirtyä mustasta hautausauton värisestä jenkkirättikatosta autoilun yläluokalle..
 |
| 1966 Mercury Comet Caliente topdown ..musta kuten minullakin |
TOYOTA LANCRUISER FEROZA
Made in Marikina
---------------------------------------------------------
Mustan Mercury-ruumisauton mentyä myyntiin Jussin taidemesenaatille Don Mario Penyalle,joka asui naapurissa oman muuritetun intramuroscompoundinsa sisällä taideaarteineen, taloon ostetiin Toyota Landcruiser-jeeppi,joka Daihatsu Ferozan malliselta lasikuitukatoltaan oli Manilan Marikinassa rakennettu japanilaisen rungon päälle.
Marikinan kaupunki ei ollut kuuluisa ainoastaan jeeppipajoistaan,vaan kenkäteollisuudestaan.
Entinen rautaperhosrouva Imelda Marcos sai aina uuden kenkämuotisesongin aikana satoja kenkäpareja lahjaksi marikinalaisilta kenkäverstailta,että se suuri hullabaloo Imeldan kenkäfetismistä pitää paikkansa.
Imeldan kyllä ei tarvinnut maksaa kengistään Central Capital Regionin (pääkaupunkikeskusalue) kuvernöörinä.
Jussin Jeeppiä liikutti pulleilla maastorenkailla Toyota Coronan moottori..
Jos Lontoossa kutsutaan neliveto-SUV:tä Chelsean traktoreiksi,niin Jussin oma neliveto olisi ollut Makatin maasturi.
Makatihan oli Manilan moderni liikekeskus.
Auton säkäkorkeus oli oivallinen Manilan jatkuvissa kaatosateissa ja tulvissa..
Toyotat ovat maailmankuuluja hyvästä laadustaan ja luotettavuudestaan. Brittiläinen Top Gear-televisiosarjan autotoimittaja Jeremy Clarkson oli testannut Toyota Hilux-pickupin kestävyyttä upottamalla sen mereen,polttamalla sen,kolaroimalle sen muodottomaksi,muotoilemalla sitä purkukaivurin rautakuulalla ja nostamalla sen armeijan helikopterilla 30-kerroksisen lontoolaisen kunnan "sink estate"-purkutalon katolle.
Kerrostalo räjäytettiin ammattimiesvoimin ja Toyota,vaikkakin täysin muodottomana lähti käyntiin pienellä kaasuttimeen lurautetulla bensiinitilkalla.
Mutta filippiinolaisella insinöörin taitamattomuudella Danny D..vaimo nesikoispoika sai Jussin Toyotan alta aikayksikön rikki lainatessaan autoa silloin kun hänen äitinsä ja Jussi puskivat töitä pojan kalliin autoiluharrastuksen rahoittamiseksi sekä korjauskulujen maksamiseksi.
DD:llä oli erikoinen tapa ajaa kaikkien sateen kaivamien tiekuoppien läpi.
Jussi kerran huomauttikin pojalle,että autossa on vakiovarusteina kääntyvät etupyörät,jos ei sattumalta ole hoksannut sellaista aksessoria.
Pastori-inssipojan (hän kuului Born Again Christians-uskontokuntaan) ajotyyliin ilmeisesti ei edes Luojan käsikään pystynyt auttamaan taivaallisella autopilootilla.!
Jussi myi auton seisomasta tallissaan alihinnalla,mutta helpotuksella,ettei hänen nurkissa enää autoväkivaltaa harrastettu.
Vaimolleen hän mainitsi sivuhuomautuksella,että seuraavan auton tullessa carportiinsa,insinööripoika ei saa lähestyä sitä edes kolmen metrin etäisyydeltä.Hän pystyttäisi vaikka piikkilanka-aidan ympärille.
 |
| MB 200 W123 a la Beirut taxi.Juhart 2011 |
 |
| Molave Avenuen Mersu |
----------------------------
V.1998 Jussin vaimo saudirahoillaan päätti ostaa miehelleen auton syntymäpäivälahjaksi.
Jussi oli läkähtyä onnesta moisesta anteliaisuudesta,vaikka auto tultaisiin rekisteröimään vaimon nimiin ja hänet palkattaisiin talon kotseroksi eli privaattikuskiksi.
Oliko vaimon tarjous korvausta Danny D:n holtittomasta autovandalismista ja perheen yhdistämisyritystä sekä kahden toista kyyräilevän osapuolen sovinnnosta?..Sitä Jussi ei lähtenyt aprikoimaan.
Danny D ei koskaan salannut sisäistä vihaansa Jussia kohtaan,vaikka taloon tullessaan ruosteisella Nissan Sentrallaan jo portilla avasi leveän pinoymaisen ksenofobiahymynsä tervehdykseksi.
Hymy oli sitä insinööripojan feikki-irvistystä,jolla peitellään sisäistä pelkoa ja vihaa siitä ,että Jussi oli varastanut häneltä rakkaan äidin ja pohjattoman käteiskassan.
 |
| 1980 Nissan Sentra |
Kotonaan DD ei koskaan pessyt autoaan,koska veden sai ilmaiseksi äidiltään.
Poika ei vielä kärsinyt hydrofiluksesta eli vesipäästä.
Nytkin hän kävi vetämässä puutarhan pumpusta vesiletkun ensitöikseen ja heitti auton jalkatiloista märät ja homeentuneet lattiamatot Jussin leikkaamalle bermudanurmikolle kuivumaan.
Jussi seisoi seuraamassa Hope-filtterimenttoli suussaan pesumanooverejä hyräilemällä 70-luvun hittibiisiä--"I beg your pardon..I never promised you a Rose Garden.."
Inssipojan auton märäntyneet huopamatot jäivätkin siihen nurmikolle kuivumaan kuukaudeksi,kun Jussi lopulta heitti ne ohiajavan roska-auton lavalle eikä DD koskaan niitä kysellytkään. Siinä kävi ihan samanlaisesti kuin hole-in-the-wall bisneksen arabitoimitusjohtajan palisanteripöydän papereiden kanssa,jotka ajan hoitamina siirtyivät roskakoriin.
Aika hoitaa ikävät asiatkin.
DD taas korvasi lattiamattonsa vanhoilla Manila Bulletin-sanomalehdillä,mitkä toimivat imupaperina auton siivilämäisellä lattialla.
Auton hohtaessa ruostepilkkuisena kadunreunalla Jussin perhe sai luvan astua kyytiin.
Inssipoika ajoi hyvin varovaisesti koko matkan Quezon Cityn automarkkinoille,koskei Nissanin takaiskuvaimentajat toimineet,auton perän viistäessä kipinöiden kuolleitten poliisien eli liikenteen hidastusmakkaroiden yli.
Autossa keskusteltiin siitä minkälaista autoa Jussin perhe tarvitsisi eikä siinä vilkkaassa rupattelussa papinpojan mielipidettä koskaan kyselty.
 |
| 1996 Guadalupe Bridge,EDSA |
Jussikin piti suunsa lujasti kiinni kuin ziplockpussi,ettei tehtäisi äkkisuutuksissa täyttä U-käännöstä EDSA:n Guadalupen sillalla ja ajettu takaisin kotiin.
Hän pelkäsi jo etukäteen ,että vaimon ostamaan minivaniin hänet nimitettäisiin koko dela Cruz-suvun privaattikuskiksi,minä hän oli jo palvellut ensimmäisen Manila-autonsa oston jälkeen.
Mitä tilavampi auto,sitä enemmän kyyditeltäviä suvun synttäreiltä,häistä sekä kuoppaajaisista.
Satoja kertoja Jussi oli kyyditellyt hyvänahkaisena vaimonsa sukulaisia koteihinsa Manilan Pacon ja Makatin Buendian kaupunginosien sekä Paranaquen Mervillen asuntoalueen välillä.
DD vihdoin ajoi suuren käytettyjen autojen viiritetyn diilerin etupihalle,jonka markiisikankaisen katon alla seisoi puunattuna parisensataa autoa.
Auton viereen oli jostain tyhjästä astunut valkoiseen barong tagalog-paitaan pukeutunut diileri,joka avasi naisväelle oven kuninkaallisen hovilakeijan kumarruksella.
 |
| 1985 Dodge Caravan.Juhart 2011 |
Naisten seuratessa myyjää DD:n kanssa Jussi painui omia teitään kurkkailemaan vanien ikkunoista sisään,potkiessaan renkaita ja antamalla kätensä kulkea lokasuojan reunojen alta ruostevikoja ja pakkelia kollatessaan.
Hän etsi Toyotoiden,Mitsubishien ja Nissaneiden seasta amerikkalaista Dodge Caravania sekä Plymouth Voyageria,joilla oli sellainen turvanenä eli etunokka,mitä japanilaisilla tylppänenävaneilla ei ollut.
Peräkolareissa kun japanilaisten autojen kuskeilla katkeaa jalat,Jussi oli oppinut televisiosta seuratessaan jokailtaisia TV Patrolin uutisvälähdyksiä Metro Manilan karmeista ja verisistä liikenneonnettomuuksista.
Jussi etsi autosta turvallisuutta ja taloudellisuutta,mitä Chryslerin vanit tarjosivat samassa paketissa eli paksua jenkkipeltiä ja japanilaista talousmoottoria.
Dodgessa oli kylläkin Mitsubishin nelosmoottori.
Valitettavasti koko autoplaanilta ei sellaista yhdistelmää löytynyt,vaan muita japanilaisia People Carriereitä,jotka olivat muunnoksia pakettiautoista ja joissa sai valtavan määrän rämisevää peltiä pikkurahalla.
Jussi ei halunnut sellaisen Space Cruiser-jakeluauton kuljettajaksi.
Kurkkiessaan erään japanilaisen pakettikruiserin ikkunasta sisään Jussin nuorin tytär 5-vuotias Riitta juoksi hänen luokseen ilmoittamaan ilouutisesta,että äiti oli ostanut Mersun isälle.
Jussi löntysti vastahakoisena tyttärensä kädestä vetämänä paikalle,missä puoli dela Cruzin sukua oli ympäröimässä luunväristä Untertürkeimin ihmettä.
Hän ryhtyi tutkimaan tätä mersukatalogin perusmallin peltejä toteamalla pikaisesti ruiskutettuja make-up-ylimaalauksia ovissa sekä pientä maalin alta pilkoittelevaa aknepintaa lokasuojien huulissa.
Sisälle kurkattuaan ohjauspyörä näytti pehmeentyneen ja menisi vaihtoon aurinkorutosta,mutta kojetaulu oli säilynyt halkeamilta.
Istuinten beessinen T-Tex-keinonahka oli ehjä,mutta kuljettajan ja takaistuimen peräosa olivat menettäneet kimmokkeensa ja takapenkki hälytti jostain kuljetettavan mahtavasta elopainosta.
Diileri ryhtyi puolustelemaan.että auto oli ollut uudesta asti Mercedesin maahantuojan Columbia Motorsin omistajan rouvan shaföörin ajama auto ja Donja Rodriguez oli massiivinen 130-kiloinen teräskeiju.
Auton hansikaslokerosta löytyi paksu ja päivätty huoltokirja. Auton bensiininelosmoottori koeajoissa veti puhdikkaasti ilman pakoputkesta tupruttavaa sinistä savua..
Jussi kuiskasi vaimonsa korvaan auton vioista ja rouva sai tingattua ostohinnasta 20.000:ta pesoa.
Diileri sopi ajamaan seuraavana päivänä auton rekisteriotteineen Molaven talon eteen.
Mercedeksistä Jussilla oli kokemusta luotettavana dieseltaksina ja mielessään oli jo päättänyt,ettei koskaan seuraisi suomalaisten kontrahtityöläisten trendiä uuden vientimersun ostossa. Hänelle auto muistutti suomalaista taksitolppadieseliä ja heitellessään herjaa työkavereilleen,jotka Jubailin Finnvillassa olivat uppoutuneet paikallisen Juffali-mersudiilerin värikatalogeihin,että jokaisen mersun nähdessään hänelle tulee mieli vetää perstaskustaan lompakko mittarin näyttämän taksan maksamiseksi.
Vastaukseksi hän sai vain vihaisia silmäyksiä.
Nyt hänen piti syödä sanansa..
Auto saapuikin puunattuna ja vahattuna ja auton sisustan tuoksuessa fleurdelisin hehkeältä Sun-of-the-Gunilta,muovikiillokkeelta.
Auto näytti melkein uudelta portilla,kun silmiään siristeli keskipäivän auringopaisteessa.
Sitten nousivat ukkospilvet Molave Avenuen portin yläpuolelle ja mersu tummeni inssipojan astuttu näyttämölle.
DD alkoi rähjäämään auton rekisteripapereita selailtuaan diilerille,että OR eli Owner's Receipt oli vain xeroxkopio.Myyjä sanoikin tuovansa alkuperäisen LTO:n (Land Transportation Office eli katsastusasema) konttorilta heti seuraavana päivänä,koska siellä on päivisin pitkä jonotuslista.
Inssipojan niska alkoi punottamaan käskiessään diileriä ajamaan auton takaisin myyntiplaanille ja tulemaan takaisin täydellisten papereiden kanssa.
Jussi meni väliin sovittelemaan katsoessaan inssipojan tahdittomuuden pilaavan koko diilin.
Vaimokin astui rinkiin puolustamaan poikaansa käskemällä Jussia olemasta puuttumatta koko asiaan kehuessaan,että "Poika" tuntee paremmin paikalliset autodiilit kuin oma miehensä.
DD oli juuri saanut ensimmäisen työpaikkansa paikallisen KIA Motorsin huoltoinsinöörinä ja ostanut ikioman ensimmäisen autonsa paria kuukautta ennen.
Jussi piti silloin suunsa kiinni poistumalla kehästä,mainitsematta halkaistua sanaakaan,että oli ostanut suomalaisarabialaiselle firmalleen parisenkymmenen kattavan autofleetin busseineen,kuorma-autoineen,Mercedesin Putzmeister-betonipumppuautoineen ja niin poispäin..
Lisäksi hän oli tilannut suomalaistyökavereilleen Jubailin Juffalilta 25 Mercedestä Stuttgartin tehtaalta , katsoessaan olevansa jäävi kommentoimaan mitään autonostoista
Papinpoika oli näin saanut suoran arvonalennuksen tontillaan kuin aiemmin Riyadhin King Faisalin sairaalan materiaaliosaston inttaussuperviisorista varastotyöläiseksi pakistaanisuomalaisessa sanasodassa.
Poistuessaan kriisialueelta hän kommentoi dela Cruzeille,että niin kovaa melua ja pölyä nostetaan yhden vanhan Beirutin taksimersun ostosta. Hän poistuu takaperin sisälle nakkaamaan tuopillisen kylmää San Miguelia vihapölypilven kuivaamaan kurkkuunsa.
Viimeisinä lauseina äiti ja poika kuulivat verannan alumiinisen hyttysverkko-oven läimäyksessä:
--Tästä lähtien en puutu teidän äiti-poikasuhteeseenne ja tuo inssipastoripoikasi saa tässä ja nyt porttikiellon tässä osoitteessa Number 18 Molave Avenue..
--Yhden auton romuttaminen ja inssipojan kerska riitti minulle!
Jussi näki hyttysverkon takaa,miten DD:n niska ja naama punoittaen pakeni Nissan Sentraansa eikä pojasta kuulunut mitään pariin kuukauteen.
Vaimo oli juossut makuuhuoneeseen meikit itkusta valuneina poskille.... ja siitä alkoi se siunattu kahden viikon mykkäkoulu..
Mercedes jäi taloon samana päivänä diilerin käytyä iltapäivällä tuomassa alkuperäisen rekisteriotteen leimattuna.
Moneen kertaan auton ollessa viitisen vuotta talossa rouva väitti poikansa olleensa oikeassa.
Jussi uskoikin syyn olleen kahden vastakkaisen miehenkuvan välisessä skismassa,missä kumpikaan ei luottanut toisiinsa.
Fantasioissaan Jussi oli päättänyt panna filippiinolainapoikansa myyntiin alkuperäisellä kastetodistuksilla.
Maahan oli kuuluisa lapsenmyynnistä.
 |
| Mersu upoksissa Jeddassa Saudi Arabiassa.Juhart 2011. |
Oranssinen Pendong eli Brasilian Kupla
-----------------------------------------------------
Jussin tytär Hanna sai paljon oranssinvärisiä lahjoja debut.juhliensa kunniaksi.Tytär oli täyttänyt 18 vuotta.
Oranssi oli tytön lempiväri.
Tytön äiti oli ostanut tyttärelleen oranssisia käsiveskoja pinoittain.
Äitihän oli kuuluisa "Kassi-Alma",joka osteli Diorin,Guccin ja Jimmy Choon laukkuja kuin teräsperhosrouva Imelda Marcos kenkiä.
Lisäksi Hanna sai oranssisia korvankilluttimia,puhumattakaan filsuille tyypillisistä Disneyn eläinnukeista Tikusta ja Takusta eli Chip and Dalestä...oranssinvärisinä..
Oranssista chippendalekalustoa Jussi ei kyllä luvannut debutantin condoasuntoon,minkä tyttö jakoi neljän Saint Scholastica Collegen luokkakaverinsa kanssa Manilan Vito Cruzissa.
Jussi oli kyllä vielä kysäissyt oliko tyttärellä muita oranssitoiveita..ehkä matka Kalifornian Orange Countyyn,patteri hollantilaista Oranjebaum.kaljaa , vaiko Clockwork Orange-DVD,mikä isällä oli filmikirjastossaan.
Oranssinen uusi yllätys oli Jussille pulpahtanut esille alitajusta.
Beirutin mersu oltiin myyty pikkukonevikaisena Subic Bayn eräälle hautausurakoitsijalle,joka päätti muuttaa sen hauturiksi.
Jotenkin hänestä Untertükheimin taksimersu tuli saamaan eläkepäivikseen pappilan arvon mukaisen eläkepaketin ja repun selkäänsä kuin maallikkosaarnaaja Aku Rätyllä,vaikkakin peltisen,viedessään köyhiä ja rikkaita viimeiseen lepoon entisen Yhdysvaltojen laivastotukikohdan ja sataman sementerioihin eli hautuumaille.
 |
| 1995 Kia Pride |
Autoa Lolo parkitti molavepuun alla varjossa ja käytti sitä vain harvoin,koska tallissa tämä piti käyttöautonaan viininpunaista korealaista Kia Pridea.
Lolon pitkään sairastanut vaimo oli kuollut kuukautta aiemmin diabeteskomplilaatioihin,papan jäädessä yksin vartioimaan kahta autoaan ja taloaan.
Jussi oli monet kerrat udellut Lololta kuplan mahdollisesta myynnistä.,veteraanipuosun kerrottua auton menevän pojanpojalleen ylioppilaslahjaksi Iloilon kaupunkiin Negros Orientaliin.
Siitä huolimatta tämä brasilialainen oranssikupla päkätti sunnuntaiaamuisin Lolon kirkkoautona Jussin talon ohi messuun suuntanaan Mervillen eukaristisen pappisseminaarin kappeli.
Viikot auto seisoi molavepuun varjossa,vaikka joskus Lolo körötteli sillä asuinalueen portille saakka,koskei uskaltanut ajaa puomin alta vilkkaalle Merville Access Roadille,missä auton pelti voisi kolahdella.
Pappa käveli tavallisesti pääportilta ostoksilleen joko läheiseen leipomoon tai otti moottoripyörätaksin Balagbagin lihamarkettiin.
 |
| Balagbag Food Court |
Sitten Jussillekin välähti,että oranssinen kupla sopisi Hannan uudeksi debyylahjaksi.
Lolo lopulta pyysi 30.000:ta pesoa ja yllätykseksi Jussin vaimokin suostui kauppaan,koska Hanna oli ajokortti-iässä.
Jussi juoksi kadun yli koripallokentän läpi molavepuun juurelle,missä Lolo pesi sankovedellä kuplaansa, pyytämään tätä omalle Molave Avenuen verannalleen hieromaan kauppoja.
Noin tunnin sisällä ja parin Nescafe-kupillisen perästä vaimo laski Lolon maksaläikkäiseen kouraan 30.000:ta pesoa,ottamalla vastaan rekisteriotteen ja vakuutuspaperit.
Filippiinokulttuurissa perheen vaimo on pankkiiri ja taloudenhoitaja,Jussinkin kaihoisasti muistellessa aikoja montako kertaa hän oli tallettanut tähän pankkiin kuukausitilinsä ja jonka paraatioovet oltiin suljettu vuonna vuonna 1995.
Aluksi talletuspankin ovella roikkui lappu...Out for Lunch,sitten Bank Holiday ja lopulta Out of Business.
Jussin oma nostalgiamatka menneeseen kuplamaailmaan alkoi siitä,kun oranssinen Brasilian volkkari seisoi omassa autota.
 |
| Jussin brasilialainen kupla ja filippiiniläinen rouva |
--------------------------------------------------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti