 |
| Saudi-Mersu-kuorma-auto |
Palatakseni vielä Volvoihin,Pohjolan nopeimpiin traktoreihin,niin Saudissa Zahid Tractor edusti göteborgilaista merkkiä.Volvoja näkyi paljon maansiirtokoneina sekä kuorma-autokalustona,vaikka yleisin kuorma-auto Saudin teillä oli Jeddassa valmistettu oliivinvihreä Mercedes.
Manilassa Volvoa pidettiin luksusautona,jopa halvinta 240 DL:ää,puhumattakaan Mercedesistä,jollaisen hankin v.1998,joskin 1980-mallisen T-Tex-keinonahkapenkkisen 200-bensamallin,jota itse kutsuin Beirutin taksimersuksi.
Siitä myöhemmin jutussa.
 |
| Mun Olds Cutlass Supreme Pasay Roadilla poliisiratsiassa Juhart 1995 |
Kaipasin jotain erikoisempaa,ehkä rättikattoistakin jenkkiä,joita silloin Manilassa hyvin harva omisti.
Ajeskelin silloisella paikallisesti Manilan Marikinassa kootulla Toyota Land Cruiser Feroza Top- jeepillä,missä jopa oli ilmastointikin ja sitä kuljetti Toyota Coronan ja yleisimmän Manilan taksimallin 6R-neloskone.
 |
| 1995bMervillen asuinalueeni portti ja Land Cruiser Ferozani oikealla Juhart 1995 |
Ajelin sillä ympäri Metro Manilaa etsimässä sopivaa jenkkiä,mutta melkein kaikkien vihjeidenkin pohjalta löytämäni jenkit olivat paikallisen GM:n tehtaan kokoamia ja ruosteensyömiä, kuutoskoneisia ja kaksiovisia Chevrolet Chevelle Malibuita taikka Camaroita.
Manilalainen GM-myyjä Yutivo Corp. oli kuuluisa Yutivo Camaroistaan.
General Motors Philippines
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Yutivo Corporation perustettiin v.1953,jolloin GM-autoja ryhdyttiin kokoamaan uudessa Manilan tehtaassa.
Yutivo ei ollut General Motorsin fransiisi,vaan itsenäinen kokoonpanija ja edustaja. Amerikkalaisia GM:n merkkejä koottiin jo tehtaan perustamisesta asti,kuten:
--Chevrolet Bel Air 4-door
--Chevrolet Impala 4-door
--Chevrolet Malibu 2-door ja 4-door
--Chevrolet Camaro,Camaro Rallye
--Pontiac Parisienne (kanadalainen Bonneville)
--Buick Electra 225
Brittimalleja:
--Vauxhall Victor ja VX4-90
--Vauxhall Viva 2-door,4-door
Saksalaisia:
--Opel Rekord 2-door,4-door, Rekord Wagon 5-door
--Opel Ascona 4-door
--Opel Manta 2-door
--Opel Kadett 2-door,4-door.
Australialaisia:
--Holden Model KH-40
--Holden Wagon 5-door
--Holden Premier 4-door
--Holden Torana
Lisäksi Yutivo Corp. valmisti Chevroletin kuorma-autoja ja alustoja bussikoriteollisuudelle,kuten Liddelille,mikä kuului Yutivo Corporationiin..
Yutivo tuli kuuluisaksi v.1967/69-mallisista Yutivo Camaroista,jotka olivat varustettuja 2.2l-155hp-kuutoskoneilla.Ilmeisesti yhtäänV8-mallia ei valmistettu edes Rallye-mallisarjassa,mikä vastasi amerikkalaista Rallye Sportia.Camarot oltiin maalattu Opelin väriskaaloissa.Yutivo Camaron sai kolmilovisena manuaalina tai 2-vaihteisena automaattina.
Itse melkein olin kerran ostamassa 6-sylinterisen Yutivo Camaron Cavitesta,mutta auto oli laho ja ruosteen syömä.Päädyin ostamaan sen sijasta 1976-mallisen Oldsmobile Cutlass Supremen,toisen GM-merkin .
Yutivo Camaro oli kai Filippiinien vastine amerikkalaiselle Yenko Camarolle,vaikkakin eri voimanlähteillä.
Sitten kerran törmäsin Merville Acces Roadin Balagbagin markkinatorin parkissa erään filippiinomiehen,joka halusi ostaa Cutlassini.Tämä kertoi omistavansa amerikkalaisen Mercury- rättikaton,jos haluaisin tulla katsomaan sitä läheisellä Multinational-asuinalueella,jonne pääsi suoraan Mervillen ohi Moonwalk-tietä pitkin. Ford-miehenä menin heti lankaan kuultuani Mercurystä,joka kuulema oli vielä vanhaa malliakin..
Talon autokatoksessa todellakin seisoi musta 1966-mallinen Mercury Comet Caliente- avoauto,suorakylkisenä ja ehjin rättikatoin.Pienen muutaman korttelin ympärikoeajon perästä olin myyty mies ja vaihdoin päisin ilman välirahaa Oldssini Cometiin. Tiesin,että Cometeista karvaisin oli Cyclone-malli,mutta tällä kertaa kelpasi mulle kuuma Caliente,joka 3-vaihteisella Merc-O-Maticilla ja Mustangista tutulla 289 CID-V8:lla kulki tarpeeksi kovaa ja sileästi. Cometin kaikki aluskalut olivat tuttuja Ford Falconista.Silti mua ihmetytti Cometin erikoinen ja pajasepällä tehdyn näköinen avokattomalli,mikä kiinnittyi etulasin karmin päähän jätettyyn kapeaan peltikaton palaan,kuin jossain 50-lukuisissa brittiläisissä Ford Consul-Zephyr-Zodiac-mallien drophead-avomalleissa.Muutostyö oltiin voitu tehdä Pilipinas Fordin tehtaalla Sucatissa tai sitten jossain kotiverstaassa Comet Calient hardtop-mallista.
Mulle se kyllä kelpasi sellaisenaan,koskei Manilassa samanlaista koskaan tullut vastaan.
Opetin rouvaanikin ajamaan sillä silloin ,kun olimme joskus menossa paikallisiin filippiinokukkeloihin,missä tarjottiin San Miguel olutta sekä Ginebra San Miguel giniä vatsallisilla.
Tässä eräs kertomukseni rouvani mun kuskaamisesta turvallisesti kotiin yksistä lähistön maistijaisista:
Papinpojan viimeinen kabrioletti
--------------------------------------------------------
1996 kesäkuun yksi sunnuntai-ilta.
Molave Park Subdivision
Paranaque
Metro Manila
Toukokuussa papinpoika oli vaimoineen palannut Saudista lomille Manilaan.
Tallissa odotteli Jussia uusi lelu 1966-mallinen ja umpimusta avoauto Mercury Comet Caliente,mikä oli tullut vaihdossa 1976-mallisen Oldsmobile Cutlass Supremen kanssa päisin.
Jussi oli aina halunnut avoautoa.
Hän oli opettanut vaimoaan ajamaan ensiksi Mervillen privaattiasuinalueella erilaisista nelivetoautoista kootulla Toyota Land Cruiserilla,missä oli aito MacArthur-jeepin kori ja lasikuituinen Daihatsu Feroza-katto sekä korkeat maastoläskit allaan. Jussilla oli aiemmin ollut Bicolissa ex-Nancy-rouvansa kanssa punainen MacArthur-jeeppi,joka liikkui Toyota Coronan moottorilla,mutta se oli jäänyt Nancylle aurinkotaloineen kipurahoina sinne eteläiseen Bicolin provinssiin.
Autokouluautona ohjaustehoton maasturi oli raavaalle miehellekin vaikea ajettava,mutta rouva muutamaan katutolppaan törmättyään ja muutamia naapureiden bermudanurmikoita maastorenkailla myllättyään päätyi pysymään kadulla.
Gerry ajaa yleensä hitaasti.
Näin hän aina ajaa palatessamme asuinalueemme kukkeloista,missä alkoholia ollaan tarjottu aamukolmeen asti.
Gerry ei käytä alkoholia paljon..ehkä joskus vain valkoviinilasillisen ,vaikka hänen edesmennyt Catalina-äitinsä Baguiossa viihtyi päivisin naapurin rouvien mahjongpöydissä San Miguel-ginin vahvistamana.Apteekkari Antero Dela Cruz perheen päänä joutui monasti hakemaan rouvansa naisistujaisista köksäämään perheelle illallista Session Roadin apteekkinsa suljettuaan.
Gerry pitää kabrioletin ohutrinkisestä ohjauspyörästä kiinni punalakatut sormet rystysistä valkoisina ja sievä leuka eteenpäin sojottaen.
Vaimoni kauneus saa minut monesti melkein pyörtymään,vaikka hiljakkoin hänen poskilihaksensa ovat alkaneet laskeutumaan iän mukana ja silmien alustat tummumaan jatkuvista kardiologiahoiturin yötuureista.
Hänen kastanjanväriseksi muuttunut tukkansa hehkuu rusottaen keltaisten katulamppujen valossa.
Hänen ei tarvitsisi värjätä hiuksiaan harmauden peitoksi,vaan tekee sen vain mielensä piristykseksi ja peittääkseen pikimustat filippiinohiuksensa,joista Pohjolan naiset olisivat vain kateellisia.
Itse katselen silmät sirrellään tuulilasista omaa pellemäistä ja otsauurteista pläsiäni.
--Toivottavasti rouva antaa anteeksi muutamasta lisäpaukusta ja mahallisesta San Miguelin Pale Pilseniä?
Se kyllä ymmärtää,etten osta kotiin kaljaa kuin lauantaiehtoisin,vaikka on useasti suuttunut siitä ja käskenyt vaihtamaan kortteeria,etenkin silloin,kun olen kutsunut naapureiden filippiinoherroja nauttimaan talon etuverannalle nauttimaan Manilan lentokenttäterminaalin taxfreejuomia.
Se on jopa lääkärikirjasta keltaisella markkeritushilla vedellyt otsikoiden yli kirjoituksia alkoholismista ja kyräillyt puhelakossa viikon kärsimyksiäni detoksissani.
Yleensä olen päässyt jaloilleni päivässä.
Luovia taiteilijoita Gerry ei ole koskaan ymmärtänyt,koskei niiden käyttäytymismalleja koskaan löydy Encyclopedia Britannicasta eikä sydänteho-osaston hoitoprotokolleista.
Olemme yhdessä sen kanssa kestäneet monia muita koettelemuksia,hän sydäntehohoiturina ja minä nykyisenä taiteiljankuvana sekä entisenä arabialaisfirmojen ostopäällikkönä. Asuinpaikatkin ovat vaihtuneet kuin Bonnien ja Clyden pakomatkoilla,vaikka kivisokkelitalo on pysynyt Manilassa ankkuripaikkana.
Olemme kuin kaksi lainsuojatonta paossa jossain betoniluolassa Manilan privaattiasuinalueella.
Gerry ajaa varovaisesti väistämällä vastaantulevia asuinalueen pääportista autoja,jotka filippiinotavan mukaisesti ajavat pitkät valot päällä.
Niiden ajajat eivät tunne ohjaupylväässä olevan mitään valokytkimiä tai jos löytävät sellaisen,eivät tiedä,että sieltä voisi löytyä lyhkäset ja jopa parkkivalotkin.
Vilkutkin niille ovat turhia kapineita,koska vain hullut ulkomaalaiset käyttävät sellaisia.
Jouduin sisrstämään yhä enemmän silmiäni sokeuttavissa valokeiloissa rouvan ajaessa mielestäni juopuneita puhelin- ja valotolppia ja autoja väistellen noin kahtakymppiä.
Hän yhtäkkiä kääntyy vasemmalle kotiporttiamme kohti ja nytkäyttää pitkän ja mustan kabrioletin tolppien välistä talliluiskalle, auton oikean kyljen kirskuessa takorautaportista vääntyneen miekanteräkoristeen piirtäessä valkoisen vauhtiviivan mustaan selluloosaväriin.
Gerry vetäisi avaimen virtalukosta pistämällä ne mustaan Louis Vuiton-nahkaveskaansa alkamalla tönimään minua sillä ulos hanttimiehen ovesta päivällä leikkaamalleni bermudanurmikolle.
Liukumalla putosin mahalleni nurmikolle nelivetoasentoon,mutta onnistuin jotenkin nousemaan portinpylvääseen tukien pystyasentton
Nuppiini oli hiljaa kiivennyt kauhukuvia vanhuudesta,koska selkäruotorikosta puutunut vasen kinttu ei edes selvinpäinkään toimi normaalisti ja oikean jalan nilkka oli luutunut väärin kerran hypättyäni kuormapalettipinon päältä King Faisal-sairaalan materiaali-inventaarion aikana lääkevaraston betonilattialle.
Gerry on sanonut,että ryhtinikin on kumartunut kuin vanhalla ukolla ja miestissit roikkuvat läpykköinä luisen rintakehän päällä kuin työrukkasen peukalot pystyssä verstaan naulassa..
Hän usein jopa läiskii kämmenellä selkääni kuin sadomasokistinen Mabini Streetin hierojatyttö istuessani tuntitolkulla kyyryssä tietokoneen monitorin edessä.
Vihdoin astuessamme makuuhuoneeseen koettelen kielenkärjelläni huuliani ja kitalakeani,etten ole vain unohtanut yläleuan tekareita isäntäväen vessan lasihyllylle tai oksentanut niitä niiden vessanpönttöön.
Gerry istuutui rottinkivuoteen reunalle potkaisemalla Clarksin nahkakengät marmorilattialle.
--Voistikos Jussi hieroa vähän jalkojani,kun jalkateräni ovat niin puuduksissa?
--Ne on niitä diabeteskipuja!
Otan hänen pienen numero viiden lattajalan käteeni ja alan hieroa.
--Ei ninn kovaa!
Gerry kiljaisi kivusta.
--Ihan varovaisesti..en ole puusta veistetty kuin Manilan katedraalin Neitsyt Maaria!
Katson pikkunärkästyksessäni tämän kasvoja,mitkä profiilista näyttivät välistä kuunvalossa ternoleninkiseltä filippiinokaunottarelta ja sitten sikaria polttavalta igorotrouvalta.
jatkuu...
 |
| Yutivo Corpin Opel Ascona-mainos |
 |
| Yutivo Corpin Opel Kadett |
Yutivo Corporation perustettiin v.1953,jolloin GM-autoja ryhdyttiin kokoamaan uudessa Manilan tehtaassa.
Yutivo ei ollut General Motorsin fransiisi,vaan itsenäinen kokoonpanija ja edustaja. Amerikkalaisia GM:n merkkejä koottiin jo tehtaan perustamisesta asti,kuten:
--Chevrolet Bel Air 4-door
--Chevrolet Impala 4-door
--Chevrolet Malibu 2-door ja 4-door
--Chevrolet Camaro,Camaro Rallye
--Pontiac Parisienne (kanadalainen Bonneville)
--Buick Electra 225
 |
| Yutivo plant lay-out |
 |
| 1967 Yutivo Camaro Rallye |
 |
| 1967 Vauxhall Victor in Manila |
Brittimalleja:
--Vauxhall Victor ja VX4-90
--Vauxhall Viva 2-door,4-door
Saksalaisia:
--Opel Rekord 2-door,4-door, Rekord Wagon 5-door
--Opel Ascona 4-door
--Opel Manta 2-door
--Opel Kadett 2-door,4-door.
 |
| 1970 Holden LC Torana Sl Straight Six |
Australialaisia:
--Holden Model KH-40
--Holden Wagon 5-door
--Holden Premier 4-door
--Holden Torana
Lisäksi Yutivo Corp. valmisti Chevroletin kuorma-autoja ja alustoja bussikoriteollisuudelle,kuten Liddelille,mikä kuului Yutivo Corporationiin..
 |
| Liddellin v.1948 Chevrolet-bussi |
Itse melkein olin kerran ostamassa 6-sylinterisen Yutivo Camaron Cavitesta,mutta auto oli laho ja ruosteen syömä.Päädyin ostamaan sen sijasta 1976-mallisen Oldsmobile Cutlass Supremen,toisen GM-merkin .
Yutivo Camaro oli kai Filippiinien vastine amerikkalaiselle Yenko Camarolle,vaikkakin eri voimanlähteillä.
Sitten kerran törmäsin Merville Acces Roadin Balagbagin markkinatorin parkissa erään filippiinomiehen,joka halusi ostaa Cutlassini.Tämä kertoi omistavansa amerikkalaisen Mercury- rättikaton,jos haluaisin tulla katsomaan sitä läheisellä Multinational-asuinalueella,jonne pääsi suoraan Mervillen ohi Moonwalk-tietä pitkin. Ford-miehenä menin heti lankaan kuultuani Mercurystä,joka kuulema oli vielä vanhaa malliakin..
Talon autokatoksessa todellakin seisoi musta 1966-mallinen Mercury Comet Caliente- avoauto,suorakylkisenä ja ehjin rättikatoin.Pienen muutaman korttelin ympärikoeajon perästä olin myyty mies ja vaihdoin päisin ilman välirahaa Oldssini Cometiin. Tiesin,että Cometeista karvaisin oli Cyclone-malli,mutta tällä kertaa kelpasi mulle kuuma Caliente,joka 3-vaihteisella Merc-O-Maticilla ja Mustangista tutulla 289 CID-V8:lla kulki tarpeeksi kovaa ja sileästi. Cometin kaikki aluskalut olivat tuttuja Ford Falconista.Silti mua ihmetytti Cometin erikoinen ja pajasepällä tehdyn näköinen avokattomalli,mikä kiinnittyi etulasin karmin päähän jätettyyn kapeaan peltikaton palaan,kuin jossain 50-lukuisissa brittiläisissä Ford Consul-Zephyr-Zodiac-mallien drophead-avomalleissa.Muutostyö oltiin voitu tehdä Pilipinas Fordin tehtaalla Sucatissa tai sitten jossain kotiverstaassa Comet Calient hardtop-mallista.
Mulle se kyllä kelpasi sellaisenaan,koskei Manilassa samanlaista koskaan tullut vastaan.
Opetin rouvaanikin ajamaan sillä silloin ,kun olimme joskus menossa paikallisiin filippiinokukkeloihin,missä tarjottiin San Miguel olutta sekä Ginebra San Miguel giniä vatsallisilla.
Tässä eräs kertomukseni rouvani mun kuskaamisesta turvallisesti kotiin yksistä lähistön maistijaisista:
Papinpojan viimeinen kabrioletti
--------------------------------------------------------
 |
| 1966 Mercury Comet Caliente.Papinpojan viimeinen kabrioletti |
Molave Park Subdivision
Paranaque
Metro Manila
Toukokuussa papinpoika oli vaimoineen palannut Saudista lomille Manilaan.
Tallissa odotteli Jussia uusi lelu 1966-mallinen ja umpimusta avoauto Mercury Comet Caliente,mikä oli tullut vaihdossa 1976-mallisen Oldsmobile Cutlass Supremen kanssa päisin.
Jussi oli aina halunnut avoautoa.
Hän oli opettanut vaimoaan ajamaan ensiksi Mervillen privaattiasuinalueella erilaisista nelivetoautoista kootulla Toyota Land Cruiserilla,missä oli aito MacArthur-jeepin kori ja lasikuituinen Daihatsu Feroza-katto sekä korkeat maastoläskit allaan. Jussilla oli aiemmin ollut Bicolissa ex-Nancy-rouvansa kanssa punainen MacArthur-jeeppi,joka liikkui Toyota Coronan moottorilla,mutta se oli jäänyt Nancylle aurinkotaloineen kipurahoina sinne eteläiseen Bicolin provinssiin.
Autokouluautona ohjaustehoton maasturi oli raavaalle miehellekin vaikea ajettava,mutta rouva muutamaan katutolppaan törmättyään ja muutamia naapureiden bermudanurmikoita maastorenkailla myllättyään päätyi pysymään kadulla.
Gerry ajaa yleensä hitaasti.
Näin hän aina ajaa palatessamme asuinalueemme kukkeloista,missä alkoholia ollaan tarjottu aamukolmeen asti.
Gerry ei käytä alkoholia paljon..ehkä joskus vain valkoviinilasillisen ,vaikka hänen edesmennyt Catalina-äitinsä Baguiossa viihtyi päivisin naapurin rouvien mahjongpöydissä San Miguel-ginin vahvistamana.Apteekkari Antero Dela Cruz perheen päänä joutui monasti hakemaan rouvansa naisistujaisista köksäämään perheelle illallista Session Roadin apteekkinsa suljettuaan.
Gerry pitää kabrioletin ohutrinkisestä ohjauspyörästä kiinni punalakatut sormet rystysistä valkoisina ja sievä leuka eteenpäin sojottaen.
Vaimoni kauneus saa minut monesti melkein pyörtymään,vaikka hiljakkoin hänen poskilihaksensa ovat alkaneet laskeutumaan iän mukana ja silmien alustat tummumaan jatkuvista kardiologiahoiturin yötuureista.
Hänen kastanjanväriseksi muuttunut tukkansa hehkuu rusottaen keltaisten katulamppujen valossa.
Hänen ei tarvitsisi värjätä hiuksiaan harmauden peitoksi,vaan tekee sen vain mielensä piristykseksi ja peittääkseen pikimustat filippiinohiuksensa,joista Pohjolan naiset olisivat vain kateellisia.
Itse katselen silmät sirrellään tuulilasista omaa pellemäistä ja otsauurteista pläsiäni.
--Toivottavasti rouva antaa anteeksi muutamasta lisäpaukusta ja mahallisesta San Miguelin Pale Pilseniä?
Se kyllä ymmärtää,etten osta kotiin kaljaa kuin lauantaiehtoisin,vaikka on useasti suuttunut siitä ja käskenyt vaihtamaan kortteeria,etenkin silloin,kun olen kutsunut naapureiden filippiinoherroja nauttimaan talon etuverannalle nauttimaan Manilan lentokenttäterminaalin taxfreejuomia.
Se on jopa lääkärikirjasta keltaisella markkeritushilla vedellyt otsikoiden yli kirjoituksia alkoholismista ja kyräillyt puhelakossa viikon kärsimyksiäni detoksissani.
Yleensä olen päässyt jaloilleni päivässä.
Luovia taiteilijoita Gerry ei ole koskaan ymmärtänyt,koskei niiden käyttäytymismalleja koskaan löydy Encyclopedia Britannicasta eikä sydänteho-osaston hoitoprotokolleista.
Olemme yhdessä sen kanssa kestäneet monia muita koettelemuksia,hän sydäntehohoiturina ja minä nykyisenä taiteiljankuvana sekä entisenä arabialaisfirmojen ostopäällikkönä. Asuinpaikatkin ovat vaihtuneet kuin Bonnien ja Clyden pakomatkoilla,vaikka kivisokkelitalo on pysynyt Manilassa ankkuripaikkana.
Olemme kuin kaksi lainsuojatonta paossa jossain betoniluolassa Manilan privaattiasuinalueella.
Gerry ajaa varovaisesti väistämällä vastaantulevia asuinalueen pääportista autoja,jotka filippiinotavan mukaisesti ajavat pitkät valot päällä.
Niiden ajajat eivät tunne ohjaupylväässä olevan mitään valokytkimiä tai jos löytävät sellaisen,eivät tiedä,että sieltä voisi löytyä lyhkäset ja jopa parkkivalotkin.
Vilkutkin niille ovat turhia kapineita,koska vain hullut ulkomaalaiset käyttävät sellaisia.
Jouduin sisrstämään yhä enemmän silmiäni sokeuttavissa valokeiloissa rouvan ajaessa mielestäni juopuneita puhelin- ja valotolppia ja autoja väistellen noin kahtakymppiä.
Hän yhtäkkiä kääntyy vasemmalle kotiporttiamme kohti ja nytkäyttää pitkän ja mustan kabrioletin tolppien välistä talliluiskalle, auton oikean kyljen kirskuessa takorautaportista vääntyneen miekanteräkoristeen piirtäessä valkoisen vauhtiviivan mustaan selluloosaväriin.
Gerry vetäisi avaimen virtalukosta pistämällä ne mustaan Louis Vuiton-nahkaveskaansa alkamalla tönimään minua sillä ulos hanttimiehen ovesta päivällä leikkaamalleni bermudanurmikolle.
Liukumalla putosin mahalleni nurmikolle nelivetoasentoon,mutta onnistuin jotenkin nousemaan portinpylvääseen tukien pystyasentton
Nuppiini oli hiljaa kiivennyt kauhukuvia vanhuudesta,koska selkäruotorikosta puutunut vasen kinttu ei edes selvinpäinkään toimi normaalisti ja oikean jalan nilkka oli luutunut väärin kerran hypättyäni kuormapalettipinon päältä King Faisal-sairaalan materiaali-inventaarion aikana lääkevaraston betonilattialle.
Gerry on sanonut,että ryhtinikin on kumartunut kuin vanhalla ukolla ja miestissit roikkuvat läpykköinä luisen rintakehän päällä kuin työrukkasen peukalot pystyssä verstaan naulassa..
Hän usein jopa läiskii kämmenellä selkääni kuin sadomasokistinen Mabini Streetin hierojatyttö istuessani tuntitolkulla kyyryssä tietokoneen monitorin edessä.
Vihdoin astuessamme makuuhuoneeseen koettelen kielenkärjelläni huuliani ja kitalakeani,etten ole vain unohtanut yläleuan tekareita isäntäväen vessan lasihyllylle tai oksentanut niitä niiden vessanpönttöön.
Gerry istuutui rottinkivuoteen reunalle potkaisemalla Clarksin nahkakengät marmorilattialle.
--Voistikos Jussi hieroa vähän jalkojani,kun jalkateräni ovat niin puuduksissa?
--Ne on niitä diabeteskipuja!
Otan hänen pienen numero viiden lattajalan käteeni ja alan hieroa.
--Ei ninn kovaa!
Gerry kiljaisi kivusta.
--Ihan varovaisesti..en ole puusta veistetty kuin Manilan katedraalin Neitsyt Maaria!
Katson pikkunärkästyksessäni tämän kasvoja,mitkä profiilista näyttivät välistä kuunvalossa ternoleninkiseltä filippiinokaunottarelta ja sitten sikaria polttavalta igorotrouvalta.
 |
| Ternopukuinen filipinaleidi Juhart 2012 |
 |
| Cigar chomping Igorot Lady Juhart 2005 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti