tiistai 16. elokuuta 2016

Brasilian oranssinen Kupla.Vanhan roddarin muistelmat.4.Punatulkusta Megatähdeksi.

1965 VW 1200 Aurora Boulevardilla
Brasilian Volks seisoi riisuttuna ja alastomana sekä meikit pestyinä Molave Avenuen tallissa kuin Rio De Janeiron tanssijatar sambafestivaalien jälkeisenä aamuna.
Nokkapellin alla sijaitseva pakaasiosasto varapyöräsyvennyksin kiilsi pestynä,kollattuani vielä,ettei varapyöräkotelon pohja ollut puhkiruostunut,mikä yleensä vaatisi hitsausta korjauspalalla.
Onnekseni vältyin hitsaamiselta,johon olisi tarvinnut kutsua paikalle Merville Access Roadilta kaasuhitsarin happi-asetyleenipulloineen.
Boxtype Mitsubishi Lancereitä Manilassa
Taloni vastapuolella naapurinrouvan Mila Medillan oranssinpunaisen Mitsubishi Lancer Boxtypen samainen hitsari ja autopeltiseppä oli hitsannut melkein kynnyskoteloista ovien puoliväliin ympäriinsä uudesta pellistä...kahden kookospalmun alla..koripallokentän reunassa.
Samassa palmulehdossa hitsari oli maalannut Lancerin kirkkaan oranssinpunaiseksi..aivan kuin uudeksi.Ihmettelin hitsarin kärsivällisyyttä,miten tämä amerikkalaisittain rappasi Lancerin pellit kokonaan hiontapakkelilla,jonka hiontapöly levisi koripallokentän kyljen palmunoksille harmaaksi viltiksi...mikä muistutti minua vuoden 1991 Pinatubo-tulivuoren purkauksen puhaltamasta lahar-laavapölystä. Milan Joseph-broidi oli erinomainen autonikkari,joka olisi samoin voinut tehdä peltihommat Lanceriin.mutta sillä hetkellä hän oli Saudissa Caterpillar-mekaanikkona Zahid Tractorilla Dammamissa.
1958 VW Schiebedach
Joseph kerran oli käynyt Milan luona 1958-mallisella Volks 1200-mallilla,jonka hän oli rakentanut ruosteisesta aihiosta hienoksi grafiitinharmaa-metalliväriseksi kaunottareksi,jopa verhoilemalla sisustan uusiksi.Volks oli vielä oikea Schiebedah-malli rullattavalla kangaskatolla,jollaisen kyytiin olin kerran päässyt Turussa 70-luvun taitteessa. Auton omisti Turun yliopistossa opiskeleva kaverini,joka oli ostanut sen Hampurista..hurjastelemalla sillä Turun katuja ovaaleilla saksalaisilla tullikilvillä..
Josephin Volksista ilmeisesti sain kipinän oman brasilialaiseni sisustan uudelleen verhoilemiseksi. huudahtamalla itselleni filippiiniläisesti ajatuslampun syttymisestä.."Jesus-Maria Hosep""
Kävin Volksilla Merville Access Roadilla yhdestä autoverhoomosta ostamassa rullan valkoista ovivinyyliä ja vaahtomuovia,josta menisivät ovipaneeleihin ja takaosan sivupaneleihin.
Autotallini vapaa-ajalla.Seinällä mersufreskoni
Käytin alkuperäisiä ovien vinyylipaloja malleina uusien leikkaamiseksi,liimaamalla ne kontaktisprayllä uusiin ovipaneleihin,jotka olin loihtinut sähköjigisahalla leikkaamalla vanhojen ja pehkaantuneiden pahvipaneleiden tilalle varttituuman vanerista. Pieneksi kustomiksi ruuvasin muutamat kromikantaiset ruuvit panelien reunoihin.
Samasta varttituuman vanerista kyhäsin kojetaulun alle keskikonsolin,johon asensin uuden cd-soittimen oranssisellä ledinäytöllä, Konsolin vuorasin lopuksi valkoisella vinyylillä.Saudista ostamani Pioneerin kaiutinparit asensin jalkatilan sivupaneeleihin ja takaosan pakaasitilan saranoituun kanteen,jonka samoin olin duunannut vanerista,jonka samaten verhoillut valkoisella vinyylillä.
Brasilialaiseni tallissa
Lisäkustomiksi asensin kojetaulun radiokoloon vanhan Mercury Comet Calienteni FM-AM-nappularadion näytille,joskin toosassa ei koskaan ollut elonmerkkejä...näytti vain komealta..
Volksin kojetaulu ei ollut täysin peltinen,vaan sen kehys oli mustaa muovia,jonka kiillotin ja puhdistin Armor Allilla.

Volksworld Manilassa
---------------------------------------------
Olin siksi onnekas Volksin varaosien saamisen helppoudesta,koska Pasay Cityssä puolen tunnin ajomatkan päässä oli oikea Volksworld eli kokonainen katu täynnään Kupla-Volksien varaosamyymälöitä Taft Avenue Extensionissa. Hinnatkin olivat edullisia,etenkin meksikolaisissa ja brasilialaisissa varaosissa.Ostobudjettina käytin Beirutin mersuni myyntirahoja,joita meni monenlaiseen krääsään brasilialisen kosmeettisiksi ja teknisiksi parannuksiksi.
Nards VW Parts-liikkeestä Edisonin varrelta Pasayn San Isidrossa ostin takavaloumpiot laseineen vaihtamalla alkuperäiset 65-malliset perätuikut rumien ja isojen ja pyöreiden 70-lukuisten mulkkujen tilalle,Nardsin lähellä erikoisuutena sijaitsi myös Finlandia Street.
Maalasin umpiot oranssisella autospraymaalilla,jota satuin löytämään Bicutanin HyperShoemartin ostarin yhdestä rautakaupasta asuinalueeni lähistöltä.
DevilBiss Advance HD
Oranssispraymaali mallasi yksiyhteen Volksin maalin kanssa.Automaalauksessa olin saanut jo harjoittelua Beirutin Mersussa,jonka konepeiton ja ovet olin maalannut Lontoossa ostamallani sähkökompuralla ja DevilBiss-Advance HD-ruiskulla luunväriseksi,koska Universal Motorsin Mercedes-diilerin pikameikkaajat olivat ruiskineet ovet huolimattomasti laikukkaiksi..
Mersun bensatankin kannen vein mukanani Merville Access Roadin automaalikauppaan,missä filippiinomyyjä sekoitti paikan päällä Dupontin akryylimaaleista käsituntumalla eri purkeista uuden luuvärin Ditzlerin ohentimilla.Silloin ei ollut kellään käytössä minkäänlaisia digitaalisia automaattisekoittajia,joilla maalikoodin mukaan saisi mallaavat sävyt.
Käsisekoituksella filippinomyyjä sai täydellisen sävyn maaliin...
Volksin komistamiseksi ostin Volkworldistä takalokasuojien kromiset kivisuojat ja nokkapellin alle kromiset ja kaksiääniset äänitorvet. Koko pakaasitilan lattian verhoilin harmaalla vinyylillä,piiloittamalla kaikki johdot ja sulakerasiat sen alle. Lyhyt stereoantennikin mahtui asennettuna pakaasitilan sisäseinälle.
Merville Caltex
Asennettuani etuistuimet takaisin,pääsin näyttämään meikattua oranssinpunaista Megatähteäni Merville Parkin Caltex-asemalle ja täyttämään sen tankin 100 pesolla Superia.
Entinen rasvafarkkuinen ja teepaidastaan hitsauskipinöistä resuinen automekaanikkoni,nyt Caltexin siistissä sinisessä univormussa (ja joka oli tehnyt Mersuuni kansirempan ja jakohihnan vaihdon tallissani),aukaistuaan nokkapellin tankkaukseksi,oli yllättynyt Volksin uudesta ja siististä pakaasitilasta ja valkovinyylisestä sisustuksesta,peukuttamalle minulle,kun pyyhkäisin takaisin Merville Parkin portista sisään.
Toiset peukutukset sain Merville Access Roadin autoverhoilijalta,kun sattumoisin parkkeerasin tämän verstaan eteen,käydessäni viereisessä autosähköliikkeessä vaihtamassa releboksia. Samassa autsähköliikkeessä olin uusinut koko johtosarjan jonkun edellisen omistajaekspertin kotitallissa väsäämän käärmeenpesän tilalle 1990-luvulla..

Roxas Boulevardin ylikulkusilta
korjauksessa
Manila 1990-luvulla
-----------------------------------------------------------------------
Erolahjanaan presidentti Cory Aquino jätti Manilaan EDSAn ja Roxas Boulevardin ylle kauan jo viivästyneet ylikulkusillat.Vuosikymmenen kestäneiden vallankaappausyritysten jälkeen ilmassa oli jonkinlaista toivonkipinää uudelle vuosikymmenelle ja alkusoitoksi uudelle vuosituhannelle,jonka Aasia oli ominut itselleen..ainakin teoriassa.Presidentti Fidel Ramosin aikana aloitettin Taivastie- eli Skyway-projekti,joka kulki South Superhighwayn yllä,tarkoituksenaan yltää Magallanesista etelään Alabangiin,Ramosin kotikonnuille.Ramosin presidenttikauden päätyttyä vuosikymmenen lopussa Joseph "Erap" Estradan presidenttikauden alkuun.Taivastietä oltiin rakennettu vain puolitiehen Bicutaniin saakka.lähelle kotialuettani. Erap pisti hankkeen jäihin.Vielä v.2005 palatessani Lontooseen ,
Skyway tänään
Bicutanista Alabangiin johtavalla etapilla seisoivat vain Taivastien kannatuspilarit,
Valitettavasti kaikki ei mennyt toivomusten mukaan.
Sähkökatkokset kiihdyttivät Johnny Tanin hiljaisten Denyo-generaattorien ostoa,etenkin rikkaiden asuinalueilla,missä niistä muodostui uusi kotitalouskonemerkki.
V.1990 Baguion maanjäristys melkein lamaannutti vuoristokaupungin,Hyatt-hotellin murennettua hautakummuksi sadoille ihmisuhreille, Baguiota oltiin pidetty Luzonin saaren pidettyimpänä matkakohteena.
13.6.1991 Pinatubon purkaus
V.1991 Zambalesin provinssin Pinatubo-tulivuoren purkaus kiihdytti Yhdysvaltojen armeijan tukikohtien poismuuttoa.uhkaamalla tuhota useita suuria kaupunkeja Luzonin saarella. 7 vuoden aikana sadekausina pohjoiseen päin matkailua uhkasivat lahartuhkapilvivaroitukset uutisissa..
Säätiedoituksissa Abacan,Cumain ja Porac olivat vakionimiä geologian sanakirjassa niille,jotka pelkäsivät laavavyörymiä.

Automaailmassa Nissan Vanettesta tuli myyntiennätys. Nissan Sentra samoin poiki farmarihatchbackin,Californian.Nissan tarjosi myös suosittuja automaattilaatikkoa ja 16-venttiilisiä koneita. Nissan Maxima väisti sivuun Bluebirdille ja Bluebird  myöhemmin Altimalle.
Nissan Patrolia pidettiin kalliina Jeeppinä.
kenraali Rodolpho
Biazon
Muistan 80-luvun lopulta niiltä vallankaappausyritysten ajoilta,kun kävimme vaimoni sedän,maan entisen puolustusvoimien komentajan ja neljän tähden kenraalin sekä silloisen senaattori Rodolpho Biazonin äidin synttäreillä Pasay Cityssä..Lola Biazon oli rouvani Catalina-äidin sisar.
Olimme miesvieraina jo istuutuneet talon edustalle nauttimaan San kylmää olutta pinotuista vihreistä San Miguel Breweryn muovikoreista,kun kenraali Biazonin valkoinen Nissan Patrol lähestyi kapealla kujalla.
Ensiksi autosta astui ulos liuta valkoisiin barong tagalog-paitoihin pukeutuneita turvamiehiä kujalle tarkastamaan alueen turvalliseksi.mustien pistoolikoteloiden kiiltäessä keskipäivän auringossa,
Uncle Rudyn kävellessä kättelemään meitä.
Uncle Rudyn nuorin broidi Totoy tarjosi isobroidilleen kylmän San Miguel-olutpullon,jolloin kysäisin kenraalilta uteliaana,missä se kapinaeversti Gringo Honasan oikein luurailee.
Gringohan oli ollut Uncle Rudyn oppilaana Baguion kadettikoulussa.
Uncle Rudy vastasi:
--Gringo is hiding in the Hills!
Kysäisin:
--Which Hills?
Uncle Rudy:
--Greenhills!
1985 kapinaeversti
Gringo Gonasan
Greenhills sattumoisin oli rikkaiden asuinalue pohjois-Manilan San Juanin kaupungissa,joka on yhden Estrada-valtaperheen kotikontua..
Filippiinien politiikassa.missä aina saadaan outoja petikavereita, kaikki on mahdollista..:
Gringo Honasan on tänään  jo pitkään istunut Senaatissa.

Nissanin Power pick-up,Frontierin edeltäjä pääsi myyntilistalla kärkeen 2. sijalle yhdellä autolla vähemmän kuin Fransisco Motorsin Mazda B220.
Suzuki saapui markkinoille Beaverillä,Vitaralla ja Esteemillä.
Kia taas Pridella ja Ceresillä.
Daihatsu esitteli Ferozan,Hi-Jetin ja Charaden.

Presidentti Marcosin luoman People's Car Development Progam (PCMP-CDP)-kansanautokategorian takia japanilaista Hondaa oltiin pidetty ulkona 15 vuotta,kunnes se päästettiin sisään pistämään piikin jo perustettujen autovalmistajien kaikkivaltiuuden periin uuden MVDP-ohjelman (Motor Vehicle Development Program) puitteissa.
1996 Honda Civic City
Muitakin autonvalmistajia,kuten Marcosin aikana karkuun juossut Isuzu,päästettiin kehään.etenkin AUV-markkinoille kuorma-autokalustollaan (AUV-Asian Utility Vehicle).
Monimerkkikonserneista tuli oikea muotisana uusin yrittäjin.kuten Peter and Paul Rodriguez,Jose Ch. Alvarez ja Elena Lim,joita vanhojen autonvalmistajajien ,kuten Fransiscojen ja Lee-perheiden. oli pakko hyväksyä mukaan kilpailuun. Mazdat,Volvot,BMW:t,Subarut,Protonit,VW:t,Tatat,Audit,Fiatit,
Hyundait,Chevroletit,Fordit,GMC:t,Porschet ,Ssangyongit,Daewoot,IVECO:t,Alfa Romeot ja Renaultit kiilsivät kylki kyljessä autoliikkeiden puunatuilla tiililattioilla.
Autotapahtumista itsestään tuli omia ja suuria tuotetapahtumia.
Porschejen yläpiikin ostajille tarjottiin maksettuja matkoja ulkomaille koeajamaan Porscheja kilparadoilla.
Ennen,kun autotuotanto pysyi alhaalla,niin nyt National Capital Regionissa (NCR ) autorekisteröinnin hypätessä yläkanttiin,N- ja P-alkuisten rekisterikilpien stanssaaminen jouduttiin korvaamaan uusilla T-alkuisilla kilvillä,jotka samoin pääsivät tiensä päähän lyhyessä ajassa.

Coastal Expressway 
Tulevaisuuden vihreitä versoja alkoi kasvaa BOT (Build Operate Transfer)-lain sisältä.
Näin myönnettiin PMCP-CDP-ohjelmien epäonnistuminen. BOT-laki teki sähkötuotantoyrityksistä älyttömän hyvän bisneksen. Vapauttaminen johti tämän päivän kilpaileville viestintämarkkinoille.
BOT kannusti indonesialaista Cetran Skyway-projektia ja malesialaista United Engineerisiä aloittamaan Coastal Expresswayn rakentamisen Manilasta Caviteen.
STAR (Southern Tagalog Arterial Road) -tullitie katsottiin kannattavaksi Batangas Cityn kansainväliseen satamaan.samoin kuin elintärkeä TIPO Expressway Subicin satamaan,kun se pysyi yhä mielissä ainoana relikkinä vanhasta "Amerikan ajasta" ja  disneymäisenä muistikuvana Subicin  Yhdysvaltojen laivastotukikohdasta,missä STOP-liikennemerkki tarkoitti sananmukaisesti pysähtymistä.
Amerikkalaisen tukikohdan
vapaa-ajan keskus
Amerikan aikana
Filippiineillä
1970-luvulla
Manilan läheisistä Tagaytayn ylämaista samoin oli tulemassa rikkaille manilalaisille oikea uusi kesähuvilapalatsikeskus taivaassa Baguion sijasta. BOT auttoi yksitysyrittäjyyttä rakentamaan EDSAlle LRT-4:n (Lght Rail Transit-4),joka uudelleen ristittiin MRT:ksi (Metro Rail Transit).
MRT:n rakennusvaihe aiheutti EDSAlla suuria liikennetukoksia,MMDA:n (Metropolitan Manila Development Authority) keksiesssä Odd-Even Schemen,millä tiettyinä viikonpäivinä sallittiin vain tasa- tai-parittomilla luvuilla alkavilla rekiserikilvillä varustetutujen autojen ajo väylällä.
Koko keksintö oli vain tekohengitystä liikenteen vähentämiseksi ,rikkaimpien ostaessa autoja kummillakin tasa- ja parittomilla luvuilla alkavilla rekisterikilvillä..ja jolloin kaikki muut sivukadut tukkoutuivat liikenteestä .Kuorma-autot kiellettiin kokonaan EDSA:lta,mikä viestitti myöhemmästä kuorma-autojen liikennöinnistä vain öisin..syynytyskipuina 24-tuntiseen urbaaniyhteskuntaan.

1961 Subicin viereinen Olongapo
näytti amerikkalaiselta
Villin Lännen kaupungilta


MRT


Filippiinien rekisterikilpiä
,,jatkuu.. Brasilialainen ajaa uudelle vuosituhannelle..viimeinen osa.

Ei kommentteja: