 |
| 1939 NY World's Fair. FoMoCo building.Road of Tomorrow. |
Kesäkuun 17.päivä 1939
----------------------------------------------------------------
Fammu ja Babs-täti kikattelivat takapenkillä kuin koululikat Issy-sedän ohjastellessa New Yorkeria Flushing Meadowsin maailmannäyttelyn laajalle parkkialueelle.
Kikatuksen syynä oli Fammun lausunta maailmannäyttelyn kolossiaalinen betonirakennelma Tylon ja Perisphere,jotka suippokärkisenä tornina ja pyöreänä pallona olivat saaneet Fammun kehaisemaan,että ne panivat fallissymbooleina muistelemaan Fjalar-vainaata,jolta oltiin leikattu toinen kives pois.
Babs-täti oli ruotsiksi kehaissut ,ettei se Issynkään miehinen komeus näytä kuin pieneltä champignonilta juutalaisella tavalla trimmattuna.
Jussista mummojen puheet kikatuksineen kuuluivat johonkin Turun ruotsalaisen tyttölyseon huussintakaisiin hihittelyihin.
Samanlaista ,vaikkakin puolirivompaa praattaamista hän oli kuullut kauppalan kauppatorin kalamyyjämummojen hampaattomista suista lahnalaatikoittensa takana.
Ilmeisesti hienot rouvat viittasivat yhteiseen yhteiskuntaluokista riippumattomaan rakkaaseen asiaan.
Issy-setä oli kysäissyt auton ovia lukitessaan rouvilta,mikä nyt niin kovin naurattaa,johon Fammu oli vastannut:
--Only Great Balls of Fire!
 |
| Ford-paviljonki World of Tomorrow |
 |
| Tylon and Perisphere |
Jussi Ford-miehenalkuna tiesi,ettei moisilla rampeilla oltaisi uskallettu ajella 1938-malleilla,joita joutui hillitsemään vanhoilla vaijerikäyttöisillä jarruilla.
Uusiin 1939-malleihin Edsel Fordin painostuksesta oltiin asennettu Lockheedin nestejarrut.
Henry-isä vanhoillisena olisi pitänyt kyllä vanhat vaijerijarrut ja eksentrisenä kokeili maalaispojan järjellään omia innovaatioitaan autonrakennuksessa kuten soijapapumuovista valmistettuja auton takaluukkuja.
Jussi oli nähnyt yhden valokuvan Hufvudstadsbladetissa,missä Henry oli näyttänyt ,miten kirveeniskukaan ei jättänyt teräpuolella mitään jälkeä uuden Fordin soijapaputakaluukkuun. Kuvassa ei kyllä mainittu,että Henryn klapikirves oli kimmonnut iskusta tämän kädestä ja papufanatiikolta oli nyrjähtänyt ranne.
Vasta vuonna 1941 Henry sai valmiiksi pääsuunnittelija Gregorien muotoilema oikean soijapapumuovisen Fordin,mutta malli jäi ainoaksi prototyypiksi.Malli kyllä vihjaa muotoilullaan tulevaan ja viimeiseen sotaaedeltävään 1942-malliin ja sodanjälkeisiin Fordeihin vv.1946-48.
 |
| Henry Ford,Synnynnäinen maalaispoika by Juhart |
 |
| 1941 Ford Soybean Tudor Deluxe |
Samanaikaisesti tammikuussa v.1939 oltiin avattu San Fransiscon Treasure Islandilla Golden Gaten kansainvälinen näyttely sillan 3-vuotisjuhlien kunniaksi. Näyttelysaari oltiin rakennettu sillan Oaklandin puoleiseen päähän.San Fransiscosta oli lähtenyt mantereen poikki- ajolle uusi Ford Fordor Deluxe,joka saapui New Yorkin maailmannäyttelyyn kesäkuun 16. päivänä Jimmy Rooneyn ja Jack Doylen vuorotellen ohjaamina.
Auto oltiin rakennetu Fordin Richmondin tehtailla Kaliforniassa.
San Fransiscon näyttely oltiin rakennettu kuin New Yorkin maailmannäyttely pienoiskoossa täytemaalla tehdylle saarekkeelle.
Valitettavasti v. 1941 Pearl Harborin kuuluisan "Häpeän Päivän" eli "Day of Infamyn" ja FDR:n sodanjulistuksen jälkeen Yhdysvaltojen puolustusvoimat ottivat tekosaaren käyttönsä ja kaikki vaivalla ja taidolla tehdyt futuristiset rakennukset purettiin ja tilalle rakennettiin laivastotukikohta.
Tukikohta lopetettiin v. 1997.
Saaren tarkoituksena oli näyttelyn jälkeen avata sille Pan Americanin amfibiolentokonetukikohta ns. China Runille eli Kiinan reitille.
 |
| 1939 San Fransisco Golden Gate Exhibit |
Poika oli lukenut yhdestä vuoden 1938 Valituista Paloista Henry Fordin lyhennetyn elämänkerran,joka oli kastanut hänet erikoiseen Ford-uskoon.
Isä-Henry oli ollut ehkä maailman paras kelloseppä ja puimakonemekaanikko nuorempana ja taidoillaan hän oli osannut kehitellä koko Amerikan kansan kukkarolle sopivan T-mallinsa,saamalla maan vähempiosaisetkin pyörille.
30-luvun pula-aikoina ja oklahomalaisten kuivuutta pakenevien maatyöläisten pakattua T-Fordinsa Kalifornian reissulle maan pikitiet olivat täynnään Tin Lizzieitä.
California or Bust oli ajan hengen iskulauseena.
 |
| Okies.Juhart 2005 Autoritäärisenä isähahmona Henry alinomaa vahti Edselin johtamiskykyä sekä päätöksentekoa tehtaalla.Hän yleensä kumosi poikansa kaikki aloitteet,jolloin Edsel ajautui yhä syvempään depressioon.Itsepäisenä ja peräänantamattomana ukkona Henry ei koskaan antanut julki kuvaa kovinkaan rakastettavasta isähahmosta. |
Henry-isä puolestaan keskittyi kansanmalliensa kehittämiseen.
Jotenkin omituisella tavalla Henry Fordin mentaliteettia pidettiin hengissä Henry Ford II valtakaudella v.1959-60 suuren Edsel-malliston skandaalisen tuhon jälkeen.
Auto ei ollut lainkaan huono,mutta lanseerattiin väärään aikaan eli talouslaman kuristellessa teollisuutta Lincolnin ja Mercuryn välimallina.Yhtenä syynä huonoon menekkiin oli huono laadunvalvonta sekä Edsel-myyjien vastahakoisuus.Edselin erikoista hevosenkaulusmaskiakin naurettiin ja jotkut kutsuivat sitä sitruunaa purreiksi huuliksi.Lemonhan merkkaa amerikaksi epäonnistunutta ja viallista autoa.
 |
| 1957 Edsel |
 |
| Edsel Bryant Ford |
(Henry Fordhan kuoli vuonna 1947 eli samana vuonna kun Jussi II syntyi Keiteleen rannalla.
Edsel Bryant Ford kuoli v.1943 sydäninfarktiin.)
V.1959 McNamara intohimoisesti ajoi uuden compact-auton valmistusta ja hänen talousaivoistaan syntyi Ford Falcon,pienempikokoinen jenkkiauto,jota aluksi valmistettiin vain 6-sylinterisellä moottorilla.Samoihin aikoihin GM:ltä syntyi pieni takatuupparinen Chevrolet Corvair ja Chrysleriltä Chrysler Valiant-"pikkuauto"
 |
| 1960 Ford Falcon |
McNamaran ja Johnsonin tilille voidaan panna mahtava Vietnamin sodan mobilisaatio,jota Kennedy oli aikoinaan vastustanut.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 |
| 1939 Ford-mallisto |
Fammun ja Babs-tädin välissä Jussia revittiin GM:n Futurama- paviljongille päin,koska Babs-täti oli kiinnostunut uusista Pontiac-malleista.Hänen 1936-mallinen Pontiac Business Coupe oli kuulema liian vanha ja joutuisi pian vaihtoon.
Isolla aukiolla kummankin paviljongin välissä avautui apilanlehden mallinen moottoritieliitos,jollaista ei edes Saksan autobahnoilla oltu nähty.
Kolmas Valtakunta muutenkin oli kieltäytynyt osallistumasta ja liputtamasta Amerikan markkinoilla Suomen ilmavoimien logolla.
Italian diktaattori Benito Mussolini oli kyllä maglomanina pystyttänyt roomalaisitalialaisarkkitehtoonisen paviljongin,missä kerskailtiin kansan rakastaman Il Ducen saavutuksia.Paviljongin fasaadissa porskuva 60 metriä korkea vesiputous edusti hyvin pienikokoisen diktaattorin suuruudenhulluutta.
 |
| General Motorsin Futurama-paviljonki |
 |
| Italian paviljonki |
Jussi muisti tapauksen,kun he olivat Karl-Erik isän ajamana Fammun kanssa käyneet Imatran Valtionhotellissa sähkötehtaan 1934-mallisella Fordilla vuoden 1937 heinäkuulla.
(Oli omituista sattuman kauppaa,miten Fammun Fjalar-miesvainaa oli tehnyt vuoden 1933 syksyllä ennen kuolemaansa kaupat kauppalan Ford-myyjän Automyynnin kanssa uudesta 1934 Ford Fordorista.
Keväällä 1934 Louisianan Bering Parishissä FBI:n agentit sheriffi Warrenin johdolla ampuivat automaattiaseilla yllätyshyökkäyksessä kuuluisan pankkirosvopariskunnan Bonnie Parkerin ja Clyde Barrowin samanlaiseen Ford Fordoriin.)
 |
| Bonnien ja Clyden 1934 Ford Fordor. 167 luodinreikää |
Fammu oli rauhoitellut Karl-Erikiä siitä,että pojalla vain oli sellaiset isältään perimät levottomat jalat.
Isän lopulta paikoittaessa autoa Imatran Valtionhotellin eteen, niin samalla yksi mustansininen ja valkopölykapselinen Opel Olympia oli peruuttamassa sähäkkäästi viereisestä ruudusta suoraan Fordin etupuskuriin,saamalla kolauksella painautuman juuri puskurin keskimutkan kohdalle.
Isä oli noussut ratista pihalle ja huudellut rantaruotsilla faania ja djääveliä isännän näköiselle pomppatakkiselle miehelle,joka pieksuissaan oli mennyt tarkastamaan Opelinsa perää.
Isästä isäntä tuoksahti viinalle ja pompankauluksen alta pilkotti jaloviinapullon korkki.
Siinä auton perässä pyllistellessään isäntämiehen povitaskusta putosi hiekalle avaamaton korttipakkakin.
 |
| Kalle Kauppinen ja 1935 Opel Olympia. Juhart kollaasi 2010 |
Tämän lompakko näytti pursuavan seteleistä.
Isäntä oli esitellyt itsenä iisalmelaiseksi kauppiaaksi Kalle Kauppiseksi,joka oli palaamassa Viipurista hankintamatkaltaan.
Isä oli ollut kahden vaiheilla,jos olisi kutsunut poliisit paikalle,mutta hyväksyi kauppiaan tarjouksen,koska tönäyksen jättämä klummu puskurissa oli mitättömän pieni.
Isäntä ei kyllä tuntunut olevan juovuksissa,mutta haisi ilmeisesti niinsanotulle vanhalle viinalle.
Kauppias oli ilostunut rahan vastaanottamisesta ja lausahtanut:
--Olj muuten onni onnettomuuvessa,etten lykännä vanahan viiksvoortinj perrää herrasjväen aaton keulaan.
--Oljs tullunna pahempoo jäläkee nuissa jäähyttäjänrivoessa.
--Minnuunj Teevoortti,mikä nykyvään on vuan peletoaatona,onnii perästään ylen korkija kunniin sisävesjlaevan ahterj.
--Olisj siinä käänynnä kuttein Imatran ja Kuopijon sisäveslaevojen yhteenajossa Mulanniemen laeturin kohalla.kun Kuopijon kapteenj huusj komentosillan messinkitorvesta konehuoneeseen konemestarille,että..."Purlaatappas parj laakija pakkija siellä alailimoessa,kun tiällä yläilimoessa ajetaan yhteen!"
Hän kiirehti melkein juoksuaskelin ja takinlievet levällään ja huohotellen Ford-paviljongin lasiovista ulos ottamaan kiinni rouvia ja Jussia.
Heidän edessä hän vetäisi takintaskustaan norsunluunvärisen pallon,minkä sinisessä soikiossa kiilsi kultaisin kirjaimin sanat Ford ja New York 1939.
Pallo oli Fordin suveniiri maaimannäyttelystä ja oikeasti palveli vaihdekepin nuppina.
Nupista hän oli joutunut maksamaan 15 dollaria,koska niitä oli ollut vain rajoitettu erä myynnissä.
Vastaavanlaisia Golden Gate 1939 Ford-nuppeja oli ollut saatavilla San Fransiscon näyttelyssä 10:llä dollarilla.
Issy-setä ojensi nupin Jussille lahjana,pojan naama leveänä pokatessa kantapäitä kopsauttaen kiitokseksi.
Nuppi oli Fordin 36. vuosijuhlan muistoesine ja niitä oltiin valmistettu lasista rajoitettu määrä newyorkilaisella John Fouzonin lasitehtaalla.
Fouzonin lasitehdas oli erikoistunut mm. Bausch & Lombin linssivalmistukseen mm. kiikareissa.
 |
| Kuvassa v. 1933-1934 Chicagon maailmannäyttelyn Ford- muistonuppi |
Issy oli vastannut lammasmaisesti vaimolleen:
--I did it for Johnnie Boy..my dear..nothing to do with persons and beliefs..!
Jussille New Yorkin maailmannäyttely oli toiset messut elämässään.
Ensimmäisille messuille hän oli mennyt Eläintorille uusissa sarkaisissa puolihousuissa ja veekaulaisessa pujoliivissä,jonka alla kahisi edellisviikolla ostettu vaaleansininen kauluspaita..
 |
| Messu- ja markkina-aluetta |
Maatalousmessut pidettiin syyskuun lopulla 1936,jolloin kadunvarsien riippakoivut alkoivat tiputtaa lehtääan, ilman alkaessa kylmetä .
Pelkosen Iivarin kanssa hän paseerasi kuusenhavuilla koristetun messuportin alta näyttelyalueelle.
Poika katseli Suojeluskuntatalon eteen parkitettua kaupunkilaisten autoja,jotka koostuivat uusista britti-Y-fordeista seka amerikkalaisista delukseista.Joukossa oli muutama vanhempi sufletti-Buickikin , jotka olivat kauppalan entisiä pirssejä nyt siviiliajossa,sekä yhden perniöläisen tilanomistajan avo-Cadillac-feetoni.
Isäntien hevosia oli sidottu puomiin kirkkokärryineen puremaan heinää maasta ja muutamalla oli niskasta roikkuva kaurapussi turvan alla.
Väkeä oli tupaten täynnä kuravellissa hyppelemässä ,monien mummojen neppikenkien hörpätessä suista kuravetta uusille villasukille,isäntien pureskellessa Viipurin rinkeleitä, syrjäsilmällä vilkuillen paljaita karjakonsääriä ylösnostettujen pitkien helmojen alta.
Yksi isäntäjoukko oli piirittänyt uuden keltaisen Wiurilan puimakoneen,jota he kehuivat kovaksi pyörillä siirettäväksi ryskimasiinaksi.
Toinen hiukan suurempi maajussiporukka ympäröi Automyynnin esillepantua sinistä petrooli-Fordsonia,jonka oranssiset piikkipyörät olivat painuneet syvälle torisaveen ,hevoparivaljakon vetäessä traktoria kuiville.
Kauppalan liesitehdaskin esitteli maalaisille uuden hellavalikoimansa,minkä vakiomalleissa oli hopeamaaliset valurautaluukut ja deluksemallissa loistivat taasen valkoiseksi emaloidut liesiluukut seka bakeliittiset vetimet,uusien kuparivesisäiliöiden loistaessa sateenjälkeisessä auringonkilossa.
Kauempana salmenrannassa seisoi oikea höyrytraktori miehenkorkuisine takapyörineen ja puolitoistametrisine korsteineen,isäntien seuratessa sen Rustonin höyrykoneen vetopyörästä käytettävää pärehöyläkonetta.
Höyrytraktori oli oikeastaan museokappale ja kotimaista pärekonetta myytiin teknillisenä läpimurtona sitten piilukirveen keksinnön.
Yhden lihapiirastelttakojun edessä seisoi miesryhmä ympyrässä,jonka sisältä kuului perkeleitä ja saatanoita,miesmuodostelman jatkuvasti muuttaessa muotoaan kuin rinkulamatovirus pesemättömissä pussihousujen haarukoissa.
Jussi ja Iivari onnistuivat kurkkaamaan haitarisaapasjalkojen väistä ,Paasikiven Toivon ja Falkin Andersin painiessa potkupallopaidoissa ja shortseissa kuravellissä.
Toivo oli,kauppalan varakkaampien suosiman jalkapalloseuran kapteeni ja Anders vastapuolena työväen palloseuran vasen laitahyökkääjä.
Kuraiset palloilijat olivat tulleet messuille Perniöntien pallokentän matsista.kiistellessään nyt ettei pelin tulos ollut tasapeli,koska tuomarina ollut Lintulan Masa oli ollut puolikkaan jallupullon vauhdissa viheltänyt Falkin viimeisen maalipotkun paitsioksi.
Falkin mielestä maalialueella oli myös ollut oikea laitahyokkääjä Kovaleffin Perttikin,vaikka mies oli kyyristynyt solmimaan nappulakenkiensä avautuneita nyörejä maalin risaisen verkon takana.
Raatimiehenkadun poliisikonttorilta oli torin laidalta kävelemassä paikalle vanhempi konstaapeli Kaljusen Iivari,joka vatsabaritonilla komensi muotoa hajoamaan,
alkaessaan päiväpampulla lätkimään tappelevien kuraisille persuuksille,..huutamalla----”Toppar ja Valkki!-----Eiks teil riitä pallokentä rajapyyki ena...mikä piru teiräs saa tulla tällasee kuraprunni painima?
Alkkakkas lähtte kotiinne siit torirauha häirittemäst tai mää pistä teiti kammari selli jähtymmä yhreks päiväks paskasiss pelihousuis!”
Toivo ja Anders lopettivat laakista painin,alkamalla juoksemaan Kirkkokadulle päin, kuran valuessa kintuille kuin ripulitautisilla.
Miesporukasta joku huusi joku pelipojille perään:
---Teitti painimatsist tul kyl tasapeli,ku erotuamarin ol oikke Halikon nimismiäspiiri erustaja
--Älkkäs sit ehttol jatkako pelii ravintola Tähkän yläkerran kapinetis...alaovel seisso narikkakoukuss viäl kovemp tuamar...Lehmusvirra Kallu,joka on koko läänin painimestar..!”
 |
| 1939 NY World's Fair. Finnish Pavilion by Alvar Aalto |
--------------------------------------
Useimmilla eurooppalaisilla mailla oli omat näyttelypaviljonkinsa ja piskuisella Suomenmaallakin oli poikkeavan moderni arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema näyttelyrakennus,minkä aaltomaisen laineileva koivuvanerinen fasaadi mainosti suomalaista luonnonläheistä metsäkansan "Art Nouveauta".
Suomalainen design kiinnosti Issy-setää niin paljon,että hän jäi turisemaan kansallispukuisen esittelijäneidon kanssa Aallon prässätyn koivuvanerisen ruokailukaluston ostamisesta Howard Beachin taloon.
Babs-täti oli kyllä hanannut vastaan ostosta ihmettelemällä ,mihin heidän kallis Biedermeier-kalustonsa pistettäisiin,koska se oli maksanut satoja taaloja,melkein uuden Pontiacin hinnan vuonna 1936.
Issy-setä oli bisnesmiehenä sanonut rouvalleen hoitavansa vanhan kaluston myynnin ehkä sievoisella voitolla.
Ruotsin vaatimattomampaan paviljongin katselemiseen seurueelle jäi vähemmän aikaa ,vaikka Babs-täti oli kiinnostunut uudesta AGA-kaasuliedestä ja Issy-setä rouvaansa miellyttämällä Aallon kaluston ostamisesta pani liesitilauksen päälle paviljongin talouskoneosastolla..
Arkkitehtien Sven Merkeliuksen ja Simon Breinen suunnitteleman paviljongin edessä liputettiin korkeassa ruotsalaisessa "majstångissa" ikuista Pohjolan juhannusta.
 |
| Swedish Pavilion |
Fammu oli lisännyt pojan perineen Karl-Erik-isältään ronklaavan kuramahan ja että hän oli leikkinyt ajatuksella,kun Jussi pääsee varusmiesikään,että lähettäisi nuorukaisen ilmavoimiin,missä ilmavaivat olivat tyypillisiä..
Rakas kenraaliystävä Carl Gustaf oli kerran lausunut,että Suomen ilmavoimat kärsivät ilmavaivoista,kun hän puolustusneuvoston puheenjohtajana oli pyytänyt eduskunnalta rahoitusta ostaa Brewster-hävittäjiä Amerikasta.
Jussin juostua paviljongista ulos ensimmäisenä ,seurue tapasi hänet ratsastamassa rakennuksen edustalla miehenkorkuisella oranssinpunaisella Dala-puuhevosella ja huutelemassa lännen lehmipoikien Jiihaata.
Puuhevosta Jussi kannusti nahkakenkien kannoilla kylkiin potkien laukkaan kutsumalla sitä Kopperiksi.
 |
| Dala horse-Dalahäst |
Issy-setä kyllä valitteli ranskalaisten menyyannosten olevan riistohintaisia 10:llä dollarilla per nuppi,johon Babs-täti oli vihjaissut,etteikö se 15 taalaa jostain Fordin vaihdekeppinupista sitten ollut mitään tuhlausta.
Fammu kyllä vanhana pitokokkina ja kulinaristina piti ranskalaisesta cuisinestä,mutta pettyi tarjotusta Chateaubriandesta,joka oli maustamatonta ja että pihvin päälle voideltu Rochfort-homejuustovoi oli pliisua.
Hän katsoi gourmetkokkina oikeudekseen valittaa miestarjoilijalle ruokalajien mauttomuudesta.
Issy-sedälle kyllä annos maistui ja kummatkin sisarukset tökkivät pöydässä kyynärpäillään toisiaan vinosti hymyillen,kun Issy kauhoi amerikkalaisella pöytärutiinilla eli haarukalla Ranskan herkkuja suuhunsa,että sula homejuustovoi valui leukaa pitkin kirkuvan väriselle ja leveälle jenkkikravatille.
Myöhemmin kiertelyllä seurue pikaisesti kävi Silexin näyttelyssä kahvilla,jolloin Jussi pääsi omin nokkineen käymään taskurahoillaan katsomassa yhden centin sisäänpääsymaksulla elokuvan "Oil Can and Does" sekä Plantersin maapähkinäsuklaatehtaan reklaamifilmin "Mr. Peanut and His Family".
 |
| Planter's Mr.Peanuts Pin |
Fammua kiinnosti kovin Bell Telephone-paviljongissa käydessään paljonko kustantaisi puhelu Åboon Finlandiin,kuultuaan että paikallispuhelut jopa Seattleen olivat ilmaisia.
Kohtelias kiiltäväpermanenttinen naisoperaattori kertoi rouvalle,että vain kotimaanpuhelut olivat ilmaisia eikä ulkomaanpuhelulinjoja oltu vedetty paviljonkiin.
--Va e de fan....att..?
Fammu oli tiuskassut ruotsiksi ja huomattuaan maailmannaisena etikettivirheensä ja korjannut englanniksi:
--Pardon Miss....no trunk calls to Europe?
--What a Pity!
Heinzin ketsuppiosatolla tarjottiin näyttelyvieraille ilmaista tomaattikeittoa sekä avomaakurkkupikkelsiä.
Nätti näyttelytyttö antoi Jussille ilmaisen Heinz Dome-rintaneulan,jota poika tarjosi isoäidilleen jakkupuvun samettikaulukseen pistettäväksi pronssisen Eiffeltornin ja emalisen London Bridgen väliin.
Isoäiti kieltäytyi kohteliaasti lisärihkamasta.
 |
| Heinz Dome |
 |
| Heinz Pickle Pin |
Issy-setä oli puikahtanut omalla ajallaan ajattamaan leukansa ilmaiseksi Remington Randin Barber Shopissa ja palasi joukkoon omasta mielestään hyväntuoksuisena ja siloposkisena. Babs-täti kyllä oli nyrpistellyt nenäänsä partaveden hajusta ja kysäissyt oliko herra kastanut itsensä Texacon bensiinipumpulla.
Fammukin käväisi yksinään Linguaphone Instituten näyttelyosastolle kuuntelemassa levyltä ranskankielen oppituntia ja kommentoi mustabarettiselle miesesittäjälle,että levyn opettajalta pistää ulos lyonsilainen aksentti..
Issy-setä puolestaan tarjosi rouvalleen yhdestä kojusta ilmaiseksi saamaansa "Time for Saraka-rintanappia,missä surullisen näköinen turbaanipää ilmeisesti kärsi vatsavaivoista viikset alaspäin roikkuen.
Rintanappi edusti kuuluisaa elokuvateatterien alkukuva-animaatiotyyliä mainostamalla Amerikan johtavaa laksatiivimerkkiä.
Babs-täti,kuten Fammukin kärsivät ruotsalaisen huonosta ja kovasta mahasta.
 |
| Time for Saraka Pin |
GM:n teemana oli tulevaisuuden maailma vuonna 1960.
Näyttelyä kävi katsomassa noin 28.000 vierailijaa päivittäin.
Näyttelyn vetonaulana oli 0.8- eekkerin kokoinen dioraama tulevaisuuden kaupungista,mitä vierailija voi katsella liukunauhalla kulkevasta nojatuolista.Matka tulevaisuuteen kesti varttitunnin ajan nojatuolin selkätoppauksesta kuuluvan selostajan esitellessä alhaalla leviävää utopiamaailmaa.
Esitys oli ollut niin iskevä,että Life-lehtikin julisti liioitteluin jo liioiteltuja GM:n ennustuksia artikkelissaan amerikkalaisesta tulevaisuudesta.
 |
| Futurama.World of Tomorrow |
"Amerikka vuonna 1960 on täynnään ruskettuneita sekä virkeitä ihmisiä,jotka parinkymmenen vuoden aikana ovat oppineet rentoutumisen taidon. Vapaa-aikoinaan nämä telttailevat metsissä tai patikoivat maalaisteillä komeiden vaimojensa ja lastensa kanssa.
Vuonna 1910 high school-päästötodistuksen saaneet ovat myös patikoimassa ja ainakin puolet heistä on elossa sekä huippukunnossa.
Nämä ihmiset eivät viis välitä omaisuuksistaan.
Tämä joukko ei ole juurtunut koteihinsa eikä kotikaupunkeihinsa,koska junat ja pikatiet ja tietysti lentokoneet vievät heitä Amerikan mantereen poikki 24:ssä tunnissa.
Kesälomille mennessään vuonna 1960 amerikkalaiset ottavat lomaa keskimäärin 2.5-kuukautta vuodessa ja ajavat puistoalueille jättimäisiä pikateitä pitkin.
Kaksisuuntaisilla teillä on ulkoreunoilla yksi 50 mailin nopeusrajoitettu kaista ja kaksi 70 mailin sisäkaistaa sekä yksi 100 mailin kaista pikaliikenteelle.
Kuljettajien pystymättä hallitsemaan autojaan yhdelläkään autolla ei ole onnettomuusriskiä.
Autot ollaan muotoiltu pisaranmallisiksi ja varustettu dieseltakamoottoreilla.
Jokaiseen autoon saa ilmastointilaitteen 200:lla dollarin lisävarusteena.
Pikatieltä pois poiketessaan sivuteille kuljettaja ajaa omin neuvoin.
Valtatiet kiertävät kaupunkeja,mutta onnellisimmat asuvat tehdas-maatilakylissä,joissa kukin yhteisö valmistaa omaa teollisuus- ja maataloustuotettaan.
Nauhaviljely suojelee laaksopeltoja eroosiolta ja maaperä näyttää huomattavasti vehreämmältä kuin vuonna 1939.
Liittovaltiolait kieltävät laittoman puunkaadon mäensyrjillä (Illegal logging).
Patorakennelmat sekä kanavat estävät mahdolliset maanvyörymät sekä tulvat.
Vain muutama järkiperäisesti ja kemiallisesti kultivoitu eekkeri voi syöttää kaikki Amerikan kansalaiset.
Näin saadaan enemmän tilaa metsille sekä puistoille.
Kaiken tämän takana ja piilossa vuoden 1960 Amerikassa ovat keksijät sekä insinöörit.
Vuoden 1939 kevääseen mennessä keksijät ja insinöörit ovat avanneet lähes kaikki menestyksen portit.
Vuonna 1960 nesteilma on korjannut sähkövoiman energianlähteenä.
Lanova -puristepolttoainesolukenno on mahdollistanut bensiinimoottoreiden muuttamiseksi dieseleiksi.
Nämä uudet voimanlähteet helpottavat elämää vuonna 1960.
Uudet lämpökäsitellyt metalliseokset kuten beryllipronssi palvelevat täydellisesti voimanähteissä.
Isot teleskoopit näyttävät avaruutta paremmin mitä ihmiset näkivät taivaalta vuonna 1939.
Syöpä- ja polioparannuskeinot ovat pidentäneet ihmisen ikää samalla,kun naisen iho näyttää täysin rypyttömältä 75-vuotiaana.
Arkkitehtuurissa ja lentokoneteollisuudessa ollaan edetty valtavalla harppauksella kevyiden,palamattomien ja vahvojen soijapapumuovien käytössä.(Henry Fordin kuningasajatus)
Talot ovat kevytrakenteisia,kauniita ja helposti muunneltavia ja elektroninen mikroskooppi näyttää melkein kaiken paljailla silmillä näkemättömän..
Jokaisella työrintamalla Amerikassa v. 1960 tiedetään,miten saadaan kansalaisistakin ulos parhaimmat energiapotentiaalit.
Fiksuimmat pääsevät parhaimpiin oppilaitoksiin koko maassa.
Useimmat ovat kiinnostuneita elämästä,maapallosta,itsestään sekä paremman maailman rakentamisesta.
Politiikka ja yleinen tunteiden purkaileminen kylläkin tulee hidastamaan kehitystä v. 1960.
Mutta nämä esteet tullaan ylittämään sitkeällä kärsivällisyydellä v. 1960."
 |
| 1939 See-through Pontiac |
Issy-setä lupasi Jussille viikolla toisen vierailukierroksen messualueelle ainoastaan kaksistaan miesten kanssa
Fammun lukiessa takapenkillä Life-lehden tulevaisuuden ennustuksista,missä melko optimistisesti science fictioniin tottuneille jenkeille tarjottiin lisäutopiaa,Jussi syventyi ostamaansa Flash Gordon-sarjakuvalehteen omaan tulevaisuuden utopiaansa.
 |
| Flash Gordon |
Aiemmista sarjiksista hän oli lukenut ,että Mongo-planeetta oli uhannut törmätä Maapallon kanssa jo vuonna 1934.
Yalen yliopistosta valmistunut poolopelaaja Flash Gordon ja hänen kaunis tyttökaverinsa Dale Arden oltiin kidnapattu hullun neron tohtori Hans Zarkowin avaruuslentoalukseen.
Jussi ei ollut aivan varma oliko Dalen sisko se kuuluisa Fammun päivä-ja yövoidepurkkien Elizabeth Arden.
Silti Flash ja Dale sekä tohtori Zarkow matkasivat maasta Mongoon,tohtorin ihmeellisesti parannuttua hulluudestaan ja havaittuaan laskuvirheensä,ettei Mongo törmäisikään Maan kylkeen..
Tiedettyään.että kotiväki Maassa oli nyt turvassa Flash,Dale ja tohtori eivät olleet varmoja maailmankaikkeuden tulevaisuudesta,koska Mongoa hallitsi mantelisilmäinen ja keltaihoinen Ming Armoton,joka oli syntynyt kosmokseen 30-luvun alussa Maapallon keltaiseksi vaaraksi.
Mongo-planeetalla Flash joutui alinomaan sensuellien mongolaismimmien suosion kohteeksi ja samoin Mingin umpikerojen agenttienkin tähtäimeen.
Siitä huolimatta Flash pysyi uskollisena Dalelleen ja Yalen pooloklubille.
"Täma on Kuoleman testamentti,jonka vain urhot,joidenka ihanteina olivat reilu peli sekä urheilutoveruus,voivat voittaa!"..olivat Flashin mottona
Ihmetysten hämmästykseksi sarjakuvan lopussa Flash,Dale ja tohtori Zarkow pakenevat Mingin romuksi ammutusta avaruslinnakkeesta viholliselta evakuoidulla avaruuspanssariraketilla.
Sillä nämä hyökkäsivät Mingin päämajaan ja Zarkowin keksimä salainen ase teki Mingin pääkonttorista pelkkiä atomeita.
Mutta Ming oli muutamaa minuuttia ennen hyökkäystä lähtenyt tarkastuslennolle vartiopaikaltaan ja juuri,kun hän oli astumassa rakettialukseensa,eräs upseeri oli huudahtanut:
--Katsokaa Ylhäisyytenne...päämajamme...!
 |
| Ming Armoton |
Jussi pani sarjakuvalehden sivulleen autonpenkille vanhojen rouvien nuokkuessa päät nytkähdellen Issy-sedän kaasutteluista ja jarrutteluista liikennesumassa.
Jussilla oli sylissään pino muita sarjiksia,missä piileksi Phantom alias Mustanaamio raidallisissa uikkareissaan trikoittensa päällä ja jonka rosmonaamion silmäaukoista ei näkynyt pupilleja vaan mustat Bermudan kolmiot.
Jussista Mustanaamiota ei sen äiti Mrs.Phyllis Phantom koskaan ollut opettanut aluhousujen jalkaanpanossa tai sitten se on yhtä hajamielinen kuin Clark Kent Teräsmiehenä ja se Hämähäkkimies eli Spiderman....kaikilla kalsarit pöksyjen päällä.
Mustanaamio silti ei koskaan esittänyt rosmoa ja sillä oli kaverinaankin susikoira,aivan kuin kotikauppalassa naapurin hellatehtaan vanhalla juopolla vartiomiehellä Lindströmin papalla,joka öisin kävi kierroksillaan vanha saksanpaimenkoira mukanaan ruuvaamassa vartiokellojaan valimon seinistä joka täystunti...jos muisti humalassaan..
Lopuksi ennen silmäluomiensa umpeentumista Jussi selaili Mandrake-sarjista,jota Suomessa luettiin Taika-Jiminä.
Sillä oli mustapolkkatukkainen tyttökaveri Narda,joka kovasti muistutti ohuin punahuulin mykkäkuvien Louise Brooksin Lulua.
Sitten Jussi nukahti mummojen väliin ja näki unta,miten hän Flash Gordonin kanssa lensi Pan American Constellation- rakettikoneella äänivalleja rikkoen kohti Helsinkiä ja uutta Malmin rakettitukikohtaa kohti.
Lontooseen ja Yorkshiren nummille (Yorkshire Dales and Moores)
 |
| Pickering Centre in Yorkshire Juhart 2009 |
Rouva Hughes oli Fammun vanhoja ystävättäriä jo 20-luvulta Chalestonin ajoilta South Holbornin tanssiklubeilta.Rouva Hughesilla oli oma viiden huoneen "flat" Kensingtonin hienostoalueella,jossa hän aina pistäytyi tuulettumassa ja virkistäytymästä Dalesien Pickeringin pikkukaupungin sosiaalisesti näivettävästä maalaisilmapiiristä.
Edessä oli pitkä junamatka nummille."
 |
| 1939.Gone with the Wind |
----------------------------
Tuulenviemää.elokuva oltiin ensiesitelty Lontoossa vuoden 1939 kesällä.
Fammu oli käynyt katsomassa sen Mrs, Daphne Hughesin kanssa Piccadilly Circusissa sijaitsevassa Trocadero-teatterissa.
Jussi oli jäänyt hotelliin katselemaan elokuvan ajaksi Hyde Park Cornerin ja Park Lanen vilkasta liikennettä hotellin kolmannen kerroksen ikkunasta,vaikka salaa mielessään olisi ollut kiinnostunut Atlantan ja Tara-plantaasirakennuksen palosta sekä Scarlet O'Haran huokauksesta .."I never will see hunger in Tara anymore!"
Vanhat rouvat vain eivät halunneet ottaa poikaa taakaksi filmin ensiesitykseen.
Jussi oli New Yorkin vierailullaan kaverustunut Babs-tädin mustan atlantalaisen puutarhurimiehen Scott Stewartin kanssa Queensin Howard Beachin asuinalueen bungalowissa ja kuullut tältä selkäpiitä karmivia sekä jännittäviä tarinoita mustien orjien elämästä Georgiasta sekä Alabamasta.
Oikeastaan Scottin kertomukset käsittelivät tämän vuosisadan alun poikavuosia,jolloin nälkäänsä tämä oli salametsästänyt pussikarhuja
Howard Beachin keittiössä Fammun,Babs-tädin ja Issy-sedän mentyä Manhattanille sosieettitapahtumiin,Jussi istui Scottin ja tämän paksurunkoisen Bess-vaimon seurassa talon keittiössä.
Bess oli talon pyykkäri ja kokki,Scott taas autonkuljettaja ja puutarhuri.
Bess tarjosi Jussille aina iltapalaksi omenapiirasta ja kylmää maitoa jääkaapista Scottin lataillessa maissipiippuaan Half and Half-piipputupakkapussista.
Scott oli säätänyt radion kanavanvalitsimesta päälle Atlantan AWRN- keskiaaltoaseman (Atlanta Wireless Radio Network),mistä iltaisin puolikahdeksalta kuului aitoa kotiseudun neekerijatsimusiikkia.
Jussi muisti hyvin yhden iltakeskustelun Stewartien kanssa:
"Piipunlatauksessa Scott puheli Jussille:
--Ya boy...we ain't go fishin' tonight,cos my old pal Dudley 'cross de street wants me to play poker wid him..
--Ya know..we men need sometime freedom from dem women folks..
--Dere ain't much free time here in Queens 'xcept some fishin' in Jamaica Bay..
--As young boys in Atlanta we went huntin' possum late night..
--Dat was when Teddy Roosevelt was our president...
--He was a true outdoors-man who loved prairies ..a tough man on horseback..
--Dis Franklin is a cripple..but a better statesman ...
--Here in Jamaica Bay dere ain't no possum,ya cain't even tree one,cos dere ain't no trees..only reeds..
Bess-täti pyyhkiessään tiskipöytää kuivaksi rätillä sanoi väliin:
--Why ain't ya show de boy dem birds in your lock?
--Mighty handsome doves ya've got in de shack!
Scott piippuaan ladatessaan vastasi:
--Tomorrow..Bess..Ah says..tonight is our poker night..!
Bess laukaisi takaisin:
--Braggin' about your possums...
--Dem were 'xtinct hunnert and fifty years ago..when blacks and whites were runnin' each oder down eatin' each oder..throwing jewel rocks at and birdskinnin' horses wid dem bare teeth!"
Keittiön verkko-oven läimähtäessä Scottin perässä kattotuulettimien siipiin tarttuivat Scottin piipputupakan savulonkerot,jolloin Jussi ja Bess jäivät kaksistaan.
Bess otti Jussia käsivarresta ja ohjasi pojan olohuoneeseen käskemällä tätä istumaan Issy-sedän laiskanlinnaan.
Bess kävi napsauttamassa ison RCA-television päälle sanomalla pojalle:
--Heard at Sally's Diner Hopalong Cassidy's ridin' tonight in television..
--Ah've got some laundry to load in de wash-machine..
--Ya boyo..make yourself comfortable and watch television tonight...
Jussi oli kuullut radiosta uuden mustan laulajattaren soololevyn Tisket a Tasket..I lost my yellow Basket.
Aluksi Jussi luuli kuulevansa pyykkihuoneesta Gershwinin jazzoopperaa Porky ja Bessiä,mikä Issy-sedällä oli aina soimassa gramofonissa.
Sitten laulu muuttui hartaaseen negrospirituaaliin:
--Ah've found a Friend in Jesus,
He's everything to me,
He's the Lily in the Valley,
He's the One who's set me free.
A Wall of Fire about me,
Ah've got nothing now to fear,
He's the Lily of the Valley,
And Ah'll always have Him near!
Joka lauantai-ilta Jussi kuuli naapurikorttelissa sijaitsevan puukirkon sakarstissa pidettävistä rukoushuoneyhdistyksen kuoroharjoituksista Kuningundan koilotuksen.."Oi Herra luoksein jää",kanttori Blombergin säestämällä polkiessa nahkapohjaiset lakerikengät urkuharmoonin polkimilla lipsuen.
Pappilan talkkari sekatyömies Laine oli kerran sanonut,että Kuningunda tykkää aina joikaa sitä vanhojen piikojen iltavirttä.
Besskin näytti hyräilevän samantapaista kaipuuvirttä "Ah'll always have Him near".
Pesuhuoneen rumpukuivatin alkoi surisemaan kovalla jytinällä Jussin pelätessä masiinan kävelevän pian leijonantassuillaan pyykkihuoneesta pihalle..
Bessin ääni kuului kovempana jyrinän läpi,mutta jazzoopperan sanat olivat muuttuneet kotikauppalan Keskuksen talon apteekin lääkepulloetikettien latinaksi :
--Tantum ergo sacramentum
Venerum Cernui
Et anticum documentum
Novo cedut retui;
Praestet fides supplementum
Sensuum defectui
Genitori,Genitoque
laus et jubilatio..
Salus,honor,virtus quoque...
Sit et benedicto
Procedenti ab utroque
Compar sit laudatio,
Amen
Jussi kilpalauloi olohuoneen puolella piruillen Fammun vanhasta herbaariosta,lääkärikirjasta ja luonnonopin kirjasta oppimasta latinasta:
--Spiritus Fortis
Gummi Arabicum,
Pimpinella Saxifraga,
Taraxacum Officinale,
Lupus lupus,
Linjabus,omnibus,
Et Finito
Aamen Plottis!
 |
| 1938.Hot Chili Peppers |
Rouva Hughes oli naureskellut Clark Cablen hörökorvista,jotka Billboard-lehden mukaan oltiin teipattu kiinni kuvauksen aikana ja että valkokankaan hurmuri kärsi pahasta hengestä eli halitoosista,että suutelukohtauksissa naisvastanäyttelijät olivat pyörtyä hammaskiven hajusta.
Välistä kokoamiseen kyllästyttyään hän meni katselemaan hotellihuoneen ikkunasta alhaalla Park Lanella suhisevaa iltaliikennettä.
Hän pystyi ulkomuistista kertomaan jokaisen brittiautomerkinkin,oli se sitten Alvis,Rover,Humber,Bentleyn tynnyrinokka,Rolls Roycen haamumerkit,Austin Sevenit tai Vauxhallien kromikeihäiset konepeitot.
Jussin ollessa ensikertaa Lontoossa Ison Britannian kuningas Yrjö VI ja kuningatar Mary olivat vierailulla Yhdysvalloissa ensimmäisinä brittimonarkkeina koko historian aikana.
Parin päivän päästä Jussia odotti jännittävä junamatka Kings Crossin asemalta Scarboroughin.
Matka olisi Fammun ja pojanpojan ensimmäinen virallinen valtiovierailu Yorkshiren nummilla.
 |
| Is this the way to Brooklands? Juhart 2008 |
 |
| Last LNER Mogul passing through Forest Gate Station in NE London in 1952 Juhart 2003 |
 |
| King's Cross |
Chattanooga-choo-choo
Jussi ja Fammu seisoivat Kings Crossin rautatieaseman laiturilla konduktöörin avatessa hövelisti heille ovea vihreään LNER-rautateiden Pullman-vaunuosastoon.
LNER tulee sanoista London Northeastern Railways,mikä junillaan kuljettaa matkalaisia Edinburghiin asti Skotlantiin.
Kyseinen juna on nimeltään The Scarborough Flyer,mikä veisi matkaajat Scarborouhiin Sheffieldin ja Yorkin kaupunkien kautta.Sheffield on kuuluisa terästeollisuudestaan ja laadukkaista keittiöveitsistään.York taas on kuuluisa risteysasemastaan.
Rouva Hughes oli kutsunut heidät Pickeringin pieneen maalaiskylään Scarboroughin lähistöllä viettämään viikon miehensä Haroldin kanssa omistamalleen maatilalleen.
Junan veturi,mikä oli ristitty Blue Peteriksi puuskutti höyryjä radalle sylintereistään.
Konduktööri auttaessaan Fammua vaunuun toisti varoitukseksi moneen kertaan vaunun ja laiturin välistä rakoa:
--Mind the gap--mind the Gap madame!!
Uteliaana tämä vielä kysäisi Fammulta:
--Are you going to Scarborough Fair?
..koska heinäkuussa pidettiin kaupungissa elonkorjuujuhlia,joita ollaan juhlittu jo pakana-ajoista asti paikkakunnalla.
Fammu vastasi:
Yes..daahling...Do they have rosemary and thyme for sale there?
--I am fond of Yorkshire herbs..
Fammu oli pukeutunut tyypilliseen englantilaisen maalaiskartanon rouvan asuun, harmaaseen tweed-jakkupukuun ja tweedhattuun kuin brittiläinen näyttelijätär Margaret Rutherford,joka aina halusi pitää omat vaatteensa päällään näytelmissä sekä elokuvien kuvauksissa.
Fammu pystyi matka-arkkugarderoobistaan pukeutumaan kaikkiin tilanteisiin vaativiin osiin,mutta tweedasun hän oli ostanut Lontoossa eräästä Oxford Streetin naisten pukimosta.
Vaikka Margaret Taylor Rutherford oli Fammua kaksikymmentä vuotta nuorempi ,vanharouva piti näyttelijätärtä sukulaissielunaan ja englantilaisleidi-idolinaan.
Rouva Hughes oli vienyt Lontoossa Josefinan katsomaan Globe-teatterissa esitettävää Oscar Wilden näytelmää The Importance of Being Earnest,missä Miss Rutherford näytteli Miss Prismiä.
Fammu piti myös näyttelijättären eksentrisyydestä,mikä johtui toistuvista depressioista, sairaalahoidoista ja sähköshokkihoidoista.
Margaretin isä Julius Rutherford Benn oli samoin kärsinyt mielenvikaisuudesta ja oli vuonna maaliskuun 4. päivänä 1883 vihille menon jälkeen tappanut kirkkoherran, lyömällä pappismiestä pissapotalla päähän.
Fammukin oli kuuluisa omista omalaatuisuuksistaan,kun hän oli päättänyt kerätä varoja suojeluskuntatalon kylkeen ja rakennuttaa ruokalasiiven,jota talon piirtänyt arkkitehti oli vastustanut epäfiininä.
Vanharouva oli saanut kauppalan rikkailta sen verran lahjoitusvaroja ja päättäjiltä suostumuksen,että siipi lopulta rakennettiin.
Ainoana puutteena rakennussivellä oli,että siihen pääsi vain suojeluskuntatalon pääoven kautta.
Kauppalan kesälesket suosivat silti Fammun menyitä,koska häntä pidettiin paikkakunnan parhaana pitokokkina.
Ruokalasiipeä kutsuttiinkin ulko-ovettomuutensa takia Josefinan Umpisuoleksi.
Miehensä Fjalarin vatsan hän oli pitoruoillaan saanut isoksi oikeaksi "kalaskulaksi",
Yleensä kesteissä frouvaihmiset puolestaan kävivät santsaamassa pitopöydistä parjaat palat,jolloin Josefina oli
kantanut keittiön puolelta lisäeinestä pöytään lausumalla:
--Voi..voi.ändå di där fruar?
--Herrarna få bara dill och persilja?
Jussi muisti hyvin tapauksen sinä aamuna,kun Queen Elizabeth-höyrylaiva oli ohittanut Isle of Wightin ennen saapumistaan Southamptonin satamaan.
Ennen astumistaan laivan I luokan ravintolaan syömään aamiaista isoäiti oli oikaissut Jussin päästä Finska Flåttan-merimieslakin suoraan ja raaputtanut punalakatulla etusormen kynnellä pojan merimiespuvun rinnuksesta eilisestä aamiaista jäänyttä munatahraa.
Josefinalla oli pakkomielle järjestyksestä ja siisteydestä.
Aamiaisen alussa isoäiti oli kinastellut miestarjoilijan kanssa salongissa menyystä,miksei ruokalistan alkuruoat ole kirjoitettu aakkosjärjestyksessä.
Närkästyneenä muna-alkuruokien sekavuudesta Fammu oli torunut kaulasta päälakeen punastunutta tarjoilijaa,että koko luncheoni menisi sekavuudestaan munakokkeliksi .
Jussin hävetessä vieressä Fammu oli kirjoittanut Parker-mustetäytekynällään kangasservietille aakkos- ja numerojärjestyksessä uuden menyyn ja terveiset pääpurserille:
1.Gold Eggs Wladimir
2.Hungarian Omelet
3.Poached Eggs Benedict
4.Scrambled Eggs with Ham
..Mr.Headburser...please put your Eggs in Order!
Miestarjoilija oli poistunut takaperin keittiön ranskalaisia ovia paukutellen ja Jussi oli kuullut kovaa hörötystä sisältä,valkoisten kokinhattujen ja punakoiden subsheefien naamojen vilkkuessa heiluvien pariovien pyöreissä ikkunoissa.
Jussin isoäiti oli pukenut englantilaisen public school-pojan asuun.
Finska Flåttan-merimiespuku oli pantu matka-arkkuun..Fammu oli tarkka matka-asuista,jotka sopisivat kuhunkin matkailumuotoon.
Jussi tummansinisessä takissaan,lyhkäisissä samanvärisissä housuissa,koululippalakisssa ja uusissa mustissa patenttinahkakengissä kompastui jo vaunuun noustessa nenälleen lattialle,koskei ollut tottunut uusiin kovapohjaisiin patinoihinsa.
Hän oli vinkunut Fammulta lupaa pitää jaloissaan amerikkalaisia kumitossuja,mutta isoäiti oli jyrkästi vaatinut pysymään määrätyssä pukeutumiskoodissa.
Junamatka Scarboroughin kesti seitsemän tuntia,joita poika ei laskenut ohikiitävien pysäkkien ja asemien katselussa..
Veturina puuskutteli Blue Peter 4-6-0-höyrymuskeli,minkä numerosarja kuvasi ensimmäisenä pikkuetupyöriä ja sitten vetopyöriä
Poika oli oppinut tulkkaamaan veturien tyyppimerkkejä Oxford Streetin kirjakaupasta ostamastaan Train Spotter's Guide-opaskirjasta.
Veturin huippunopeus olisi hyvin peitannut Suomen Valtion rautateiden Ukko-Pekan saavuttaman huippunopeuden 160 kilometriä tunnissa.
Jussi olisi mieluusti vaihtanut Kings Crossin asemalla Newcastleen menevään Silver Jubilee-erikoispikajunaan,joka olisi suhaissut matkan neljässä tunnissa, Juna oltiin otettu liikenteeseen vuonna 1935.
Nopeutensa ja suosionsa takia se sai seurakseen yhtä nopean Coronation-höyryveturin vuonna 1937.
Coronation olisi vienyt Kings Crossin asemalta Yorkiin 71.9 mailin tuntivauhdilla ja koko matka Lontoosta Edinburghiin taittui vain kuudessa tunnissa.
Neljältä iltapäivällä pikajuna oli saapunut Scarboroughin rannikkokaupungin asemalle,joka vuoden 1940 Blitzissä tulisi saamaan vähäisempiä pommitusvaurioita kuin Yorkin asema,mikä tulisi palamaan maan tasalle.
Junamatkat olivat aina olleet Jussille suuria elämyksiä.
RMS Queen Elizabethin kiinnityttyä heidän paluumatkallaan New Yorkista Southamptoniin, Lontoon pikajuna oli jo odottamassa satamaraiteella.
Tullitarkastuksen perästä matkustajapari oli kiivennyt salonkivaunuun,mistä Jussi saisi seurata innolla ohiviliseviä Hampshiren ja Surreyn maakuntien asemia.
Fammu oli nukahtanut jo junamatkan alussa,junatarjoilijan tuotua tilatun sherrykarahvin vaunuosastoon.
Jussi matki ikkunaan pöpöttämällä junakonduktööriä ,joka yritti herätellä nukkuvaa vanhaa rouvaa:
--Tikits pliis...tikits pliis...silvuplee!
Pojan matka kuluikin ohivilisevien asema-ja pysäkkikylttien tavaamisessa..."Hilsea Halt...Farlington Halt...Farlington Junction..Bedhampton Halt..Havant.."kunnes hänenkin silmänsä menivät umpeen hyräillessään Howard Beachin radiosta kuulemaansa Glenn Millerin Chattanooga Choo-Choota..
Hän heräsi unestaan vasta,kun konnari oli koputtamassa vaunuosaston ovi-ikkunaan ilmoittamalla:
--Worplesdon..and next stations are Woking Junction and Woking..
--The train will arrive at Victoria Station at 2.30 p.m,..
Victoria-asemalta Jussi ja Fammu olivat ottaneet mustan Austin-taksin Marlbe Archissa sijaitsevaan Cumberland-hotelliin.Ajomatka sinne veisi vain viitisen minuuttia,mutta Fammu pyysi cockneytä puhuvaa kuskia ajamaan ensiksi Piccadilly Circusin kautta Oxford Streetille,mistä vanharouva kävisi ostamassa itselleen tweedasun
Piccadilly Circus kiehui elämää kirkkain Bovril-liemikuuto-,Wrigley-purkka- ja Gordon's Gin-neonvaloin.
Gordon's Gin-neonvalot näyttivät vilkkuvan kuin kuninkaallisen laivaston saattajan viestivalot tulevasta sukellusvenevaarasta.
Kaiken liikenteen melskan ja ihmispaljouden keskeltä ei voisi kuvitella,miltä aukio näyttäisi parin kuukauden päästä.
Aukion keskirotundan patsas tulisi saamaan päälleen puisen suojakopan kuten alempana Haymarketin takana Trafalgar Squarin makaavat pronssileijonatkin.
Keskustan ilmahälytyssireenit tulisivat kaikumaan Regent Streetin kaarevan ja kongimaisen kadun kivitalojen seiniltä varoittamassa ulinallaan lounaasta cumuluspilvistä saapuvista hakaristirunkoisista Heinkel-pommikoneista ja Messerschmitt-hävittäjäsaattueista,jotka aluksi tulisivat pudottamaan tappavat lastinsa Docklandsin satama-alueelle Thames-joen mutkan molemmille puolille.
Tällöin Piccadilly Circusin liikenne hiljentyisi,ihmisten vilkuillessa lähimmälle maanalaisaseman sisäänmenolle kiirehtiessään olkapäidensä yli taivaalle vihollislentokoneiden alumiinirunkojen välkkymistä ja moottorien taivaansineen piirtämiä valkoisia perävanoja.
Yli viidenkymmenen miljoonan brtitin kohtalo tulisi paljolti riippumaan Lontoon,Coventryn,Manchesterin ja muiden teollisuuskaupunkien yllä Messerschmittien, Hurricanejen sekä Spitfire Supermarineiden välissä käydyistä dog fighteista eli koiratappeluista.
Scarboroughin asemalla rouva Hughes oli junamatkaajia vastassa viininpunaisella Rover 12-henkilöautolla
Asemalla oli runsaasti maalaisväkeä,koska Scarboroughssa,Pohjanmeren kalastajakaupungissa paraikaa ilakoitiin ja tanssittiin Shrove-joen rannoilla vuoden 1939 kesän runsaiden kalansaaliiden ja viljasatojen kunniaksi.
Jussi silmät autohulluna olivat kiinnittyneet Roverin kromattuun jäähdyttimeen,puskureihin ja komeisiin äänitorviin..
Jäähdyttäjän kromisena korkkina irvisteli sarvikypäräpäinen viikinki.
Ajomatkalla Pickeringiin rouva Hughesin vieressä vihreällä nahkapenkillä Jussi silitteli pähkinäpuista ikkunankarmia ja kromattuja ovenkahvoja silmien vilkuillessa valkopohjaisista mittareista nopeutta. Yksi mittari näytti Greenwichin aikaa....kello viittä yli viittä..
LNER tulee sanoista London Northeastern Railways,mikä junillaan kuljettaa matkalaisia Edinburghiin asti Skotlantiin.
Kyseinen juna on nimeltään The Scarborough Flyer,mikä veisi matkaajat Scarborouhiin Sheffieldin ja Yorkin kaupunkien kautta.Sheffield on kuuluisa terästeollisuudestaan ja laadukkaista keittiöveitsistään.York taas on kuuluisa risteysasemastaan.
Rouva Hughes oli kutsunut heidät Pickeringin pieneen maalaiskylään Scarboroughin lähistöllä viettämään viikon miehensä Haroldin kanssa omistamalleen maatilalleen.
Junan veturi,mikä oli ristitty Blue Peteriksi puuskutti höyryjä radalle sylintereistään.
Konduktööri auttaessaan Fammua vaunuun toisti varoitukseksi moneen kertaan vaunun ja laiturin välistä rakoa:
--Mind the gap--mind the Gap madame!!
Uteliaana tämä vielä kysäisi Fammulta:
--Are you going to Scarborough Fair?
..koska heinäkuussa pidettiin kaupungissa elonkorjuujuhlia,joita ollaan juhlittu jo pakana-ajoista asti paikkakunnalla.
Fammu vastasi:
Yes..daahling...Do they have rosemary and thyme for sale there?
--I am fond of Yorkshire herbs..
 |
| The Scarborough Flyer |
Fammu pystyi matka-arkkugarderoobistaan pukeutumaan kaikkiin tilanteisiin vaativiin osiin,mutta tweedasun hän oli ostanut Lontoossa eräästä Oxford Streetin naisten pukimosta.
Vaikka Margaret Taylor Rutherford oli Fammua kaksikymmentä vuotta nuorempi ,vanharouva piti näyttelijätärtä sukulaissielunaan ja englantilaisleidi-idolinaan.
Rouva Hughes oli vienyt Lontoossa Josefinan katsomaan Globe-teatterissa esitettävää Oscar Wilden näytelmää The Importance of Being Earnest,missä Miss Rutherford näytteli Miss Prismiä.
 |
| Margaret Taylor Rutherford |
Margaretin isä Julius Rutherford Benn oli samoin kärsinyt mielenvikaisuudesta ja oli vuonna maaliskuun 4. päivänä 1883 vihille menon jälkeen tappanut kirkkoherran, lyömällä pappismiestä pissapotalla päähän.
Fammukin oli kuuluisa omista omalaatuisuuksistaan,kun hän oli päättänyt kerätä varoja suojeluskuntatalon kylkeen ja rakennuttaa ruokalasiiven,jota talon piirtänyt arkkitehti oli vastustanut epäfiininä.
Vanharouva oli saanut kauppalan rikkailta sen verran lahjoitusvaroja ja päättäjiltä suostumuksen,että siipi lopulta rakennettiin.
Ainoana puutteena rakennussivellä oli,että siihen pääsi vain suojeluskuntatalon pääoven kautta.
Kauppalan kesälesket suosivat silti Fammun menyitä,koska häntä pidettiin paikkakunnan parhaana pitokokkina.
Ruokalasiipeä kutsuttiinkin ulko-ovettomuutensa takia Josefinan Umpisuoleksi.
 |
| Fjalar Juhart 2012 |
Yleensä kesteissä frouvaihmiset puolestaan kävivät santsaamassa pitopöydistä parjaat palat,jolloin Josefina oli
kantanut keittiön puolelta lisäeinestä pöytään lausumalla:
--Voi..voi.ändå di där fruar?
--Herrarna få bara dill och persilja?
Jussi muisti hyvin tapauksen sinä aamuna,kun Queen Elizabeth-höyrylaiva oli ohittanut Isle of Wightin ennen saapumistaan Southamptonin satamaan.
Ennen astumistaan laivan I luokan ravintolaan syömään aamiaista isoäiti oli oikaissut Jussin päästä Finska Flåttan-merimieslakin suoraan ja raaputtanut punalakatulla etusormen kynnellä pojan merimiespuvun rinnuksesta eilisestä aamiaista jäänyttä munatahraa.
Josefinalla oli pakkomielle järjestyksestä ja siisteydestä.
Närkästyneenä muna-alkuruokien sekavuudesta Fammu oli torunut kaulasta päälakeen punastunutta tarjoilijaa,että koko luncheoni menisi sekavuudestaan munakokkeliksi .
Jussin hävetessä vieressä Fammu oli kirjoittanut Parker-mustetäytekynällään kangasservietille aakkos- ja numerojärjestyksessä uuden menyyn ja terveiset pääpurserille:
1.Gold Eggs Wladimir
2.Hungarian Omelet
3.Poached Eggs Benedict
4.Scrambled Eggs with Ham
..Mr.Headburser...please put your Eggs in Order!
Miestarjoilija oli poistunut takaperin keittiön ranskalaisia ovia paukutellen ja Jussi oli kuullut kovaa hörötystä sisältä,valkoisten kokinhattujen ja punakoiden subsheefien naamojen vilkkuessa heiluvien pariovien pyöreissä ikkunoissa.
Jussin isoäiti oli pukenut englantilaisen public school-pojan asuun.
Finska Flåttan-merimiespuku oli pantu matka-arkkuun..Fammu oli tarkka matka-asuista,jotka sopisivat kuhunkin matkailumuotoon.
Jussi tummansinisessä takissaan,lyhkäisissä samanvärisissä housuissa,koululippalakisssa ja uusissa mustissa patenttinahkakengissä kompastui jo vaunuun noustessa nenälleen lattialle,koskei ollut tottunut uusiin kovapohjaisiin patinoihinsa.
Hän oli vinkunut Fammulta lupaa pitää jaloissaan amerikkalaisia kumitossuja,mutta isoäiti oli jyrkästi vaatinut pysymään määrätyssä pukeutumiskoodissa.
Junamatka Scarboroughin kesti seitsemän tuntia,joita poika ei laskenut ohikiitävien pysäkkien ja asemien katselussa..
Veturina puuskutteli Blue Peter 4-6-0-höyrymuskeli,minkä numerosarja kuvasi ensimmäisenä pikkuetupyöriä ja sitten vetopyöriä
Poika oli oppinut tulkkaamaan veturien tyyppimerkkejä Oxford Streetin kirjakaupasta ostamastaan Train Spotter's Guide-opaskirjasta.
Veturin huippunopeus olisi hyvin peitannut Suomen Valtion rautateiden Ukko-Pekan saavuttaman huippunopeuden 160 kilometriä tunnissa.
 |
| Ukko-Pekka-veturi Jussin kotikauppalan rautatieasemalla |
Nopeutensa ja suosionsa takia se sai seurakseen yhtä nopean Coronation-höyryveturin vuonna 1937.
Coronation olisi vienyt Kings Crossin asemalta Yorkiin 71.9 mailin tuntivauhdilla ja koko matka Lontoosta Edinburghiin taittui vain kuudessa tunnissa.
Neljältä iltapäivällä pikajuna oli saapunut Scarboroughin rannikkokaupungin asemalle,joka vuoden 1940 Blitzissä tulisi saamaan vähäisempiä pommitusvaurioita kuin Yorkin asema,mikä tulisi palamaan maan tasalle.
Junamatkat olivat aina olleet Jussille suuria elämyksiä.
RMS Queen Elizabethin kiinnityttyä heidän paluumatkallaan New Yorkista Southamptoniin, Lontoon pikajuna oli jo odottamassa satamaraiteella.
Tullitarkastuksen perästä matkustajapari oli kiivennyt salonkivaunuun,mistä Jussi saisi seurata innolla ohiviliseviä Hampshiren ja Surreyn maakuntien asemia.
Fammu oli nukahtanut jo junamatkan alussa,junatarjoilijan tuotua tilatun sherrykarahvin vaunuosastoon.
Jussi matki ikkunaan pöpöttämällä junakonduktööriä ,joka yritti herätellä nukkuvaa vanhaa rouvaa:
--Tikits pliis...tikits pliis...silvuplee!
Pojan matka kuluikin ohivilisevien asema-ja pysäkkikylttien tavaamisessa..."Hilsea Halt...Farlington Halt...Farlington Junction..Bedhampton Halt..Havant.."kunnes hänenkin silmänsä menivät umpeen hyräillessään Howard Beachin radiosta kuulemaansa Glenn Millerin Chattanooga Choo-Choota..
Hän heräsi unestaan vasta,kun konnari oli koputtamassa vaunuosaston ovi-ikkunaan ilmoittamalla:
--Worplesdon..and next stations are Woking Junction and Woking..
--The train will arrive at Victoria Station at 2.30 p.m,..
Victoria-asemalta Jussi ja Fammu olivat ottaneet mustan Austin-taksin Marlbe Archissa sijaitsevaan Cumberland-hotelliin.Ajomatka sinne veisi vain viitisen minuuttia,mutta Fammu pyysi cockneytä puhuvaa kuskia ajamaan ensiksi Piccadilly Circusin kautta Oxford Streetille,mistä vanharouva kävisi ostamassa itselleen tweedasun
 |
| Piccadilly Circus |
Gordon's Gin-neonvalot näyttivät vilkkuvan kuin kuninkaallisen laivaston saattajan viestivalot tulevasta sukellusvenevaarasta.
Kaiken liikenteen melskan ja ihmispaljouden keskeltä ei voisi kuvitella,miltä aukio näyttäisi parin kuukauden päästä.
 |
| Trafalgar Square 2016 muuttumattomana sitten 1939 |
 |
| Regent Streetin jouluvalot |
Tällöin Piccadilly Circusin liikenne hiljentyisi,ihmisten vilkuillessa lähimmälle maanalaisaseman sisäänmenolle kiirehtiessään olkapäidensä yli taivaalle vihollislentokoneiden alumiinirunkojen välkkymistä ja moottorien taivaansineen piirtämiä valkoisia perävanoja.
Yli viidenkymmenen miljoonan brtitin kohtalo tulisi paljolti riippumaan Lontoon,Coventryn,Manchesterin ja muiden teollisuuskaupunkien yllä Messerschmittien, Hurricanejen sekä Spitfire Supermarineiden välissä käydyistä dog fighteista eli koiratappeluista.
 |
| London children in air-raid trenches Juhart 2011 |
Asemalla oli runsaasti maalaisväkeä,koska Scarboroughssa,Pohjanmeren kalastajakaupungissa paraikaa ilakoitiin ja tanssittiin Shrove-joen rannoilla vuoden 1939 kesän runsaiden kalansaaliiden ja viljasatojen kunniaksi.
Jussi silmät autohulluna olivat kiinnittyneet Roverin kromattuun jäähdyttimeen,puskureihin ja komeisiin äänitorviin..
Jäähdyttäjän kromisena korkkina irvisteli sarvikypäräpäinen viikinki.
Ajomatkalla Pickeringiin rouva Hughesin vieressä vihreällä nahkapenkillä Jussi silitteli pähkinäpuista ikkunankarmia ja kromattuja ovenkahvoja silmien vilkuillessa valkopohjaisista mittareista nopeutta. Yksi mittari näytti Greenwichin aikaa....kello viittä yli viittä..
 |
| 1939 Rover Twelve |
 |
| Yorkshire Dales and Moors |
-----------------------------------------------------
Jussille Rover Twelven valkopohjaiset mittarit toivat mieleen kotikauppalan Rumpalinkadun ja Helsingintien kulmassa Pesosen ja kadun vastapuolella sijaitsevan Hjalmar Hiisvirran kellosepänliikkeiden lasitiskien vekkarit eli herätyskellot.
Kulmaa oltiinkin kutsuttu kelloseppien kulmaksi,missä kellot tikittivät kauppalalaisten sanonnan mukaan "vain mennyttä aikaa".Sanonta oltiin väännetty 30-lukuisesta hittikappaleesta "Vanhan kartanon kehräävä rukki".
Kauppalassa oli pari muutakin kello-ja kultaseppäliikettä,kuten Hidström Läntisellä Siltakadulla Keskuksen talossa ja Jokinen Asemakadulla eli entisellä Aleksanterinkadulla Nordlinin nikkarityylisessä kulmatornitalossa.
Isokadun ja Itäisen Siltakadun kulmassa myös oli ollut Maaseudun Osakepankin talossa yksi Nikanderin kellosepänliike,joka oli lopettanut toimintansa v.1938.Yleensäkin ihmeteltiin mikä piti leivissä niin monta kelloseppää niin pienessä keskustassa.
Hidströmin kello-ja kultaseppäliike omistaja oli Hjalmar Hiisvirran velipoika,joka oli fennomaniassa 1900-luvun alussa muuttanut nimensä suomalaiseksi Hiisvirraksi.
Asemakadun Jokinen 30-luvuna alussa pelkästään korjaili kelloja ja ryhtyi jopa myymäänkiin niitä aamuisin kello 8 ja 10 välillä,kun maalaiset saapuivat kauppalan torille ostoksille.
Kelloseppä Jokista pidettiinkin tarkkana miehenä ja kaupppalassa aina kehaistiinkin tämän aikarautasepän taidoista sanonnalla "Jok'ikinen jos oisi Jokinen!"
 |
| 1920-luvulla K.E.Pesosen tekemä seinäkello |
Jussi oli saanut Fammulta 6-vuotislahjaksi komean rannekellon,mikä 30-luvun muodin mukaan näytti aikaa suorakaiteen muotoisesta kellotaulusta,minkä roomalaiset numerot kaatuivat neljällä sivulla ihan ylösalaisin kello kuuden kohdalla.
Kerran Jussin isä oli vienyt pojan kanssaan kellosepälle puhdistuttamaan tämän lahjakelloa.
Jussi oli Kokkilan uimakoulussa unohtanut sen ranteeseensa.
Pesosen liike sisältä oli pikkupojalle huumaava kokemus.
Sisäänastuessaan hän kuuli satojen erilaisten kellojen tikutusta,nakutusta,litkutusta,latkutusta,dingdongailua sekä kukuntaa. Seinäkellojen heilurit keikkuivat maagisen ja hypnoottisen lumoavina ja pöytäkellojen lasikupujen alla pyöriskeli edestakaisin hopeoituja vaakaheilureita kuin ikiliikkujia.
Yhdellä seinällä käkikellorivi kukkui jämptisti yhtä aikaa kuorossa ovien aukaisussa, muutaman kellon tirolilaispariskunnan tanssiessa hetken alppimajansa terassilla,kunnes hävisivät sisään untuvapeittojensa alle kuhertelemaan oven läimäyksellä.
 |
| 1930-luvun Pesosen kulma.Kuva c.Mika Aarnio |
Jussi ei ollut eläissään nähnyt niin monta kelloa käkenä samaan aikaan.
Kelloseppä Pesonen tultuaan puolisen tunnin päästä takaverstaastaan luuppi otsallaan tiskille Jussin kello kädessään ehdotti,että aikaraudan nahkaremmi pitäisi vaihtaa,koska se oli pehkautunut ilmeisesti pojan rannehiestä hajalle ja että metallinen ranneke olisi parempi vaihtoehto.
Karl-Erik-isä hyväksyi tarjouksen,mutta tinkasi hintaa parilla markalla.
Liikkeestä poistuessaan isä oli joutunut vetämään Jussin hihasta kadulle,pojan seistessä mustavalkotiilisellä shakkipelilattialla täysin kellojen lumoamana kuin Rudyard Kiplingin Viidakkokirjan ihmissudenpentu Mowgli-boakäärmeen silmien kiehtomina.
Jussi heräsi lumostaan vasta Rumpalinkadun Helanderin mamman seinäkioskin edessä,mistä tuoksahti sieraimiin tuoreen hillomunkin ja pilnerikaljan aromiy.
--Hei poik..mitässun tiukus näyttää?
Toppari oli udellut Jussilta pyyhkiessään vaahtoa suupielistään hihansuuhun.
Jussi oli kiusaantunut muutenkin tämän dynaamisen duon jatkuvasta kiusottelusta ja paukautti takaisin:
--Viitvaill tamman viiruu ja kuutvail gamelin gullii!!
--Aissitä herraskansa kakara vittuileva kauppala parhhaimmill potkupalloiljoill!?
Toppari huomautti räkäisellä äänellä.
Jussin isä oli jo melkein astumassa kädet nyrkissä kioskin portaille Topparin muuttuessa paikalla laitahyökkääjästä puolustajaksi kurkkaamalla oviaukosta katsomaan Pesosen isosta mainoskellosta aikaa.
--Aisse onki jo pual kaks!
Toppari huudahti.
--Mitässää Valkki meinasisi,jos menttäs kaksista Aikalan portsarin ohi lukema kunnanvaivasest veikkaustulokse ja ryystämä pari tuappi oikke kunno kalja!
--Tän rapakaljan makku o tulnu omitune oikkiakätine sivumaku ja pliissaanttu tollase herraskansa kylmän katseen all!
Jussi letkautti takaisin:
--Sit kaitte oles paremmin käken ja kauppalan mallasjuamavapriiki mannekiinein!
 |
| 1938 Rover 12 Sportsman |
----------------------------------------
Rouva Hughesin ajaessa kaupungista ulos maaseudulle vieraiden silmien eteen avautui notkoinen,karuhko lounaisyorkshireläinen nummimaisema,mikä näytti Jussista sekoitukselta lounais-Suomen mäkimaastosta ja Lapin tundrilta.
Pojalla tuntui metkalta vatsanpohjasta rouva Hughesin ajaessa kovaa vauhtia mäkien päältä hidastamatta laskeutumalla laaksoihin.Hänen kurkussaan killui omituinen pala ikään kuin oksennus oli lähellä, pakkoniellessään palaa alas.
Samalla lailla kotikauppalasta maaseudulle ajavat bussikuskit suhasivat,että linjurin mahakalut näkyivät hyppäyksissä mäennyppylöillä.Siinä rytäkässä maaseutukauppoihin vietävät pilsneri-ja vichypullot saivat sellaista painetta sisäänsä,että sylkivät suustaan sisältönsä nauttijoiden silmille patenttikorkkien avauksessa.
Ihmekös että myöhemmin suomalaisia pidettiin maailman parhaimpina rallikuskeina.
 |
| 1937 Bluebird K3 |
Vanharouva ei eläissään ollut edes merisairas,mutta autopahoinvointia hän oli aina potenut.
Fammu sanoi lopulta rouva Hughesille:
--Could you dear Agnes please slow down..I feel nauseated...daaahling!?
Rouva Hughes hiljensi vauhtia vastaamalla:
--I am so sorry dear Fina..I usually love driving fast in the moors and I did not realise I was not alone...Pardon me..
--My husband is even much faster in his barrel-nose Bentley Touring car.
--But you should meet the daughter of our Pickering garage owner..Miss Pat Moss..whose father Stephen Moss works for Sir Malcom Campbell with his mechanic Leo Villa on the new hydroplane ..The Bluebird K3..
 |
| Bentley Pit at Brooklands Juhart 2009 |
--That is a boat..by the way...
They are trying to break the magic 140 miles per hour world record..IN WATER!!
--But Pat Moss...she is a young 10-year old lassie who drove like a man in the recent Whitby hill-climbing race in her British racing-green SS100 Swallow sports car!
--Ten years old..can you believe?
--But her big brother 15-year old Sterling is a born race driver...you'll be hearing of him in the near future..
 |
| Stirling Moss 50-luvulla |
 |
| Pickering Smiddy 50-luvulla |
Auto puikkelehti keskustaan kellotorille,missä pidettiin markkinoita.
Kapea High Street johti torille.
Keskustorin reunalta erottuivat muidenmuassa Pickering Co-Operative Societyn myymälä ja John Farrah Ltd:n toffeepuoti kymmenien pikkuliikkeiden joukosta.
Kellotornin vieressä katukäytävän päällä keikkui tuulessa Black Swan Freehouse-pubin peltikyltti naristen ruosteisissa ketjuissa.
Pubin sisällä pumppasi tiskillä paksuhko publord kahvalla lippalakkisen asiakkaan tuoppiin mustaa paikallista Pickering Bitteriä.
 |
| Tuulenviemää |
Filmijuliste tulisi vaihtumaan lasivitriinissä vasta kuuluisan Blitzin ja Battle of Britainin jälkeen vuonna 1940 Robert Taylorin ja Vivien Leighin
Sumujen silta-julisteeksi (Waterloo Bridge).
Kaukana pienessä Suomenmaassa elokuvateattereihin saataisiin pitkällä viiveellä vasta vuonna 1950 Tuulenviemä-filmi premiäärinä.
Suomalaisten oma Big Brother Stalin ja Little Brother Molotov sekä juoni ottoveli marsalkka Zdanov valvontakomissiosta sodan päätyttyä pitivät huolen,ettei elokuvateattereihin saataisi amerikkalaista eikä kapitalistista hapatusta,kuten rikkaita etelävaltiolaisia plantaashinomistajia sortamaan työväenkansan ja sodan käyneiden "ylen sankioiden prihojen" moraalia.
Vuonna 1950 Suomen kommunistit olivat hävinneet vaaleissa ja amerikkalainen "hapatus" pääsi vihdoin. markkinoille.
 |
| 1939 Ford 7Y Eight-mainos |
 |
| Farmers Weekly-lehden I numero |
 |
| Pickeringin kellotori Juhart 2011 |
Ikkunalasin takana kiilteli uuden uuden 1939 Y-mallisen Ford 7Y Eightin taakse kallistuva maski. Eight merkissä vastaa 8:aa brittiläistä verohevosvoimaa.
Ikkunamainoksessa kehuttiin auton hinnaksi tasan 100 puntaa 10 punnan autoverolla (hevosvoimavero).
Auton saisi paikallinen eläinlääkäri taikka kunnantohtori 25 punnan etumaksulla vakuutettuna ja rekisteröitynä.
Rouva Hughesin Roverin kojetaulun alapuolella tavarahyllyllä Jussi näki makaavan hiirenkorvainen The Farmers Weekly-kuvalehti,jonka kannessa komeili samanlainen Ford-mainos.
Pikkutilallisilla eli smallholdereilla ei ollu varaa edes pikkufordiin,vuosiansioiden ollessa 500 punnan tienoilla vuodessa.
Lehden lukijakunta koostuikin vauraista lammasfarmareista sekä viljelijöistä..
Vasta 50-luvuna alussa Dalesien pikkukujilla ja teillä tulisi olemaan runsaasti autoliikennettä,jolloin pientilallisillakin olisi allaan oma Jowett Bradford-pakettiauto taikka uusi Land-Rover.
Nyt 30-luvun viimeisenä vuotena vain viikonloppuisin kaupunki täyttyi autoista,jotka enimmäkseen olivat liikkeiden ja yritysten jakeluautoja tai paikallisten tehtailijoiden ja ammatinharjoittajien mustia umpiautoja.
Kuitenkin suurehko osa autokannasta kuului läheiseltä teollisuusalueelta vieraileville autoilijoille,jotka olivat ajaneet nauttimaan vapaapäivästä maaseudulla.
Nämä ajelivat alas vihreisiin laaksoihin punertavien nummien yli ja paikoittivat ajoneuvonsa somiin pikkukyliin,monen kumartuneena ohjauspyörän taakse tutkimaan reittikarttoja ja matkaoppaita.
Kuuden vanhan pennyn (nykyisen kahden pennyn) hinta matkaoppaasta oli edullinen sijoitus.
Sen avulla päivämatkustaja luottavaisin mielin pystyisi ajamaan kohteeseensa kiemurtelevaa tieverkostoa pitkin soolaillen.
Kaikkialla näkyi kivirakennuksia siroteltuna maisemaan.
Kiviaidat katkoivat niittyjä kuin vohveliraudan painautumat paahtoleivällä.
Huumaavan rinnepujoittelun jälkeen matkalaiset havahtuivat Roverin pysähtyneen maatilan pihapiiriin,jota matalat kivirakennukset ympäröivät.
Rouva Hughesin avatessa oven, tallin takaa juoksi kaksi karkeakarvaista terrieriä tervehtimään häntiään iloisesti heilutellen.
Matkaseurueen astuttua matalan ja kivisen päärakennuksen ovesta sisään Jussi ja Fammu tulisivat todistamaan paljon muitakin mielijohteiden aiheuttamia erikoisuuksia.
 |
| Yorkshire farmhouse |
------------------------------------------
Matkaseurue astui kaksikerroksisen kivipäärakennuksen tammiovesta sisään,mikä johti suoraan brittiläiseen sitting roomiin. Jussia moinen ei hämmästyttänyt,koskei edistyksellisessä Amerikassakaan oltu vielä keksitty eteisiä eikä porstuoita tai sellaisia tuulikaappeja kuin takapajuisessa Suomessa. Ulko-ovetkin avautuivat sisäänpäin ja ikkunat olivat omituisia ylösnostettavia sash-windoweja.Jussista ulosaukeavat ovet ja saranaikkunat olivat suomalaisen nikkariteollisuuden suurimpia keksintöjä.
Queensissäkin hän Babs-tädin talossa aina oli ollut repimässä ulko-oven nupista ovea auki väärään suuntaan.
Kotikauppalassa Rumpalinkadun pappilan rampa Sven-poikakin..tai mitä hänestä oli jäljellä... aina istui pyörätuolissaan pää makuuhuoneen ikkunasta ulos tarkastamassa pihan poikien kolttosia.
Jos pappilassa olisi olleet englantilaiset sash-windowit eli nostoikkunat,niin Jumala varmaankin olisi rankaissut tälle tuoreen synnin päälle vakoilusta, tiputtamalla ikkunan niskaan kuin ranskalaisen giljotiinin terän.
 |
| Maalaistalon olohuone |
Vastaseinällä liuskakivitakan palkintopokaalikokoelman yläpuolella Jussia katseli suoraan silmiin lasisilmäisen valkohäntäpeuran pää. Jussi astui pois hirven tuijottavan katseen tulilinjalta syrjään,mutta hirvenpää näytti tuijottavan sinnekin lasisilmillään ,jolloin hän käänsi selkänsä eläinkuvalle.
Fammu oli kiusaantunut pojanpoikansa levottomasta kiehkoilusta ja kehottanut tätä pysymään paikallaan:
--Johan...stanna nu där...hör du..har du myror i dina byxor!?( Johan,pysy paikoillasi..kuule..vai onko sinulla muurahaisia housuissasi!?)
Samaan hengenvetoon isoäiti oli ihastellut olohuonetta rouva Hughesille:
--Oh..what a comfortable sofa set you have...daahling!!
--My old Mjölbacka villa rattan sofa set is a real pain for my old posterior!
--Where can I buy a similar set as yours...Daphne?
--I could buy one and ship it by steamer over to Åbo Finland...
Samassa sohvalta nousi ylös pitkähkö harmaaohimoinen ja ilmeisesti kalustoon kuuluva mies,joka pisti päivän Daily Telegraphin kahvipöydälle.
Herrasmies ojensi kätensä ensin Fammulle,jolloin rouva Hughes esitteli miehensä:
--This is my husband Harold...this is Mrs. Josephina Mickelsson..my dear old friend from Finland...and the boy over there is her grandson..John..
Mies tarttui hinttimäisen veltolla kädellä Jussin kännyyn ja puhui mustan briarpiipun sivusta kuin Kippari-Kalle:
--Pleasure meeting you Johnnie Boy..!
Jussi vetäisi nopeasti kätensä herra Hughesin käsikupista,joka tuntui niljaiselta kuin pihaetanan selkä ja pyyhki hartaasti limamaista kosteutta shortsiensa lahkeisiin.
Harold lausuttuaan pakollisen "Nice to meet you-tervehdyksensä" vetäisi nopeasti kätensä Fammun pitsikäsineestä ja anteeksipyydellen poistumalla talon vesiklosettiin pesemään käsiänsä.
 |
| Old English country life |
Tämän veljenpojalla Howardilla,lentäjällä ja miljardöörillä Amerikassa oli kehittymässä samanlainen fobia basilleista.
Haroldin vanhempi veli Robard oli muuttanut Yorkshiren nummilta 1890-luvulla Amerikkaan, rikastumalla vuosisadan vaihteen jälkeen Teksasissa öljystä sekä maakaupoista ja perustamalla Hughes Tool Companyn.
Robardin kuoltua Harold oli perinyt sievoisen summan ja perustanut kotikaupunkiinsa Scarborough Grand Hotelin.
Howard-poika peri isänsä teollisuuslaitokset ja 1920-luvulla 2 miljoonan dollarin vuosituloilla hän muutti Hollywoodiin tuottamaan elokuvia ostamansa RKO-filmiyhtiön nimissä (Radio-Keith-Orpheus).
RKO:n oli myynyt Howardille itärannikolla asuva Joe Kennedy,joka oli äkkirikastunut kieltolain aikana Kanadasta salakuljetetulla bootleg-viskillä ja pakko-ostamillaan elokuvateattereilla.
Hän myöhemmin sai yksinoikeudet Dewar'sin skottiviskin ja Gordon's Ginin maahantuojana James Rooseveltin,Franklin D. Rooseveltin pojan ansiosta.
Joe Kennedy oltiin nimitetty Yhdysvaltojen Britannian suurlähettilääksi Lontooseen vuonna 1938 ja tulisi saamaan niskaansa paljon syytöksiä antibrittiläisitä kannanotoistaan Battle of Britainin aikana ja sanonnastaan "There is no democracy in England"
Presidentti Roosevelt joutuisi siirtämään Joe Seniorin vuonna 1940 takaisin kotimaahansa yleisön painostuksesta.
 |
| JFK Senior |
 |
| Howard Robard Hughes Jr. |
Hän oli rakennuttanut mahtavan kokoisen vaneripäällysteisen amfibiokoneen H-4 Herculesin ,jota kansa kutsui Spruce Gooseksi eli Kuusihanheksi.
Howard pystyi pilotoimaan kuusimammuttiaan yhden mailin pätkän koelennolla marraskussa vuonna 1947 New Yorkin Hudson- lahdella.
(1960-luvun alussa Jussi II eli kirjoituksen laatija itse kokosi Revellin pienoismallin samaisesta koneesta Cunard-White Star valtamerihöyryn Queen Elizabeth seuraksi kirjahyllyn päälle)
 |
| H-4 Hercules Hughes Aircraft |
Scarboroughin herra Hughes ei ole ollut mikään lentäjä eikä keksijä,mitä nyt oli Sommen taisteluissa juoksuhaudasta nähnyt taivaalla Sopwith Camelien sekä punaisten kolmitasoisten Fokker Triplane-koneiden ampumassa konekivääreillä toisiaan lennosta.Loppusotansa silloinen ensign Hughes oli viettänyt Lontoon sotasairaalan mieliatautiosastolla kranaatipsykoosista.
Daphne-täti oli vielä kertonut Fammulle viimeisistä sosieettiuutisista,että Howardilla oli ollut tulinen romanssi näyttelijätär Katherine Hepburnin kanssa ja jopa lennelleet yhdessä kuhertelusortieille miljoonamiehen yhdellä privaattikoneella.
Suhde lopahti siihen,kun Katie pihkaantui irlantilaissyntyiseen kaappijuopponäyttelijään Spencer Tracyyn.
Siitä lähtien Howardin käsienpesuvimma oli kiihtynyt.
(Myöhemmin hänen pastellinsinisen v.1954 Chrysler New Yorkerin takakonttiin oltiin asennettu iso ilmastointilaite sekä pesuvesitankki.
Auton takaistuimen edessä seisoi lavuaarikaappi kuin Pullman-vaunun vesiklosetissa.
Auton ikkunat olivat kammettomia ja sinetöity kiinni pienenkin pölyhiukkasen sisäänpääsyn estämiseksi.
Auto tuoksui sisältä steriililtä teho-osastolta.)
 |
| Hughes 1954 Chrysler New Yorker |
Edes lohdutuspalkintona sievoisen summan periminen veljeltään ei parantanut Haroldin basillikauhua,vaikka Scarboroughin Grand Hotelin ja rantakylpylän ostaminen piti tämän mielialojen juoksuja jotenkin kurissa.
Miehensä eksentrisyydestä johtuen rouva Daphne Hughes vietti suuremman osan ajastaan Lontoon Kensingtonissa ostamassaan viiden huoneen flatissä.
Daphne-rouva oli kutsunut miestään raccooniksi eli pesukarhuksi,joka aamiaisellakin estelemättä pesisi kaurapuuronsakin vesihanan alla.
Fammu oli kysäissyt tältä.etteikö moisesta lotraamisesta jo kädet kuivu ja hilseile,johon rouva oli vastannut.,että eräs piirieläinlääkäri Swalesdalen Darrowbystä nimeltään Siegfrid Farnon yleensä lähettää partnerinsa James Heriotin tuomaan mukanaan käsien voiteluun sopivaa utarenännisalvaa käynneillään piikittämässä luupäitä Pickeringin lammasfarmeilla
--Mr. Heriot by the way is paying a visit here today..
Rouva lisäsi.
Fammun ja pojanpojan asetuttua taloksi yläkerran kahteen viereiseen makuuhuoneeseen rouva Hughes oli antanut Jussille luvan mennä tutkimaan ulos pihapiiriä tallimes Ted Skiptonin avustuksella.
Fammulla ja Daphne-tädillä oli paljon toisilleen paikattavaa sosieettielämän tapahtumista olohuoneessa kristallisen sherrykarahvin innoittamina.
 |
| Yokshire stable roof |
 |
| Wadworths dray horses |
---------------------------------------------
Ted Skipton näytti arkkityyppiseltä yorkshirelaiselta maatyöntekijältä harmaassa lippalakissa sekä flanelliasussa.
Tedin kaulassa oli solmittuna hien ja nahkapaskan tummentama liina Jussin pystyessä haistamaan tallimiehen hengestä Longbines-tupakan hajun ja Guinnes-oluen huurut.
Tedin kasvot olivat sään ahavoittamat ja uurteiset kuin hevosmiehen ohjasrukkanen.
Ted puolikiukkuisena näytteli Jussille hevostalleja,koska hänellä olisi ollut muutakin tehtävää tallissa,mutta Squire Haroldin rouvan käskyä piti noudattaa eli näyttää suomalaiselle pikkupojalle tallin nurkkia.
Kävellessään Tedin kanssa tilan pihan poikki talleille Jussi huomasi kauempana tiellä seisovan pienen mustan ja käytöstä kuluneen Austin 7-auton,jonka kuljettajan ovi repsotti auki ojaan päin.
Tweedpuolitakkinen ja ruskeahiuksinen nuorehko mies oli seisomassa keskellä tietä katselemassa 300-vuotta vanhan päärakennuksen eleganssia sekä kivisten piharakennusten sammaloituneita seiniä.
Miehen katse pysähtyi päärakennuksen lyijyraamisiin koristeikkunoihin kunnes tämän silmät eroittivat pihalla Tedin ja valkotukkaisen pikkupojan.
Mies heilautti kättään tervehdykseksi tallimiehelle,Tedin kertoessa Jusille miehen olevan eläinlääkäri James Heriotin Darrowbystä.
Vähän ajan perästä pölyinen ja kuhmuinen Austin seisoi tilan mukulakivipihalla eläinlääkärin vispatessa tallimiehen känsäistä kouraa.
Jussilta eläinlääkäri kysäisi nimeä ja mistä päin poika on kotoisin,jolloin Jussi vastasi Fammun opettamalla kouluenglannillaan:
--I am from Finland,Salo Town and my name is Jussi...John in English..
 |
| Austin 7 Box Saloon 1933 Juhart 2011 |
Eläinlääkäri huudahti.
--I had a colleague in London Veterinary School,Mr.Henry Stevens,who married a Finnish English teacher from a southwestern Salo coastal town in Finland!
--Do you happen to know Mr. Stevens,John?
--Yes Sir!
Jussi vastasi.
--He is an animal doctor in our town..
--What a small world!!
--Could you wait until I write a short message to him,couldn't you?
--I reckon you'll be returning to Finland soon..and you could you hand this letter over to Henry..I mean doctor Stevens?
Tohtori Heriot huudahti innoissaan.
 |
| Ted and a Pint Juhart 2000 |
--Doctor Farnon sent these glass jars for Mr.Hughes.
--Could you hand them over to him?
--And by the way...what a pleasant day it is..Mr Skipton,isn' it!
--Bugger t'morning..!
--Get on wi' some work and then I'll give these bleeding lubricants t' Mr. 'Ughes...
Ted murahteli voidepurkit suonisissa kourissaan.
--Is 'e going t'paste it on Mrs. 'Ughes's big teats?
Tohtori Heriot oli naurahdellut Tedin murinoihin vastaamalla:
--You know very well they are meant for Mr. Hughes's skin rashes in his palms..
--What..is 'e a bleeding wanker?
--Does 'e love Mary Palmer?
Ted kysäisi puolivirneessä.
--Aye...I remember our doughboys in Abbeville in France autumn 1916..
--Their bleeding 'ands were called five-fingered widows..no birds to catch..no teat cream..only castor oil from tent burners....!
Eläinlääkäri Heriot katkaisi hämillään Tedin selostuksen sanomalla,ettei tällä kertaa ole tullut piikittämään lampaita,vaan tarkastamaan vanhan tamman hampaita tallissa. Rouva Hughes oli soittanut,että vanhan työhevosen ruokahalu oli huomattavasti alentunut eikä sitä raaskisi lähettää makkaratehtaalle.
Hevosen hampaita pitäisi kuulema katkoa epätasaisen purennan takia,kun jauhaessa terävät hammaspiikit voisivat vahingoittaa sisäposkea ja kieltä.
Kolmikon mennessä talliin eläinlääkäri oli kysäissyt Tediltä,koska vanha tamma oli viimeksi tehnyt töitä.
Tedin suu vääntyi vastatessaan suupielestään nuuskamällin vierestä:
--Well...you're t'vet!
--You tell me!!
Herriot vielä kysäisi tamman ikää,johon Ted vastasi,että ehkä noin 12 vuotta.
Etuhampaat näyttivät pitkiltä ja työntyivät ulos 45 asteen kulmassa,jolloin nuoren eläinlääkäriin mieleen tulivat kaikki Lontoon eläinlääkärikoulussa tentatut oppikirjan knopit Galwaynen urasta,kulumien muodosta ja laskeutuman asteesta,mutta näitä merkkejä ei näkynyt turvan sisältä..
Sellaiset olivat hävinneet tamman pitkän iän takia.
Heriot naurahti hammastarkastuksensa päätteeksi kysäisemällä tallimieheltä tamman todellista ikää.
Ted oli lopulta vastannut,että tamma oikeasti oli 30-vuotias ja sillä on ollut 15 varsaa eikä koskaan ollut poissa töistä sairauden takia,paitsi nyt viimeisinä vuosina joskus hampaiden takia.
Niitä ollaan raspittu silloin tällöin ja nyt se tiputtaa maahan osan puoleksi purrusta heinästä.
Heriot vilkaisi uudelleen hevosen suuhun vetäessään kieltä ulos päin havaitsemalla,että sen yläkulmahampaiden ulkosyrjät olivat ylikasvaneita poskia ärsyttämällä.
Eläinlääkäri kertoi ainoaksi lääkkeeksi kelpaavan hampaiden viilaamisen.
Hän kävi hakemassa Austinistaan hammasraspin alkamalla taskulampun valokiilassa viilailemaan niitä,kunnes koski viilanterällä johonkin outoon ja terävään,mitä ei pitänyt löytyä suusta..
 |
Taskulampun valokiilassa näkyi ylempi kulmahammas,mikä painoi alempana sivulta, aiheuttamalla liikakasvua hampaan takasyrjällä.
Kolmen tuuman pituinen terävä piikki pisti pahasti alaikenen lihaan.
Heriot otti tallin lattialta laukustaan hammasakset,jotka kooltaan muistuttivat peltisepän isoja leikkureita ja pisti niiden terävät leuat hampaan ympärille.
Sitten hän alkoi nitkuttamaan hammasta irti.
Hiljalleen hammas alkoi liikkua,kitkua ja nitistä irroittumalla ikenestä, konitohtorin pelätessä,että tamma alkaisi tanssia takajaloillaan.
Rauhallinen hevonen kuitenkin oli alistunut toimenpiteeseen täysin liikkumatta,koskei hampaassa enää ollut mitään hermoja.
Hampaan irroittamisen ääni vain häiritsi.
Eläinlääkäri kävi ottamassa laukustaan Hausmannin räikkätunkin ja pisti sen hevosen etuhampaiden väliin,jolloin tamman leuat aukenivat ammolleen.
Lopputyö olikin helppoa Heriotin tehdessä samanlaisen operaation toisessa kulmahampaassa.
Vanha tamma seisoi rauhallisena molemmat silmät suljettuina olematta hampaiden poistamisesta moksiskaan.
 |
| Hammaslääkärikoulu USAssa lokakuussa 1945. Lapsiparat koekaniineina. |
Hän oli siinä paikalla tehnyt päätöksen olla syömättä makeisia ainakin vuoteen pelätessään jo muutenkin hammaslääkärillä käyntiä kotikauppalansa hammalääkäri Eklund-Äyhön vastaanotolla Asemakadun päässä.
Vikkelä- ja ronskiotteinen pienikokoinen ja kaljupäinen hammaslääkäri polki innolla jalkakäyttöistä poraansa kuin rukinpolkija,osaamalla aina osua poranterällään viisaudenhammashermoon.
Pienenä miehenä tohtori roikkui melkein kengänkärjillään pojan leukaluussa kuin iilimato,puhallellen omia halitoosisia hammaskiviähkäisypilviä uhripotilaan muutenkin herkkään nenään.
Uhrin poistuessa rääkkäyskamarista posket puuduksissa ja suussa mällinä turpoavan pumpulitukon kastuessa punaiseksi hurmeesta,tohtori amalgaamipaikkaisia pitkiä koninhampaita väläyttämällä huusi ovenraosta:
--Seuraava potilas!!
Odotushuoneen oven vieressä seisoi posliininen spittuuni,mihin Jussi sylkäisi verisen pumpulitupon kuin ukot tupakkamällinsä rautatieaseman venttasalissa.
Nähdessään,miten veri priiskuili potan yli odotushuoneen liljatapetille,hän alkoi kuulla yhä kovempana Asemakadun poppelien lehtien huminaa ja tuntemaan omituista huippausta päästään oman verensä näkemisestä.
Hän juoksi golfhousissaan ja solkipatinoissaan kovaa vauhtia odotushuoneen rappusia alas kadulle pyörätelineen viereen,missä hänen Hermes-fillarinsa seisoi kuin hevonen puomissa kiinni.
Hän piti kummallakin kädellään pyörätelineestä kiinni kumarassa vetämällä monta kertaa syvään henkeä paniikkikohtauksessaan,kunnes korvissa kuuluva humina ja sirinä alkoi vaientua.
Kotiin polkiessaan Jussin silmissä vilahteli kauhukuvia tohtorin puudutuspiikkiruiskusta,mikä oli varmana samaa kokoa kuin konitohtori Heriotin hevosruisku.
Odotellessaan vuoroaan vastaanottohuoneessa, Seura-lehden luku eikä pienen puu-ukon kieputtaminen pöydällä pienessä puolatelineessä antaneet sielunrauhaa, uhrien kiljuessa valkomaalatun oven takana kuin siat lahtauksessa.
Olisipa tuollaiset vanhan tamman hermot!
 |
| Vanha hammaslääkärin kidutustuoli |
Heriot kirjoitellessaan kirjettä Mr. Stevensille Austinin repaleisella nahkapenkillä katseli välistä nummen harjan taakse katoavaa vanhusparia,sanoi Jussille:
--It only could be Love!
Viikonloppu vierähti nopeasti Jussin autellessa Tediä maatalon nurkkahommissa.
Hän ei halunnut lähteä aikuisten mukaan visiitille Scarboroughin Grand Hotelin seurapiirikekkereihin eikä seuraamaan sosieetin merkillisiä krikettipelejä.
Pojalle ainoat oikeat ja järkevät pallopelit olivat Tahko-Pihkalan keksimät neljä maalia ja pesäpallo.
Maanantaina nämä Fammun kanssa astuisivat Kings Crossin asemalta Austin-taksiin suuntanaan Cumberland-hotelli,missä alkaisi kova pakkaaminen.
Fammu oli ostanut kolmannen ison matka-arkun Lontoosta tuliaisia varten.
 |
| 1929 Austin Strachen High Top Taxi |
Jatkuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti