 |
| Ford F-100 Mustamaija |
Rikosetsivä Arvo Ansio retkotti työhuoneensa konttorituolissa taaksepäin presidentti Kekkosen raamikuvan alla miettimässä,mitä mökin muonalistasta vielä puuttui.
Mökille meno vaati aina kiireistä valmistelua, rouva Ansionkin jo viikolla valmisteltua korit ja kassit valmiiksi Sepänkadun omakotitalossa.
Rikosetsivä Arvon tai kaupungissa paremmin tunnetun "Ettivä-Arskan" mielessä keikkui ostoslistalla korillinen Lahden A-olutta sekä puolisen tusinaa saunalenkkimakkaraa plus pari tuubia Turun vahvaa sinappia. Hän kerkiäisi hakemaan vielä hankintansa ennen neljää kotiin ajaessaan.
Ansioiden kesämökki sijaitsi Mathildedalin ja Teijon välisen rantakaistaleen yhdessä kallion kupeessa,minkä vastapuolelta pystyi näkemän hyvällä ilmalla Kemiönsaaren Kiilan kylän talojen tervapahvi- ja peltikattoja mäntyisestä rinteestä.
salmeen päin telakalle,minne edellisvuoden lokakuussa oltiin hinattu vuonna 1958 Naantalin jalostamossa räjähtänyt Nesteen tankkeri M/T Tupavuori.
Romuttamotelakalta kaikui vettä myöten kovaa pauketta,Tupavuoren muuttuessa lekoilla ja polttopilleillä romuraudaksi.
Rikosetsivänä ja jo muutenkin lapsesta asti uteliaana Arskaa kiinnosti vastarannalla asuvan ja telakalla työskentelevän asentaja Mickelssonin touhut.
Iltaisin Mickelsson käväisi useita kertoja pienellä Alli-sisälaitakajuuttaveneellään Matildan rannassa hakemassa lastillisia romualumiinilevyjä ja muuta romurautaa omaan rantaansa .
 |
| Allin tapainen moottorivene särkisalolaisesta veneveistämöstä |
Arska ei kyllä tietänyt,että Mickelsson samoin oli kiikaroinut rinnetalonsa ikkunasta hänenkin touhujaan Matildan salmen laiturilla.
Arska uskoi Mickelssonin varastavan alumiinia myös myyntiä varten ja oli jopa soittanut Perniön vallesmannille asiasta.
Kuitenkaan Perniön nimismies ei ollut tehnyt asialle mitään valittamalla muista kiireistään ja kaluston sekä miehistön puutteesta.
Arska ajatteli,että tänä heinäkuuna hän käräyttäisi Mickelssonin rysältä ihan omin nokkineen.
 |
| Tupavuori hinauksessa Matildan telakalle 10.10.1959 |
Ottaessaan puhelinkuuloketta käteensä hän kuuli ulkorapuista kovaa kiroilua ja vastaanpenäämistä.
Hän laski kuulokkeen takaisin mustan bakeliittipuhelimen päälle ja meni raottamaan ikkunan sälekaihtimia uteliaisuudessaan.
Kamarin kuusi vuotta vanhasta Amerikan Ford-maijasta nuoremmat konstaapelit Eskolin ja Lunden yrittivät vetää kaupungin kuuluisaa rantojen naista Hurja-Helmiä poliisilaitoksen rappuun.
--Olsiste voineet panna mua jo maijass!!
Helmi huusi täyttä kurkkua harottaen jaloillaan ja käsillään maijan oviin päin.
--Kuiteskin te panes mua pahnoill!
Nuorempi konstaapeli Lunden yritteli rauhoitella humalaista Helmiä:
--Eimme nyt kulta sellast voiras tehrä Helmil!
--Me vaan niinkus jelpataan sua tohon meirän yähotelliin vähäniinkun leppämään....
--Älä kuules Helmi nyte kuse amarsukilles....mun virkapöksyk kuules kasttu litimäriks!!
Konstaapelit lopuksi yhteisvoimin repivät Helmin vängällä kamarin lasiovesta sisään,jolloin pidätetyn toinen kengänkorko tipahti rapuilta kesähelteen kellastamalle nurmikolle.
-Helmi kirkui:
--Te maksas myäs mull kenkänkorjauksenkin Hotakan suutarliikkees!!
--Mites mää huamenis kävele Sirkan Baariin?
Konstaapeli Eskolin rauhoitteli suikkaansa korvilta suoristaen:
--Meillon kuule ystävällinen poliisipalvelu täs yähotlellis!
--Huamenaamull leskfrouvan kenkäpari seissoo sellinoven eres korjattun ja poksattun ku viiren tähren luksushotellis!
--Palvelut kuuluu huaneen hinttan ilman tipsei!
Helmi kirosi:
--Emmää ol kuulnu vitunvitunperkkala kun kolmen tähren jallust!!
 |
| Topparin ja Helmin juhannus Juhart 2003 |
Kesäaikaan näitä kuljetuksia tuli kamarin päivystyskirjaan enemmän kuin muina vuodenaikoina.
Talvisin Helmi pysyi poissa jokirantakuvioista katkaisussa Perniön alkoholiparantolassa.
Arskan tarttuessa uudelleen kuulokkeesseen puhelin soi.
--Rikosetsivä Ansio,päivää!
Arska vastasi.
--Täällä Turun lääniosaston ylikomissaario Kivelä..Gunnar...päivää--!
Puhelimesta vastattiin.
--Minulla olisi vähän asiaa siitä Turun keskusvankilasta eilen karanneesta elinkautisvangista Raine Voitosta,joka on sieltä kaupungistanne alunperin kotoisin...
--Joo ..kylmää Rainen tunnen hyvinkin..!
Arska vastasi.
--Mää ninkus sen sain kiine vuaren viisseittemän syksyl kahrest taposta ja yhrest taponyrityksest...
--Mullon tullu jo teilt pöyrällen raportti sen karkkaamisest!
--Niin asiani koskeekin häntä ja näyttää,että hän on päässyt poliisiverkon läpi tai oikeastaan vältellyt ne pakomatkalla sivuteitä ajellen...
Ylikomisaario vastasi.
Kiikalan poliisista ollaan soitettu,että kirkolle johtavan tien varrelta on löydetty vanhemman naisen ruumis ja vainajan papereista löytyi tieto,että tämä on kotoisin kaupungistanne....Aune Serafiina Lindroos...Reininkatu viisi...
--Erittäin vakava ja verinen henkirikos...!
Komissaario vastasi värisevällä virkabaritoonillaan.
--Muistuttaa kylmäverisyydellään kesäkuista Espoon Bodomjärven kolmoismurhaa,mutta tämä verityö ollaan tehty ampumalla,mikä viittaa Raine Voiton käsialaan...
--Siltavuoren Jammuakaan eli sitä kuuluisaa Näätää ei voida panna epäilyksen alle,koska tämä istuu paraikaa elinkautista Turun keskusvankilassa.
--Ja se Näätä jättää aina oman hajunsa rikospaikalle.
--Näätä ja Raine elikkä se Hulttio olivat olleet kyllä kimpassa muissa aiemmissa pakoyrityksissä...
--Olen keskustellut esimiehenne nimismies Somerikon kanssa jo hetkistä aiemmin tästä kysymyksestä ja yhdessä päätimme,että te vanhempana rikosetsivänä voisitte aloittaa tutkimukset tämän verityön selvittämiseksi...
--Me tullaan perässä rikoslabran miesten kanssa henkirikospaikalle..
--Että lykkyä vaan tykö!
--Joo...jäljet taittaa johtaa sin sylttytehtaall.....
Arska vastasi.
--No tavataan siellä Kiikalassa...Kuulemiin...klik!
Kuului langan päästä.
 |
| 1939 Nash Lafayette 2-door |
Somerikko oli vartaloltaan lyhyt ja tanakka,jonka koko komeutta koristi harmaa siilitukka.
Virkaansa hän oli astunut jo ennen Talvisotaa,jolloin kauppalan poliisipirssinä oli ollut musta ja komea Nash Lafayette,jota kauppalalaiset kutsuivat hainnenäksi erikoisen eteenpäin työntyvän kromimaskinsa takia.
Suomen poliisivoimilla oli niinä aikoina ihmeen paljon Nash Lafayettejä,mitkä olivat ostohinnaltaan halvempia kuin Fordit ja Chevroletit.
Lafayettehan olikin Nashin halvin malli.
Vielä v.1960 hän käytti virka-ajoissaan 1951-mallista vaaleanvihreätä Ford Customia,mikä yleensä nähtiin kiertelemässä keskustan kaduilla tarkastellessaan nimismiespiiriänsä .
Arska taas käytti virka-ajoissaan omaa pientä Austiniaan,jota haukuttiin kauppalassa Arskan puukengäksi ja yleensä senkin näkemisestä kaupungin pikkukonnat ja pultsarit pyhässä allianssissaan vetäytyivät omiin koloihinsa kuin hiiret kissan nähdessään.
Paikallisia poliisivoimia kutsuttiinkin silloin sydämellisesti Kissalan pojiksi kuuluisan sarjakuvan mukaan (Englanniksi Katzenjammer Kids).
 |
| Helmiä talutetaan maijaan Juhart 2004 |
Somerikko onnitteli Arskaa.
--Jos selvität tämän jutun,niin pistän sinut ylennyslistalleni!
--Taisivat sinun lomasuunnitelmasi mennä vähän ristiin tämän jutun kanssa,mutta käväseppä aluksi siellä Kiikalassa tutkailemassa ja pääset viikonlopuksi mökillesi...
--Maanantaina voit jatkaa jutun selvittelyjä---.
--Eisse nyt niin paljoo sotkenu mun lomasuunnitelmii..
Arska vastasi kätkemällä pettymystään.
--Mää kyl viäl kerkkiin kotia kuuren mais ja pakkautuu mökill..
--Mää soita vaan muijal....meinaan vaimol,ett ollaan hiukkavähän myähäs...
Nimismiehen lähdettyä Arska rojahti konttorituolilleen synkkänä,jolloin yksi tuolin pyöristä jalustassa särkyi palasiksi,etsivän joutuessa ottamaan käsillään tukea pöydänreunasta.
--Perkala kun nää valtijon vehkkeet ei eres kestä istumist!
Arska kirosi vihastuksissaan tyrkkäämällä tuolin altaan kolisten lämpöpatterin kulmaan.
Etsivä meni istumaan konttorin vierassohvalle miettimään synkkänä kesälomansa lykkääntymistä.
--Ai niin..piräs soittaa muijal,et mökil lähtö siirttyy paril kolmel tunnil!
--Saaterin Hultjo kun sotkee kaikk suunnitelmat!!
--Kylmää luule,ett sill pijan uuresttan häkki heilahtaa!
Somerikon Paavoa Arska ei syytellyt ekstratehtävästä,koska Paavo oli alaisiaan kuten kaupunkilaisiakin kohtaan erittäin solidaarinen.
Arska muisteli sodanjälkeistä aikaa,jolloin koko maa eli säännöstelykorteilla ja etenkin hänet oltiin pantu tutkimaan paikallisten kauppiaiden pimeää myyntiä eli ns. mustan pörssin kauppaa.
Hän oli saanut vihiä joltain kateelliselta,ilmeisesti myös kauppiaalta,että Salaistentiellä eräs kauppias nimeltään Pihakiven Paavo myi takaovesta kahvia ja margariinia ilman ostokorttia.
Itse Paavo kertoi 1990-luvulla tapauksesta seuraavaa:
"Maamiesten kauppa:
-----------------------------------------------
Oltiin kolme vuotta siinä omakotitalossa ja tehtiin kauppaa,kun rupesin miettimään uutta paikkaa,mikä nykyään on Sokoksella (silloin Salon Seudun Osuuskauppa).Siinä oli 3 tonttia.
Asia jäi kylläkin odottamaan.
Menin asiakkaaksi Maamiesten kauppaan ,joka otti (asiakkaakseen)
Paulingin (Paulig).
Meillä oli siellä kiintiötilaus ja pieneen kauppaan ne toimittivat tavaraa ja kyllä minulla oli ilo siitä.
Ostamani varasto oli niin suuri,että minä 3 vuoden aikana myin sitä pikkuisen pussin kerrallaan.
Täältä me saatiin tukkuhintaan kahviakin.
(Kahvilaiva Herakles toi ensimmäisen kahvilastin Brasiliasta sodan jälkeen v.1948 ja Paulig oli mukana hankkeessa)
Siitä me kärysimme.
Somerikko sanoi syyttäjälle,että pannaan kaikki (kauppiaat) yhteen nippuun ja annetaan sakkoja kaikille.
Saimme kaikki 5000 mk sakkoa.
Se oli halpa.
Meitä oli 51 yrittäjää ja siihen kuului maaseutu ja kaikki.
Näin saimme kahvia ja margariinia ja "Paulingilta" hedelmiä. Aina ne hoitivat hyvin asiakkaansa.Kun osuusliikkeelle tuli annokset,niin henkilökunta (ensimmäiseksi) jakoi keskenään.
Ei riittänyt asiakkaille.
Mutta me pyrimme antamaan kaikille asiakkaille saman osuuden.
Pääsin näin hyviin kirjoihin.
 |
| Paavo Somerikko 1900-1964 |
Opettajapari Hänniset kuuluivat asiakaspiiriini.
Myymäläni oli omakotitalossa...se puoti.
Miesopettaja Heikki Hänninen sanoi kerran:
--Onko tämä joku mustan pörssin kauppa?
Ihmettelin ,että kuinka voi olla.
Tässä oli ennen sellainen puukyltti,jossa luki kauppa eikä sitä ole enää.
Vaimo puhui jälkeenpäin jutun olleen hirtehishuumoria.
Hän (Hänninen) oli ajatellut peljättää Paavon.
Rouva Hänninen oli kerran antanut oppilailleen vapaa-aineen.
Eräs poika oli kirjoittanut:
--Kyllä se Pihakivi on reilu kauppias.
--Se antaa margariinia ilman korttia.
Siitä Hänninen näki aiheelliseksi kysyä,onko minulla mustan pörssin kauppa. Silloin kahvipaketin hinta oli 1.75 mk. Me emme tunteneet pimeän kaupan hintoja ja myimme kaikki normaaliin hintaan.
Poliisit kokivat vesiperän,luullessaan meidän myyneen pimeänä.
Oikeudenkäynti pidettiin ainoastaan margariinijutusta,mutta se oli omaa hölmöyttämme.
Jouduimme käräjille,mutta nimismies Somerikko oli sen verran reilu,ettei me siitä mihinkään kiipeliin jouduttu.
 |
| Sodanjälkeinen säännöstelykortti |
Hänen takiaan jouduin Raumalle pakkotöihin (rattijuoppouden takia) vähäksi aikaa.
Mutta pääsin pois ja menin Sementtivalimoon Alijoelle. Olin siellä jonkun aikaa.
Näin kerran sen vihamiehen jälkeenpäin ollessani yrittäjänä.
Olin ostanut ensimmäisen auton,Letukan (Chevrolet),mikä oli kaikille varmaan täällä tuttu.
Sillä miehellä oli korvat kuin Poutiaisella (Eino).
Sanoin flottakorvat (hörökorvat) ja uhkasin ajaa hänen päälleen.
Se meni Somerikolle kantelemaan,että minä pilkkaan ihmisiä. Somerikko soitti kotiini ja käski tulla luokseen. Olin kuulema pilkannut ihmisiä jossain.
Menin sinne.
Annoin Somerikolle kättä.
Olimme molemmat Paavoja. Ajattelin,että olin ivannut Metsävirtaa flottakorvaksi.
Somerikko sanoi:
--Oikeudessa on parempiakin asioita kuin tuo.
--Sopikaa asianne!
Ojensin käteni (Metsävirralle) ja sanoin:
--Tossa on käsi!
Sitten se sanoi,että jos en koskaan sano sitä flottakorvaksi,niin hän nostaa hattua.
Kun lähdettiin poliisiasemalta,ei sen jälkeen koskaan nostettu hattua eikä paljon muutakaan.
Mutta näin se meni pehmosesti Somerikon ansiosta."
 |
| "Mopetisti" Eino Poutiainen nuorempana |
Rikosetsivä istui puukenkä-Austinissaan,minkä hän oli pysäyttänyt mäennyppylälle.
Alhaalta edestä avautui maisema notkelmaan,missä oikealla puolella risuaita oli kaatunut lappeelleen ojanpenkalle. Suonäreissä roikkui vaatteita ja räsymattoja kuin pyykkilauantaina.
Yhdessä matalassa kuusessa kiilsi krominen miestenpyörän Solifer-lamppu ainoana valonheittäjänä rikospaikalla.
Mäen päältä,missä Arska paraikaa tiiraili maisemia ,oli muori alhaalta kilometritolpalta havainnut mustan hautausauton happaman näköisen keulamaskin.
Alhaalla notkelmassa seisoi ojanpientareella kaupungin hautausurakoitsijan musta Volvo-ruumisauto takaovi avoinna.
Mustan hautausauton edessä kumppanina oli kaupungin sairaalan valkoinen Bintz-korinen Mercedes-ambulanssi.
Näkymä oli Arskalle tuttu onnettomuus- ja rikospaikoilta.
Viimeksi hän oli tavannut hauturi-Arvon Halikon kirkonkylän tasoristeyksessä,missä eräs rattijuoppo oli ajanut pikajunaa päin piikkinokka-Mossella.Auto oli yhteentörmäyksessä katkennut kahtia radan molemmille puolille. Arvo ja ambulanssikuljettaja olivat kilpaa varisten kanssa noukkineet rattijuopon palasia maantieltä...tai mitä hänestä oli jäljellä.
Arvo oli silloin tullut keruupaikalle uudella Plymouth Suburban-hautausautollaan paikalle.Se oli koko maassa ensimmäinen uusi 61-mallinen amerikkalainen auto,minkä Arvo oli tilannut suoraan Hollannista Chryslerin Antwerpenin tehtaalta.
Autoon oltiin jouduttu tekemään pieniä muutoksia hauturiksi,kuten takapuskurin alentaminen keskeltä arkkulavetin takia.Erikoisuutena siinä oli pakkomustista ruumisautoista poiketen valkoinen katto,jota seurakunnassa katsottiin melkein pyhäinhäväistykseksi.
 |
| Arskan Puukenkä-Austin A35 Juhart 2011 |
 |
| Arvon uusi Plymouth Suburban-hauturi Juhart 1992 |
Noustuaan autosta tielle housujensa upslaakeja sannasta ravistellen hän tapasi tien pellon puolisella kantilla tyypillisen yleisön,mikä oli kerääntynyt pällistelemään uteliaana rikostapahtumaa.
Ilmeisesti paikalla oli koko kyläkunta.
Pikkupoikia kävi kurkkailemassa ojanpenkalla muorivainaata,jonka Arvo oli peitellyt harmaalla viltillä.
Paikalle pyöräillyt konstaapeli Lundkvist hätisteli poikia takaisin muotoon.
Pyöriinsä nojaavia paikkakuntalaisia seisoskeli holkkitupakan savussa ratkomassa rikosmysteeriä..
Eräs pronssimaskisen Ferguson,se kuuluisa juhlamalli,päkätti diiselillään mummoköörin takana tyhjäkäynnillä.
Traktorin pukilla läheisen Pyölin maitotilan isäntä vekslaili ferguaan tien poikki,puskemalla takanostolaitteella erään keskusteluun syventyneen mummon munakoriin reiän.
--Onkun maatalousnäyttelys ja väkkee tuppaa paikal kun palkintosonnin kattelmukses!
Arska tuhahti.
--Konstaapeli....!
Etsivä huusi tiellä yhden isännän kanssa juttusilla seisovalle haitarijatsariselle poliisille.
--Pitäkääss sitä yleisöö siäl tiänposkes kuris,jottei kukkaan ei pääsis sotkemaan toristusainestoo!!!
--Eiks kellään tääll kyläss ol mittään töitä tänäpänä??
Arska sitten käveli Austininsa nokan kiertämällä ojanpenkalle tutkimaan rikospaikkaa.
Ojanreunalta hauturi-Volvon takaa kiipesi pitkäntukeva ja mustatukkainen pohjalaismies,hautausurakoitsija Arvo kumisaappaissaan,jonka suihin tämä oli tunkenut mustat virkahousunsa lahkeet.
Suussa paloi Panatella-sigariljo,mitä hän aina poltteli ruumiinhajun peittämiseksi hauturissaan.
Hautausurakoitsijan housujen takamus näytti likaantuneen savesta liukastuttuaan ojaluiskassa.
--No sieltäpä se ehtivä saapuukiin!
Arvo tervehti ajellun sinisen leukansa välistä.
--Tuossa penkereellä makkoo se Lindruusin muori sieltä omakotialueelta....
--Ruumisse ei kait olla kajottu?
Arska kysäisi pannessaan tervaleijonapastillin suuhunsa ....hänellä oli ollut viikon tupakkalakko päällä ja nyt kuoppaajan sikarinhaju kirpaisi sieraimissa.
--Mitä ihmmee varppankynnenpaloi sää poltas sikaarisas?
--Haisse kun krematorios!
Arska tuhahti.
--Me kakaroin poltettiin samanhajussii merisikareit tai mitä ne oli jottan osmankäämii Vuahensaarentiän varres ja oksennettiin ett melkke pääss huippas.......
 |
| Osmankäämä |
Arvo vastasi sytyttäessään kourakupissa sammunutta sigariljoaan.
--Ja nämä panatellat ovat priimaluokan sigariljoja eivätkä niitä sinun klubejas eli ruumisarkunnauloja....
--Meinaakkos sää Arvo,ett me virkavallan erustajat sitte tultas tärveleen...?
--Sun hommashan on vaan panna vainaat kauniiseen pakettiin ja askin kansi kiine ja ett saniteettiset vierä kirkost monttuun,etteivä omaset eres nää ruhjotui pläsei ja irtpoikkissi raajoi....
Arska leukaili tervaleijonapastillin lentäessä suusta paidanrinnukselle.
--Vaikk kyll sellastkin tärvelemist on tapahtunu muutaman nuaren just poliisiopistost valmistunnen konstaapelin kanss,kute siin rouva Suamisen jutus..jos muistas sen pöksytehttaan kanslistin,joka ol kavaltanu kassast satoitonneei hissuksess....
--Mää meni kahren nuaren konstaapelin kans Suamisill,miss teknikko makas olohuanee paimentolaismatul seljälläs ja haulikoll ammuttu reikä jussipairan rinnas.
--Frouva Suamine ol karonnu kokonas...ja munt panttiin myähemmin Helsinkin keskusrikospoliisin yhren nuaren ettivän kanss hakemaan se ihan Lontoost asti.
--Se kyl ol kualnu siäl väkivaltasel tavall...ja sää kais muistas,ett pöksytukun kuski oli olnu frouvan kans pakomatkall ja joutus syyttesse murhast...
--Mutt asjaan palataksen....
--Se toinen nuaremp konstaapel ol menny Suamiste köksään syämää aamuhuikopalaks farilt possumunkei ja ryyppäs kaffetki korvakupist sotkemall kaikk sormenjäljet sokurisil ja rasvasill tassuillas...
--Sanos vaa,ettei kerinny aamukiiresäs eres haukkaman aamiast....
 |
| Kuvitusta rva Suomisen petokseen Juhart 2001 |
--Mikkä renkkaa sull on Volvosas?
Etsivä kysäsi.
--Mitäs sinä sellaisia utelet?
Saustila uteli.
--Minulla on uuvet kuustoistatuumaset gutjöörin sijekuvosrenkaat allan!
--Nokkun mää vaa näjin,ett toll ampulanssil on miseliinin vyärenkkaat ja tääl penkereell näkkyy virestonen kesärättirenkkaan kuvijoit...ja tualt ojast tulee kappijat renkkan jäljet tiäll....
--Tääl ollaan hinattu jottan piänemppää piilii ojast tiälle jollan isommall koslall!
--Jaaha...viimeksmää olen nähny Lintruusin muarin joskus vuaren viiseittemän Vappumarssil..
--Se ol vanhoill päivilläski kova tyäväjenaattee kannustaja,vaik toissaalt kävi atventistije kokouksiss yht uutterast...
--Eine kaikk kommarit ol ateistei!!
Arska lausui kuin muistopuheen pidossa kyljellään makaavalle muorille.
--Jelppaisiksää Arvo hiukka ja käännetäs muari seljälle?
Muori makasi seljällään ojanpenkalla katselemalla avonaisilla silmällä ylös sinitaivaalla tirskuville leivoille,suun ollessa pienessä hymyntapaisessa rigor mortiksesta.
--Muari on saanu napakymin ottasas ja katos Arvo...sillon reikä toss rintarossikin..ikkäänkus armolaukauksena...
Arska selosti.
--Kylmä telottaja on olnu kysees!
--Ja mist kummast mull tulee miälesän,ettse Hultjo oli vappaehtosen siin panttipataljoonas..eli SS-Wiikinkis siäl Ukraina aroil ja Keorkijan öljykentill...
--Joku unterscharffürer se tais olla telotuskomppanijas eli niinkus arvoltas finskiarmeijas vastaava kessu ...
 |
| Suomalaisia SS-Wiking- pataljoonalaisia |
--Reiska on muute ihan harmiton,vaikk kaik sellane niksmannien äkseeraus ja kantojen yhtten hakkamine on pilannu sen enemmäskin surkkiaks natsipilakuvaks....
--Kahreksantoistvuatias räkänokka se ol kusse meni ilmottautumma vappaehtoseks vuaren nelkytyks kevääll Helsinkin Temppelikarul insinööritoimisto Ratakseen,missä värväys tapahtus...
--Nevalinna tais tykätä sellasist Hultjon tapasist ammattitappajist....
--Eisil Reiskal olnu eikä Hultjollakaan palmittään faskistissii kannaotoi,vaankus pääsi seikkalemma ja äirin essunhelmost veks näyttämmä miahuuttas.......
--Kapakastkin se Reiska nauretaan nykysin ulos hassust koikkaroimisestas!
--Hultjon värväämine pohjautus se erinommaiseen tarkkampujakoulutukseen,mitä sekotti enämpi sen nuppiin iskeytynny saalistajaveri....
Kenelle kellot soivat?
--Kuules Arvo...!
Etsivä jatkoi.
--Kattos ton muarin neppikenkii...ne ovat ihan savess..ja toss penkal näkkyy niinkus raahausjälkkii...
--Must tunttuu,ett se ollaan amputtu tosa kiven vieres,kun vert on priiskuntunnu ...ja katos tual heinikos kiilttää ainaski yks hylsy...
Etsivä-hauturipari palasi kiveltä muorin viereen Arskan pistäessä nahkasormikkaat käsiinsä.
--Onkos sinulla kylymä keskellä hellettä?
Arvo naureskeli.
--No..emmää nyten näit hanskoi huviksen verä kännyihi......
Arska vastasi koppaamalla maasta käteensä muorin avonaisen mustan lakerinahkakäsilaukun.
Laukusta löytyi Suomen kommunistipuolueen jäsenkirja,neljä viidentuhannen markan seteliä ja käytöstä kulunut tasku-Raamattu,minkä kultanauhainen kirjainmerkki oli taitettu Sananlaskujen väliin.
Sananlaskujen 16.luvusta oltiin alleviivattu kosmoskynällä:
"Työmiehen nälkä tekee työtä hänen hyväkseen.
Kelvoton mies kaivaa toiselle onnettomuutta.
-- Raha ei näämmä kelvannu murhamiähell!?
Arska murahti heilutelleen nahkahanskassaan seteleitä mietteliäänä.
--Katoppas tuonne suolle!!
Saustila huudahti osoittamalla sigariljokädellään suolle,missä harakka yritti napata nokkaansa jotain kiiltävää,muttei päässyt lentoon esineen painon takia.
--No voi perkkalas senttään!
Arska kirosi.
--Sehän on kansurin puskurikäpy...perkkalas!
Arvo peitti muorin viltillä lähtemällä Arskan perään. Etsivä oli jo hypännyt ojan vastapuolelle puolikengät vettä hölskyen.
Harakka pyrähti ilmaan kromikäpy suussaan,pudottamalla sen hädissään suolle ja lensi harakan tavoin kuusikkoon lyhkäsillä nokkalaskuilla ja sakkauksilla kuin ilmavoimien kaasutinvikainen Wihuri-hävittäjä.
Etsivä nappasi kromikävyn hanskakäteensä suomättäältä,tarkastelemalla sitä käännellen kuin huutokauppameklari Fabergen kultamunaa antiikkihuutokaupassa.
--Novvoii saaturi senttään...tän kävyn kiinnityspultit ova iha katkipoikki!
Etsivä huudahti.
--Must tunttuu,ett jollan isomoottorisel piilil on kansuri veretty ton tiäll ..ja kattos kun tosa viäres näkkyy palane katkennut manilaköytt..!!
--Sinäpä Arska tiijät kaiken autoista!?
Arvo kehaisi etsiväkaveriaan.
--No olimmä jatkosoras kannaksel yhre everstin autonkuljettajan,mut mää saan kiittää pappavainaat kaikest tiarost ja tairost,kusse ol ensmässii pirssikuskei kauppalas siäl KOP:in eres seisoval tolpal...
 |
| Kauppalan ensimmäinen puhelinpirssitolppa. |
--Mun pappa istus paksus susiturkis ratin takan venttamas kyytiläissii...
--Pappaltan mää oppisin kaiken piileist...
--Sää muutes Arvo voisis pisttää ton muarin autosas kummää otan muutama potrettikuvan mummost ja rikospaikast...
--Mua vaan funterutta,ett misäs se loppu ruakakunta luuraa kun huushollitavaroit on pitkin suata ja ojanpenkoi..?!
--Mullo kyl paha aanink,ett neki löyretää pijan ja met voiraan tarvita enämpi ruumisautoi ton ampulanssin lisäks...
--Tää näyttää vast niinkus musiikis sellaselt introlt...
--Toi sairaalan ampulanssikuski kierttää mersuas ympärs pistoksissas ikkäänkus sill raksuttais taksamittar pääläs...ja on parast etmää käyn sanomas sill,ett sammuttas riiselis kun paarei tullan pijan tarvittemman...
--Must tunttuu,etme Arvo mennään kurkkamaan ton tiän toispualel kun näkkyy,ett siäl piikkilankairass omitune painautuma..ikkänkus siält oltas menty ylitte...ja ojanpiennarheinäki on lakoontunu sivulles...
--Mää näjin sen kun liukusin Austinillan tän notkelmaan...
 |
| 1959 MB 190D Binz Ponton- ambulanssi |
Loikatessaan piikkilanka-aidan yli Arska jäi persustastaan piikkilankaan kiinni,kiroamalla kuuluvasti,jolloin Jumalaa ja virkavaltaa pelkäävä katselijajoukko pidätteli henkeään ainakin minuutin verran.
Arskan housunperään jäi roikkumaan iso palkeenkieli,mikä paljasti valkoisen etsivän kannikan mummojen kauhistukseksi.
Ylitettyään apilaniityn pari pääsi metsän lepikköreunaan,missä seisoi pystyssä iso kivipaasi kuin taivaan jättiläisen siihen sinkoamana.
Paaden takaa aukeni se tappotanner,mitä Arska oli odottanut.
Lindroosin perhe makasi ratamoiden päällä vatsallaan kädet sidottuina selän taakse manilaköydellä.
Pieniä untuvamaisia voikukan siemeniä laskeutui vienossa suvituulessa makaavien päälle kuin apuun tulleita pieniä taivaallisia laskuvarjojoukkoja.
Arska kuuli jostain pikkulapsen jokellusta ja havaitsi pienen liinatukan istumassa paaden takana kalvamassa alanatusillaan kuusenkäpyä.
Ruumiiksi epäiltyjen suista alkoi kuulua valitusta.
Pekka ja Kerttu huusivat täyttä kurkkua suut apililankukissa:
--Apuva---apuva----meittii ollaan amputtu!!
Perheen isäkin yhtyi kuoroon:
--Jelpakkaas hyvät herrat meittii....meit ollaa melkken amputtu!
--Olettekste nähnee mun muarian?
Perheen äitikin alkoi sopertelemaan:
--Herrajumala senttäs ett te tulis ajois appuun...me olttin melkkes tukehtumas tähä apila-appeessen!!
--Mullon käsiki iha hervottoman...!!
Arskan ja Arvon autettua herrasväen istumaan ja aukaistua käsisiteet, perheen vanhemmat kertoivat,vaikkakin pienessä shokissa,mitä oli tapahtunut.
Konnapari Mauno ja Markku eivät olleet raaskinneet ampua Hulttion käskystä perhettä ja kertoneet vain lähteneensä karkumatkalle pakoapureiksi.He olisivat myöhemmin erkautuneet Hulttion kööristä omille teilleen.
Arska löysi niitynreunasta läjän tyhjiä hylsyjä todisteeksi siitä,että laukauksia oltiin ammuttu vain lumeeksi ilmaan.
Hylsyjä tarkasteltuaan Arska totesi ne kaliberiltaan kuuluvan ehkä Yhdysvaltojen laivaston Coltiin,minkälaisia oltiin anastettu yhdestä turkulaisesta asekaupasta karkausyönä.
Muoria oltiin ammuttu kolmekasilla magnumilla.
 |
| 1911 US Navy Colt |
Kauempaa tien puolelta niityltä kuului puheensorinaa ja kumisaappaiden lotkuntaa kuin rastille saapuvasta suunnistusporukasta.
Ryhmän kärjessä saapui paikalle harmaa-asuinen pitkä mies,joka pysähtyi katselemaan sanattomana näkyä.
Loppuporukkakin laukkuineen ja kameroineen seisahtui katselemaan äänettömänä kuin muistotilaisuudessa,monen niellessä väkinäisesti,aataminomenoiden noustessa ja laskiessa nailonpaitojen kauluksissa.
Lopulta kaikki alkoivat nauramaan helpotuksesta,ettei oltu tultukaan odotetulle mestauslavalle.
Kerttu ja Pekkakin alkoivat uudelleen nahistelemaan.
Paavo-isäkin hekotteli hermostuneena mukana suojelemalla kädet rinnalla puuskassa omaa alastomuuttaan ikään kuin hänet oltiin kärytetty vieraasta vuoteesta.
Kauempana tienvarressa maalaisyleisö oli ihmettelemässä niitynreunassa välähteleviä salamavaloja,mitkä elosalamien tavalla saivat vanhan kansan katsahtamaan taivaalle ukkospilvien kasaantumista.
Eräs Turun keskusrikospoliisin etsivistä lähti saattamaan Lindrooseja maantielle,tienvarren katsojien taputellessa käsiään kuin Tanskan kuningasparin saapumisessa Helsingin Länsisatamaan.
Harmaa-asuinen pitkä mies oli sama lääninpoliisin ylikomissario,jonka kanssa Arska oli jutellut puhelimessa.
Puna oli palannut takaisin etsivänkin kasvoille kaikista kauhukuvien odottelemisista ryhtymällä esittelemään taustoja Hulttiosta,jonka kanssa hänellä on ollut useastikin tekemistä,etenkin pidätyksissä:
--Mää oon satarosenttisest varma,ett Hultjo on tän kaiken takana.
--Tuolt maantiält löytys ison amerikkalaisen auton kumminjäljet..eik sitä folkkarikaan ihan millään pikkuautol verettäs ojast ylös..
--Se Lindroosin muari olttin ammuttu ihan lähietäisyyrelt isompkaliiperisel magnumil hylsyist päätellen ja mullon sellanen aaninki,ett se Hultjo on lähteny ajamaan ton Johannislundin lasitehtaan suunnall,missen mamma ja pappa asuvas yhres piänes mökis..
--Hultjo on kasvanu niiren mökis,kun kauppalas omat vanhukset eiväs saanee mittään kurii poikkaan.
--Hultjo on kerinny tekeen konnuuksiis kolmen vallesmannin aikkan,joski ne ova jo kualnee kaikk...
--Ensmäne vallesmanni kyl kual vuan kahreksantoist kevääll kun punaset räjäyttivä kauppalan rauttiesillan ja sillon Hultjon oma pappa oli olnu räjäytyskööris mukan..
--Nimismiähell ol menny teräspalkin pala rinnast lävitte..
--Hultjo oli sillon kahreksanvuatias kolli ja tavattu sillankorvan rajavartijan mökin kulmalt niinkus vahtin sinne pantun...
--Toine vallesmanni kuali salakuljettajan luarist vuan kolkytyks makjapruukin laituril ja Hultjoo eppäiltiin ampujaks.
--Ne oli vetämäs yht pirtutorpeerot ranttaan,kun käry kävi...
--Kolmas vallesmanni taas ajo ojaan jahratessas enne talvisottaa Hultjoo yhrest murrost kauppalass.
--Vallesmanni oli maannu lasareetis pual vuat ja poliisikammarin Nashi ol menny romukunttoon...
--Tää Somerikon Paavo on nyt neljäs nimismiäs ja toivotaan,ett me saaraan vihronkin Hultjo kiines joko elävän taik kualleen....paremp kyl kualleen...
--Sille kaikki reikelit ja lukut ovakkun kutsu johkiin lastenleikkiin,kusse nuarempan ol olnu lukkumestarin kisällinkin...
--Ja jollei lukut avauru,niisse käyttää murtomiähen yleisavaint eli sitä sorkkarauttaa...
--Tappamine sill taas on pelkkää huvii,jos sattuu vahinkos sen pislarin jyväll..
 |
| Fordson N heinäpellolla Juhart 2004 |
Hän tiesi lihonneensa viime vuosien aikana ja ilmeisesti pikkuinen Austin oli antanut periksi kuljettajan bruttopainon kohoamisesta.
Itsekin hän kamarilla vitsaili päivystystiskiin nojaten kahvipausseilla,että on tupannut laittoman paljon liikapainoa etuakselille.
Auto muutenkin oli alkanut ruostua helmapelleistä ja väsyä koneeltaan.
Öljyäkin se oli alkanut syömään ja vaijerijarrutkin vaatisivat korjausta.
Kaupungin autokatsastusinsinööri Laiho oli viimeksi syksyllä pannut merkinnän rekisteriotteeseen jarruista ja välittömästä korjauksesta.
Silti hyväveliaatteessa Laiho oli leimannut rekisteriotteen etsivälle,koska katsastuskonttori oli yhteistyössä poliisikamarin kanssa.
Katsastuskonttoriksi taikka -asemaksi sitä ei kylläkään voitu kutsua,koska Laiho pyllisteli kontallaan omistamansa Kiva-elokuvateatterin edessä kadunreunalla autojen alla ruuvimeisseli kourassa sorkkimassa helmapeltejä.
Koeajonsa hän teki korttelin ympäri kaahaamalla kuin syysmarkkinoilla vierailevan tivolin surmanajaja surmankirnussa.
Arskalla oli ollut monta kertaa mielessä vaihtaa "Puukenkä" uuteen Austin 7 Miniin.
Nuori rallikuski Timo Mäkinenkin oli osallistunut Jyväskylän ralliin Minin pakettimallilla.
Arskallakin oli tippa rallibensaa suonissaan.
 |
| Mäkisen Minihyppy. Juhart 2001 |
--Noh...Ansio..olette tehnyt hyviä johtopäätöksiä ja niiden pohjalla voitte jatkaa jahtia..
Komisario puhui kumartneena oviaukkoon.
--Me lähetämme lisävoimia avuksenne Turusta,jos tarvitaan omienne lisäksi..
--Että onnea vain metsästykselle...etsivä Ansio!
Komisarion musta Volvo Amazon ja rikoslaboratorion musta köyryselkäinen kupla-Volvo peräkanaa häipyivät mäennyppylän taakse ,jättämällä roikkumaan harmaan pölypilven tienvarsikuusikon päälle.
Lindroosin perhe oltiin pakattu matkustajiksi turkulaisten poliisien autoihin.
Muori makasi ruumisautossa valmiina kuljetettavaksi aluesairaalan patologisiin tutkimuksiin ja Lindroosien omaisuus pakaaseineen,räsymattoineen ja polkupyörineen oltiin ahdettu ambulanssin sisään kuljettajan vastusteluista huolimatta.
--Emmää ol mikkään veeärrän oveltovelkuljetus!!
Kuski oli tiuskaissut.
Arska oli melkein polttanut pinnansa ambulanssikuskin hangoittelusta ja uhannut ottaa yhteyttä omistajalle Saarisen Penalle,joka yleensä oltiin kutsuttu poliisien saunailtoihin ja pikkujouluihin laitoksen yhteistyökumppanina.
Pölyn hiljalleen laskeennuttua ja hälvennyttyä mäen päältä Arska kuuli lähestyvän auton hurinaa.
Mäen päältä laskeutui notkelmaan harmaa neliovien ja kymmenisen vuotta vanha Mercury,mikä pysähtyi Austinin perään.
--Novvoii saaturi senttään!
--Noit lehtimiähhii mää vähiten orottelen ja kaikist vähiten tota kunnavvaivasen juappotoimittajaa Tähtist,joka on alitune maanvaiva!
--Se on varmana jättäny ottamat tänäpänä votkalaimin lunssillas,kunnol joutunu ratin taakse!
Arska murisi.
Autonovesta ilmestyi leskenlovinen ja takatukkainen pää,jonka perästä Arskan Austinin oviaukon peitti rypistynyt ja joskus uutena ollut valkoinen kesäpuku.
Mercuryn kromiritiläisestä autoradiokaiuttimesta kuului Elviksen Jailhouse Rockia.
--Terve Arska!
Tähtinen helssasi sisupastillin peittämällä ja vanhan viinan polttamalla baritoonillan.
--Näyttää,ett sun tappotanterees on tulnu autioks!
--Mua vastaan tuli pari mustaa poliisivolvoo,ett melkken jouruin heittämään ojan pualelt!
--Misäs ne vainajat sitte ovat?
 |
| 1949 Mercury-mainos Kiinassa ennen kultturivallankumousta. |
Arska uteli tympeänä.
--Ei meillo kun yks muari toss hauturi-Volvos vaateris!
--Enemppää mää en kerro,kun tutkimukset on kesken!
--Kuule Tähtine...sää oles taas pualtunttii myähäs jopinpostinjakelust kussun Tähkän vintin lasikaveris se kaupunkin pääposteljooni ja kirjesortteeraja Silverin Oskar.
--Voissää eres hiukka valasta munt!
Tähtinen kinui tumppaamalla nirhaten valkoisen filtterikentin valkoisen nahkakenkänsä koron alle..
--Somerikko kertos mull puhelimes,etsää voisis antta tarkemppii tiatoi..
--Se ite oli kuulema jäävi sanoon mittän enemppää Lindruusin perhhest...ja siint Hultjost ja karhukoplast..
--Ai ett Lindruuseist ett Hultjost ja karhukoplast?
Arska kysäis tietämättömänä.
--Sunt ollaan hyvin jo voireltu enskären tiaroil,eikmull ol siihe mittän lisättävää!
--Oikkeestaan sää tiärät vastaukset kysymyksiin paremmin kummää ite...
Arska piti pienen paussin pistämällä uuden tervaleijonan huuliensa väliin ja lausahti:
--No..kuules leikki ja vittuilu sikseen..mää annan sull maanantaakin täyden raportin..et hyvää viikonloppuu vaan!.
Toimittaja Tähtinen poltti Rolleifleksillään kymmenisen salamavalolamppua kuvanotoista ruumisautosta,Arskan Austinista ja ojapenkasta,viskaamalla kunkin kuuman lampun toisensa perästä ojaveteen sihisemään.
Tähtinen veksaltessaan isoa amerikanrautaansa tien poikki tulosuuntaan peruutti Arskan auton viereen sanomaan avoimesta ikkunasta:
--Hyvää viikonloppuu ja loman alkkuu sull Arska!
--Mää vaan jourun viättämään sellast eronneen yksinäist toimittajan pyhää ja parkumaa kurjuuttan votkalaimilasiin Osulan ravintelin kapinetiss...
Tähtinen kaasutti Mercurynsä liikkeelle takarenkaat sutien santatiellä.
Kiihdytyksestä Arskan Austin sai pyöreälle takaluukulle oikeata soraropinaa ja vanhan palvelijan takalasi sai sorasirpaleesta pieneen ikään kuin käsiaseella ammutun reiän.
Etsivä läpäytti kämmenellään niskaansa kuin hyttysen niittaamisessa, vetäisemällä niskalihastaan sormiensa välissä pienen verisen lasipiikin.
Taakse katsoessaan auton takalasi oli muuttunut sameaksi hämähäkinseitiksi.
--Voi perkkala senttään tota Tähtist...mää lähetän sanomill täst lasivahinkost laskun,vaikk se Tähtinen pijan isttu pillamas nokka lasis Osulan ravintolan valkosel tyykikankkaall toisenlaissii lasei...
--Poliisikammaril jo tiäretään,ettse toimittaja hoilaa Vähäjoe sillan kaitteel pualyän aikkan:
--"On tähtine taivas ja tähtine kuu...Tähtine on kännis eikä kukkaan muu"!
Kahvitentti
Helteestä hän oli heittänyt takkinsa viereisen kernipenkin selkänojalle,mikä vielä näytti ehjältä.
Housujensa takamustan palkeenkieli kyllä häiritsi mielessä,muttei hänellä ollut nyt aikaa funtsia pikkuasioista.
Auton avatuista ikkunoista sisään tuleva tuulenlehaus viilensi hikoontunutta ihoa nailonpaidan alla.
Itse hän oli kironnut moneen otteeseen näitä uusia nailonpaitoja,mitkä kainalohien kanssa antoivat ympärille ja oman nokkaankin liiankin maanläheisiä hajuja,mihin mummit eikä rexonat jelppineet,päinvastoin pahensivat ihmiskropan käryä.
Hän olisi mieluummin käyttänyt puuvillapaitoja,mutta vaimo oli kehunut paitaostoksilla nailonpaitoja helppopesuisiksi ja helpommin silitettäviksi...
Arvo tallusteli saappaissaan paikalle ilmoittamaan:
--Tulin vaan kertomaan,että oon mänössä aluvesairaalaan..
--Sinähän oot ihan märkä ja hikinenkin ja haiset melekeen haarapaskalta...onkos käynyt vahinko?
Hauturi uteli nokka rypyssä.
--Emmää muuta kun tuulettelen täsä kun toi märkä pallopaita ei näytä sopivan yhtteen mun kropan kemikaalijen kanss...
Etsivä vastasi:
--Itte sää haises kaatopaikalt ton merisikaris kanss,ett yhres me tuaksuissamme kelvattais jokiranttaan ryyppämmä vinettoo ja kiärimää rantnurmell paska housuiss...
--Lähre sää kuljettamman sitä muarii,niimmää kattelen ett pääsisin kuureks kottiin ja suihkuun...
--Mullon pari käynttii eres ja piräs soittaa kammaril ett saisin lisävoimii appuun..
--Mullo sellane tunto nahasan,ett pijan sil Hultjol saaraan raurat ranttesseen..
--Kiikala konstaapel kertos mull,ett se Pyälin isänt Ferkusonis pukilt ol löytänny muarin ojanpenkalt, enkmää kaikes kiiresän kerinny haastattelemaa sitä...
Pikkuinen musta Austin pomppoili koppakuoriaisena männynjuurisella metsätiellä,minkä neulaspäällysteellä renkaat kopauttelivat oravien kaluamia käpyjä sinkoina kanervikkoon.
Auto hiljensi vauhtia sivutienristeyksessä,minkä haalistuneessa ja säänpieksemässä viitassa luki Pylly....
Sanasta joku viisas oli raapinut pois ö-ja i-kirjaimet korjaamalla sen mieleisensä muotoon.
Tienviitan alla tolpassa roikkui kenossa harmaa postilaatikko,minkä kansi retkotti auki seljällään yhdestä saranasta.
Arska uskoi jonkun olevan Pyölissä kotona,koska posti oltiin ainakin haettu ja käänsi sivutielle,mikä johti harmaata rakennusryhmää kohti.
Maisemassa taustalla kiilsi hopeainen järvenselkä.
 |
| Viimeisen niiton jälkeen Juhart 2003 |
Arska tervehti haalaripukuista isäntää:
--Onsse kommija ilma tänäpänä eik eres yhttän pilvenhattaraa taivaall!
Isäntä ei heti tervehtinyt takaisin,mutta pienen tovin perästä murahti tiputtaessaan kourastaan 18-millisen kiintoavaimen maahan:
--Onsse yks saatana,kunnei eres avaime pysy näpeiss!!
Arska kysäisi tervapastillia äänekkäästi narskuttamalla hampaissaan:
--No mikä ettei?
--Mää ole muute rikosettivä Ansio kaupunkist ja tulin kyselemää kun te olisse,joka ensteks löys sen Lindruusin muarin..
Arska esitteli.
--Nos siit mun käre vispaavakki..sen ruumiin näkemisest!
Isäntä vastasi yrittäessään hermostuneesti sihdata pöllitupakkaa puuholkkiin,onnistumalla vasta kolmannella kerralla..
--Näittekse sattumalt mittään vastaantulevaa mustaa ruumisautoo ja tummanruskiat folkkarii maantiäl?
Arska kysäisi.
--Emmää mittää muut autoo ol nähny kun yhre harmaan Porkvartin... jassekin ol yhren helsinkiläisen arkkitehrin auto...sillon huvila tual Riitusjärve rannas...
Isäntä vastasi heilauttamalla kaaressa pöllitupakkakättään navetan ohi.
--Mää tulin meirän perämettän niitylt apilaa katkomast niittokoneell meirän kantturoill ..iha vastasuunnast..
,,,ja sill reissul mää näjin sen muarin makkamas ojas pläsilläs..
--Olsse karmeet katottavaa..kuti ottaluuss ja kaikk..!!
--Viimeks mää oli nähny naissii amputtavan Suamussalme motis...muttne olki venäläissii soittokuntalaissii...!!
--Kuulema olsivat halunneet marssii messinkipumppuines ja punalippuines suaraan Ouluun Suamineiron kappijan vyätärön kohralt,mut saivas lyijymyrkytyksen...
--Luulivatten ett suamalane roletariaatti olsis olnu orottamas teiren varsil tyäkaluaiheise pianoisilipuk kouras pelastajiinsas kapitalistijen ahneist kourist...
--Mutku suamalaine miäs tappaa suamalise naise..niis sitä mää pirän karmeimppan rikoksen!
--Vaik mun miälesän on mont kerttaa karannu ajatus tost meirän muij...meinan emännäst...kusse voisis pärpättää koko päivän korvan juures...
--Mikä pahan tappais?!
Isäntä lisäsi vetäessään hermostuneena henkosia poskiinsa.
--Ettivä vois kyl käyrä tual tuvas kysymäs muij...meinaan emännält, kusse on koko olnu aamupäivän töis haass, navetass ja sitt patavahtin sisätöisä...
--Sillon kuulkkaas niin pirun hyvä näkö ja kuulo, kusse kuvittelee näkeväs ja kuulevas sellassiikii asjoit, mitä määkään en eres valveill hoksais...
 |
| Iltalypsyllä Juhart 2001 |
Navetan takana haassa nuuskiskeli sontaperäisiä ayrshirejä turvat ylhäällä etsivään päin ja Arskasta elukoiden luvun voisi helposti talvisaikaan ynnätä navetan ulkopuolelta harvojen ja ravistuneiden vuorilautojen välistä.
Tilan kanoja näkyi kotkottavan avoimen traktorisuulin ja navetanvintin orsilla sekä nokkimassa santaa kivipiiraisiinsa pihalla täydessä vapaudessa.
Talon kirjava kukko seisoi vahtimassa haaremiaan kaivon päällä kumolleen pistetyn läkkiämpärin päällä.
Tilan pienen ja henkselishortsisen isännänalun hamppupäätä näkyi pilkottavan navetanvintin heinänpölyisestä hämystä,pojan etsiessä kanankevennyksiä munakoriinsa kotkottajien salaisista pesimispaikoista.
Pojalla oli susikoiranpentu jälkikoiranaan.
 |
| Avokanala Juhart 1997 |
Hän koputti varovaisesti liasta paatunutta ovea.
Tuvasta kuului kattiloiden kolinaa ja radion säätämistä hiljemmälle,kunnes ovenrakoon ilmestyi leveänpunainen emännännaama,minkä kiiltävälle otsalle oli liimautunut muutama harmaa hiussuortuva.
--Mitästääl taas kaupataan?
--Meill ei ostet....!?.
Emäntä tiuskasi.
Arska vastasi väliin tottuneena naisten äksyilyihin:
--No mää vaan olen etsivä Ansio..Arvo..kauppalan rikospoliiisist ja olisin vaan kysässy parist asjast..
--Olskos teil talon hyväl frouval pari minuuttii aikkaa ..?
--Ai.ett oikke ettiväkommissaari...voi kauhhiat väärinkäsityksest kummää luulin taas noire kiartokauppiaire....!?
--Asttukka vaa hyvin ja tehkkää sissään..eikusse tais mennä toispäite....mää pyyrän tuhannest antteks kauhhiast kum meirän huusholli on sekasin...!
Emäntä pahoitteli pyyhkiessään lahnansuomuisia käsiään esiliinan likaiseen helmaan.
Arska astui kynnyksen yli koiranpennun syömälle ja risaiselle räsymatolle,minkä alta lattialankut nousivat ylämäkeen ikkunapäätyä kohti.
--Taitta olla routa syäny kivijalan alt?
Etsivä kysäisi emännältä,joka kääri sanomalehteen tuvan pöydältä lahnasuolia.
--Joo..niino syäny eik me ruveta korjaamaan,vaan pannan pillarill koko huussi tasaseks,kun saattiin osuuskassast laina uurisrakennukse pystyttämiseks..
Emäntä vastasi pyyhkiessään pöytää verestä,suomuista ja pullanmuruista kämmensyrjällä lattialle.
--Kelppaisiks teill kaffe...mullon oikke kultamokkaa kiahumas just jauhettun ihan uusist pöönist tos kuparpannus hellanrenkkaall?
--Ja istukkas vaa pöyttän!
Arska istuutui keinuvalle pinnatuolille vastaten:
--No ehk ihan yhren kupin mää voin hörpätä,kun on alkanu närästämmä se poliiskammarin kaffe,mikä muhii laitoksen keittiön sähvöpannus päivätolkul..
--Se onkus petrooli joisis sota-ajan korvikkee seas..
Emäntä kaatoi mustuneesta ja kolhiutuneesta kuparipannusta laihaa kahvia kuppiin,mikä oli kahvikuonasta mustunut sisältä kuin kattilakivi.
Lovinen kuppi ja lautanen olivat eriparia ja ilmeisesti aluslautasta oltiin käytetty kukkaruukun alustana ikkunalaudalla mustista renkaista päätellen.
--Pankkas vaa palasokurii sekka..olkkaa hyvät!
Emäntä kehotti ,Arskan pistäessä kaksi sokeripalaa kuppiin avonaisesta Sirkku-sokerilaatikost.
Etsivä ryhtyi hämmentämään verkonväristä kahvia pikkulusikalla,minkä koiranpentu oli jyrsinyt kulmahampaillaan melkein teesihdiksi.
Kahvia sekoitellessaan Arska tutkiskeli tupaa.
Tuvan päätyikkunan edessä pikkupöydän ääressä istui poninhäntäinen teinityttö lukemassa keskikoulun historiakirjaa.
Arskasta tyttö näytti neljätoistavuotiaalta,oman Heidi-tyttärensä ikäiseltä.
Ovesta astui sisään se isännänalku munakori kädessä.
Poika kaiveli likaisella etusormellaan mustaa räkäkuonaa nenästään, tyrkkäämällä mustan osoittimensa suuhun.
--Jaa..niim mun piti kysästä teitilt..
Arska aloitti ryystäessään varovaisesti huulia polttavaa kahvia.
Laihassa kahvissa oli jonkun pulverisen kuurausaineen hajun maku.
--Olettekste mahrollisest nähny aamupäiväl tual mettätiäl mustaa ruumisauttoo ja tummanruskiat folkkarii..?
Emäntä tovin miettiessään vastasi:
--Jaa-a...mun on aik vaikkiat sanoo tohon mittään,kummää oli aamusel navetas luamas lanttaa ja pannu tonkat kylmiöön jähtymmän.
--Mullon soinu toi meirän uus transistorrario navetas,etmää tuskin olsis kuulnu muut kun tota Annikki Tähren Monrepoot ja sit Olavinlinnaa..mun miälkappaleitan..
--Aikkun se Annikki laulos sen Monrepoos nii kauniist ja syräntsärkeväst,ett mull melkkes tul oikke tippa silmään...!
--Sitmää ole juasnu navetan ja tuvan välii ankeleekist...et semmost tää emännä päivätinki on...yht juaksemist ja parkumist!
--Hei Kirsti..ooksää kuulnu mittän autonäänii tiält!?
Emäntä huusi tyttärelleen,joka löi lukukirjansa kiinni häiritsemisestä,jolloin kirjan välistä tipahti lattialle Hertta-sarjan romanssilehti.
--Ai..ett sitä siin lueta ehtoi rakkaurest..vai?
Emäntä kirkastui.
Paasse kirjas pöyräl kussult kysytäs!
Tyttö lämäytti kirjan vahakankaalle, emännän käydessä vetämässä tätä ponihännästä ,koppaamalla lattialta Hertta-lehden kouraansa ja heittämällä sen hellakoukulla punaisia liesirenkaita nostaen pesätuleen..
--Siinnon sull palavan tulist rakkauren kaippuut!
Emäntä tuohtui.
Kirsti vastasi takaisin mököttäen:
--Mitessä luules,ett mää voisi olla korva höröllän kuuntelemas joittain autoi,kummun piräs lukke ehtoi?
Emäntä tivahti takaisin:
--Pijan kuules flikka tullee sull ehrot ja kiallot kaikest ulosmenost, kummää julistan täss pirtiss ulkonliikkumiskiallon kello kuuren jälkken!!
--Kummää oli nuari,niin meitill oli jopa tanssikialto koko soran aikkan!
Emäntä kääntyi etsivän puoleen kysymään:
--Mitäs miält te kommissaari oles nykynuarisost?
--Toi meitin Pyälin neiti on alaikkäne ja luuhaa kirkol joka ehttoo noire jawakuskie kans kioskill!
--Ain mennä naama pakkelis ja suut punas kirkol..ja aut armias,ett yhten päivän meil kanneta rääkyvää kakaraa sylys ja pesttän paskvaipoi ennesku neiti täyttä viittoist!
--Flikka haissee röökilt ja kakstahtipensalt joka ehttoo kottin tullesas..
Arska vastasi katse ikkunasta ulos pihalle,missä isäntä nökötti kaivon kannen reunalla pää mustien kourien välissä,miettiessään samalla miten Heidi-tytär äidin kanssa oli odottamassa isää kotiin.:
--Ei meill se meirän Heiri ilma vanhemppien luppaa ehtooll pääs kaupunkill...
Emäntä yhtyi etsivän kommenttiin:
--Siin sää kuulis Kirre..ett kaupunkis senttään piretään nuarisoo kuris,vaikk siäl kuulema joka karunkulman takan venttaa ainaski yks reirenhinkkaaja!
Arska nousi pöydästä kiittämällä kahvista:
--Nommää lährenki täst jatkamaa tiarusteluit ton partijolaste leiriplaanil..ett kiitti vaan kaffest ja piänest moraalisaarnastkin!
Oven vieressä talon pikkuisäntä piti vielä etusormeaan sieraimessa,Arskan avatessa narisevan porstuanoven.
Etsivä kysäisi pojan pellavaista otsatukkaa ulos mennessään taputtaessaan:
--Tykkääksää pal autoist?
Pikkupoika vastasi etuhampaattomalla suullaan kuin taikinapallo poskessa:
--Meitill on folkkavi tallif ja fullon Auftin!!
--Famalanen folkkavi tänä aamupäiväl painuf Fittulammel päite yhve muftan ifon pakettiauton peväff...ett pölyvvain lenf!!
--Kiitti poik sull hyvist tiarostas!
--Sullon hyvät hoksottime päässäs automerkeis ja tosson sull saranmarkan seteli palkkijoks!
Arska kiitteli pannessaan ruskean setelin pojan räkäisten sormien väliin.
Poistuessaan Arksa hyvästeli:
--Kiitoksii ja hyvästi emänt..se kaffe pan mun mahan oikken käymään,ettei tarvii tänäpänä panna Renniet huulesas!
--Yhttään ei närästä!
Sattumia soppakanuunalta
Etsivä ajeli ikkunat auki metsätiellä petäjien runkojen vilkkuessa silmissä.
Hänen suolensa murisivat äänekkäästi osaksi Pyölin emännän laihasta kahvista ja osaksi pikkunälästä.
Kainalohikikin haittasi, vaikkei emäntä ollut etsivän "vanhanpojan hajusta" moksiskaan,ilmeisesti tottuneena
maamiesten raavaaseen kropanhajuun.
Arska hiljensi vauhtia havaittuaan etuoikealla tienvarressa kelo-oksakäppyröistä tehdyn leiriportin,mihin oltiin kaiverrettu nimi Leiriveikot 300m.
Hän käänsi Austinin pystysoikean,ehkä hieman hapahkon näköisen maskisuun metsätieltä oikealle mäntynummen läpi Riitusjärven rantaan johtavalle avaralle polulle,mihin pikkuautolla mahtui ajamaan..
Häntä vastaan työnsi balluunikumisia maitokärryjä partiopoikapari,ilmeisesti menossa Pyölin maitotaloon hakemaan tonkallista maitoa.
Tyhjän maitotonkan kansi kilisi ketjun päässä.
Pojat tervehtivät kaupungissa tunnettua etsivää kunnioittavasti kaksisormisella partiopoikasaluutilla.
Ilmassa kaikui jossain yksinäisen partiokirveen kolke,mitä seurasi palokärjen kiivas intervallinen naputus kelohongan kyljessä kuin Shandy Shieldsin ja Downtown Dixie Tigersien eli DDT:n rumpalin kilpajamsessionissa.
Austin poukkoili männynjuurisella kärrytiellä,minkä oikealla puolella avautui harmaa sotilasteltta-alue.
Telttojen paikatut kankaat olivat muistoina pitkien sotavuosien kipinämikkotuureista .
Partiolippukunnathan yleensä ostivat armeijalta käytettyjä sotilastelttoja ja soppakanuunoita.
Näidenkin telttojen historiat kätkevät monta sotatarinaa Mannerheimin ristin ritareiden ja sotakarkureiden väliltä,Arska mietiskeli.
Nyt hän oli ajamassa takaa toisenlaisia karkureita ja yhtä saksalaisen rautaristin kantajaa.
Hulttiohan oli kehaissut saaneensa sellaisen ristin itse Himmleriltä....mene ja tiedä..
Austin saapui tummavetisen lammen rantaan.
Riitusjärvi oli oikeastaan lampi,ehkä pituudeltaan vain nelisensataa metriä,minkä kylmää ja kirkasta vettä voi ryypätä rannasta vaikka polvillaan hörppäämällä.
Jostain kuusiviidakosta itäisen ilmavireen kantamana lemahti Arskan nenään partiolaisten riu'un haju ja sinne päin olikin suuntaamassa pari partiopoikaa nippu Serlan voimapaperista peräpyyhettä käsissään heilutellen.
Hiekkaisella rantapenkereellä savusi kenttäkanuuna,minkä äärellä hääräili nenäliinapäinen lyhyehkö seurakunnan pastori ja lippukunnanjohtaja.
Pastorin neljänkolkanlakki oli kulmista sidottu partiopoikien kutsuma "räkäroitti".
Paidaton,molskishortsinen ja kuparinruskea pastorikokki oli heittämässä kourallista mustapippuria hernerokkapataan.
Arska lähestyi pastoria selän takaa kuullessaan kokin hyräilevän Ilmari Hannikaisen Kesäpäivä Kangasalla-sävellystä huulillaan P-kirjaimia pierskelemällä "Paneppa soppaan pippuria,ettei se soppa happane!!"
"Mä oksalla ylemmällä"-alkuvärssyn hän oli muuttanut omaan muotoon "Mä oksennan,ylen annan,ja muutenkin pahoin voin!"
Pastori näytti raiskaavan pyhää kansanlaulua aivan samalla tavalla hengellisenä auktoriteettinä..
--Terve Antti-pastor!
Arska tervehti karjahtamalla papin selän takana,jolloin hengenmieheltä pääsi kireä pieru yllätyksestä,pippuripussin lentäessä kädestä näreikköön.
Pelästyksestä pian tokeennuttuaan ja täyskäännöksen tehtyään vasemman sandaalijalan varassa savolaispastori tokaisi:
--No etpäs sinnäe kyllä suavu kunniin varas yöaekaan,miten Ruamatussa sanotaan....ehtivä Arvo Ansijo..!?
--Pelottelitpas minut pahanpäeväesesti..hyvä olj etten ollunna mahataavissa!!
--Pojilla näkkyy olevan mahat kuralla,etenkin noijen kaapunnin rikkaijen pappojen jäläkeläesillä,kun ahmivat ensjtöekseen Fazerin siniset suihinsa ja sitten hernerokkaa piälle ...
--Ee se Matin maha marjapuuroo kestä..sanotaan..
 |
| Antti Riitusjärven leirillä 50-60- lukujen vaihteessa. |
pastori uteli.
--Taej,kyllähän minnäej kuuntelin transistorradiosta,että se Lindroosin vanaha roova olj löövetty ammuttuna tuolla Kiikalan tien varresta ja se kaapunnin kuuluisuus Huluttijo olj karanna Kakolasta.
--Senkös jäläjillä sinä uot ajelemassa?
--Taetaapas minulla olla haataus iessä tämän leirin jäläkeen,kun kirkkoherra männee lomilleen ensjviikolla!
--Joo..mää tulin kyl sen Hultjon peräs ja olsin vaan kysyny pojilt,olsiskos kukkan nähny toll mettätiel mittään liikennet ton Vittulammel päite?
--Antteks vaan kiälenkäyttöö,mutt sellane se lammen nimi on, mink rannal Voiton pappa ja mamma asuva tual iräspäite.
--Sin mökill päite se karhukopla on ilmesest menoss...
--Mää ite ole Kuusjojen Rekijojelt syntysi,ett mää tiärän aika hyvin ett kartalt kyl löyttyy muitki riettait nimii tääl Kiikalas.
--Ja..onnii se murkina-aeka!
Pastori vastasi ottaessaan käteensä rosterisen soppakauhan,alkamalla kilkuttamaan sillä kuusenoksaan ripustettua ruosteista kulmaraudan pätkää.
Sitten pastori koukkasi kauhalla kanuunasta hernerokkaa koemaisteluun.
--No onniin kyllä rokka yhtä hyvvee kunniin aekoenaan sotaväjessä...halluutkos maestoo kaahasta.. Arvo!?
--Kyllä poekijen perät alakoo käävä ilitasemmalla,että teletoessa pittää halakasta sankkoo ilimoo ihan lapinleukulla!
--Kun nuo poejjaat tulloo murkinalle,nii suat huastatella noeta Kärppä-vartijon kavereita..niijen teletta on lähempänä sitä mehtätietä...Arvo...
Soppakanuunan eteen pysähtyi pitkä jono punanaamaisia partiolaisia,pastorin alkaessa jakamaan rokkaa pakkeihin koossikallisella kerrallaan.
Lippukunnan varajohtaja pullea Suomisen Kasse mittaili maitoa kauhalla tonkasta pakinkansiin.
Kasse oli pukeutunut edvinlainemaiseen khakishortsiasuun ja kuristanut mahansa pitkällä partiosolkivyöllä.
Lisäksi Pesosen Pertti,toinen partiojohtaja kaivoi kyynärpää syvällä Ylhäisten tehtaiden paperisäkissä vanikkapaloja.
Jokaisen vanikkapalan päälle hän lätkäisi voinappikoneella sorvaamian meijerivoinappuloita.
--Santsauksii ei anneta ja yks kiarros saa kelvata!
Pertti toisteli kuin pastori ehtoollisen jaossa .
Arskan sisäkorvassa suhisi kivikirkon kattoholvien kaikuina Antti-pastorin tuttu ääni vähäisiltä ehtoollisella käynneiltään..."Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri....",missä ässät ja ärrät vain kuuluivat päällimmäisinä polvistuneiden korvissa.
Nyt etsivää hymyilytti, papin tarjotessa hernerokkaa hänelle vanikan kera,että uskaltaisko kysäistä Antilta,tarjotaanko kirkossa koskaan santsikierrosta alttarilla.
 |
| Anttipastori jakamassa partiopojille ehtoollista |
--No Arvo---alappas tentata Pekkaa ja noeta poekija...!
Etsivä esitti kysymyksensä Pekalle ja muille Kärppä-vartion pojille,jolloin kaikki yhteen ääneen alkoivat selostamaan havainnoistaan..
--Sossoo pojat....yks kerrallas..jossää Pekka ensteks alottaisis!
Pekka vastasi automerkkieksperttinä:
--Aamul meni meijerin tos mettätiäl Fargo-maitokuarkki ensteks Pyälil päite ja sitte yks sinine Opel Rekord..samallane kun mun isäl...ja sitte tipunvärinen Studebaker Lark-taksi..samallane kun kaupunkin tolpal joenrannas....
--Joo..mää melkkest unohrin,ett pualenpäivän kiäppeil tual tiäl santa ja neulaset pöllysivät oikkeen pirkuleest,kun musta Packard-ruumisauto kaahas ton Vittulammel päite ja yks tummanruskija folkkari peräs..
--Sen volkkarin etulikasiipi näytti olevas klummul!
--Me poikijen kans funtsattii,ett onsse kumma kun toi ruumisautoki ol jossan hälytysajos ja ett kirkkoherrakin ajaa peräs ett ehtis viälä viimesel voitelul..!
 |
| Leyland Comet-maitoauto Friberg, Kuusjoki vuonna 1960 Juhart 2009 |
Etsivä kiitteli,poikien hajaannuttua mäntykankaalle toimiinsa.
--Ja Kiitti Antti rokast..se pan mun mahan kontikseen,vaikk mää saa olla varovane mettätien kaikis puunjuuris Austinillan,ettei peräst hölsky polsteril..
--Mää käyn viäl siäl Pyälil prinkauttamas kammarilt maijallise lisävoimii..ja tavataa sit syksymmäl lentopallomatseis..
--Tep papit ja muut kirkkokonttorist voiti meirät poliisik kevääl... ja me otetaan uurestaan revanssimatsi teitti vastaan!
 |
| Yllätysvieras rintamalta by Juhart |
Etsivä ajoi takaisin Pyölin tilalle.
Tuvassa hän soitti seinäpuhelimesta kaupungin poliisikamarille pyytämään miehistöapua Raine Voiton eli alias Hulttion sekä tämän apuriduon pidättämiseksi.
Tuvan pöydän päässä isäntä hieroskeli hermostuneena kouriaan,kumiteräsaapasjalkojen tärrätessä lattialankuilla.
Työmies vaihtui toiseen puoleksi poltettuna puuholkissa,tulitikkujen varistessa sampotikkuaskista koiran kalvamalle räsymatolle..
Emäntä kuunteli etsivän keskustelua hellakuupan alla,alkamalla päivittelemään melkein naapurissa piilevistä murhamiehistä.
Arska pyysi isäntäväkeä pysymään talossa lukkojen takan varmistukseksi.
Säikky isäntä kertoi hakevansa vintiltä vanhan venäläisen vintofkan,minkä hän oli kyläsepällä muuttanut hirvikivääriksi.
Arska ajeli Vittulampea kohti miettiessään kuinka nopeasti nuoremmat konstaapelit Eskolin ja Lunden saapuisivat Voiton isovanhempien mökille,missä karhukoplan piti piileksiä.
Partioleiriltä saamiensa tietojen mukaan mökille vievällä tiellä ei oltu havaittu paluuliikennettä.
Tie oli ainoa väylä lammen rannalla sijaitsevaan pieneen ja enimmäkseen maalta kaupunkiin muutosta tyhjentyneeseen kyläyhteisöön.
Arska kahmaisi kojetaulun alapuoliselta tavarahyllyltä nahkakoteloisen Walther-taskuaseen,tunkemalla sen puvuntakkinsa taskuläpän alle ja kytki varmistimen pois päältä.
Tupakansavun harmaantamasta tuulilasista hän näki jo järvenselkää,auringon häiritsevästi häikäistessä silmiä.Hän oli monet kerrat aikonut pestä lasin sisältä,mutta aina kiireessään työntänyt asiaa edemmäksi ja nyt nenäliinallaan hieroessaan sitä, näköala suttaantui abstraktiseksi maisematauluksi.
Arska kuuli sisäkorvassaan monenmonituisen kerran vaimonsa toistamat sanat.."ja tää piili haisse matull kaaretult tuhkakupilt ja tuulilasiki muistuttaa sikalan akkunalt!"
Hän ajoi eteenpäin lautaikkunaisen taloryhmän ohi varovaisesti kämmensyrjää silmiensä suojana pitelemällä.
Talojen pihat olivat kasvaneet villintyneistä rikkaruohoista polvenkorkuisiksi ja Arskan mielessä kävi oma Matildan mökkinsä piha,minkä leikkaaminen aluksi viikatteella veisi ainakin pari tuntia.
Loppu nurmen nirhaaminen uudella Kone-Glanssilta ostetulla Husqvarnan bensiinikäyttöisellä ruohonleikkurilla menisi sutjakkaasti kuin sunnuntaipaserauksessa.
 |
| Austin A35:n sisusta ja Walther P22. Juhart 2011 |
Hän oli vieraillut mökissä joskus 50-luvun vaihteessa Voiton papan 75-vuotisjuhlissa,jolloin Raine oli juuri vapautunut vankilasta.
Arska oli silloin ollut Kiikalan nimismiehen apulaisena ja aivan vuoden 1960 keväällä vanha vallesmanni oli jäänyt eläkeelle.
Hakijoita uudeksi Kiikalan vallesmanniksi oli ilmoittautunut hyvin vähän.
Kiikalan vallesmannit ja kirkkoherrat ovat kautta aikojen olleet kuuluisia,mutta vielä kuuluisimpia olivat olleet Johannislundin lasimiehet pullojen puhaltajina sekä pullon suusta ryyppääjinä.
Seitsemän veljeksen Simeonikin oli varoittanut kerran Kiikalan lasimiehestä ja haamusta veljesten toivuttua ja kiroiltua hävitystä tappelustaan Toukolaisten kanssa:.
"Tässä on Sonnimäen tienristi,tännepä asti aina kirkkotarhasta vainosi kuolleen haamu tuota ilkivaltaista Kiikalan lasimiestä,joka kulkeissansa yöllä ohi kirkon,käski,jumalaton,huikean kirouksen suustansa.
Tämä olkoon teille varoitukseksi karttamaan kiroussyntiä."
Voiton pappa oli tehnyt pitkän tingin Johannislundin lasitehtaalla Silven-perheen 1890-luvulta alkaneen omistuskauden aikana.
Tehtaalla valmistettiin valkoisia ja vihreitä ikkunalaseja,apteekkipulloja ja muita juomapulloja.
Ennen tehtaan lopetusta v.1958 suvun viimeisen jäsenen Anne Silvenin kuoltua tehtaalla valmistettiin olut-ja virvoitusjuomapulloja.
V.1959 lasitehtaan osti Ahlström Oy:n ja Riihimäen Lasi Oy:n omistama Karhula-Iittala yhtiö ja lasitehtaan toiminta päättyi v.1960.
 |
| Johannislundin lasitehtaan hintaluettelo 1920 |
--Perkalan.perkalan perkala...!
Arska kirosi aukaistuaan autonsa oven,läimäytettyään sen kiinni ajattelemattomasti perässään. Austinin ovilukko oli reistaillut jo pitkään ja kuskinovi näytti roikkuvan saranoistaan,koska auton helmapelti oli ruostuneena antanut periksi ovitolpalle.
--Se saaterin TVH:n maantiäsuala piräs laill kielttää koko maast!
--Autonomistajat pijan joutuva korjaamaan menopelisäs talleistas ja pihoiltas harjoil ja rikkasiffeleil!!
Arska manaili kyykkiessään vadelmapensaan takana Austinin helmapellin näyttäessä ruostepilkuiltaan kypsiltä vatuilta..
Hänellä olisi ollut mielessään vihoitella muistakin TVH:n kirouksista autoilijoille,kuten saviasvaltista,mitä Tie-ja Vesihallinnon keltainen roikkonokka-Vanaja oli levittänyt Kiikalan tielle.Oikeastaan se päällyste oli pelkkiä savikokkareita,joita autoilijat ilmaiseksi littasivat renkaillaan tasaiseksi.
Sateella savipäällysteet muuttuivat liukkaiksi kuraränneiksi.
Nytkin hän kyykkiessään näki auton sisälokasuojissa sinisavinokareita,mitkä eivät irronneet pellistä muulla kuin pihapetkelillä.
Etsivä kuulosteli,ettei hänen ovenläimäystään vaan oltu kuultu, kurkkiessaan sireenien takaa mökille päin.
Eteisen ovi aukesi apposelleen paksun pojan saappaanpotkaisusta.
Arska jo luuli,että hänelle oli käynyt käry pojan lorviessa polkua pitkin vilttihattu silmillään riihelle päin.
Hän tunnisti etsintäkuulutuskuvista pojan toiseksi karanneeksi velipojaksi,Maunoksi,joka riihelle talssiessaan availi sormillaan sepaluksen nappeja.
Housunkauluksesta pilkotti myös käsiaseen kahva.
Arskaa pani hymyilyttämään se,että paksu poika kantoi kahta ladattua asetta mukanaan.
Hän muisti poliisiopiston ajoilta erään rikoskomisaarion kertomasta lapsiruokkotapauksesta,missä talon renki pantiin syytteeseen aselain nojalla piikatytön raskauttamisesta sen takia,että oli pitänyt ladattua asetta lasten ja syyntakeettomien alustalaisnaisten ulottuvilla.
Paksu poika pysähtyi kärrysuulin räystään alle,mistä pilkotti mustan ruumisauton perää.
Oma peränsä etsivään päin Mauno kasteli ruumisauton renkaita ja pölykapselia ja lopetti tarpeentekonsa parilla miesmäisellä peränytkäyksellä.
Sen perästä Mauno kääntyi Arskaan päin napittamaan housujaan.
 |
| Kärryvajan kulma Juhart 2011 |
Arska mutisi Maunon astellessa takaisin mökille.
Porstuan oven rämähtäessä kiinni Arska hiipi kyyryssä kärryvajan nurkalle ruumisauton suojaan.
Hän avasi mustan Packardin etuoven erittäin varovaisesti ja ensimmäiseksi hän havaitsi kolme pahvista panoslaatikkoa auton nahkaisella etupenkillä.
Sulkiessaan oven pienellä varovaisella napsauksella hän kuuli selkänsä takana toisen napsauksen kuin pistoolin varmistimen poistosta.
Kääntyessään Arska jäi tuijottamaan pistoolin suuta ja Hulttion leveätä virnistystä raamittomien lasien alta.
Hulttion vilttihattu istui kallellaan valkoisen siilitukan niskalla kuin meksikolaisen bandiitin sombrero.
--Hauska tappa vanha tuttu!!
Hulttio lausahti magnumin piipun osoittaessa etsivän rintataskua.
--Taas tavataan ilosis merkeis..ettivä Arska..!
--Erellisel kerral sää panis munt häkkiin miästapost,mut sun miälest se oli vain sellast hätävarjelun liiottelemist,kun Kiikalan konstaapeli ampus munt koippeen...
--Mää ampusin kyll sen ottaan oikkeen napakympin...kun rikkos mun polvilumpion mäsäks...
--Palkinnoks yleensä markkinoill ampumateltas annetaan vähintäs vekkari,mut munt palkittiin täysosumast karhukopil kakolas...
--Jossää luules tullees pirättämmä munt,niin älä luule ett mää lähren täält elävän..ja mää ole päättäny nyt täsä paikal,ettes sääkään....
--Sen verra mää olen kärsiny kakolas sialunavammoist,mikkä ei ole lähteny nupist veks eres vaaliumil eik paljaissiin jalkapohjiin pamputtamisel eik sähvöshokkihoirol,ett nymmä voisi puhttaal mielel teilata ihmissii miten lystään piänen palkkion rankastuksestan...
--Se Lintruusin muariki päsmäs ja päsmäs,ett mun olis pitäny rukoilla antteeksanttoo..mutt mitäs sellane site jelppais,kun se Kiasuski ol aikkonas ristill ennakolt kärsiny meirä antteksantoje pualest...
Kunnian kukko tunkiolla
--Alassää ettivä tepata tonne mökil päite!!
--Meillon poikijen kanss pikkane keskustelu kesken!
--Pojillakin olsis jottan vakavamppaa miäles sun suhtteen!
Arskan astuessa edellä tupaan,kuuppahella tunki lämpöä jo muutenkin kuumaan huoneilmaan.
Hellalla valurautakattilassa kupli tirripaisti.
Konnaveljekset istuivat pirtin seinänpuoleisella penkillä ,Morapuukon seistessä pystyssä kilon voipaketissa kuin sadun maaginen miekka kivessä.
Maurilla valui voita leualle ruisleivän märehtimisestä sanoessaan:
--Tervetuloo surutaloon ettivä?
--Istukkas perseelles juhlapöyttän..meillon hautajaiste rääppiäise päälläs?
Arska kysäisi hellan vierellä kuhnivalta Hulttiolta:
--Misäs ne Voiton vanhukse site on?
Hulttio vastasi kalastaessaan padasta haarukalla tirripaistia:
--Ne panttin koisimaan irätyslooraan...taisivat väsyy juhlimissen...
--Me juhlitaa oikkestan ruokakuappajaissii,kun reissul tuli annettuu armokualemii muutamal kituval vanhuksel...
Arska kysäisi uudelleen puristaessaan Waltheriaan puvuntaskussa:
--Misäs se Lindruusin folkkari site on,kunnen nähny suulis?
--Aisse pahnapuhallin?
Mauno kysäisi sylkiessään ruisleivän muruja pöydälle.
--Nosse leikkas kiine tosa pakal,kun tynamo irtos kiinnikkeistäs,ilmeisest sen ilmalenno takki...
--Me lykättin se tost rekolin ahttes jorpakkoon ja saluutil seurattii sen vaipumist Ahrin valtakunttan.
--Eisse kauaa kellunu,vaik Tekniikan Maailmas Juurikkala Jussi ol kehunnu sen ilmatiiveyrest.
Hulttio keskeytti Maurin niellessään hotkaisemaansa karvaista läskipalaa kehoaan pudistamalla:
--Lopetas nyte autotekniika luentos?
Meill oli käytös vuare nelkaks kesäl muutama Volkswagenin Scwimmwagen Volgan ylitykses, janne kellusiva siärettäväst..mutt pikkutehossi olivas...
--Suamenkin armeija ol ostanu upseerie virka-autoiks folkkareit soran jälkee Poberoire lisäks
--Pirun kylmii ovat talvel,ett pers jäättyy penkkeihi kiine..
 |
| VW Schwimmwagen |
Hulttio sanoi pistäessään aseensa housuntaskuun.
--Voisiskos jelppii meittii ja käyrä toss verannal hakemas sylyllise puuklapei hellanpessän?
--Ei mun tarvii joka sekuntti täll pislaril sua tährätä..ja jossää ajatteleski pisttä pakkon..niin lapaluires väliin mää ammun paikall,et juaksus katkee lyhkässen kun kananlento!
Arska kompuroi hämärässä verannalle,melkein kompastumalla taittuneeseen räsymattoon.
Avatessaan puulaatikon kantta ikkunaa vasten ja kopeloidessaan polttopuita kädellään hän tunsi sormissaan jotain märkää.
Vetäessään kätensä kuin sähköiskusta laatikosta hän ällistyksekseen huomasi sen olevan veressä.
Katsoessaan tarkemmin laatikkoon hän näki Voiton vanhuksien makaamassa kyljittäin kuin sardiinit purkissa.
Molemmilla oli kuulanreiät otsassa.
Arska kompuroi takaisin pirttiin ja huusi vihaisena Hulttiolle:
--Sää oles torella paatunut telottaja?
--Et viäl omaa vertas...?
Hulttio heitti haarukkansa pataan vastaamalla:
--Samaa hurmet meis kaikis on ja eikse Kiasuski vuarattanu omaa vertas meirän syntijen antteksannost!?
--Punast se meitis kaikis on färiltäs,vaikk kehuvat,ett jollan aatelisell olsis sinist!
--Älässää polliisi ala opettamma mull mittä verioppii..!
--Ukrainas me olttin tuhoamas huanompverissi alarotui ja niirenki veri ol yht punast kun arjalaisil!
--Mää niinkus armost lopetin noi vanhukset,kosk ne olsisiva jääneet kitumaan tän torppaan..
--Niill oli isoi kustannuksii verenpainelääkkeis ja muis mikstuuroiss piänest kansaneläkkestäs,ett tuskin jäi pal kätte elämisse...
--Nynne pääsiväs sinn taivallisse kunnalliskottiin,missei tuskka tunnet eik nälkkä nährä,vaikk mamma ol pualsokkia ja pappa joutus kunnavvaivasest lukeman pränttii suurennuslasill..
--Mää tein niill oikke laupeurentyän!
Hulttio hiljentyi hetkeksi alkamalla puhdistamaan raamittomia lasejaan Paavon verisen havaijipaidan helmaan.
Hänen silmänsä olivat muuttuneet punaverisuonisiksi kuin pitkän valvomisen ja surun värittäminä.
--Kuules Arska...sun tuamiopäiväs on samoin käsillä..
Hulttio sanoi ottaessaan aseensa taskusta ulos.
--Me talssatan kuules peräkanna ton tunkijoll ja pillataan oikke poliissivert kompostill..ja nährään kuink punaselt sun hurmees näyttää!
--Sun hetkes on käsill!
Arska käveli Hulttion edellä melkein umpeen kasvanutta polkua ulkohuussin taakse.
--Toss seissoo nyt sun Kolkatas!
Hulttio irvaili Arskalle.
 |
| Via Dolorosa.Rafael 1512 |
--Olsiskos sull jottain sanomist tai tunnustamist jälkimaalimall väärinteoistas?
Arska nosti jalkansa niljaisen lautakehyksen päälle,ponkaisemalla itsensä tunkiolle ja nousi seisomaan kasvot Hulttioon päin käännettynä.
Arska oli avaamassa suutaan..kun oikea jalka petti limaisten munankuorien päällä ,kaatumalla seljälleen tunkiolle.
Hulttio oli höröttämässä Arskalle kuin sirkusklovnin tempulle,laukauksen kaikuessa piharakennusten seinistä.
Hulttio kaatui selälleen polulle hymyssäsuin Waltherin luodinreikä keskellä otsaa.
Arska koitti lämmintä asetta puvuntaskustaan,minkä etureunassa kärysi luodinreikä.
--Voi perkala mun onneeni kun otin varmistimen pois päältä..se liukastumine pelasti mun henkiriapun!
Polulta kuului saappaiden lotkuntaa ja tantereen jytinää nuorempien konstaapeleiden Lundenin ja Eskolinin juostessa paikalle.
Nuoret poliisit pysähtyivät katsomaan tunkion päällä istuvaa sontaista etsivää ja polulla hymyilevää kuollutta Hulttiota.
--Viia Toloroosal tais kualla yks Parappas ennen ristilnaulittemist!
Arska lausahti profeettamaisesti tunkion päältä.
--Pojat...juoskkaas noi revolit sojos tonne pirttiin?
--Siält saisis pari muut pahantekijää rannerenkkaisiin kiine!
--Ne ova ihan pehmossii poikkii tuvan lämmöst,tirripaistin ja reikleivän syämisest!
--Kakolan safka taitta tulla maistuman tieettisapuskalt poikije viimese vapaure ehtoollise peräst!
 |
| Kakolan käytävä |
-----------------------------------------------------------
Etsivä Arska istui ruskettuneena kesälomansa vietosta työpöytänsä takana.
Toimittaja Tähtinen oli juuri soittanut lehdestä kuukausi sitten saamastaan raportista ja onnitteli ylennystä vanhemmaksi rikosetsiväksi.
Konstaapeli Eskolin oltiin nimitetty nuoremmaksi etsiväksi.
Uraputki oli avautumassa Arskalle ja rikoslain lopputentit alkaisivat Turussa ensi keväänä.
Sodan jälkeen kesken jäänet lakitieteen luvut pääsisivät täten loppusuoralle.
Konttorin lasiovelta kuului koputus konstaapeli Lundenin astuessa sisään.
Lundenin naama oli omituisessa virneessä.
--Kuules Arska...tualt päivystyksest just talutettiin yks Voiton poik selliin..!
--Tenholan poliisit olivas saanee sen kiine viime yän valottomal ja varastetul Peukeotil ajamisest.
--Autost löyrys yks larattu armeijan pystykorva,yks Suamikoopee ja kaks varalipast..
--Poik oli uhkaillu olleens ajamas tanne kaupunkkii tappaman yhre ettivän,joka oli teilannu hänen vanhimman proidis...
--Me ollaan pantu se eristysselii,kunnes sotapoliisit Hankon rannikkopatteristost hakevas sen takasin Rysän tutkintoselliin.
--Sillon aik paljo armeijan kakkuu lusittavan,jassen peräst se tulee istuman pitkän siviilikakkuns Turun Kakolas..
--Se ol vehkonnu tual päivystykses,ettei yhrekkä kalterit pirä sitä sisäll ja ett ettivä Arska hänen silmisäs on jo kualnu ettivä...
Arska sytytti Armiron puhaltelemalla savuja pöytävalaisimen kuupalle.
Hänen tupakkalakkonsa oli kestänut tasaan kuukauden.
Lunden kysäisi Arskalta:
--Aissää oles taas palannut röökämään..ekssää tiärä,ett tupakka on hiljaa tappavaa myrkkyy?
Arska vastasi katsomalla sormiensa välissä käryävää punaista kekälettä:
--Ei mull mikkään kiire ol muuteskaan täst kualemaan!
--Jassoo.....lyhkäst tää voitonhuuma olikin!
--Yks Voitto on puumanttelis ja toinen Voitto sellis uhomas!
--Taittaa mennä eläkeikkään saakka kummää istun tual virastotalon yläkerras vallesmannin ja yks Voitonpoik isttu pakkopairas...tai...!
--Ai niin tuli miäleen...Lunteeni...kun muutaman kuukauren peräst alkkaa suksikeli,niin kummat ovat Järvisen suksis paremmat..voittositeet....vaikos rotanloukut!?
 |
| Konstaapeli |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti