 |
| Kunnon mies Juhart 1996 |
Fiktio
 |
| Paavin nenä |
MATKAAN
-----------------------
Isä Lindroos luki selkä kyyryssä keittiönpöydän ääressä Turun Sanomien urheilusivuja. Niskaansa hän oli vetäissyt lomapaidakseen lyhythihaisen havaijipaidan,minkä miehustassa nuokkuivat kookospalmut Tyynenmeren rannassa ja selässä värikkäät papukaijat tuijottelivat toisiaan keltaisin silmin tropiikin yössä.
Perheen poika 11-vuotias Pekka,rillipäinen jenkkitukka,makasi vatsallaan räsymatolla puuhellan kuumavesikraanan vieressä lukemassa uutta Aku Ankkaa.
Hänen vieressään myös mahallaan matolla pikkusisko,8-vuotias Kerttu luki nenä lehdessä kiinni Nakke Nakuttajaa.Tyttö muistutti kasvoiltaan viattomalta Shirley Templeä,mutta luonteesta löytyi sööttisyyden kuoren alta aimo annos tulenkatkuista uhmamieltä.
Pekka vilkuili sarjislehden katselusta välistä isäänsä tirskumalla pikkusiskolleen jotain isän uudesta havaijinpaidasta...
--Mitässää Pekka oikkeen siin matull hirnuskelelt?
--Onkse Aku jo vihroinkin nainus sen Iineksen?
Pekka pyyhiskeli paidanhihaansa leualleen tirskuilusta lentäneitä sylkikuplia ja vastasi:
--Ei se Aku mittää naimissi ol menny...se ikusest vaan friaa Iinest...
--Mää vaa kattelin sun pairan kookospalmui,jokka muistuttava kummast paviaanin pallei..
Martta-muori yskäisi kiikkustuolista poikansa ja pojanpoikansa keskustelusta:
--Kyl tes sitte ossaas olla kummii,kun yks lukke urheilusivui onks kaupunki potkupalloseura taas uuren kerra hävinny teepeässäl..ja toine tenttaa sarjakuvist kapitalistije ropakanttaa josttan vesilintumaalimast!
 |
| Akun futismatsi |
Pekka pani väliin:
--Oleppas sää muari kovin valistunu sarjakuvist?
--Taittaa muari lukkee sarjiksii salaa piplian tai Tiaronantajan välis!?
---Vilkases vaa Sarjakuvalehtte,miss Teräsmies pittä iha ilma mittän häppijää punassii hyvoneit siniste rikoires pääll!
--Ei tääll kaupunkis kukkaa uskaltais semmotti kartsal kulkke ilman,ett piipaa-auto veis jalat oikkosenas Märynumme kankkaall parantolaa..
--Teräsmiähe likkakaver Lois Lane senttää sääryllisest pittää pikkupöksyjäs vekkihamees all..
 |
| Sarjakuvalehti No. 16 1951 |
--Eiks kukkaa lue enää uutissii?
--Salonsanomie sisäsivull ol tänää uutine,ettse meirän kaupunkin suurin konna Hultjo...se Voiton Raine ol karannu Kakolast eile yäll ja kahren muun linnakuntin kanss...
-- On kumma kyll kun kaks Rainee täst pukkukaupunkist saavap palstatilaa tässä kunnanvaivase...?
--Se Voiton Raine ol jo pikkupojast asti tehny konnuuksias...
-- Se alotti polvipöksysen piänill ilkeyksill kute polkupyärän kummije tyhjentämisill ja tänäpänä se melkke viiskymppisen isttu linnas harmaalettisen ukkon parist tapost...tai oikkeest istus,kun nyte näkkyy olevas vapaal jalal..
--Se toine Raine taas o jatkuval vappaakävelyl..tai oikkees vappaapyäräilemäs....tualt Helisnummelt..ja polkke fillarillas kun hullu sellast vauhtti pakkoon,ettei poliisijen mustamaijaka saa kiine yht hulluu....
--Yleisöö se kerää ympärilles kauppatoril enämpi kun brankkarin syksyse letkuharjotukset ja markkinoill viaraileva Sariolan Tivoli!
--Mut se Voiton koko poiksakki tualt Muurlan tullist on ainaski kerran istunu linnas,eik niire ruakakunnas tartte kerrallas laskkee kun yhrel pojal farin ja kaffelit ruokpöyräll,kun muut laskkee tiilinpäit Kakolas..
--Niiren nuarin poik Rauliki isttuu Russarö linnakkee arestikopis paraikkaa tutkintovankeuress yhre luutnanti taponyrityksest..
--Niin jaa...melkkes unohrin,ett Raine ol varastanu Turun Linnankarult ruumisauton pakopiilikses..etteisse ol oikkeesta vappal jalal,vaan vappail firestoneill....
--Mullon sellane huano tunto syrämenaluksess,ettse Hultjo on menos sin Kiikalaan päite,misse kasvos isomamman ja isopapan luan,kun omil vanhuksillas ol yht vaikket vahttii viit konnanalkku nurkis kuin kapallist russakoit...
--Voiton toiseks vanhin poik Reino taas ol maaliman kömpelöin murtovaras...
--Se on jääny ussiast kiine osuuskaupan murroist,kusse ain leimaa rikospaikan omall verelläs..
--Sekku ol nii huano käsistäs lyäressäs kaupan takaove klasin pirstaks pajamoskall,ett rantteet aukes...ja vasara tippus liikkeen pualel..
--Poliisikamarilt Ettivä-Arska tiäs heti ajaa Muurlan tullii hakema Reinon putkaan suaran ruakpöyräst...
--Reiska käre oliva sellasis sireharsotupois,ett tuskin pystys luskall paneman papusoppaa suuhusas...
--Mut sill Rainel kuulema mukkaan on pisara mannenvert suanisas..
--Nuarempan sill ol jo ihan pikimust tukka,kun taas muil veljill ol sellaset valkoset hampputukat kun Jukola veljeksil..
--Rainen mustat silmäkki porasiva katteltavan lävitte sellasel omalaatusell palol,kummuut poja kattelivat sellasel harmaansinisen hailakkaammil silmil kun kualleil lahnoil torill Karjalan Kalan tiskin kalalaatikos ....
--Ja jokasel ol pikkuse karsatusvikkaaki...
--Naisek kyl tykkäsiväs mustist silmist enämpi! Paavo-isä rauhoitteli Mari-muoria:
--Turha sun on muari peljätä...kylne poliisip pian tommose konnaköörin kiinne saa!
--Mää olen kyl valmiin lähtemmä sin Kiikalan mökil!
--Kaisse äitee on jo lastannu volkkarin?
Samassa äiti astuikin kyökinovesta sisään kämmenellään otsaltaan liimautuneita hiussuortuvia pyyhkien.
Hän pudisteli vielä tomuja laivastonsinisistä nilkkahousuistaan ja valkoisen ja pienikauluksisen paidan rinnuksilta,sivauttamalla irronneen hiuskiehkuran vihreän otsapannan alle.
Äidin otsapannan ylöstöröttövät solmunpäät Pekasta näyttivät pahonvoivan vemmelsäären korvilta ja poika muisti,että televisiossa I Love Lucy-sarjan Lucille Ballilla oli ihkasamanlainen otsapanta..
Paavo-isä äitiä sivusilmällään lehden takaa katsellessaan tykkäsi,että Hellu eli Helena löysissä housuissaan näytti Katherine Hepburnilta,vaikka navan alta solmittu valkoinen paita oli lainattu Doris Dayn kuvasta suoraan Elokuva-Aitasta.
Itse Paavo-isä ei pitänyt Hellun huomautuksista olevansa Spencer Tracyn viskinpolttama suomalainen kopio aamuisessa parransängessään,vaikka ohimohiukset olivat alkaneet harmaantua ja pääkalotista oli paistamassa sisäkumi.
Syvät poskijuonteensa hän oli perinyt kannaksen taisteluhaudoista ja se hiusten lähtö johtui viiden vuoden kypäräpakosta.
Täisaunaankin päästiin kerran kuukaudessa.
--Minkä takii meirän ain pitää vääntää sin kesämökil?
Pekka vänkäsi matolta.
--Eiksme voitas tehrä kun muukkiin ja ajaa vaikk Hankon Silversandil ja panna sin Soputeltta pystyyn..
--Siell olis jätskikipsat ja ravintolakki iha viäres,ettei äiteen tarttis köksätä eres nuatioll,joss me saatais syärä kärventynei hampparmakkaroi tikun nokast naama mustan...
--Isä vastasi tuohtuneena:
--No..kun meill ei ol varaa semmossee luksuksee..ja mitä me tehrään jollai ruattinkiälisil rannoil ,kummeist kukka ei eres ossa praatat hurrie kiält!
Äiti tuli perheen nahistelevien miesten väliin sanomaan:
--Rauhoittukkas nyten ihmmees ja alkkakas jo siit koko kööri ahtauttuman folkkariin!
--Auto on pakattu kattotelineell asti isän fillarii myäte!
Muorikin nousi kiikkustuolista keppiinsä nojaten suoristamaan tummansinisen pyhäkolttunsa helmoja,mistä vilkkui vaaleita pieniä pallokuvioita kuin öisestä räntäsateesta.
Muorin boksatut varsikengät kiilsivät peileinä ja harmaan siveyden sipulin päällä tönötti hiusneulalla kiinnitettynä keikarimaisesti kallellaan keltainen olkihattu.
Muori nosti kiikkustuolin vierestä rottinkikorin,mikä sähisi äkäisesti kuin kuuma saunankiuas.
Muorin mustavernissattun kepin kumipään hakatessa korin kylkeen,sähinä hiljeni.
Kerttu kysäisi muorilta viekkaana:
--Miksun muari pitää raijata tota kollikissaas mökil?
--Eiksun olis ollu pare jäärä kottiin kuuntelemaa rariost lauvantain toivotui..jassää saisis olla kerrankin kuninkattaren toin meirän olkkarin ikkunalaural seisovan yänkuninkattaren kans?!
--Yänkunikatart ei tarttis eres kastella kusse on kaktus!
--Toi sun kollis kussee ihan takuulla autos ja se haissee ammonjakilt... jassää kamffertipoilt...Jäääk!
--Piräppäs sää flikka lärviäs vähän piänemmäl, taissaat mun kepist!
Muori uhkaili paiskatessaan keittiönoven auki keppinsä käyrällä,jolloin keittiön komeron lasiset Karhulan säilöntäpurkit kilisivät hyllyillä.
..Nonnooo..muari..otetaas iiisit ja suariudutta nyten matkal!
Isä tyynnytteli muoria hellästi olkaan taputtamalla.
 |
| KDF-Wagen 1938 |
"Suaven" maa
Rinkeli-ikkunainen ja kahvipavun ruskea kansanauto kääntyi Kirkkokadun kulmalta pikkukaupungin itäiselle pääväylälle oranssisen semafoorivilkun osoittamaan suuntaan.
Kello oli puolen yhdeksän korvilla aamulla katuliikenteen ollessa vielä vähäistä,mitä nyt joku pyöräilijä sotki fillarillaan konttoriin taikka puodin tiskin taakse. Kastun leipomon sammaleenvihreä Thames-pakettivaunu liikenteen toisena moottoriajoneuvona oli suuntaamassa pullajakeluun itäkaupungin osuuskaupan Muurlan tullin haaraliikkeeseen.
Kaupunki nukkui vielä lomakrapulaansa kesäkuun 1. päivänä,jolloin koko Suomen tasavalta oli sulkenut kaikki verstaansa,pajansa ja tehtaansa...
Suomi oli nyt virallisesti kiinni.
Pikkukirkon tapulissa soivat kuolinkellot verkkaaseen tahtiin,ikäänkuin suntiokin oli torkkumassa soittoköysien päässä.
 |
| Kirkkokadun kulma 10 vuotta aiemmin ruuhka-aikaan 1950. Juhart 2011. |
--Kattokaas....meirän piilin varjo tosa kalastajatorpan seinäl näyttä ihan Ranskan residentin Tekoolin rofiililt ja toi meirä volkkarin paavinnenä näyttää sen isolt klyyvarilt...!
Pekka huudahti innoissaan.
(Selvennyksenä ulkopaikkakuntalaisille: Tekooli on De Gaulle ja Kalastajatorppa oli Helsingintiellä Nummilan talo,missä sijaitsi kalakauppiaiden suosima Nummilan baari.Paavin nenä taas oli kansurin rekisterivalon suoja.)
 |
| Kalastajatorppa |
Takapenkillä muori torkkui aamulääkkeistään kissankori neppikenkiensä juuressa nahistelevien lasten keskellä.
Vauvan suusta kuuluikin pian röyhtäys,mannapuuromössön ruiskahtaessa selkänojan yli Kertun vekkihameelle.
--Äitee...toi vauva ykäs mun syliin..jasse haisee ällölt...!
--Onks kellään vessapapruu,etmää voisis pyyhkii !?
Kerttu kiljui.
--Tosson sul kualalappu ja pyyhi sill..äläkä vingu!
Äiti huudahti taakseen katsomatta ,heittäessään kuolalapun olkansa yli.
Tyttö pyyhki lapulla osan mannarämmäleistä sylistään, alkamalla itse yökkäilemään ja kiljumaan:
--Emmää kest tällast oksennust ja mua huippaa ihan pääst täst yrjön hajust...!
--Eiksme voitas pysähtty johkiin paariin,mink vessas mää voisin pestä hameen...eiks me voitas..!?
Paavo-isä ravisteli päätään ratin takaa hirnumalla,että aataminomena pullisti kaularuodossa kuin kyykäärmeellä,joka oli juuri nielaissut hiiren..
--Sää Kerttu kyl saas kesttää sen haju ja ventat pualise tunttii, kun käyrään Kitulan Tepoilin paaris aamukaffell...
Yhdellä kädellä ohjatessaan isä kaiveli vapaalla kädellä havaijipaidan rintataskusta tupakkaa norttiaskista.
Hän sytytti automiehen taidolla bensasytkärillä norttinsa keskelle suuta,että pitkät lieskat olivat polttaa kulmakarvat.
Muutama kulmakarvan pää oli ilotulituksesta sulanut mustiksi nuppineulan päiksi,joita isä yritti kosketella sormenpäillään palovahinkojen suuruudesta.
Isä kirosi perkeleitä viskaamalla palavan sytyttimen ikkunasta ulos maantielle.
--Aissää meinaas viäl lisäks sytyttää ojanpenkakki kun ensteks poltis pläsis?
--Tull ainaski kerral trimmattuu noi sun tuulenpesäs ottalt!
--Onssiin oikke meill vappapalokuntalaine..tai oikkeest palokuntalaine vappaall!
--Eksää vois eres hetkeekään olla röökäämät autos!?
Äiti nalkutti.
--Eksää ajatel eres,ett meillon vauva fölis ja me tukehruttaa toho savuun!
Isä ikkunasta savukekättään ulos roikottamalla vastasi:
--Mullon autos melkke koko seinä auki ja kaikk savut karkkava pellol!
--Munku piräs saara käsillen jottan tekemist ajaessan,kummää oles tottunu sompaamaan päivisin niinkus ammatiksen Automyynnin Freitteripakuu ympärs maakunttaa Foortin traktoriasentajan!
 |
| Fordson Thames Freighter 1960 |
--Olis olnu sen ulararion kans ainaski asemie räpläämist mun näpeil!
--Mikäs tää lunttilappu sitton,mikä putos sun rinttaskust lattiall?
Äiti kysäisi heiluttamalla ruutupaperin palasta isän nenän edessä.
--Siin lukkee 39.435!
--Onkse joku sun salanen puhelinummero?
--Eisse ainaskan voi olla sun hatunkoko kussun pääs on 62-nummeroinen..ja tässon jottain desimaaleikin!
Isä nappasi lapun äidin sormista ja tyrkkäsi sen takaisin rintataskuunsa.
--No ..täyttyks mun tehrä sull iha rautlankast malli?
--Se on toi auton matkamittarin lukema ja mää piirsin sen lapul,ett tiäretään paljonks tulee kilomeetterei matkalt..ja mää lasken paljonks meirä volkkari kuluttaa saral kilsal...
--Tohon mittarilukuun sais lisätä ykkösen etteen,kosk kello on on menny ympärs ainaskin yhren kerran..
--Joku autotrokari on sähköporal kiertänyt satatonnii veks..
Isä lisäsi.
-Äiti pani väliin:
--Miksää laskes pensankulutust sarall kilomeetteril,kummeil ei varman tul erestakasess ajos kun vajaat kuuskyt kilsaa?
--Onksul jottai muit ajoi tiarosas?
Isä puoliräkäisellä äänellä kähäisi:
--Ei naisill voi mittää yksinkertast asjaa selittää,kun niire ajatuksek kulkeva kun mannen laulu mutkil ja viäl väristyksen kera...
 |
| Kansurin kojelauta |
Äiti tiuskasi.
--Meirän naapurin Pirjo ol nähny sunt kaupunkil firman pakettiauton kans liukumas ja teirän konttoriflikan Marjatan viäres...ett melkke olkapäät yhress...
--Jassää uskos naapurin ämmii?!
Isä tuohtui.
--Mää kyl ainaski kerra viikos jourun johtajan käskyst ajamaa sen haarakonttorskan...meinaan Marjatan kans säästöpankkiin tilittämmää viikon kassaa..
--Emmää uskaltais siihe sormillan kajota..eik kukkan muukaan korjaamolt,kussen sulhanen..se Helsinkintien Esson rasvar..mikässe nimi nyt olikaan...Koskisen Pate... on nii perkalan pillukare!
Takapenkiltä Pekka-poika hoilasi käsi suun edessä muhvina...."Punerttaa housut Marjatan..kun verta niillä ois---Eikka Krööni..."
Isä läimäytti selkänojan yli luunapin pojan otsaan karjaisemalla:
--Ja nyssää kossi pistäs turpas rullall..asja on loppuunkäsitelty!
Volkkari teki isän teosta äkkikaarroksen keskiviivan yli ,Paavon oikaistessa molemmin käsin auton takaisin oikealle kaistalle.
Isä,äiti,Pekka ja Kerttu istuivat kasvot kalpeina melkein ojaan ajosta.
Vauva rypelteli äidin sylissä sylkikuplia leukalapulleen matkiessaan auton pärinää ...
Autoon laskeutui hiljaisuus ja ainoa ääni,mitä autosta kuului,oli kansurin pakoputken pirinä kallioleikkauksen seiniltä.
Ajettiin uutta valtatie ykköstä itäänpäin.
Pikatie halkoi pengermillään kermakahvin värisiä ja mutapohjaisia järvenkuvia ja koivurannoilta pilkotti kesämökkien verantoja.
Ylempänä rinteistä puiden lomasta pystyi erottamaan seesteisessä aamussa jopa tervapahvikattoisten ulkohuussien sydänkuvioiset ovetkin.
Kaikkialla vallitsi suviaamuinen rauha,aivan kuin enteillen eteerisyydessään tulevasta myrskystä.
Joku aamuvirkku uistelija kiskoi rantakaislikosta ruuhen pohjalla takakenossa seisten ahvenatomiviehettä ulpukanlehdistä.
Äiti,muori sekä vauva torkkuivat aamusiestaansaan.
Kerttu katseli ohiviliseviä tienvarsimainoksia puhelintolpista,maitolaitureista,latojen seinistä sekä maalaispuotien ovista.
Tämä tavasi AAA-kahveja,Hyvon yllä Hyvon olla-julisteita,Majesteetti- ja Kultanauha-margariineja,Atlanta-kermoja sekä erikoisia Amarantti-hius-ja käsivoiteita.
Tyttö tivasi nukkuvalta äidiltä.
--Mikäs sellane Suave oikken on,kun niire mainoksii on melkken joka puarin ovess..kaupunkis melkken joka kemikalion ja kampaamo-parturiliikkeen akkunaskin..?
Äiti silmät ummessa tytön toistavista kyselyistä kyllästyneenä vastasi:
--Se on kuules Suaven tasavallan juliste...äläkäs enää häiritte mua!
--Mikäs sellane Suaven tasavalta sitten on?
Tyttö ihmetteli.
--No..melkken samallaine kun Suamen tasavalta,missme asutaan...
Äiti vastasi kiusaantuneena.
--Ollaaksme sit kaikki suavelaissii ja suamalaissii yhtaikkaan?
Tyttö inisi.
--Joo...josse sull soppi..niin voiraan olla..ja kuule ann mun nukkuu eres yhren piänen silmäntäyrellisen,kummää ole kello viirelt aamul noussu pakkaamaan meirän matkakamppeit..!
--Kukka ei ol mua jelppiny..ja toi isäski vaan ol kiärrelly koko aamun keittiön matul ympärste nortti suus hermon siint,kun Salpa hävis TeePeeÄssäll kolmenolla..
--Pensaa se kyll kävi ostamas tankillisen Turuntiän Teboilist...siin kaikki!
 |
| Teboil Turuntiellä Juhart 2010 |
Pekka pani väliin.
--Ei semmost Suaven tasavaltta missän ol olemass...
Kerttu penäsi vastaan:
--Mutkun äitee sanos!
Pekka muutti puheenaihetta tietäessään Kertun itsepäisyyden ja osoitti etusormellaan ikkunasta pilvitaivaalle:
--Arvataas noit pilvenlonkeroit,milt ne näyttää!
--Niisson mitä eriskummallisimppii muatoi!
Kerttu huudahti yhtä cumuluspilveä sormellaan osoittamalla:
--Hei ..toi näyttää ihan nutipäält kantturalt!
Pekka kinasi:
--Eisse mikkään nutipää ole..sää tarttes kuule vaffat rillit nokalles...sää ole sokkia kun lepakko..mun rillie läpi se näyttää ayshirelehmält,jollon oikken pitkät ja käyrät sarvet!
Kerttu inttämisen sijasta nipisti kynsillään velipoikaansa niskanahasta,Pekan kolhaistessa polvillaan isän istuimen selkänojaan,jolloin kansuri alkoi viiraamaan taas keskiviivan yli vastaantulevaa liikennettä kohti.
Isä kirosi:
--Mitäs saatanaa te kakarat siäl takapenkil kuhises ja mun selkkään sattus perkalast!?
--Orottakaas kummää ota kiine tukast kumppaaki!
Isä kerkisi nipin napin väistämään keltaisen TVH:n Vanaja-kuorma-auton kivitalon korkuista nokkaa takaisin oikealle kaistalle, oikeanpuolisen ovenkahvan maitolaituria niistäen repäistessä mukaansa vanhan juhannustanssimainoksen.
Lopulta saatuaan oikaistua kansurin kaistalle isä antoi kummallekin sisarukselle selkänojan yli käsi taakse kurottautuneena lisää luunappeja otsille...katse kiinni tuulilasissa.
--Kyllon toivoton pesue!
Isä manasi heittämällä havaijinpaidan rintataskusta uuden nortin huuleen.
Käsillään rintataskujaan kopistellen ja hansikaslokeroita sokkona kaivellen hän ei löytänyt sytytintä eikä varatikkuaskiakaan...pistämällä lopulta savukkeen korvansa taakse.
Auto oli nousemassa mäkeä ylös Kitulan taajamaan.
--Käyrääs kuulkkaa ensteks kaffel toss Sampsan paaris!
Isä huusi tahallaan matkaseurueen herätykseksi.
Muorikin heräsi takapenkiltä kysymään?
--Ollaksme jo Kiikalas?
Äitikin heräsi unikakkaa pikkurillin punalakkakynnellä silmäkulmasta raapien :
--Joo..kylmul kuppi vaffaa kaffet kelppa hyvinkin..ja lapses saava jaffaa!
Sampsan baarissa
Volkkarin kääntyessä pikitien yli vasemmalle ,baarin pihalta puski haalistuneenvihreä Zetor-traktori valtatielle kovalla päkätyksellä.
Traktorin savinen eturengas oli iskeä kansurin etulokasuojaan uhkarohkeassa käännöksessä.
Kuljettajan pukilla istui lippalakki syvällä korvilla sänkileukainen isäntä ja takana puisessa istumalaatikossa könötti apupaskasäkin päällä kirkkohuivipäinen emäntä täyteen pakattu kauppakassi sylissään.
Paavo-isä huusi ikkunasta isännälle:
--Voissitä hiukka kattoo ensteks päätiäll tollai rattoril rynnies,ett meillon tääll etuajo-oikeus!
Isäntä traktorinpukilta laukaisi takaisin leuka virneessä:
--Niin mie sitä hiukan aattelinniin,mutta kahtoin,että herralla taitaa tuollasel kiireel ollakin ite yliajo-oikeus!
Paavo-isä ei jaksanut jäädä kuuntelemaan eikä rähjäämään enempää liikennesäännöistä itsepäisen karjalaisevakkoukon kanssa,vaan karautti kuplansa yhdellä hyppäyksellä baarin Teboil-mittarikentän soralle parkkiin.
Porukan kuoriuduttua kuplavolkkarin sisästä ulos perheen lapset alkoivat jo kinumaan:
--Maa haluun Hartwallin punast Jahvaa...!
Kerttu kitisi.
--Jammää Hartwallin kellast Jahvaa..!
Pekka inisi.
--Ventakkas nyte eres pikkase ett päästtää paarii sisäl!
Äiti rauhoitteli lapsia,jotka olivat jo repimässä baarin ovea auki rappusilla.
Muori köpitteli perässä kepillään piharoskia törkkien ja muristen nuorison siivottomuudesta:
--Tairetaa elää maailmanlopun aikkoi,kun maalkkaan ei enää siivot taloje erustoi!
--Ei meirän nuartten aikkan tollast uskallettu tehrä,ett karamellipaperei noi viskat pakall!
Isä rauhoitteli muoria sanomalla:
--Älssää ny muari priisku tollai..kyl Sampsa pihas siivoo kun aikkaa riittää ja ei sun aikanas karamellei saanu eres papereihi rullattun ku sokurinki sai puarist toppan...
--Köpitellää nyte kiltist vaa sissään!
Muori vänkäsi vielä takaisin:
--Ei meirän aikkan....
Isä:
--Sossoo...mees nyjjo erell!
 |
| Eläkemaiturit Juhart 2004 |
 |
| Zetor 25 Juhart 2004 |
Korjaamon takapihalla oli maatumassa vanhoja kuorma-auton raatoja,ilmeisesti eläkeikään päässeitä maitoautoja.
Iso miehenkuva vyöryi sukattomissa puolikengän risoissa Paavoa kohti suu levällään.
Miehen pussihousun lahjesuiden kuminauhat roikkuivat kengän linttakoroilla kuin ehtoopuolella elähtäneen lännensankarin kannustimet.
--No mitässe Paavo-poek näill kulmill on erehtyny?
Mies kysyi isältä.
--Asjast toisseen,kussää siin automyynni traktorasentajan seisos meirän pihal...niin mää olin tilannu kaupunkist teilt tohon akronnoomin majuriin uure jäähryttäjän remmin...mut Laineen onnikan aamuvuaros ei tulnu mittää lähetyst...
--Ollaaks siel Foortin varaosapualel jo lomil vai ovakkos ne korkannee ensmäse vaakunapotun lomiens kunniaks!?
Paavo vastasi takaisin vähän hermostuneena,koska kahvinjano kutkutti jo kurkussa:
--Nosse kuules Sampsa on kyl ensmäne lomapäivä meilkkin,mutt kyl siel varaosapualel on Linkreeni Jore tuuramas koko kesäloman...
--Venttaas kummää pääse paariin,niimmää prinkautan sil paarin puhelimest..ja iha varman se remmi tulee pualpäivä jälkkeses bussis...ol iha hualet..
 |
| Rock-Ola Princess |
Sampsa,joka oli mennyt keittiöön sai isältä viestin kovalla karjaisulla:
--Kuules Setä-Samuli siäl köksän pualell....sun remmis tuleva seuraavas pussiss!
Sampsa huusi keittiöstä takaisin:
--Yessöör ja polta Boston.....ja kiitti vaa vitust...mää vähä viruttele kourian tääl raana all ja tulen pian praattama sun kans maailman asjoist niinkus paremmas erustuskunnos!
 |
| Las Vegas flipperi |
Keittiöstä ensimmäisenä keinui korkokengissä tummakutrinen ja muodokas rouva pöydän ääreen.
Paavo tunsi tämän Sampsan vaimoksi.
--Päivää----saaraksme teitilt kolme kuppii kaffet,viis possumunkkii ja kaks jaffaa...yks punane ja yks kellane------kiitti!!?
Isä tilasi silmiensä porautuessa rouvan avonaisen kaula-aukon tummiin munkkeihin,joita rouva ei edes peitellyt kultarannekkeisella kädellään.
--Kiitti siul komia priha tilauksest...ja miun nimen on sitte Jaana,ettei tarvii teititellä!
Rouva vastasi keinumalla tiskin taakse ylikorostetusti lantioitaan keinutamalla.
Baarin ikkunan vastaisella seinällä kilisteli Las Vegas-flipperikone dingdongeja.
Kaksi nuorta nahkarotsista dongarikundia vaihteli vuoroja kuulan hakkaamisessa pienellä väkivallalla,että kone heilui jaloillaan,kunnes se tilttasi muristen vilkuttelemalla kaikkia tauluvalojaan.
Sampsan rouvan huudettua kimeällä falsetolla koneen rikkomisesta ja korvauksista,pojat siirtyivät seinälle pelaamaan 20-pennin pajatsoa.
 |
| musta pajatso |
Äiti oli vauva sylissä katselemassa minkälaisia kappaleita löytyisi konegrammarista,kolikon kilahtaessa sisään.
Toosasta alkoi kuulumaan melankoolista Olavi Virran Puukko-Mackietä,äidin tanssittaessa pikkuvauvaa sylissään muutamalla kierrähdyksellä pöytien välissä.
Mari-muorista kappale ei oikein sopinut pikkuvauvan tuutulausuksi :
--Onssiin oikke äit,joka tanssaa lastas unee keklun heilutuksel....!
--Pohjanmaall muutes kehtolauluks häjyk kuttusiva puukkoo!
--Mää ole senverra taikuskone,ettei tollasest aanaa mittä hyvää..se on totta visst!
--Enkmää yhttä olsis hämmästynny,ett se Hultjokin pian ilmestys näil kulmil..
Jaana-rouva pisti tilauksen pöydälle tarjottimelta jokaisen nenän alle.
--Tuliks teill kermaa kans?
Rouva kysäisi Paavo-isältä isojen ryntäänpäiden hipoessa perheenpään ajamattomia poskia.,että hamekretonki tarttui sänkeen kiinni.
Paavo lehahti naamaltaan tulipunaiseksi.
Jaana-rouva kierrähti muutaman tanssiaskeleen levyn soidessa ja lausui:
--Ai kun on uppee suvipäivä ja miun oikeen tullee miel tanssata tällasel ilmal pelkäst suvipäivän kauneuven ilost!
--Se niin pannee oikeen syvämen juurest kaikki kuumat tunteet rinnast ulos!
--Mitässää Paavo oles pläsiltäs noin punane?
--Äiti kysäsi nauraen grammarin viereltä.
--Ens kerra elämässän mää näjen sunt oikke punastuva,kun Kitulan Sofia Loreeni koski tisseilläs sua poskkee!
Jaanakin yhtyi heleällä kikatuksellaan nauruun pyytämällä Paavoa tanssimaan, vetämällä tätä kädestä korkkimatolle.
Paavo pisti hanttiin sivulleen häpeässään vilkuillen,vetäessään kätensä äkisti kuin sähköiskusta pois Jaanan lakkakynsistä.
Nytkään hän ei hermostuksissaan tiennyt,mitä käsillään piti tehdä ja nakkasi havaijinpatataskusta nortin suuhun.
Löydettyään teryleenihousujensa taskusta tikkuaskin ja vasta ensisavujen perästä ja tuolilla taakseen rehvakkaasti nojaten hän uskalsi itsetunnon palatessa nikotiinin vaikutuksesta vastata:
--Emmää nyt kehrannu lähtte parketil ihka vesiselvän!
--Parin jallupaukun peräst mää kyl tanssaan ku valenttiino tukka takan ja elämä eres!
Jaana naurunkikatustaansa hilliten vastasi:
--Miul tais se kiusamieles panna silittämmään noin komian miehen sänkiposkee...
--Jos siul oli ajurinvormu niskassas,komee koppalakki tummil laineillas ja lakerjatsarit jaloissas,mie veisin pakol siut liukuun poskitangoo parketil..
--Sie muistutat miust yht Linkreenin Kostii Viitasaarelt..
--Se ol kyl kaale,mut yht kommee kun siekin..
 |
| Viitasaaren mustalaisia |
--Ehttool järven rannal moni tanko tunkee yäs!
Paavo-isä tiuskasi pojalle äkkiä:
--Sult ei sit kukkan ol kysyny miälipirettäs...et pir leukas kiine..alaikkäne viäl ja soittaa poskeas ku kipsan jawakuntit!
Jaana-rouva oli keräämässä kahvikuppeja ja limsapulloja pöydältä Lindroosin perheen lopeteltua kahvittelujaan.Keittiöön mennessään kuppien kilinässä hän napsautti baarin hyllyltä ularadion päälle
Radiosta kuului kreivi Creutzin ääni:
--...Kuuskajaskari nolla....ja sitten poliisitiedoitus....
--Eilen illalla Turun keskusvankilasta on karannut vaarallinen kuritushuonevanki Raine Reinold Voitto,ikä 49-vuotta.
--Hän on pukeutunut vanginvaatteisiin,mutta oletetaan hänen vaihtaneen ne siviiliasuun.
--Erikoistuntomerkkinä Voitolla on harmaa siilitukka sekä sangattomat silmälasit..
--Yleisölle varoitukseksi...karkuri on erittäin vaarallinen...
--Hänen kanssaan on karannut kaksi muuta kuritushuonevankia veljekset Markku ja Mauri Grönqvist, iältään 26- ja 27-vuotiaita.
--Karkurikolmikko ilmeisesti ajaa anastetulla Packard-merkkisellä hautausautolla,rekisterinumero TA-313.....
--Karkureiden Turun rikospoliisin tiedotteen mukaan epäillään olevan suuntaamassa Turusta itäänpäin.....
--Ja sitten tiedotus merenkulkijoille......
--Ja lopuksi tiedotus kapteeni Luodolle!
--Ottakaa yhteyttä Loviisan satamakonttoriin!
--Teitä odottaa rahtilaiva S/S Perseus......
Radio hiljeni Jaana-rouvan sulkiessa takaisin keittiöön mennessään sen virtanupista,jolloin ularadion vihreä kykloopin pyöreä virtasilmä hiljaa sammui lasin takana.
Sampsa astui kyökinovesta baarin puolelle svarfega-pesuvoiteisia sormiaan ristissä puhdistamalla,mikä Pekka-pojasta kuulosti kymmenen katin silakkaruokailusta litkunnallaan .
--Älkkääs peljästykö!
--Sanosse Kiesuski opetuslapsilles!
Sampsa rauhoitteli mökillemenijöille radiotiedoituksesta.
--Mullon tual tallis Perliinin Puikin takapenkil hirvikivääri iha sen varalt,josse Hultjo sattus pistämmä nokkas mun plaanil...
--Mää ampusisi sent iha epäröimät paikkasas et paska vaa roiskkuu!
--Sellast paskka ei posel korjat eik sellasse fiiraavaa nuppii saa eres varaossii!
--Lopettaa sellane piräs ku poikjalkase ravioriin!
--Mittä käyttö sellasel ei ol!
Isä maksoi Jaanalle laskun sanomalla:
--Eimaar....kyl meirän täyttyy lähtte matkkan et keritäs sin mökil,kussiäl olsis nii pal puuhha,kute rekolin perkkamist ja sauna lämmittämist!
--Tere vaa Sampsa ja Jaana-frouva siäl tiskin takan...ja pirässää Sampsa sitä vintoskaas framil ihan varmuure varall!
Viimeinen pikataival
Folkkari kääntyi Kitulan ahteessa säästöpankin alapuolella oikealla santatielle.
Auto kiihdytti vauhtia päästelemällä cumulusmaisia pölypilviä kuivalta tienkannelta maailmalle.
Ojanpenkkojen villimansikat sekä tienvarsien mummonmökkien yrttimaat peittyivät vaaleanharmaaseen pölyvilttiin,muutaman mökinmummon hampaattoman suun ilmestyessä ovenläpeen huutamaan perään suhuässäisiä saatanoita..
Rastaatkin lensivät pölypilven läpi puutarhamansikoiden raakileet nokassa kuusikkoon puolisokkoina.
Matkan edistyessä ja mutkien alkaessa jyrkistyä, mäkien kasvaessa jyrkemmiksi kansuri syöksähteli notkelmiin kuin tummanruskea sittisontiainen lantakasan muhivalle pohjalle.
Tienvarsien kuusikot olivat tihentymässä ja luonto alkoi muistuttamaan korpimaisemaa.
Kiemurteleva hiekkatie laaksoissakin näytti tummuvan suovedestä ja useaa vetelää kohtaa oltiin paikattu TVH:n kuormurista kipatulla soralla.
Pekka ja Kerttu olivat taas nahistelemassa takapenkillä jostain,mummon torkkuessa syvässä unessa lasten välissä.
Äiti tuuditteli vauvaa sylissään hyräilemällä aatuutilullaa ja anna sen pissan tullaa, poikalapsen päästellessä rättivaippaansa kireitä sarjapaukkuja,jotka Pekan mielestä kuulostivat nallipyssyn pamauksilta.
Auto oli kiivennyt jyrkän mäen päälle,jonka alapuolelta näkyi vasemmalla peltoaukeata ja oikealla puolella levisi suoaukeata.
Isä antoi folkkarin liukua vapaalla vauhdin hurmassa ilman moottorijarrutusta alas ahteeseen yrittäessään elvytellä mielessään samanlaista lapsenomaista jännitystä,mitä oli kerran pikkupoikana kokenut kauppalan Eläintorilla syysmarkkinoiden aikana tivolin vuoristoradalla.
Samalla hän halusi hiukan peloitella jälkikasvua takapenkillä vauhdin hurmassaan.
Äiti kehoitti isää hiljentämään vauhtia monin varoituksin,mutta isän silmiin oli lasittunut sellainen omituinen kiilto,mitä äiti ei ollut koskaan ennen nähnyt Paavon ollessa selvinpäin,kansurin vain lisätessä kiitoaan alas laaksoon.
Auto oli kiitänyt pienelle siltarummulle,jolloin Pekka rääkäisi pahan kerran,Kertun pistettyä muovisella pääskyrintaneulan piikillä veljeään takakankkuun kinastelun voittajana.
Kivusta Pekka potkaisi muorin rottinkisen kissankorin nurin jalkatilassa.
Yhtäkkiä isän niskalihoissa roikkui kynsillään sähisevä kollikissa,folkkarin heittelehtiessä tiellä isän yrityksistä repiä kiroilemalla villieläintä niskakarvoistaan pois.
Folkkari kaatoi tien vasemmalta puolelta lahon maitolavan, syöksymällä sitten oikealle puolelle risuaidan läpi ja tekemällä ilmalennon avo-ojan pohjalle.
Kansuri laskeutui nelinpyörin ojasyvänteeseen,etupuskurin kyntäessä ruskeata suovettä kuin satamabukserin kokka..
Kaikki kattotelineen tavarat olivat tehneet ilmalennon eri suuntiin suolle.
Isän ookapyörä roikkui takatarakastaan yhdessä kuusenoksassa ja äidin mökille pestäväksi tarkoitetut räsymatot olivat levinneet mättäille,matkalaukkujen sisältöjen koristellessa tienoota kuin isomman perheriidan jäljiltä.
Auton kattoteline kiilsi vääntyneenä modernin taiteen veistoksena yhden katajan juuressa.
Suolle oli laskeutunut hiljaisuus.
Edes metsän linnut eivät viserrelleet kutsulaulujaan ja metsän käkikin oli katkaissut kukkumisensa ja hädissään laskenut munansa omaan pesäänsä.
Jotain ihmiseloa kuitenkin näkyi auton ympäriltä .
Muori istui ojanpenkalla olkihatun lierin koristaessa pitsikaulusta,ruskeiden tukisukkien roikkuessa rullalla neppikenkien päällä.
Kollikissan kori makasi mättäällä avoinna eikä kissasta näkynyt jälkeäkään. Mummon rintarossi seisoi pystyssä korsetin valanruototuessa kuin humalassa heitetty pubitikka.
Äiti istui sinertävä kuhmu otsassa ojanpenkalla vauva sylissään.Vasen käsi roikkui hervottomana mättään päällä.Äiti oli ilmalennosta ja äkkipysäytyksestä nyrjäyttänyt olkansa.Vauva löperteli sylissä täysin vahingoittumattomana.
Isä-Paavo istui ojantörmällä jalat vedessä havaijinpaita edustasta verestä hurmeessa otsasta vuotavasta avohaavasta .
Paidan trooppinen sinitaivas oli muuttunut verestä sinitaivaasta iltaruskoksi,kookospähkinöiden muistuttaessa isoilta retuliinisilta viinirypäleiltä.
Sisarukset nahistelivat kolhiintumattomina ojanpenkalla toisiaan tyrkkimällä..
Muori ensimmäisenä perheestä oli toipunut shokista ja heittänyt kaulastaan olkihatun lierin ojaveteen seilaamaan puolipystyssä kuin pikkupoikien tuohipurjeinen kaarnalaiva.
Lieri hävisi nopeasti virran mukana siltarummun alle.
Muori kiipesi nelivedolla ojapengertä ylös maantielle ja rintaansa kädellä pitäen sekä huohottaen istuutui kivisen kilometritolpan päälle lepäämään.
Tolppaan oli meislattu numero kolmetoista.
Sisarukset alhaalla ojanpenkalla alkoivat huutamaan duona, tajuttuaan olleensa onnettomuudessa:
--Me ollaan oltu onnettomuures,mut ykskään ei meist ole kualnu viälä!
Kaukaa korpimetsästä kaiku vastasi:
--Lllu--lllu---llu.... käenkin alkaessa kukahtelemaan jossain salossa.
Muori mutisi kilometritolpan nokassa,että jostain pitäisi saada apua,ehkä lähitalosta traktori tai sitten pysäyttää ohikulkeva auto.
Paavon vaimo oli loukkaantunut pahimmin ja tarvitisi ensiapua.Toistaiseksi tämä oli vielä shokissa tajuamatta vammaansa.
Perheen nuorille muorista ei koko tällistä ole vielä tullut tajua päähän,kun huuteli päättömiä.
Muori havahtui, kun heidän tulosuunnastaan mäenpäältä kuului soratien murinaa,ikään kuin pyöränkumi oli painamassa soraa alleen.
Hän jopa kuuli muutaman soramurikan sinkoavan suhahdellen ojaheinikkoon,mutta ei nähnyt vielä mitään autoa mäennyppylällä.
Vanhaksi ihmiseksi hänellä oli erittäin hyvä kuulo,vaikka muorin edesmeneen miehen Augustin mielestä Marin kuulosta oli vanhemmiten muokkautunut enemmänkin valinnainen.
--Mari se vaa kuulee,mitä se vaa haluu kuulla!
--Josmää sil praattaa korvan juures,niisse ei kuule sit mittään,mut josmää avaa kaljapullon puuliiteris,niisse kuulee joka poksauksen köksään saakka!
Augusti oli kerran kehaissut Marin 70-vuotissyntymäpäivillä.
Kauempaa pellolta kuului petroolifordsonin pörötystä,ojaveden solistessa alhaalla.
Idyllisempää maalaismaisemaa muori ei ollut pitkään aikaa nähnyt ja koko postikorttimainen autereisuus tuntui hiljaisuudessaan jotenkin rauhoittavalta...
Muori katsoi uudelleen mäen päälle,missä nyt näytti kiiltävän korkea ja kiiltävä auton maski,minkä happaman näköinen yläosa muistutti lahnan ylähuulta.
Auto oli suuri musta pakettiauto,minkä etupenkiltä hän erotti häikäisysuojien alta kolmen miehen sinertävät alaleuat.
Hulttio
Mari-muori alkoi avunpyynnöissään viittoilla mäen päälle pysähtyneelle autolle.
Vaunu kuulosti käyvän hiljaisesti tyhjäkäynnillä ,kunnes se melkein äänettömän aavemaisesti lähti lipumaan alamäkeen kohti muoria.
Suuri pakettivaunu pysähtyi melkein muorin neppikenkien eteen,moottorin suurratessa vielä tovin,kunnes kuljettaja käänsi virran pois koneesta....
Sitten taas tuli hiljaisuus.
Kuljettajan ovi avautui hiljaa,muorin seuratessa katseellaan paidattoman ja farmarihousuisen miehen nousevan tielle.
Harmaaohimoisen miehen luisilla hartioilla takakenossa lepäsi vilttihatun lieri ja auringossa kiiltelivät nenän päällä raamittomat trumansilmälasit.
Linssien takaa tuijotti pieni jyvänsoikea silmäpari.
--Hyvää päivää hyvä frouva!
Mies avasi suunsa tervehdykseksi.
--Näkkyy että olette ollees pienes ojaanajos!?
Muori helpottuneena avun saapumisesta vastasi kysymyksellä:
---Kuulkkaa hyvä herra...voisitteks tee jelpata meittii ja vettää toi meirän auto ojast,ett päässtäs mökil...ja meirän piräs viäl viärä mun poikan frouv kunnalääkäril sirottavaks ton olkans kans?
--Emmää paljoo pyyrä..muutkun saara auto tiäl!
--Kylmaar!
Mies vastasi hatun lierin alta melkein kuin itselleen puhellen.
--Sanassaki sanotaan,ett piräsis lähimmäist jelpata härän tullen...
--Hei Maukka ja Manu!
Mies korotti ääntään autoon päin katsellen.
--Tulkkaas nyt jelppimää siält autost tätä herrasväkkee!
Hanttimiehen ovesta astui ojanpenkalle peräkanaa kaksi nuorta miestä,yksi pitkänlaiha ja toinen keskikokoisen pyylevä. Kummallakin istui syvällä päässä harmaat vilttihatut. Laihalla oli niskassaan ylisuuri liituraitatakki sekä kuluneet verkkarit jaloissa. Tukevammalla taas punainen villapaita,minkä rinnuksessa seisoi takajaloillaan valkoinen ori ja jaloissa löysät pussihousut.
Molemmilla oli jaloissa sukattomat puolikengät.
Muorista kolmikko muistutti Kiljusen herrasväkeä.
--Hei Maukka...menessää kurkkamaa ton folkkarin takapellin all,jos kone lähtis käimään..ja ota föliis ton mustan piilin takaplakkarist manilaköysnippu niinkus vetonaruks!
Mies huusi laihalle pojalle.
--Ja Manu..menes Maukan kaveriks!
Kerttu ja Pekka miesten laskeutuessa ojanreunalle huusivat hysteerisesti melkein kuorossa:
--Miks teill näkkyy reukunperät pöksyjen kauluksist?
Vanhempi mies tieltä huusi pojille alas:
--Voisittekste vettää noit kakaroit vähän sivummal!
--Niiren kirkumine hermostuttaa munt!
Poikien hätistellessä siskoksia sivummalle Pekka kysäisi rohkeana:
--Olettekste karannee jostan sirkukset tai lännenkuvast?
--Eiks teirän pitäny jelppii meit pois ojast?
Perheen äitikin oli herännyt transsistaan kysäisemään pojilta:
--Ei yleensäkkä avunantajatkaa tul ensteks huutamaan appuu pyytävil pitämään turpaas kiine!
Paavo-isäkin oli tokeentumassa shokistaan ja huusi perään:
--Voi perkal senttää....ettekste tajuu,ettme ollaan torellisis vaikeuksis tääl ojan pohjall!
Muori havahtui ,seuratessaan vanhemman miehen komenteluja tiellä,huudahtamaan:
--Mää tairankin tunttee teirät naamast...te olesse Voiton vanhin klossi..se joka karkas eile ehttool Kakolast!?
--Kakaran sää varastis meirän papan Harrikanki ja ajos sen mäsäks Hajalan ahttees!
--Te olessse Voiton Hultjo!
--Kylpä vaan...!
Mies vastasi melkein suu korvissa,melkein kuin mielissään tunnistamisesta.
--Mutt olis olnu palpare,ettes olsis tunnistanneet!
Isä sanoi äidille ojanpenkalta:
--Must tunttuu,ett Hultjol on jottan muut miäles kun meirän auttaminen....se vois yht hyvin nitistää meirät tänn ojanpohjall...
Hulttio kuuli isän kommentin vastaamalla tieltä äidille:
--Älkkääs te hyvä frouva menettäkö malttian,jos miähet joskus laussuu jottan hätiköittyy ja asjaankuulumatont,mitä ne ei tarkota iha oikkeest!
Muori kilometritiolpan juuresta Hulttion selän takana huudahti:
--Meinaattekste tosissanne amppuu meirät kualiaks täll paikall?
Hulttio vastasi:
--Emmää nyt oikkeest tykkäis amppuu naissii,jollei ihan olis pakko...
Muori aneli:
--Kulkkaas Raine...se kai oli teirän oikkee ristimänimes....mää kyll uskon,ett te oles pohjimmiltas iha kunnon miäs.
--Teirän mamma ja pappa ja mun eresmenny miähen Aukusti oliva yhres samas punakaartiosastoss....
--Meirän molempije tausta on tyäläiskorist ja samast aatteest..ja mää tiärän jämptist,ett teirän vanhemppan ja isovanhempan oliva hianoi tyäväjenihmissii..
Hulttio vastasi mietteliäänä piirrellessään santaan kengänkärjellään ympyrää:
--Joo..kylmaar olivakkin....
--Eik se yläkerran tuamar olsis voinu tehrä paremppaa äittii kusse mun mamman..ja sittsill mun ukollaki ol syrän pelkkää puhrast kulttaa....
Siskosten taas uudelleen alettua nahistelun ojanpenkalla Hulttio huusi autoa katsastaville pojille:
--Kattokaas hiukka noiren kakaroire perään!
--Ne saavam mun verenpainen hyppämän melkkes taivaasseen!
Hulttio, seurattuaan muun perheen reaktioita, katsahti samalla taivaalle käsi silmien yllä suojana ja totesi:
--Ei eres pilvenhattaraa taivaan kannel!!
--Täst päiväst taitta tulla oikken hiano mettästysilma?
Muorikin vanhojen ihmisten tapaan kiinnostuneena säästä lausui:
--Kylvaan onkin uppija ilma!
--Mut asjast toisseen...miks teittii kuttutaan Hultjoks..se mua on ain niinkus askarruttanu!?
--Pohjimmiltas te kyl ihan varmana oles kunnon miäs?
Paavo-isä alhaalta huusi Hulttiolle kärsimättömänä:
--Ettekste tajuu ettme ollaan tosihäräss!?
--Eiksme lopult voitais saara toi folkkari pois ojast?
Hulttio vastasi hätääntyneelle Paavolle:
--Ei kestä kun kymmenisen minuuttii kun pahnapuhallin ruppee käimään ja sit veretään toll Pakkartil kupla maantiäll!
--Olkkaas vain siäl alhaal iha tyynen!
Mauri huusi jo konepeiton alta:
--Hei..mää sain koneen jo käimään!
Hyvä juttu Make!
Hulttio huusi takaisin.
--Voisitkos sää site olla niin höveli,ett taluttasis ton hermon perheenisän ja ton utelijaan pojan ton mettänreunaan tiän toisel pualell?
--Sull oli muuten jotta tährellist puhuttavaa niille jostan asjast?!
Mauri marssi pistooli kädessään isän ja pojan perässä timotein vartta imien kohti tien vastapuolella sijaitsevaa niittyä ja pian nämä hävisivät petäjien tummaan syleilyyn.
Kaukaa metsästä kului Pekan huuto:
--Äitee....mää tulen pian takasin!
Mari-muori alkoi parkumaan kilometritolpalla hädissään:
--Paavo..Paavo..mun ainukanen poikan...!!
Itkun muuttuessa nokkatohotukseksi.
Hulttio piirteli kyykyssä pistoolin piipulla kuvioita tienvierisantaan.
Hän muistutti kiinalaista katukauppiasta,leveän hatunlierin levätessä luisilla olkapäillä.
Muori jatkoi itkunsekaista valitustaan:
--Mää tiärän,ettette ol mittään rupusakkii,vaan kunnon miähii....pohjimmiltas...
Hulttio vastasi kyykystä:
--Emmää tiärä ollaanks täsä kunnon vai kunnan miähii,mut mun isäukkon kerran sanos mulle,ett mää saatan kuuluu eri koirarottuun kun muut velipojat...
--Se viäl lisäs,ett sitä mää saisin kyssyy koko elinikän itteltän,ett miks näin on asjan laita.
--Mää kyl luulen,ett mää kuulun johkiin verikoirien alarotuun.....
Hulttio kohotti päätään mietteistään ryhtymällä puhumaan muorille kohteliaasti:
--Mää pyyrän antteeks huanoo pukeutumistan kunnäin pualalastoman esiinnyn frouvien seurass....
--Me jouruttiin reissul kuappaamaa valtijon antamat univormut...
--Oliskos teitill lainata jottan röijyy niskaan,kun näkky niin pal vaatetavaraa roikkuva oksil kun helppoheikin toritiskil?
Kysyessään Hulttio köyristi hartioitaan ikään kuin nolona anelustaan.
Muori kehotti äitiä alhaalla ojanpenkalla katsomaan jotain sopivaa paitaa Paavon kamppeiden joukosta.
--Kattoisik sää Hellevi siält näreist jottan sopivaa vaihtopaittaa..?
Paitaa etsiessään ja vauva sylissä äiti niiskutti itkunsekaisella äänellä Hulttiolle:
--Mihin te raijasit mun miähen ja pojan?
Metssstä kajahti kaksi laukausta ja suolle laskeutui uudestaan täysi hiljaisuus.
Hulttio katkaisi äänettömyyden:
--Mun isäukkon ol aikkonas aikmoinen peluri ja filunki eik virkavaltakaan koskaan saanu sitä kiine misttän vilpist...
--Se osas hoitaa asjas oikken hianost...
Muori keskeytti pelokkaana Hulttion lauseen:
--Kyl mää uskosisin,ett teist vois viäl tulla ihan kunnon miäs,jos vaan asettautusitte korin lämppöön ettei ain tarvis peljätä ett joku jahtikoira olsis nälvimäs kantapäiren luit alvariins...
Hulttio jatkoi piirtelyään tienvierussantaan aseenperällään ikään kuin harkitsemassa muorin kehoitusta.
Muori kysäisi Hulttion paljaan ja kuhmuisen selkäruodon takaa:
--Oottekste koskkan rukoilleet?
Hulttio vastasi miettiessään:
--Emmää taira ihan heti muistaa...
Ammuntaa rukouksella
Metsästä kuului taas kaksi laukausta,kaikumalla mäenrinteestä suolle saakka,muorin kääntyessä katsomaan metsänreunaan päin.
Hänen korvissa tuntui kohisevan mäntyjen latvojen suhina tuulessa yhä voimakkaampana kuin äänekkäänä uloshengityksenä pitkän hengenpidätyksen jälkeen.
Muori alkoi kirkumaan:
--Voi hyvä Luaja----auta meittii härässä!
Hulttio jatkoi tunnustustaan huolettomasti:
--Kuulkkaas muari.....olemmää kerran kuulunu kirkkokurooonkin ja mää olen tuunannu vähän kaikkee..
--Mää kävin armeijankin sekä maall ett merell...kotimaas ett ulkomaill...
--Kahrest mää olen olnu naimisissakin ja kerran hautaustoimiston tirehtöörinäkkin....
--Sen jälkken mää pääryin kylmist huaneist veturinlämmittäjäks...
--Siin kylmäkuljetushommas mää kannoin kylmii ja kankeit vainait krematorioon ja veturinlämmittäjän jäissii koivuhalkoi pessään...
--Kerran merill mää olin pyörremyrskyn silmäss ja sitten mää toisen kerran näjin miehen palavan elävälttäns...
Hulttio katseli puhuessaan sivusta perheen äitiä alhaalla pitämässä isän aluspaitaa käsissään. Äiti pyyhki otsalle valahtanutta hiussuortuvaa mustelmaiselta poskeltaan.
Hulttio jatkoi:
--Kerran mää näin yhren muijan hakattavan ihan sinipunaseks...
Perheen äidin katse oli jäätynyt lasimaiseksi tuijotukseksi Hulttion kaneetista,reagoimatta siihen sen kummemmin .
Muori keskeytti taasen anelullaan:
--Rukoilkkaa...rukoilkkaa...kyl Jeesus anttaa teitil kaiken antteeks!
Hulttio jatkoi tunnustustaan:
--Emmä ol koskaan olnu mikkän pahantekijä siit pahemmast pääst,jos mun muistin nyten ei kovinkaan paljoo präkäis...
Hulttion kasvot tuntuivat näyttävän jopa haaveellisilta muistikuvista.
--Mutt jossan elontiäll mää olen varmaan tehny jottan väärin,kun jourusin istumaa linnas...ja siäll kiven sisäss munt hauratiin elävälttäs...
Muori keskeytti:
--No..sillon teitin piräs rukoilla....ja mikäs teirät sit pani linnaa?
Hulttio jatkoi suojaamalla kädensyrjällään raamittomia lasejaan pilvettömälle taivaalle tiiratessaan:
--Kyll mull siell sellis oli vaikkiat....jos kääntys vasemmal,ol seinä eres...ja oikkial niin samoin....
--Jos taas kattos yleskäsin,niin sisäkatto alko tippuman niskaan...
--Se katto rupes roikkumaan liijan matalall ja permanto rupes nousseen liikkaa ylöskäsin,ett mua alkos ahristaa koko koppi...
--Mää olen yrittäny muistella kappaleit mun matkan varrelt sielt sun täält ja panna kassaan paloi kun putslepelis----enkmää tahro sit muistta mittän!
--Kerran mää löin ahristuksesan nuppian tiiliseinäänkkin ja muisti alkos palata pelkäst kivust takasin...mutse kaikkos noppiast kun kamelinpiaru aroll----ja kipu senkus paheni...
Muori keskeytti:
--Luuletteks te ett teittii on niinkus vahinkos tuamittu?.
Hulttio vastasi mietteliäänä pyyhkiessään sormillaan hiekkaa pistoolinperän kaiverruksista:
--E--ei siin mittää vahinko olnu!
--Niil oli munst yks iso paffimapilline papereit..
Muori kysäisi:
--Oletteks te sit tehny muutaki kun varastannu?
Hulttio vastasi vienolla äänellä:
--Kellään ei ol olnu mittän sen arvost,mitä mää olsin halunnu varastaa tai olsis himonnu...
--Se Kakolan kallonkutistaja kerto mull,ett se tiättää ihan jämptist,mitä mää olen tuunannu...ja ett mää olsisin tappanu kuulema isäukkon.
--Jos te muari muistas oikke,nii isäukko kual teitin velipojan kans kimpas punatauttiin, keripukkiin ja nälkkään Lahren punavankileirill,samaan aikkaan kun Mannerheimi ratsast valkone karvalakki korvillas voitonparaatisas Senaatintoril...vuan kahreksantoist..
--Sen kualeman kanss mullei ol mittän tekemist...ja itte kukin epäleväne voisis mennä kollamaan sen kualleire punavankijen hautapaarest Lahress...
Muori keskeytti kuunneltuaan Hulttiota:
--Jos te nyt eres hiukka rukoilisit,niin kylse Jeesus auttaa!?
--Ja onkse sit eres totta,mitä kauppalas juaruttiin,ett teitin isä olsis olnu karoksis kapina jälkkee?
Hulttio kääntyi kyykyssä muoriin päin vastaamalla äkäisenä:
--Enksmää jo sanonu yhren kerran,ett isäukko kual tauteihi ja nälkkän lahren Leiril!
--Aivan oikken!
Hulttio huudahti.
Muori äännähti ilahtuneena Hulttion tunnustuksesta:
--No..miksette voisis yrittää rukoilla eres hiukkaa?
Hulttio pännäsi vastaan:
--No..kummää en ol koskkan tarvinu siin kenkään ulkpualisen apuu!
--Mää olen sovittanu omat tekon mun pääkoppan sisäs ihan itteksen..
Hulttio lisäsi osoittamalla pistoolin piipulla harmaantunutta ohimoaan.
--Heitäs Make mull toi paita,kun tua frouva tual alhhall ei löytäny muut kun alupaitoi!
Hulttio huudahti.
Paita lensi vyöltä Hulttion luisille olkapäille.
Hulttion napittaessa sitä juoponnappiin,muori katseli tylsästi paidan ruskistuneita palmuja sekä Tyynenmeren iltaruskoista iltataivasta. Rintataskun kookospähkinässä näkyi verinen luodinreikä,jonkä ympärille oli tarttunut norttitupakan ruskeata poroa.
Hulttio jatkoi synninpäästöään:
--Eisse ittesäs hyvä frouva paljoo merkkaa,mitä rikoksi on tehny....
--Sitä voi tehrä kaikenlaist,kuten ehkä tappaa jonkun jätkän tais sitte varastaa autonrenkkaan,kosk piremmän pääll sää unohras koko homman.....ja sitte sua rankaisttan siit!
Lasten äiti alkoi hengittämään raskaasti aivan kuin astmakohtauksessa Hulttion puhutellessa tätä ojantörmällä:
--Jos te frouva olsis niin hyvä ja astelisis ton flikkas kans ton mettänreunal ,kun noil pojil olsis teill jottan asjaa!
Äiti jopa kiitteli Hulttiota psykoosissaan:
--Ja kylmaar me...kiitti vaan kehotuksest!
Maurin ottaessa Kerttua kädestä kiinni,tyttö alkoi kirkumaan puremalla poikaa kämmeneen:
--Sun pärstäs onkun siall ja emmää pan mun kännyyn sun sorkkasas!
Mauri puristi otettaan ,vaikka kämmenen hampaanjäljistä punersi verta,jolloin tyttö kulki perässä puolilennossa.
Äiti seurasi perässä puristaessaan vauvaa sylissä yhdellä kädellä,toisen heiluessa puolihervottomana kyljessä.
Muori tajusi menettäneensä täysin äänensä halutessaan kertoa Hulttiolle rukouksen voimasta.
Hänen kurkustaan kuului vain korppimainen krähäys:
--Jeesus..Jeesus...!------sanojen tullessa ulos kuin kirouksina.
Muorin oli pitänyt sanoa "Jeesus pelastaa!" ,loppulauseen jäätyä poikittain kurkkuun,kankean kielen pystymättä muotoilemaan sanoja.
--Hyvä frouva...
Hulttio ryhtyi todistamaan kuin jehovalaisten saarnamies ovella.
--Evankelisluterilaisen kirkon Kiasus ol viskannu kaiken toivos ulos takaovest kaikkien kraviteettilakijen mukkaan pihall ----aivaskun munkin kohral----kun sekkään ei tiatoje mukkaan olnu tehny mittään väärää...
--Ja ne juutalase panivas sen roikkumaan ristill..ja kertosivat,ett niilläkin ol paperit kaikest...
--Näin munkin kohrallan virkavallal ja lääkäreill on must paperit sellasist asjoist,mitä mää kuuleman mukkaan olen tehny ...
--Mun olsis pitäny saara jokasest tekosest kopio ittellen..meinaan sellasen kalkkerikopijon ja kumpastenkin osapualten allekirjottaman...kunne väittivät etmää olen tehny aikamoisen litanian pahoi..
--Mää ehrotinki niit hankkima oikken parakoonikuittilehtiön juaksevil nummeroil,ett mull olis sillon toristuskappalee fölisän,mist mää voisis verrata rikost rankastuksen kans ja kollata rankastuksen istuttuan,ett onks mua kohreltu oikkiamiälisest...
Metsästä kuului jälleen laukaisuja...nyt kolme eri laukausta ja tieltä korviarepivä parkaisu:
--Jeesus...Jeesus!
Hulttio kysäisi muorilta:
--Onks teist sitte reiluu,ett yht miäst rankastaan samast rikoksest oikken mätkäyksell ja toist ei sit millään?
Muori ryhtyi haukkumaan Hulttiota ääni käheänä:
--Te oles site oikkeen kylmäverine tappaja!
--Etteste senttään raskis amppuu vanhaa frouvaihmist?
--Mää voisis anttaa teitil kaiken,mitä mää omistan!
Muori lisäsi hädissään avaamalla mustan käsilaukkunsa.
Hulttio eväsi tarjouksen honottamalla:
--Mun ammatissan mää en ol koskkaan ottanu vasttaan juamarahoi vainailt,enkä ol koskkaan tehny niil muunlaissikaan ihmistöit..ei ennen eikä ampumisen jälkkeenkään!
--Niin kylmäverine konna mää en ole,vaan kunnioitan hameväkkee etäsyyrelt oikken käsisaluutil!
--Noi tual mettänreunas eivät nouse ennään kualleist!
Hulttio todisti totisena katsellessaan vilttihatun lierin alta metsänreunaan päin.
--Sitä Jeesust kehutaa ainooks,joka olsis noussu kualleist..
--Olsis olnu pare,ettei olsis noussu,kun sen ylosnousun jälkkeen koko maalima on tehny häränpyllyy...
--Jos se teki miten saarnas,niin sull ei olnu muut vaihtehttoo,kun seurata sitä...
--Ja jos se ei ollu tehny miten se saarnas,niin sulla ei olnu kun pari minuuttii ventata ja nauttii siit ajast,mitä sull oli käsissäs jäljell ja tehrä olos oikkeen mukavaks------eli tappaa joku äijä tai polttaa jonkun mökki tai jottan muut oikkeen ilkkiätä....
Muori pudottuaan polvilleen maantielle laukaukset kuultuaan vastasi Hulttiolle epäröivänä:
--Kaisse Jeesus sittenkkän ei noussu ylös kuolleist?
Hulttio löi nyrkkillään tiesantaan ja huudahti räkäisellä äänellä:
--Mullei ol mittän mieltekko tehrä pahaa kellekkä ihmisel!
Vanhuksen päässä alkoi jälleen suhista mäntyjen latvat tuhansien sudenkorentojen siipien surinana kuunnellessaan Hulttion yksinpuhelua:
--Mää en kyll olnu paikall toristamas hänen ylösnousemust,mutt olisin kyl miäliste olnu siäl paikal....
Muori kuultuaan konnan tunnustuksen pani kätensä Hulttion luiselle olalle,jolloin mies kuin kyynpistosta hypähti taaksepäin ja ampui lonkalta vanhusta keskelle otsaluuta sekä toisen laukauksen rintarossin lävitse.
Muori oli nähnyt kuollessaan vain miehen vääntyneet ja itkunsekaiset kasvot,mitkä olivat häviämässä usvaan.
Muori makasi ojanpenkalla kyljellään jalat kääntyneinä linkkuun kirkkomekon alle kuin nukkuvalla pikkutytöllä.
Hulttio laski aseensa maahan alkaessaan hinkata lasejaan havaijinpaidan helmaan.
Tämän silmät näyttivät haaleilta ja vetisiltä,melkein kuin uunissa paistetun lampaanpään silmiltä.
Ne näyttivät myös punareunaisilta kuin pitkän surun tatuoimina.
Muorin kollikissa oli ilmestynyt jostain kahnaamaan Hulttion sukatonta nilkkaa vasten,konnan silittäessä sen harmaaraitaista selkää.
Hulttio puhui kissalle:
--Eläimet ovat paljon viksumppii kun ihmiset ja olsis sääli tappaa viattomi elukoit...!
Sitten hän huusi karkurikavereilleen ,että alkaisivat kantamaan muoria metsänreunaan muun ruokakunnan luokse.
Mauno roikottaessaan muoria käsistä kysäisi Hulttiolta:
--Tää mummo tais olla oikken lörppäsuu?
--Tuntuiks hyvält pistää sill kuti ottaan?
Hulttio asetellessaan raamittomia lasejaan puolustuskyvyttömien, paljaiden ja ohranjyvän muotoisten silmiensä suojaksi rääkäsi :
--Kuules Manu..piräs sää lärvis kiine ja jatka vainajan kantamistas tonne tuanelan kummul!
--Tuo muari ol ihan OK,jos sen elon aikan olsis joku ain olnu ampumas sen ottaan kutin jokasell täysminuutil....
--Tään elon aikkan mää en ole koskkan pystynyt nauttimaan kunnollisest misttän hyvänolon tuntteest!
Kauempaa maantieltä kuului pikkufergusonin papatusta.
Hulttio huusi pojille:
--Hei ...lopettakaas se ruumiin kantamine hetpaikall ja jättäkää se muari siihe ojanpenkall!
--Hinataas äkiste toi folkkari maantiäl ja suariuduttaa uurel reissul!
Hulttio jäi katselemaan muoria ojanpenkalla ,poikien kiinnittäessä manilaköyden päitä kummankin auton puskureihin.
Hulttio kuiskasi kesäilmaan, katsellessaan muorin hämmästyneitä ja aukinaisia silmiä:
--Elo ihmise hualines ja murheines...väliaikkast kaikki on vaan....
...jatkuu..Etsivä aina löytää....
Folkkari kääntyi Kitulan ahteessa säästöpankin alapuolella oikealla santatielle.
Auto kiihdytti vauhtia päästelemällä cumulusmaisia pölypilviä kuivalta tienkannelta maailmalle.
Ojanpenkkojen villimansikat sekä tienvarsien mummonmökkien yrttimaat peittyivät vaaleanharmaaseen pölyvilttiin,muutaman mökinmummon hampaattoman suun ilmestyessä ovenläpeen huutamaan perään suhuässäisiä saatanoita..
Rastaatkin lensivät pölypilven läpi puutarhamansikoiden raakileet nokassa kuusikkoon puolisokkoina.
Matkan edistyessä ja mutkien alkaessa jyrkistyä, mäkien kasvaessa jyrkemmiksi kansuri syöksähteli notkelmiin kuin tummanruskea sittisontiainen lantakasan muhivalle pohjalle.
Tienvarsien kuusikot olivat tihentymässä ja luonto alkoi muistuttamaan korpimaisemaa.
Kiemurteleva hiekkatie laaksoissakin näytti tummuvan suovedestä ja useaa vetelää kohtaa oltiin paikattu TVH:n kuormurista kipatulla soralla.
Äiti tuuditteli vauvaa sylissään hyräilemällä aatuutilullaa ja anna sen pissan tullaa, poikalapsen päästellessä rättivaippaansa kireitä sarjapaukkuja,jotka Pekan mielestä kuulostivat nallipyssyn pamauksilta.
Auto oli kiivennyt jyrkän mäen päälle,jonka alapuolelta näkyi vasemmalla peltoaukeata ja oikealla puolella levisi suoaukeata.
Isä antoi folkkarin liukua vapaalla vauhdin hurmassa ilman moottorijarrutusta alas ahteeseen yrittäessään elvytellä mielessään samanlaista lapsenomaista jännitystä,mitä oli kerran pikkupoikana kokenut kauppalan Eläintorilla syysmarkkinoiden aikana tivolin vuoristoradalla.
Samalla hän halusi hiukan peloitella jälkikasvua takapenkillä vauhdin hurmassaan.
Äiti kehoitti isää hiljentämään vauhtia monin varoituksin,mutta isän silmiin oli lasittunut sellainen omituinen kiilto,mitä äiti ei ollut koskaan ennen nähnyt Paavon ollessa selvinpäin,kansurin vain lisätessä kiitoaan alas laaksoon.
Auto oli kiitänyt pienelle siltarummulle,jolloin Pekka rääkäisi pahan kerran,Kertun pistettyä muovisella pääskyrintaneulan piikillä veljeään takakankkuun kinastelun voittajana.
Kivusta Pekka potkaisi muorin rottinkisen kissankorin nurin jalkatilassa.
Yhtäkkiä isän niskalihoissa roikkui kynsillään sähisevä kollikissa,folkkarin heittelehtiessä tiellä isän yrityksistä repiä kiroilemalla villieläintä niskakarvoistaan pois.
Folkkari kaatoi tien vasemmalta puolelta lahon maitolavan, syöksymällä sitten oikealle puolelle risuaidan läpi ja tekemällä ilmalennon avo-ojan pohjalle.
Kansuri laskeutui nelinpyörin ojasyvänteeseen,etupuskurin kyntäessä ruskeata suovettä kuin satamabukserin kokka..
Kaikki kattotelineen tavarat olivat tehneet ilmalennon eri suuntiin suolle.
Isän ookapyörä roikkui takatarakastaan yhdessä kuusenoksassa ja äidin mökille pestäväksi tarkoitetut räsymatot olivat levinneet mättäille,matkalaukkujen sisältöjen koristellessa tienoota kuin isomman perheriidan jäljiltä.
Auton kattoteline kiilsi vääntyneenä modernin taiteen veistoksena yhden katajan juuressa.
Suolle oli laskeutunut hiljaisuus.
Edes metsän linnut eivät viserrelleet kutsulaulujaan ja metsän käkikin oli katkaissut kukkumisensa ja hädissään laskenut munansa omaan pesäänsä.
Jotain ihmiseloa kuitenkin näkyi auton ympäriltä .
Muori istui ojanpenkalla olkihatun lierin koristaessa pitsikaulusta,ruskeiden tukisukkien roikkuessa rullalla neppikenkien päällä.
Kollikissan kori makasi mättäällä avoinna eikä kissasta näkynyt jälkeäkään. Mummon rintarossi seisoi pystyssä korsetin valanruototuessa kuin humalassa heitetty pubitikka.
 |
| Kansuri suo-ojassa Juhart 2011 |
Isä-Paavo istui ojantörmällä jalat vedessä havaijinpaita edustasta verestä hurmeessa otsasta vuotavasta avohaavasta .
Paidan trooppinen sinitaivas oli muuttunut verestä sinitaivaasta iltaruskoksi,kookospähkinöiden muistuttaessa isoilta retuliinisilta viinirypäleiltä.
Sisarukset nahistelivat kolhiintumattomina ojanpenkalla toisiaan tyrkkimällä..
Muori ensimmäisenä perheestä oli toipunut shokista ja heittänyt kaulastaan olkihatun lierin ojaveteen seilaamaan puolipystyssä kuin pikkupoikien tuohipurjeinen kaarnalaiva.
Lieri hävisi nopeasti virran mukana siltarummun alle.
Muori kiipesi nelivedolla ojapengertä ylös maantielle ja rintaansa kädellä pitäen sekä huohottaen istuutui kivisen kilometritolpan päälle lepäämään.
Tolppaan oli meislattu numero kolmetoista.
Sisarukset alhaalla ojanpenkalla alkoivat huutamaan duona, tajuttuaan olleensa onnettomuudessa:
--Me ollaan oltu onnettomuures,mut ykskään ei meist ole kualnu viälä!
Kaukaa korpimetsästä kaiku vastasi:
--Lllu--lllu---llu.... käenkin alkaessa kukahtelemaan jossain salossa.
Muori mutisi kilometritolpan nokassa,että jostain pitäisi saada apua,ehkä lähitalosta traktori tai sitten pysäyttää ohikulkeva auto.
Paavon vaimo oli loukkaantunut pahimmin ja tarvitisi ensiapua.Toistaiseksi tämä oli vielä shokissa tajuamatta vammaansa.
Perheen nuorille muorista ei koko tällistä ole vielä tullut tajua päähän,kun huuteli päättömiä.
Muori havahtui, kun heidän tulosuunnastaan mäenpäältä kuului soratien murinaa,ikään kuin pyöränkumi oli painamassa soraa alleen.
Hän jopa kuuli muutaman soramurikan sinkoavan suhahdellen ojaheinikkoon,mutta ei nähnyt vielä mitään autoa mäennyppylällä.
Vanhaksi ihmiseksi hänellä oli erittäin hyvä kuulo,vaikka muorin edesmeneen miehen Augustin mielestä Marin kuulosta oli vanhemmiten muokkautunut enemmänkin valinnainen.
--Mari se vaa kuulee,mitä se vaa haluu kuulla!
--Josmää sil praattaa korvan juures,niisse ei kuule sit mittään,mut josmää avaa kaljapullon puuliiteris,niisse kuulee joka poksauksen köksään saakka!
Augusti oli kerran kehaissut Marin 70-vuotissyntymäpäivillä.
Kauempaa pellolta kuului petroolifordsonin pörötystä,ojaveden solistessa alhaalla.
Idyllisempää maalaismaisemaa muori ei ollut pitkään aikaa nähnyt ja koko postikorttimainen autereisuus tuntui hiljaisuudessaan jotenkin rauhoittavalta...
Muori katsoi uudelleen mäen päälle,missä nyt näytti kiiltävän korkea ja kiiltävä auton maski,minkä happaman näköinen yläosa muistutti lahnan ylähuulta.
Auto oli suuri musta pakettiauto,minkä etupenkiltä hän erotti häikäisysuojien alta kolmen miehen sinertävät alaleuat.
 |
| Packard Twelve 1938 |
 |
| Kunnon mies X Juhart 2004 |
Mari-muori alkoi avunpyynnöissään viittoilla mäen päälle pysähtyneelle autolle.
Vaunu kuulosti käyvän hiljaisesti tyhjäkäynnillä ,kunnes se melkein äänettömän aavemaisesti lähti lipumaan alamäkeen kohti muoria.
Suuri pakettivaunu pysähtyi melkein muorin neppikenkien eteen,moottorin suurratessa vielä tovin,kunnes kuljettaja käänsi virran pois koneesta....
Sitten taas tuli hiljaisuus.
Kuljettajan ovi avautui hiljaa,muorin seuratessa katseellaan paidattoman ja farmarihousuisen miehen nousevan tielle.
Harmaaohimoisen miehen luisilla hartioilla takakenossa lepäsi vilttihatun lieri ja auringossa kiiltelivät nenän päällä raamittomat trumansilmälasit.
Linssien takaa tuijotti pieni jyvänsoikea silmäpari.
--Hyvää päivää hyvä frouva!
Mies avasi suunsa tervehdykseksi.
--Näkkyy että olette ollees pienes ojaanajos!?
Muori helpottuneena avun saapumisesta vastasi kysymyksellä:
---Kuulkkaa hyvä herra...voisitteks tee jelpata meittii ja vettää toi meirän auto ojast,ett päässtäs mökil...ja meirän piräs viäl viärä mun poikan frouv kunnalääkäril sirottavaks ton olkans kans?
--Emmää paljoo pyyrä..muutkun saara auto tiäl!
--Kylmaar!
Mies vastasi hatun lierin alta melkein kuin itselleen puhellen.
--Sanassaki sanotaan,ett piräsis lähimmäist jelpata härän tullen...
--Hei Maukka ja Manu!
Mies korotti ääntään autoon päin katsellen.
--Tulkkaas nyt jelppimää siält autost tätä herrasväkkee!
Hanttimiehen ovesta astui ojanpenkalle peräkanaa kaksi nuorta miestä,yksi pitkänlaiha ja toinen keskikokoisen pyylevä. Kummallakin istui syvällä päässä harmaat vilttihatut. Laihalla oli niskassaan ylisuuri liituraitatakki sekä kuluneet verkkarit jaloissa. Tukevammalla taas punainen villapaita,minkä rinnuksessa seisoi takajaloillaan valkoinen ori ja jaloissa löysät pussihousut.
Molemmilla oli jaloissa sukattomat puolikengät.
Muorista kolmikko muistutti Kiljusen herrasväkeä.
--Hei Maukka...menessää kurkkamaa ton folkkarin takapellin all,jos kone lähtis käimään..ja ota föliis ton mustan piilin takaplakkarist manilaköysnippu niinkus vetonaruks!
Mies huusi laihalle pojalle.
--Ja Manu..menes Maukan kaveriks!
Kerttu ja Pekka miesten laskeutuessa ojanreunalle huusivat hysteerisesti melkein kuorossa:
--Miks teill näkkyy reukunperät pöksyjen kauluksist?
Vanhempi mies tieltä huusi pojille alas:
--Voisittekste vettää noit kakaroit vähän sivummal!
--Niiren kirkumine hermostuttaa munt!
Poikien hätistellessä siskoksia sivummalle Pekka kysäisi rohkeana:
--Olettekste karannee jostan sirkukset tai lännenkuvast?
--Eiks teirän pitäny jelppii meit pois ojast?
Perheen äitikin oli herännyt transsistaan kysäisemään pojilta:
--Ei yleensäkkä avunantajatkaa tul ensteks huutamaan appuu pyytävil pitämään turpaas kiine!
Paavo-isäkin oli tokeentumassa shokistaan ja huusi perään:
--Voi perkal senttää....ettekste tajuu,ettme ollaan torellisis vaikeuksis tääl ojan pohjall!
Muori havahtui ,seuratessaan vanhemman miehen komenteluja tiellä,huudahtamaan:
--Mää tairankin tunttee teirät naamast...te olesse Voiton vanhin klossi..se joka karkas eile ehttool Kakolast!?
--Kakaran sää varastis meirän papan Harrikanki ja ajos sen mäsäks Hajalan ahttees!
--Te olessse Voiton Hultjo!
--Kylpä vaan...!
Mies vastasi melkein suu korvissa,melkein kuin mielissään tunnistamisesta.
--Mutt olis olnu palpare,ettes olsis tunnistanneet!
Isä sanoi äidille ojanpenkalta:
--Must tunttuu,ett Hultjol on jottan muut miäles kun meirän auttaminen....se vois yht hyvin nitistää meirät tänn ojanpohjall...
Hulttio kuuli isän kommentin vastaamalla tieltä äidille:
--Älkkääs te hyvä frouva menettäkö malttian,jos miähet joskus laussuu jottan hätiköittyy ja asjaankuulumatont,mitä ne ei tarkota iha oikkeest!
Muori kilometritiolpan juuresta Hulttion selän takana huudahti:
--Meinaattekste tosissanne amppuu meirät kualiaks täll paikall?
Hulttio vastasi:
--Emmää nyt oikkeest tykkäis amppuu naissii,jollei ihan olis pakko...
Muori aneli:
--Kulkkaas Raine...se kai oli teirän oikkee ristimänimes....mää kyll uskon,ett te oles pohjimmiltas iha kunnon miäs.
--Teirän mamma ja pappa ja mun eresmenny miähen Aukusti oliva yhres samas punakaartiosastoss....
--Meirän molempije tausta on tyäläiskorist ja samast aatteest..ja mää tiärän jämptist,ett teirän vanhemppan ja isovanhempan oliva hianoi tyäväjenihmissii..
Hulttio vastasi mietteliäänä piirrellessään santaan kengänkärjellään ympyrää:
--Joo..kylmaar olivakkin....
--Eik se yläkerran tuamar olsis voinu tehrä paremppaa äittii kusse mun mamman..ja sittsill mun ukollaki ol syrän pelkkää puhrast kulttaa....
Siskosten taas uudelleen alettua nahistelun ojanpenkalla Hulttio huusi autoa katsastaville pojille:
--Kattokaas hiukka noiren kakaroire perään!
--Ne saavam mun verenpainen hyppämän melkkes taivaasseen!
Hulttio, seurattuaan muun perheen reaktioita, katsahti samalla taivaalle käsi silmien yllä suojana ja totesi:
--Ei eres pilvenhattaraa taivaan kannel!!
--Täst päiväst taitta tulla oikken hiano mettästysilma?
Muorikin vanhojen ihmisten tapaan kiinnostuneena säästä lausui:
--Kylvaan onkin uppija ilma!
--Mut asjast toisseen...miks teittii kuttutaan Hultjoks..se mua on ain niinkus askarruttanu!?
--Pohjimmiltas te kyl ihan varmana oles kunnon miäs?
 |
| Jokainen kantakoon ristinsä Juhart 2004 |
Paavo-isä alhaalta huusi Hulttiolle kärsimättömänä:
--Ettekste tajuu ettme ollaan tosihäräss!?
--Eiksme lopult voitais saara toi folkkari pois ojast?
Hulttio vastasi hätääntyneelle Paavolle:
--Ei kestä kun kymmenisen minuuttii kun pahnapuhallin ruppee käimään ja sit veretään toll Pakkartil kupla maantiäll!
--Olkkaas vain siäl alhaal iha tyynen!
Mauri huusi jo konepeiton alta:
--Hei..mää sain koneen jo käimään!
Hyvä juttu Make!
Hulttio huusi takaisin.
--Voisitkos sää site olla niin höveli,ett taluttasis ton hermon perheenisän ja ton utelijaan pojan ton mettänreunaan tiän toisel pualell?
--Sull oli muuten jotta tährellist puhuttavaa niille jostan asjast?!
Mauri marssi pistooli kädessään isän ja pojan perässä timotein vartta imien kohti tien vastapuolella sijaitsevaa niittyä ja pian nämä hävisivät petäjien tummaan syleilyyn.
Kaukaa metsästä kului Pekan huuto:
--Äitee....mää tulen pian takasin!
Mari-muori alkoi parkumaan kilometritolpalla hädissään:
--Paavo..Paavo..mun ainukanen poikan...!!
Itkun muuttuessa nokkatohotukseksi.
Hulttio piirteli kyykyssä pistoolin piipulla kuvioita tienvierisantaan.
Hän muistutti kiinalaista katukauppiasta,leveän hatunlierin levätessä luisilla olkapäillä.
Muori jatkoi itkunsekaista valitustaan:
--Mää tiärän,ettette ol mittään rupusakkii,vaan kunnon miähii....pohjimmiltas...
Hulttio vastasi kyykystä:
--Emmää tiärä ollaanks täsä kunnon vai kunnan miähii,mut mun isäukkon kerran sanos mulle,ett mää saatan kuuluu eri koirarottuun kun muut velipojat...
--Se viäl lisäs,ett sitä mää saisin kyssyy koko elinikän itteltän,ett miks näin on asjan laita.
--Mää kyl luulen,ett mää kuulun johkiin verikoirien alarotuun.....
Hulttio kohotti päätään mietteistään ryhtymällä puhumaan muorille kohteliaasti:
--Mää pyyrän antteeks huanoo pukeutumistan kunnäin pualalastoman esiinnyn frouvien seurass....
--Me jouruttiin reissul kuappaamaa valtijon antamat univormut...
--Oliskos teitill lainata jottan röijyy niskaan,kun näkky niin pal vaatetavaraa roikkuva oksil kun helppoheikin toritiskil?
Kysyessään Hulttio köyristi hartioitaan ikään kuin nolona anelustaan.
Muori kehotti äitiä alhaalla ojanpenkalla katsomaan jotain sopivaa paitaa Paavon kamppeiden joukosta.
--Kattoisik sää Hellevi siält näreist jottan sopivaa vaihtopaittaa..?
Paitaa etsiessään ja vauva sylissä äiti niiskutti itkunsekaisella äänellä Hulttiolle:
--Mihin te raijasit mun miähen ja pojan?
Metssstä kajahti kaksi laukausta ja suolle laskeutui uudestaan täysi hiljaisuus.
Hulttio katkaisi äänettömyyden:
--Mun isäukkon ol aikkonas aikmoinen peluri ja filunki eik virkavaltakaan koskaan saanu sitä kiine misttän vilpist...
--Se osas hoitaa asjas oikken hianost...
Muori keskeytti pelokkaana Hulttion lauseen:
--Kyl mää uskosisin,ett teist vois viäl tulla ihan kunnon miäs,jos vaan asettautusitte korin lämppöön ettei ain tarvis peljätä ett joku jahtikoira olsis nälvimäs kantapäiren luit alvariins...
Hulttio jatkoi piirtelyään tienvierussantaan aseenperällään ikään kuin harkitsemassa muorin kehoitusta.
Muori kysäisi Hulttion paljaan ja kuhmuisen selkäruodon takaa:
--Oottekste koskkan rukoilleet?
Hulttio vastasi miettiessään:
--Emmää taira ihan heti muistaa...
Metsästä kuului taas kaksi laukausta,kaikumalla mäenrinteestä suolle saakka,muorin kääntyessä katsomaan metsänreunaan päin.
Hänen korvissa tuntui kohisevan mäntyjen latvojen suhina tuulessa yhä voimakkaampana kuin äänekkäänä uloshengityksenä pitkän hengenpidätyksen jälkeen.
Muori alkoi kirkumaan:
--Voi hyvä Luaja----auta meittii härässä!
Hulttio jatkoi tunnustustaan huolettomasti:
--Kuulkkaas muari.....olemmää kerran kuulunu kirkkokurooonkin ja mää olen tuunannu vähän kaikkee..
--Mää kävin armeijankin sekä maall ett merell...kotimaas ett ulkomaill...
--Kahrest mää olen olnu naimisissakin ja kerran hautaustoimiston tirehtöörinäkkin....
--Sen jälkken mää pääryin kylmist huaneist veturinlämmittäjäks...
--Siin kylmäkuljetushommas mää kannoin kylmii ja kankeit vainait krematorioon ja veturinlämmittäjän jäissii koivuhalkoi pessään...
--Kerran merill mää olin pyörremyrskyn silmäss ja sitten mää toisen kerran näjin miehen palavan elävälttäns...
Hulttio katseli puhuessaan sivusta perheen äitiä alhaalla pitämässä isän aluspaitaa käsissään. Äiti pyyhki otsalle valahtanutta hiussuortuvaa mustelmaiselta poskeltaan.
Hulttio jatkoi:
--Kerran mää näin yhren muijan hakattavan ihan sinipunaseks...
Perheen äidin katse oli jäätynyt lasimaiseksi tuijotukseksi Hulttion kaneetista,reagoimatta siihen sen kummemmin .
Muori keskeytti taasen anelullaan:
--Rukoilkkaa...rukoilkkaa...kyl Jeesus anttaa teitil kaiken antteeks!
Hulttio jatkoi tunnustustaan:
--Emmä ol koskaan olnu mikkän pahantekijä siit pahemmast pääst,jos mun muistin nyten ei kovinkaan paljoo präkäis...
Hulttion kasvot tuntuivat näyttävän jopa haaveellisilta muistikuvista.
--Mutt jossan elontiäll mää olen varmaan tehny jottan väärin,kun jourusin istumaa linnas...ja siäll kiven sisäss munt hauratiin elävälttäs...
Muori keskeytti:
--No..sillon teitin piräs rukoilla....ja mikäs teirät sit pani linnaa?
Hulttio jatkoi suojaamalla kädensyrjällään raamittomia lasejaan pilvettömälle taivaalle tiiratessaan:
--Kyll mull siell sellis oli vaikkiat....jos kääntys vasemmal,ol seinä eres...ja oikkial niin samoin....
--Jos taas kattos yleskäsin,niin sisäkatto alko tippuman niskaan...
--Se katto rupes roikkumaan liijan matalall ja permanto rupes nousseen liikkaa ylöskäsin,ett mua alkos ahristaa koko koppi...
--Mää olen yrittäny muistella kappaleit mun matkan varrelt sielt sun täält ja panna kassaan paloi kun putslepelis----enkmää tahro sit muistta mittän!
--Kerran mää löin ahristuksesan nuppian tiiliseinäänkkin ja muisti alkos palata pelkäst kivust takasin...mutse kaikkos noppiast kun kamelinpiaru aroll----ja kipu senkus paheni...
Muori keskeytti:
--Luuletteks te ett teittii on niinkus vahinkos tuamittu?.
Hulttio vastasi mietteliäänä pyyhkiessään sormillaan hiekkaa pistoolinperän kaiverruksista:
--E--ei siin mittää vahinko olnu!
--Niil oli munst yks iso paffimapilline papereit..
Muori kysäisi:
--Oletteks te sit tehny muutaki kun varastannu?
Hulttio vastasi vienolla äänellä:
--Kellään ei ol olnu mittän sen arvost,mitä mää olsin halunnu varastaa tai olsis himonnu...
--Se Kakolan kallonkutistaja kerto mull,ett se tiättää ihan jämptist,mitä mää olen tuunannu...ja ett mää olsisin tappanu kuulema isäukkon.
--Jos te muari muistas oikke,nii isäukko kual teitin velipojan kans kimpas punatauttiin, keripukkiin ja nälkkään Lahren punavankileirill,samaan aikkaan kun Mannerheimi ratsast valkone karvalakki korvillas voitonparaatisas Senaatintoril...vuan kahreksantoist..
--Sen kualeman kanss mullei ol mittän tekemist...ja itte kukin epäleväne voisis mennä kollamaan sen kualleire punavankijen hautapaarest Lahress...
Muori keskeytti kuunneltuaan Hulttiota:
--Jos te nyt eres hiukka rukoilisit,niin kylse Jeesus auttaa!?
--Ja onkse sit eres totta,mitä kauppalas juaruttiin,ett teitin isä olsis olnu karoksis kapina jälkkee?
Hulttio kääntyi kyykyssä muoriin päin vastaamalla äkäisenä:
--Enksmää jo sanonu yhren kerran,ett isäukko kual tauteihi ja nälkkän lahren Leiril!
--Aivan oikken!
Hulttio huudahti.
Muori äännähti ilahtuneena Hulttion tunnustuksesta:
--No..miksette voisis yrittää rukoilla eres hiukkaa?
Hulttio pännäsi vastaan:
--No..kummää en ol koskkan tarvinu siin kenkään ulkpualisen apuu!
--Mää olen sovittanu omat tekon mun pääkoppan sisäs ihan itteksen..
Hulttio lisäsi osoittamalla pistoolin piipulla harmaantunutta ohimoaan.
Mauno ja Markku tömistelivät pellolta tielle.
Make piti vyöllään Paavon veristä havaijinpaitaa kuin siouxurho skalpattua päänahkaa voitonmerkkinään.--Heitäs Make mull toi paita,kun tua frouva tual alhhall ei löytäny muut kun alupaitoi!
Hulttio huudahti.
Paita lensi vyöltä Hulttion luisille olkapäille.
Hulttion napittaessa sitä juoponnappiin,muori katseli tylsästi paidan ruskistuneita palmuja sekä Tyynenmeren iltaruskoista iltataivasta. Rintataskun kookospähkinässä näkyi verinen luodinreikä,jonkä ympärille oli tarttunut norttitupakan ruskeata poroa.
Hulttio jatkoi synninpäästöään:
--Eisse ittesäs hyvä frouva paljoo merkkaa,mitä rikoksi on tehny....
--Sitä voi tehrä kaikenlaist,kuten ehkä tappaa jonkun jätkän tais sitte varastaa autonrenkkaan,kosk piremmän pääll sää unohras koko homman.....ja sitte sua rankaisttan siit!
Lasten äiti alkoi hengittämään raskaasti aivan kuin astmakohtauksessa Hulttion puhutellessa tätä ojantörmällä:
--Jos te frouva olsis niin hyvä ja astelisis ton flikkas kans ton mettänreunal ,kun noil pojil olsis teill jottan asjaa!
Äiti jopa kiitteli Hulttiota psykoosissaan:
--Ja kylmaar me...kiitti vaan kehotuksest!
Maurin ottaessa Kerttua kädestä kiinni,tyttö alkoi kirkumaan puremalla poikaa kämmeneen:
--Sun pärstäs onkun siall ja emmää pan mun kännyyn sun sorkkasas!
Mauri puristi otettaan ,vaikka kämmenen hampaanjäljistä punersi verta,jolloin tyttö kulki perässä puolilennossa.
Äiti seurasi perässä puristaessaan vauvaa sylissä yhdellä kädellä,toisen heiluessa puolihervottomana kyljessä.
Muori tajusi menettäneensä täysin äänensä halutessaan kertoa Hulttiolle rukouksen voimasta.
Hänen kurkustaan kuului vain korppimainen krähäys:
--Jeesus..Jeesus...!------sanojen tullessa ulos kuin kirouksina.
Muorin oli pitänyt sanoa "Jeesus pelastaa!" ,loppulauseen jäätyä poikittain kurkkuun,kankean kielen pystymättä muotoilemaan sanoja.
--Hyvä frouva...
Hulttio ryhtyi todistamaan kuin jehovalaisten saarnamies ovella.
--Evankelisluterilaisen kirkon Kiasus ol viskannu kaiken toivos ulos takaovest kaikkien kraviteettilakijen mukkaan pihall ----aivaskun munkin kohral----kun sekkään ei tiatoje mukkaan olnu tehny mittään väärää...
--Ja ne juutalase panivas sen roikkumaan ristill..ja kertosivat,ett niilläkin ol paperit kaikest...
--Näin munkin kohrallan virkavallal ja lääkäreill on must paperit sellasist asjoist,mitä mää kuuleman mukkaan olen tehny ...
--Mun olsis pitäny saara jokasest tekosest kopio ittellen..meinaan sellasen kalkkerikopijon ja kumpastenkin osapualten allekirjottaman...kunne väittivät etmää olen tehny aikamoisen litanian pahoi..
--Mää ehrotinki niit hankkima oikken parakoonikuittilehtiön juaksevil nummeroil,ett mull olis sillon toristuskappalee fölisän,mist mää voisis verrata rikost rankastuksen kans ja kollata rankastuksen istuttuan,ett onks mua kohreltu oikkiamiälisest...
Metsästä kuului jälleen laukaisuja...nyt kolme eri laukausta ja tieltä korviarepivä parkaisu:
--Jeesus...Jeesus!
Hulttio kysäisi muorilta:
--Onks teist sitte reiluu,ett yht miäst rankastaan samast rikoksest oikken mätkäyksell ja toist ei sit millään?
Muori ryhtyi haukkumaan Hulttiota ääni käheänä:
--Te oles site oikkeen kylmäverine tappaja!
--Etteste senttään raskis amppuu vanhaa frouvaihmist?
--Mää voisis anttaa teitil kaiken,mitä mää omistan!
Muori lisäsi hädissään avaamalla mustan käsilaukkunsa.
Hulttio eväsi tarjouksen honottamalla:
--Mun ammatissan mää en ol koskkaan ottanu vasttaan juamarahoi vainailt,enkä ol koskkaan tehny niil muunlaissikaan ihmistöit..ei ennen eikä ampumisen jälkkeenkään!
--Niin kylmäverine konna mää en ole,vaan kunnioitan hameväkkee etäsyyrelt oikken käsisaluutil!
--Noi tual mettänreunas eivät nouse ennään kualleist!
Hulttio todisti totisena katsellessaan vilttihatun lierin alta metsänreunaan päin.
--Sitä Jeesust kehutaa ainooks,joka olsis noussu kualleist..
--Olsis olnu pare,ettei olsis noussu,kun sen ylosnousun jälkkeen koko maalima on tehny häränpyllyy...
--Jos se teki miten saarnas,niin sull ei olnu muut vaihtehttoo,kun seurata sitä...
--Ja jos se ei ollu tehny miten se saarnas,niin sulla ei olnu kun pari minuuttii ventata ja nauttii siit ajast,mitä sull oli käsissäs jäljell ja tehrä olos oikkeen mukavaks------eli tappaa joku äijä tai polttaa jonkun mökki tai jottan muut oikkeen ilkkiätä....
Muori pudottuaan polvilleen maantielle laukaukset kuultuaan vastasi Hulttiolle epäröivänä:
--Kaisse Jeesus sittenkkän ei noussu ylös kuolleist?
Hulttio löi nyrkkillään tiesantaan ja huudahti räkäisellä äänellä:
--Mullei ol mittän mieltekko tehrä pahaa kellekkä ihmisel!
Vanhuksen päässä alkoi jälleen suhista mäntyjen latvat tuhansien sudenkorentojen siipien surinana kuunnellessaan Hulttion yksinpuhelua:
--Mää en kyll olnu paikall toristamas hänen ylösnousemust,mutt olisin kyl miäliste olnu siäl paikal....
Muori kuultuaan konnan tunnustuksen pani kätensä Hulttion luiselle olalle,jolloin mies kuin kyynpistosta hypähti taaksepäin ja ampui lonkalta vanhusta keskelle otsaluuta sekä toisen laukauksen rintarossin lävitse.
Muori oli nähnyt kuollessaan vain miehen vääntyneet ja itkunsekaiset kasvot,mitkä olivat häviämässä usvaan.
Muori makasi ojanpenkalla kyljellään jalat kääntyneinä linkkuun kirkkomekon alle kuin nukkuvalla pikkutytöllä.
Hulttio laski aseensa maahan alkaessaan hinkata lasejaan havaijinpaidan helmaan.
Tämän silmät näyttivät haaleilta ja vetisiltä,melkein kuin uunissa paistetun lampaanpään silmiltä.
Ne näyttivät myös punareunaisilta kuin pitkän surun tatuoimina.
Muorin kollikissa oli ilmestynyt jostain kahnaamaan Hulttion sukatonta nilkkaa vasten,konnan silittäessä sen harmaaraitaista selkää.
Hulttio puhui kissalle:
--Eläimet ovat paljon viksumppii kun ihmiset ja olsis sääli tappaa viattomi elukoit...!
Sitten hän huusi karkurikavereilleen ,että alkaisivat kantamaan muoria metsänreunaan muun ruokakunnan luokse.
Mauno roikottaessaan muoria käsistä kysäisi Hulttiolta:
--Tää mummo tais olla oikken lörppäsuu?
--Tuntuiks hyvält pistää sill kuti ottaan?
Hulttio asetellessaan raamittomia lasejaan puolustuskyvyttömien, paljaiden ja ohranjyvän muotoisten silmiensä suojaksi rääkäsi :
--Kuules Manu..piräs sää lärvis kiine ja jatka vainajan kantamistas tonne tuanelan kummul!
--Tuo muari ol ihan OK,jos sen elon aikan olsis joku ain olnu ampumas sen ottaan kutin jokasell täysminuutil....
--Tään elon aikkan mää en ole koskkan pystynyt nauttimaan kunnollisest misttän hyvänolon tuntteest!
Kauempaa maantieltä kuului pikkufergusonin papatusta.
Hulttio huusi pojille:
--Hei ...lopettakaas se ruumiin kantamine hetpaikall ja jättäkää se muari siihe ojanpenkall!
--Hinataas äkiste toi folkkari maantiäl ja suariuduttaa uurel reissul!
Hulttio jäi katselemaan muoria ojanpenkalla ,poikien kiinnittäessä manilaköyden päitä kummankin auton puskureihin.
Hulttio kuiskasi kesäilmaan, katsellessaan muorin hämmästyneitä ja aukinaisia silmiä:
--Elo ihmise hualines ja murheines...väliaikkast kaikki on vaan....
...jatkuu..Etsivä aina löytää....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti