 |
| Sirkus Sariola Salon markkinoilla 1959 |
------------------------------------------
Näin Kaisapastorska kirkastui villiintyneelle pesueelleen vuodenajoista riippumatta,vaikka kauppalan markkinat pidettin joka vuoden syys-lokakuun vaiheilla. Pappilan lapsilla oli lääniä kotonaan juosta aivan päästä huippaamiseen asti vuonna 1899 rakennetun 7-huoneisen lukaalin ympäri,koska huoneet oltiin rakennettu paksun keskihormin ympärille.
En ole varma siitä saiko elokuvaohjaaja Aarne Tarkas Kaisapastorskan lauseesta kipinän v.1966 Johan nyt on markkinat-filmin tekoon....mutta sillä ei ollut mitään tekemistä markkinoiden kanssa...
Markkinoita alunperin kutsuttiin silakkamarkkinoiksi sekä Piritan markkinoiksi,vaikkakin muualla sisämaassa silakkaa pidettiin kissankalana.
Rannikolla silakka kuului jokaiseen ruokapöytään paistettuna,halstrattuna sekä eri mausteilla pikkelsöityinä veneistä myydyistä silakkanelikoista.
Kalastajaveneitä oli saapunut jo satoja vuosia kauppalan sillankorvaan markkinoille ja jopa oikelle onkipaateille eli höyrylaivoille oli rakennettu omat laiturinsa vielä 1900-luvun alussa.
Teräksinen rautatiesilta oltiin rakennettu alemmaksi alajuoksulle vuosisadan vaihteessa ja se kääntösilta päästi höyrylaivat kiinnittymään aivan kauppatorin viereen.
 |
| 1928 Punaisten räjäyttämä rautatiesilta |
50-luvulla jokiuoman mutapohja oli ollut jatkuvassa nousussa ja joen maantiesillan sekä junasillan välin voisi kahlata melkein yli,vaikkei teko olisi ollut kovin suositeltavaa Farmoksen saippuatehtaan ja teurastamon yläjuoksulla päästäessä jätevedet vesiin.Kauppalan rantojen miehet kesäisin kyllä Vinetto-pullon hinnasta kahlasivat joen poikki suoraan läheisen Vilhonkadun Alkoon.
Jussi oli kyllä kerran melkein hukkumassa siinä jäteviemärin suulla,kun uskalikkona jokijäällä kävellessään pulskahti paskaveteen.Siskojen eräs tyttökaveri Holmaksen Sirkka oli saanut vedettyä märän ja haisevan pojan niskasta takaisin jäälle.
Eikä se ollut ensimmäinen kerta,milloin poika on paskasta pelastettu.
50-luvun alussa Jussi oli Kemiön Kiilan Ornäsin-lahden maatalon "monisylinterisessä meridiiselissä" eli monireikäisessä puuseess' tipahtanut emännän reiästä paskapatterin päälle ruumassa..
Äitipastorska oli pelastanut pojan ruumanluukusta ja tiskannut haisevan kersan rantavedessä.
Yllytyshulluna Jussin silloinkin piti istua aikuisten reiällä...siskojen yllyttäessä,että et uskalla...et uskalla!
Samalla tavalla hän oli nikkelimarkasta syönyt Pax-pastillirasiasta Maija-siskon tarjoamia lampaanpapanoita.
Ennen sotia markkinat pidettiin Eläintorilla suojeluskuntataloa ja silloista yhteiskoulua sekä Rauhalan hotelliravintolaa rajaavalla tontilla,mikä nykyään on Sibeliuspuisto. En usko,että Sibeliuksella ole mitään tekoa entisen kuraisen torin kanssa,missä syyssateella kirkkopatinat upposivat hevosenpaskan sekaiseen mutavelliin,josta näpeistä tippunutta viipurinrinkeliä kukaan,puhumattakaan kauppalan puluista sekä naurulokeista, ei käynyt kilpaa noukkimassa niinsanottuna ilmaispalana.
Ehkä 30-luvulla kauppalan pieni suuri mies Korppu-Vihtori olisi plokannut sen hevoselleen.
 |
| Korppu-Vihtori sekä Illusioni 20-luvun Eläintorilla. Hän oli oikealta nimeltään Frans Viktor Gallenius (1870-1930) joka myi tehtaalta tai leipomosta ostamiaan korppuja kauppalaa ymäröiviin lähikyliin ja jopa Turkuun.asti.Vihtori kantoi myytäviä korppujaan selässä kannettavasta tuohikontista. Turussa on näytteillä v. 1983 veistetty Korppu-Vihtorin patsas.Korppu.Vihtori-sanaa käytetään myös miehestä,joka asuu susiparina. |
---------------------------------------
(Lainaus kirjoituksestani Pettäjättären tie)
--Ja sitten uot paekalla ruokapöyvässä kello nelejältä..eekä sekunttija myöhässä..muuten tulloo tupenrapinat!
Jussin äiti huusi keittiönikkunasta papinpojalle,joka oli nostamassa jalkaansa isältään perimänsä mustan sotapyörän ookan yli.Pyöräänsä hän piti pappilan keittiön ikkunan alla rapattua kivijalkaa vasten nojaamassa ja iltaisin pappilan ja kanttorilan välisessä kellaripyörävajassa.
Hän oli fillaroinut koulusta kotiin kitisevin ja venynein ketjuin,jotka tarvitsivat kiristystä ja voitelua.
Kotimatka Alhaisten vanhasta puukoulusta,joka oltiin annettu yhteiskoulun käyttöön, ja mistä hänellä oli pelkkää alamäkeä Röykkälänmäkeä Salmen puusillan yli Rumpalinkadun pappilaan.
Sen alamäen hän ajoi hurjaa vauhtia matkien kauppalan nuoria Jawakuskeja,vaikka vanhan sotafillarin jarrut tuskin pitivät.
 |
| Vähäjoen pikkusilta |
Vanhan Eläintorin ja lyseon pihan kulmalla Jussi joutuikin lopulta jarruttelemaan oikein tosissaan väistääkseen kolmiomerkin takaa Raatihuoneenkadulta liukuvaa autoliikennettä.
Lyseon kulmalta olikin korttelinväli pappilaan ja sillä etapilla Jussi ehti vilkaista housutehtaan pihalle tukun nurkalta,miten firman autokuski ja tukun nokkamies Laakkion Jokke lastasi housulaatikoita Ford Thames-pakettiauton takaovista sisään.
--Pussipöksyi on taas menos Kuopijon Turol!
Jussi suhautti riisitautisten etuhampaidensa välistä,joutuen pyyhkimään sylkikuplia hihansuullaan suupielistä....
Housutehtaalta kuului erinomaista intervallista teollisuusompelukoneiden surrausta,housuprässäämön katolla seisovan peltisen piipun päästäessä valkoisia höyrypilviä pihariippakoivujen oksille.
Pöksytehtaan nurkat olivat hänelle tuttuja leikkipaikkoja,missä hän johtajan poikien kanssa kiipeili tukun vintille lukemaan vanhoja Seuroja sekä heidän pappansa Jalluja,Kalleja ja Coctaileja,jotka aiheuttivat Jussillekin omituista kovenemista molskihousun lahkeessa.
Pojat olivat hirnuneet papinpojalle,että " mela oli tullut molskihousuun..ja ettei ainaskaan pappilassa tartte eres pöksyi tärkätä,kun on tärkit omast takaa"..
Poikakolmikko oli juossut vintinrappuja alas kovalla kolinalla pihalle,mistä Jokke oli juuri lähtenyt Thamesilla pihasoraa kuopien,johtajan liivipuvussa haravoidessa lehtiharavalla renkaanjälkiä tasaiseksi.
Pyylevä ja ohuttukkainen johtaja yleensä aina aamutoimikseen lakaisi koko tehtaan Rumpalinkadun katuosuuden eräänlaisen isometrisenä jumppana lääkärin käskystä,koska kolestoriarvot olivat hypänneet yläpiikkiin.
Pari viikkoa aikaisemmin samalla nurkalla pojat olivat juosseet vintiltä nokitusten poliisilaitoksen etsivä Arskan kanssa. Kassakaappi oli varastettu tyhjäksi eikä tukun kanslististakaan oltu kuultu sen enempää.
Epäiltiin kavallusta.
Arska oli kuulustellut poikakolmikkoa yhtä kerrallaan tukun viereisen omenapuutarhan kiikussa.
Jussiltakin se oli viekkaasti tentannut valkeata kuulasta keltaisin hampain jyrsiessä aivan pojan nenän edessä.että Jussi pystyi laskemaan melkein kaikki ihohuokset etsivän kuumaisemaisessa kraaterinokassa.
--Ookkos nähny frouvakanslistii ton Jokken kans friiaamas tual tukun housupaalien välis..papinpoik?
--Voit kertoo mulle ihan suoraan..en mää muil kerro
Jussi oli kertonut etsivälle suoraan,koskei virkavallalle saanut valehdella:
--Ei se Suamisen frouva mitään Jokken kanss,mut ton johtajan kans ne joskus pussasivat tual johtajan huaneess...
--Me poikijen kans kerra kurkattii kanslian ovest ,kun kanslisti piikkikoroill seisos varppaillan niiren isän kaulas,ja pojat vaan nauroi,ett iskä ja frouva Suamalainen vaihtavat räkkää keskenäs..
--Koton niiden iskä ja äiti olivat useesti tapelleet jostan semmosest,ett kumpi rekijokilaisist mimmeist lopult perii tehtaan,kun iskä delaa järtslaakiin...
Pappilan pihaan kurvattuaan Jussi oli hakenut pyöräkellarista vaseliinipurkin,josta hän suklaapuikkotikulla levitteli rasvaa sotapyörän ketjuille kitinän positamiseksi.Ketjujen kiristämiseen hänellä ei ollut aikaa päättämällä polkea rauhallisemmin,ettei kettingit luiskahtaisi rattailta.
Monasti hän oli pudonnut seisaaltaan pyörän ookaputkelle ylämäissä,ketjujen pudottua pinnojen ja ketjusuojan väliin. Sellaista kipua hän ei munaskuissaan toivonut edes vihamiehilleen,pyörittyään vinkkelissä tienpenkalla koko tähtitaivaan vilkkuessa silmissä Venuksesta Uranukseen.
Pyörä olisi pitänyt panna selälleen seisomaan Lepper-nahkaistuin alassuin pihasoralle eikä hän muistanut,mihin isä oli piiloittanut sen fillarin monireikäavaimen,koska miestangossa roikkuva nahkainen kalukotelo oli tyhjä.Ehkä se oli pannut avaimen omaan Miele-moponsa kalupussiin,josta se melkein jokaisella avaimella sai moponsa ja kesämökin Aldell-perämoottorin mutterit ja pultinpäät pyöreiksi...
Torikadun puoleisessa makuuhuoneessaan hän oli heittänyt koulunahkasalkkunsa hetekan huovalle ja pannut läksykirjansa pinoon kirjoituspöydän kulmalle.
Läksyt saivat odottaa.
Tärkeimpänä tehtävänä tänään oli pyöräily kauppalan autoliikkeisiin vonkaamaan ilmaisia autoesitteitä sekä varaosaliikkeiden ja bensa-asemien tarroja... ja sitten torille tsiikaamaan Sirkus Sariolan telttojen pystytystä...mutta housutukun kanslistin katoaminen oli jäänyt askarruttamaan hänen mieltään,koska kirkkokonttorin Salli-kanslisti oli kerran lausunut,että johtajalla ja pöksytukun kanslistilla oli joku suhde..
Torilla
-----------------
Pappilan Jussi ja luokkakaveri Ylängön Erkki,Salon Seudun Sanomien eli Kunnanvaivaisen päätoimittajan poika ,nojailivat kauppatorilla polkupyöriinsä seuraamassa Sirkus Sariolan pääteltan keskitangon nostamista.
Jussilla oli isän vanha ja musta perinnöksi saatu sotapyörä,minkä ohjaustanko oli maalattu hopeisella Horna-kiuasmaalilla.
Erkillä eli Ekillä taas oli ihkauusi valkovihreä Pyrkijä,missä kaiken lisäksi oli vaihdekappa,Soliferin kromattu lamppu sekä dynamo.
Jussin pyörän ookaa oltiin kustomoitu vain muutamalla Esson,Castrolin ja Shellin tarralla vauhdin lisäämiseksi ja vaihteita oli yksi raskas,kun taas Ekillä oli 3 kappaletta kromatun ohjaustangon käsivaihdevalitsimessa.
Silti Eki ei ollut pärjännyt Jussille asemapuiston kuraisilla krossipoluilla vaihteillaan ja dynamoillaan,papinpojan voitettua vanhan kivisen sirpalesuojan ympäriajon kahdella kierroksella..
Eki kun oli pihi pyorästään eikä antanut kuraistaa sitä.
Ekin isän toimittama lehti oli kauppalan ainoa ja vähäsivuinen sanomalehti,jota ei edes toimitettu eikä painettu maanantaisin,koska silloin oli kaikkien lehtitoimittajien honkkelipäivä ja nytkin lauantai-iltana Jussin haettua kaveriaan torille,päätoimittajaisä ei ollut kotona,vaan kuulema viereisen Hotelli Salon kabinetissa liikemieselounaalla,mitä on jo kestänyt aamuyhdeksästä asti.
 |
| 1959 Salon markkinat |
 |
| 1959 Sirkus Sariola by Juhart |
Pojat päättivät tehdä muutaman rundin torin ja sirkusalueen ympäri ja kurkkia asuntovaunujen väleistä.minkälaista elämää sirkuslaiset viettivät ennen sunnuntaisia avajaisia.
Toripuiston laidalla vanhan soittolavan edessä seisoi sirkustirehtöörin lankkukylkinen Ford Country Squire-farmariauto ja sen perässä hohtavan kirkas alumiininen Airstream-asuntovaunu.
Samanlaisia asuntovaunuja Jussi oli vain nähnyt Fammu-tädin vintillä keltaisista National Geographic-lehdistä.
Amerikkalainen Willy Byam oli aloittanut jo 40-luvulla karavaanareiden kokoontumisajot ja-leirit eri puolilla Yhdysvaltoja.
Papinpojasta sellainen leireily olisi vasta poikaa jenkkiauton ratissa hohtava Airstream-perässä jossain Yellowstonen jättiläismäntymetsässä.
Toripuiston soittolavalla seisoi pari rantojen miestä kippaamassa denaturoitua spriitä kurkkuihinsa.
Pularit olivat heittäneet siisteinä puistomiehinä puolikkaan ranskanleivän soittolavan roskakoriin..
Poisheitto ei johtunut täysinäisestä vatsasta,vaan sitä oltiin käytetty spriin suodattamiseksi puhtaammaksi näköä haittaavista sivuaineista.
Toinen pulareista joikui lavalla näkymättömän mikrofonin ääressä,eleillen käsillään kuin rohkaisupaukut ottanut Suomen tanssilavojen kuningas, "laulava lihapulla" Olavi Virta..
Miehen spriinpuhdistama kultakurkku kähisi torille päin:
---"Ja kyllä liekki lämmittää!!"
Jussi oli kerran äidin lähettämänä mennyt ostamaan Leinon rautakaupan maalipuolelta tapettiliisteriä ja joutunut jäämään odottamaan vuoroaan tiskillä yhden tenulle haisevan rantojen miehen taakse.
Mies oli ostamassa litran pulloa denaturoitua spriitä eli tenua.
Tiskin takana oli silloin myyjänä neidoneleinen Asser,joka laukaisi tenun ostajalle ässiään suhautellen,että;
--"Tänää meill on penffelpakko!",tarkoittamalla sitä,ettei rautakaupat voi enää lain mukaan myydä talousspriitä kuin ammattikäyttäjille eli maalareille.
Spurgu oli rähissyt jotain vastaan,mutta ostanut taskusta löytyvillä kolikoilla tuuman pensselin, pistämällä sudin ylähuuleensa ja laukonut Asserille:
--Meinaak sää tehrä musta oikke pellen?
---Katos peilist omaa Shapliinin kuvaas oikke tarkast!
Asser oli nakellut niskojaan kuin ärtynyt maitokaupan myyjätär ja huutanut tiskin yli Jussille:
--Ja feuraava afiakaf...mitäf faif olla?
 |
| 1937.Soittolava Salon 50-vuotisjuhlissa. |
Vuoden 1960 Uudenvuoden yönä kauppalan sai kaupunkitittelin ja soittolavalle annettiin puoli vuotta armonaikaa.Se purettiin roskalaudoiksi sekä kaatopaikalle vietäväksi.
Laudat kipattiin lähimmälle kaatopaikalle Vuohensaaren tien päähän,missä paloi ikuinen tuli.
Alueelle myös kaadettiin muutakin kauppojen paperiroskaa kuorma-autojen ja traktorin peräkärryjen lavoilta.
Kaatopaikka oli suosittu pultsarien aarreaita ja sen ikuista tulta kutsuttiin Tuntemattoman pultsarin haudaksi.
 |
| Olavi Virta ja Jussi Salon torilla 1956.Juhart 2011. |
--------------------------------------------------------
 |
| Marlon.Jawasakin idoli.Juhart 2004 |
Markkinakojuja pystytettiin torilla ja helppoheikit purkivat pakettiaustoistaan nahkarukkasia,naisten vaaleanpunaisia aluspöksyjä sekä hongkongilaista rihkamaa pahvilaatikkokaupalla.Viipurinrinkelien ja paistetun makkaran tuoksut levisivät torin ylle huumaavina.
Jokasyksyinen keltamusta Suurarpa-EMW-kabrioletti seisoi torinkulmassa myymässä arpoja onnekkaille,jotka sattuman kaupalla saivat pikavoittoina kiliseviä herätyskelloja sekä itsestäänriisuutuvia pinuppikuulakyniä,kun vain käänsi kuulakärkipennan ylösalaisin.
Kukaan ei vielä ollut voittanut pääpalkintoa eli samaa EMW:tä,jonka Jussi oli nähnyt kauppaavan arpoja vuoden 1958 kesällä Kuopion torillakin.Auto oli 1952-mallinen eikä kellekään Onnetar ollut potkinut perään seitsemään vuoteen tai kukaan ei halunnut vastaanottaa päävoittoa auton itäsaksalaisen huonon maineen takia.
Huonoa mainetta lisäsi toisen eisenachilaisen autovalmistajan IFA-auto,jonka puukorinen ja pegamoidikatteinen F8-malli oli sotaaedeltäneen DKW:n kopio.DKW tuli sanoista Das Kleine Wunder eli pikkuihme
Jussista EMW:-kupeet ja avoautot se olivat komeita kaaroja...oikeita Das Auto'ja..
Autohan pohjautui yksiyhteen sotaaedeltävään BMW 327-malliin.
EMW-merkki (Eisenacher Motorenwerke) syntyi sodanjälkeisessä Itä-Saksassa BMW-n kopiona,kun iivanat raahasivat kaikki BMW-tehtaan koneet ja muotit rajan itäpuolelle.Aluksi autoja myytiin BMW-logolla,kunnes baijerilainen tehdas haastoi itäveljensä kansainväliseen kauppaoikeuteen.Itä-BMW muutti merkkinsä punavalkoiseksi sinivalkoisesta ja Baijerin B muuttui Eisenachin E:ksi.
Arpamyynnissä kilpaileva sotainvaliidien tukiarpajaisten lankkukylki-Moskvitshista torin soittolavan edustalla myytiin samoin onnea ,vaikkakin vanhemmalla markkinaväelle,jos joku unettomuudesta kärsivä tai töistä myöhästyvä varttuneempi henkilö sattuisi saamaan palkinnoksi peltisen herätysvekkarin.
 |
| 1952 EMW Cabriolet |
 |
| EMW-arpa-auto Kuopion torilla 1958.Juhart 1998. |
 |
| Lankkukylkinen arpamosse.Juhart 2000. |
Liukon barvuurikysymyksenä oli aina nakin tai lihapiiraan ostajalle alituisesti hymyileänä:
--Tuleeks sinappii kans?
Sinappihan oli ilmaista, ja kerran eräs vetku illan mahallisen kaljaa latkinut ostaja kysäisi Liukolta onko sinappi todella ilmaista.
Liukon nyökättyä mies pyysi kilon sinappia...pliis.
Nakkikioski joutui kerran liikenneonnettomuuteenkin yhden rekan työnnettyä sen rantatörmää alas Salonjokeen.,.
Pelastajia Liukolle ja nakkikipsalle löytyi paljon,nokkelimpien kerätessä ilmaisia keitettyjä nakkeja rantapenkalta.
 |
| Sillankulma v.1958.Liukon nakkikipsan paikkana oli lehtikioskin ja siltakaiteen välinen väli |
Talja nykynuorisolle merkitsee jotain eläimen karvaista nahkaa,mutta vuonna 1959 Talja eli Tapaturmantorjuntayhdistys järjesti kouluille liikenneviikon syyslukukaudella.
Kauppalassa Turuntiellä avattiin myöhemmin oikea Talja-ravintola,jota lyskan ja yhteiskoulun 18-vuotta täyttäneet abiturientit suosivat ns. "liikeenneravintolana". Taljan omistajana kylläkin oli eräs karjalaisrouva.
Jussi oli voittanut yhteiskoulussa liikenneviikkojulistekilpailun,kuvaamataidon opettajattaren pannessa ylpeänä pojan tekeleen koulun käytävävitriiniin näytteille.
Posteri kuvasi ankkaperhettä ylittämässä katua suojatiellä,jonka takana autoilijat hyvässä järjestyksessä saluteerasivat ankkalampia vaihtavia räpyläjalkaisia jalankulkijoita.
Koulussa oli aina aikamoinen tappelu siitä.kuka pääsisi viikoksi suojatiepoliisiksi,jolla oli valkoinen leveä rähinäremmi rinnuksellaan ja valkoiset liikennepoliisin hansikkaat.Koululiikennepoliisilla oli silloin kova status koulukavereiden keskuudessa..
Kansallisteatterissa v.2011 Vihan veljien esittämällä Koululiikennepoliisi-näytelmällä ei ole mitään tekemistä liikennekurin,.vaan koulukiusaamisen kanssa.
 |
| Taljan liikenneviikon julisteita syksyllä 1958 |
 |
| Torikadun ampumateltta ja Kortsu poikakavereineen plus Jawa 250cc.Juhart 2011. |
Jussi oli aina äitinsä opissa joutunut aviisista kantamaan teryleenipöksyntaskussaan ainakin yhtä paperinenälinaa,mikä ei tuntunut yhtään naiselliselta,jos nokka vuotaa..oli se äkillinen koivun siitepölyallergia taikka tykkimontussa seisominen tykinjohtajana harjoitusammunnoissa.
Kummastakin saa ilmaiset nokkanäytteet rinnukselle.
Jussi taas autohulluna vehkoi kaverilleen,joka etuvinkkeliin kumartuneena vuosi verta nenäliinatuppo otsallaan,että :
--Kuules Eki,että tossa Prairiessa on Fregaten kone ja että Fregate taas on isompi ja pulleampi Dauphine,mutta Dauphinessa on takamoottori ".
Eki voihkiessaan vastasi ,että Renaulteista hän tuntee vain "Ryppypepun" eli takamoottorisen Rellun ja hän kyllä tuntee ne peppuasiat paremmin,kun istuu melkein joka toinen lauantaiehtoo vaippaihottumaisen pikku-Ellin lastenpiikana.
Eki kyllä sisässään arvosti Jussia sotapyörällä polkevana autotietosankirjana,vaikkei pappilassa ollut muuta konetta kun kappalaisen Miele-mopedi.
Eikä myöskään Ylängön Asemakadun rappusten edessä päätoimittajaisä ollut ehtoisin puunaamassa uutta Opel Rekordia,mikä palveli kauppalassa melkein jokaisen keskiluokan perheenisän lompakon ja peniksen jatkeena.
Muuten ei ollut kukaan eikä mikään Rotary-klubilla, vapaamuurareiden loosheissa eikä Lions-veljien silmissä...
 |
| 1958 Opel Rekord Delivery |
Shaföörin ajamana hänet yleensä tuotiin kotiin jalattomana raskaiden lehtihaastattelujen jälkeen Osulan tai Tähkän ravintolan vinteiltä..Sanomalehden kuljettaja ylitöikseen talutti pomonsa Ylänköjen olohuoneen Asko-sohvalle nukkumaan prinssinuntaan litsinnapit auki illan viimeiseltä kusikourulta...paistomargariinifläkkisessä ja vaaleanpunaisessa aamutakissa ovella seisovan ja Monopol-konjakista hikkaavan Tellervon sanomatta mitään muovisen papiljotti-ja hiuspinnikypärän alta.
Ampumateltassa pojat seisoskelivat kurkkujaan kurotellen punavalkoraitaisen markiisikaton alla seuraamassa pienoiskiväärien paukkujen osumisia pahvisille tauluille.Ilmakiväärien kudit kilahtelivat toistamiseen maalipahvitaulujen peltisellä takalevyllä.
Heidän näkösektoriaan peitti tiivis nahkarotsinen muuri,mikä tuoksui Brylcreemiltä, Castrol-kaksitahtiöljyltä ja Wrigleyn piparminttupurkalta.
Rotsikundien välissä pillifarkkuisista ja angorapuseroisista pimuista huokui sekaan Pondsin meikkipohja, L'Aimantin kakkupuuteri pienellä kolinan ripauksella korvien takaa sekä Elizabeth Ardenin huulipunan pomelo.
Teinipimujen suusta purkanlässytyksen välistä mieroiltiin mon amiilla ja mon amoureilla,mitkä olivat ajan lukiolaistyttöjen mieli-ilmauksia lyhyellä ranskalla.
Teltan markiisikankaasta takaisin kaikuvat teinipimujen ranskalaiset "kesköseet" vaimenivat nahkarotsisten sorsanperälettien miesmäisiin Okei-laukaisuihin,kun joku kilautti pahvitauluun napakympin samaan aikaan, kun teltan edessä kaksijapuolikkaisen Jawa-kuskin koneen päräytti pari jälkipotkua,modarin pannessa rasvalettinsä päältä Okei-kypäräänsä bensatankin päälle.
Nahkarotsimuurin napakymppihurrauksista ja hutimokailuista kuului sekä haisi aina perään kirkas suomalainen norttikossuperkele.
 |
| Play it Again..Sam! by Juhart |
Pojat tiirasivat loistelammppujen häikäisystä kiiltävän pleksilasikuvun läpi uusia hittejä.
Viimeisimpiä hittejä olivat Put Your Head On My Shoulder,Take Me Along,Lipstick On My Collar sekä Sixteen Going On Seventeen...
Ainut suomalainen biisi oli käännös Put Your Head On My Shoulderista...Pääsi rinnalles painan,mikä kuulosti liian mössöltä poikien mielestä ja Eki pani viidenkymmenen pennin kolikon koneeseen painamalla G9:n..
Toosasta alkoi raikumaan Bill Haley and Cometsien See You later Alligator...
Nahkarotsimuurista irtaantui jukeboksin viereen angorapuseroinen teinityttölauma,joka heitti käsiveskansa sahanpurulattialle ja pienessä ringissä mimmit panivat lantionsa ja jalkansa käärmemäisesti kiemurtelemaan hitin rytmissä.
Vasta parin vuoden v.1961 päästä pimujen tanssityyli tulisi maailmalla suosioon twistinä.
Silloin lähitulevaisuudessa Jussi katselisi mustavalkotelevisiosta Nelsonin perhettä ja Rickyn sompaamaa upouutta Plymouth Furyä sekä Broderick Crawfordin Highway Patrolia Mainos-TV:stä Esson ja Bolinder-jääkaappimainosten katkomina.
Savikaupunkiinkin saatin muuten samanlainen Plymouth jo vuoden 1960 syksyllä,mutta farmarimalli Hautausliike Saustilan kylmäkuljetusautoksi.
Eki sanoi kaverilleen,että se jawakuski polkee käyntiin toista konetta,Karjalan Kalan lahnanmyyjää Kortsua teltan ja Axelssonin varaston välissä .
Paikka oli suosittu monelle markkinahuumaiselle parille ja kiinteistön talkkari joutui joka ilta ylitöikseen harjaamaan kuuppalapioonsa kymmeniä Venuksia sekä Amirosseja
Kerran talkkari oli käryttänyt yhden lemmenparin lauta-aidalta ja säikyttänyt ne pahemman kerran huomauttaessaan,että "sitä kallist gummitavaraa ei tarttis joka kerta heittää veks,vaan vierä Salon Kummikorjaamoon vulkanoitavaks."
 |
| Konsertti toripuiston soittolavalla.Juhart 2001. |
THE GREATEST SHOW ON EARTH?
------------------------------------------------
Eki oli pihkaantunut elokuvan trapetsitytöihin Hedi Lamariin ja Barbabra Huttoniin ja keräillyt salaa idoliensa kuvia Seura-lehdestä ja Elokuva-Aitasta vihkokansioonsa samalla lailla kuin Jussin siskot Taina Elgin ja Audrey Hepburnin kuvia.
Ekistä ei huokunut siitä huolimatta mitään naismaisia eikä hinttimäisiä erikoispiirteitä,ei edes aamukahvilla pikkurillin suorana sojottamista kupinkorvasta ulospäin. .Tyttömaailmassa hän ei olisi pärjännyt lainkaan toisella kierolla silmällään,mikä tiirasi itsepäisenä nokanvarteen vahvoista oikaisulaseista huolimatta.
Pappilan pihassa asui puolitoiminen talonmies ja sekatyömies Laine,jonka perheessä kasvoi kaksi punapäistä tytärtä Eija ja Elina. Jussi oli pihkassa pikkaisen punalettiseen Eijaan.Elinasta taas papinpoika ei välittänyt niin paljoa,koska tyttö katsoi molemmilla silmillään kieroon nokanvarteensa ja lisäksi puhui vahvalla savikauppalan murteella pahalla ärrävialla kuin müncheliläinen oluttuvan tarjoilija..
Tytärten isä lauloi kirkkokuorossa ja perheen elämäntyyli täydessä absolutismissa sekä kristillisessä hengessä oli hyveellisempää kuin monissa papinperheissä.
Laineen sedän oma kierosilmäinen katse kyllä sai silmäkosketuksessa vastapuolen arvailemaan,että tuijottiko hän suoraan silmiin vaiko olan yli Onni Ojan piirustusopaskirjan luonnoslehtiön häviävään horisonttipisteeseen.
Setä oli muuten ystävällinen ja miellyttävä sekä mukava kuin mikä muukin vanhempi pystykorva,mutta mihinkään ryyppyporukkaan häntä ei mielellään oltaisi hyväksytty,koska suomalainen jermu haluaa katsoa kaveriaan suoraan silmiin,kun muistellaan kovia paikkoja kannaksella.
Lisäksi Laineen papan soraärrällä ei pyydettäisi karhuviinaa ilman porukan höröttelyjä.
Pikkupoikana Jussi pelkäsi kauppalan torille saapunutta sirkusta ja tivolia.
Häntä ei saatu vängälläkään ulos pappilan kellarin puuliiteristä kuin vasta iltaruoalle,kun sirkuksen lipunmyyntivaunun katolle oli kiivennyt esiintymään pari mustaa ja puolipukeista zulua keihäät käsissä sekä yksi sotamaalattu ja puolelta päästä kalju sioux-inkkari.
Mustien miesten viidakkorumpujen kumina ja inkkarin sotakiljunta saivat pojan pötkimään piiloon.
Nyt isompana kollina hän ei ollut ulkoisesti moksiskaan moisesta.
Jussin sisälle oli pienempänä kasvanut jotain ksenofobiaa jo silloin,kun äiti oli uhkaillut mustalaisilla,jotka hänet veisivät mukanaan,jollei totellut ylempää keittiövaltaa..
Ulkolaispelostaan hän oli vasta päässyt naituaan tummatukkaisen kaunottaren suoraan persialaiselta torilta sekä myöhemmin toisen filippiiniläisestä barriofiestasta.
 |
| Kahlekuningas Sunelli Karl Hautamäen arkisto |
 |
| Giulietta Masina 1954 La Stradassa |
Hautamäkeä ei nyt näkynyt mailla eikä halmeilla ja pojat uskoivat muskelimiehen menneen torinvarren ravintola Aikalaan keräämään voimia huomiseen esitykseensä leveäharteisista pilsneripulloista.
Asuntovaunun edessä murisi ketjussa kiinni vasikan kokoinen musta ja vaahtosuinen rotweileri.
Kaverukset päättivät siirtyä edemmäs,kun rotweileri oli nykimässä itseään irti kahleista kavereiden pysähtyessä seuraamaan puisista lieriörenkaista rakennetun surmankirnun viereen.
Maan kuuluisin surmanajaja Onni Suuronen istui harallaan haalareissa lokasuojattoman ja jarruttoman moottoripyörän päällä.Modarin kaksitahtinen JAP-kone säkätti Suurosen kaasukahvan väännöllä kuin vihainen paarmaparvi.
Jussista pyörä näytti prikuulleen Halikonlahden jäärata-ajoissa kaahanneilta speedwaypyöriltä .
Ainoastaan renkaiden jääpiikit puuttuivat.
 |
| Jawa speedway bike |
 |
| Suurosen surmankirnu |
Pojat olivat kuulleet kauhutarinoista,miten surmanajajia oltiin viety ambulanssilla sairaalaan koneen pysähdettyä.Pyörä kuljettajineen oli pudonnut graviteettilain annettua periksi kuin hohtimet kaivoon.
Eki kertoi kuullensa jutusta,että Suuronen oli Italiassa Riminin sirkusfestivaaleilla juuri tällä tavalla pudonnut surmankinun ylälieriöltä alas maahan ja viety paikalliseen lasareettiin paikattavaksi.
Suuroselle oltiin takaraivoon pantu pianosaranainen hopeinen luukku murtuneen kallonpalan tilalle ja annettu föliin pieni hopeinen jakoavain,millä mies saisi kalibroida aivojaan,kun pään rattaiden pyörintä jumiintuu.
Eki vielä väitti,että juttu oli tosi kuin vesi.
Jussi penäsi vastaan,ettei Ylängön huushollissa tunneta muuta vettä kuin leijonaviskiin blandattu soodavesi ja vessanpytyn Teho-ylätankin voda.
 |
| Markkinanäkymää Torikadulta. Edessä Marttilan sedän 1948- mallinen Studebaker Champion.. Jussi oikealla tulossa maitokaupasta. ja Marttilan alsatialainen jyrsimässä soppaluuta. Juhart 2003 |
---------------------------------------------------
Markkinatarinoiden päätteeksi lainaan kertomustani Puusepänpoika- ja pappi-sarjastani kertomuksen,.....Sorokan sirkusta:
SOROKAN SIRKUSTA
------------------------------
 |
| Kersantti Henry Theel |
 |
| Henry Theel ja Toivo Kärki Yleisradiossa |
Kaukana etelässä Viipurinkin liepeillä sotilashuumorilla leukailtiin,että olisivat voineet vielä viedä mukanaan vedetkin kaivoista.
Kantakarjalaisia alkoi myös hiljalleen palaamaan asuinalueillensa ja seutujen venäläisasukkaat puolestaan oltiin pistetty internointileireille suuressa etnisessä puhdistushuumassa.
Sotilaspastori Anttikin oli joutunut seuramaan venäläisväestön kokoamista leireille kuin jyvien erottelemista akanoista, havahduttuaan että malmivaaralainen uskonpuhdistus oli mennyt lappalaisten poroerottelun tasolle.
Sodan polkiessa Karjalassa paikallaan,venäläiset keskittivät kaiken voimansa suuressa isänmaallisessa sodassaan fasismia vastaan ja rauhan puolustajina Stalingradin,Moskovan ja Leningradin puolustustaisteluihin.
Rintamaelämä suomalaisten puolella oli alkanut normalisoitumaan valloitetussa Vienan Karjalassa siviilimäiseksi pahkakuppipuhdetyötehtailuksi,yrttipuutarhojen tonkimiseksi ja yleiseksi vetelehtimiseksi..
Laiskuus oli iskenyt upseeristoonkin ja yksiköissä vaadittiin lisää viihdettä rintamamiehille.
Lomia annettiin yhä enemmän ja lomalta palaavien reput olivat pullollaan kippurahäntää,vaakunaa ja muuta vapaa-ajan virvokkeita juotavaksi ja kaupattavaksi.
Viihteeksi alettiin uudelle siirtomaa-alueelle tuomaan aivan Helsingistä asti ,mitä kuuluisat taiteilijat ja viihdemuusikot esittivät rintamamiesten koti-ikävän lisäämiseksi.
Pastori oli kuuntelemassa Vienameren helmen,Sorokan kaupungin torille pikaisesti talkoovoimin pystytetyn soittolavan äärellä laulajatarsopraano Hanna Granfeltin koloratuuriesitystä,missä taiteilija venytteli kaihoisasti lauluaan tupla-ajalle...."Jo kimmeltää kaukainen raaanta...ja koillisest aaaurinkooo nouseee....jaaa lihinnuhutnehelauuleeelee.."
 |
| Hanna Granfelt 20-luvulla |
Keväällä pastori oli käynyt Iisalmessa ja Mulanniemessä,missä Kaisa-rouva oli kertonut,että toukokuulla sitten menisi synnytyslaitokselle,Antin ollessa hyvillään,että nyt saataisiin papinsukuun oikea potra poika.
Palattuaan lyhyen lomansa jälkeen rintamalle hän oli saanut Kaisalta soiton yksikköönsä,että toukokuun 15. päivänä 1943 oli pappilaan syntyä putkahtanut punapäinen tytön mötökkä,joka synnytyslaitoksen puntarissa painoi 4.4. kiloa.Kaisa oli lisännyt,että Iisalmen rovasti Brofelt oli ristinyt tytön Riitaksi.
Sorokan sotilaskodissa pastori oli tarjonnut upseeritovereilleen Gold Leaf-varvastupakat,koskei tarjolla ollut sikaareja muualla kuin Helsingin mustassa pörssissä.
Lavalle astui kookas tummanpuhuva kersantti,jonka musta pomeranssitukka kiilsi kuin juuri tervatun savolaisveneen kylki.
Henry oli aito stadin kundi sekä Kinopalatsin entinen tambuurimajuri eli portieri.Hänen puolikimeä tenoriäänensä Antin mielestä ei sopinut moiseen isokokoisen karhun kroppaan,mutta schlagerin sanat veivät papin ajatukset uudelleen sinne Mulanniemen saunarannan ennustuspihlajaan.
Henry oli saapunut muiden viihdetaiteilijoiden kuten Juliska Kokan ja Pentti Viljasen kanssa viihdyttämään Sorokan sotamiehiä Äänislinnasta komealla vuoden 1937 Chrysler Royal-avoautolla,mikä heillä oli ollut lainassa Suomi-Filmin rekvisiittavarastosta.
Samalla autolla näyttelijät Tauno Palo ja Ansa Ikonen olivat keväällä jääneet Karhumäen lähellä kelirikkotiellä jumiin ja yltä päältä kuraantuneina auton työntämisestä pääsivät esiintymään rintamamiestilaisuuteen.
 |
| 1937 Chrysler-mallisto |
Sotamies sai katsojilta hurjemmat suosionosoitukset kuin oikea Henry,kunnes sotapoliisit taluttivat humalanvieraan sivummalle,pamputtamalla kilpalaulajan tajuttomuuden tilaan,mikä muutenkin oli lähellä mahallisesta Vaakunaviinaa...
Viimeisinä tajullisina sanoina mies korahteli..."Onko tämä unta vai Vaakunaviinaa?"...sammumalla kuin petromaksin liekki.
-------------------------------------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti