 |
| Nuori kyytiläinen Juhart 2012 |
Harjavallan akkavallassa
EVAKKOMATKA HARJAVALLAN RIKKIKYLÄÄN
Lemmen liekki kans' usjast sammuu,
rakkaus kauniski katoo pois,
Syömme sisuspuol' sillo sammuu,
ai ken ei rintansa riemuks' jois?
Liukas on maailman tie!
(Vallikorvan laulu)
Salon Seudun Osuuskaupan vaaleanvihreä Austin Loadstar-kuormuri jarrutti bussipysäkkilevennykselle harvan kuusimetsän reunaan,Jussin rakon melkein lauetessa paineesta.
Isä oli seuraillut pojan saksausta ja hermostunutta kannikoiden vaihtelua kuorma-auton kernisellä etupenkillä.
Jussi oli näytellyt kuitenkin kovaa juotuaan kaksi pulloa sitruunasoodaa eräällä raumalaisella kioskilla.
Kuormurikuskikin oli kesähelteessä nauttinut kipsan tiskillä janoonsa leveäharteisen Auran yhden tolpan pilsneripullon mainitsemalla pastorille jotain,että tälläkin oli kupla otsassa.
Savolaissyntyinen pastori ei joko tuntenut savilaaksokauppalaista käsitettä kusihädästä taikka ihan tahallaan kiusasi "kuplivaa" ajuria.
Isä oli käskenyt kuskia vain ajamaan eteenpäin samaa vauhtia ristijalkaisen poikansa sekä pilseniröyhtäyksiä tuulilasille päästävän ajomiehen pieneksi rangaistukseksi..
Kuormurikuskikin oli kesähelteessä nauttinut kipsan tiskillä janoonsa leveäharteisen Auran yhden tolpan pilsneripullon mainitsemalla pastorille jotain,että tälläkin oli kupla otsassa.
Savolaissyntyinen pastori ei joko tuntenut savilaaksokauppalaista käsitettä kusihädästä taikka ihan tahallaan kiusasi "kuplivaa" ajuria.
Isä oli käskenyt kuskia vain ajamaan eteenpäin samaa vauhtia ristijalkaisen poikansa sekä pilseniröyhtäyksiä tuulilasille päästävän ajomiehen pieneksi rangaistukseksi..
Lopulta isä pyysi kuljettajaa pysähtymään soratulle levennykselle ehdottaessaan lyhyttä tupakanmittaista taukoa omassa tupakannälässään..
Isä oli tarjonnut kuskille edvinlainemaisen khakipaitansa rintataskun läpän alta filtteritöntä pikku- Bostonia,mutta tämä kieltäytyi kunniasta,vetäisemällä kovan Fennialaatikon sarkapusakkansa rintataskusta esille.
Jussi oli Austinin jarrujen kiljahdettua seisomassa jo tien pientareella kastelemassa pölyistä ojakasvillisuutta,painamalla kiiltävää molskihousujen peräänsä Austinin kuumaa eturengasta vasten,kun isä löi häntä autonovella poskelle laskeutuessaan palava Boston pajuholkissa törrössä suun keskellä ojanreunalle.
--Ju----nalautoja saa...tavana.....Perk...järven asemalla!
Jussi oli kironnut Jumalaudan ja Perkeleen sijasta oven läimäyksestä,kusikaaren suihkiessa solkikengille pojan lopulta kaaduttua kuin lavalta pudotettu apulantasäkki rähmälleen penkereelle.
Tien vastapuolella osuuskaupan kuljettaja lorotteli pilsnerilastiaan mädän maitolavan puujaloille kuin puutarhaletkulla kukkia kastellen sivuun vasemmalle ja oikealle ,päästämällä sepaluksen napituksessa vielä kuraisen pierun ravistellessaan kannikoitaan työkansalle tutulla tavalla.
Isäpastori oli huutanut perään,että nyt oli tainnut valua kuskille ruokalusikallisen verran pierun mukana näytettä diagonaalihousun peräkiilalle.
Kuski oli huutanut peränytkäyksin takaisin,ettei siinä niin vähällä päästy,vaan vähintään parilla isolla tuopilla..
Tien vastapuolella osuuskaupan kuljettaja lorotteli pilsnerilastiaan mädän maitolavan puujaloille kuin puutarhaletkulla kukkia kastellen sivuun vasemmalle ja oikealle ,päästämällä sepaluksen napituksessa vielä kuraisen pierun ravistellessaan kannikoitaan työkansalle tutulla tavalla.
Isäpastori oli huutanut perään,että nyt oli tainnut valua kuskille ruokalusikallisen verran pierun mukana näytettä diagonaalihousun peräkiilalle.
Kuski oli huutanut peränytkäyksin takaisin,ettei siinä niin vähällä päästy,vaan vähintään parilla isolla tuopilla..
--Mittee sin siinä kuhunit polovillas kun mehemettiläänen rukkooksessa?
Isä kysäisi pojaltaan huvittuneena.
--Emmää mitään kuhni....vaan yritin kusta,ku sää törkkäsit mua ovell poskeen!
Jussi vihoitteli.
Isä oli ikuisena kielipoliisina mennyt korjaamaan,ettei herrasmiehet yleensä kuse vaan virtsaavat,jolloin Jussi oli kysäissyt näsäviisaana,voisiko herrasmiehet virtsata virstan päähän..
Isä oli käskenyt armeijan malliin poikaa pitämään murinat mahassaan..
Isä oli ikuisena kielipoliisina mennyt korjaamaan,ettei herrasmiehet yleensä kuse vaan virtsaavat,jolloin Jussi oli kysäissyt näsäviisaana,voisiko herrasmiehet virtsata virstan päähän..
Isä oli käskenyt armeijan malliin poikaa pitämään murinat mahassaan..
--Katoppahan poeka!
Isä huudahti bostonsavun keskeltä,osoittaessaan eternakellokädellään mustaa tienviittaa.
--Tuolla männikön keskellä seesoo Cedercreutzin museo!
--Ee uo ennee pitkä reissu sinne Harjavallan kirikolle.
--Ja sitten asetuttaan aloillemme pariksi vuojeksi.
--Toevottavasti se äeteesj ja siskosj ovat jo asettunna meijän uuteen kottiin,lähettyään meitä aekaesammin junalla muuttomatkalle ensin Porriin ja sieltä Satakunnan linijan onnikalla kirkonkyllään.
Jussia oli alkanut jo väsyttämään koko muuttomatka kohti tuntematonta.
Papinperhe oli nyt muuttamassa huushollia toista kertaa. Sodan päätyttyä isä oli palvellut Iisalmessa,Lapinlahdella ja muutamassa muussa ympäristöseurakunnassa vt-kappalaisena ja muuttanut äidin ja Iisalmessa syntyneen Riitan kanssa Viitasaarelle.
Siellä Anna-sisko ja Jussi olivat syntyneet parin luppovuoden välein pastorilan kirjahyllyn Avioliiton onni-kirjan rytmisysteemin mukaan.
Isä oli lukenut yhdyntäopasta yhtä sananmukaisesti kuin katkismusta alleviivaamalla monia kohtia opaksen sivuilta mustekynällä kysymyksillä Mitä se on?
Jussi oli löytänyt pehmeäkantisen opaskirjan kerran isän työhuoneen kirjahyllystä hebrealaisen tooralaatikon takaa ja ihmetellyt koko kirjasen omituisia räjähdyskuvia joistain elimistä,joita kuvattiin siittimeksi sekä emättimeksi..joilla oli jotain yhteyttä lastentekoon..
Hän kuitenkin täysin tietämättönä kaikenlaisista "ihmistöistä" ihmetteli alakoulukaveriensa ilkkumisia pelkän Jussi-etunimensäkin puolesta,että " Jussi Pussi puita nussi..pisti pilis lauran rakoon..ja sitten juoksi pili kipeenä pakoon.."...miksi jonkun Jussi-nimisen piti pissata johonkin lautatapuliin...Laurasta puhumattakaan..
Kirja pani ällöttämään häntä enemmän kuin Kallion lihakaupan tiskin lasivitriinissä voipaperin päällä makaava kasa sian keuhkoja,jota suavepäinen Kurtti verisessä valkotakissaan kehuskeli hyväksi koiranruoaksi...
Jussi oli löytänyt pehmeäkantisen opaskirjan kerran isän työhuoneen kirjahyllystä hebrealaisen tooralaatikon takaa ja ihmetellyt koko kirjasen omituisia räjähdyskuvia joistain elimistä,joita kuvattiin siittimeksi sekä emättimeksi..joilla oli jotain yhteyttä lastentekoon..
Hän kuitenkin täysin tietämättönä kaikenlaisista "ihmistöistä" ihmetteli alakoulukaveriensa ilkkumisia pelkän Jussi-etunimensäkin puolesta,että " Jussi Pussi puita nussi..pisti pilis lauran rakoon..ja sitten juoksi pili kipeenä pakoon.."...miksi jonkun Jussi-nimisen piti pissata johonkin lautatapuliin...Laurasta puhumattakaan..
Kirja pani ällöttämään häntä enemmän kuin Kallion lihakaupan tiskin lasivitriinissä voipaperin päällä makaava kasa sian keuhkoja,jota suavepäinen Kurtti verisessä valkotakissaan kehuskeli hyväksi koiranruoaksi...
Yhtä vähän Jussi tiesi sodasta,jonka päättymisestä Harjavaltaan muuttovuotena 1954 oli kulunut 10 vuotta.
Vuonna 1943 syntynyt isosisko Riitta oli nähnyt sotaa Iisalmessa pienen kilinjalkanahkaturkkinsa ja lastenvaunujen guttaperkkatuulilasin sisältä.
Anna ja Jussi eivät olleet nähneet sotaa...mitä nyt joku iivanan entinen Valpon vuokraama venäläinen pommikone jyrisi Keiteleen yllä etsimässä asekätkijöitä luupeillaan ja Zenith-kameroillaan. Isällä kyllä oli oikea saksalainen Rolleiflex-peiliheijastuskamera,mitä se aina roikotti kaulassaan ruskeassa nahkalaatikossa mahansa päällä,mutta sillä hän kertomuksensa mukaan ei koskaan olla otettu kuvan kuvaakaan iivanoista sota-aikana.
Sotilasastori Kivekkään kuoro Rukajärvellä 1942-44
Kenttäpappien kuoroharjoituksista rintamalta isällä oli kylläkin albumillinen kuvia.
Ei edes niiden rysvenäläisten vainajista,joita hän sotilaspastorina joutui sanitäärien kanssa keräämään JsP:lle ei-kenenkään-maalta.
Ei edes niiden rysvenäläisten vainajista,joita hän sotilaspastorina joutui sanitäärien kanssa keräämään JsP:lle ei-kenenkään-maalta.
Kaikki kolme sodan jaloissa syntynyttä papinlasta olivat kyllä nähneet vaate- sekä elintarvikepulaa sinisillä silmillään ja myös kulkutauteja,jokaisen saatua riisitaudin aliravitsemudesta sekä kurkkumädän jostain lentävästä basillista lounaisessa savikauppalassa..
Kauppalan kunnansairaalan kulkutautiosastolla Jussi oli juossut siskojensa kanssa potta päässä käytäviä pitkin,yhdenkään hoitajattaren saamatta vilkkaita papinkakaroita kiinni.
Se oli Jussin omaa kulkutautia levottomilla lapsenjaloillaan.
Joistain Helsingin Eläintarhanajoista hän oli kuullut ja nähnyt kuviakin ruskeaprinttisestä Suomenlehdestä vasta 50-luvun alussa..
Silloin Eltsussa oli nousemassa kuuluisa suomalainen kilpa-ajaja Curt Lincoln.joskin vielä ruotsinkielisellä salanimellä. Jussin punaisessa Maserati-kilpurissa oli harmaat hakkapeliitat allaan ja ne ne kuivuivat santalaatikon kilparadalla pienen peltisen Juan Manuel Fangion ohjaamana korpuiksi pula-aikaisina voikukkakumeina .
Syntymäpaikkanaan Jussi on koko elämänsä kirjoittanut kaikenlaisiin papereihin Viitasaaren,vaikka olisi mieluummin halunut syntyä naapurikauppalassa Konginkankaalla,mikä väärinpäin luettuna kuulosti aasialaiselta palmukylältä jossain Kiinan meren rannalla....SAGNAKNIGNOK.
Siamin ja nykyisen Taimaan pääkaupunkina oli kuuluisa BANGKOK,jonne hänen kaukokaipuun näivertämä mielensä usein halajoi.
Hän halusi olla Kuningas ja Minä-filmin ja vinosilmäiseksi kunkuksi meikattu venäläisemigrantti Yul Brynner ja lätkääntyä punapäiseen brittiläisopettajattareen Deborah Kerriin.
Hänhän oli ollut lätkässä omaan Alhaisten alakouluopettajaansa vaaleakutriseen Simolan Seijaan,jota johtajaopettaja Tamminen aina opettajahuoneessa kuulema tutki lähempää savuttavan biaripiipunvarren etäisyydeltä..
Hänhän oli ollut lätkässä omaan Alhaisten alakouluopettajaansa vaaleakutriseen Simolan Seijaan,jota johtajaopettaja Tamminen aina opettajahuoneessa kuulema tutki lähempää savuttavan biaripiipunvarren etäisyydeltä..
 |
| Viitasaaren kitkko |
 |
| Enkelikiiltokuva-arkki |
Enkelit pojalle olivat satuolentoja,joidenka hartioista oli kasvaneet ulos siivet ja joidenka päistä roikkuivat pitkät piippausraudoilla kärvennetyt kikkarakultakutrit kuin Shirley Templellä.
Lintuolioina niiden valkoisista mekonperistä ei silti pilkottanut edes pyrstönpätkääkään...ei sitten sulkaakaan.
Ihmislintujen sukupuolista ei voinut lähteä arvailemaan....mutta niiden leuoissa ei kasvanut partakarvan karvaakaan kuin muiden biblian apostolien ja profeettojen kasvoilla.
Helsingin Sanomien pilapiirtäjä Kari Suomalainen oli kuvannut kerran yhden maalaisseurakunnan enkelialttaritaulua katsovaa pikkupoikaa,joka isälleen oli lausunut näkemästään:
--Kato isä,miten peekeleen iso mehto!
Lintuolioina niiden valkoisista mekonperistä ei silti pilkottanut edes pyrstönpätkääkään...ei sitten sulkaakaan.
Ihmislintujen sukupuolista ei voinut lähteä arvailemaan....mutta niiden leuoissa ei kasvanut partakarvan karvaakaan kuin muiden biblian apostolien ja profeettojen kasvoilla.
Helsingin Sanomien pilapiirtäjä Kari Suomalainen oli kuvannut kerran yhden maalaisseurakunnan enkelialttaritaulua katsovaa pikkupoikaa,joka isälleen oli lausunut näkemästään:
--Kato isä,miten peekeleen iso mehto!
Jussia oltiin peloiteltu kaikilla muunlaisillakin valkopartaisten Raamutunkuvilla,kuten Mooseksen risuparralla sekä Ukko-Jumalan nyrkillä,joka oli pistänyt kaikkien aikojen alussa pilvenlohkosta heristimisensä lakanakankaisesta hihansuusta ulos ja uhkaillut rankaista kaikkia luomiaan syntisiä ihmisiä tulikivillä.salamoilla sekä ukkosilla..
Suomusjärven Enäjärven Katavasaaren kesämökillä aina ukkosen jyrähdellessä ja pojan laskiessa verannan pöydän alla piilossa kuinka monen kilometrin päässä ukkonen vielä on..yksi..kaksi..kolme..neljä..--viiden kilsan päässä seuraavan salaman räsäyksestä Jussin äiti levollisena kiikkustuolista Kotiliesi-lehden luvusta oli lausunut:
--Noh..se taevaan isäesj se rankasoo sinua tuolla jyrinälläenj kaikkien muanpiällä syntyneijen immeisten tuoreitten syntien piälle!
Satujen ja Raamatun kirjoitukset menivät Jussilta satuina.
Kaloista Raamattu puhui useasti pappien suilla saarnapöntöistä ja niin myös kaikki satusedät ja -tädit kirjoissaan.
Parilla kalalla ja setsuurilimpulla Jeesuskin ravitsi koko Juudean nälkää näkevän kansankin..
Pietarin Genesaretin järven kalansaaliissa verkoista ei koskaan löytynyt valasta,vaikka muissa taruissa mm. Joonaksen soi valas sekä Pinocchion puuseppäisän Giuseppenkin.
Eräässä stoorissa kuvattiin myös isoa valasta...Moby Dick'ia,joka särki voimillaan isoja purjelaivojakin.
Grimmin veljesten makaabereja satuolentoja Jussi pelkäsi samoin kuin Suomen satusedän Sakari Topeliuksen Välskärin kertomusten noitahahmoa Mustaa Jaanaa..
Kauppalan laihaa ja lihavaa passipoliisikonstaapeliparia hän pelkäsi Grimmin veljeksinä.
Turuntien Fribergin Esso taasen mainosti lentävällä,punaisella Pegasus-hevosella Mobiloil-tuotteita.
Söiväkövät ne kentaurit heinää ja kauraa...vai possunkylkeä hevosihmisinä?
Tai miten ne tekivät tarpeensa ravintolan pissakourulla...vai annettinko poliisilaitokselta niille lupa kusta ja paskantaa kadulle kuin kauppalan ruumantyhjentäjän Paska-Paavon Ponu?
Kentaureilla kai kehitettiin lapsen mielikuvitusta.
Pegasuksesta kyllä löytyi Oka-kahvipöönäpaketista espanjalainen kilpa-autoversio Pegaso,minkä Jussi liimasi keräilyalbumiinsa.Silläkin oli perässään pienet siiventyngät.
Jussin mielikuvituksen sekaan ei mahtunut lisäksi ,että eräs Ikarus lensi aurinkoon vahasiivillä ja niiden sulaessa putosi jonnekin tyhjiöön..
Eivät ne ilmavoimien Wihuri-koneetkaan pysyneet ilmassa edes talvipakkasissakaan,vaikka niissä oli alumiinipeltiset siivet.
Yhden Unkarissa tehdyn Ikarus-bussin Jussi oli nähnyt Helsingissä vuoden 1952 olympialaiskesänä...ja niissä taisi olla ihan takamoottori kuin Volkswagenissa....
Yhden Unkarissa tehdyn Ikarus-bussin Jussi oli nähnyt Helsingissä vuoden 1952 olympialaiskesänä...ja niissä taisi olla ihan takamoottori kuin Volkswagenissa....
Harjavaltaan menevän tien varressa Jussi näki harakoiden lentävän kuivuneiden mäntyjen oksilta kuin kaasutinvikaiset Wihurit..sellaisissa pyräyksissä ylös ja alas ,miten kaikki pyryharakat aina lentävät.
Äitipastorskakin äkeissään aina kutsui pappilan kakaroita pyryharakoiksi,kun yksikään ei osannut pysyä paikallaan edes pientä silmänräpäystä..
Toisena terminään äiti haukkui lapsiaan seinästä repäistyinä..
Seinästä repäistyt pyryharakat...!
Oltiin saapumassa isän uuteen komentopaikkaan,kun tuomiokapitulilta oli tullut käsky papinperheelle muuttaa uusille koetuksille Egyptinkorpeen.Isän piti näinä evakkovuosina valmistautua pastoraalitutkintoon.
 |
| Haavioiden kirkkoherrapariskunta |
Edessä oli toinen luokka alakoulussa ja kuulema koulumatkakin tulisi pitenemään viidellä kilsalla.
Cedercreutzin museon tienhaarasta länteenpäin parin kilometrin päässä isä viittoili innoissaan tien kummallekin puolelle.
--Tuossa oekeella on kirkkoherra Huavijon pappila ja tuossa vasemmalla vastapiätä sinnuenj uusi opinahjosj..,,ja tuolla kaaempana seisoo piirisaeraala ja sen takana harjun kylyjessä hyppyrmäkij..
Piirisairaalan Jussi muisti olevan kotikauppalan lähelläkin jossain Vaskiontien varressa. Linja-autoasemalla hän aina bongasi piirisairaalan Bedford-onnikan,jota ajoi laihanlainen kuski,jonka puheet ja teot lähentelivät mielisairaalan potilaiden käyttäytymistä. Sanotaan,että seura tekee kaltaisekseen..
Kerran Jussi oli äitinsä kanssa mennyt sairaalan bussilla tapaamaan tämän iisalmelaista nuoruudentuttuaan ja Halikon kirkkoherran rouvaa kirkonkylän pappilaan. Elettiin keskitalvea ja kovassa lumimyräkässä Toijalanmäen alla kuljettaja oli pysähtynyt ottamaan pysäkiltä viittoilevaa matkustajaa..
Kuljettaja kampesi kahvasta oven auki..odotteli ja odotteli viitisen minuuttia..kunnes viimassa lumi alkoi täyttämään portaatkin,matkustajien hytistellessä pakkasviimasta sisällä..
Lopulta kuljettaja sulki oven ,kun kukaan ei astunut sisään tokaisemalla:
--No voi perkalan perkala,se oliskin perkala havuinen aurausmerkki,joka viittos..perkala!
Cedercreutzin museon tienhaarasta länteenpäin parin kilometrin päässä isä viittoili innoissaan tien kummallekin puolelle.
--Tuossa oekeella on kirkkoherra Huavijon pappila ja tuossa vasemmalla vastapiätä sinnuenj uusi opinahjosj..,,ja tuolla kaaempana seisoo piirisaeraala ja sen takana harjun kylyjessä hyppyrmäkij..
Piirisairaalan Jussi muisti olevan kotikauppalan lähelläkin jossain Vaskiontien varressa. Linja-autoasemalla hän aina bongasi piirisairaalan Bedford-onnikan,jota ajoi laihanlainen kuski,jonka puheet ja teot lähentelivät mielisairaalan potilaiden käyttäytymistä. Sanotaan,että seura tekee kaltaisekseen..
 |
| 1948 Bedford-onnikka |
Kuljettaja kampesi kahvasta oven auki..odotteli ja odotteli viitisen minuuttia..kunnes viimassa lumi alkoi täyttämään portaatkin,matkustajien hytistellessä pakkasviimasta sisällä..
Lopulta kuljettaja sulki oven ,kun kukaan ei astunut sisään tokaisemalla:
--No voi perkalan perkala,se oliskin perkala havuinen aurausmerkki,joka viittos..perkala!
 |
| Amal Gabdel Nasser |
Maasta Jussi tiesi uskonnontunneilta sen verran,että Mooses oli paennut sieltä valitun kansansa kanssa ja päätynyt harhailemaan erämaahan 40 vuodeksi.
Siitä ei olisi tullut partiolaista huonona suunnistajana!
Sitten se Nasser uhosi sitä Mooseksen valittua kansaa vastaan venäläisin panssarein ja Mig-hävittäjin,lupaamalla ottaa niiltä takaisin valtaamansa erämaan.
Kuka tervejärkinen sellaista valtavaa santamäärää haluaisi takaisin?
Isän pappina ja partiolaisena piti varmasti tietää,ettei erämaahan noin vain mennä ilman karttoja eikä Suunto-kompasseja ja silti juutalaiset pitävät yhtä eksynyttä partaniekkaa uskonsa perustajana sekä johtajana.
Sitten Mooses oli vielä puhunut siellä arolla jollekin palavalle puskalle tai se puska oli aluksi puhutellut sitä.
Ja sitten koko 40 vuotta sen kansa joutui keksimään aina uudempia mannareseptejä,kun Herra oli luvannut safkaksi taivaasta vain mannaa.
Jussista äidin köksäämä mannapuuro oli paljon parempaa kuin Elovena-kaurapuuro,mutta kyllä pitemmän päälle sellainen mannapuuron syöminen maistuisi ällöltä.
Cecil B deMillen suurelokuvassa Charlton Heston Mooseksena oli halkaissut matkasauvallaan Punaisen merenkin ja julistanut vuoren kyljessä kaikki 10 kivitauluihin hebreaksi piikattua käskyä.
Yksi Jussin kavereista Bio-Salon etupenkillä filmiä katsellessaan oli kertonut,että Mooseksella oli ollut alunperin 11 käskyä,mutta tiputti sen yhdennentoista kivitaulun maahan ja se meni säpäleiksi..."Tässä minulla on 11 käskyä...ooops!--eikun 10 käskyä!"
Isompana Rumpalinkadun Jussi-poikana hän oli kirjoittanut Mooseksen vaelluksesta erämaassa seuraavan kertomuksen..
Alussa oli..
Kirkollisissa piireissä ollaan jo aikojen alusta väitelty siitä, kuka mahdollisesti olisi keksinyt ja kirjoittanut Raamatun.
Teologit ovat väitelleet asiasta satoja vuosia siitä oliko kreikkalainen Septuaginta käännetty suoraan arameasta vaiko hebreasta sanamukaisesti ilman väärin tulkitsemisia ja miksi kaikki eri kirkkokunnat tulkitsevat silti Herran Sanaa eri tavoin.Useat tulkitsevat sitä pieteettisen pikkutarkasti uskomalla,että vain valitut Raamatun lukijat pääsisivät paratiisiin ja toiset kirkkokunnat ovat keksineet siitä omia versioitaan omien kirkollistaloudellisten päämääriensä saavuttamiseksi.
Voidaan myös väittää eräänä uskonasiana,että Luomiskirja sekä koko Vanha Testamentti oltaisiin koottu erilaisista kansantaruista kansien väliin jonkinlaisena palestiinalaisena Kalevalan tapaisena kansaneepoksena Pyhältä maalta.
Jeesushan ei ollut itse kirjoittanut Uutta Testamenttia eikä Muhammed Koraania,väittää Haifan teologistekninen tutkimuslaitos.
Instituutissa oltiin ajettu asiasta tietokoneella viiden vuoden tutkimusohjelma.
Tutkimusryhmän johtaja oli kuvaillut tutkimuslöytöjä tarkastellessan,että Luomiskirjan oli kirjoittanut vain yksi ihmiskäsi ja että löytö oli havaittu pieneksi atomipommiksi,mikä pistäisi jopa DaVincin koodin pikkuisiksi atomihiukkasiksi.
Analyysi kumosi vanhan raamatullisteologisen teorian,että Luomiskirja olisi kasvanut satoja vuosia vanhoista kansantaruista aivan Daavidin ajoista alkaen.
Kuka mahdollisesti olisi voinut olla sen kirjoittaja?
Tutkimusryhmän johtajana toiminut professori vakuutti,ettei kirjoittaja voinut olla kukaan muu kuin yksi kirjailijanalku...vahvimpana ehdokkaana Mooses.
Erämaa elää
----------------------------------------
Mooses pyyhki hihaansa parrastaan mannan rämmäleitä katsellessaan synkkänä loputtomia hiekkadyynejä erämaassa.
--Neljäkymmentä vuotta...!
Hän mutisi partaansa.
---Tätä samaa autiomaata!
--Tässä ollaan oltu kaiken tyhjyyden keskellä!
--Mistä kummasta olin saanutkaan moisen hullun idean?
--Kuka sellaista olisi pystynyt ennakoimaan! ?
Aaron-veli lausui.
--Mitä me oltaisiin tiedetty erämaasta?
--Oltiinpa oikeita tutkimusmatkailijoita!
--Mehän oltiin rakennusalalla ja pyramiideista me tiedettiin kaiken!
--Ja tienteosta!
Mooses lisäsi.
--Siitä me tiedettiin kaikki!
--Jos joku halusi itselleen sfinksin,niin pystyin paikalla kirjoittamaan hieroglyyfeillä papyrustarjouksenkin!
Aaron lisäsi.
--Tämä erämaa....
--Kun lähdettiin tälle reissulle Kairosta,me ajateltiin kävelevämme vain muutaman kilometrin ja buukkaamaan johonkin erämaamotelliin.
--Siinä kaikki!
--Mehän itse oltiin keksitty se motelli-nimikin,kun nuubialaiset turistit tarvitsivat yösijaa pitkien taipaleittensa leporasteiksi sellaisia maantiehotelleja.
--Motelli....muulihotelli.
--Itse henkilökohtaisesti olisin toivonut pääseväni Amerikkaan.
Mooses vastasi.
--Mikäs se pirun Amerikka sitten on?
Aaron kysäisi veljeään vilkaisemalla.
--Olin kuullut siitä Aleksandrian satamassa eräältä viikinkikapteenilta ...Leifiltä,että siellä Amerikassa on tosivaltavia tsenssejä etenkin rakennusalalla.
Mooses selitti.
--Siellä pääsee panemaan kultaa liiveihin.
--Tiedetäänkös siellä mitään pyramiideistä?
Aaron kysäisi.
--No..tiettyhän siellä tiedetään..senkin ääliö!
--Rakennusalalla joka maassa tiedetään pyramiideistä!
--Kait siellä Amerikassakin kuollaan!
Aaron noukki kiven päältä MacMoses-mannalounasrovikon puhaltamalla punaista erämaahiekkaa sen päältä.
Pureskellessaan safkaansa Aaron ajatteli ääneen:
--Kukas muu sinulle oli kertonut sen Leifin lisäksi siitä Amerikasta?
--Kuulin siitä yhdeltä pensaalta.
Mooses vastasi.
Mannaansa melkein tukehtuessaan Aaron sai veljeltään selkäänsä lujan kämmennen läimäyksen..
--Pensaalta?
Aaron huudahti ,mannanpriiskuloiden lentäessä dyynille.
--Me ollaan harhailtu erämaassa 40 vuotta ja sitten joku puska kertoo sinulle joistain tsensseistä rakennusalalta Amerikasta?
--Kuka pyytäisi neuvoja ammattiasioista joltain istutukselta?
--Mikä sinut sai uskomaan,että se puska edes puhui totta?
--Se oli palava pensas!
Mooses lisäsi.
--Miten se pensas olisi voinut olla viisaampi ellen olisi uskonut sitä?
Aaron alkoi katsella veljensä olan yli alhaalla sijaitsevaa kuivaa joenpohjaa..wadia,missä 40.000:ta ihmistä puuhaili loputtomien uusien mannareseptien valmistamisessa.
--Kun nuo tuolla alhaalla saavat kuulla,minkä takia sinä raahasit ne tänne wadiin pelkän yhden puskan kehottamana,niin hyvä veli..sinä olet kuollutta pässinlihaa!
--Mooses kohautti hartioitaan:
--Kukaan ei vääntänyt niitä pakolla kädestä lähtemään?
--Ne olivat kurkkuunsa täynnä egyptiläisten palveluksessa duunaamisesta ja halusivat aloittaa omaa bisnestä jossain muualla.
--Ne lähti mukaan ihan omasta vapaasta tahdostaan...joten minusta yritetään tehdä syypää kaikkeen!?
--Niin...ja taisit unohtaa ne kaikki kuolemantaudit,rutot ja heinäsirkkapilvetkin?
--Olivatko nekin minun syytäni?
--Älähän nyt kiihdy?
Aaron lepytteli.
--Yleensä rupisammakoita alkaa tippumaan ihmisten päälle taivaalta,kun päätetään lähteä kotinurkista veks...
Mooses huokasi raskaasti.
--Ja sitten jokaisen kroppaan alkaa nousemaan mätäpaiseita,jos panee talonsa myyntiin asuntomarkkinoille ja sitten kaikki esikoislapset alkavat kuolla kuin kärpäset ,kun havaitaan,ettei se uusi paikka ollutkaan niin sopiva lasten kasvattamiseksi.
---Kukas se nyt kinastelee?
Aaron kysäisi.
--Minä vain kauheasti ihmettelen,mikä oli syynä,että kaikki oikein meni tähän hanttiin?
--Sanon vain yhden sanan....
Mooses vastasi nyökäten:
--Katkaravut!
--Ne on niitä itikoita,mitä egyptiläiset syövät...usko taikka älä..
--Ihmekös,että saavat mätäpäiseita ja että niiden lapset kuolevat!?
--Kun normaali ihminen näkee katkaravun,niin hän tallaa sen kuoliaaksi sandaalinsa alle.
--Egyptiläiset sen sijaan panevat sen paistinpannulle.
--Tulee vielä aika,jolloin alan kirjoittamaan kirjaa sellaisista rehuista ja elukoista,joita ei saisi lainkaan pistää poskeensa.
--Siitä takuulla tulisi menestyskirja.
--Se ei kyllä todista mitään raekuuroista!
Aaron pisti vastaan.
Mooses selitti:
--Jos ne olisivat vain pysyneet sisällä kuten me,niin niille ei olisi käynyt niin hullusti.
--Siinä kävi justiinsa ihan niin,kun niiden piti olla ulkona etsimässä niitä katkarapuja.
--Kumartua nyt sillä lailla lätäkön ylle etsimään jotain herkullista itikkaa ja sitten...BANG!
--Raekivi päähän!
--Vaihtoehtoisesti!
Sanoi ääni yhtäkkiä jostain tyhjästä.
--Kivi!
Veljekset katsoivat taivaalle aivan ymmällään,kun yhden kaktuksen takaa astui esille kolme miestä,joiden leuat näyttivät työntyneen eteen,silmät kaventuneina viiruiksi ja käsivarsien sinisten suonien pullistuneen pitkiksi iilimadoiksi.
Niiden jännittyneet käsivarsilihakset haiskahtivat aroilmassa adrenaliinihieltä.
--Mitäs täällä leuotaan jostain puskasta?
Kookkain miehistä kysäisi nälvien.
--Minä olin ennen duunissa Aleksandrian satamakaijalla ahtaajien mestarina.
Toinen isompi mies lisäsi:
--Ja liksakin oli hyvä sekä eläke-edutkin reilassa.
--Nyt ollaan oltu täällä arolla 40 vuotta jonkun puskan takia?!
--Korjaus edelliseen!
Sanoi kolmas iso lihaskimppu.
--Syy siihen,miksi ollaan norkoiltu täällä arolla 40 vuotta,johtuu yhdestä partasuisesta terminaalihullusta.
--Näyttä sillä olleen aika pitkä vapaakävelyreissu Kairon lataamosta.
--Minä en tiennytkään,että hulluus olisi joku kuolemantauti!
Kolmas mies lisäsi.
--Joskus!
Ensimmäinen kookkain mies sanoi.
--Siihen tarvitaan pikkaisen jelppiä..kivenmurikalla..
ODOTTAKAAPAS!
Mooses huudahti.
Te luulette,että kysessä oli ihan tavallinen pensas!
Hah...se oli jumala!
Kaikki kolme isoa miestä epäröivät hetken.
--Jumala!?
Kookkain mies mutisi:
--Millaisella jumalalla kasvaa lehtiä kropassa!?
--Hän ei aina ilmesty pensaana!
Mooses selvitti.
--Joskus hän ilmestyy tulipatsaana ja sitten toisena päivänä pilvenä!
--Pilvenä?!
---Tai tuolina ja vaikka sandaalina..
--Riippuu asianhaaroista.
Mooses vastasi kostutellessaan kielellään arotuulen kuivattamia huuliaan.
--Katsokaa,jollette usko minua,että mitä bisnestä sillä oli Punaisella Merellä..?!
--Tarkoitatte kai sitä,että päiväntasaajalta sisään Punaiselle Merelle virtaava vesi liikkui vasten pohjavirtauksia,mikä taas johtui siitä,että vuoroveden massa sattui olemaan suurempi kuin meren virran massa,mikä sai aikaan jyrkän veden pinnan laskeutumisen?!
Kookkain mies huudahti.
--Taikauskoisten pakanoiden höpötystä!
Mooses kivahti.
--Se oli Jumala,joka johdatti luvattua kansaansa ja myös Hän antoi meille sen mannankin.
--Mitäs siihen sanoisitte?
--No..ei paljoakaan!
Keskimmäinen kookas mies vastasi.
---Voisikos Hän antaa meille kunnon lampaankyljyksen?
--Kyljyksessä ei ole muuta kuin vaarallista kolesterolia.
Mooses näpäytti takaisin.
--Luulettekos te epäilevät tuomaat,että Hän haluaisi antaa meille sydäntaudin?
--Tämä on kuulkaa älykäs jumala..uskokaa pois!
--Miehet katselivat toisiinsa ja laskivat kouristaan kivenmurikat santaan.
--Mikäs sen nimi sitten oli?
Kookkain uteli.
--Hänen nimensä on......
Mooses vastasi keskeyttämällä lauseensa.
Hänen kulmakarvansa rypistyivät.
--Hänen nimensä on......
Hänen kulmakarvansa suoristuivat.
--Sanassahan sanotaan,ettei turhaan saisi lausua Hänen nimeään.
--Se antaa teille kuvan siitä kuinka voimakas ja suuri Hän oikeastaan on.
--Hei kaverit...kopatkaas kivet kouriinne?
Kookkain kehotti.
--Asian toiselta kantilta katsottuna....
Mooses pani nopeasti väliin.
---On erikoistapauksia..
--Ei se niin kipeätä tee kertoa teille...Hänen nimensä on Jehova.
--Jotkut kutsuu Häntä myös Jahveksi.
Kookkain mies tuijotti Moosesta.
--Millainen nimi se sitten oikeen on?
Tämä kääntyi kaveriensa puoleen.
--Kuulostaako se niinkuin paljon jumalaiselta?
--Jaakoppi minusta olisi parempi ja miehekkäämpi nimi.
Keskimmäinen mies vastasi.
--Jaakoppiin voisi luottaa..ja jopa Samueliinkin.
--Minkälaisia ihmisiä te oikeen luulette olevanne?
Mooses kysäisi itsetuntonsa hiljalleen voimistuttua.
--Hän pystyi laskemaan ruttotauditkin epäuskoisten niskaan.
--Hän pystyi avaamaan teille Punaisen Merenkin.
--Hän yhtä hyvin voisi tuoda teille ruokakaupan tilauksetkin ovelle tai tyhjentää teidän roska-astianne..
--Ja te kysytte halveksien Hänen nimeänsä?
--Kuulkaapas...minä..----
--Mitäs sitten niistä ruttotaudeista?
Toinen mies kysäisi.
--Itse juuri kerroitte,että ne syö katkarapuja.
--Itse kuulin sen paljailla korvillani.
--Ahaa...mutta kuka kielsi meiltä katkarapujen syönnin?
Mooses älähti.
--Minua inhottaa niiden kintut!
Kookkain mies sanoi.
--Ja minua niiden tappien päässä tuijottavat silmät!
Keskimmäinen lisäsi.
..Ja minua ällöttää se,että niistä kädet haisevat alapesulta!
Kolmas mies jatkoi.
--Se on Jehova!!
Mooses huusi.
--Siitä on kirjoitettu yhteen kirjaan!
--Kirjaan ja kirjaan...mihin kirjaan!?
Kolmas mies uteli.
--Mitäs nyt yhdestä kirjasta!
Mooses huusi ärsyyntyneenä.
--Keitä te luulette olevanne,kun yhtäkkiä haluatte tietää kaiken?
--Mitä teiltä vaaditaan on...että uskotte!
--Näin yleensä on asia jumalten kanssa ja minäpä kerron teille jotakin....
--Asian ytimenä on,että kenet hän valitsi ensimmäisenä juttukaverikseen...
Kolme miestä jäi harkitsemaan toviksi.
Aaron katseli vavisten horisonttiin toivoessaan voivansa vaikka rukoilla.
--Okei...!
Kolmas mies sanoi.
--Oletetaan sitten,että me sulatettaisiin ne kaikki rutot,meret ja kaikki muut.....mutta kertokaapas minulle,millä ihmeellä Hän sitten valitsi meidät telttailemaan tänne arolle sellaisella kuninkaallisella kohtelulla,johdattamalla meidät pois hyvistä rakennusurakoista!?
--Meille oltiin tarjottu ahtauksen ja laivan lastauksen lisäksi Aleksandriassa hyviä pyramiidiurakoita!
--Mooses selvitti kurkkuaan:
--No..sehän johtuu rakennusteollisuuden jumalasta...
--Oletkos ihan varma?
--Ihan varma!!
--Kuten kaikilla egyptiläisillä ...niillä oli oma hedelmällisyyden jumalansa,tämän ja tuon jumalat ja niin...mitä luonnollisesti.. se rakennusteollisuuden jumala.
--Ja kaikkien jumalten yläpuolella istuu Hän.
--Hänhän itse rakensi koko homman.
--Koko homman?
Kolmas mies tiedusteli.
--No...koko maailman!!
Mooses huusi.
--Se oli kokonaan Hänen ideansa,paljon ennen kun Hän edes ajatteli hitustakaan meistä...ja kun aluksi ei ollut mitään.
--Vain tyhjä reikä jossain.....ja kuudessa päivässä..
--Kun tekee hyvän urakan kunnolla luotilangalla ja vesivaa'alla niin urku soi kuudessa päivässä pulkkaan.
--Kaikki vinkkelitkin menee takuulla suoraan!
--Kuudessa päivässä?!
Kookkain huudahti.
--Koko maailman!
--Siinä menee kuusi päivää,kun saa edes tilatut naulat työmaalle!
--Hän on Jumala!
Mooses huudahti.
--Luulettekos,että hän olisi jäänyt venttailemaan rakennus- ja kaavoituslupia?
--Kun hän halusi maailman,niin hän rakensi itselleen maailman!
--Kaikki seisoo siinä yhdessä kirjassa!
--Se taas mainitsi siitä kirjasta!
Toinen mies kivahti.
--Näytä meille se kirja!
Mooses tarttui Aaronia hihasta.
--Näytä niille se kirja!
--Minäkö?
Aaron tiuskasi.
--Sinä haluat MINUN näyttää noille sen kirjan!?
--Tarkoitatko sinä,ettei sinulla ole sitä kirjaa?
Mooses tivasi.
--Ei..ei minulla ole mitään kirjaa!
Aaron vastasi tuijottaessaan veljeään kasvoihin.
Mooses kääntyi kolmen miehen puoleen päätään pudistamalla ja suu virneessä.
--Mitenkäs siinä taas kävi!
--Joku on kerinnyt lainaamaan sen kirjan!
--On aivan uskomatonta,miten ihmiset suhtautuvat kirjoihin...
--Ne vain valitsee sen sinun kirjahyllystä,kun sen kannet näyttää näteiltä..
--Voisinko lainata-----joo joo --lainaa vain pois..
--Mutta koskaan elämässäsi et tule saamaan sitä takaisin!
Kolme miestä katseli toisiaan kaapujaan suoristelemalla.
--Sinulla on kuusi tuntia aikaa löytää se kirja!
Kookkain mies sanoi Moosekselle.
Sitten nämä lähtivät laahaamaan sandaaleitaan näkymättömiin kaukaista wadia kohti.
--Se oli kuule nopean hoksaamisesi ansiota siitä pensaasta,jumalasta ja siitä kirjasta.!
Aaron puhui veljelleen.
--Johtamistaito veliseni..merkitsee,ettei mene paniikkiin hätätilanteessa!
Mooses vastasi.
--Ja,että ne tulevat hakemaan sitä kirjaa kuuden tunnin perästä!
Aaron lisäsi.
..Joo-o..Onkos sinulla muuten kaapusi taskussa paljoa sitä papyrusta tallessa..ja sulkakynää?
Moose kysäisi.
Aaron kaiveli vuohennahkaolkalaukkuaan sanomalla:
--Papyrusta kyllä on ja sulkakynäkin..
--Mutta meiltä puuttuu ideat..
--Onkos sinulla mitään ideoita päässäsi?
Mooses kohautti olkapäitään.
--Mitä ideoita?
Hän kysäisi.
--Kyhäät muutaman sivun jostain tapauksesta ja sitten suoraan..buuuuuuum!
--Sitten tuot pari nakua puutarhaan ja ne sitten vähän keimailee viikunalehtien kanssa keskenään..
--Ja sitten tapahtuu murha!
--Sellaiseen stooriin ihmiset on ihan pehmeinä..ja sitten lisään pikkasen sellaisia tuhojuttuja,ehkäpä isomman tulipalon taikka tulvan...
--Jotain semmoista...
--Kuule Aaron ..tuolla alhaalla wadissa venttaa 40.000 ihmistä eikä niillä ole ollut viimeisen 40 vuoden aikana muuta tekemistä kuin uusien mannareseptien keksimistä....
--Joku tuolla alhaalla voisi keksiä uuden mannakeittokirjankin...
--Mutta minäpä sanon sinulle Aaron,että tästä kirjasta tulee suuri menestyskirja!
--Minpäpä sanelen ja sinä kirjoitat!
Mooses rykäisi kurkkuaan:
--Alussa oli------------.
--Odotappas hetkinen!
Aaron keskeytti.
--Mitäs vikaa olisi alussa..."Olipa kerran"...?
Mooses tuhahti nenäänsä:
--Oletkos ihan kaali?
--Haluatkos sen alun kuulostavan joltain sadulta?
Sen pituinen se.
----------------------------
Nyt oli elokuun loppuviikkoa ja Jussi oli nähnyt James Stewartin ja Grace Kellyn Hitchcock-filmin Takaikkunan Bio-Salossa heinäkuulla.Hän oli luullut aluksi filmin kuvaavan jonkin amerikkalaisen auton takaikkunaa,pettymällä pahimman kerran sen olleenkin yhden pienen newyorkilaisen kaksion pihanpuolisen ikkunan.
Sitten se Nasser uhosi sitä Mooseksen valittua kansaa vastaan venäläisin panssarein ja Mig-hävittäjin,lupaamalla ottaa niiltä takaisin valtaamansa erämaan.
Kuka tervejärkinen sellaista valtavaa santamäärää haluaisi takaisin?
Isän pappina ja partiolaisena piti varmasti tietää,ettei erämaahan noin vain mennä ilman karttoja eikä Suunto-kompasseja ja silti juutalaiset pitävät yhtä eksynyttä partaniekkaa uskonsa perustajana sekä johtajana.
Sitten Mooses oli vielä puhunut siellä arolla jollekin palavalle puskalle tai se puska oli aluksi puhutellut sitä.
Ja sitten koko 40 vuotta sen kansa joutui keksimään aina uudempia mannareseptejä,kun Herra oli luvannut safkaksi taivaasta vain mannaa.
Jussista äidin köksäämä mannapuuro oli paljon parempaa kuin Elovena-kaurapuuro,mutta kyllä pitemmän päälle sellainen mannapuuron syöminen maistuisi ällöltä.
Cecil B deMillen suurelokuvassa Charlton Heston Mooseksena oli halkaissut matkasauvallaan Punaisen merenkin ja julistanut vuoren kyljessä kaikki 10 kivitauluihin hebreaksi piikattua käskyä.
Yksi Jussin kavereista Bio-Salon etupenkillä filmiä katsellessaan oli kertonut,että Mooseksella oli ollut alunperin 11 käskyä,mutta tiputti sen yhdennentoista kivitaulun maahan ja se meni säpäleiksi..."Tässä minulla on 11 käskyä...ooops!--eikun 10 käskyä!"
 |
| 2 UFOa ja 19 käskyä by Juhart |
Alussa oli..
Teologit ovat väitelleet asiasta satoja vuosia siitä oliko kreikkalainen Septuaginta käännetty suoraan arameasta vaiko hebreasta sanamukaisesti ilman väärin tulkitsemisia ja miksi kaikki eri kirkkokunnat tulkitsevat silti Herran Sanaa eri tavoin.Useat tulkitsevat sitä pieteettisen pikkutarkasti uskomalla,että vain valitut Raamatun lukijat pääsisivät paratiisiin ja toiset kirkkokunnat ovat keksineet siitä omia versioitaan omien kirkollistaloudellisten päämääriensä saavuttamiseksi.
Voidaan myös väittää eräänä uskonasiana,että Luomiskirja sekä koko Vanha Testamentti oltaisiin koottu erilaisista kansantaruista kansien väliin jonkinlaisena palestiinalaisena Kalevalan tapaisena kansaneepoksena Pyhältä maalta.
Jeesushan ei ollut itse kirjoittanut Uutta Testamenttia eikä Muhammed Koraania,väittää Haifan teologistekninen tutkimuslaitos.
Instituutissa oltiin ajettu asiasta tietokoneella viiden vuoden tutkimusohjelma.
Tutkimusryhmän johtaja oli kuvaillut tutkimuslöytöjä tarkastellessan,että Luomiskirjan oli kirjoittanut vain yksi ihmiskäsi ja että löytö oli havaittu pieneksi atomipommiksi,mikä pistäisi jopa DaVincin koodin pikkuisiksi atomihiukkasiksi.
Analyysi kumosi vanhan raamatullisteologisen teorian,että Luomiskirja olisi kasvanut satoja vuosia vanhoista kansantaruista aivan Daavidin ajoista alkaen.
Kuka mahdollisesti olisi voinut olla sen kirjoittaja?
Tutkimusryhmän johtajana toiminut professori vakuutti,ettei kirjoittaja voinut olla kukaan muu kuin yksi kirjailijanalku...vahvimpana ehdokkaana Mooses.
Erämaa elää
----------------------------------------
Mooses pyyhki hihaansa parrastaan mannan rämmäleitä katsellessaan synkkänä loputtomia hiekkadyynejä erämaassa.
--Neljäkymmentä vuotta...!
Hän mutisi partaansa.
---Tätä samaa autiomaata!
--Tässä ollaan oltu kaiken tyhjyyden keskellä!
--Mistä kummasta olin saanutkaan moisen hullun idean?
--Kuka sellaista olisi pystynyt ennakoimaan! ?
Aaron-veli lausui.
--Mitä me oltaisiin tiedetty erämaasta?
--Oltiinpa oikeita tutkimusmatkailijoita!
--Mehän oltiin rakennusalalla ja pyramiideista me tiedettiin kaiken!
--Ja tienteosta!
Mooses lisäsi.
--Siitä me tiedettiin kaikki!
--Jos joku halusi itselleen sfinksin,niin pystyin paikalla kirjoittamaan hieroglyyfeillä papyrustarjouksenkin!
Aaron lisäsi.
--Tämä erämaa....
--Kun lähdettiin tälle reissulle Kairosta,me ajateltiin kävelevämme vain muutaman kilometrin ja buukkaamaan johonkin erämaamotelliin.
--Siinä kaikki!
--Mehän itse oltiin keksitty se motelli-nimikin,kun nuubialaiset turistit tarvitsivat yösijaa pitkien taipaleittensa leporasteiksi sellaisia maantiehotelleja.
--Motelli....muulihotelli.
--Itse henkilökohtaisesti olisin toivonut pääseväni Amerikkaan.
Mooses vastasi.
--Mikäs se pirun Amerikka sitten on?
Aaron kysäisi veljeään vilkaisemalla.
--Olin kuullut siitä Aleksandrian satamassa eräältä viikinkikapteenilta ...Leifiltä,että siellä Amerikassa on tosivaltavia tsenssejä etenkin rakennusalalla.
Mooses selitti.
--Siellä pääsee panemaan kultaa liiveihin.
--Tiedetäänkös siellä mitään pyramiideistä?
Aaron kysäisi.
--No..tiettyhän siellä tiedetään..senkin ääliö!
--Rakennusalalla joka maassa tiedetään pyramiideistä!
--Kait siellä Amerikassakin kuollaan!
Aaron noukki kiven päältä MacMoses-mannalounasrovikon puhaltamalla punaista erämaahiekkaa sen päältä.
Pureskellessaan safkaansa Aaron ajatteli ääneen:
--Kukas muu sinulle oli kertonut sen Leifin lisäksi siitä Amerikasta?
--Kuulin siitä yhdeltä pensaalta.
Mooses vastasi.
Mannaansa melkein tukehtuessaan Aaron sai veljeltään selkäänsä lujan kämmennen läimäyksen..
--Pensaalta?
Aaron huudahti ,mannanpriiskuloiden lentäessä dyynille.
--Me ollaan harhailtu erämaassa 40 vuotta ja sitten joku puska kertoo sinulle joistain tsensseistä rakennusalalta Amerikasta?
--Kuka pyytäisi neuvoja ammattiasioista joltain istutukselta?
--Mikä sinut sai uskomaan,että se puska edes puhui totta?
--Se oli palava pensas!
Mooses lisäsi.
--Miten se pensas olisi voinut olla viisaampi ellen olisi uskonut sitä?
Aaron alkoi katsella veljensä olan yli alhaalla sijaitsevaa kuivaa joenpohjaa..wadia,missä 40.000:ta ihmistä puuhaili loputtomien uusien mannareseptien valmistamisessa.
--Kun nuo tuolla alhaalla saavat kuulla,minkä takia sinä raahasit ne tänne wadiin pelkän yhden puskan kehottamana,niin hyvä veli..sinä olet kuollutta pässinlihaa!
--Mooses kohautti hartioitaan:
--Kukaan ei vääntänyt niitä pakolla kädestä lähtemään?
--Ne olivat kurkkuunsa täynnä egyptiläisten palveluksessa duunaamisesta ja halusivat aloittaa omaa bisnestä jossain muualla.
--Ne lähti mukaan ihan omasta vapaasta tahdostaan...joten minusta yritetään tehdä syypää kaikkeen!?
--Niin...ja taisit unohtaa ne kaikki kuolemantaudit,rutot ja heinäsirkkapilvetkin?
--Olivatko nekin minun syytäni?
--Älähän nyt kiihdy?
Aaron lepytteli.
--Yleensä rupisammakoita alkaa tippumaan ihmisten päälle taivaalta,kun päätetään lähteä kotinurkista veks...
Mooses huokasi raskaasti.
--Ja sitten jokaisen kroppaan alkaa nousemaan mätäpaiseita,jos panee talonsa myyntiin asuntomarkkinoille ja sitten kaikki esikoislapset alkavat kuolla kuin kärpäset ,kun havaitaan,ettei se uusi paikka ollutkaan niin sopiva lasten kasvattamiseksi.
---Kukas se nyt kinastelee?
Aaron kysäisi.
--Minä vain kauheasti ihmettelen,mikä oli syynä,että kaikki oikein meni tähän hanttiin?
--Sanon vain yhden sanan....
Mooses vastasi nyökäten:
--Katkaravut!
--Ne on niitä itikoita,mitä egyptiläiset syövät...usko taikka älä..
--Ihmekös,että saavat mätäpäiseita ja että niiden lapset kuolevat!?
--Kun normaali ihminen näkee katkaravun,niin hän tallaa sen kuoliaaksi sandaalinsa alle.
--Egyptiläiset sen sijaan panevat sen paistinpannulle.
--Tulee vielä aika,jolloin alan kirjoittamaan kirjaa sellaisista rehuista ja elukoista,joita ei saisi lainkaan pistää poskeensa.
--Siitä takuulla tulisi menestyskirja.
--Se ei kyllä todista mitään raekuuroista!
Aaron pisti vastaan.
Mooses selitti:
--Jos ne olisivat vain pysyneet sisällä kuten me,niin niille ei olisi käynyt niin hullusti.
--Siinä kävi justiinsa ihan niin,kun niiden piti olla ulkona etsimässä niitä katkarapuja.
--Kumartua nyt sillä lailla lätäkön ylle etsimään jotain herkullista itikkaa ja sitten...BANG!
--Raekivi päähän!
--Vaihtoehtoisesti!
Sanoi ääni yhtäkkiä jostain tyhjästä.
--Kivi!
Veljekset katsoivat taivaalle aivan ymmällään,kun yhden kaktuksen takaa astui esille kolme miestä,joiden leuat näyttivät työntyneen eteen,silmät kaventuneina viiruiksi ja käsivarsien sinisten suonien pullistuneen pitkiksi iilimadoiksi.
Niiden jännittyneet käsivarsilihakset haiskahtivat aroilmassa adrenaliinihieltä.
--Mitäs täällä leuotaan jostain puskasta?
Kookkain miehistä kysäisi nälvien.
--Minä olin ennen duunissa Aleksandrian satamakaijalla ahtaajien mestarina.
Toinen isompi mies lisäsi:
--Ja liksakin oli hyvä sekä eläke-edutkin reilassa.
--Nyt ollaan oltu täällä arolla 40 vuotta jonkun puskan takia?!
--Korjaus edelliseen!
Sanoi kolmas iso lihaskimppu.
--Syy siihen,miksi ollaan norkoiltu täällä arolla 40 vuotta,johtuu yhdestä partasuisesta terminaalihullusta.
--Näyttä sillä olleen aika pitkä vapaakävelyreissu Kairon lataamosta.
--Minä en tiennytkään,että hulluus olisi joku kuolemantauti!
Kolmas mies lisäsi.
--Joskus!
Ensimmäinen kookkain mies sanoi.
--Siihen tarvitaan pikkaisen jelppiä..kivenmurikalla..
ODOTTAKAAPAS!
Mooses huudahti.
Te luulette,että kysessä oli ihan tavallinen pensas!
Hah...se oli jumala!
Kaikki kolme isoa miestä epäröivät hetken.
--Jumala!?
Kookkain mies mutisi:
--Millaisella jumalalla kasvaa lehtiä kropassa!?
--Hän ei aina ilmesty pensaana!
Mooses selvitti.
--Joskus hän ilmestyy tulipatsaana ja sitten toisena päivänä pilvenä!
--Pilvenä?!
---Tai tuolina ja vaikka sandaalina..
--Riippuu asianhaaroista.
Mooses vastasi kostutellessaan kielellään arotuulen kuivattamia huuliaan.
--Katsokaa,jollette usko minua,että mitä bisnestä sillä oli Punaisella Merellä..?!
--Tarkoitatte kai sitä,että päiväntasaajalta sisään Punaiselle Merelle virtaava vesi liikkui vasten pohjavirtauksia,mikä taas johtui siitä,että vuoroveden massa sattui olemaan suurempi kuin meren virran massa,mikä sai aikaan jyrkän veden pinnan laskeutumisen?!
Kookkain mies huudahti.
--Taikauskoisten pakanoiden höpötystä!
Mooses kivahti.
--Se oli Jumala,joka johdatti luvattua kansaansa ja myös Hän antoi meille sen mannankin.
--Mitäs siihen sanoisitte?
--No..ei paljoakaan!
Keskimmäinen kookas mies vastasi.
---Voisikos Hän antaa meille kunnon lampaankyljyksen?
--Kyljyksessä ei ole muuta kuin vaarallista kolesterolia.
Mooses näpäytti takaisin.
--Luulettekos te epäilevät tuomaat,että Hän haluaisi antaa meille sydäntaudin?
--Tämä on kuulkaa älykäs jumala..uskokaa pois!
--Miehet katselivat toisiinsa ja laskivat kouristaan kivenmurikat santaan.
--Mikäs sen nimi sitten oli?
Kookkain uteli.
--Hänen nimensä on......
Mooses vastasi keskeyttämällä lauseensa.
Hänen kulmakarvansa rypistyivät.
--Hänen nimensä on......
Hänen kulmakarvansa suoristuivat.
--Sanassahan sanotaan,ettei turhaan saisi lausua Hänen nimeään.
--Se antaa teille kuvan siitä kuinka voimakas ja suuri Hän oikeastaan on.
--Hei kaverit...kopatkaas kivet kouriinne?
Kookkain kehotti.
--Asian toiselta kantilta katsottuna....
Mooses pani nopeasti väliin.
---On erikoistapauksia..
--Ei se niin kipeätä tee kertoa teille...Hänen nimensä on Jehova.
--Jotkut kutsuu Häntä myös Jahveksi.
Kookkain mies tuijotti Moosesta.
--Millainen nimi se sitten oikeen on?
Tämä kääntyi kaveriensa puoleen.
--Kuulostaako se niinkuin paljon jumalaiselta?
--Jaakoppi minusta olisi parempi ja miehekkäämpi nimi.
Keskimmäinen mies vastasi.
--Jaakoppiin voisi luottaa..ja jopa Samueliinkin.
--Minkälaisia ihmisiä te oikeen luulette olevanne?
Mooses kysäisi itsetuntonsa hiljalleen voimistuttua.
--Hän pystyi laskemaan ruttotauditkin epäuskoisten niskaan.
--Hän pystyi avaamaan teille Punaisen Merenkin.
--Hän yhtä hyvin voisi tuoda teille ruokakaupan tilauksetkin ovelle tai tyhjentää teidän roska-astianne..
--Ja te kysytte halveksien Hänen nimeänsä?
--Kuulkaapas...minä..----
--Mitäs sitten niistä ruttotaudeista?
Toinen mies kysäisi.
--Itse juuri kerroitte,että ne syö katkarapuja.
--Itse kuulin sen paljailla korvillani.
--Ahaa...mutta kuka kielsi meiltä katkarapujen syönnin?
Mooses älähti.
--Minua inhottaa niiden kintut!
Kookkain mies sanoi.
--Ja minua niiden tappien päässä tuijottavat silmät!
Keskimmäinen lisäsi.
..Ja minua ällöttää se,että niistä kädet haisevat alapesulta!
Kolmas mies jatkoi.
--Se on Jehova!!
Mooses huusi.
--Siitä on kirjoitettu yhteen kirjaan!
--Kirjaan ja kirjaan...mihin kirjaan!?
Kolmas mies uteli.
--Mitäs nyt yhdestä kirjasta!
Mooses huusi ärsyyntyneenä.
--Keitä te luulette olevanne,kun yhtäkkiä haluatte tietää kaiken?
--Mitä teiltä vaaditaan on...että uskotte!
--Näin yleensä on asia jumalten kanssa ja minäpä kerron teille jotakin....
--Asian ytimenä on,että kenet hän valitsi ensimmäisenä juttukaverikseen...
Kolme miestä jäi harkitsemaan toviksi.
Aaron katseli vavisten horisonttiin toivoessaan voivansa vaikka rukoilla.
--Okei...!
Kolmas mies sanoi.
--Oletetaan sitten,että me sulatettaisiin ne kaikki rutot,meret ja kaikki muut.....mutta kertokaapas minulle,millä ihmeellä Hän sitten valitsi meidät telttailemaan tänne arolle sellaisella kuninkaallisella kohtelulla,johdattamalla meidät pois hyvistä rakennusurakoista!?
--Meille oltiin tarjottu ahtauksen ja laivan lastauksen lisäksi Aleksandriassa hyviä pyramiidiurakoita!
--Mooses selvitti kurkkuaan:
--No..sehän johtuu rakennusteollisuuden jumalasta...
--Oletkos ihan varma?
--Ihan varma!!
--Kuten kaikilla egyptiläisillä ...niillä oli oma hedelmällisyyden jumalansa,tämän ja tuon jumalat ja niin...mitä luonnollisesti.. se rakennusteollisuuden jumala.
--Ja kaikkien jumalten yläpuolella istuu Hän.
--Hänhän itse rakensi koko homman.
--Koko homman?
Kolmas mies tiedusteli.
--No...koko maailman!!
Mooses huusi.
--Se oli kokonaan Hänen ideansa,paljon ennen kun Hän edes ajatteli hitustakaan meistä...ja kun aluksi ei ollut mitään.
--Vain tyhjä reikä jossain.....ja kuudessa päivässä..
--Kun tekee hyvän urakan kunnolla luotilangalla ja vesivaa'alla niin urku soi kuudessa päivässä pulkkaan.
--Kaikki vinkkelitkin menee takuulla suoraan!
--Kuudessa päivässä?!
Kookkain huudahti.
--Koko maailman!
--Siinä menee kuusi päivää,kun saa edes tilatut naulat työmaalle!
--Hän on Jumala!
Mooses huudahti.
--Luulettekos,että hän olisi jäänyt venttailemaan rakennus- ja kaavoituslupia?
--Kun hän halusi maailman,niin hän rakensi itselleen maailman!
--Kaikki seisoo siinä yhdessä kirjassa!
--Se taas mainitsi siitä kirjasta!
Toinen mies kivahti.
--Näytä meille se kirja!
Mooses tarttui Aaronia hihasta.
--Näytä niille se kirja!
--Minäkö?
Aaron tiuskasi.
--Sinä haluat MINUN näyttää noille sen kirjan!?
--Tarkoitatko sinä,ettei sinulla ole sitä kirjaa?
Mooses tivasi.
--Ei..ei minulla ole mitään kirjaa!
Aaron vastasi tuijottaessaan veljeään kasvoihin.
Mooses kääntyi kolmen miehen puoleen päätään pudistamalla ja suu virneessä.
--Mitenkäs siinä taas kävi!
--Joku on kerinnyt lainaamaan sen kirjan!
--On aivan uskomatonta,miten ihmiset suhtautuvat kirjoihin...
--Ne vain valitsee sen sinun kirjahyllystä,kun sen kannet näyttää näteiltä..
--Voisinko lainata-----joo joo --lainaa vain pois..
--Mutta koskaan elämässäsi et tule saamaan sitä takaisin!
Kolme miestä katseli toisiaan kaapujaan suoristelemalla.
--Sinulla on kuusi tuntia aikaa löytää se kirja!
Kookkain mies sanoi Moosekselle.
Sitten nämä lähtivät laahaamaan sandaaleitaan näkymättömiin kaukaista wadia kohti.
--Se oli kuule nopean hoksaamisesi ansiota siitä pensaasta,jumalasta ja siitä kirjasta.!
Aaron puhui veljelleen.
--Johtamistaito veliseni..merkitsee,ettei mene paniikkiin hätätilanteessa!
Mooses vastasi.
--Ja,että ne tulevat hakemaan sitä kirjaa kuuden tunnin perästä!
Aaron lisäsi.
..Joo-o..Onkos sinulla muuten kaapusi taskussa paljoa sitä papyrusta tallessa..ja sulkakynää?
Moose kysäisi.
Aaron kaiveli vuohennahkaolkalaukkuaan sanomalla:
--Papyrusta kyllä on ja sulkakynäkin..
--Mutta meiltä puuttuu ideat..
--Onkos sinulla mitään ideoita päässäsi?
Mooses kohautti olkapäitään.
--Mitä ideoita?
Hän kysäisi.
--Kyhäät muutaman sivun jostain tapauksesta ja sitten suoraan..buuuuuuum!
--Sitten tuot pari nakua puutarhaan ja ne sitten vähän keimailee viikunalehtien kanssa keskenään..
--Ja sitten tapahtuu murha!
--Sellaiseen stooriin ihmiset on ihan pehmeinä..ja sitten lisään pikkasen sellaisia tuhojuttuja,ehkäpä isomman tulipalon taikka tulvan...
--Jotain semmoista...
--Kuule Aaron ..tuolla alhaalla wadissa venttaa 40.000 ihmistä eikä niillä ole ollut viimeisen 40 vuoden aikana muuta tekemistä kuin uusien mannareseptien keksimistä....
--Joku tuolla alhaalla voisi keksiä uuden mannakeittokirjankin...
--Mutta minäpä sanon sinulle Aaron,että tästä kirjasta tulee suuri menestyskirja!
--Minpäpä sanelen ja sinä kirjoitat!
Mooses rykäisi kurkkuaan:
--Alussa oli------------.
--Odotappas hetkinen!
Aaron keskeytti.
--Mitäs vikaa olisi alussa..."Olipa kerran"...?
Mooses tuhahti nenäänsä:
--Oletkos ihan kaali?
--Haluatkos sen alun kuulostavan joltain sadulta?
Sen pituinen se.
 |
| Exodus |
Nyt oli elokuun loppuviikkoa ja Jussi oli nähnyt James Stewartin ja Grace Kellyn Hitchcock-filmin Takaikkunan Bio-Salossa heinäkuulla.Hän oli luullut aluksi filmin kuvaavan jonkin amerikkalaisen auton takaikkunaa,pettymällä pahimman kerran sen olleenkin yhden pienen newyorkilaisen kaksion pihanpuolisen ikkunan.
Austin-kuorkin takaikkunasta Jussi näki muuttokuorman perässä pappilan peikonlehden vihreiden ja vahamaisten lehtisormien vinkkaavan jotain..
Isä neuvoi kuljettajaa ajamaan kirkonkylän keskustaan,missä ohitettiin keskustan tienhaara ,jossa mainostettiin Harjavalta kk:ta soikeassa valkomaalatussa peltiplakaatissa tolpan päässä. Oikealle risteyksen tienhaaraviitat osoittivat Kokemäelle sekä Nakkilaan.
Nakkila-nimi pani Jussia hirnumaan ja mielessään hän uskoi mokoman paikan olleen aidatun nakkimakkaroilla.
Makkaran hän tiesi isän kertoman mukaan olleen Korv ja kylän By..jolloin hän laukaisi innoissaan suustaan.."Korvby!"..Nakkila-nimi jotenkin ihmetytti Jussia jonkin kylän nimenä tuntiessaan kotikauppalasta vain Aallon makkaratehtaan,joka sijaitsi Katrineholminkadulla.Makkarakaduksi sitä ei koskaan kutsuttu.Kauppalan sillankulmassa kylläkin "Hymyilevä Nakki" Liuko myi balluunikumipyöräisestä kipsastaan suomenkielisille kauppalalaisille höyrynakkeja ja varm korvia ruotsinkielisille Horninkadun ja Helsingintien kulmassa..
Isä naurahti pojan ikiomalle käännökselle vastaamalla,että kai sitten Karkkilakin olisi ruotsiksi Namböle...
Nakkila-nimi pani Jussia hirnumaan ja mielessään hän uskoi mokoman paikan olleen aidatun nakkimakkaroilla.
Makkaran hän tiesi isän kertoman mukaan olleen Korv ja kylän By..jolloin hän laukaisi innoissaan suustaan.."Korvby!"..Nakkila-nimi jotenkin ihmetytti Jussia jonkin kylän nimenä tuntiessaan kotikauppalasta vain Aallon makkaratehtaan,joka sijaitsi Katrineholminkadulla.Makkarakaduksi sitä ei koskaan kutsuttu.Kauppalan sillankulmassa kylläkin "Hymyilevä Nakki" Liuko myi balluunikumipyöräisestä kipsastaan suomenkielisille kauppalalaisille höyrynakkeja ja varm korvia ruotsinkielisille Horninkadun ja Helsingintien kulmassa..
Isä naurahti pojan ikiomalle käännökselle vastaamalla,että kai sitten Karkkilakin olisi ruotsiksi Namböle...
 |
| 1951 Dodge Kingsway-pirssi |
 |
| 1950 Humber Hawk |
Parin minuutin ajon jälkeen isä käski kuskia kääntymään oikealle koivukujalle,mikä johti Kokemäenjoen rantaan.
Risteyksessä taksikopilla seisoi haitarijatsarinen pirssikuski kuivaamassa säämiskällä 1951-mallista Dodge Kingsswaytä,jonka krominen pässinpääkeulakoriste kiilteli auringossa. Niitä oikeita pässinpääkalloja Jussi myöhemmin näkisi pappilan talon takaisessa kuusimetsässä.Tolpan toinen pirssi oli samanikäinen musta Humber Hawk,jollaisia näkyi Bio-Salon brittiläisissä poliisi-konnakuvissa .
Kalle Päätalon sedälläkin oli samanlainen Humber Hawk..hän tulisi tietämään paljon myöhemmin aikuisikäisenä.
Kujan koivuoksat raapivat kuorma-auton peltikattoa,parin peikonlehden sormen jäädessä kiinni riippakoivun tuulenpesiin kuin kärpäset hämähäkin seittiin.
Eivät ne peikonlehdetkään osaa pitää näppejään kurissa!
Jussilla oli ollut samanlaista peikonlehden uhmaa eikä kerran uskonut pakkastalvella,että yllytyshulluna kieli jäätyi pappilan takorautaporttiin kiinni.
Äiti oli alumiinivesikattilasta kaatanut kuumaa vettä kielelle,joka irtosi raudasta,jättämällä kielen nahanpalan muistoksi takorautakierteeseen.Viikon ajan kielenpäätä kirvisteli palo-sekä paleltumisvammoista...mitkä viisaampien mukaan ovat ihan sama asia.
Kuormuri keikkui matalien punamultämökkien ohi peltoaukealle,jonka oikealla puolella yksitapulisen kirkon kivimuurin suojassa seisoi se pikkupappila.
Jussin herkkään nenään tuoksahti rikkitehtaan mädän munan hajun lisäksi eltaantuneen lihan sekä kuoleman hajut.
Jussin herkkään nenään tuoksahti rikkitehtaan mädän munan hajun lisäksi eltaantuneen lihan sekä kuoleman hajut.
Jussi kysäisi isältään.mistä haju on kotoisin..ei kai vaan tuosta kirkkomaasta..?
Isä vastasi,että Kokemäenjoen rantatöyryllä aivan kujan päässä pikkupappilan takana seisoi teurastamo. Myöhemmin äiti lähetti Jussin sinne teurastamoon alumiininen maitokannu kourassaan hakemaan tuoretta sianverta,josta äiti valmistaisi herkullista veripannukakkua eli veripalttua. Isä jo silloin oli Suomen Punaisen Ristin Harjavallan toimissa mukana luovuttamassa omaa vertaan veripalvelulle. Kirkon alttarilla hän taas ehtoollisilla tarjosi kirkkoviiniä Jeesuksen Kristuksen verenä.
Pappila oli valkoiseksi maalattu omakotitalo,jonka kyljessä könötti pariovinen autotalli.Se oli sellainen tyypillinen sodan jälkeen rakennettu omakotitalo autotallein tai sellainen rintamamiestalo.
Nykyisessä Harjavallan kaupungin kartassa talo sijaitsee Rintamamiehenkadun varressa.
Jussi luuli papille kuuluvan virka-autokin,mutta isällä ei ollut minkäänlaista ajokorttia.
Viinakortti isällä oli,joskin vain kirkkoviinipullon ostamiseen. Siitä viinipullosta isä täytti nahkaisen pienen ehtoollissalkkunsa kalkkiin kuuluvan hopeiseen taskumatin. Äidillekin isä kävi ostamassa Vilhonkadun ALKO:sta Monopoli-konjakkipuulon lääkkeeksi sydämentykytyksiin. Tohtori Kärki Vilhonkatu 2:hden vastaanotolla oli kirjoittanut äidille sellaisen reseptin,että iltaisin pastorska oli melko hyvällä juttutuulella ennen lasten nukkumaanmenoa..
Äidillä oli monopolioikeus pieniin konjakkisnapseihin,joita tarvittiin hilpeyden ylläpitämiseksi useita fingerporilaista satakiloisessa savolaisessa maatiaisvartalossa.
Viinakortti isällä oli,joskin vain kirkkoviinipullon ostamiseen. Siitä viinipullosta isä täytti nahkaisen pienen ehtoollissalkkunsa kalkkiin kuuluvan hopeiseen taskumatin. Äidillekin isä kävi ostamassa Vilhonkadun ALKO:sta Monopoli-konjakkipuulon lääkkeeksi sydämentykytyksiin. Tohtori Kärki Vilhonkatu 2:hden vastaanotolla oli kirjoittanut äidille sellaisen reseptin,että iltaisin pastorska oli melko hyvällä juttutuulella ennen lasten nukkumaanmenoa..
Äidillä oli monopolioikeus pieniin konjakkisnapseihin,joita tarvittiin hilpeyden ylläpitämiseksi useita fingerporilaista satakiloisessa savolaisessa maatiaisvartalossa.
 |
| 1952 Austin Loadstar-kuormuri |
 |
| 1955 Austin A30 Puukenkä |
Kaukana peltoaukean takana savusivat kuparitehtaan piiput,ilman haistessa mädälta kananmunalta,johon sekoittui pappilan takana sijaitsevan teurastamon raadonhaju.
Kuorma-auton pysähtyessä pastorilan pihalle,Jussi hyppäsi kopista alas ja juoksi tutkimaan nurkkia..
Talon takana oli valkoinen puulauta-aita,jonka yli kurkittuaan Jussi näki kuivassa neulastantereisessa männikössä haaskalintujen kaluamia lehmänraatoja sekä fosforinvärisiä lehmän-ja lampaankalloja,joidenka ammottavat tyhjät silmäkuopat katselivat poikaan päin.
Oikealla kirkon kiviaidalle haudankaivaja oli pistänyt yhden ihmiskallon Airam-termospullon ja jallumaitopullon viereen.
Onpa aikamoinen tappotanner!
Jussin suusta pääsi.
Mahtaa tulla uni simmuun joka ehtoo?!
Äiti oli jo huutamassa portailta muuttoporukkaa syömään siskonmakkarasoppaa.
Jussi kysäisi äidiltä olivatko siskot kotona vaiko...sopassa.
Jussin pelokkaissa silmissä äiti oli muuttunut Mustaksi Jaanaksi.
Illalla Jussi istui yläkerran makuuhuoneen puisen kerrossängyn päiväpeitteen päällä lukemassa pyjamassaan uutta Aku Ankka-lehteä...Aku ja metsäpalo.
Uni alkoi painamaan silmiä pojan pistäessä makuulle...ja sarjakuvalehden tippuessa sormista äidin Kemiön Kiilan Ornäsin kesämökin rannassa Mäntyvuovalla pestylle räsymatolle.
Valveillaan hän oli katsellut yläkerran makuuhuoneen ikkunasta fosforinvihreitä lehmänkalloja kuusikossa.
Kauempana kirkon kiviaidalla ihmispääkallopari oli keskustelemassa nokitusten Tuonelan uutisista.
Äiti oli tullut kamariin,silittämällä pojan kuumeista otsaa.
Taitaapi olla matkakuumetta ja flunssanpoikasta pojalla?!
Äiti huokaisi
Jussi puoliunissaan mutisi:
--Kahren kalmiston granni...emmää sua Musta-Jaana pelkää...mun lihas on arsenikkii....
Äiti sulki hiljaa makuuhuoneen oven kuiskaamalla:
--Kom bort--sano kuolema ruohtalaiselle...
--En minä pillaantunutta lapsenlihhoo pistä poskiini..
 |
| 1939 New York World Fair-monumentti |
Hän oli unessaan palannut taasen toistamiseen ensimmäiseen elämäänsä Amerikan mantereella.
Chryslerin kromipantaisen autoradion ämyristä kuului Ella Fitzgeraldin "Let's Build the Stairway to the Stars"...
Alhaalta pastorilan keittiössä äiti oli myös pannut radion päälle iltahartauden kuunteluun..iltavirren rätistessä vanhan Philips-radion etukaiuttimeista:
--"Mä oon vain mato matkamies maan".
Papinperheen evakkoretki Harjavaltaan perustui isän pastoraalitutkinnon vaatimuksiin.
--"Mä oon vain mato matkamies maan".
Papinperheen evakkoretki Harjavaltaan perustui isän pastoraalitutkinnon vaatimuksiin.
Isä oli äidin närkästykseksi aina lykännyt pastoraalitutkintoa eteenpäin jostain syystä,jolloin äiti pakotti isää lukemaan tentteihin,jolloin virallisen apulaisen tittelikin muuttuisi pastoriksi ja papinpalkkakin nousisi tulevalla nuorisopastorin tittelillä. Lisäksi papinperheen piti muuttaa sinne länsi-Suomeen koko isän opiskeluajaksi..
Papithan vihitään pastoreiksi kirkollisin seremonioin. Helsingin yliopiston jumaluusopin erotutkinnolla pääsi kyllä kastamaan.vihkimään ja kuoppaamaan,mutta varsinainen pastoriksi vihkiminen PX-kultasormus sormessa ilmeisesti antoi kaikki kirkolliset valtuudet pastoreille taivaan maanpäällisinä edustajina.
Luterilaiset pastorit vihittiin Jeesukselle sulhasiksi kuten katolilaisnunnat vihittiin Jeesuksen morsiamiksi tasavertaisina sukupuolineutraaleina.
Ei se Jussinkaan nuppiin silloin mennyt,että isä tultaisiin jälleen vihkimään,vaikka oli käynyt vihillä äidin kanssa välirauhan aikoina.
Satakunta oli raamatullista seutua ja Harjavallassa isä sielunpaimenena pääsi paimentamaan tuhatkuntaa seurakuntalaisia. .
Sieltä löytyy jostain Kaanaanmaa ja Säkylän perukoilta jopa Egyptinkorpi.
Harjavalta-nimi ei niinkään viitannut bibliaan päin ,mutta enemmänkin akkavaltaan,mihin isä ja Jussi olivat joutuneet jo Salon savikauppalassa alistumaan nöyrinä.
Isä saarnasi Herran pelosta ja Jussi eli alituisessa Koivulan Herran pelossa.
Herra Koivulahan oli se itse väännetty koivupiiska.
Vuoden 1954 syksy oli muutakin muutosten aikaa.
Edessä oli koulun vaihto ja kansakoulun II luokan aloittaminen.
Koulumatkakin tulisi pitenemään tuplaten patikkamatkaksi uudesta pikkupappilasta
Suurimpia muutoksia oli tapahtumassa maailmalla.
Harjavaltalaisen alakoulun voimistelusalin voimistelurenkaiden alla johtajaopettaja oli lopettamassa kevätvirren viimeisen säkeen polkemista urkuharmoonilla,lasten kirkkaiden äänten raikuessa ulos luontoon rikkinummille ja harjun männikköön ,kaikumalla aivan hyppyrimäkeen saakka.
Miten me täällä rakkaassa isänmaassamme saamme olla huoletta ja iloisia vapaudestamme,demokratiastamme sekä itsenäisyydestämme!
Tämä tuleva kesä antaa teille mahdollisuuden latautua uuteen kouluvuoteen.
Koululaisten laulettua levottomina ulos vilkuillen ja toisiaan tyrkkien Maamme-laulun päätyttyä,johtajaopettaja lausui:
Hyvää kesää teille kaikille...ja muistakaapa lukea!
Jussi säpsähti mietteistään kuullessaan koulun talonmiehen pihalta huutavan:
Valiinin lippalakki lepäsi maassa nurinkäsin kanervakukkien ja voikukkaseppeleen maatessa tajuttoman vapaakävelijän vieressä hautausseppeleinä.
Jussi talssasi maantietä pappilaa kohti potkimalla hevospaskamunkkeja ojaviidakkoon.
Ei oppi ojaan kaada
Oppiminen:kaiken tiedon pinnallinen oppiarvo ei minkään tietämisestä
Harjavallan seurakunnan virallisen apulaisen ainukaisen kasvavan pojan tottuminen uuteen ympäristöönsä rikkinummille sujui suht'koht nopeasti. Varsinaissuomalaisesta Salon kauppalasta pieneen kirkonkylään muuttamisessa oli kyllä ollut pieniä tottumisvaikeuksia,kuten koulumatkan pidentymisessä.
Sylvi Raivonen,vanha luuviulu ja Sun Maid-rusinakasvoinen luokanopettaja torui aina Jussia jäätyneistä aapis- ja laskuopinkirjoista seka ainevihosta,jotka sulettuaan haisivat mynnähtäneelle maidolle.Koulupojan eväätkin,voipaperiin äidin pakkaamat ruisleivänsiivut sekä lauantaimakkaraviipaleet haiskahtivat lapsenoksennukselta.
Hymypoikapystipinnat kuivuivatkin hänellä kevääseen mennessä erittäin pieniksi eikä hän enää venttaillut edes sitä pronssista kolmannen luokan Hymypojan "näyttösuojamerkkiäkään". (Armeijassahan huonommille kiväärimiehille maaliammunnoissa annettiin säälistä pronssinen näyttösuojamerkki).
Jouluaattona Jussille oltiin annettu tehtäväksi lukea jouluevankeliumi Luukkaan mukaan.
Sillä keskisuomalaisella punavalkoisella soutuveneellä lähdettiin lapsiporukalla kerran tutustumaan siihen Mustan Jaanan saareen.
TAKAISIN HELLATEHTAAN VARJOON
Nyt v.1956 kesäkuussa osuuskaupan kaikki autot olivat täysin buukattuina,samoin kuin muiden ammattiautoilijoiden kuormurit urakka-ajoissa rakennustyömailla sodanjälkeisessä rakennusbuumissa.
Vasta Myllymäen päältä avautui kauppala vanhalla merenpohjalla,auton peräulinan ja renkaitten ulvonnan peittäessä muut hytin äänet kiidossa laaksoa kohti..
Kuorma-auto lähestyi Perttelin tullin Esso-aseman ja rautakaupan risteystä,jonka vastapuolella Turuntien Lydmanin talon Auto-Osasta Jussi oli saanut sotapyöräänsä vihreitä Castrol-tarroja..
Oikealta Katrineholminkadulta (silloin katu oli vielä Perttelintien jatketta) samalla puski Lydmanin konditoriakahvilan kulman takaa Pekka Laineen sinikeltainen vanha ja sodankäynyt Ford-bussi. Saxelin antoi onnikalle tietä,vaikka itse ajoi etuajo-oikeutetulla kadulla.
Sillan yli ajettiin korttelin verran hellatehtaan kivitalon kulmaan ja käännyttiin Rummunlyöjänkadulle pappilaan päin.
Petteri pysäytti tutun vihreämiranolisen talon paraatioven eteen,josta äidin leveä perä peruutti ulos sihvelin ja harjan kanssa.
Finis
Papithan vihitään pastoreiksi kirkollisin seremonioin. Helsingin yliopiston jumaluusopin erotutkinnolla pääsi kyllä kastamaan.vihkimään ja kuoppaamaan,mutta varsinainen pastoriksi vihkiminen PX-kultasormus sormessa ilmeisesti antoi kaikki kirkolliset valtuudet pastoreille taivaan maanpäällisinä edustajina.
Luterilaiset pastorit vihittiin Jeesukselle sulhasiksi kuten katolilaisnunnat vihittiin Jeesuksen morsiamiksi tasavertaisina sukupuolineutraaleina.
Ei se Jussinkaan nuppiin silloin mennyt,että isä tultaisiin jälleen vihkimään,vaikka oli käynyt vihillä äidin kanssa välirauhan aikoina.
Satakunta oli raamatullista seutua ja Harjavallassa isä sielunpaimenena pääsi paimentamaan tuhatkuntaa seurakuntalaisia. .
Sieltä löytyy jostain Kaanaanmaa ja Säkylän perukoilta jopa Egyptinkorpi.
Harjavalta-nimi ei niinkään viitannut bibliaan päin ,mutta enemmänkin akkavaltaan,mihin isä ja Jussi olivat joutuneet jo Salon savikauppalassa alistumaan nöyrinä.
Isä saarnasi Herran pelosta ja Jussi eli alituisessa Koivulan Herran pelossa.
Herra Koivulahan oli se itse väännetty koivupiiska.
Vuoden 1954 syksy oli muutakin muutosten aikaa.
Edessä oli koulun vaihto ja kansakoulun II luokan aloittaminen.
Koulumatkakin tulisi pitenemään tuplaten patikkamatkaksi uudesta pikkupappilasta
Suurimpia muutoksia oli tapahtumassa maailmalla.
 |
| Hurulan tasoristeys Juhart 2003 |
 |
| Suvivirsi by Juhart |
Toukokuun viimeinen päivä 1956
---------------------------------------------
Maantien ja Hiitteenharjun välimaastossa sijaitsevan alakoulun avonaisista ikkunoista kuului suvivirsi "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen...."
Harjun rinteessäkin nautittiin suven alkamisesta piirimielisairaalan vapaakävelypotilaiden jaloitellessa hiekkateillä ja mäntyneulaisilla metsäpoluilla.
Koulua vastapäätä maantien toisella puolella vanhan pappilan takaisella apilaniityllä nautakarjakin jaloitteli viimeisenä kevätpäivänä,vasikoiden hypellessä innoissaan sivukareella kuin villit buffalonvasat.Ihmisillä kuten eläimillä oli suvihuumaa rinnoissaan.
Piirisairaalan kappelissa sairaalapastori oli vihkimässä lobotomiaparia lopetellen seremoniaa lauseella "..kuin terveenä tai sairaudessa...minä julistan teidät mieheksi ja vaimoksi...!
Sairaalan avo-osastopotilaiden valiumista kankeakielisen kuoron laulettua "Kalliolle kukkulalle" vihkipari marssi Uncle Ben's-riisisateen läpi pääoven eteen tilattuun kirkonkylän toiseen pirssiin.
Dodge-pirssin takapenkillä sulhanen ja morsian tarjosivat toisilleen omista reseptilääkepurkistaan häävaliumipillerit shampanjalasien sijasta.
Pirssi lähti viemään kahta onnellista kirkonkylän Kino-Huoviin katsomaan Federico Fellinin uutta La Strada-sensaatiofilmiä..suomeksi Tie.
 |
| Kino-Huovi |
Jussinkin rinnassa tykytti suvimielinen pumppu.
Edessä seuraavana päivänä olisi muutto takaisin lounaissuomalaiseen Salon kotikauppalaan....
Isän komennus oli päättynyt ja pastoraalitutkintokin oli suoritettu sekä juhlallinen pastoriksi vihkiminen toimitettu Turun tuomiokirkossa edellisvuonna 1955.
Turun arkkihiippakunnan pastoraalitutkintojenmatrikkelista Jussi löysi vielä vuonna 2011 isänsä pastoraalitutkinnon otsakkeen...1955 Antti Lukkarinen :Rippi evankelisluterilaisen kirkon tunnustuksissa.
Jussi ei niinkään tiennyt paljoakaan evankelisluterilaisen kirkon tunnustuksista.Omia pieniä vilpintekojaan hän ei koskaan tunnustanut,panemalla aina syyt siskojensa päälle,sanomalla vastaan äidin tiukatessa totuutta suusta,että siskot ne aloittivat ja minä perässä. Valehtelusta äiti pesi pojan suun Mäntysuovalla.Jussi useasta suunpesusta ja Mäntysuovan pahasta mausta oli kerran pyytänyt äitiä vaihtamaan saippuatangon Luxiin,mikä tuoksuisi paremmalta. Äiti pesikin seuraava pojan suun Luxilla,jonka maku oli ällöttävämpää kuin Mäntysuovassa. Jussilta pääsi pesusta uusi kirousryöppy.
Siitä seurasi taas uusi suun kuuraus Mäntysuovalla.
Kylpyhuoneesta poistuessaan suupielet vaahtokuplissa ja hengen tuoksahdellessa pestyiltä saunanlauteilta hän kehtasi vielä uhallakin hymistä perään äidille virttä "Totuuden henki..johda sinä meitä..."
Tytöt kirkkaanvalkoisissa essuissaan ja vekkihameissaan,pojat klanssatuin saappain,prässätyin pussihousuin ja kudotuin pujoliivein vilkuilivat voikkasalin ikkunoista ulos riippakoivujen hiirenkorvia ja takaisin näyttämön pahvista koivumetsäkulissia,minkä eteen oltiin pantu seisomaan pari koivunversaa.
Maantiellä Satakunnan Liikenteen pitkänokkainen Vanaja-linjuri oli noukkimassa emäntiä ja isäntiä kirkolle,diiselin jytkyttäessä tuulettomassa kevätsuvi-ilmassa.
 |
| Kirkolle menijöitä Juhart 2002 |
--Toi on meirän isä!
Kuului voikkasalin takarivistä äänenmurroksinen pojan kailotus.
--Se on Satakunnan linjan onnikkakuski..
--Meitin pappa ajaa Leilantin tukkirekkaa..eikä sen tartte ajaa aikataulus yämyhään kussun pappas onnikan ratis..
Kuului taaempaa..
--Pidetäämpäs siellä takana murinat mahassa!
Johtajaopettaja rykäisi kovalla äänellä näyttämöltä,jolloin keskustelu loppui kuin veitsellä leikkaamalla.
Harmaapukuinen johtajaopettaja aloitti päättäjäispuheen,mikä metafoorisesti viittasi nykyiseen maailmantilanteeseen:
"Näin uuden kesän ja pitkään odotetun loman sekä levon takia voin sanoa,että täällä pikkuisessa ja syrjäisessä Suomenmaassamme saamme elää rauhassa ja katsella vain sivusta kaikkea maailmalla kuohuvaa levottomuutta.
Kaukana orientin Indokiinassakin taisteellan länsimaisesta demokratiasta,jota kommunismi on yrittämässä syödä suuhunsa Ranskan siirtomaassa.
Meidänkin pitää muistaa,miten me sekä isämme olemme taistelleet bolshevismia vastaan kahdessa sodassa.
Suezilla sekä Siinailla meidän urheat sinibarettimme ovat puolustamassa Ranskan ja Ison Britannian demokratiaa,egyptiläismuhamettilaisten kapinoidessa kanavan omistussuhteista.
Kyproksen saarella muhamettilaisuus ja kristinusko taas taistelevat jalansijastaan.
Itä-Berliinissä satatuhatta itäsaksalaista mellakoi Saksojen yhtenäistämisen puolesta.
Miten me täällä rakkaassa isänmaassamme saamme olla huoletta ja iloisia vapaudestamme,demokratiastamme sekä itsenäisyydestämme!
Olemme isiemme verellä maksaneet kalliit lunnaat vapaudestamme itäisen karhun kynsien puristuksesta.
Tänään saamme olla kiitollisia uuden presidenttimme Urho Kaleva Kekkosen sekä edesmenneen presidenttimme Juho Kusti Paasikiven lujasta linjasta olla ystäviä entisien sortajiemme kanssa,samoin kuin ystävyytemme jatkamisessa länteen.
Teillä lapsilla on maamme tulevaisuus käsissänne!
Koululaitoksemme päämääränä on kasvattaa teitä isänmaallisuuteen sekä kansainvälisyyteen.
Ikkunat ovat jo avautumassa länteenkin päin!
Maamme ei sijaitse enää eristettynä Euroopasta.
Voimme katsoa luottavaisesti tulevaisuuteen,että jonain päivänä olemme osana yhtenäistä Eurooppaa,kuten lännessä aateveljemme Yhdysvalloissa edustavat yhdistyneitä amerikkalaisia liittovaltioita.
Tämä tuleva kesä antaa teille mahdollisuuden latautua uuteen kouluvuoteen.
Harrastakaa lomillanne lukemista ja tarkoitan sillä kirjojen sekä sanomalehtien lukua eikä sarjakuvalehtiä..maailmankuvanne laajentamiseksi.
Laulakaamme lopuksi yhdessä Maamme-laulun!
Koululaisten laulettua levottomina ulos vilkuillen ja toisiaan tyrkkien Maamme-laulun päätyttyä,johtajaopettaja lausui:
--Noh..poistukaapa luokkiinne ,missä opettajanne jakavat todistukset sekä Hymypoika- että Hymytyttö-patsaat ynnä merkit...
Hyvää kesää teille kaikille...ja muistakaapa lukea!
Jussin luokanopettajatar,isokupuinen ja permanenttipäinen Elli Siirola piti kateederilla oman päätöspuheensa kutsumalla oppilaat yksi toisensa jälkeen vastaanottamaan todistukset.
Kateederin edessä niiailtiin ja kopisteltiin kantoja.
Hymypoika-ja Hymytyttöpatsaiden jaosta Jussi jäi paitsioon,vaikka oli irvistellyt koko lukuvuoden pakkohymyä opettajalle.
Hän jonon viimeisenä sai opettajan kädestä pronssisen hymypoikamerkin avaamalla suunsa isoon riisitautihampaiseen irveeseen.
Kolisteltuaan puupulpettien välistä kolmannen rivin pulsaan hän mutisi itsekseen oman päätöspuheensa Puupääelokuvien Masa Niemeä matkien:
--Asiasta minä en tiedä mitään,mutta minä vaan kysyn,että miksi koko pystien ja mitalien jako oli epädemokraattista..
--Fiksuja sorretaan ja nynnyjä palkitaan..kuten tuota meidän naapurin Aaltosen Sirkkaakin,joka koko lukuvuonna ei ole saanut kunnolla avattua suutaan,kuin kysyttäessä..
--Ja tuo asemamies Anttolan laiha ja huonohampainen ja kierosilmäinen rillipää,joka pitää suutaan aina kiinni,ettei hammasrisoja näkyisi...
--Kummatkin saivat pystinsä!"
 |
| Hymypoika-patsas |
Jussi taisi olla huono häviäjä,mutta leppyi hiljalleen,koskei todellisuudessa tarvinnut pystejä,mitaleita eikä merkkejä palkkion korvikkeeksi.
Kolkkapoikana hänen partiopusakassaan oli jo kolme suoritusmerkkiä,mitkä äiti oli ommellut karhulangalla hihaan.
Omat kunniamerkkinsä hän sai taskurahoillaan ostamalla Helanderin mamman kipsasta.Vaaleansiniseen Alpenjäger-lippikseensä Jussi oli kiinnittänyt pääskysmerkin alle Chymoksen karkkipusseista saamansa automerkit,jotka kävivät vaihtureina Pauligin autokeräilykuvien kanssa.
Muovimerkit,mitä hän piti "verikauhalakissaan", olivat Buickin ja Fordin nokkavaakunat.
(verikauha on suomalainen armeijan kenttälakki,mikä muistuttaa paljolti saksalaista kenttälakkia)
Kotona makuukamarin pöytälaatikossa oli piilossa vielä pari arkkia myymättömiä sotainvaliidmerkkiä,mitä isä pakolla oli käskenyt kauppaamaan.
Sotainvaliidisäätiön merkkimyyntikomissioilla hän oli ostanut Chymoksen autokarkkipusseja..
 |
| 1952 Fordin keulavaakuna |
Vaikka Jussi piti lakissaan muovimerkkejä,hän ei katsonut itseään piirisairaalan "avohullun" Valinin kaltaisena,joka koristeli lippalakkinsa sammalilla,kanervankukilla ja voikukkaseppeleillä.
"Valiini" puski onnellisuudessaan kesät talvet kylänraitilla ja maantiellä vesikelkkaa.Kesäisin vesikelkan jalakset oikein kipinöivät maantiesoralla.
Istuessaan luokassa aivan ikkunanvieressä ja kevätauringon lämmittäessä poskia Jussi muisteli ajatuksissaan Valiinia,miten Kino-Huoviinkin sille oli ikuinen vapaalippu. Pojat joskus härnäsivät sitä alinomaan kotimatkalla koulusta huutelemalla,että "Kuka se poltti sen Punaisen Myllyn?"
Siitä Valiini suuttui ja ponkasi aina vesikelkallaan perään,että kipinät talloissa säkenöivät.
Pojat nopeampina silti aina luistivat pakoon.
Jussi säpsähti mietteistään kuullessaan koulun talonmiehen pihalta huutavan:
--Ai sää Valliini...aijoksää polttaa kansakoulun punamultasen paskahuussin tolla suurennuslasillas?
Luokka kääntyi kurkkimaan ikkunasta piharakennuksen nurkalle,missä Valiini istui polvillaan vesikelkkansa vieressä.
Polttolasi kädessään hän oli sytyttämässä talonmiehen haravoimaa lehtikasaa.
Valiini riemastui talonmiehen huudosta,yhdistämällä huudon Punaiseen Myllyn polttamiseen, nappaamalla liiterin vieressä seisovalta klapipölkyltä halkaisukirveen käteensä.
Valiini aloitti rynnäkön talonmiestä kohtaan kirves ylhäällä cherookeiden skalppausasennossa ja heitti sen kuin tomahawkin ilman halki pärräämään pihan rautukoivun runkoon.
Kirveen terästä heilui talonmiehen lippalakki.
Siitä alkoikin pikajuoksu..Valiini edellä ja talkkari haitarijatsareissaan lotkuttaen perässä.
Valiinilla oli jaloissaan jonkun kirkonkylän tiilimurskan shampioonin poisheittämät piikkarit,jotka auttoivat alkusprintissä,kunnes kompastui talkkarin pihalle tuomaan palopruuttakannuun.
Valiinin lippalakki lepäsi maassa nurinkäsin kanervakukkien ja voikukkaseppeleen maatessa tajuttoman vapaakävelijän vieressä hautausseppeleinä.
Lippalakin vuoren Fredrikson-täky oli punaantunut verestä ja Valiinin otsasta vuoti hurmetta poskille.
Talonmies pumppasi paloruiskukannusta lehtikasan sammuksiin ja loput sammutusvedestä tämä pruuttasi Valiinin kasvoille
Valiini oli tulossa tajuihinsa ja ryhtyi känsäisellä kädellään koetella kaljua päälakeaan,jota peitti puolisentusinaa harmaata hiussuortuvaa ylikampauksena.
Valiini änkytti:
--Mi---mis--misässe mun lippalakkin on?
--Ny--nyten kaikk näkke mun tripotiantennin,milmää vastaanota Enklannin Biibiisiin sanomii Franskan vastarinnall?
--Ja kuulessää talkkar....älässää herjaa mull siit Punasen Myllyn polttamisest...!
--Se oli kuules Pariisin Moulin Rouke..eimull ol koskka olnu omaa myllyy!
--Me Touloiselautrekin kanss olttin kattomas siäll vuaren 1887 syksyl cancantyttöjen tanssailuu..kun Henrin sikarintumppi sytytti esirippuverhon ihan ilmiliaskoiks..
--Juavuksiss se Henri oli liiast akvaviitist..ja määkin hiukka..
--Mää reppuseljäs kannoin lyhytkoipisen Henrin karull,kun koko punane mylly ol punasis täysliaskois..
Valiini piti pienen ajattelutauon viskattuaan lippalakin kaljunsa peitoksi.
--Hulluks ne mua haukkuu,mut emmää ole tyhmä?
--Tohtori pisttää mul vaaliumii huuleen,ettemmää tulsis liikkalevottomaks ja mää ota lisälääkitykseks Hotapulverii,kosk se tappaa lisäks kiperän kankkusen ja ittepäisen kupan!...
--Olsiskos sul talkkar pivosas Hotaa?
--Mun päät särkkee oikke jumalattomast!
 |
| Ota Hota |
Johtajaopettaja oli sulkemassa koulun pääovea.
Jussi jonon viimeisimpinä suunnisti maantielle kotiin päin todistus koulurepussaan,mikä haisi sisältä ykältä ja ällöltä,koska talvella eväsmaitopullo oli kaatunut usean kerran pohjalle.
Hymypoikamerkin hän oli kiinnittänyt repunläppään kiinni.
Maantie oli hiljainen,vain muutama yksityisauto peitti hänet ohiajaessaan pölypilveen.
Jussi muisti miten talvisin hänet koulumatkoilla heitti ohiajavan tukkirekan perässä seuraava imu sekä lumipyry aina kinokseen,repussa olevan maitopullon kastaessa voipaperiin käärityt juustomakkararuisleivän siivut pehmeiksi hampaattomien vanhainkodin asukkaiden mössöksi
Kouluun hän saapui lumisin ja jäätynein vaattein,mononpohjien kasvettua nuoskalumesta parilla tuumalla.
Koulureppu oli kastunut maitopullon särkymisestä pilaamalla juustomakkararuisvoileivät,aapiset, laskentokirjat ja kaunokirjoitusvihot läpimäriksi.
Ja mitä hän sai opettajattarelta palkaksi?
Kateederin nurkkaan seisomaan koko tunniksi pahvinen tyhmäntötterö päässään.
Jussi talssasi maantietä pappilaa kohti potkimalla hevospaskamunkkeja ojaviidakkoon.
--Ens syksyn katotaankin toisest Alhaisten alakoulun akkunast kotikauppalan Ylhäisten vanikkatehtaan piippuu,mist nokkaan tulee makkiantuare näkkileivän haju..
--Onneks miälisairaala on siäl toisess pitäjäs,vaikk hullui näkkyy kulkevan monen tervepaperisen jakuiskin...
Jussi huokaisi helpotuksesta.
 |
| Ylhäisten vanha näkkileipätehdas Salossa |
Ei oppi ojaan kaada
Oppiminen:kaiken tiedon pinnallinen oppiarvo ei minkään tietämisestä
(Charles Dickens))
Harjavallan seurakunnan virallisen apulaisen ainukaisen kasvavan pojan tottuminen uuteen ympäristöönsä rikkinummille sujui suht'koht nopeasti. Varsinaissuomalaisesta Salon kauppalasta pieneen kirkonkylään muuttamisessa oli kyllä ollut pieniä tottumisvaikeuksia,kuten koulumatkan pidentymisessä.
Syyskuussa koulujen alettua Jussi marssi alakoululleen kylän itärajalle maantietä pitkin kolmisen kilometriä yhteen suuntaan.
Talven tultua Kokemäenjoelta alavien peltojen yli pakkaava puhuri tuppasi heittämään koulupojan liukaspohjaisissa monoissa makaamaan nietokseen kuin TVH:n katajaisen aurausmerkin.
Joskus ohikiitävä tukkirekka veti peräimussaan poikaa tietä pitkin kuin entisen kotiseurakuntansa vt.kappalaisen Savolaisen rinkeli-ikkuna kansuria..
 |
| 1950 Luen ja kerron-aapinen |
Aapisesta tavaaminen kävi samoin pojalle kankeanlaisesti happaman maidon kastamasta kirjasta.
Jussi yritti kämmenellään kasvojaan suojaten tavata S-kirjaimen aukealta...ON SYK-SY----SA-TAA -lausetta,keskittymällä enemmän katselemaan sivun värikuvaa,missä pääkaupungin Mannerheimintien yli Stockmannin kulmalla ihmiset kulkivat etuviistossa sontikat syysviimasta nurinpäin kääntyneinä ,entisen kotikauppalan osuuskaupanjohtajan Palmun mustan Ford Pilotin melkein ajaessa kumisaappaitten kärjille. Häntä ihmetytti.miten aapiskirjan naispuolinen kuvittaja oli äkännyt justiinsa maalata Palmun sedän auton aukeamalle.
Naisethan yleensä maalaavat vain kukkasommitelmia,kakaroita ja kaikkea muuta mälsää...
Naisethan yleensä maalaavat vain kukkasommitelmia,kakaroita ja kaikkea muuta mälsää...
Opettajan pöydällä seisoi pitkä rivi valkokipsisiä Hymypoika- seka Hymytyttö-pystejä,joilla kannustettiin kaikkia oppilaita hymyilemään kilpaa kevättodistuksiin saakka ja jolloin kaikki eniten irvistäneemmät saisivat palkinnoksi sellaiset.
Jussia ei kuitenkaan paljon pannut hymyilyttämään katsellessaan ulos vähänväliä luokan ikkunasta pihalle lumituiskua sekä pulpetin kannelle avattua läpimärkää aapistaan,naisopettajan luisen etusormen napauttaessa luunapin pojan otsaan,jolloin häntä vietiin jälleen otsatupsusta vetämällä liitutaulun kulman nurkkaan häpeämään.
Jussi oli mutissut vastaan huonosta tavauksestaan opettajalle,joka oli sättinyt pojan kankeata lausumista.
Opettaja oli sattumalta kuullut pojan kommenttin jostain luukasasta,joita kotikauppalan katukoiratkin mielissään jahtaisivat hyvän soppaluun nälässä.
Äkkipikaisuudestaan sekä levottomista huulistaan poika tulisi kärsimään koko ikänsä.
Hymypoikapystipinnat kuivuivatkin hänellä kevääseen mennessä erittäin pieniksi eikä hän enää venttaillut edes sitä pronssista kolmannen luokan Hymypojan "näyttösuojamerkkiäkään". (Armeijassahan huonommille kiväärimiehille maaliammunnoissa annettiin säälistä pronssinen näyttösuojamerkki).
Väkisin irvistäminenkin etupulpetista jäykisti kummasti kasvolihaksia pitemmän päälle!
Jos joku aine oli hänestä väkinäistä...niin uskontotunnit voittivat kaiken tylsyydessään sekä järjenvastaisuudessaan....jos nyt voidaan sanoa,että noin 8-vuotiaalla pojanklopilla sitä järkeä olisi päähän vielä syntynyt.
Kotipappilassa kylvettyyn Sanaan jollain keinoin oli tippunut joitakin ateisminjyviäkin,joita Jussi uhmassaan oli poiminut tietopärekoriinsa,vängätessään uhassaan monia biblianvärssyjä vastaan.
Pääsiäisviikolla opettaja oli lukenut Palmusunnuntaista,Jeesuksen ratsastettua aasin selässä Jerusalemiin ja ihmisten heitellessä palmunlehviä maantielle sorkkaeläimen jalkoihin,hurratessaan Messiaan saapumista maaliin.
Bio-Salon alkukuvien Eltsun kilpa-ajoista han oli kylläkin oppinut,että voittajalle pannaan vähintäin laakeriseppele kaulaan eikä jalkoihin.
Samoin Emil Zatopekille Helsingin Olympialaisissa.
Kaiketi silloin Jerusalemissa ei vielä ollut laakerinlehtiä tai juudealaiset panivat niitä vain lammaslihasoppaansa.
Vai olivatko Jerusalemiin menevät tiet niin liukkaita,että piti heittää palmunlehviä aasin kintuille pidon parantamiseksi?
Äitipastorska kylläkin oli niin tarkka salin jukkapalmun lehdistä,jos niitä alkoi putoamaan korkkimatolle,että kallis kasvi oli alkanut kuihtumaan ja käynyt kirkonkylän kukkakaupasta ostamassa sille jotain väkilannoitetta.
Äitipastorska kylläkin oli niin tarkka salin jukkapalmun lehdistä,jos niitä alkoi putoamaan korkkimatolle,että kallis kasvi oli alkanut kuihtumaan ja käynyt kirkonkylän kukkakaupasta ostamassa sille jotain väkilannoitetta.
Harjavallassa TVH:n keltainen notkonokka-Vanaja levitti santaa jäiselle tielle oksien ja hakojen sijasta.
Opettaja jälleen oli kuullut pojan kuiskineen jotain vieruskaverina istuvalle essuhameisen Mäkisen Maijan korvaan ja joka asui pappilan naapurissa tien vastapuolella punaisessa mökissä.
Maija ei voinut lopettaa kikatustaan,jolloin Jussia vietiin korvalehdestä jälleen nurkkaan.
Muistutuslappu kourassaan Jussi marssi kotiin pienessä pelossa tulevasta korporaalisesta rangaistukseta,joka tulikin toteutumaan,isän läiskiessä armeijan solkivyöllä takalistoon...puolitotisena...kun äiti oli käskenyt.
Isä oli rangaistustoimessaan pureksinut tervaleijonia bostonin hajun peittämiseksi,äidin luimistellessa kiukkuisena keittön ovella..
--Mikä se pannee pojan huulet höpäjämmään kaekkea levotonta?
--Sinulla taetaa olla Ville-enos levottomat keenit kropassasj tuolta äeteen puolelta?!
--Heleppoheikiks ja sikakaappijaaksiko sinä isompana halluut kunniin Ville-enosj levottomilla puhheillas?
--Heleppoheikiks ja sikakaappijaaksiko sinä isompana halluut kunniin Ville-enosj levottomilla puhheillas?
Isä hoki sytyttäessään uuden pikkubostonin pajuholkkiin vetämällä ylöskäärittyjä pellavapaidan hihansuitaan alas.
Poika paineli yläkertaan takamus turtana lukemaan bunkkaansa Tex Willereitä ja Pecos Billejä.
Makuuhuoneen liljatapettiseinältä hän samalla käänsi nurinpäin suojelusenkelitaulun vihoissaan mutisten länkkärisarjan Pecos Billille:
--Mokomaki suojelupoliisienkula....taluttaa nyt kakaraa paljain jalvoin mädän sillan ylitte!
--Olis käyttäny niitä siipiäs!
--Kuinka ne enkelikkiin voivat olla niin tyhmii!?
Jouluaattona Jussille oltiin annettu tehtäväksi lukea jouluevankeliumi Luukkaan mukaan.
Alakoulun joulujuhlissa hänet pantiin automaattisesti saarnamiehenpoikana myös lukemaan sama jouluevankeliumi.
Poika penäsi komennusta vastaan ja opettaja melkein luista nyrkkiään heristäen pani hänet pakolla rauhanjuhlan puhujaksi.
Sitten lisärangaistukseksi opettaja oli pistänyt hänet tiernapojaksi.
Häntä kylläkään ei valittu itämaan viisaaksi tietäjäksi,vaan alhaiseksi tähtipojaksi.
Hän tunsi aina joutuvansa halvempiin tähtiosiin.
Mustaksi murjaaniksi hän ei myöskään olisi halunnut ja luokan paksu Möttösen Pauli meikattiin mustalla Kas-Kas-kenkäplankilla osaan.
Opettajan pukiessa poikia näytelmäasuihin,ketään ei edes päästetty vessaan.
Esityksen aikana tähtipoika kreppipaperisen tähden takana salaa kusaisi yhden itämaan tietäjän pitkiin villasukkiin,jotka tämän äiti oli kiinnittänyt hakaneuloilla pitkiin kalsareihin..ja uusille hiihtomonoille.
Paljon isompana ja aikuisikäisenä Jussi oli jouluevankeliumin pohjalta kirjoittanut jouluevankeliumin pohjalta oman kerettiläisen tulkintansa joulyön tapahtumista.
Sorkalla silmään
Heiniltä härkien kaukalon... härkä tömisteli tallista ulos pällistelemään keski-idän tummansinistä taivasta.
Palattuaan takaisin tallin heinille aasi kysäisi:
--Missä se on?
Härkä vastasi:
--Ihan tallin yläpuolella..
Aasi lisäsi:
--No..sittenhän meidän tsenssit paranevat lukumäärän pienetessä.
Härkä murahti väliin:
--Ei noita tallihiiriä voi ottaa listoille.... koko talli vilisee niitä..
Aasi jatkoi:
--Älähän pelleile..Hän ei varmana pelasta maailmaa yhden messiaanisen hiiren takia..
Härkä mutisi takaisin:
--Mutta Hän työskentelee meiltä mitä salaperäisimmin keinoin..
Aasi vastasi:
--Salaperäisin..sanon minä....ei omituisin.
Härkä intti:
--Mutta hiiret ovat pirun älykkäitä!
Aasi sanoi:
--En minä sitä kiistä enkä ole koskaan väittänytkään etteivät ne olisi älykkäitä..
--Hänessä on enemmän älykkyyttä..Hän tietää kaiken mitä tehdä älykkyydestä puheenollen.
--Hän on justiinsa sitä,mitä hän etsii Messiaasta...läsnäoloa...
Härkä kysäisi:
--Onko meissä sellaisia ominaisuuksia kuin...LÄSNÄOLOA?
Aasi napsautti takaisin:
--Ensinnäkin meissä on paljon enemmän sellaista läsnäoloa kuin hiirissä..
--Me emme joka kolauksesta juokse piiloon.
--Toiseksi me ollaan luonteiltamme aika mukavia ja joustavia.
--Ei maailmaan haluta sellaista Messiasta,joka yleensä juoksee piiloon ja nakertelee ihmisten nahkasandaalien kantaremmejä kun silmä välttää...
Härkä mietti tovin ja lausui:.
--Minäpä menen vielä toisen kerran vilkaisemaan sitä tähteä.
Aasi kysyi:
--Se siis on yhä siellä?
Sitten aasi löntysteli rapisevien olkien yli takaisin ovelle kurkkaamaan keski-idän kirpeätä yöilmaa ja nosteli pitkää turpansa nuuhkimalla ovesta.
Härkä vastasi:
--Eittämättä!
Aasi saivarteli:
--Minusta se saisi tulla jo alas sieltä,jos haluat kuulla suoraan mielipiteeni!
Härkä lisäsi:
--Kyllä se sieltä vielä tulee alas ja Hän tulee myös ulos osoittamaan jompaa kumpaa meistä,että."Sinä olet se Messias ja tulet pelastamaan maailman!"...jollei Hän sitten osoita sormellaan sitä tallihiirtä.
Aasi nyyhkäisi yön kylmyydestä vuotavaa turpaansa:
--Ei muuten olla todistettu,että Hän matkustaisi tähdellä.
--Hänhän on läsnä,miten ne kutsuvat..kaikkialla.
--Hän ei tarvitse mitään tähteä kulkuvälineekseen,jos Hän haluaisi matkata jonnekin.
Härkä mutisi:
Sinulla sitten on vastaus jokaiseen kysymykseen?!
Aasi hirnui:
--Ei sitten vian vikaa siinä Messiaassa!
Härkä jäi tuijottamaan aasia.
Aasi vastasi:
--Minä vain heitin pienen huulen..
Härkä vastasi tilanteen tullen:
--Niin...niin ehkä Hän ei ole vielä päättänyt..?
--Hän ehkä ajaa alas tähdellään ja päättää vasta sitten,kun on nähnyt meidät.
--Hän jopa voisi aluksi haastatella meitä kumpaakin..tais sitten enttententata...eli heittää arpaa..
Aasi kysäisi hämmästyneenä:
--Enttententtenteelikamentten..viisaa vaasaa varvunkoikku...?.
Härkä otti pari askelta eteenpäin sieraimien levitessä laajoiksi.
Härän varjo jo peitti aasin,sierainhengityksen puhaltaessa kuumana aasin turpakarvoille.
Aasi varoitti:
--Oleppas varovainen?
--Tuollaisesta asiasta tullaan huomauttamaan,jos satut olemaan läsnä kaikkialla!
--Hän ei tulisi olemaan kovinkaan ystävällinen,jos ryhtyy käyttämään väkivaltaa..
--Hän ei varmaankaan etsi sellaista Messiasta,joka kolkkailee ihmisiä maahan ympärillään.
--Voit kysyä keneltä tahansa!
Härkä vastasi:
--Okei..okei senkin älypää!
--Milläs tempulla Hän tekee meille itsensä tunnetuksi salaperäisin ja käsittämättömin keinoin...eli kumpi meistä saa sen duunin?
--Hoo--oo vaikka minä olen musta...olen kaikille tunnettu!
Aasi sanoi:
--Asianomaiset tahot ovat sanoneet sen tulevan kolmen viisaan itämaan aasin muodossa....
Härkä tuhahti pikaistuneena sieraimiaan,jolloin aasi lisäsi:
--Ja tietysti kolmen viisaan itämaan härän kanssa...
--Asianomaiset tahot kyllä eivät ole maininneet mitään kolmesta viisaasta itämaan hiirestä..
Härkä sanoi väliin:
---Ehkä kyseessä sittenkin olisi yhdestä viisaasta härästä,yhdestä viisaasta aasista ja yhdestä viisaasta hiirestä?
--Ehkä Hän ei ole vielä päättänyt?
Aasi kääntyi tuijottamaan härkää ei niinkään säälistä ja olisi ehkä lisännyt viisaana jotain,kun ulkopimeydestä kuului sisääntunkeva määkäys:
--Onkos kukaan kuullut kolmesta viisaasta lampaasta?
Aasi kääntyi äkisti pois tallin ovelta.
Pässi oli ilmestynyt ovelle.
--Mitä hel.....?
Aasi manaili.
Pässi määkäisi:
--Kolme viisasta lammasta!
--Niiden pitäisi olla melkein millä hetkellä tahansa täällä... ja lahjojen kanssa?
Härkä ammui:
--Lahjojen?
Pässi vastasi sarviaan oveen kolauttamalla:
--Kylläpä... kylläpä..Se on niinkuin ollut traditiona näillä mailla..sanoisin..
--Kolme viisasta itämaan lammasta tuo Messiaalle lahjaksi ruohoa..ruohoa.. ja ruohoa..ymmärtääkseni.
Härkä ja aasi tuijottivat pässiä.
--Messias?
Aasi vingahti pienessä shokissa.
--Mikä ihmeen Messias?
Pässi vastasi:
--Katselet juuri nyt Häntä..ja sanoisimpa vielä lisäksi... Hänen läsnäoloaan!
--Yleensä kyllä on ollut tapana sorkkaeläimillä tällaisella hetkellä pudota polvilleen ja ylistää minun nimeäni...
--Mutta kun ne kolme itämaan viisasta lammasta ovat vielä matkalla,niin me kai voidaan odotella yhdessä..
--Puhunko järkeä?
Aasi sanoi:
--En oikein ymmärrä..?
--Tähtikin roikkuu aivan tallin nurkkaräystään yläpuolella eikä se Messias näytä olevan kukaan meistä..ei aasi eikä härkä..
Härkä möökäisi:
--Tai yksikään tallihiiristä..
--Ja näissä tallin nurkissa ei ole näkynyt yhtään lammastakaan..
--Te pässi olette sekaisin sarvipäästänne.
Pässi vastasi kipakasti:
--Enpä paljon välittäisi roikkua tallin nurkissa.
--Me nähtiin ihan oikea enkelikin kedolla päivänpaisteessa eikä ole epäilystäkään siitä,että minut valittiin laumasta ainokaiseksi...
--Siitä on paperitkin jo tehty...
Härkä ja aasi ryntäsivät kovalla kolinalla tallinovesta ulos tummaan yöhön.
Näkymätön kuoro määki kedolla:
--Tervehtikää päkälampaiden kuningasta!
Härkä ammui:
--Kivittäkää minut!
--Keitä ne ovat?
Pässi määkäisi:
--Siinäs näitte ja kuulitte!
--Minun seuraajiani ja opetuslampaitani!
--Jos niinkuin sattuisi olevan Messias,niin täytyy myös olla sille seuraajia.
--Ei ole epäilystäkään miksei Hän olisi valinnut lampaita.
--Lampaiden ainoana tehtävänä on seurata...
Kedolla vallitsi pitkä virittynyt hiljaisuus.
Lopulta aasi avasi turpansa:
--Mitäs se enkeli taivaan sitten lausui näin?
Pässi vastasi:
On hiukan vaikeata sanoa täsmällisesti...
--Kedolla sattui tuulemaan silloin puuskaisesti ja niskavillani peittivät korvia,mutta pääviestinä kuulin,että.."Meidän kedollamme..jotain..jotain..ja seuratkaa tähteä..!"
--Ja siitten se enkeli katsoi minua silmiin tällä lailla!
Pässi tuijotti silmät pyöreinä härkää ja aasia.
Aasi kysäisi:
--Siinäkö kaikki?
Pässi määkäisi:
--Teidän olisi pitänyt olla paikalla!
Härkä vastasi niskaansa pudistaen:
--Noh...se selvittää kaiken!
--En voi olla myöntämättä,että olen pahoillani...
--On suuri velvollisuus pelastaa ihmiskunta..puhumattakaan siitä,kun ei paljon pidä ihmisistä.
--Jolleivat ne pistä sinua poskiinsa,niin ne tekevät sinusta pirun kalliita matkalaukkuja..
Pässi määkäisi päätään nyökkäämällä:
--Tuo oli hyvin sanottu..
--Listallani ensimmäisenä tulee seisomaan käsky.."Rakasta lampaitasi!"
--Sanassakin sanotaan,että hyvä paimen panee henkensä lampaittensa eteen..
Härkä pisti väliin:
--Ja paha paimen panee lampaita henkensä edestä!?
Pässi vastasi silmät jälleen viiruina:
--Eipäs nyt mennä ruokottomuuksiin!
--Mutta asiasta toiseen....taisin mennä koko lammasasian ohi vähän huolimattomasti..
--Teillä ei ole tajuakaan siitä,miltä tuntuu,kun keritsimen terät iskevät niskavilloihin?!
--Menen ihan pässinlihalle ajatellessani sitä.
--Ensimmäisellä vuosituhannellani kyllä loppuu villapujoliivien teko..eikä vielä ole liian myöhäistä..
--Ja sitten ne lammaskoirat..lassiet ja bordercolliet!
--En koskaan tulisi sallimaan,että opetuslampaitani ajetaan lammaskarsinoihin näytille,että joku hullu pussipöksy saisi palata mökkiinsä panemaan avotakanreunalle palkintopystin palkintolampaastaan.
Aasi alkoi selvittämään kurkkua ikään kuin olki olisi mennyt poikittain ruokatorveen ja rääkäisi:
--Noh..sehän sehän selvittää kaiken!
Pässi uteli:
Mikä selvittäisi minkä?
Aasi vastasi:
--Niiden kolmen viisaan itämaan lampaan myöhästymisen..
--Pitäisi mennä ihan Turkkiin asti,jos aikoisi tulla idästä..
--Niistä sinun opetuslampaistasi ollaan jo tehty shiskebabeja...
Pässi lisäsi kiusaantuneena:
--Hei..ollaanpas nyt hiukan varovaisia jutuissa!
--Silloin kun ne saapuvat tänne todistuspaperit mukanaan,niin tulen tekemään oikein ihmetekoja--kuten taikomaan aaseja rupisammakoiksi..
Aasi vastasin nyökkäämällä:
--Kaikki on mahdollista..
--Kuitenkin olen vakuuttunut,että tarvitaan selvä todistus siitä,miksi Kaikkivaltias uskoisi pelastushommat sellaiselle elukalle,jonka lavoille ollaan jo aikojen alusta pantu ruskeakastiketta...
Pässin silmät alkoivat jälleen pienetä viiruiksi.ja lausui:
--Kuulkaapas...!
--Teitä ehkä kiinnostaisi..?
Pässi keskeytti....
Avonaisen tallin oven ulkopuolelta kuului ihmisääniä.
--Tietenkin...
Ihmisääni oli lausumassa.
--Sivusiipeä kyllä ei voida verrata päärakennukseen,koska siinä ei ole sisäkylpyhuoneita..
--Kuitenkin siivessä on sellaista aitoa maalaishenkeä..eikä minun tarvitse lähteä kehumaan,ettei samalla hinnalla löytyisi...
--Ja näin joulun alla kaikki Beetlehemin hotellit ja majatalot ovat täysin buukattuja..
Majatalon isännän astuessa tallin ovelle tämän katse osui pässiin.
Poskiinsa kiroillen isäntä pysäytti kädenviittauksella ihmisparin ja tarttui toisella kädellä pässiä niskavilloista kiinni ja heitti elukan ulos pois tieltä mustaan yöhön kedolle.
--Mitäs minä kerroin sinulle!
Aasi tokaisi isännän mentyä hakemaan vieraitaan.
--Pässi sattui olemaan väärään aikaan väärässä paikassa!
--Aivan!
Härkä vastasi laskeutumalla etujalat koukussa heinille härkien.
--Siitä huolimatta,kun jompikumpi meistä sattuisi tulemaan Messiaaksi,niin sen pitäisi osata antaa toiselle anteeksi.
--Noh..me tullaan ylittämään sekin este,kun sen aika tulee...
Aasi vastasi ja ryhtyi jauhamaan heiniä kaukalosta.
Paljon isompana ja aikuisikäisenä Jussi oli jouluevankeliumin pohjalta kirjoittanut jouluevankeliumin pohjalta oman kerettiläisen tulkintansa joulyön tapahtumista.
Sorkalla silmään
 |
| Agnus Dei.Voittoisa lammas |
Palattuaan takaisin tallin heinille aasi kysäisi:
--Missä se on?
Härkä vastasi:
--Ihan tallin yläpuolella..
Aasi lisäsi:
--No..sittenhän meidän tsenssit paranevat lukumäärän pienetessä.
Härkä murahti väliin:
--Ei noita tallihiiriä voi ottaa listoille.... koko talli vilisee niitä..
Aasi jatkoi:
--Älähän pelleile..Hän ei varmana pelasta maailmaa yhden messiaanisen hiiren takia..
Härkä mutisi takaisin:
--Mutta Hän työskentelee meiltä mitä salaperäisimmin keinoin..
Aasi vastasi:
--Salaperäisin..sanon minä....ei omituisin.
Härkä intti:
--Mutta hiiret ovat pirun älykkäitä!
Aasi sanoi:
--En minä sitä kiistä enkä ole koskaan väittänytkään etteivät ne olisi älykkäitä..
--Hänessä on enemmän älykkyyttä..Hän tietää kaiken mitä tehdä älykkyydestä puheenollen.
--Hän on justiinsa sitä,mitä hän etsii Messiaasta...läsnäoloa...
Härkä kysäisi:
--Onko meissä sellaisia ominaisuuksia kuin...LÄSNÄOLOA?
Aasi napsautti takaisin:
--Ensinnäkin meissä on paljon enemmän sellaista läsnäoloa kuin hiirissä..
--Me emme joka kolauksesta juokse piiloon.
--Toiseksi me ollaan luonteiltamme aika mukavia ja joustavia.
--Ei maailmaan haluta sellaista Messiasta,joka yleensä juoksee piiloon ja nakertelee ihmisten nahkasandaalien kantaremmejä kun silmä välttää...
Härkä mietti tovin ja lausui:.
--Minäpä menen vielä toisen kerran vilkaisemaan sitä tähteä.
Aasi kysyi:
--Se siis on yhä siellä?
Sitten aasi löntysteli rapisevien olkien yli takaisin ovelle kurkkaamaan keski-idän kirpeätä yöilmaa ja nosteli pitkää turpansa nuuhkimalla ovesta.
Härkä vastasi:
--Eittämättä!
Aasi saivarteli:
--Minusta se saisi tulla jo alas sieltä,jos haluat kuulla suoraan mielipiteeni!
Härkä lisäsi:
--Kyllä se sieltä vielä tulee alas ja Hän tulee myös ulos osoittamaan jompaa kumpaa meistä,että."Sinä olet se Messias ja tulet pelastamaan maailman!"...jollei Hän sitten osoita sormellaan sitä tallihiirtä.
Aasi nyyhkäisi yön kylmyydestä vuotavaa turpaansa:
--Ei muuten olla todistettu,että Hän matkustaisi tähdellä.
--Hänhän on läsnä,miten ne kutsuvat..kaikkialla.
--Hän ei tarvitse mitään tähteä kulkuvälineekseen,jos Hän haluaisi matkata jonnekin.
Härkä mutisi:
Sinulla sitten on vastaus jokaiseen kysymykseen?!
Aasi hirnui:
--Ei sitten vian vikaa siinä Messiaassa!
Härkä jäi tuijottamaan aasia.
Aasi vastasi:
--Minä vain heitin pienen huulen..
Härkä vastasi tilanteen tullen:
--Niin...niin ehkä Hän ei ole vielä päättänyt..?
--Hän ehkä ajaa alas tähdellään ja päättää vasta sitten,kun on nähnyt meidät.
--Hän jopa voisi aluksi haastatella meitä kumpaakin..tais sitten enttententata...eli heittää arpaa..
Aasi kysäisi hämmästyneenä:
--Enttententtenteelikamentten..viisaa vaasaa varvunkoikku...?.
Härkä otti pari askelta eteenpäin sieraimien levitessä laajoiksi.
Härän varjo jo peitti aasin,sierainhengityksen puhaltaessa kuumana aasin turpakarvoille.
Aasi varoitti:
--Oleppas varovainen?
--Tuollaisesta asiasta tullaan huomauttamaan,jos satut olemaan läsnä kaikkialla!
--Hän ei tulisi olemaan kovinkaan ystävällinen,jos ryhtyy käyttämään väkivaltaa..
--Hän ei varmaankaan etsi sellaista Messiasta,joka kolkkailee ihmisiä maahan ympärillään.
--Voit kysyä keneltä tahansa!
Härkä vastasi:
--Okei..okei senkin älypää!
--Milläs tempulla Hän tekee meille itsensä tunnetuksi salaperäisin ja käsittämättömin keinoin...eli kumpi meistä saa sen duunin?
--Hoo--oo vaikka minä olen musta...olen kaikille tunnettu!
Aasi sanoi:
--Asianomaiset tahot ovat sanoneet sen tulevan kolmen viisaan itämaan aasin muodossa....
Härkä tuhahti pikaistuneena sieraimiaan,jolloin aasi lisäsi:
--Ja tietysti kolmen viisaan itämaan härän kanssa...
--Asianomaiset tahot kyllä eivät ole maininneet mitään kolmesta viisaasta itämaan hiirestä..
Härkä sanoi väliin:
---Ehkä kyseessä sittenkin olisi yhdestä viisaasta härästä,yhdestä viisaasta aasista ja yhdestä viisaasta hiirestä?
--Ehkä Hän ei ole vielä päättänyt?
Aasi kääntyi tuijottamaan härkää ei niinkään säälistä ja olisi ehkä lisännyt viisaana jotain,kun ulkopimeydestä kuului sisääntunkeva määkäys:
--Onkos kukaan kuullut kolmesta viisaasta lampaasta?
Aasi kääntyi äkisti pois tallin ovelta.
Pässi oli ilmestynyt ovelle.
--Mitä hel.....?
Aasi manaili.
Pässi määkäisi:
--Kolme viisasta lammasta!
--Niiden pitäisi olla melkein millä hetkellä tahansa täällä... ja lahjojen kanssa?
Härkä ammui:
--Lahjojen?
Pässi vastasi sarviaan oveen kolauttamalla:
--Kylläpä... kylläpä..Se on niinkuin ollut traditiona näillä mailla..sanoisin..
--Kolme viisasta itämaan lammasta tuo Messiaalle lahjaksi ruohoa..ruohoa.. ja ruohoa..ymmärtääkseni.
Härkä ja aasi tuijottivat pässiä.
--Messias?
Aasi vingahti pienessä shokissa.
--Mikä ihmeen Messias?
Pässi vastasi:
--Katselet juuri nyt Häntä..ja sanoisimpa vielä lisäksi... Hänen läsnäoloaan!
--Yleensä kyllä on ollut tapana sorkkaeläimillä tällaisella hetkellä pudota polvilleen ja ylistää minun nimeäni...
--Mutta kun ne kolme itämaan viisasta lammasta ovat vielä matkalla,niin me kai voidaan odotella yhdessä..
--Puhunko järkeä?
Aasi sanoi:
--En oikein ymmärrä..?
--Tähtikin roikkuu aivan tallin nurkkaräystään yläpuolella eikä se Messias näytä olevan kukaan meistä..ei aasi eikä härkä..
Härkä möökäisi:
--Tai yksikään tallihiiristä..
--Ja näissä tallin nurkissa ei ole näkynyt yhtään lammastakaan..
--Te pässi olette sekaisin sarvipäästänne.
Pässi vastasi kipakasti:
--Enpä paljon välittäisi roikkua tallin nurkissa.
--Me nähtiin ihan oikea enkelikin kedolla päivänpaisteessa eikä ole epäilystäkään siitä,että minut valittiin laumasta ainokaiseksi...
--Siitä on paperitkin jo tehty...
Härkä ja aasi ryntäsivät kovalla kolinalla tallinovesta ulos tummaan yöhön.
Näkymätön kuoro määki kedolla:
--Tervehtikää päkälampaiden kuningasta!
Härkä ammui:
--Kivittäkää minut!
--Keitä ne ovat?
Pässi määkäisi:
--Siinäs näitte ja kuulitte!
--Minun seuraajiani ja opetuslampaitani!
--Jos niinkuin sattuisi olevan Messias,niin täytyy myös olla sille seuraajia.
--Ei ole epäilystäkään miksei Hän olisi valinnut lampaita.
--Lampaiden ainoana tehtävänä on seurata...
Kedolla vallitsi pitkä virittynyt hiljaisuus.
Lopulta aasi avasi turpansa:
--Mitäs se enkeli taivaan sitten lausui näin?
Pässi vastasi:
On hiukan vaikeata sanoa täsmällisesti...
--Kedolla sattui tuulemaan silloin puuskaisesti ja niskavillani peittivät korvia,mutta pääviestinä kuulin,että.."Meidän kedollamme..jotain..jotain..ja seuratkaa tähteä..!"
--Ja siitten se enkeli katsoi minua silmiin tällä lailla!
Pässi tuijotti silmät pyöreinä härkää ja aasia.
Aasi kysäisi:
--Siinäkö kaikki?
Pässi määkäisi:
--Teidän olisi pitänyt olla paikalla!
Härkä vastasi niskaansa pudistaen:
--Noh...se selvittää kaiken!
--En voi olla myöntämättä,että olen pahoillani...
--On suuri velvollisuus pelastaa ihmiskunta..puhumattakaan siitä,kun ei paljon pidä ihmisistä.
--Jolleivat ne pistä sinua poskiinsa,niin ne tekevät sinusta pirun kalliita matkalaukkuja..
Pässi määkäisi päätään nyökkäämällä:
--Tuo oli hyvin sanottu..
--Listallani ensimmäisenä tulee seisomaan käsky.."Rakasta lampaitasi!"
--Sanassakin sanotaan,että hyvä paimen panee henkensä lampaittensa eteen..
Härkä pisti väliin:
--Ja paha paimen panee lampaita henkensä edestä!?
Pässi vastasi silmät jälleen viiruina:
--Eipäs nyt mennä ruokottomuuksiin!
--Mutta asiasta toiseen....taisin mennä koko lammasasian ohi vähän huolimattomasti..
--Teillä ei ole tajuakaan siitä,miltä tuntuu,kun keritsimen terät iskevät niskavilloihin?!
--Menen ihan pässinlihalle ajatellessani sitä.
--Ensimmäisellä vuosituhannellani kyllä loppuu villapujoliivien teko..eikä vielä ole liian myöhäistä..
--Ja sitten ne lammaskoirat..lassiet ja bordercolliet!
--En koskaan tulisi sallimaan,että opetuslampaitani ajetaan lammaskarsinoihin näytille,että joku hullu pussipöksy saisi palata mökkiinsä panemaan avotakanreunalle palkintopystin palkintolampaastaan.
Aasi alkoi selvittämään kurkkua ikään kuin olki olisi mennyt poikittain ruokatorveen ja rääkäisi:
--Noh..sehän sehän selvittää kaiken!
Pässi uteli:
Mikä selvittäisi minkä?
Aasi vastasi:
--Niiden kolmen viisaan itämaan lampaan myöhästymisen..
--Pitäisi mennä ihan Turkkiin asti,jos aikoisi tulla idästä..
--Niistä sinun opetuslampaistasi ollaan jo tehty shiskebabeja...
Pässi lisäsi kiusaantuneena:
--Hei..ollaanpas nyt hiukan varovaisia jutuissa!
--Silloin kun ne saapuvat tänne todistuspaperit mukanaan,niin tulen tekemään oikein ihmetekoja--kuten taikomaan aaseja rupisammakoiksi..
Aasi vastasin nyökkäämällä:
--Kaikki on mahdollista..
--Kuitenkin olen vakuuttunut,että tarvitaan selvä todistus siitä,miksi Kaikkivaltias uskoisi pelastushommat sellaiselle elukalle,jonka lavoille ollaan jo aikojen alusta pantu ruskeakastiketta...
Pässin silmät alkoivat jälleen pienetä viiruiksi.ja lausui:
--Kuulkaapas...!
--Teitä ehkä kiinnostaisi..?
Pässi keskeytti....
Avonaisen tallin oven ulkopuolelta kuului ihmisääniä.
--Tietenkin...
Ihmisääni oli lausumassa.
--Sivusiipeä kyllä ei voida verrata päärakennukseen,koska siinä ei ole sisäkylpyhuoneita..
--Kuitenkin siivessä on sellaista aitoa maalaishenkeä..eikä minun tarvitse lähteä kehumaan,ettei samalla hinnalla löytyisi...
--Ja näin joulun alla kaikki Beetlehemin hotellit ja majatalot ovat täysin buukattuja..
Majatalon isännän astuessa tallin ovelle tämän katse osui pässiin.
Poskiinsa kiroillen isäntä pysäytti kädenviittauksella ihmisparin ja tarttui toisella kädellä pässiä niskavilloista kiinni ja heitti elukan ulos pois tieltä mustaan yöhön kedolle.
--Mitäs minä kerroin sinulle!
Aasi tokaisi isännän mentyä hakemaan vieraitaan.
--Pässi sattui olemaan väärään aikaan väärässä paikassa!
--Aivan!
Härkä vastasi laskeutumalla etujalat koukussa heinille härkien.
--Siitä huolimatta,kun jompikumpi meistä sattuisi tulemaan Messiaaksi,niin sen pitäisi osata antaa toiselle anteeksi.
--Noh..me tullaan ylittämään sekin este,kun sen aika tulee...
Aasi vastasi ja ryhtyi jauhamaan heiniä kaukalosta.
 |
| Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia |
Lukutunneilla Jussi kuunteli korvat höröllään Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia,jotka sivuuttivat myöskin papinpojan omia kokemuksia lounaissuomalaisesta saaristosta.
Välskärisanaa äiti oli yrittänyt tulkata joksikin lääkäriksi eivätkä Suomen satusedän välskärin tarinat olleet mitään potilaskertomuksia. Äiti oli kertonut lisäksi,että ennenvanhaan jopa parturitkin leikkasivat ihmisiä hiusten ja partojen ohella.
Jussi oli kysäissyt,että oliko Rumpalinkadun Heiskasen täti myös parturissaan leikellyt ihmisiä.. ja että seuraavan kerran hän kyllä katsoo tarkemmin,peilistä,ettei niskavillarajaa raavita puhtaaksi ainakaan partaveitsellä..
Jussi oli kysäissyt,että oliko Rumpalinkadun Heiskasen täti myös parturissaan leikellyt ihmisiä.. ja että seuraavan kerran hän kyllä katsoo tarkemmin,peilistä,ettei niskavillarajaa raavita puhtaaksi ainakaan partaveitsellä..
Kotona isän työhuoneen kirjahyllystä hän oli kerran löytänyt Kodin lääkärikirjasta outoja räjäytyskuvia ihmisen luista,sisälmyksistä sekä lihaksista ihan väreissä.
Ihmisten genitaalikuvista hän oli saanut inhon halkaistuja vaginoita sekä siittimiä kohtaan,jäämällä monasti ihmettelemään Teho-vessanpytylle,ettei itsellään onneksi ollut sellaista häpyluuta pilissään kuin metsän otsolla,vaikka oli justiinsa katsellut äidin Kotiliedestä kuvaa Figura-liivisestä missistä..
Hän oli kuullut kolkkapoikana partiossa,etta uroskarhulla on jokin jäykistinluu piilossa karvamahansa alla pilissään.
Isäkarhun halutessa paritella,se ottaa sadan metrin spurtin luu pystyssä tähdätessään äitikarhun pyllyyn.
Siitäkö johtuu,että lippukunnan Kolo-partiokämpän seinällä roikkuvalla kapisella karhuntaljalla on useita paikattuja reikiä peffanalueella,kun isäkarhu ei osunut maaliin ekakerralla?
Jussi oli kysäissyt partionjohtaja Pesosen Pertiltä,joka oli jäänyt punanaamaisena vastaamaan:
--Jaa..mää en kyl poikamiähen ossa vastata tohon mittän..mut kysys isältäs..kun teitill on viispäinen kakarlauma..
Jussi oli vielä lisännyt ilkikurisesti Pertille:
--Jaa..mää en kyl poikamiähen ossa vastata tohon mittän..mut kysys isältäs..kun teitill on viispäinen kakarlauma..
Jussi oli vielä lisännyt ilkikurisesti Pertille:
--Paha on paimenpojan paimenessa...jos ei pistä tikku pyllyyn...pistää paimenpoika kylläkin...
Se Välskärin kertomusten noitanainen Musta-Jaana käväisi useasti pojan unissa.
Pappilan kesämökki 50-luvun alussa sijaitsi maan suurimman merirannikkosaaren,Kemiönsaaren Ornäsin lahden pohjukassa Kiilan kylässä. Mustan Jaanan saari sijaitsi mökistä kauempana lähellä Strömman kanavan reittiä.Näin ainakin isä osasi kertoa siitä mustanpuhuvasta ja kuusien peittämästä pienestä saaresta.
Isä oli vuokrannut mökin eräältä rantaruotsalaiselta maanviljelijäpariskunnalta...Konradilta ja Editiltä.
Viitasaarella veistetty suippokokkainen ja-peräinen keskisuomalaisvenekin oltiin kuljetettu osuuskaupan Austin-kuorma-auton lavalla mokille..
Veneellä isä ja äiti kokivat verkkoja ja katiskoita sekä uistelivat sillä lahdenpohjukan kaislikkorinnoissa
Pappilan pesue katseli yleensä rannalta äidin soutamista ja isän manaamista perätuhdolla melamiehenä:
--No...souva...souva...elä...elä...sanoenj,että huopoo.huopoo....verkko on nyt kölin alla....voej sininun sootamistasj...!?
 |
| 1956 Pappilan toisen kesämökin,Katavasaaren ponttooni- laituri.Pikkusiskot ja keskisuomalaisvene. |
Äiti pikaistuksissaan souti rantaan.isän pudotessa tyhjä verkkopuikko kädessään perätuhdolle.
Äiti murisi rannassa lapsille vihaisena:
--Issäenne on mualiman levottomin verkonkokija!
--Suakoon nostoo ja vettee verkkonsa ite taekka kuhtua sen biblian Pietarj-kalamiehen aeroehin!
--Minnee en ennää lähe mokoman piruntorjujan mukkaan,kun se käättäätyy kunnii joku punasorkkane lussiiferij!
--Sinä Riitta...läheppäs isällesj sootajaks vanahimpana!
Sillä keskisuomalaisella punavalkoisella soutuveneellä lähdettiin lapsiporukalla kerran tutustumaan siihen Mustan Jaanan saareen.
Äiti oli jäänyt Ornäsin mökille pienen Hilkan kanssa,joka vielä tarvitsi rintaruokintaa.
Isä istui airoissa aallokon jo kohotessa selältä nousevassa puhurissa,Jussin ripotellessa rautaisiin pystyhankaimiin vettä,etteivät kitisisi. Siskot nyhjöttivät villajakuissaan tuhdoilla seuraamassa Kyöpelinvuoren näköisen saaren lähestymistä isän riuskoista aironvedoista.
Välskärin kertomuksista poika muisti Jaanan syyläisen naaman sekä noutajamaisen mustan kaavun.Tämän mustarinkiset silmätkin näyttivät kuvassa janoavan lapsenlihaa.
Ilmeisesti Jaana oli saanut rumat kasvonsa liiallisesta penskanlihan syömisestä?
Pahoinvoivan näköiseksi ja rumaksi sellaisesta aterioinnista tulee.
Veneen kokan karahtaessa rantasärkkään,venekunta kahlaamalla veti paatin rantaan.
Isä sitoi veneen kokan ketjulla rantaleppään,pesueen alkaessa kiipeämään rantapengertä ylös Jaanan luolalle. Jussi nitisti käsivarrestaan tervalepästä pudonneen punkin,joka oli alkamassa imemään papinpojan verta..
Luolan suulle saavuttuaan,isosiskot pelottomina kävivät kurkkaamassa pimeästä luolansuusta sisälle.
Tytöt kolusivat sisällä hetken,palaamalla ulos käsissään pari mustunutta sääriluun näköistä karahkaa,jolloin Jussille pistettiin sata jalkaa mahan alle.
Poika ravasi veneelle päin leppärantaan,että sananjalat viilsivät nilkkoja ja katajantaimet löivät takamuksille,juostessaan silmät sumeessa vettä kohti,vilkuillen välistä taaksensa.
Mäeltä kuului isän makeaa röhötystä sekä siskojen ilkkuvaa kikatusta,joka kantautui vettä pitkin harmaaselkäiselle lahdelle Mustan Jaanan kallion kyljistä kaikuen.
 |
| 1952 Neekeripoika- korttikahvi |
Istuessaan peljästyksestään ja juoksustaan rauhoittuneempana rantakivellä hän muisti Fammu-tädin vintiltä kaivamastaan vanhasta 20-lukuisesta National Geographista kuva-artikkelin Papua-Guinean ihmissyöjistä,missä alkuasukkaat käristivät nuotiolla tikun päässä vihollisensa pakaralihoja kuin kolkkapojat hampparimakkaraa.
--Ihmekös,että olivat pärstältään niin mustia..tietty ihmislihan syomisestä!!
Pojalle ei rannalla kylläkään kelvannut isän tarjoama termoskahvi eivätkä lauantaimakkaraleivät.
Silmissään hän näki rantanuotiolla kepin päässä mustuneen lenkkimakkarapätkänkin sisästä pistävän ulos lapsen värttinäluun.
Hänelle oli jostain syntynyt pienempänä kammo mustia eli neekereitä kohtaan. Siihen aikaan 50-luvun alussa ei tunnettu eikä tiedetty mitään käsitteestä rasismi.Kakarat söivät suihinsa kioskien rappusilla Pepe- neekerilakritsipatukoita ja korttissäännöstelyaikana aikuiset ryystivät Neekeripoikakahvia.
Lokakuun alussa kauppalan torille nousi Tivoli Sariolan telttakaupunki,jolloin lipunmyyntivaunun katolle nousi joukko taiteilijoita esittämään taitojaan tulevista näytöksistä.
Osa näyttelijöistä oli mustia ja vähäpukeisia alkuasukkaista,jotka tanssivat kaislahameissaan ja sotamaalauksissa rumpujen tahdissa vaunun katolla. Jussi oli siskojen käsistä väkisin vetämänä viety katsomaan esitystä ja paennut pappilan kellariliiteriin aina illalliseen asti,jolloin äiti oli maanitellut tämän keittiöön..sanomalla:
--Palosirreeni on jo vinkaattanna..että ilimahällyytys on ohi!
--Kelepaisikohan Jussi sinulle ilitakahavin kanssa oekeen Neekerin Pusu?
(Neekerin Pusu oli eräs Helsingintiellä sijaitsevan Kastun leipomon leivoslaji)
Mökillä siskot mollasivat Jussia kuorossa pelkuriksi,nuoremman Maija-siskon tarjotessa rauhansymboolina Pax-pastillia rasiasta.
Hänelle oli jostain syntynyt pienempänä kammo mustia eli neekereitä kohtaan. Siihen aikaan 50-luvun alussa ei tunnettu eikä tiedetty mitään käsitteestä rasismi.Kakarat söivät suihinsa kioskien rappusilla Pepe- neekerilakritsipatukoita ja korttissäännöstelyaikana aikuiset ryystivät Neekeripoikakahvia.
Lokakuun alussa kauppalan torille nousi Tivoli Sariolan telttakaupunki,jolloin lipunmyyntivaunun katolle nousi joukko taiteilijoita esittämään taitojaan tulevista näytöksistä.
Osa näyttelijöistä oli mustia ja vähäpukeisia alkuasukkaista,jotka tanssivat kaislahameissaan ja sotamaalauksissa rumpujen tahdissa vaunun katolla. Jussi oli siskojen käsistä väkisin vetämänä viety katsomaan esitystä ja paennut pappilan kellariliiteriin aina illalliseen asti,jolloin äiti oli maanitellut tämän keittiöön..sanomalla:
--Palosirreeni on jo vinkaattanna..että ilimahällyytys on ohi!
--Kelepaisikohan Jussi sinulle ilitakahavin kanssa oekeen Neekerin Pusu?
(Neekerin Pusu oli eräs Helsingintiellä sijaitsevan Kastun leipomon leivoslaji)
 |
| Ota Pax..ota Pax..ota Fazerin Paxeja kaks.. |
Askista Jussi koukkasi etusormellaan pari pastillia suuhunsa,sylkäisemällä ne heti pihalle.
Paxit olivat lampaanpapanoita.
Jussi paineli häpeissään ulkohuoneen viisipyttyiselle meridiiselille (viisireikäinen ulkohuone) istumaan,
Hän kuitenkin sattui istumaan emännän suuremmalle reiälle,putoamalla alas paskapatterin päälle ruumaan.
Apua huutaesssaan isä ja Konrad-setä vetivät ihmiskuonaisen ja haisevan pojan kuiville.
Äiti pesi Jussin rantavedessä mäntysuovalla rauhoitelemalla poikaansa:
--Minnee näätän kyllä vielä siskoellesj,missä se persuusj punottoo!
--Sinnäej uot taenna suanna ukkisj herkän luonteen?!
--Ukkisj kyllä ryyppäsj sekä pelasj pelekoehinsa...toevottavasti sinneet sitten isompana...?!
 |
| 1955 Osuuskaupan purkuautot ja -traktorit juhart 2010 |
TAKAISIN HELLATEHTAAN VARJOON
Koti on paikka,jonne palatessasi,sisällä olijoiden täytyy päästää sinut sisälle.
(David Frost)
Paluu Harjavallan rikkinummilta Salon kauppalaan kesäkuussa 1956
-------------------------------------------------------------------------------
Kesäkuun alku ennusteli oikeata intiaanikesää.
Mittari näytti 27 astetta.
Jussi istui taas kuorma-autonkuljettajan ja isän välissä tummanvihreän nokka-Petterin hytissä..
Kuorma-auton kopin kaksiosaiset etuikkunat olivat ruuvattuina raolleen auki pienenkin tuulenvireen saamiseksi kuin satamahinaajan kipparinikkunat.
Kuormurin isä oli tilannut Kemiöstä asti ja kuskikin puhui lounassuomalaisen murteen ja rantaruotsin sekoitusta,viskelemällä puheessaan molemmankielisiä murresanoja.
Harjavaltaan muutto oli tapahtunut v.1954 kesäkuun alussa Salon Seudun Osuuskaupan vaaleanvihreällä Austin Loadstar-kuormurilla. Isäpastori ja osuuskaupan johtaja Reino Palmu olivat tuttuja keskenään reservinupseereina.
 |
| 1955 elokuu.Osuuskaupan palo |
V.1955 elokuussa osuuskaupan puurakennus oli tuhoutunut tulipalossa ja uutta tavarataloa oltiin rakentamassa samalle paikalle,jolloin liikkeen autot olivat täydessä käytössä.
Äitipastorska ja Jussin neljä siskoa olivat edeltä ottaneet Harjavallan asemalta paikallisjunan Poriin ja sieltä junan Turkuun,josta he astuivat Turku-Helsinki-pikajunaan,joka pysähtyisi Salossa.
Jälleen kerran Jussi oli seuraamassa kuorma-auton hytin takaikkunoiden kalterien välistä pappilan jukkapalmun sekä peikonlehden huiskutusta muuttokuorman päällä räsymattojen toimiessa lavapressuina,hapsujen läpättäessä vauhdissa kuin ravioriin harjakset.
Bedford-kuormurin perä ulisi asvalttitiellä kuin selkäänsä saanut pystykoiran pentu.
Kuljettaja polki kaksoiskytkennällä synkronoimatonta vaihteistoa pienemmälle ylämäissä,vauhdin hidastuessa melkein patikkakäynniksi kiusatessaan kuusisylinteristä ja Chevroletiltä perittyä bensiinikonetta.
Kuljettaja polki kaksoiskytkennällä synkronoimatonta vaihteistoa pienemmälle ylämäissä,vauhdin hidastuessa melkein patikkakäynniksi kiusatessaan kuusisylinteristä ja Chevroletiltä perittyä bensiinikonetta.
Autohan oli 1948-mallinen ja hidas pikku-Petteri eikä silloin sodan jälkeen vielä ollut tarjolla montakaan sitkeämpää dieselmoottorista kuorma-automerkkiä.
 |
| Turun tuomiokirkko |
Jussi oli herännyt puuduttavasta matkasta puolihikisenä Turun tuomiokirkkosillalla,isän osoitellessa Eternalellokädellään kellotornin naakkoja,jotka lentelivät ruoanhakuun sen kivisistä onteloista.
Isäpastori huudahti:
--Katoppas Jussi,kun kellotorni on ihan täännään mustija huaskalintuja!
--Mustat linnut ennenvanahaan ennustivat jostain tulevasta onnettomuuvesta,kuten mualimanpaloista taekka ruttotauveista...
Kuorma-auton kuljettaja,jonka nimi Yngve Saxelin,Kimito,seisoi Bedfordin kummassakin ovessa puhelinnumeroin ryhtyi puhumaan isälle:
--Joo..seon yks faani..se Nasser,kun se häätää israelilaissi Suezin kanavan penkalt..
--Biblian mukaan se joenpenkka kuulus vanhaan Palestinaan,misä arabit ja juutalaiset elivät täyrellises sovuss..
--Ja sitten lisäksi tual Ungarniss meirän sukulaisfolkki haluu viskata kommunstit veks maasta..
--Eimaar..kyllä se Nikita taitta petrata isä-Stalinin rinnall vijattomien tapossa..
--Nuo domskyrkanin foogelit taitavat haista uudest maalimanpalost..
Parin tunnin körötyksen perästä maisemat Jussille alkoivat näyttä tutummilta.
 |
| Petteri ja Pirkko pappilan pihalla kipit pystyssä Juhart 2004 |
Kuorma-auton saavuttua Halikon maantiesillalle Petterin paripyörät ulvoivat sen sementtikannella. Joen toisella puolella näkyi Joensuun kartanon iso punamullattu lato.Vasemmalla kulki tammikuja Halikon kirkkoon.Tämä pieni esplanaadi oltiin tehty aikoinaan kartanon herrasväen kirkkoonmenoa varten ja koko kauppalakin oli pystytetty kartanolta ostetuille maille.
Kuormurikin alkoi petrata vauhtiaan kuin vanha hevonen,joka näki kotitallinsa tien päässä.,alkamalla kiivetä jyrkkää ja mutkaista Toijalanmäkeä ylös.
 |
| 1938 Myllymäki,joka v.1956 näytti melkein samalta |
Vasta Myllymäen päältä avautui kauppala vanhalla merenpohjalla,auton peräulinan ja renkaitten ulvonnan peittäessä muut hytin äänet kiidossa laaksoa kohti..
Oikealla kauppalan puolisesta tunnelin päästä tuprahti Helsingin pikajunan korsteenin savupilvi,Jussin katsellessa vaunujen kyljistä vilahtavia kultaisia VR-kylttejä.
Tasoristeyksien kellot klinkuttivat kuin kauppalan vapaapalokunnan vanhan Hudson-paloauton
messinkinen hälytyskello......letkan viimeisen vaunun toppareitten pysähtyessä punatiilisen veturitallin kääntöpöydän kohdalle.
 |
| Perttelintullin Esso 2000-luvulla |
Perttelintullin risteykseen vasemmalta Perttelintieltä kiihdytti sementinharmaa ja tylppäkuonoinen 1947 Fordson Thames-kuormuri,jonka ratti oli oikealla puolella.Lavalla seisoi isoja sementtirenkaita narskumassa peltipohjaa vasten.Kuljettaja käänsi aivan Bedfordin eteen edes katsomatta vahvojen rilliensä lapi.
Jussi tunsi tämän vanhaksi,puolisokeaksi ja paksulinssiseksi Ahon papaksi,joka joskus ajoi vielä vanhoilla päivillään omistamansa Salon Sementtituotteen kuorma-autoja.
--Noi voi sun djävel,.kun on blindi koko faari!!
 |
| 1946-48 Fordson Thames 7V. Samanlainen kuin Salon sementtituotteella |
Saxelin huusi kuskinikkunasta.
--Onks sul varaa maksaa mun kutflygel jos osuis kylkeen? (Koflygel--ruotsiksi on lokasuoja)
Jussi katsoi Bedfordin lavalle,oliko pappilan flyygeli tiukasti sidottuna,kuultuaan flyygelisanan.
Pappilan flyygeli seisoi kylläkin muuttokuorman räsymattojen alla piilossa odottamassa pastorin Siionin virsien sekä papintyttärien Kissapolkan soittoa pappilan salissa.
Sementtirenkaat Fordsonin lavalla häipyivät silmistä nopeasti papan edes vilkaisematta sen brittiläisittäin oikeanpuolisen ratin takaa Saxeliniin päin Asemakadun kulmasta Osuuskaupan tavaratalon rakennustyömaata kohti,sinisen pakokaasusavuverhon keikkuessa pääkadun yllä tovin.
 |
| Pekka Laineen 1937 Ford V8-onnikka Juhart 2010 |
Oikealta Katrineholminkadulta (silloin katu oli vielä Perttelintien jatketta) samalla puski Lydmanin konditoriakahvilan kulman takaa Pekka Laineen sinikeltainen vanha ja sodankäynyt Ford-bussi. Saxelin antoi onnikalle tietä,vaikka itse ajoi etuajo-oikeutetulla kadulla.
Saxelin heilautti ikkunasta bussikuskille,huutamalla :
--Hei Virtasen Vode ,sää vielä kuskaat samal bussil,kun sillon Kivennavan kyrkanill vuonna 1944!.
--Muistaks ku sun syyläri kuukkas ?
--Sulla oli kolme ryssän masiinpistolinreikää syylärin alatankis!
Saxelin veti oikean kätensä saluutiksi risaiseen lippaan, väsyneen bussin häipyessä Turuntietä Myllymäkeen päin:
Saxelin mutisi ruotsiksi:
--En krigare,grå,avdankad och arm!
--Se on siitä Vanrikki Stoolista?
Isäpastori kysäisi Saxelinilta.
--Jåå visst!
Kuski vastasi pannessaan korvia vihlovalla räsäyksellä ykköstä silmään.
Isä huokaisi syvään,sanomalla ulospuhalluksen mukana;
--No ,vihdoinkin ollaan kuin kotimaassa!
 |
| Pirssikopin pokkasakki ja rovasti. 1952 Ford Customline Juhart 2005 |
--Ei kun Foordimaassa!
Jussi lisäsi:
---Katos tota Ahon britti-Fordsonii,joka oli iskee britti-Bedfordin likasiippeen ja sitten toi Pekka Laineen kolmeseiska jenkki-Ford-bussi.
--Tual sillankulman pirssis näkyy viiskakkosen krominen jenkki- Ford Customlinen tähtimaski..
--Katos vielä kun Annankarull Lehden valokuvaamossa mainostetaan Ilfordin filmei!
Sillan yli ajettiin korttelin verran hellatehtaan kivitalon kulmaan ja käännyttiin Rummunlyöjänkadulle pappilaan päin.
Petteri pysäytti tutun vihreämiranolisen talon paraatioven eteen,josta äidin leveä perä peruutti ulos sihvelin ja harjan kanssa.
Hellatehtaan portista ajoi ulos vaaleanruskea ja mustalokarinen Ford Big Job-kuorkki lavallaan kirkkaita valkoisia emaliluukkuisia sekä –kahvaisia Leino-liesiä.
Jussi hyppäsi autosta alas helssaamaan äitiä katukiveykselle,huutamalla isälle kourat huulilla trattina:
---Viimeinen pari uunista ulos!
---Viimeinen pari uunista ulos!
 |
| Kello neljä Leinon hellatehtaan portilla by Juhart |
Finis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti