Debutantin oranssinen aksessori.Naisautoilua.

Marilyn Miller.
Juhart 2012

Eräs naispuolinen autosuunnittelija Fordin Dearbornin tehtaalla oli sanonut haastattelijalle piirustuskonttorissa etteivät naiset pidä naisellisista autoista.
Hän lisäsi,että auton suunnittelussa Ford on ottanut vakavasti naistenkin tarpeet.
Samalla haastattelun aikana konttorin miespuoliset insinöörit olivat testaamassa tulevaa Ford Taurus-mallia höyhentyynyt sidottuna vatsapuolelle,miten raskaana olevat naiset mahtuivat ratin taakse.
Toisessa Tauruksessa tehtiin jarrutuskokeita.
Testi-insseillä oli kynsiin teipattuna paperiliittimiä naisten lakkakynsien malleina ja jarrutuskokeessa mittailtiin,miten liittimet iskivät pehmustettuun kojelautaan irtoamatta

Viime vuosisadan alussa autoilun pioneeriaikoina naiset pääsivät miehille tarkoitettujen autojen rattiin ja hiljalleen  autojen muuttuessa yhä miesmäisemmiksi naisten ajoasumuotikin alkoi kehittyä naismaisemmaksi pitkähelmaisista poplareista ja nilkkoihin asti ylettyvistä susiturkeista kevyempiin kretonkiluomuksiin.
Suurin muutos kevyempiin ajovaatteisiin tuli umpiautojen suosion myötä.
Autoilun alkustarttauksessa naisautoilijat jo pelkästään variksenpelättimen kaltaisella olemuksellaan pelottelivat pikkulapset, raskautetut,imeväiset ja hevosetkin kaduilta ja teiltä häkäpärstämäisin kasvonsuojin.
Miesten aloittaessa hevosittomilla kärryillään maantieterrorinsa, tielaissa vaadittiin,että vaunun edessä piti marssia mies varoittamassa punaisen lipun kanssa savuttavasta ja sätkättävästä vaarasta,joka peloitteli kaikkia maantiellä kulkevia eläviä.
Naisautoilijoita ajateltiin myös ajovaatemuodin rinnalla auton kampikäynnistyksen vaarallisuudesssa.
Miesautoilijoiden keskuudessa oli käynyt kuolemantapauksia,muunmuassa yhden kampeajan saadessa veivistä kuolettavan ja murskaavan iskun leukaluuhunsa.Tuhansilla muilla kampeajilla oli mennyt peukalot sijoiltaan.

Sievä naisautoilija ja kakkoskuljettaja 1910.

Kuuluisan amerikkalaisen "jakoavaintiedemies" Ketteringin ansiosta naiset pian pääsivät strattaamaan autojaan napin painalluksella.
Cadillacin isä, vanha pappa Henry F. Leland ja tunnettu kitupiikki ,Henry Fordin entinen bisnespartneri oli tehtaallaan pannut kampistartin korvaamisen etusijalle jollain uudemmalla innovaatiolla.
Henry Leland osti Ketteringin keksimän sähköstarttipatentin.
Myöhemmin vanhuudenhöperyydessään hän väitti itse keksineen sen.
Siitä huolimatta keksintö tuli mullistamaan autoilua ja siroranteisten neitosten lukumäärä autosomman takana alkoi lisääntymään rajusti.
Sähköstartti tuli vakiovarusteeksi Cadillaciin v.1912.
Naisautoilijapioneeri Alice Ramsay,joka vuonna 1909 teki Amerikan mantereen poikkiajon Maxwell Merry 4:llään,olisi ollut takuulla Merry eli hilpeä,jos laite oltaisiin keksitty aiemmin.

Alice Ramsay ja Maxwell Merry 4
v.1909.
Juhart 2002

Henry F. Lelandin kuvitelmasta huolimatta,että naiset olivat avuttomia ratin takana, Amerikassa myytiin vuosina 1908-1927 15 miljoonaan autoa.
Valtaosa autoista myytiin farmareille.
Kaikilla ei ollut varaa painaa Cadillacin starttinappulasta.

Detroit eteni automuodin uranuurtajana enemmän kuin autoilumuodin luojana.
Ensiksi Pariisin ja sitten Lontoon  kuuluisat muotihuoneet keksivät oikeat naisten autoiluvaatteet.
Vuonna 1919 90% autoista altisti matkustajat ja kuljettajat sään armoille tuulissa,myrskyissä,sateissa ja auringonpaisteessa.
Naiset tällöin alkoivat pukeutua pitkiin pölysuojiin,kolttuihin ja mekkoihin.Kapealieristen hattujen ympärille ja leukojen alle sidottiin tuuliturvaksi sifonkihuiveja.
Hameenpituuskin oli lyhenemässä tiukkojen kureliivien löystyessä.Frillihatut ja pitsireunaiset alushameet heitettiin lumppukoppiin naisten jo ylettyessä polkimille ja ohjaamaan isokehäisiä ratteja vapaina häiritsevistä asuista.
Autojen virtaviivastuessa muotikin teki samoin.
Naiset olivat kaatamassa sukupuoliaitoja lokasiivillään.
Pariisilainen kilpa-autoileva muotisuunnittelija Thierry Mugler,jos hän olisi elänyt 1910-1920-luvuilla,olisi varmaan vetänyt ohiajaville naisautoilijoille tienreunassa kättään lippaan kultalameisissa ajohaalareissaan.
Silti auton sisällä sukupuolten välinen sota oli  aina syttymässä siitä,kuka pääsisi ohjauspyörän taakse.
Miehen ajaessa nainen tunsi itsensä suojattomaksi ja alttiiksi tietäessään sisässään,että hän ajaisi paremmin...ainakin teoriassa.

Pappilan kansurissa kappalaiska istui aina takapenkillä sanaakaan sanomatta kappalaisen hurjasta kuolemaa uhmaavasta ajotyylistä Kemiönsaaren mutkaisilla santateillä .
Taivaallisen kartturin avulla aina selviydyttiin hengissä taivastieltä Mäntyrinteen kesämökille toipumaan shokista.
Ajotyylillään kappalainen sai matkustajat nopeammin rukoilemaan kuin sunnuntaisaarnansa aikana.

Moni perheen ulkopuolinen ei tiennyt Kaisa-kappalaiskan olleen nuorena 30-luvulla Iisalmen eräitä harvoja naisautoilijoita,joka oppi ajamaan Kalle-isänsä T Ford-feetonilla päätymällä 1936-mallisen Opel Olympian kuljettajaksi ja Kallen  kotiinhakijaksi Kajaanin ja Oulun matkustajakotien hotellihuoneiden tupakansavuisista pokkakamareista.

Kauppisten T Ford feetoni
Juhart 2010

Oikeastaan T Ford pani koko Amerikan ensimmäisenä maana pyörien päälle.
Autosta tuli välttämätön kulkuväline maaseudulla ja jopa naisetkin oppivat helposti ajamaan sillä.
Pula-ajan aikoihin Amerikassa maaseuduilla liikkui maataloustarkastajia tutkimassa pientilojen tilaa.
Eräs tarkastaja oli käynyt yhdellä keskilännen maatilalla tutkimassa kunnallistekniikkaa,kaivoja ja viemäreitä,joita yleensä ei monilta tiloilta löytynyt .Hän oli kehoittanut isäntää ja emäntää liittämään kaivosta vesijohtoputkituksen taloon vedenkannon sisään kantamisen sijasta ja asentamaan kylpyvannan samoin sisään viemäriputkineen.
Toisella käyntikerralla tarkastaja näki emännän silti kantamassa ämmänlängillä ämpäreissä vettä kaivosta sisään ja torui tätä,että rahat olisi voitu panna parempaan kuin pihalla seisovaan äskettäin ostettuun T Fordiin.
Emäntä oli topakkana laukaissut ,ettei kylpyvannalla ajeta kaupunkiin.
Naiset koko auton historian ajan ovat olleet miehiä realistisimpia autonostajia.
Miehet yleensä ostavat auton tunnepohjalla,mutta naisille autonvalintaan vaikuttaa käytännöllisyys.
Useat amerikkalaiset emännät käyttivät esimerkiksi T Fordin taka-akselia pyörittämään pulsaattoripesukoneita.
Detroitissa alkoivat oikeat naisten markkinat vuonna 1923 Chevroletin esitettyä uuden Utility Coupen.
Auton sai 680:lla dollarilla esitteen mukaan jokasään autona,minkä takaluukun alle saisi mahtumaan matkaveskat,ehkä voikirnun sekä munalaatikonkin.

1923 Chevrolet Utility Coupe ad.

 Samana vuonna eli 1923 naisväelle tarjottiin oikeata pelipojan vaunua Jordan Playboyta.
Ehkä kaikkien aikojen kuuluisin automainos yritti kaupata auton epäkäytännöllisyyttä iskevillä sloganeilla.
Jordan oli kahdenistuttava tynnyrimaskinen avoroadster,jolla esitteessä naiskuljettaja ajoi kilpaa ratsastavan cowboyn vierellä
Esite kehui:
--Jossain Laramien länsipuolella on villihevosta  kesyttävä tai härkää köyttävä tyttö,joka kyllä tietää,mistä puhun.
--Hän tietää takuulla vinhasta ponistani,mikä on risteytys rasvatusta salamasta ja sen iskupaikasta,mitä se voi tehdä tuhannellajasadalla naulalla terästä ja toimintaa, kiitäessään korkeana.leveänä ja komeana!

1923 Jordan Playboy-mainos

Lassonainen säilyi vielä jälkipolvien ihasteltavaksi...Jordan ei!
Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin 1956 naisia varten tarkoitettu vaaleanpunainen Dodge Royal Lancer La Femme kuoli naistenvaivoihin mallivuoden päätyttyä.Auton hanskalokeroon pistetyt puuterikompaktitkin paatuivat käyttämättömiksi naisostajien puutteesta.                                   
Auton sisätilaan jemmatut vaaleanpunaiset sadetakit,sadelakit ja sontikat laatikoissakin jäivät käyttämättä,koska ravintoloiden ja hotellien bellboyt tulivat autonovelle vastaan sateenvarjoja pidellen.
Chryslerin suunnittelijoiden ranskalainen Raison d'Etre-ideakupla puhkesi kaatosteessa.
Naisellinen auto ei myynyt,koska saman hintaluokan autojen omistajattaret ajoivat shaföörien kuljettamina Cadillaceilla sekä Chrysler Imperialeilla 5th Avenuen kauneussalonkeihin ja juottopaikkoihin..
1970-luvulla Lincoln Continental-mallia yritettiin myydä naisille ranskalaisella Yves Saint Laurentin muoti-imagolla,mutta huonolla menestyksellä.
Autojen kojetauluihin upotetut Guccin kellotkin lopettivat käyntinsä autoilijoiden tietämättä,että niitä pitää vetää kuin vanhoja rannetiukuja..

1956 Dodge Royal Lancer la Femme

OPELILLA OMENAPUUTA PÄIN
--------------------------------------------------------

Pappilan Jussi ei koskaan ole pelännyt naiskuljettajien kyydissä etenkään silloin,kun hän oli ihastunut kuskiin.
Hänen suuri ihastuksensa lukiossa oli koonsakin puolesta Arosillan Elina,kaupungin kamreerin tytär,joka pituudeltaan oli karvan yli 180 senttiä
Jussi taas oli savolaisella pitkänmatkanpainijanvartalollaan venähtänyt 167cm:n pituuteen vuonna 1966.
Elinan kanssa Jussi oli kavereita eikä siitä mitään  "suhetta" kehittynyt pituuseronkaan puitteissa.
Elina kyllä mielellään kuljetti papinpoikaa kartsalla perheen 1962-mallisella punavalkoisella Opel Rekordilla,missä oli kaatuvat selkänojat eli mimmikipit.
Jussi vain sai kuvitella sillä punaisella kernipenkillä,miten hän olisi kaatanut selkänojat alas ja saanut vaaterissa pussata Elinaa kiihkeästi Elovenatytön vaalean ja silitysraudalla prässätyn hiusklaffin vierestä edes poskelle.Se olisi vastannut olympiahuumaa, papinpojan mokkaloufereiden potkiessa innosta Opelin hanskalokeron kromista Olympiamerkkiä.
Elina kyllä alkoi seurustelemaan toisen luokkakaverinsa tumman ja komean Tammisen Jukan kanssa.
Elina meni kyllä myöhemmin naimisiin saksalaisen Herr Apfelbaumin kanssa ,päätymällä opettajaksi saksalaisille Kindereille.
Jukka päätyi ekonomiksi luettuaan Halikkoon Elorannalle konttoripäälliköksi laskemaan saldoja myydyistä "kopade kavlareista" eli säiliön päädyistä.
Jussi olisi nyt ukkoiässä toivonut viedä kiitokseksi muistoista Frau Apfelbaumille punaposkisen omenan kateederin pöydälle.

1962 Opel Olympia Rekord P2

POPLIINITAKISSA KARAVAANISSA
--------------------------------------------------
Ennen armeijaan astumista vuoden 1967 kesällä Jussilla oli uusi salainen ihastus,naapurin Torikadun kerrostalossa,minkä alakerrassa oli Salon Konttorikone yhdessä päässä ja toisessa Wikströmin ruokamarketti. Neitonen oli hyvän kaverinsa  Pertin vanhempi sisko..kutsutaan nyt häntä vaikka Pirkoksi,koska aika on pyyhekumillaan  pyyhkäissyt nimen pois nuppipäätteestä.
Perttikin oli komea vaaleakiharainen hurmuri,johon kaikki likat olivat lääpällään.
Pertti seurusteli melko pitkään kauniin rakennusliike Alangon omistajan vanhimman tyttären kanssa.
Myöhemmin tyttärestä tuli Sauli Niinistön vaimo.
Saulin Jussi tapasi monesti Jännäreiden uudenvuoden bileissä.
Pikkupoikana hän kävi monesti Niinistöillä helssaamassa Saulia,koska isäkappalainen ja Saulin isä olivat kavereita Lionsseissa ja seurakunnan toiminnoissa..
Pertin isosysteri Pirkko oli samoin komea punatukka ja kropaltaan herkullisen muodokas,mutta valitettavasti pari vuotta Jussia vanhempi.
Eräänä kesälauantaina Jussi pestyään puolen päivän duunin jälkeen itsensä sementinpölystä ja lotrattuaan puoli pulloa Old Spicea leualleen,päätti lähteä kartsalle kävelemään suuntana Taljan ravintola uusi poplari niskassaan.
Jussi oli silloin töissä seurakuntatalon viranhaltijoiden asuintalon raksalla muurarin apupoikana.
Käveltyään Torikatua pitkin torille päin ja Horninkadulle hän kuuli tööttäyksen takaansa ja äkkäsi Pirkon kurkkivan 1964-mallisen harmaan Opel Rekord Caravanin ratin takaa.
Pirkko pyysi kyytiin ja lupasi heittää papinpojan raflaan,koska oli alkanut sataa.
Istuuduttuaan hehkeän naiskuljettajan viereen Jussi ei voinut välttää vilkaisematta moneen kertaan Pirkon avokaulaista kesämekkoa ja valkoisia korkkareita soreissa jalkaterissä.
Pirkon kaula-aukosta puski ulos kutsuvasti pisamainen munkkipari,joihin Jussi oli monissa märissä unissaan uppoutunut.
Hän tällaisessa uudessa tilanteessa ei osannut käyttää kykyjään lähempään tuttavuuteen pisamaisen parin kanssa,vaan herrasmiehen jäykkyydellä yritti peittää omaa jäykkyyttään poplarin alta.
Pirkko oli viekkaana vielä kysäissyt oliko Jussi niitä itsensäpaljastajia,joilla ei ole rihmaakaan poplarin alla.
ajeltuaan puolisen tusinan kerran ravintola Taljan ohi.
Lopulta Pirkko päästi Jussin ulos piinastaan raflan edessä sanomalla piruillen lisäksi,ettei voisi lähteä tämän mukaan,koska kavaljeeri oli Pertin hyvä kaveri ja vielä nuorempi kuin hän.
Voisi tulla sakot lapseen sekaantumisesta.
Jussi oli täyttämässä syyskuussa 20 vuotta ja Pirkko oli jo 22-vuotias rouvakandidaatti jollekin menevälle vanhemmalle ekonomimiehelle.
Inttiin astuminen tulisi tapahtumaan päivän Jussin syntymäpäivän perästä 1.10.1967.

1964 Opel Rekord Caravan

VÄÄRÄPURENNAN OLYMPIAENNÄTYS (REKORD)
---------------------------------------------------------------------------------------------

Opel ja Ford Taunus olivat pikkukaupungissa keskiluokan suosittuja perheautoja.Niitä oli yrittäjillä,lääkäreillä,vakuutustarkastajilla ja pankinjohtajilla, ja enimmäkseen Rekordeja sekä 17M-malleja.
Opel Kapitänejä oli vain varakkailla talousalueen isännillä eikä Kölnin Fordilla ollut vastaavaa isompaa mallia,jolloin isännät ostivat Amerikan Ford Fairlaneja ja Galaxieja..
Yksi perniöläisen maatilan poika tuli kouluun isolla panoraamalasisella "pikkuletukalla" eli Opel Kapitänillä,kun muut kaupunkilaispojat surrasivat kouluvuoden kaikissa säissä Tunturi-mopoillaan opinahjoon.
Pappilan hovihammaslääkäri Inkeri Linna oli samoin Opel Rekordien omistajana monta vuotta,vaihtamalla niitä aina uudempaan.Ensimmäinen Inkerin eli Inkun Opel oli 1953-mallinen Opel Olympia Rekord,minkä suu ammotti auki alaleuka edessä kromisin hampain väärässä purennassa.
Jussista auto sopi mitä etevimmin hammaslekurin reklaamiautoksi.

Inkku ja  vääräpurentainen 1953 Opel Olympia Rekord
Juhart 2010

1953 Opel Olympia Rekord

1953 Opel Olympia Kombi-pakettiauto
 valmiina hinattavaksi hammaslääkärille.

Silloisessa kauppalassa oli melko monta hampitohtoria.Jussi tunsi pari muuta,Huttusen ja Suomen,jotka asuivat samassa rivitalossa Vilhonkadulla Osuuskaupan Maatalousmyymälää vastapäätä.
Kumpienkin hammaslääkärien tyttäret olivat Jussin lukioluokkakavereita.
Suomella oli rivitalo-osakkeensa edessä parkissa komea flamingonpunavalkoinen 1960-mallinen Borgward Isabella Coupe,mitä nätimpää autoa kokoluokassaan ei muilta autovalmistajilta löytynyt.
Isabellan kromimaskin komeuden keskellä vielä kiilsi "Rombus"-salmiakkimerkki.
Rombus merkitsee timanttia.

1960 Flamingo Red Borgward Isabella Coupe

Isabellan salmiakkimaski

70-luvulla Inkku Linna vaihtoi merkkiä ostamalla punaisen Ford Escort GT.n,missä oli ajanmukainen musta vinyylikatto.
Jussi kerran lainasi v.1977:n kesällä Inkun Escortia käydessään vaimonsa ja kahden pikkulapsensa kanssa Naantalissa.
Paluumatkalla Saloon jossain Piikkiön ja Paimion välillä iltahämyssä valkohäntäpeura hyppäsi auton eteen.
Lapset heräsivät autossa mäjäykseen huutamalla kurkku suorana:
--Sulla on paskaa ikkunassa!
Escortista oli rikkoutunut jäähdytin ja kantava peura makasi kyljellään jalat poikki vastapuolen pientareella.
Sattumalta poliisi-Saab saapui paikalle ja konstaapelit lopettivat peuran kitumasta.
Liikkuvan peuran liha ei ollut syömäkelpoista edes minkeille,koska jonkinlainen  hormooni pilasi lihan maun.
Sen takia liikkumattomia peuroja ammutaan ns.vaanipaikoilta.
Tässä tapauksessa liikkuva poliisi ampui liikkuvan peuran.
Escortista ei enää ollut seuranaiseksi.

1951 Henry J

KISKO KIDIN (TOIJAN HELENAN) HENRY J
------------------------------------------------------------------------
50-luvun auppalassa ja 60-luvun kaupungissa kävi viikolla monia erikoisia autoja läheisestä maakunnasta.
Kisko oli tullut aikoinaan varakkaaksi kaivoksen takia ja kaivostoiminnan päätyttyä erikoisia jenkkiautoja meni myyntiin pitkin pitäjää..
Jussi muistaa nähneensä autobongarina useita erikoisia kiskolaisia amerikanrauto katukuvassa.
60-luvulla kaupunkiin ajoi Kiskosta punainen torpeedonokkainen ja mustarättikattoinen 1950-mallinen Studebaker Champion. Eräs  kaupinkilainen autonasentaja oli samoin ostanut sieltä 1960-mallisen Studebaker Hawkin,mihin rasvaperä oli kotitallissaan istuttanut Plymouth Valiantin kuutoskoneen.60-luvulla tehtiin monia kotikutoisia konevaihtoja ja monissa vanhoissa jenkkiautoissa kurnutti Perkinsin dieselit.
Jussin naapurissa Kirkkokadun Harhon talossa asui myös eräs autonasentaja,joka omisti kermanvärisen 1960-mallisen tolppamallisen Dodge Dart Pioneerin. Tämä oli päättänyt tehdä kauneusleikkauksen autoonsa ja leikannut pienet siivet takalokasuojien päältä pois.
Jussista teko oli pyhänhäväistystä.
Pioneerin ja muiden MoPar-mallien siivet poistuivat kokonaan  vuoden 1962 mallivuotena paitsi Chrysler Imperialissa.

1960 Dodge Dart Pioneerin pikkusiivet

Kolmas kiskolainen autoerikoisuus oli tummansininen 1951-mallinen Henry J,minkä omistajana oli pienikokoinen ja joskus autoilijan uniformua ja koppalakkia käyttävä mimmi.
Kaupungissa miniatyyristä Henry J:n naiskuskia kutsuttiin Kisko Kidiksi sekä Toijan Helenaksi.
Jussista Helena muistutti punakikkaratukassaan Annie Mestariampujaa tai oikeastaan Calamity Janea,mitä Doris Day näytteli sinitakkiasussaan colttia heilutellen yhdessä vuoden 1953 Hollywood-filmissä.
Poikkeuksena oli Helenan aknearpiset posket.
Kisko Kid samoin useasti oli pukeutunut toiseen ajounivormuun, sinisiin housuihin ja jakkutakkiin,jotka mallasivat auton tummansinisen värin kanssa..

1953 Calamity Jane

Auto oli jatkuvasti puhdas ja puunattu..
Erikoisvarusteiksi naiskuljettaja oli asettanut auton cadillacmallisten siipinypyköiden päälle kromivartiset heijastinkannikkeet.
Henry J esiteltiin väärään aikaan kompaktiautona sodan jälkeen,jolloin amerikkalaiset halusivat isompia maantielaivoja.
Henry J Kaiser oli teollisuuspohatta sekä laivanvarustaja..
Vasta 60-luvun vaihteessa,jolloin Henry J Kaiserkin oli kuollut, Detroitin autokolmikko esitteli uudet kompaktiautot,kuten Ford Falconin,Mercury Cometin,Chevrolet Corvairin sekä Chrysler Valiantin (myöhemmin Plymouth Valiant)
50-luvulla Hudson oli mennä samoin konkurssiin pienemmän Jet-mallin kanssa fuusioitumalla Nashin kanssa,joka valmisti Hudsoneja Nashin koreilla.
Mutaatioita amerikkalaiset nimittivät Hasheiksi..
Studebaker samoin kriisissään osti uppoavan Packardin,jolla oli Mercedesin Amerikan maahantuontioikeus.
Omituisesti vuoden 1962 Studebakerit saivat mercedesmalliset keulamaskit.
Packard haudattiin vuonna 1958 omituisen hauennokkaisen ja siivekkään Studebaker Hawkin korin mukana
Rambler American ja Studebaker Lark amerikkalaisina pikkuautoina olivat saaneet paremman jalansijan talousautoina.
Amerikassa Henry J-mallia myytiin Searsin myymäläketjussa Allstate-merkkisenä.
Kisko Kid kyllä poltti North Staten filtterittömiä sätkiä eli vihreätä nortti kuin rekkakuskit konsanaan.
Jussin isä veteli 50-luvun alussa samoin vihreätä norttia pajuholkissa kunnes vaihtoi pikku-Bostoniin.
Kisko Kid oli naisena todellinen miesten mies kuten Davy Crockett sen ajan hitissä!

1952 Sears Allstate.

Vihreä Nortti

                                        Ballad of Davy Crockett


Lännen "Ameriikassa" ensimmäisen ajoluvan eli ajokortin oli saanut Mrs. John Howell-Phillips vuonna 1899.Vuosisadan vaihteessa naisasialiike ei vielä ollut päässyt kukkimaan kukkahattujen ulkopuolelle.
Amerikkalaiset naiset vielä 60-luvulle saakka käyttivät virallisissa esittelyissä miestensä etunimiä hääräämällä kotona  nimettöminä mistereidensä julkisivujen takana.
Mrs. Howell-Phillipsin ajoluvasta ei tullut etusivun juttua 22-vuotiaan varakkaan tuomarinrouva Alice Ramsayn tapauksen lailla.
Alicen reitti kulki Amerikan ihmemaan mantereen läpi vuonna 1909 Chicagosta Iowan rospuuttoisia teitä pitkin,kahlaamalla Wyomingin joenpohjien yli,kiipeämällä Rocky Mountainin kapeita vuoristoteitä ja ajamalla tulikuuman Nevadan autiomaan läpi San Fransiscoon 41:ssä päivässä.
Autona hänellä ja naiskakkoskuskilla oli Maxwell Merry 4,Alicen kehuttua päässeensä hyvillä teillä jopa päätähuimaavaan 60 kph:n huippuvauhtiin.
Rouva Ramseystä oli tullut paljon ennen englantilaista rouva Pankhurstia amerikkalaisten naisten emansipaatioidoli.

Naisia aluksi kelpuutettiin vain koristamaan ajoneuvojen messinkisiä jäähdytinkeulia.
Monien autofabriikkien brosyyreissä nainen kelpasi turkissa ja polkkaletissään tai mustassa kokovartalouimapuvussaan edustamaan upeita umpi- ja avovaunua iloisella 20-luvulla.
Hollywoodin tähtöset kauppasivat limoja nypityin lyijykynäkulmakarvoin ja kapein Lulu-huulin sekä mustarajatuin silmäreunoin ikäänkuin valmiina mykkäfilmikuvaukseen automyyntipamfleteihin,jotka houkuttelivat isoin joukoin naisostajia autodiilereiden punavalkoruutuisille linoleumilattioille.

1919.Mrs.Marsh ja Mrs.Boeckel Washington DC:ssä
Alussa arasteltiin naisten päästämistä isolitraisten bensiinihirmujen isojen rattien taakse ja vaihtoehtopolttoaineella eli sähköllä tarjosivat hameväelle liikkuvia akkukäyttöisiä autoja Baker,Edison Electric,Detroit Electric sekä Waverley.

Disneyn Mummo Ankan biili oli saanut esikuvansa Detroit Electricin sähköautosta.

1937.Mummo Ankka Helsingin Keskuskadulla
Juhart 2012

Edisonin akkujen 15-20:n mailin lataus ei päästänyt naisautoilijoita pitkällekään kaupungin rajojen ulkopuolelle.
Naiset olivat vielä miestensä omaisuutta,jota piti pitää näköetäisyydellä.
Herrojen bensiinikäyttöiset Packardit ja Peerlessit pysyivät kotona autotalleissa munalukkojen takana naisilta ulottumattomissa
Miehet katsoivat näin parhaaksi,koskeivät itsekään pystyneet pitämään isolitraisia ja tehostomattomia perkeleitä tiellä.

Jos hypättäisiin vielä jutun lopuksi 1960-luvulle savikaupungin pappilan nurkille naisautoilun kunniaksi,voisin kertoa tarinan seurakunnan autoilevasta diakonissasta.:

DIAKONISSAN ANEKAUPPA-AUTO
-----------------------------------------------------------

Toini ja Antiques Roadshow

Savikaupungin seurakunnalla oli 1960-luvulla oma pieni anemafiansa diakonissa Toinin tummansinisen uniformun sisässä.
Diakonissat olivat seurakunnan terveyssisaria,jotka työssään antoivat myös hengellistä lohtua vanhuksille sekä sairaille.
Diakonissa Toinia Jussin äiti oli aina inhonnut salakavalan toisten hyväksikäytön takia.
Äidin pahaksi onneksi diakonissa asui vielä ovinaapurina,jolloin Toini aina ilmestyi ruoka-aikana pappilan köksään avaamaan hellalta kattiloiden kansia kehumaan,että tuoksuupa sitten niin hyvältä.
Toinilla myös oli paha tapa ilmestyä pikku-Fiatillaan kesäisin tai syksyisin pappilan mökille ilmaishoitoon sekä keräämään parhaimmat marjat metsästä ennen talonväkeä.
Kappalaiska olikin  kehaissut Toinin oman suun aina olleen lähimpänä,mikä heijastui pitkästä vanbapiikana elämisestä.
Toini oli ensimmäisenä myös hyvillä säästöillään ostanut 60-luvun alussa pikku-Fiatin eli 600D:n,millä hän huristeli seurakunnassa piikittämässä vanhuksia ruiskukassillaan ja puheillaan.
Seurakunnan hyväntekijänä hän jallitti vanhuksia luopumaan ns. romuistaan,lukemalla taskuraamatun välistä antiikkikeräilijän hintakatalogia kuin koulutyttö Hertta-sarjalehteä historiankirjan välistä hissantunnilla.
Kaipa Toini oli hankkinut Fiatinsakin antiikkikalukuljetustarpeeseensa,koska autossa oli sellainen "kaappariovipari",missä ovet olivat saranoitu keskitolppaan.
Vielä 50-luvun loppupuolella Toini ajeli virka-ajojaan itäsaksalaisella Simson-mopedilla.missä jopa oli takapyöriä peittämässä hameverkot kuin fillareissa.
Pappilan Jussin ensimmäinen auto v.1975 oli samanlainen kaappariovinen "pompannappi",kunnes taloon ostettiin se iso Kanadan Poncho eli Canadian Cash Cowboy..

Jussin Poncho ja Fiat yhteiskuvassa
Juhart 2010
(Julkaistu Practical Commercials -lehdessä 2012)

Suomalaiset diakonissat olivat autoistumassa jo ihme kyllä jo 50-luvulla.
Pappilan evakkoretkellä vv.1954-56 Harjavallan rikkikylässä, pikkupappilan autotallissa pidettiin seurakunnan diakonissan uutta brittiläistä Austin 30-pikkuautoa.
Pastorin perheessä ei vielä silloin uneksittukaan autosta,isän hypätessä virka-ajoihin mustan sotilaspyörän Lepper-satulaan ,polkemalla pääpappilaan kinkereille pyykkipojat mustien virkapöksyjen upslaakeissa.
Pääpappila oli viitisen kilsan päässä pikkupappilasta Jussin alakoulua vastapäätä.
Jussikin luonnovoimia uhmaten käveli talvituiskussa kouluun ja takaisin kotiin joka koulupäivä.

Pastorin sotapyörä partiokäytössä 50-luvulla

Pyörän saamista hän joutui venttaamaan vasta vuoteen 1958,isän ostettua Miele-mopedin,jolloin hänen Jatko-ja Lapinsodan kestänyt sotapyörä sai ookaputkeensa ensimmäiset Castrol- ja Esso-tarransa.

Austin A30

jatkuu...

Debutantin oranssinen aksessori.Unikuplia.

Rovastin psykedeelinen kirkkokansuri
Juhart 2010

KIRKKOKUPLA JA KYYPPARI
---------------------------------------------------
Molaven autotallissa Jussi tarkasteli ostostaan koputtamalla ilahtuneena lasikuituisia lokasuojia sekä rosterista pohjaa. Autossa ei ollut yhtään ruostepilkkua,vaikka tyypillisesti vanhan kuplan astinlaudat repsottivat löysissä pulteissa.
Brasilialainen "Fucsa" oli valmistettu vuonna 1974,mutta korimalli oli vuodelta 1962 pienin sivuikkunoin ja pystyssä seisovin tuuletusikkunaraamein.Etu-ja takaikkunat olivat suurempia kuten uudemmissa malleissa ja Pendongia kuljetti 1500-kuutioinen takatuuppari.
Sisältä kupla muistutti eläkeläishuushollia,joka tuoksui vanhallepojalle,kattoverhoilun roikkuessa sivuilta kuin keittiön pitsipuoliverhot.
Pappilassa oli aikoinaan ollut kaksikin kuplaa rovastin kirkkoautona.
Ensimmäinen 1968-mallinen ja vauvanvaaleansininen tuli taloon vuonna 1970.
Vaalealta "Baby Blue"-väriltään se olisi käynyt kasteautosta.
Kupla korvasi kappalaisen 1965-mallisen virallisen tummansinisen ensiauton Neckar Jagstin,jolla pappi iikooälläläisten huru-ukkojen kanssa käväisi Roomassa muistelemassa Campo Mussolinia vuodelta 1936.
Vaaleansininen kirkkokansuri vaihtui v.1972 tummanpunaiseen 1970-malliseen ,jolla papinpoikakin sai huristella sillä isän ollessa nostalgiamatkoilla kesäisin Roomassa,Kreikassa,Espanjassa ja Afrikan puolisissa Välimeren maissa.

Jussi tiiraillessaan brasilialaisen kuplan köksän ikkunaverhojen tapaista repsottavaa sisäkattoa muisti tapauksen vuodelta 1972,jolloin hän oli bensapoikana siskonmiehen BP-asemalla,ravintola Tähkän tarjoilittajaren,jonka kanssa syntyi sellainen pidennetty kesäsuhde.
Suhde viilentyi vasta marraskuun ensilumentulon aikaan.
Mimmi oli hyvä kyyppari,mutta älykkäälle papinpojalle ja ylioppilaalle tietokapasiteetiltaan alakouluasteella.
Älyähän ei tarvita irtonaisissa parisuhteissa,jota ohjaa onnen satamaan eläinvietti ja sekapäinen hurmos.
Koomikko Robin Williams oli kerran lausunut,että Luoja ei ollut täysin funtsinut miehen verenkiertoa,koska veri tuppaa vain eri aikaan nuppiin ja penikseen.
Niin kävi Jussillakin.
Sängyssä tarjoilijatar vastasi ravintolan kylmäkköä.

Eräänä marraskuisena aamuna Jussin poltellessa punaista mallua kyypparin Sirkkulan hellahuoneen punkan laidalla aluskalsareissaan,tyttö heräsi ja hyppäsi paljain pyllyin sekä jaloin kylmälle lautalattialle ja päkiöillään käveli hellahuoneen ikkunalle avaamaan puoliverhoja.
--Siellon pakanen ulkkon!
Kyyppari lausahti perniöläisittäin.
Se oli tarjoilijattaren ainoa lause koko yön vehkomisen jälkeen,vaikka tämän suusta pääsi omituisia puputiputput-mokelluksia,laskiessaan selällään läikkiä välikaton haltexlaatoissa.
Yläkerran muorin kamarissa oli kaatunut pissapotta, tarjoilijattaren lopulta kirkaistua teko-orkuissaan,että papinpoika lopettaisi harmittavan tyrkkimisen..
Jussi oli pannut kätensä tämän suun eteen kirkumisen vaientamiseksi,jolloin nainen puri kämmeneen ja huusi suoraa putkea:
--Meinaksää tappaa munt papinpoik..saatana!
Jussista kyypparineito oli parempi viinalaskujen bongauksessa ravintolan kassassa kuin virtsavahinkolaskennassa..
Yläkerran lattialaudat narisivat,ovi narisi, aamutohvelit astuivat rappusissa,mummon päästäessä ulko-ovella kissan ulos.
Jussi näki mummon huivinkulman ja pyöreän silmäkakkulan linssin köksän ikkunassa,kunnes ulko-ovi paiskattiin kiinni kuin varoituksena.
Tarjoilijatar sanoi Jussille:
--Verässää noi täryleenis jalkkoihis ja alas kaasuttaa kottia päite!
--Mun täytys viäl nukku,kun mullon iltapäivätuuri.
Jussi sanoi takaisin:
--Mutt..tähän aikka ei eres paikkuri kulje!
--Piräisiks mun kävellä himaan toss pakkases?
Tarjoilijatar vastasi ympeänä:
Olekssää torell noi sekasin nupistas!?
--Ekssää muist kussää hajis munt Tähkän erest sulkemisaja jälkkee kello yhrelt aamull toll punasel folkkarillas,joka seissoo toss aknan eres?
--Nährää sit viikon peräst kummun kalenteri on ohi punaselt vaaralt!

1966-mallinen VW tai oikeastaan brasilialainen Fusca

HERPIÖN HERBIE
--------------------------------------
Kaikkiin folkkareihin Jussin muistissa ei liittynyt yhtä paljon erotiikkaa kuin vuonna 1969 papinpojan saurustellessa yhden ylioppilaslikan Herpiön Maijan kanssa.
Maija asui kaukana "toispualjokke" Manuntuvilla ja oli ajanut kortin edellisvuonna ylioppilalahjana ja liukui kesällä kaupungin kadulla oranssisella kuplalla,joka oltiin ristitty Herbieksi kuuluisan Disneykuplan mukaan.
Kuplasta oli tullut uudelleen kulttiauto sitten vuoden 1938,jolloin Hitler julisti sen kansanautoksi kolmannessa valtakunnassaan.
Herpiön Maijaan ei liity millään tavoin huuliherpes,joka kukki Jussinkin suupielessä,vaikka papinpoika tykkäsi suutelemisesta.
Jussi seurusteli Maijan kanssa 1966-mallisessa Herbiessä joskus Tehdaskadun riippakoivujen alla,joskus Salmenrannan poppeleiden alla rutistelemalla yo-tyttären tutteja valkoisen lakeritekonahkajakun alta ja hieroskeli reittä minihameen alta taikinanvaivaajan ottein.
Jussi oli perinyt Tehdaskadun kutemispaikan lukion luokkakaveriltaan ja Bededrinin Feisalilta,Tattari-Paavon vanhimmalta pojalta,josta myöhemmin tuli Seattlessa Boeingin koelentäjä.

Lahna-Skoda 1200
Juhart 2010

1957 Chevrolet 2-door Bel Air

Feisalilla oli ensin kutuautona harmaa lahna-Skoda ja sitten vaaleanvihreä ja neliovinen 1957-mallinen tolppa-Chevrolet Bel Air.
Jussilla Herbiessä kuumeneminen johti jatkotoimiin pappilaan papinpojan laverisängylle ja Maijan oranssinen Herbie sai seuraa pappilan tummanpunaisen kuplan kanssa Rummunlyöjänkadun parkissa.
Parin viikon perästä Jussi ajeli Rinteen Harrin kanssa Rinteiden siniharmaalla 1962-mallisella kuplalla kaupungilla tyypillistä nuorten liukumisreittiä Turun- ja Helsingintien päästä päähän.
Niihin aikoihin Harri,Jännärin Jussi ja Mikko,Hallbergin Torsten olivat jo muutaman kerran skulanneet ja laulaneet Jännärien kesämökillä Koffin kolmosen innoittamina vanhaa rokkia ja Beatleseja.
Jussi oli nimittänyt porukan Los Coitus Interruptuksiksi,jonka nimen Harri vei mukanaan Tampereelle.
Lopun kaikki tietävät Juisen Coitus Intistä.
Harri ajaessaan oli vihjaissut Jussille,että tämä oli Maijan kanssa kutenut edellisviikolla kuplassaan ja nauranut papinpojan sinisilmäisyydelle.
--Iloista antajaa herratkin rakastaa...sanankin mukaan!
Harri oli suu virneessä lausunut,Jussin veren pukatessa päähän ja aivotoiminnon paatuessa melkein kokonaan vihasta sekä omasta typeryydestään.

1962 VW Riossa

Seuraavia treffejä Jussi ei enää ventannut ja illalla tämä pihisti seurakuntatalon polkupyörävarastosta nuoriso-ohjaaja Tähkäpään runkotunturin,jolla hän sotki riippusillan yli Manuntuville selvittämään seurustelua.
Maija oli avannut oven aamutakissa,mistä tämän kuuluisat tutit vilkkuivat herkullisina.
Jussi päätyikin olohuoneen sohvalle Maijan kanssa hierontaan eikä uskaltanut vieläkään tehdä bänksejä tämän kanssa.
Vasta seuraavalla viikolla hän uskalsi kertoa seurustelun olevan finiton.
Jussi oli sen kesän ollut osuuskaupan tavaratalon talkkarin kesätuuraajana toista kesää ja ajellut Maijan kanssa talon Fiat-pakulla toimittamassa jääkaappeja maakuntaan.
Sivutoimisen talkkarin toimenkuvaan kuului myös tavaratalon kodinkoneosaston ostojen kotiinkuljetus.
SSO:n Fiat-pakunkin ikkunat härmääntyivät lemmenhöyryistä syrjäisillä metsäteillä.
Jussi muistellessaan Maijan kanssa tekemiään romanssiretkiä oli kahden vaiheilla jatkosta.
Maija olisi halunut jatkaa,jopa pyytämällä papinpoikaa kaljalle Penan Saluunaan,mutta Jussi oli jo päättänyt siirtyä seuraavaan ihastukseen Henttisen Marjaan,jolla kylläkään ei ollut autoa,mutta uudet Jameksen kävelyssä vinkuvat vakosamettifarkut.
Marja oli lopettanut keskikoulun ja painoi töitä lastenlikkana aluesairaalan vietnamilaisen sydänkirurgin huushollissa Alhaisten mäen tornitalossa.
Mutta se olikin toinen juttu uudessa fiaskossaan siskonmiehen vieteltyä lopulta Marjan Volvo Amazonin kyytiin,koska Jussilla ei ollut omaa autoa alla kotiinkiuljetukseen.
Marja asui kaukana Kiskon tien varrella pienessä pienviljelijän omakotitalossa.
Siitäkin suhteesta tuli sitten bänksit.
Jussi kotilomiltaan Saudista ja Filippiineiltä 80-90-luvuilla tapasi monet kerrat Marjan kaupungilla ajamassa komeata japanilaista nelivetoa.
Pienviljelijän tytär oli nainut varakkaan perniöläisen isännän.

1958 Schiebedach VW

VALENCIAN VIULUNSOITTAJA HAITARIKATOLLA
----------------------------------------------------------------------------------------
Jussi on istunut elämänsä aikana monessa kuplassa.
60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa opiskeltuaan osakuntatieteitä Nummenbakan opettajakorkeakoulun ohella Turun merimieskapakassa Moselissa ja yläkerran Valenciassa,hän tapasi  Vihervirran Matin,matikan ylioppilaan,jolla oli 1958-mallinen haitarikattokupla (Schiebedach),missä oli Amerikan puskurit eli sellaiset kromiset pyyheliinatangot .
Matti opiskeli matikkaa harrastuksenaan monen muun Jussin kavereiden lailla,kuten muunmuassa Vähäsillan Jarkon ja Salmin lasisilmäisen Repen tapauksessa.
Jarkosta myöhemmin tuli ikkunanpesijä ja Repe jatkoi äitinsä liikkeenhoitoa,kummankin keskeytettyä lukunsa.
Jussinkin luvut kansankynttilänä eli spriilamppuna katkesivat rehtorin kanssa sovittuun eroon.
Matti ja Jussi tykkäsivät autoilusta ja Matin koskaan pesemätön kupla soikiomaisilla valkoisilla Saksan tullikilvillä kiisi Turun mukulakivikatuja,joskus jopa toiset pyörät katukäytäviä hipoen.
Matin "Fauveen" kilvet kielivät GG-suffikseilla,että kupla oli tullut Gross Gerausta,Opelin synnynseuduilta Mainzin kupeelta.
Matin äärioikeistolaiseen mentaliteettiin olisi sopinut paremmin Haarburgin HH-kirjaimet..(Heil Hitler).
Matin Schiebedach savutti männänrengasrikkoisena tuplaputkistaan kuin Matti Kurki-fregatti peitesavuillaan eivätkä senajan Turun poliisien mustat hirvinokka-Volgat koskaan saaneet kiinni pakenavaa Wolfsburgin harmaasutta kuin kerran.
Silloin revittiin ovaaliset tullilaput pois pyyheliinatangoista.
Matin kuplan hanskalokero oli täynnä maksamattomia paikoitussakkolappuja.
Silti Jussia ihmetytti Matin ystävystyminen Moselin taistolaisten opiskelijoiden kanssa.
Jussikin kokoomuslaisen rovastin poikana omaksikin ihmetyksekseen kihlasi poliittista historiaa opiskelevan säkyläläisen Santalan Sinikan,vaikkei Jussi ei päässyt kiipeämään barrikaadeille kuin yhden vuoden ajan.
Poliittiset raja-aidat kun eivät kaatuneet kuin laverisängyssä.
Sinikka paiski kesän töissä ylioppilasravintolan kyypparina,Jussin nauttiessa halpaa algerialaista punkkua monasti vapaapäivinään tarjoilijattaren yksiössä odotellessaan morsiantaan kotiin.
Sinä kesänä Jussi oli kotikaupungissaan yhden rakennusliikkeen pohjalaattavaluporukassa vibraajana.
Sinikankin kanssa tuli bänksit,koska tämän kommarivanhemmat eivät hyväksyneet porvarinpoikaa vävyehdokkaakseen.

Nordea

ÖRSUNDSBRON POSSUFARMIN PAHNAPUHALLIN
----------------------------------------------------------------------------
Vuoden 1965 kesäkuussa Jussi matkusti Nordean autolautalla Tukholmaan ja sieltä 1954-mallisella Plymouth-pirssillä Upsalan kautta Örsundsbro:ssa sijaitsevalle svedufarmari Karl Andessonin possufarmille sika-assistentiksi .
--Femti kroner!
Oli tukholmalainen taksisuhari sanonut pirssitaksasta .
Possulan sikalannan luomisen ja kärräämisen lisäksi Jussi pantiin pellolle muokkaamaan rekkaveturin nupin korkealla BM-Volvo Bison-traktorilla horisonttiin ulottuvia peltoja.
Jussi oli oppinut traktorilla ajamisen jo kotikaupungin syrjällä sijaitsevalla Inkereellä Elomaan tilan uudella pikku-Zetorilla vuonna 1963.
Peräkärryllä pakittaminenkin onnistui papinpojalta.
Elomaan tilan omisti isäkappalaisen entinen oppilas lyseosta,Elomaan Päivi,joka oli lukenut Helsingissä agronomiksi.
Päivi oli mennyt naimisiin punaniskaisen isäntäkoulun käyneen isännän,joka antoi tilalla Jussille kaikki paskasimmat ja raskaimmat työt.
Päivin kuullessa tästä Jussi pantiin helpompiin töihin,isännän puristellessa nyrkkejään auktoriteetin puutteessaan.
Päivi jopa toi uudella tummansinisellä Peugeot 404:llä kahvit salaojittajille ja tarjosi Jussille ensimmäisenä kahvit ja rusinapullat rytkyttävän salaojakoneselkäisen Fordson Super Majorin savisen takarenkaan viereen.
Jussi oli pian pihkassa agronomittareen.
Tämä jopa päivätingin perästä kuskasi Peugeotilla papinpojan kotiin,Jussin isältään perityn sotapyörän kahvojen ja repputelineen sekä etupyörän roikkuessa ulkona takapaksista .
Sepä kiukutti isäntää.
Anderssonin tilalla sattui samanlainen triangelidraama.
Karl-isäntä pisti aluksi Jussin sikalasta hukkakauran poimimiseen pelloilta,missä sai kävellä kilometritolkulla koko päivätingin ajan.
Rouva Andersson oli ammatiltaan sairaanhoitaja,joka ymmärsi nuoren pojan rääkin ja pyysi isäntää siirtämään Jussia peltojen muokkaukseen Bisonilla.

Musta 1958 VW kupla

Peltoautoksi emäntä tarjosi 1958-mallisen mustan folkkarin,jolla Jussi suhautti pellolle eväskoreineen maantien vasenta puolta.
Ruotsi siirtyi oikealle vasta vuonna 1967.
Sikalan viljasiilossa Jussille kävi kerran haveri lapioidessaan puolipimeässä possuille ohraa siilon tuubiin.
Jussi ihmetteli jotain lämmintä valuvan otsalta silmille ja tajusi vasta sinivalkoisen kipparinpaidan punastuessa,että hän oli iskenyt päänsä tolpassa seisovaan kannatomaan säkkinaulaan.
Jussi hoiperteli pihan poikki talon keittiöön jonka lattialle hän pyörtyä kuukahti.
Rouva hoiturina steriloi haavan ja pisti komean sideharsoturbaanin pojan kallon ympäri.
Toivuttuaan Jussi kuuli isännän ja emännän kiistelevän Jussista ja siitä, ettäpantaisinko poika takaisin töihin.
Rouva vaati lepoa,mutta isäntä vaati menoa pellolle hukkakauraa perkaamaan.
Jussi päätyi turbaani päässä pellolle kuin intialainen riisinistuttaja..
Illalla töitten jälkeen isäntäväki,Jussi ja talon pikkulapset kaksi pellavapäistä 5- ja 6-vuotiasta tyttöä istuivat katsomassa televisiosta High Chapparallia.
Isäntä ja emäntä istuivat erillään puhelakossa ja toine tyttäristä istui possuassistentin sylissä laulamassa.."Polis,polis,potatis,gris.."
Illalla Jussi luki sängyssä selällään uutta Hotrod-lehteä,missä Dodge Coronet Gasserit nostivat  pienipyöräisiä keulojaan taivaaseen läskisten takarenkaiden burnoutissa varttimailin stripin liikennevalokuusen vihreän valon sytyttyä.
Jussilla oli hiljaa kehittynyt kiintymys takaisin jenkkiautoihin ja folkkarit tulivat jäämään latenteiksi unikuviksi taka-alalle.

1965 Dodge Coronet Gasser.

Karl Anderssonilla oli yksi suuri suuli täynnä vanhoja traktoreita sekä puimureita.
Isäntä keräsi vanhoja maatalouskoneita.
Kerran Jussi pääsi hanttimieheksi isännän 1962-malliseen harmaaseen Mercedes 220S-biiliin,millä ajettiin melkein Norjan rajalle Arvikin kaupunkiin.
Mersu oli vasta 3 vuotta vanha,mutta sikalan paskahapot olivat ruostuttaneet takapuskurinkin ohueksi folioksi.
Sama paskanhaju kärysi Jussin nokassa ihosta vielä koti-Suomeen saavuttuaan vaikka joka päivä oli tiskannut nahkaansa vedellä ja saippualla.
Siellä Arvikissa Jussi näki elämänsä ensimmäiset vuoret.
Isäntä oli ostanut keltaisen 50-lukuisen patanokka-Volvonupin sekä sen perään kaivinkonetrailerin uusien vanhojen latolöytötraktoreidensa tilalleen.
Jussi vaihtoi Karl-isännän kanssa tuureja Patanokan ajossa Svedumaan poikki Uplantiin.Matkaan meni päivä,koska Volvo oltiin muutettu EPA-traktoriksi vaihteistollaan ja perällään.
Maksimihuippunopeuskin yltyi 30:een kilometriin tunnissa.

Laakson Urheilukauppa Salon messuilla 1965

Palattuaan elokuussa kotikaupunkiin Salossa pidettiin teollisuusmessuja.
Jussi pöksytehtaan perillisten kanssa kävivät messualueella kurkkaamassa jokaisen näytillä olevan auton ikkunoista sisään.Kaikista komein auto oli 1965 mallinen ja soikeaikkunainen Rambler Marlin saman vuosimallisen Plymouth Barracudan perästä..Jenkit tykkäsivät käyttää petokaloja autonimissään..
Miten olisi sopinut myöhemmin Uudenkaupungin SAAB 900 Cabrioletin lisänimenksi Gädda--Hauki?
Lammervon Jukka ja Hessu olivat saaneet isältään sellaisen uuden harmaabeessisen uuden vinokissansilmäisen Tunturi-mopon,mutta autot kiinnostivat niitä ajokortti-iän vinkatessa nurkan takana.
Jussi oli kateellinen pojille,koskei edes saanut kädellä koskea isäkappalaisen Miele-mopoa,jota pidettiin munalukolla ja kettingillä pappilan liiterin lautaseinään kytkettynä mahdollisen lainaamisen estämiseksi..

Rovastin tekniset vihulaiset..Aldell ja Miele
Juhart 2010

Pöksytehtaan tallissa tirehtööri puunasi uudennahkeata keskisinistä Mercedes-Benz 300 SEL:lää.
Housutukun anglianokkainen Punainen Paholainen eli Thames-paku oltiin vaihdettu uuteen punaiseen Toyota Corona-pakuun.
Thamespakulla Jussi pääsi ensikerran harjoittelemaan Lammervojen kesämökkitiellä Hirsjärvi-Kisko-sivutiellä.
Samalla tiellä papinpoika ihkaekakerran sai koittaa moottoripyörällä ajoa mustalla satapiikkisellä MZ:lla.

1966 VW 1600 TL fastback

LIUKUPERÄFOLKKARI KOULUSSA
---------------------------------------------------
Vuonna 1966 Jussi ajoi AB-kortin Vilhonkadun Salon Autokoulussa.
Inssiajossa hänellä oli beessinvärinen liukuperävolkkari testiautonaan.
Kouluajossa Jussi oppi Perniöntiellä jopa ohittamaan sillä hitaampia kuorma-autoja.äkättyään,että kuplan kulma-autosta kehitetty luiskaperä kiihtyi odottamattomasti nopeammin kuin tavalliset pahnapuhaltimet,opettajan jo polkiessa jarru-ja kytkinpolkimia omassa jalkatilassaan vauhdin loiventamiseksi.
Jussi olisi halunnut oppia ajamaan autokoulun uudella punaisella Ford Mustangilla,muttei pystynyt maksamaan ekstraa ajotunneista.
Kortin hinta muutenkin ylsi 3000:een markkaan perusautolla ja teoriatunneilla.
Kaupungissa oli jo muutama uusi Mustang,vaikka jenkkiautospektri yrittäjien keskuudessa hajaantui GM:n ja MoParin tuotteiden välille 70-prosenttisesti.Heinon vaateliikkeen Hannu ajeli uudella Plymouth Barracudalla ja FinnFlaren johtajalla Laaksolla oli kullanvärinen 1962-mallinen Studebaker Hawk GT .sinänsä jo silloin harvinaisuus.GM:n liikkeen ja Teboilin omistajalla Helanderin Iivarilla oli 1966-mallinen punainen neliovinen Chevrolet Corvair hardtop.
Jussi pääsi vasta 70-luvuna puolivälissä jenkkiauton makuun ostettuaan kanadalaisen 1961-mallisen Pontiac Laurentian-tolppamallin,jonka alusta ja sydän oltiin lainattu Chevroletista.
Papinpojan oma sydän silti löi salaa folkkareille ja vuonna 2005 ostettuaan sen Brasilian kuplan hän pääsi vielä kerran koettamaan Molave Avenuella lähistöllä asuvan nuoren miehen VW 1600 TL fastbackiä.
Auto kiihtyi lähdössä tuplakaasarein melkein yhtä nopeasti kuin takamoottorinen Chevrolet Corvair Monza.
Jussi halusi paikalla vaihtaa brasilialaisen kyrmyniskan saksalaiseen liukuperään,mutta edessä oli lähtö takaisin brittiläiseen Lontooseen.



KIRKKOHERRAN MERIMEISKUPLA
------------------------------------------------------------

Kirkkoherra Savolaisen  merimieskansuri
Juhart 2003

Kirkkoherra,pastori ja kansuri Unionin pikakasteessa
Juhart 2010

Papinpojan ensikosketus kansanautoon eli kansuriin tapahtui v. 1952 eli olympiavuonna,jolloin kirkkoherra Savolainen oli ostanut uuden rinkeli-ikkunakansurin.Kansureita oli tuotu jo maahan 1940-luvun lopulla muutama kappale ja ensimmäiset volkkarit saapuivat maahan v.1951.

Rinkeli-ikkunakuplan "Paavinnokka"

Tämä KdF-Wagenin jälkeläinen ja tummanpunaruskea kuoriainen aiheutti ihmetystä pappilan korttelissa,koska ainoat autonomistajat kulmilla olivat housutehtaan tirehtööri,jolla oli tallissaan 1939-mallinen sotaveteraani ja luunkeltainen Chevrolet Master Deluxe sekä liiviliike Marttilan tirehtöörin 1947-mallinen  retuliininen.Studebaker Champion.Marttiloilla oli myös yönsininen 1938-mallinen Opel Olympia,se Berliinin olympialaislogoinen Kadett,minkä rysvenäläiset kopioivat uuteen Mosseensa sotasaalismallinaan.
Ilmeisesti kirkkoherra oli päätynyt autonostoon,koskei silloin seurakunnan papit saaneet ulataksiajoista korvauksia kirkkokonttorista tiukan taloudenhoitajan Salli Laakkion kontrollissa.
Savolainen säilytti autoaan pikkukirkon viereen rakennetussa harkkotiilisessä autotallissa,minkä edessä kansuria pestiin ja puunattiin silmätarkasti.Pesun jälkeen kansurin peltiin lapsilla ei ollut lupaa pistää rasvaisia sormenjälkiä
Jos näin teki Pyhälle Pahnapuhaltimelle,niin kirkkoherra läpsi sormille Taivaanisän rankaisuna.
Kirkkoherra oli poikkeuksellinen savolainen..ei sellainen lupsakka kansanpappi,vaan v-mäinen diktaattori,joka piti omaa viisikersaista pesuettaan ja rouvaansa kurissa tiukassa kurissa ja Herran nuhteessa.
Jussi kyllä pääsi Savolaisten poikien kanssa kirkkokansurin kyytiin ja pienimpänä istutettiin rinkeli-ikkunan ja takapenkin väliseen matkatavaralokeroon vähemmistölapsena eli vaatimattoman nuorisopastorin poikana.
Takamoottorin hurina pisti pojan nopeasti uneen,josta hän ei vieläkään ole kunnolla herännyt.
Jussi on aina kaihonnut oikean Pretzel Fensterin perään,mitä ispastorikin aikoinaan kehui,että kirkkoeedenikin mahtui sisään.
Jussi nykyisellä nutipäällään ja oma vilttihattu päässään pystyisi komeasti istumaan selkä suorana kuplan puikoissa.

Marttilan sedän Studebaker Champion ja Jussi maitokauppareissulla.
Juhart 2004

Jorkku,Cezeta ja ovaali
Juhart 2010

TALKKARIN OVAALIPAHNA
---------------------------------------------------------
V.1960 pappilan tontille pystytettiin uusi keltatiilinen seurakuntatalo,jonka pihapuoleisessa päädyssä sijaitsi kaksikerroksinen asuinrakennus.
Yläkertaa asutti uusi taloudenhoitaja ja ekonomi.
Alakerrassa asui talonmies Toivosen Jorkku Soila-vaimoineen ja Henrik- sekä Harri-poikineen.
Henrik oli siitä omalaatuinen,että hänen kielensä oli jostain jysäyksestä saanut palkeenkielen ja maksusta näytti erikoista käärmeenkieltään pihan lapsille.Vanha ja vanhapiika Salli-kanslisti oli päässyt ansaitulle eläkkeelle tukisukkineen ja kalevalarintarosseinneen,asumalla vanhan kirkkokonttorin viereisessä yksiössään vuokralla.
Jorkku sattui myös olemaan Leiriveikkojen partiojohtajana ja myöhemmin meripartiolaisten kipparipääkkärinä.
Jorkku ajeli alkuun vihervalkoista CZ-skootteria,mutta päätyi lopulta ostamaan 1956-mallisen soikiotakaikkunaisen ja beessinvärisen käytetyn kuplan.
Volkkarin kuperista pölykapseleista pappilan lapset saivat hörötellen katsella vääntyneitä peilikuviansa ilmaiseksi,menemättä maksulliseen Tivoli Sariolan peilisaliin syysmarkkinoiden aikaan.

Kuplavolkkarin pölykapseli ja koulun oppilasliikennepoliisi

Jorkku myös jelppi paljon Horninkadulla sijaitsevan Axelssonin talouskaupan jakeluissa firaabelinä ja vastapalkaksi sai lainata Karl-Erikiltä liikkeen Donau-farmaria.
Donau-nimikkeen takana piili eriskummallinen isä-Stalinin määräys,ettei DKW-autoja ja myöhemmin Auto Union-merkkisiä autoja saanut tuoda maahan omilla merkeillään.Merkit muistutivat pahalla tavalla entisten vihollisten ja fasistien sotaaedeltäviä merkkejä. Toisaalta merkin takana piili toinenkin piru,koska rysvenäläiset olivat ottaneet uuden Itä-Saksan puolella DKW:n tehtaan haltuunsa.alkamalla paistaa IFA F8- ja F9-malleja,täysiä länsisaksalaisia DKW-kopioita.Saksalaisten autojen Suomeen maahantuontikin oli alullaan 50-luvun vaihteessa ja sattumoisin maahantuotujen vanhojen Berliinin Opel Kapitän-taksien Blitz-salamamerkitkin piti poistaa laivarannassa .
Jussista Auto Unionin pyöreäpisaramallinen kori oli nätti jopa itäsaksalaisessa IFA F9:ssä.Volkkari taas ei ollut nätti miltään kantilta,enemmänkin ruma ankanpoikanen.

1955-56 DKW 3=6

1959 Auto Union Universal Kombi

Uusi Auto Unionin panoramaikkunainen kupee vasta oli komea ja kojetaulussakin komeili siipimersumainen mittaristo!
Auton lisämerkintä 3=6 kuulema tehtaan mukaan kieli kaksitahtikoneesta,minkä tasainen 3-sylinterinen moottori kävi yhtä tasaiseti kuin rivikuutonen.
Vuoden 1961 syksyllä isäpastori päätti viedä Jussin Helsinkiin messuille kuuluisaan Messuhalliin,jolloin Jorkku pyydettiin kuskiksi.
Jorkku sai lainaksi Axelssonin Auto Union-farmarin,jolla huristeltiin vanhaa pikitietä pitkin Helsinkiin.
Silloin ,jos Jussin muisti ei kovinkaan petä,tehtiin uutta Tarvon moottoritietä ja tienposkessa sai varoa piileskeleviä valkoisia Liikkuvan poliisin Porscheja,tohtori Ferdinand Porschen nopeita KdF-sporttimutaatioita.

Liikkuvan Porshce

1954 Opel Kapitän

SAMPSAN KAPTEENI JA ISOBROIDIN MÄYSTIN
--------------------------------------------------------------------------

Jos vielä pysytään partioaatteessa,niin Jussin kasvot tummuivat kateesta,kun Riitusjärven talvileirille vuoden 1963 tammikuussa ilmestyi musta 1954-mallinen Opel Kapitän,jonka kuskina oli Leiriveikkojen suulas partiopoika Sarparannan Sampsa,aluesairaalan kirurgin poika.
Jussi muiden poikien kanssa oli tehnyt raskaan ja hikisen hiihtovaelluksen täyteen pakattuja pulkkia vedellen Salosta Kiikalaan.
Sampsa tuli näyttämään uutta vanhaa koslaansa,näyttämällä jopa Riitusjärven jäällä,miten kapteenin ahteri sladaa liukkaalla jäällä ja kesärenkailla.
Sarparannan veljeksillä oli aina ollut jonkinlainen tarve korostaa itseään erikoisilla autoilla ja tempuilla.
Sampsan vanhempi broidi 60-luvun puolivälkissä ajeli kartsalla kirkkaanpunaiseksi maalatulla 1948-mallisella Austin 16-mallilla,jonka takaikkunaa oltiin suurennetu koko takaosan leveydeltä.
Auton etuoviin oltiin vapaalla kädellä penslattu valkoisin tikkukirjaimin sana MÄYSTIN ja lokasuojan antennissa liehui punaoravan häntä..
Mäystin eli kesän päätymällä Eklundin romikseen Granitin kivenveistämön taakse.

1948 Austin 16

jatkuu...

Debutantin oranssinen aksessori.Filippiiniläiskirjeet

Pendong-Brasilialainen kupla Molaven autotallissa.
Autossa debutantin äiti.

Toukokuun 14. päivänä Jussin Johanna-tytär täytti 18 vuotta.
Filippiiniläisten perimän amerikkalaisen hapatuksen mukaan filippiinotyttären täyttäessä 18,perheen pitää kustantaa tälle näyttävät debutgaalajuhlat.
Varat filippiinotyylillä näyttävään tilaisuuteen hankitaan varallisuuden mukaan omalla rahalla,lainalla tai vaikka varastamalla.
Jussin Geraldine-vaimo katsoi Lontoosta käsin,että tyttären piti saada parasta,pistämällä tuhat puntaa juhlan kunniaksi.(P 110.000)
Jussi oli jo pari pitkän Saudin lusimisen jälkeen asettunut Manilaan freelanceartistiksi,vaimon muutettua Lontooseen Riyadhista sairaanhoitajaksi Bethnal Green-sydänsairaalan tehohoitajaksi.
Jussi oli samoin vuonna 2003 ryhtynyt talomaalariksi itä-Lontoon Forest Gateen.
Taiteilijan pensselit olivat vaihtuneet maalirullaan ja urakkapensseleihin.
Vuonna 2005 maalari oli jäänyt Manilaan vuoden karenssilomalle ja valvomaan tytärtensä koulunkäyntiä ja huushollinpitoa.
Debutantin äiti sanoi olevansa estettynä saapumasta tilaisuuteen työskeduulin takia,mutta Jussin vatsanpohja kieli murinallaan jostain,että jutussa oli jonkinlainen manilalainen katukoira haudattuna.
Puhelimessa Jussi oli kylläkin luvannut lähettää dvd-kiekon postitse juhlista.

Manila Midtown Hotel.Makati City

Koko papinpojan porukka Molave Avenuen residenssistä vaimon siskon perheen ja ottoinsinööripojan Don D:n perheen myötä saapui Makati Cityn Manila Midtown -hotelliin,mistä vaimo oli buukannut bankettihallin kovalla rahalla.Hintaan kuului hotellihuoneet perheelle ja ruoat sekä juomat vieraille.
Jussin perheen ja debutantin hotellihuoneissa oli yksi lisäbunkka vieraille,mutta filippiniläistavan mukaan huoneissa nukkuisi kymmenisen lähisukulaista maalaisserkut mukaan luettuna..Maan tavan mukaan suurperheiden asunnoissa jokainen neliösenttimetri pitää käyttää hyväksi samaan hintaan.Samalla tavalla jopa filippiinoartisti juuri maalatun jeepneynsä koristemaalauksessa täyttää jokaisen neliömillin taiteiluihinsa.
Ainoa tyhjä paikka manilalaisessa kotikorttelissa on perhesuunnittelukonttori.

Jussin koirat Boxer ja Cheapie juoksussa jeepneyn vieressä
Juhart 2002

Avattuaan hotellihuoneen oven Jussi hätkähti,kun vaimo yhtäkkiä ilmestyikin halaamaan oven takaa.
Jussi irtaantui vaimonsa puristuksesta hoipperoimalla parivuoteelle vetämään henkeä yllätyksestä.
Pumppu hakkasi toistasataa hengityksen salpautuessa,vaimon leveän virneen alkaessa sulaa pelosta,että papinpoika olisi saanut sydänkohtauksen....
Tämähän oli sydäntehohoituri ja tunsi oireet pelkällä okulaarisella diagnoosilla!
Jussin nupissa huimasi ,oikean käsivarren puutuessa..
Hän oli vaimonsa opetuksessa oppinut infarktin oireet,prepatessaan tämän valmistautumista Riyadhin King Faisal-sairaalan kardiologian hoituritentteihin joka puolen vuoden väleillä,jolloin testattiin hoitajattarien kykyjen tasoa..
Sairaala testasi hoitajien pätevyyttä vähän väliä,että ansaitsivat praktikumissa palkkaluokkansa ja mahdollisuuden palkankorotukseen pätevyyden perusteella.
Jussi kyllä paniikkihäiriössään viittoili vaimolleen,ettei kyseessä ollut suurempi hätä..ehkä lievää hypokondriaa eli luultua sairautta..pystymättä lausumaan sanaakaan.
Gerry-vaimon Lita-siskon mies Billy Boy ja sairaseläkkeellä oleva insinööri oli koko työikänsä sairastanut hypokondriaa.Tällä oli aina vyöllään kerninahkainen tyräreppu,mistä inssi otti oletettuihin oireisiinsa kymmeniä eri kalkkitabuja ja vitamiinipillereitä.
Lopulta Billy Boy itse sai sen odotetun infarktin,mikä ei kielinyt millään oireilla.
Hypokondrian aiheuttama psykosomaattinen stressi oli tehnyt tepposet!
Vuoden Billy Boy kulki alumiinikehikkowalkeriin nojaten,kasvojen oikea puoli paatuneena pysyvään irvistykseen,kunnes ajan mukaan naama suli filippiinojen perushymyyn 400 vuoden kolonaliasmin aiheuttamassa kansallisessa ksenofobiassa..filippiinojen ulkolaispelossa..tavatessaan suomalaisen taiteilijasukulaisensa.
Filippiinot silti osaavat nauraa kolonialismipelolleen vertauksella:
"400 Years Spanish Conquistadores Sword.
40 Years Hollywood.
4 Years Japanese Samurai
40 plus Years as Slaves of our own Filipino Lords."

Jussi vanhan salamaiskutraumansa takia,jonka tämä oli saanut 50-luvun lopulla kesämökillä,sai änkytettyä lyhyillä morsekoodeilla vaimolleen toipuvansa koko älläkästä.
Silloin pikkupoikana ukkosalama oli iskenyt mökkiverannan viereiseen koivuun kovalla rämäyksellä ja leikannut sen pystysuoraan kahtia.
Siitä lähtien kaikissa yllätyksissä Jussi pystyi vain änkyttämällä ilmaisemaan itseänsä.
Vaimo oli pelästynyt todella,että hänen ja Don D-poikansa  yhdessä keksimä Practical Joke olisi vienyt maalarin ennenaikaiseen hautaan.


Bankettisalissa GJ-tyttöjen (Gala Jockeys) eli Johannan seremoniajuontajien ilmoitettua yllätyksestä Jussi ja Gerry-vaimo kävelivät salin parkettilattian poikki tyttärensä eteen kuin hääkulkueessa.
"Hanna" mykistyi liikuttuneena kuten pöydissä istuva sukulaismummoväki,mikä parkui nenäliinoihinsa kuin poismenneen rakkaan serkkunsa hautajaisissa..
Vaimon residenssipirusiskon Fhelynkin puuteriposkilta kyyneleet paljastivat pakkelin alta mustat silmäpussit.
Tämä käänsikin pian päätään sivulle salamavalojen välkkeestä,alkamalla sutimaan kompaktipuuterilla uutta naamaria paikalleen.

Debutantti ja vanhemmat

Miesväki köhi nyrkkeihinsä liikutuksesta,kunnes yllättynyt vierasväki äkkäsi ryhtyä taputtamaan käsiään suosionosoitukseksi kuin Philippine Airlinesin Riyadh-Manila-jumbon pyörien koskettaessa Manilan kansainvälisen kotikentän tarmakkia.
Yleensä filippiinovierastyöläiset Manilaan saapuessaan taputtavat ilosta koneen koskettaessa isäinmaansa maaperää.
Jussi kyllä kymmenet kerrat Manilaan laskeutuessaan Saudian tai Philippine Airlinesin jumbolla pelkäsi koneen laskeutuvan South Super Highwayn liikenteen päälle, koneen balluunikumipyörien melkein
kosketteaessa kentän harkkotiiliraja-aitaa.
Syystäkin piti taputtaa käsiään!

Debutantin syöttö

18 vuoden ikää pidetään filippiinotraditiossa laillisen aikuisuuden rajamittana.
Suomessa alle 18 vuotiasta tyttöä aikoinaan 60-luvulla poikaporukoissa kutsuttiin sakkotavaraksi.
Pappilan Jussi kuitenkin oli vapaamielisenä kasvattajana antanut Hannan seurustella jo 16-vuotiaana.
Tyttö kyllä oli vaihtanut poikakavereita kuin oma isänsä teepaitoja..
Jussi kyllä oli saanut päässään hälyttimet soimaan,tyttären näytettyä tälle kerran kännykästään filippiinoipornoa ikäänkuin vapaan kasvatuksen kukkasena.
Puheiden ja 18 ruusun sekä 18 kavaljeerin tanssattua debutantin kanssa parketilla,yleisö pääsi pitkään odotettuun ruokapöytään,jolloin saliin laskeutui täysi hiljaisuus.
Vain lusikoiden ja haarukoiden kilinä kaikui seinistä kuin sadat tuulikellot verannoilla taifuunin alkutuulahduksissa.
Ruokailuhan saarilla pidetään pyhempänä tilaisuutena kuin lauantairukousvesperiä korttelikirkon messussa!
Kolme lämmintä ateriaa päivässä on miljoonille filippiinoille vain saavuttamaton unelma.
Valtaosahan saarien keskiluokasta ja varakkaista on lähtöisin köyhistä oloista.
Ruokailun jälkeen sallittiin keskustelu ja teiniväki pääsi vetkuttamaan parketilla hiphoppiaan,varttuneimpien sukulaisten ja vieraiden ryhtyessä keskustelemaan kaukaisten sukulaisten kuolemista Guamissa,Havaijilla sekä Los Angelesissa..samoin kuin lastenlasten syntymistä synttäreistä ja käynneistä Disneylandissä.
Värikuvia näyteltiin todistukseksi käsiveskoista.
Jokainen Amerikkaan päässyt oli rikas Manilan mittapalmupuun mukaan,oli hän sitten Mount Sinai sairaalan siivoojana opettajan papereilla tai Doomsvillen MacDonaldsin kassana insinöörin diplomi taskussa.
Jokainen Saudista palannut taas ei ollut yhtä onnellinen,koskeivät työmarkkinat imeneet eivätkä halunneet petrodollareita ansanneita,vaikka näiden maahan vuosittain lähettämät taalat kohosivat yli valtion vuosibudjetin.
Useimmat päätyivät yrittäjiksi pienellä sarisari-kaupan "(pikkumarketti) pidolla tai pienellä "hole-in the-wall"-kodinkonekorjausverstaalla.
Silti sukulaiset olivat ylpeitä kotimaahan palanneista,kehumalla,että näillä oli "Bisness"..
Jussiakin yleensä otti päähän vaimon Fhely-siskon kehunta naapureiden bisneksistä,joilla oli joku petrorialeilla ansaittu bisnes kadun varressa tai niiden poika on merillä norjalaisessa tankkerissa konemestarina ja tyttö sairaanhoitajana Jeddassa tai kampaajana Abu Dhabissa.
Bisness on sellainen salaperäinen sana Filippiineillä ja sillä rummutetaan menestyksestyä,vaikka myisi walis tingting-lattiaharjoja kadunvarrella...
Se on lattiatason bisnestä!

Walis tingting-pikkumyyjätär
Juhart 2004

Yleensä oltiin onnellisia,että sukulaiset synnyttivät taikka kuolivat greenbackien ja amexien avulla amerikkalaisten yksityissairaaloiden synnytysosastoilla tai sydäntehoilla.
Filippiinoille on tärkeätä kerskailla,että serkkumies kuoli Cedar Hillin syöpäosastolla LA:ssa Visakortilla ja että Juan dela Cruzin lapsenlapsi parkaisi maailmaan San Fransicon General Hospitalin synnytysosastolla Medicardilla.

Teinit tanssin keskellä nauroivat uusille kännykkätekstiviesteille huudelleen jääkkejä sekä hellouta taglishiksi (Tagalog-English),tyttöjen ihaillessa Amfil-poikien (American Filipino) komeita ja kalpeita babyface-kasvoja kännykkäruutujensa valossa,kutsumalla näitä geenimutaatioita metroseksualeiksi.
Nuoret Jenkkilässä syntyneet filippiinomiehet pistivät kaiken mallitienestinsä ihon ja kehon hoitoon Makatin Glorietta-mallin David-salongissa ja Greenbeltin punttisaleilla.
Miestenmuoti näkyi vaatteissa sekä tukkalaitteissa teräväkärkisin paidankauluksin ja grafiittikynäpulisongein.
Jussista nykynuorison muoti muistutti  oudosti vuoden 1974 muotia,jolloin hän aloitti Saloran televisotehtaan know-how-pakkaamon esimiehenä.
Historiassahan muoti toistuu neljännevuosittain,uuden entisiä aikoja kokemattoman nuorison omaksuessa vanhempiensa muotityylit.

Jussi sai viettää yönsä vaimonsa vieressä peittoa vedellen korvilleen ja yskiessään alkavaa kuuleriflunssaa kurkustaan hanhenhöyhentyynylle..
Hotellihuoneen keskusilmastointia ei voinut säätää kuin pannuhuoneesta.
Kuuleri puski talvea sisään koko yön.
Se kyllä oli voinut olla lisäksi myös höyhenallergiaa höyhenmailla.

Ilmastointihan on filsuille luksusta ja Saudissakin nämä nukkuivat kuin pakkaslokerossa peitot korvillaan,kuulerien puhallellessa jäistä ilmaa täysillä.

Jussista taasen toisaalta alkoi tuntua,että oma parisuhdekin oli alkamassa lämpenemään päin uudeksi tropiikkien väliseksi keskitysalueeksi (Intertropical Convergence Zone) kymmenisen vuoden kylmän Siperian talven jälkeen. Tyttärien syntymät ja erillään asuminen Saudin eri kolkissa työn takia oli muuttanut pariskunnan avioelämää kauko-ohjattavaksi.Vaimo Riyadhissa,Jussi Jeddassa ja jälkikasvu Manilassa

Syyskuun 13 päivä Lontoossa näillä olisi avioliiton 20-vuotisjuhlat.Sitä seurasi Jussin muutto Manilaan, ja rouvan muutto Lontooseen.

Jussi oli nainut Geraldine Rosemarynsä Turun maistraatissa perjantaina 13.9.1985.

Papinpojan perhe Molavessa 2005

Vaimo oli katolisessa uskossaan ja animistisessa taikauskossaan  uskonut 13. päivän vievän kadotukseen.
Todellisuudessa Jussi oli kadonnut Suomesta pariksikymmeneksi vuodeksi pakanamaille.
Aviolitto olikin kulkenut omaa rataansa kymmenen vuoden romanssissa ja sitten kymmenen vuoden Frigidaire-jääkaapissa rouvan kiduttua menopaussissa.
Jussin oma miesmenopaussi oli alkanut vasta 45-vuotiaana,elämän kulkiessa silmien trippimittarissa vinhaa vauhtia,kunnes vuonna matkamittari ajoi ympäri,alkamalla uudelleen nollasta vuonna 2000..
Silloin hän aloitti uuden lapsuutensa Uudenvuoden keskiyön ilotulitusrakettien räiskeessä ja kiinanpommien paukkeessa Molave Avenuella,mikä Uudenvuoden päivänaamuna muistutti savussa ja trotyylin hajussa Beirutin tuhottua pääkatua syyrialaisten hyökkäyksen jälkeen.
Tallissakin seisoi Jussin Beirutin taksimersu.

Jussin Beirutin taksimersu

Jussi aloitti uuden elämänsä uudestaan polvihousuissa,lupaamalla koskaan kasvavansa muuten kuin lateraalisesti.
Hänestä oli tullut uudestaan tykätty,vaikka vaimon tuttu räiskyminen kaikui vaikkuisissa sisäkorvissa tinituksen kimeessä muistona menneistä.
Romanssinälässään hän silti piti suutaan rullalla vältellen verbaalisia sutkauksiaan,joita yleensä käsitettiin väärin. Hän käyttäytyi kuin liekaan sidottu pukki,määkimällä latteuksia nyökyttellessään sarvipäätään vastaukseksi  kiinankaalilehti hampaitensa välissä.

Oranssinen Pendong
-------------------------------------
Hanna sai paljon oranssinvärisiä lahjoja.
Oranssi oli tytön lempiväri.
Tytön äiti oli ostanut tyttärelleen oranssisia käsiveskoja pinoittain.
Äitihän oli kuuluisa "Kassi-Alma",joka osteli Diorin,Guccin ja Jimmy Choon laukkuja kuin teräsperhosrouva Imelda Marcos kenkiä.
Lisäksi Hanna sai oranssisia korvankilluttimia,puhumattakaan filsuille tyypillisistä Disneyn eläinnukeista Tikusta ja Takusta eli Chip and Dalestä...oranssinvärisinä..
Oranssista chippendalekalustoa Jussi ei kyllä luvannut debutantin condoasuntoon,minkä tyttö jakoi neljän Saint Scholastica Collegen luokkakaverinsa kanssa Manilan Vito Cruzissa.
Jussi oli kyllä vielä kysäissyt oliko tyttärellä muita oranssitoiveita..ehkä matka Kalifornian Orange Countyyn,patteri hollantilaista Oranjebaum.kaljaa , vaiko Clockwork Orange-DVD,mikä isällä oli filmikirjastossaan.

Oranssinen uusi yllätys oli Jussille pulpahtanut esille alitajusta.
Beirutin mersu oltiin myyty pikkukonevikaisena Subic Bayn eräälle hautausurakoitsijalle,joka päätti muuttaa sen hauturiksi.
Jotenkin hänestä Untertükheimin taksimersu tuli saamaan eläkepäivikseen pappilan arvon mukaisen eläkepaketin ja repun selkäänsä kuin maallikkosaarnaaja Aku Rätyllä,vaikkakin peltisen,viedessään köyhiä ja rikkaita viimeiseen lepoon entisen Yhdysvaltojen laivastotukikohdan ja sataman sementerioihin eli hautuumaille.

Molaven talonsa vastapäätä Jussi aamuisin oli katsellut Nescafe-kuppinsa yli verannaltaan Lolo Marinyonin,84-vuotiaan Yhdysvaltojen laivaston filippiinoveteraanipuosun oranssisen volkkarin käynnistystä.
Autoa Lolo parkitti molavepuun alla varjossa ja käytti sitä vain harvoin,koska tallissa tämä piti käyttöautonaan viininpunaista korealaista Kia Pridea.
Lolon pitkään sairastanut vaimo oli kuollut kuukautta aiemmin diabeteskomplilaatioihin,papan jäädessä yksin vartioimaan kahta autoaan ja taloaan.
Jussi oli monet kerrat udellut Lololta kuplan mahdollisesta myynnistä.,veteraanipuosun kerrottua auton menevän pojanpojalleen ylioppilaslahjaksi Iloilon kaupunkiin Negros Orientaliin.
Siitä huolimatta tämä brasilialainen oranssikupla päkätti sunnuntaiaamuisin Lolon kirkkoautona Jussin talon ohi messuun suuntanaan Mervillen eukaristisen pappisseminaarin kappeli.
Viikot auto seisoi molavepuun varjossa,vaikka joskus Lolo körötteli sillä asuinalueen portille saakka,koskei uskaltanut ajaa puomin alta vilkkaalle Merville Access Roadille,missä auton pelti voisi kolahdella.
Pappa käveli tavallisesti pääportilta ostoksilleen joko läheiseen leipomoon tai otti moottoripyörätaksin Balagbagin lihamarkettiin.

Balagbag Food Court

 Lolo Marinyon kävi rukoilemassa messuissa eukaristisen veljeskunnan perustajalta veli Hannibalilta,että Pendong pääsisi hyvään kotiin,koska pojanpoika ei halunnutkaan kuplaa lahjakseen vaan pesoja.
Sitten Jussillekin välähti,että oranssinen kupla sopisi Hannan uudeksi debyylahjaksi.
Lolo lopulta pyysi 30.000:ta pesoa ja yllätykseksi Jussin vaimokin suostui kauppaan,koska Hanna oli ajokortti-iässä.
Jussi juoksi kadun yli koripallokentän läpi molavepuun juurelle,missä Lolo pesi sankovedellä kuplaansa, pyytämään tätä omalle Molave Avenuen verannalleen hieromaan kauppoja.
Noin tunnin sisällä ja parin Nescafe-kupillisen perästä vaimo laski Lolon maksaläikkäiseen kouraan 30.000:ta pesoa,ottamalla vastaan rekisteriotteen ja vakuutuspaperit.
Filippiinokulttuurissa perheen vaimo on pankkiiri ja taloudenhoitaja,Jussinkin kaihoisasti muistellessa aikoja montako kertaa hän oli tallettanut tähän pankkiin kuukausitilinsä ja jonka paraatioovet oltiin suljettu vuonna vuonna 1995.
Aluksi talletuspankin ovella roikkui lappu...Out for Lunch,sitten Bank Holiday ja lopulta Out of Business.

Jussin oma nostalgiamatka menneeseen kuplamaailmaan alkoi siitä,kun oranssinen Brasilian volkkari seisoi omassa autotallissa.

Vaimo nuorena hoiturina Medical Cityssä Manilassa

jatkuu...

Suuri radioryöstö.Paljastuksia.Suomikirja

Autohitsari
Juhart 2010

Rouva Nikkaselta Arska oli saanut lainaksi parin vihkikuvan vuodelta 1951,missä Tini eli Timo näytti retusoidun siloposkiselta nuorelta autokomppanian alikessulta,jonka hurmurin kiharat kiilsivät suavelta salamavalon leimauksessa.
Kuva povitaskussaan etsivä ajoi sillankulman rautakauppaan puhuttelemaan johtaja Kalliota.
Johtaja oli kaivanut peltiarkistokaapista Rauno Aspin henkilökortin,minkä vasemmassa yläkulmassa hymyili pahviin niitattuna autosotamiehen rosoreunainen sotilaspassikuva.
Arska ynnäsi päässään,että Tini ja Sorbus olivat yhdessä palvelleet Turun autokomppanian Sirkkalan kasarmilla vuonna 1951.
Johtaja tarjotessaan henkilökorttia vapisevista käsistään kaivoi takintaskustaan nitropurkin,huutamalla viereisessä huoneessa vanhalla Adlerilla naputtavaa sihteerityttöä tuomaan vesilasin.
Johtaja huokaili otsa hikikarpaloilla:
--Emmää oli koskkan uskonu,et Rauno ols tehny tämmöst karhunpalvelust mull..
--Se ol mun miälest täysin luatettava ja reilu tyäntekijä!
--Mää olin uskonu sill talonmiähen hommakkin myyjähomman lisäks piänell palkankorotuksel..
--Se osas vaihttaa rautkaupan kaikk lukutki kun Voiton porukka ol murtaunutu likkeesseen sissään yhten yän.
--Voiton poja oliva heittänee kaikk rautpualen vetolaatikokkin ja irtohyllyt pitkin ja poikin myymälän permanttoo ja joku ol kaatanu viäl niinkus revanssiks Tikkurilan lyijymaalei ja Miranolin emalmaalei purkkitolkul ..ja ett kun poliisit tuliva maijal kaupan etteen,niin pääoven rappui pitkin valui karull vasttaan erivärissii maalirantui ikkänkuin miälsairaalan taireterapiatunnill.
Salokannel oli puhunut kokemuksesta mielisairaalavertauksellaan,koska melkein jokainen pikkukaupungin pääkadun yrittäjä ja tirehtööri kävi Märynymmen mielisairaalassa katkaisussa privaattipotilaana.
Perniön alkoholiparantola kuului vain alemmalle työntekijäporukalle ja rantojen miehille.

Mielisairaala Hurulan ylikäytävällä
Juhart 2004

Johtaja jatkoi:
--Abloyn avainkonet ne eivä olle saanet irti tiskilt,kosk se ol pultatt kantten kiine..
--Rauno ol ruuvannu sen niin lujast ja jopa hitsannu viäl mutterikki pultteihin kiine yhdel räkäyksel...

Arska oli naurahtaen lisännyt:
--Mää kyl muistan sen murron kun eilispäivän!
--Sill keikal ol ihkaselvät Voiton poikijen tavaramerkit,et mää ajoin suaraan Muurlan tullin vuakrakasarmill ja pirätin pojat aamul aamiajaiselt.
--Voiton muari oli pyykkämäs saunan kulmal korvos poikijen maalissii pöksyi perkalanmoises tärpättipilvess.
--Mut asjast toisseen...niin tää HOP:in murtotriijo ol kyl suunnitellu keikkas varman pal etukätteen paperill ja viäl uurel teknologijan avull olivak käyttänee lyhytaaaltorarioit yhteyrenpiros...
--Teitin vohnatun Fordson-kaappiauton etupenkin alt  löytys kolme vanhaa USA:n ylijäämävaraston  rariopuhelint.
--Auto ol piilotettu Ruissalon kentän yhre vanhan hankaari taa...
--Mää voisi sisäsilmillän nähtyn kuvata teill,ett yks konnist ol olnu tähystyspaikal tuall HOP:in katol korsteenin ja Klupineonvalomainoksen kulmal,kun kaks muut poltti hitsaupilleill  kassaholvin panssarovee auki...
--Niill meni melkken koko yä siin kaasunsavus polttamises,ett oli ihme.ettei mittän suuremppaa savuu olnu pääsny ulos karull..
--Ja nii..sielt pakuautost löytys kaks armeijan häkäpärstääkin!

Reijo Oksasen henkilötiedot ja rikoshistoria olivat tulleet postissa Arskalle Turun lääninvankilasta.
Vangin kolmekuvainen vankilapotrettisarja edestä ja sivuilta ei paljastanut mitään odotettua arpinaamaa ja vahvaa sänkistä leukaa.
Reijo oli keskikokoinen ja laihahko pisamanaama,joka käytti vahvoja silmälaseja.
Oikea silmä näytti linssin takaa hieman karsastavan nokan juurta päin.
Arskasta mies olisi sopinut paremmin jollekin osuuskassan tai tehtaan konttorin tuolille kuin rakennustyömaan raudoittajan vääntöpenkin ääreen
Jonkinlainen viekas virne tällä kyllä oli kasvoillaan.
Arska lähetti poliisilaitokselta etsintäkuulutusilmoitukset kolmikosta keskusrikospoliisiin,josta tiedot viestitettiin teleksillä sekä radiokuvin Interpolin kekukseen Pariisiin.

HOP:in pankinjohtaja oli ojentanut Arskalle kirjekuoressa ryöstettyjen talletuskokeroiden omistajien nimet ja  kertonut samalla,ettei yleensä pankkisalaisuuksia olisi ollut lupa antaa edes poliisille.
Tämä oli vain poikkeustapaus pankinjohtajan mielestä,vaikka hän itse oli pari kertaa juovuksissa hotellin kabinetissa lipsauttanut suustaan kolleegoilleen niistä rotareiden vuosijuhlissa.
Etsivä oli Minissään avannut kuoresta listan,missä talletuslokeroiden omistajina löytyi muunmuassa pikkukaupungin varakkaita yrittäjiä kuten radio-ja televisiotehtaan johtaja,kuuluisan vaatetalon ja kinon omistaja sekä koulukalustetehtaan johtaja.
Pienenä yllätyksenä pankinjohtaja oli kertonut ,ettei yksikään näistä kaupungin nappimiestallettajista halunnut arvoesineitään takaisin.
Kukin oli puhelimessa vastannut melkein yksiäänisesti,ettei arvoesineillä ollut muuta kuin tunteellista arvoa.

1930 Buick-
mainos

Arskalle tieto ei tullut yllätyksenä muistaessaan polvihousuajoiltaan vuonna 1930 kuuluisan Hidströmin kultaliikkeen ryöstön,missä kalliita kultakoruja ja timanttisormuksia oli hävinnyt jäljettömiin.
Murto oltiin tehty sellaisella ammattitaidolla.
Siististi lasileikkurilla etuoven lasi-kkunan oltiin tehty reikä lukon aukaisemiseksi,ettei kukaan muu kauppalassa olisi voinut tehdä sellaista taidolla kuin Tapetti-ja Väriliikkeen kehystäjä ja lasimestari Iivari Korento.
Murron kaksi muuta konnaa olivat turkulaisia salakuljettajia,joilla oli käytössään iso musta Buick Eight-feetoni.
Miehiä ja autoa ei koskaan löydetty,vaikka Haaparannan tullista oltiin ilmoitettu yhden mustan Buickin ajaneen Ruotsin puolelle.
Koruja ei myös koskaan löydetty ja Iivarin kotoa oltiin löydetty osuuskassan säästökirja,minkä saldo vastasi lasimestarin kymmenen vuoden tiliä.
Iivari oli kyllä kehaissut saaneen perinnön pohjanmaalaiselta sedältään.

Kauppalan kultaseppien kulma
Juhart 1998

Kauppalan monet nappimiehet olivat saaneet pesämunansa virolaisen pirtun salakuljetuksella.
Kauppalan jokirannassa oli kolme samanlaista tasaperäistä mahonkista kabiinivenettä,jotka kuuluivat radiotehtaan omistajalle,vaateliikkeen ja kinon johtajalle sekä koulukalustotehtaan nykyisen johtajan isälle.
Niillä pirtutorpeedot vedettiin Hiittisten saaristosta kauppalan sokeritehtaan naattilaituriin,mistä nopeilla autoilla kanisterit kuljetettiin Forssaan sisämaahan.
Huhuina kerrottiin,että moni lasti oltiin maksettu kultakoruilla ja jalokivillä.
30-luvun alussa eräissä kaupungin herrojen kalaaseissa hotellin kabinetissa radiotehtaan johtajan rouvan ranteessa kiilsi kallis Faberge-ranneke,jonka oli tehnyt kauppalasta Pietarin Fabergelle töihin muuttanut hopeaseppä.
Samanlainen oli myös ollut Hidströmin ryöstettyjen arvoesineiden katalogissa.
Rouva oli kyllä kertonut rannekkeen samoin tulleen perintönä.

Koulukalustetehtaan johtaja samoin oli vähätellyt talletuslokeronsa sisällön rahallisesta arvosta sanomalla,että niiden tunnearvo oli paljon korkeampi..ei hänelle,vaan isoisälleen,joka oli kuollut ennen sotaa Königsbergissä.
Isosisä Friedrich Monntag oli 50 vuotta pitänyt kultasepänliikettä ja häntä kunnioitettiin Königsbergin kaupungissa menestyvänä liikemiehenä.
Mitä sen ajan hansakaupungin kauppakamarin yrittäjähistoriikissä ei mainittu oli,että Friedrich oli ollut myös kiero koronkiskuri..
Hän lainasi rahaa velkaan joutuneille juutalaisille, ottamalla pantiksi perhekalleuksia kuuluisien maalareiden tauluista koruihin.
Kuukausikorot olivat korkeita.
Monet kalleudet jäivät lunastamatta ja juutalaisvainojen aikana Monntagit joutuivat pakenemaan maasta isosisän kuoltua v 1934 sydänkohtaukseen sekä juutalaisia vastarintasoluja että uuden Reichskanzler Hitlerin sturmjoukkoja.
Muunmuassa natseihin liittynyt I maailmansodan lentäjä-ässä ja  Saksan ilmavoimien komentaja ja itseoppinut taide-ekspertti Hermann Göring ollut tietoinen Monntagien taidekalleuksista.
Gestapo oli jo muutaman kerran käynyt kuulustelemassa Monntageja.
Monntagit pakenivat Liettuan,Latvian ja Viron kautta Suomeen kalleuksineen.
Kultaliike oli tuhoutunut Hitlerjugendin poikien käsissä Kristallnachtin paloissa.

HOP:in talletuslokerossa johtaja Monntag oli säilyttänyt kolmea pientä Degasin ballerinahiilisketsiä,jotka olivat sidottu rullalle silkkinauhalla,muistuttamalla ulkopuoliselle silmälle osakepaperirullalta.
Arskan ja Monntagin välisessä puhelinkeskustelussa johtaja oli sanonut,että varomattomien käsissä sketsit menisivät pilalle,koskei niitä oltu suojattu fiksatiivillä.
Hän katsoi jo ne tuhotuiksi tai roskiin heitetyiksi taidetta tuntemattomien murtomiesten käsissä.

Etsivä Arska oli kutsunut toimittaja Tähtistä haastateltavaksi.
Tähtisellä oli myös ollut talletuslokero pankissa.
Tähtinen oli kaupungin kuuluisa ja puolijuoppo sensaatiotoimittaja,jonka maine oli kasvanut pikkukaupungin skandaalipaljastusten lisäksi koväänisenä totuuden torvena ja rähjääjänä ravintoloiden kabineteissa.

Arska oli kysynyt suoraan tältä:
--Mist perkalast sää oles saanu käsiis sellasek kuvat?
--Meinaan Urkin ja nakumimmien...?
--Onksul Urkki jottan vastaan?
Piräksää kuvijen nekatiivei jossan jemmas?

UKK
Juhart 2010

 Toimittaja Tähtinen oli istuutunut puupinnatuolille pöydän eteen poplari kaulaan asti napitettuna kuin Dick Tracy Hesarin sarjakuvassa kesäkuumuudesta huolimatta.
Arska tiesi,että toimittaja piti takin povitaskussa jemmassa jaloviinapulloa,toimittajien kovaäänistä..
Tähtinen raportoi :
--Ensimmäiseen kymykseesi vastaan,että viime syksynä napsin kuvat Kainuussa Urkin metsästysmajan ikkunasta.
--Onkos se rikos?
--Olin myöhästyneellä kesälomallani Kajaanissa,kun tuttu toimittaja ja entinen pikkukaupunkimme lehden päätoimittaja Ylänkö ja nykyinen Kainuun Sanomien päätoimitaja kapakassa vihjasi,että Urkki viettäisi majassa viikonlopun.
--Me Ylängön kanssa ollaan aina oltu sellaisia "Glassmeittejä" eli lasikavereita.
.--Pistin sille palkaksi Johnny Walker-potun,mikä ryypättiin pois yhdessä.
--Suhautin Mecurylläni sinne korpimökin tielle ja piilotin sen yhteen kuusikkoon.
--Maaherran ja presidentin adjutantin poistuttua tontilta virka-autoilla kaupunkiin muutaman kikattavan tyttären kanssa,hiivin yömyöhällä mökille.
--Kämpän edessä seisoi Urkin musta Chrysler Imperial sekä armeijan vihreä GAZ-maastoauto..eikä yhtään vartijaa nurkissa.
Kämpän viereisestä riihestä kuului linnan kaartilaisten ääniä,pullojen kilinää sekä kortin ltkimistä.
--Minä pokkana hiivin kämpän valaistun ikkunan alle ja tapasin Urkin makaamassa hirvitaljalla upea nakumimmi sylissään..
--Voihan Sylvi sentään..!
Olin huudahtanut...se oli minulle miljoonapotti lotossa..ei sellaista tsenssiä lehtimiehelle tule kuin kerran elämässä!
--Räpsin rullallisen kuvia ilman salamaa ja kävelin suoraan pihan poikki autolleni..ei sieluakaan stoppaamassa...
--Toiseksi..negat ovat minulla tallessa kotona.
--Säästin kuvat pankin tallelokerossa,jos joskus joutuisin todelliseen rahapulaan tai viinanpuutteeseen.
--Kummastakaan ei ole vielä ollut pulaa...
--Minulla olisi kyllä ollut poliittisia prinsiippejä vaikka roppakaupalla,jotta olisin voinut seuraavien presidentinvaalien aikana julkaissut kuvat..
--Urkkihan on puoliseniili naistennaurattaja ja meillä sosdemeillä ja muissa vasemmistopuolueissa olisi kyllä parempia ja nuorempia ehdokkaita tarjolla maan presidentin pallille...
--Ajattelin vain sopivan tilaisuuden tuloa..onkos siinä mitään laitonta?
--Politiikka on paskaista peliä,missä mitään likaisia konnankeinoja ei kaihdeta kuten lahjuksia ja rahalla ostamista .
--Muutama mimmikuva kyllä vaihtaisi jonopaikkoja linnaan!
--En aluksi ajatellutkaan myydä kuvia rahasta,vaan tuoda totuuden presidentin klaavapuolelta ..niinkuin sanamukaisesti..
--Niisä fotoissa Urkin kuivat klaavakannikat kyllä näyttivät kuivilta penninkorpuilta,mihin oltiin pantu petäjäistä pettua sekaan...hehhehheh!
--Jos kuvat julkaistaisiin ulkomailla,kuten vasemmistolaisessa Ruotsissa,niin siitä olisi kehittynyt todellinen poliittinen skandaali maiden välille.
--Ruotsissa ei olla koskaan tykätty Kekkosesta..eikä Venäjälläkään kuin jonain marionettina..
--Sota-aikana Paasikivi piti sitä noviisipoliitikkona ja kieltäytyi ottamasta sitä mukaan edes rauhanneuvotteludelegaatioon Moskovaan.
--Hallituksessa ennen sotaa ei kellään tullut mieleen lähettää Urkkia tapaamaan Neuvostoliiton Tukholman suurlähettilästä madame Kollontaita..
--Urkki olisi nuijinut toisella kuulapäällään madamen henkihieveriin,vaikka nymfomaanisen proletaarirakastajattaren käsittelystä toveri Stalinkin oli selviytynyt elossa.
--Siinä oltaisiin poliittisella taholla jälkipuitu nooteilla siitä,kuka oli vietellyt kenenkin lakanoiden väliin
--Urkilla löi oma ego kummastakin kuulapäästä läpi!

Bolshevikki

jatkuu...

Jatkokirjoituksia

Mualarj ite taijelomalla.

Olen ollut parin viikon" taidelomalla" kuvitusten teossa,joten jatkoblogikirjoituksia on tulossa ensi viikolla.
Juha L.