Das beste oder nichts.Mersustoori.Vanhan roddarin muistelmat.2.

1964 SSS.Tähti-Auton MB 190d-mainos

Bensakaudesta nakukauteen
-------------------------------------
Salon taksitolpilta v.1963 kieppeillä alkoivat  jenkkipirssit hiljalleen vähenemään,taksisäntien matkustettua oikein joukolla Länsi-Saksan Stuttgartiin ostamaan Mercedes-Benz 190d-fliitin.
Ponton-korista 190d-mallia valmistettiin vielä v.1960 ja jota oli näkynyt ainakin helsinkiläisillä pirssitolpilla.
Uudet siipimalliset MB 190d-mallit tulivat siten valloittamaan Suomenmaan taksitolppia Lapista Hankoniemelle asti.
Muutama jenkkipirssi vielä sitkeästi pysytteli Salonkin pirssitolpilla,kuten Oksasen 1962 Ford Fairlane.,jonka seuraksi vielä jäi amerikkalaistriona yksi 1962 Studebaker Lark ja toinen 1962 Rambler Classic. 
Sillankulman taksitolppaa vastapäätä Salon Neulomon myymälärakennuksen kulmatalon katolle nostettiin sininen neonvaloinen ja iso Mercedesin johtotähti valaisemaan Horninkadun ja Helsingintien kulmaa kuin jossain Berliinissä MB:n pilvenpiirtäjätoimitalon harjalla. 
Taloa vastapaatä HOP:n vanhan puutalon katolla vielä vilkkuivat vihreät Klubi-pillitupakkaneonvalot Klubi piristää-tekstein,mutta nekin purettiin pois v.1963..ilmeisesti uuden tupakkamainoslain takia.
70-luvulla 90-prosenttia salolaisista takseista oli mersudieseleitä.
Pappia kyydissä pirssillä-kertomuksessa olen kuvannut tästä muutosajasta seuraavaa:

1962 Sillankulman taksiasema.Kalustona mm.
Ford Consul ja Opel Kapitän.
Salon Neulomon katolla paistaa sininen johtotähti

60-luvun alkupuolella salolainen taksikalusto muuttui kokonaan amerikkalaisista ja brittiläisistä malleista saksalaisiksi Mercedes-Benz dieselmalleiksi,joita paikalliset taksiyrittäjät porukassa kävivät hankkimassa Daimler Benzin Stuttgartin tehtailta. Näin tapahtui myös monilla muilla suomalaisilla paikkakunnilla,joissa taksikalusto muuttui saksalaisiksi dieselmalleiksi.
60-luvun taitteessa salolainen taksikalusto oli vielä "täyskokoist" ja  amerikkalaivoittoista,joskin uuden kompaktiautobuumin herättämänä moni taksiyrittäjä oli vaihtanut Chevrolet Stylelinensa ja Bel Airinsa sekä Ford Customlinensa Opel Kapitäneihin, Vauxhall Veloxeihin.Ford Consuleihin,Studebaker Larkeihin,Rambler Classiceihin ja Ford Fairlaneihin.
Itäautoja Salon pirssitolpilta ei tavannut ja minä itsekin nöösipoikana katsoin,että jos yksikin Volga taikka Pobeda ilmestyisi taksijonoon,niin sellaiset ruplahymyt pistettäisiin jenkkihenkisen taksiporukan paineesta häpeämään Inkerinkadulle.
Maaseudulla Salon ympäristön talousalueella kylläkin itäautoja suosittiin...

1976.Salon MB-takseja ja
yksi Peugeot 504

Mersua myi Salossa turkulainen A.F.Aaltonen BMC-merkkien rinnalla,mutta 60-luvun saatossa johtotähden edustus meni Tähti-Autolle. Omituisella tavalla BMC-merkkienkin edustus vaihteli Varsinais-Suomessa,kun itäautoista tunnettu turkulainen Auto-Heinonen myi jopa Morris "kulmaovi"-kuormureitakin.

1960 A.F.Aaltosen
MB L330-mainos

1955 MB LP321 4 x 4 Salossa

50-luvun lopulla A.F.Aaltonen Salossa myi myös raskaampaa MB-kalustoa. Salon Seudun Osuuskaupalla oli jo pitkään ollut pitkänokkainen MB L330-kuormuri vaaleanvihreässä kuosissa ja punaisin SSO-ovilogoin. Nelivetoisia MB LP321-kuormureita myytiin mm. tukkiajoon.
Salonseutulaisesta bussikalustostakin löytyi MB-alustoja,kuten Särkisalon Liikenteeltä.Näiden mersubussien maskit olivat mielestäni erittäin poikkeavan näköisiä ja uskaliaita kromijoulutähtisakaroita....
50-luvun lopulla suomalaisista bussisuunnittelijoiden kynistä löytyi melko paljon transatlantilaisia vaikutteita etenkin maskimalleissa.

1959 Särkisalon Liikenteen
MB-dieselonnikka ER-959

1961 Salolaisen Pekka Laineen MB O319-pikkubussi
TO-789

Tamperelainen MB O319
pankkiauto

Jakeluautokäyttöön Salon kaupungissa pian ilmestyi paljon MB LP319-pakettiautoja.Jopa Laineen Liikennekin osti sellaisen pikkubussiksi O319-mallisena tilausajoihin.Varsinais-Suomessa niitä käytettiin myös kouluajoihin. 
LP-ja O319-mallit eivät olleet keuliltaan mitään mannekiineja,vaan näyttivät minusta  alahuuleen iskun saaneelta bulldogeilta.
Lisäksi LP319:t olivat suosittuja mobiileina pankki-.jakelu- sekä paloautoina..

1960 MB LP319 Transporter

Salon kaupunki oli muuttunut 50-luvun amerikkalaisesta jenkkiautobuumista 60-lukuiseksi untertürkheimilaiseksi "lederhosestadtiksi",minkä joka kadunkulmasta puski esiin krominen johtotähti.
Isärovastikin ajeli taivaansinisellä 1968 Wolfsburgin  kuplalla kaupungista Kemiön Kiilan mökillemme tirolilaisissa nahkahousuissa.

1962 Studebaker Hawk GT

Pikkukaupungin porhojohtajilla ja kiinteistövälittäjillä silti oli vielä kerska-autoina aitoja jenkkiautoja. Salorassa oli musta Chrysler-fliitti.kiinteistövälittäjä Muuramalla Oldsmobile F-89,yhdellä juristilla AMX,Finnflaren omistajalla Studebaker Hawk GT.. jne..
Amerikkalaisuus seisoi vielä lujasti kumipyörillä monen tehtaan hallintorakennuksen parkissa.
Mutta niiden lisäksi monet Besser Volkin-edustajat siirtyivät hiljalleen johtotähtiin.
60-luvun loppupuolen MB 280S-mallista alkoi tulla tavallisin liike-elämän edustajien mainosauto..
Pienempien kaupungin pääkatujen varrella sijaitsevien yksitysyrittäjien autoina oli vaatimattomampi MB200-220b-250b,kuten Osuuspankin rakennuksessa miesten asustekauppaa pitäneellä Seppo Paakkosella.
Mutta niilläkin sai tyylikästä ja laadukasta saksalaista kyytiä..!

1968 MB 280S

1967 MB 250b W114

Hänen mainosautonsa oli vaaleansininen 1967 MB250b.
Pois muodistako?-kirjoituksessani olen kuvaillut Paakkosen Sepon julkista elämää seuraavasti:
1960-luvun alkupuolella uudet muotituulet alkoivat puhaltamaan entisessä savikauppalassa,joka v.1960 kastettiin kaupungiksi.Ne vanhanajan pukimot kyllä pitivät asiakaskuntansa,mutta nuorisolle sekä nuoremmalle ostajakunnalle ei ollut vielä omaa asustekauppaansa.
Kestäisi kymmenisen vuotta,kun Teinitalon ovet avattaisiin.
Paakkosen Seppo oli oivaltanut tällaisen asusteliikkeen tarpeen muotitietoisille nuorille miehille perustamalla puotinsa vanhaan Keskuksen taloon Turuntiellä.Myöhemmin Osuuspankin talon valmistuessa  Saloran vanhan liiketalon viereen,Paakkonen muutti pankkitalon alakertaan.
Paakkonen itse oli  erittäin muotitietoinen omasta pukeutumisestaan seisoessaan viimeistä huutoa olevassa liivipuvussa liikkeensä edessä paperossilla kuin elävänä ikkunamannekiinina kirjava liina rintataskussa viikattuna.--,

Lisäksi olin kirjoittanu Seposta kirjoituksessani Kapakkakoulusta know-how-mieheksi seuraavaa:
VIINAMÄEN MIEHET YRITTÄMÄSSÄ
------------------------------------------------------------

Salon uusi kirjakauppa
Kuparikulmassa

Kirjakauppias Lippo Uusisaaren paras ystävä Paakkosen Seppo taas piti miestenpukimoa Saloran vanhan radiotalon vieressä uudessa Osuuspankin talossa.Osoitteeseen Paakkonen oli muuttanut Keskuksen talosta v.1964,jolloin vanha Keskus purettiin uuden OTK:n Centrumin tavaratalon tieltä.Seppo myi 70-luvulla miesten pintamuotia hyvällä menestyksellä,vaimonsa oikeasti hoitaessa puotia,miehensä seistessä pukumannekiinina pikkupunssissa liikkeen vitriinin edessä punanaamaisena.

Kadun toisella puolella Jännärin basaarissa Kiven Kalle kalakauppaansa.

Aamuisin Kalle ja Seppo seisoivat melkein nokitusten kadun vastapuolilla heittämässä herjaa alkavasta myyntipäivästä.
Kivellä oli puolestaan kalakaupan ajopelinään siniharmaa MB L319,joka seisoi toripäivisin kauppatorilla Kiven telttamyymälän takana..

1964 Paakkosen mainos

Kerrotaan Kallun kerran huutaneen Sepolle basaarin edestä:
--Hei Paakkonen,miks’ sun pitää seistä puarin mannekiinin räkärätti rintataskus joka huamen?

Tähän Seppo huusi takaisin kadun yli:
--Kuules Kallu,pistäs sääki silakk’ rinttaskus mainokseks,ettei kalas mätäne loorissas!!

Iltaisiin ryhmä yksityisyrittäjiä istuskeli Centrumin kaupunginhotellin kabinetissa vodkaspraitit neniensä alla vertaamassa päivän myyntisaldoja.
Parhaiten myynyt pisti koko illan.
Varastopäällikkö Unto teeveetehtaalta saapui aina oikeaan aikaan porukan siivelle.

Pikkukaupungissa osattiin juoruta ja mm. Penan Saluunan karvalakkipuoli oli keskeinen juorupaikka kaupungin kerman toikkailuista viinan paholaisen villittämänä.
Paakkosen Seppo kerran oli jostain päähänsattumasta lastannut sinisen mersunsa takalaatikon täyteen paitoja,pukuja,solmioita,kaulaliinoja,sukkia jne.ja hurauttanut kauppatorille myymään Helppo-Heikkinä muotitarpeitaan. Laillisen promillemäärän ylittäneenä kaupungin Kissalan pojat olisivat voineet pidättää hänet,mutta sattuivatkin istumassa,kuten tavallisti poliisiasemalla kahvilla.
Paakkosen rouva oli soittanut kamarille päivystykseen ,että Seppo se taasen on päässyt vapaalle torille.
Poliisipartio oli käynyt torilla panemassa Sepon mersun takapenkille ja vaatetarpeet takapaksiin..ja ajaneet hänet kotiin selviämään.. 

jatkuu...messet ulkomailla..

Das beste oder nichts.Mersustoori.Vanhan roddarin muistelmat.1.

Piispantarkastus
By Juhart

Das beste oder nichts!
Gottlieb Daimlerin aforismi

Parasta tai ei mitään oli Gottlieb Daimlerkin lausunut laatuvaunuistaan.
Eikä ollut mikään ihme,että Suomessakin ns. paras kansanluokka valitsi vuosisadan alusta alkaen autokseen Benzin taikka Daimlerin.
Salonseudunkin ensimmäinen auto oli Benz,kuten Turun sanomat v. 2004 kertoo salolaisen autokaupan synnystä:

1894-92 Benz Velo

Benz kurvasi Salon seudulle:
--------------------------------------

Salon autoalan yhdistys on teettänyt alueen autokaupan kehityksestä historiikin 100 vuotta autokauppaa Salossa . Tarinan alkuna komeilee Benz Velo Comfortable, jonka kamariherra Hjalmar Lindér hankki 1903. Vaikka Lindérin laaja omaisuus oli pääosin Lohjan seudulla, hän ehti kurvata Salon seudullekin. Hän muun maussa järjesti Pietarista erikoisjunalla tuotetuille vierailleen metsästysretkiä Suomusjärvellä.

1952 .MB170Vb filmissä
Justus järjestää kaiken

Benz Veloa valmistettiin vain vuosina 1894-1902. Kotikauppalani muista Benzeistä,Daimler-Benzeistä ja Mercedes-Benzeistä ei tietooni ole tullut paljoakaan molempien maailmansotien väliltä.Vasta II Maailmasodan jälkeen kauppalan kaduille alkoi ilmestymään Mercedes-Benz-henkilöautoja,jotka enimmäkseen olivat sotaa edeltävien mallien paranneltuja malleja,kuten MB 170Vb sekä dieselkoneinen 170Vd.Niitä näkyi liikenteessä vielä pitkään 70-luvun taitteeseen asti.Vasta 1953 Ponton-korin korvattaessa vanhat pulleat mersut,kauppalaan saapuivat ensimmäiset 180-mallit,joita seurasivat isommat 6-sylinteriset 220-mallit.

1950.Simojoki Martti

Ensimmäiset kokemukseni Mercedes-Benzin kanssa ovat vuodelta 1953,jolloin 6-vuotiaana itse vastaanotin arkkipiispa Simojoen pappilan portilla.
Pappilassamme pidettiin silloin oikeat piispantarkastusseurat.
Kuskina Simojoella,Suomen evankelisluterilaisen kirkon pääpapilla oli silloin Tampereen piispa Eelis Gulin kuskina ja jonka muistan olleen isäni kanssa kämppäämässä Helsingissä Körttikodissa teologisten opintojen aikana.Gulin oli jo silloin melkein valmis jumaluusopin kandidaatti ja isäni aloitteleva jumaluusopin opiskelija..ja vuosi taisi olla 1936..

Kirjoituksessani "Kun Jussi tarkasti arkkipiispan" kuvailin tarinaani lyhentelemällä tapahtumaa pappilan portilta,jonka eteen pysähtyi arkkipiispan Mersu..ilmeisesti 170S..seuraavasti:
Poika oli kasvanut hellatehtaan varjossa tanakaksi saarnamiehen aluksi.
Pastorsakaäiti kutsuikin poikaansa sekä Kihniön rovastiksi pappismaisesta olemuksesta että ruukin pehtooriksi Jussin yleensä seistessä vahtipaikallaan pappilan takorautaportin edessä ratsupaikkaisissa pussihousuissaan laskemassa liikennettä.
Pussihousujensa takataskussa Jussi piti pientä muistilehtiötä ja kosmoskynän pätkää ohimenevien autojen rekisteriotteiden kirjaamiseksi.

Nyt hän seisoi portilla yhden miehen tiedustelupartiona arkkipiispan saapumista odotellessaan.

Kun Jussi kivitti Ford Customline-taksia

Äiti oli juuri edellisviikolla antanut tukkapöllyä ja vihon viimeisiä varoituksia pojalleen,kun kauppalan yksi pirssikuski oli melkein saanut sydänhalvauksen papinpojan heitettyä kivenmurikan taksin ovenkahvaan.
Jussilta tivatessaan äiti oli kysäissyt moisen teon motiivia, papinpoika oli puolustellut,että niin ne pihan muutkin papinpojat olivat tehneet,muttei kerinnyt lyhytkoipisena ensimmäisenä pakoon.
Hellatehtaan kulmalta kuului auton hyrinää ja musta henkilöauto teki U-käännöksen puhelinlaitoksen kaapelikenttää suojaavan lauta-aidan edessä.
Kiiltäväkrominen tähti pysähtyi pappilan takorautaportille aivan Jussin boksattujen solkikenkien eteen.
Jussi tunsi paikalla auton yhdeksi saksalaiseksi komentaja-automerkiksi ja piirsi muistilehtiöönsä kosmoskynän lyijyä kielellään kasteltuaan rekisterinumeron AK-5.
Numeron viitonen kyllä muistutti enemmän S-kirjainta ja hän yritti korjata AK-S:ssää vasurina sutaten oikeaan muotoon .Alakoulussa hän aina oli saanut karttakepistä näpeilleen opettajalta kaunokirjoitusvihon suttaamisesta vasurina ja joutunut pakosta vaihtamaan oikeaan.
Edes apteekin farmaseutit lääkärien käsialatuntijoina eivät olisi pystyneet avaamaan Jussin oikealla kädellä piirtämiä salaisia hieroglyyfikoodeja.
Jussin isän työpöytälaatikon vanhoista 30-luvun Ajastajoista Jussi oli löytänyt paljon merkintöjä Iisalmen AKS:sän paikallisosaston kokouksista,mitä silloinen teologian ylioppilas oli kirjannut kauniilla,pienellä ja oikealle kaatuvalla käsialalla,missä isot A-alkukirjaimet olivat pulleamahaisia pikkuaakkosia.Jopa isän Antti-etunimen A näytti korskealta ja maha pystyssä Vienan Karjalaan marssivalta heimosoturilta.
Jussi oli löytänyt kerran Ajastaikojen yhdeltä sivulta isän kirjaamia mietintöjä Benito Mussolinin mietelauseista..."Minä olen se kaikkien aikojen Alfa sekä Omega...alku sekä loppu!"
Hän muisti lukeneensa jostain,että Il Duce oli aina saanut uuden Alfa Romeo-urheiluauton ilmaiseksi tehtaalta,mutta isällä oikean käden ranteessa ei ollut Omegaa kuten Mussolinilla,vaan kultadupleinen Eterna.

Piispamobiili

Mustasta autosta nousi kadulle kaksi isoa ja mustanpuhuvaa papinhahmoa.
Kuljettajan ovesta oli suoristunut koko pituuteensa laihanpuoleinen ja ja sarvisankarillinen Tampereen piispa Gulin,jonka Jussi oli tavannut edellisessä piispantarkastuksessa olympiavuonna.
Pelkääjän puolisesta kaappariovesta puuskuttamalla ja ähkimällä itsensä ulos puristanut löysäposkinen sekä velttoranteinen pappismies musta salkku kädessään ilmeisesti oli se arkkipiispa Salomies.
Kummankin mustakaftaanisen ja tärkkiliperisen pappismiehen päästessä jalkakäytävälle arkkipiispa taputteli Jussin Heiskasen parturissa eilen leikattua valkoista otsatukkaa,kaftaanin mahanappien melkein puristaessa pojan kasvoja..
Arkkipiispa kysäisi Jussilta myhäillen:
--No..kenenkäs poikia sinä olet?
Jussi vastasi viittaamalla sormellaan piispojen Mercedes-Benziä.:
--Sullon pers' eres!
--No...niinhän minulla on  Mercedes..viidenkymmenekahden mallinen sataseitsemänkymppinen ässämalli.
--Taidatpas tuntea autot..ja kenenkäs poikia sinä olit!?
Arkkipiispa kysäisi uudelleen.
--Papinpoika!!
Jussi vastasi lyhyesti.
--Noh..Gulin..meidän täytyy suoriutua pappilaan,kun olemme päässeet jo läpi alkutarkastuksesta!
Arkkipiispa kehotti Tampereen piispaa.
Piispat nousivat pappilan paraatirappuja ylös ja Jussi jäi ihailemaan omaa kuvaansa kiiltävästä kromimaskista irvistelemällä venynyttä naamaansa eri kulmilta kuin Suomen Tivolin peilisalissa."

Seuraavan kerran v.1958 pääsin monasti oikean Ponton-mersun kyytiin,kun naapurien kaverieni Jukan ja Heikin isä housutehtailija Lammervo oli ostanut 56-mallisen ja tummansinisen MB 220S:sän.Heidän edellinen autonsa,vaaleanvihreä Peugeot 403 oli mennyt vaihtoon,alkaessaan kukkia etulokasuojista. Kauppalassa oli silloin jo muutama isompi Ponton-sarjan mersu,yksi 219-malli yhdellä kauppapuutarhurilla ja loput niistä yksityisyrittäjillä paremmin varusteltuja 220S-malleja.
Juhannustanssit II-sarjan kirjoituksessa Que sera olen kirjoittanut kokemuksistani Lammervon autoista seuravaa:

1956 MB220S

Lammervon pöksytehdas sekä biilit
Juhart 1995

Lammervoilla tykättiin autoista.
Johtaja kylläkään ei koskaan ostanut uutta autoa,mutta hyvin käytettyjä.Ensimmäinen Lammervon auto 1950-luvuna alussa oli 1939-mallinen sodan käynyt Chevrolet Master Deluxe,mikä vaihtui mustaan Volvo PV 444-malliin,samanlaiseen.mitä liikkuvalla poliisilla oli niihin aikoihin.Volvo vaihtui vuoden 1956-malliseen vaaleanvihreään Peugeot 403-malliin,joka taas vaihtui samanikäiseen tummansiniseen Mercedes 220S-malliin.
Mersulla Jussi pääsi useasti liukumaan Lammervojen Hirsjärven kesämökille.Sekin myöhemmin vaihtui 60-luvun puolessa välissä keskisiniseen Mercedes 300SEL-malliin,jolla Jussi sai liukua Jukan ohjustamana kaupungin kartsalla näyttöajossa.

1958 Lloyd Alexander TS

Tehtaan pihan keskellä seisoi vieretysten kaksi pientä rakennusta,Lammervon Marjan,poikien isosiskon leikkimökki sekä Sylvi Lammervon miehen Tiilikan autotalli.
Isä tietää kaiken-televisiosarjan (Father Knows Best) isän näköisen ja piippua polttavan Tiilikan sedän vaaleanpunainen kääpiöauto Lloyd Alexander TS piti kotia siinä autovajassa lasten leikkimökin kupeessa. Jussista auto tuoksui makealta Clan-piipputupakalta,Simonitz-autovahalta sekä kangaspakoilta."

1960 MB220-brosyyri

Seuraavan kerran v. 1965 kesällä pääsin melko useasti siipimersun kyytiin oltuani kesätöissä Sveariikissä Karl Anderssonin sikalassa.
Kallella oli harmaa 60-mallinen siipimersu 220S,joka sianpaskan hapoista oli alkanut ruostumaan kromihilseille takapuskuristaan.
Polis,polis.potatis,gris-kirjoituksen II osassa olen lyhkäsesti kertonut Karl Anderssonin siipimersusta ja ruotsalaisnuorison autoilusta seuraavaa:
"Kerran viikossa Anderssonin perhe ajoi Enköpingiin ostoksille isännän 1960-mallisella harmaanvärisellä 220S-siipimersulla,joka oli Jussin omassa kotikaupungissakin tuttu merkki varakkaimpien liikkeenharjoittajien autona.Anderssonien auto oli nähnyt kovempaa elämää sikalan nurkalla,koska takapuskurin kromitkin olivat syöpyneet ruostekupliksi ja harsoiksi,Kalle-isännän pitäessä sitä parkissa hapollisessa sianpaskan lemussa.

1958 Volvo PV544

Enköpingin torin reunalla Jussi sai ensikertaa tutkiskella paikallisen ruotsalaisnuorison kokoontumista autoillaan torinvarren pysäköintiruutuihin.Pillifarkkuiset ja nappikauluksiset pojat mokkaloufereissaan ja vanhempimallisten 50-lukuisten Volvo PV544-mallien ja VW kuplien lokasuojiin nojaten muistuttivat amerikkalaisia high-school-poikia.Teinityttöjen ponnaripäät (poninhäntä) heiluivat vilkkaassa gutturaaliseessa upplanninmurteisessa keskustelussa teinipoikien viimeisistä kärryjen eli kärran'eiden kustomoinneista,jotka siihen aikaan keskittyivät pölykapselien poistamiseen,hopealla maalattuihin vanteisiin ja mustavalkoruudullisiin ralliteippeihin..."


jatkuu...

Aurinko aina nousee idästä ja laskee länteen.Vanhan roddarin muistelmat.Loppukirjoitus.

Näkymä Volga M21-taksin takapenkiltä Riddarholmeniin
Tukholmassa

Nordia

Olen tehnyt tätä itäautomuistelmaa kronologisessa järjestyksessä tapahtumien pohjalta.
Nyt siirryn vuoteen 1965,jolloin menin kesätöihin 17-vuotiaan Sveariikiin yhteen Örsundsbron kylän Karl Anderssonin satapäiseen sikalaan possuassistentiksi Upplannissa.
Nordia-lautan saavuttua silloin Skeppsbron laituriin ja tullimuodollisuuksien jälkeen minun piti ottaa taksi tolpalta.
Polis.polis,potatis,gris-kirjoituksessa muistelin tapahtunutta seuraavasti:


"Nordia-autolautta haukotteli autokannen keulaosa ylhäällä Tukholman Skeppsbron laiturissa.
Autokannelta ajoi maihin suomalaisia SF-tunnuksisia autoja kattotelineet pakattuna leirintävälineillä.
Joukossa oli suomalaisten pikku-Fiatien ja Volkswagen-kuplien lisäksi komeampia ruotsalaisia Opel Kapitäneja ja Mercedes-Benz 220S-malleja,joidenka S-maantunnuksista eroitti paljaalla silmällä sinikeltaiset Sveariikin liputkin.

Nodia ahterista

Jussi hyräili jo pieni pelonpoikanen rinnassaan Ruotsin kansallilaulua "Du gamla.du fria,du fjäll höga nord..Och så vidare"...astuessaan lautalta lasitettuun terminaalikäytävään,josta hän näki alhaalla asvalttipihalla suomalaisten ja ruotsalaisten Spedition TIR-rekkojen jonottavan tullitarkastusta.Kuskit kuin Lemans-lähdössä juoksivat rekkojen hyteistä kuormakirjapinot kourissaan tullirakennuksen ovelle leimauttamaan rahtidokumenttejaan.
Jussin sydän hakkasi kuin lampaansaparo näyttäessään Suomen passia terminaalin ala-aulan tullikioskilla,passintarkastajan vain kivikasvoisena leimatesssa passiin Sveariikin kruunuleiman.
Jenkkikassiaan kanniskellessaan terminaalin ovesta ulos hän hoki itsekseen ensimmäistä ruotsinkielistä ja ruotsinkielen oppikirjasta lainattua lausetta ,lähestyessään taksitolppaa,minkä kärjessä seisoi 1953-mallinen Ruotsin ANA-tehtaalla Norrköpingissä valmistettu haaleansininen Desoto Diplomat-droska (pirssiauto).mikä koriltaan oli puhdas Plymouth.
Desoton perässä seisoi sysimusta hirvikeulainen Volga,jonka ovenkahvaan Jussi ei edes aikonut koskea,ihmetellessään miten svenssonit yleensä olivat sortuneet itäauton hankintaan pirssikäyttöön. Ilmeisesti svenssonien sosiaalidemokraattisessa liberalismissa ei ollut mitään raja-aitoja,vaikka länsiautoja sai ostaa valikoimasta roppakaupalla.
--Vad kostar det resan till Örsundsbro by i Upplands län? (Mitä maksaa matka Örsundsbron kylään Upplannin läänissä?)

1953 Kanadan Desoto Diplomat

Desoton etulokasuojaan nojasi pitkä ja ruotsalaisen laiha taksikuski,joka muistutti kaukaa edesmennyttä kuningas Kustaa V:ttä. Kustaa V tunnettiin siitä,että hän 20-luvulla itse oli ajanut ojaan T Fordilla Tukholman eteläpuolella yhdessä mutkassa. Mutka vieläkin tunnetaan "Kungens kurva"-nimellä (Kuninkaan mutka).
Hänen rakkaat alamaisensa samoin kutsuivat kuningastaan "Vingmutter"-lempinimellä,koska tällä oli luisen kallonsa ulottimina isot hörökorvat.
Jussi lausui suustaan jo monet kerrat tentanneensa lauseen kuskille,joka vastasi tukholmalaisen gutturaalisen käheästi:
--Femti kroner..och hopp in..gosse! (50 kruunua..ja hyppää sisään poika!")
Jussi pisti kiittimensä ristiin Desoton mohairkankaisella takapenkillä,ettei pirssi matkalla päätyisi ojaan.
Kuski näytti kuitenkin sompaavan rattia tyynen rauhallisena,panemalla Blaupunkt Stockholm-autoradion päälle valkoisesta FM-nappulasta.
Kojetaulun kovaäänisestä kuului ruotsalaisen naiskruunerin Siw Malmkvistin uusi vuoden 1965 hitti,joskin saksaksi "Columbus fann Amerika",Kolumbus löysi Amerikan..
Jussi oli löytämässä ruotsalaista Ruotsia ja Upplannin lääniä..."

Norjalainen Moskvitsh 401 1954.

1959 Victoria Terassen
 Russelökeveien.Oslo.
Moskvitsh 407 Austin
Somersetin edessä.

Jos Ruotsiin oltiin maahantuotu kourallinen Volgia,niin naapurimaahan Norjaan ainakin oltiin tuotu piikkinokka-Mossea eli 401-nallia aika suuressa määrin jo 50-luvun alkupuolella. Norjassa pidettiin samanlaista valuuttasäännöstelyä kuin Suomessa ja länsiautojen ostoon vaadittiin erillinen ostolupa,jota oli vaikeata saada. Moskvitshin ostoon ei vaadittu mitään ostolupaa.Niitä sai vapaasti 50-60-luvuilla.
Länsiutotuonnin vapauduttua Moskvitshia myyntiin muutaman vuoden aikana enää vain parisen kappaletta.Suomalainen Konela oli Moskvitshin maahantuojana Norjaan.

Moskvitsh 408-mainos Norjasta.
Maahantuojana Konela

1965 ca.Auto-Heinosen myymälä
Asemakadulla

Palattuani Ruotsin kesäduunista takaisin Suomen Saloon,kaupungissa pidettiin Salon Messuja.
Menin kaverieni Lammervon housutehtaan omistajan poikien kanssa messuille kollaamaan uusia automalleja,ihastumalla valkoiseen Rambler Marliniin kaikkien eurooppalaisten ja amerikkalaisten länsiautojen joukosta.Kuitenkaan en muista lainkaan,että Auto-Heinosella oli näyttelyosastoa Konelan maahantuomalle Moskvitshille,Volgalle eikä Jaltalle..
No..en ollut kovinkaan pettynyt moisesta mokasta..!

Zetor 25 by Juhart

1961 Zetor 3045..pikku-Zetor

V.1967 lokakuussa astuttuani armeijan punaraitahousuiseen rannikkotykistöön Örön linnakesaarelle,en osannut kuvitellakaan,että saareltä löytyisi autoja.
Patterin huoltokulkuvälineenä oli armeijan vihreä Valmet-traktori,jota svenssoni-isäntäni Örsundsbrossa kehui hyvänä suomalaisena traktorina pienin kielivirhein:
--Vamlet..den är en bra traktor!
Olin kyllä oppinut traktorilla ajon jo 1963 Salon Inkereellä agronomi-Elomaan tiluksilla.Elomaan rouva agronomina oli isäni vanhoja oppilaita ja joka oli nainut isäntäkoulun käyneen pertteliläisen punaniskaisännän.Tämä ärräpäitä kiroillen opetti minua uuden pikku-Zetorin peruutusta peräkärryllä suuliin..
Hiljalleen opin traktorilla kurvaamisen niksit,mutta aina muistan.että ensimmäiset kokemukseni traktorin pukilla oli tsekkoslovakialaisella Zetorilla..
Niitä vanhempia ja isompia vihreitä Zetor 25-mallia sätkätti paljon Salonseudun pelloilla ja maanteillä.
Kunnon mies-kirjoituksessani Sampsan baari olen kuvaillut yhtä Zetoria seuraavasti:

Zetor Kokkilan lossilla
By Juhart

"Volkkarin kääntyessä pikitien yli vasemmalle ,baarin pihalta puski haalistuneenvihreä Zetor-traktori valtatielle kovalla päkätyksellä.
Traktorin savinen eturengas oli iskeä kansurin etulokasuojaan uhkarohkeassa käännöksessä.
Kuljettajan pukilla istui lippalakki syvällä korvilla sänkileukainen isäntä ja takana puisessa istumalaatikossa könötti apupaskasäkin päällä kirkkohuivipäinen emäntä täyteen pakattu kauppakassi sylissään.
Paavo-isä huusi ikkunasta isännälle:
--Voissitä hiukka kattoo ensteks päätiäll tollai rattoril rynnies,ett meillon tääll etuajo-oikeus!
Isäntä traktorinpukilta laukaisi takaisin leuka virneessä:
--Niin mie sitä hiukan aattelinniin,mutta kahtoin,että herralla taitaa tuollasella kiireellä ollakin ite yliajo-oikeus!
Paavo-isä ei jaksanut jäädä kuuntelemaan eikä rähjäämään enempää liikennesäännöistä itsepäisen karjalaisukon kanssa,vaan karautti kuplansa yhdellä hyppäyksellä baarin Teboil-mittarikentän soralle parkkiin.
Porukan kuoriuduttua kuplavolkkarin sisästä ulos perheen lapset alkoivat jo kinumaan:
--Maa haluun Hartwallin punast Jahvaa...!
Kerttu kitisi.
--Jammää Hartwallin kellast Jahvaa..!
Pekka inisi.
--Ventakkas nyte eres pikkase ett päästtää paarii sisäl!
Äiti rauhoitteli lapsia,jotka olivat jo repimässä baarin ovea auki rappusilla.
Muori köpitteli perässä kepillään piharoskia törkkien ja muristen nuorison siivottomuudesta:
--Tairetaa elää maailmanlopun aikkoi,kun maalkkaan ei enää siivot taloje erustoi!
--Ei meirän nuartten aikkan tollast uskallettu tehrä,ett karamellipaperei noi viskat pakall!
Isä rauhoitteli muoria sanomalla:
--Älssää ny muari priisku tollai..kyl Sampsa pihas siivoo kun aikkaa riittää ja ei sun aikanas karamellei saanu eres papereihi rullattun ku sokurinki sai puarist toppan...
--Köpitellää nyte kiltist vaa sissään!
Muori vänkäsi vielä takaisin:
--Ei meirän aikkan....
Isä:
--Sossoo...mees nyjjo erell!"

Örön 88mm Itko ja vääpeli
Lahden piikkinokka Mosse
By Juhart

Örön patterin vääpelillä oli käytössään 1955-mallinen ja harmaa piikkinokka-Mosse eli Moskvitsh 401..
Kirjoituksessan Armeijan saappais olen kuvaillut vääpeli Lahden piikkinokka-Mossen kurvailuja kiinalaisten valmistamilla Örön saaren mukulakiviteillä..alokkaiden muututtua tykkimiehiksi sotilasvalalla..osan lähtiessä Helsingin Isosaaren aliupseerikouluun:
1968 tammikuu:
"Loput Örön poppoosta pantiin palloilemaan Hangon esikuntapatterin käytäville päiväpalveluksiin.
Työtä kaihtava ja nuorena miehenä jo alkoholisti Elosen Maukka sai jäädä 7:ksi kuukaudeksi tykkimieheksi Öröseen Töpinän keittiöapulaiseksi ja repimään punkkansa ruutupäiväpeiton päälle aamukammasta piikkejä..
Kun tuntee Maukan viinamäen miehenä,niin uskoisin hänen kimppaantuneen talli-ja hevosmiesten kanssa kiljun taikka pontikan tekoon,jota hevostallista myytiin varusmiehille sekä kanta-aliupseereille sormi suun edessä kuiskaten..."Älä kerro kellekään!!" 
Kaikki luodon elävät kalalokit mukaanluettuna tiesivät paikallisesta hevostallin viinatehtaasta ja vääpeli Lahden piikkinokka-Mossella oli useasti viikonloppuisin vaikeuksia pysyä kiinalaisten I Maailmansodan aikaisten vankien junttaamalla mukulakivitien kannella siksakajossa..
Vääpelin Mossen ovet oltiin kiinnitetty keskitolppaan Inka-sukkanauhoilla ja "patterin äidin" ajettua pienessä kiljukaasussa pitkin mukulakiviteillä,Mossen ovet läpättivät kuin harakan siivet lentoon lähdössä..
Lokitkaan eivät päässeet kunnolla lentoon tallin taakse heitetyn viinamäskin nokkimisesta,vaan tekivät uhkarohkeita piruetteja sekä ingelmanneja luodon yllä, putoamalla pää edellä karille kuin iivanan pommisuutarit.
Lähin viinakauppa oli H-venematkan päässä Hangossa."

Seuraava tutustumiseni itärautaan tapahtui Santahaminassa v,1968 kevättalvella kovassa tulipalopakkasessa.
Aliupseerioppilaan koulutuksen aikana sain oikean aasialaisen flunssan korkein kuumein,jonka takia lääkintäkersantti lähetti minut toipumaan Suomenlinnan Tilkkaan.
Seuraava katkelma Korppi-kirjoituksestani kertoo kokemuksestani oikean venäläisen Gaz-maastoauton kyydissä:
--Jussin pitkästä Suomenlinnan Tilkassa makaamisesta aasialaisen kourissa,ballistiikan ja asemo-opin vajaakoulutuksesta au-oppilas sai palkinnoksi punalaattaansa yhden kultaisen kopraalin arvokulman.
Hänet ylennettiin korpiksi eli lintu-upseeriksi.
Se koko sairaalareissu Suomenlinnan Tilkkaan oli varsinainen farssi kulkuyhteyksien puutteesta.
Kovan pakkastalven ja paksun jääpeiton takia ei yksikään yhteysvene kulkenut Isosaaresta Suomenlinnaan.

1968 Yhdysalus Pukkio oli Porkkalan
sisarvene

Yhdysvene Porkkala vei hänet nopeasti umpeutuvaa meriväylää seilaamalla salmen yli Santahaminaan.
Sinä talvena jäänmurtajilla oli työtä vuorotta.
"Santiksesta" hän sai kyydin nitisevän,paukkuvan.kovajousisen ja lämmityslaitteettoman neukku-Gaz-maastoauton takaistuimella Helsingin kauppatorille,mistä Suomenlinna-lautta vei hänet Viaporiin .
Armeijan autoissa lämmityslaitteet olivat luksuskamaa ja tarkoitettu vain kenraalikunnalle.
Pakkasta silloin oli lähes -30-astetta..
Ei silloin potilaalle tarjottu mitään erikoiskuljetusta,ei ambulanssia eikä helikopteria,kuten nykyään...varusmiesaikanaan 

1958 Sokoksen joulupukkikopteri
laskeutumassa torille Salossa

Jussi ei ollut nähnyt yhtään armeijanvihreää ambulanssia puhumattakaan ilmavoimien taikka rannikkovartioston pelastukopteria. Örön linnakesaarella sai itse kävellä lääkintäkersantin vastaanotolle ja jos sattui olemaan liikuntakyvytön,niin Töpinän eli huollon hevoskärryillä potilas pääsi tutkittavaksi
Ensimmäisen kerran hän oli nähnyt ilmielävän helikopterin joulupukin koneena vuoden 1958 joulunalusviikolla,
Kopteri laskeutui silloin Turuntien  puoleiseen sillankulmaan kotikauppalassa.
Vispiläkoneen kumitassuissa mainostettiin SOKOS:ta.
Sillä juustokupuohjaamoisella Bell-kopterilla tuotiin joulupukkia näytteille pikkukauppalan räkänokille.  

Armeijan potilaskuljetuksissa katsottiin, että kun potilas pysyi vielä tolpillaan,niin tarjolla oli ilmainen armeijan kyyti senaikaisin sekalaisin kulkuvälinein.
Reipasta kävelyä ilman saattoa keskelle merta avoväylälle odottavaan yhteysalukseen sairaalamääräys manttelin taskussa ilmeisesti katsottiin armeijan lääkintämenetelmissä yhdeksi kuumen laskemiskeinoksi .
Suomenlinnan Tilkan putkisängyssä Jussi räki vihreitä flunssarämmäleitä parisen vikkoa lohjenneille maaliseinille.
Äitiruustinnakin sanoi aikoinaan kansanlääkitsijänä:
--Nuha lähtöö niistämällä ja yskä köhimällä iliman mittään linimenttejä!

Gaz-69

Aasialaisesta viruksesta parantuneena ja korpin natsat kultaisina punalaatoissa kiiltäen Jussi matkusti kesäkuun alussa tulevan ryhmänjohtajaporukan kanssa junalla Karjaalle ja sieltä moottoripätkäjunalla Hankoon.
Koko Isosaaren asemokoulutus tuntui myöhemmin olleen pelkkää ajanhukkaa,koska Jussin uudessa asemapaikassa Russarön linnakkeella Itkoilla ammuttaisiin vain suorasuuntauksella merellä hinattavaan maalilauttaan.
Siellä ei mittatikku-ja logaritmimiehillä ollut mitään virkaa.
Eikä saarelta löytynyt edes asemotorniakaan,vaan alituisesti merenkulkijoille vilkuttava majakka,minkä ylätasanteella ei uskaltanut edes nojata ruosteen syömään ja säiden piiskaamaan rautakaiteeseen pelossa,että putoaisi reilingin mukana alas kallioluodolle..
Jussilla muutenkin oli korkean paikan kammo,kuten Jimmy Stewartilla kalifornialaisessa kellotornissa Kim Novakia pelastaessaan vuoden 1958 Vertigo-filmissä.

MZ ES300

Russarön linnakkeen ainoa itärauta oli sotilasmestari Sjöblomin musta 1963 MZ ES300-moottoripyörä,joka yleensä seisoi saaren kaijalla pollariin köytettynä,kun Sjöblom kävi visiteeraamassa Hangon kapakoissa.
Hangosta takaisin Russaröön saavuttuaan hän oli niin jalattomassa kunnossa,että saaren hevosmiehen piti ajaa hänet kasarmin kentältä huoltokärryjen päällä punamultaiseen kotiinsa tykkiluodon eteläkärkeen.

Viimeiset itäraudat tulin tapaamaan loppusodassa Kemiön saaressa
lähellä Västlaxin kylää v.1968 kesällä.
Ne olivat armeijan venäläisiä amfibiopanssarivaunuja sekä jättikokoisia ZIL-kuorma-autoja.
Loppusota-kirjoituksessani olen kuvaillut sitä suurta puolustupataljoonamme,keltaisten viimeistä paukkua Västlax-Kemiön kirkkotiellä:

ZIL 157

Molotov-piiskatykki oltiin vedetty asemiin kallion suojaan parin petäjän taakse.

Jyrkkä tienmutka sivusi kallion kuvetta.

Vääpeli oli käskenyt Jussin tykkiryhmää pistamään uuden rättipaukun putkeen,miesten syynätessä Molotov-piiskatykin suojapellin takaa pian mutkan takaa ilmestyvää ajoneuvokolonnaa.

Alkoi kuulua telaketjujen kitinää sekä dieselien kurnutusta.Kauempaa kuului myos isojen Zil-kuormurien bensakoneittein rääkkimistä.

Mutkasta ilmestyi venäläinen amfibiotankki.

Vääpeli peili kuiskasi Jussin korvaan:
--No rovastin poeka,annappas tuljkomentoja ja suuntoo  putki suoraan Voroshiilovin Klimin kuskin räppänöö kohen!

Venäläinen Suomen armeijan
MT-LB amfibiotankki 60-luvulta

Rättipaukku levisi tankin etukannelle kuin alokkaan vaatteet rättitarkastuksessa.

--Alikersantti Lukkarinen..käskeppäs yhtä tykkimiestä juoksemaan tankille kertomaan.etttä ovat kuolleita sieluja.
Voutilainen kehoitti.

Tejoriassa koko kolonna on vaenaeta,koskei kukkaan pysty mehtän kaatta ohittelemaan tiheän petäjikön takkii ja vuoren kylykikin seesoo muantien vastapuolella.

Jussi lähetti tykkimies Simolan suruviestin kantajaksi.
Ensimmäisen tankin ohittaessa tykkiryhman,etukannella istuvien sotamiesten suut loksahtivat auki vääpelin huutaessa:
--Uotte vaenaeta...kypärät heti poes piästä!

Jälkikolonnan seuraava tankki jäi mutkaan seisomaan vapaakäynnille,tykinputken alkaessa haarukoimaan Molotovia.

Tykkimies Simola juoksi paikalle viestinviejänä uutiset akkikuolemasta.

Loppusodan ja tarinan loppu..

Aurinko nousee aina idästä ja laskee länteen.Vanhan roddarin muistelmat.Jatkoa.

1957 Moskvitsh 407 Auto-Heinosen
Salon Asemakadun liiketiloissa

Oma kotikauppalani oli siitä erikoinen taksikalustonsa puolesta,ettei pirssitolpalla näkynyt yhtään venäläisvalmisteista vuokra-autoa 50-luvulla eikä edes 60-luvulla,jolloin jenkkiautokalusto vaihtui Mercedes-Benz 190-200d-malleihin.
Maaseudulta kylläkin ajoi kauppalaan Volga- ja Pobeda-takseja..joku ZIMikin...siinä kaikki.
Itäautoja,etenkin itäsaksalaista IFAa ja Wartburgia,P70 Zwickauta,Trabantia sekä EMW 340:tä Salossa näki melko paljon privaattiautoina. Piikkinokka-Mossekin kuului Pobedan kanssa kauppalakuvaan,mutta Pobedan varsovalainen klooni Warszawa oli harvinaisempi,koska sen piirimyyjä Onni asusteli Turussa.
Turkulaisen Auto-Heinosen muutettua kauppalaan 50-luvun lopussa Asemakadulle vanhan Postinkulman taloon,Moskvitsh 407 alkoi siten yleistymään katukuvassa..Ajan mittaan siitä muokattiin Pohjolan oloihin Skandinavia-mallilla.
Salon Seudun Sanomien autokauppasivuilta aina näki päivisin Auto-Heinosen Moskvitsh 407-mainoksen.
IFAa alunperin myi Salossa Onni Hakala ja sen jälkeen Wartburgia Mäki-Auto Helsingintiellä.
IFA F8:n,jopa sen ponttilautakylkisen Lieferwagenin ja F9:n sinistä kaksitahtisavua nelitahtiautoilijat saivat haistella kauppalan pääkaduilla pitkään 60-luvulle asti,kunnes nekin hävisivät liikenteestä itäautoja vihaavan autokatsastusinsinööri Laihon ansiosta.
Laiho katsasti autoja Horninkadulla omistamansa elokuvateatteri Kivan edessä..ja itäautoja melko kovakourisin ottein..
Lainaan tässä Olli Oravan evakkosodista-kirjoituksestani katkelman Ollin Tatraplanin katsatuksesta Laihon kourissa seuraavasti

1959 Autokatsastusta
elokuvateatteri Kivan edustalla
by Juhart

"Olli töiden jälkeen viikon ajan iltamyöhään asti hitsaili Tatransa helmapeltejä,vaihtamalla siirappimaiset öljyt tuoreisiin HD40-yleisöljyihin sekä uudet Champion-tulpat katsomalla tsekin olevansa valmiina katsastukseen.Poliisilaitokselta hän hankki punavalkoiset siirtorekisterilaput puskureihin nahkaremmeillä kiinnitettäviksi. Hän oli kuullut kauppalan katsastusmiehen Laihon olevan erittäin kriittisen,etenkin itäautojen katsatuksissa,hylkäämällä suurimman osan pelkän okulaarisen testin perusteella,jollei sitten lattaruuvitaltalla pistellyt reikiä helmapelteihin tai hyppinyt puskureiden päällä tasajalkaa.
Katsastusasema,jos sitä voisi kutsua edes asemaksi sijaitsi insinööri Laihon omistaman funkkiskino-Kivan edessä kadunvarressa,
Ollin ajaessa katsastusautoletkan perään odottamaan syyniä. Ollin vuoron tullessa Laiho  lapsenkakanruskeassa työtakissa ja Autoklubin ajurin koppalakki päässä kenottaen pyllisteli ensitöikseen Tatran helmojen alle,pistellen lattameisselillä helmapelteihin ja katkaisemalla meisselin terän mielipahakseen, toteamalla vastahakoisesti niiden olevan luunkovat juuri hitsattuina. Takapuskurinkin päälle Laiho kiipesi kuin nuorallatanssija hyppimään tasajalkaa haitarisaappaillaan,saamatta sitä putoamaan kadulle hylkäykseksi..
Moinen klovnimainen temppuilu sai kadunvarteen suuren katselijakunnan buuaamaan sekä hurraamaan.
Todenteolla yrittäessään löytää mainittavaa Laiho avasi auton takaluukun öljyvuotojen havaitsemiseksi,mikä myöskään ei tuottanut tulosta,läimäyttämällä vihassaan takaluukun kiinni sellaisella paukkeella,että naapuritalon räystäspulut hyppäsivät lentoon,jolloin siivensuhinoiden ylle alkoi kuulua yleisön  kiihtyvää taputusta kuin Kiva-kinon Tuntemattoman sotilaan ensiesityksen päätöksessä esiripun laskeudutta.
Tämä oli liikaa Laiholle,joka kasvot punaisina ja hiessä hyppäsi Tatran kuljettajanpaikalle nyökkäämällä Ollia istumaan viereensä koeajolle korttelin ympäri.

1960-luvun autokatsastusta

Laihon piti ajaa Inkerinkadun,Rummunlyöjänkadun,Helsingintien ja Horninkadun ympärilenkin kolme kertaa,vedättämällä ja kiusaamalla joka vaihteella moottorin kierroksia maksimiin,takatuupparin huutaessa kiristen kivitalojen seinien kaiussa korvia huumaavasti.
Laiho ei ilmeisesti tiennyt.että tsekkiläisellä Tatralla oli  kuuluisan sotamies Sveikin pirullinen luonto äärimmäiseen kiusaamiseen asti ja joka koskaan ei antanut periksi,auton pysähdyttyä kinon eteen luovuttamatta.
Vastahakoisesti Laiho kirjoitti ja leimasi hyväksymisensä rekisterikirjaan Tatran nokkapellillä,tiputtamalla hikikarpaloita nenästään siniselle leimalle,mikä pian levisi hämähäkkimäisesti mielisairaalan psykologin mustetahrakuvaksi.

Olli Oravan Tatraplan

Kotiin ajaessaan vasta Perniöntien mäen kiipeämisen jälkeen Viestin urheilutalon kohdalla Olli joutui pysähtymään latausvalon paistaessa kojetaulusta punaisena huutomerkkinä.Kiristettyään tasavirtalaturin hihnan parissa minuutissa,Olli huokasi helpotuksesta,ettei kiilahihna ollut katkennut insinöörin Laihon katurallista.
Urheilutalon edessä seisoskeli joukko armeijan syyniin odottelevia tulevia varusmiehiä,jotka hirnuen ja höröttäen Armiro-sätkät suupielissään laukoivat Ollille,että Tatra taitaa plaanata liian syvällä "veressä" kauppalan murteella (vedessä).
Joku vinoili Tatran olevan  Takra-traktorin sisko,koska kummatkin kuuluvat jo puolikuolleisiin orpomerkkeihin..
Olli letkauksista välittämättä istuutui Tatransa rattiin suuntaamalla Perhelän talokasarmien kulmasta ylös kirkonmäkeen hyräillen Reissumies Tapio Rautavaaran Kulkuripojan valssia..."Olen orpona..mutten orjana..."

Suurarpa EMW Kuopion torilla
by Juhart

60-luvulla kauppalan muuttuessa kaupungiksi kaduilla voi tavata vielä 50-lukuisia EMW:itä..yleensä mustia,mutta eräs salolainen autoasentaja oli käyttökunnostanut EMW Cabrioletin ja maalannut sen Miranolin punaiseksi.
Sekin pian hävisi katukuvasta..ilmeisesti romutettavaksi.
Torille syysmarkkinoiden aikana aina ilmestyi keltamusta EMW Coupe myymään Suurarpoja,mutta jostain omituisesta syystä kukaan ei voittanut sitä pääpalkintona,koska v.1958 Kuopion torilta kohtasin saman auton myymässä Suurarpoja...vai oliko se jokin toinen EMW?
Salon torilla kylläkin lisäksi myi yksi lankkukylki-Mosse arpoja..se piikkinokan puukylkiversio.

Lankkukylkinen arpa-Mosse torilla
by Juhart

Muut arpa-autot seisoivat keväisin torin kioskin vieressä sillankulmassa,mutta ne olivat ranskalaisia Peugeot 203-malleja tai Renault Dauphineita.
Tsekkoslovakialaista Skodaa myi Venho Annankadulla Jawan kaksipyöräisten kanssa.
Kaksisieraiminen Skoda 440 ja sen seuraaja Octavia,joka sai omituiset siiventyngät pyrstöönsä, oli erittäin yleinen automerkki kaupungissa. 440:n edeltäjää ketunnokka-Skodaa ja 1201-lahna-Skodaa näkyi liikenteessä muutama kappale.Ketunnokasta löytyi myös farmarimallejakin ja joku yksittäinen Kabrioletkin.

Ketunnokka Skoda kipsalla
by Juhart

Muistaakseni tuttavaperheellämme Rautkallioilla oli harmaa ketunnokka Skoda,jonka kyytiin olin kerran päässyt,

1961.Lahna Skoda SSO:n maatalousmyymälän
edustalla Vilhonkadulla

Luokkakaverillani lukion ekaluokalla,Bedretdinin Feisalilla oli 16-vuotiaana harmaa lahna Skoda. Hän ajokortittomana kuskasi ruokatunneilla teinimimmejä kutitettavaksi Länsirannan poppelien alle lemmenlullassaan.
Feisal oli tumma ja komea tataaripoika,jolla oli jo viikset ylähuulessa teini-iässä.kun meikäläiselle joutavalle turpajouhet alkoivat kasvaa vasta armeijassa..
P70 Zwickau..se Trabantin edeltäjä oli harvinaisempi itäautomalli Salossa,mutta Lyseon veisto-opettajalla Klenkalla oli sellainen.Hän yleensä paikoitti sen Torikadulle oman huoneeni ikkunaa vastapäätä lähelle lyseon pääsisäänkäyntiä.
Kerran lyskan pojat olivat kantaneet Klenkan

1958. Kaksi rouvaa ja herrasmies
Zwickau P-70:n edessä
Salossa

Zwickaun porukassa ylös lyskan sisäänkäyntitasanteelle ja panneet heinätukon sen keulan alle..
Jostain sattuneesta syystä pojat joutuivat kantamaan sen takaisin alas kadunreunaan. Lyskan rehtori Leo Törmä oli ankara mies ja uskon poikien saaneen muutakin lahjaksi kuin jälki-istuntoa sekä mustutuksia kotiin vietäväksi.
Itäautot olivat aina pikkupoikien ivailukohteina ja joskus myös aikuisten automiestenkin irvailuobjekteja.
Silti niillä pärjättiin pitkälle 60-luvulle asti,länsiautojen tuontilisenssien vapauduttua.
Wartburgit melko vielä 70-luvulle asti rintintin-räpättivät ja savuttivat sinistä kaksitahtipilveä pitkään pikkukaupungin kaduilla sekä maaseudun santateillä

Pistän lopuksi pienen katkelman v.1960 kesämökkimatkastani Juhannustanssit-stooristani,missä kesämökkisaaremme omistaja,karjalainen agronomi Varis peloitteli minua mustalla Wartburgia Salmen sillalla Suomusjärvellä:

Variksen Epsa nortti kädessä
Mustan Wartburgin edessä

"Jussi havahtui ajatuksistaan bussin laskeuduttua mäkeä alas Salmen siltaa kohti.
Edessä olevan sillan vastapäästä alkoi Uudenmaan lääni. Pappilan mökkisaarenkin jakoi keskeltä kivinen rajapyykki kahteen eri lääniin. Saaren asuttamaton puoliska kuului Uudenmaan lääniin.
Isä oli ripustanut keinunkin kahden rajalla seisovan riippakoivun väliin ja papinkakarat saivat kiikkuilla hulvasti kahden läänin välillä.
Tuntui melkein ulkomaan matkalta kiikkulaudan persuspuolen hujahtaessa korkealle Uudenmaan läänin puolelle ja jalat sojossa takaisin korkealle Turun ja Porin lääniin.
Jussi painoi summerista hädissään,ettei joutuisi kävelemään sillan toisesta päästä takaisin veneelle ,kuskin jarrutellessa saapasjalallaan Vanajansa seisokkiin Turun ja Porin läänin puoleiseen sillankorvaan.
Jussin astuessa ovesta kasseineen ja loukattu peukalo sojossa ulos, rahastajamimmi moiskautti ilmaan suu marilynimäisessä ympyrässä pojalle lentosuukon.
Seistessään tienreunassa bussin peräimun vetämä pölypilvi verhosi Jussin santaiseen syleilyynsä .
Vasta pilven laskeuduttua salmen ulpukanlehtien päälle Jussi uskalsi lähteä kasseineen tien yli,katselemalla Taljan liikennelaulun opista ensin vasemmalle ja sitten oikealle.Vasemmalta mäestä ei näkynyt tulevan liikennettä,mutta oikealta puolelta sillalle kiisi kovaa vauhtia ja valoja vilkuttaen sysimusta Wartburg,kaksitahtikoneen pakoputken siristessä yli sadan desibelin kaikuna tienvarren punamullatun saunarakennuksen hirsiseiniltä.Pekka Laineen bussikin oli joutunut väistämään tien keskiharjanteella vihaisesti päälle pärisevää itäsaksalaista ampiaista tienpenkalle.
Jussi oli hypännyt tienvarren heinikkoon kasseineen katsomaan sillan puukannella renkailla ärheästi kopistelevaa Itä-Saksan ihmettä,minkä ritilämaskikin istui ilkeässä virneessä..

1961 Wartburg 311.

Hän tunnisti kuljettajan.
Se oli agronomi Varis,joka oli kehunut ajavansa vain "viipurilaisella järellä". Liikennesäännöt agronomista oli tarkoitettu vain huonoille autoilijoille..
Vielä yli viidenkymmenen vuoden perästä Jussi muistaa tarkasti agronomin naaman pirumaisen virneen ratin takaa, ikäänkuin reservin kapteeni Varis olisi hyökännyt sillan yli ryssävainolaista vastaan ja huutanut suu vääränä "Äl' yli päästä perhanaa!"
Wartburg onneksi paineli vauhdilla ohi ja mäkeen,kääntymällä rinteessä vasemmalle Salitun tienviitalla,jonka Jussi aina disleksikkona oli lukenut Sallituksi ja ihmetellyt, mikä sitten voisi olla kiellettyä kyläpahasessa.
Jatkuu...