JUAN DELA CRUZ--PERUSPINOY.Perus-Juan.Filippiiniläiskirjeet.

Yksi Juan Dela Cruz
Juhart

JUAN DELA CRUZ--PERUSPINOY
---------------------------------------------
(Pinoy--syntyjään filippiino)
Peruspsykologiaa Jussin ja Juanin kulttuurikriisissä

(Kirjoitan väliin toisesta vieraammasta kultturista,jonka kanssa olen elänyt puolisovinnossa 30 vuotta.)

                                  Ako ay Pilipino.Kuh Delesma (Olen filippiino)

Juan dela Cruz  perusfilippiinona (pinoyna) vastaa suomalaista Matti Virtasta eli sitä tavallista Virtasta.
Jussin vaimo on myös dela Cruz-sukua ja epäillään hänen ilocosnortelaisen sukunimensä tulleen 1600-luvun konkistadorien ajoilta,jolloin katolinen kirkko ryhtyi rekisteröimään alkuasukkaita uskonsa piiriin.
Kielitaidottomat ja sukunimettömät alkuasukkaat eli ilustradot saivat allekirjoituksenaan kruksata sulkakynällä upouuden dela Cruz-nimensä viereen puumerkkinsä ristillä.
Dela Cruz merkitsee sananmukaisesti  "rististä",mutta joissakin tapauksessa nimen alkulähteenä pidetään asuinpaikkaa eli sukunimi juontuu tienristeyksestä.
Vaimoni kotiprovinssi sijaitsee Filippiinien Luzon-pääsaaren pohjoisosassa Ilocos Nortessa ja jotkut leikillisesti väittävät,että Jeesus Nasaretilainenkin on sieltä kotoisin.
Hänellähän ristin päällä oli naulattuna INRI-kyltti,mikä lyhennettynä merkitsee Ilocos Norte Region I eli Ilocos Norten I vaalipiiri.

Kissing the feet of the
Black Nazarene
Juhart 2003

Jokapäivän elämässään Juan dela Cruz näkee uskollisena katolisena Herransa käden jäljet kaikkialla.
Hän on syvällisesti uskollinen itselleen sekä kirkolleen.
1600-luvulla espanjalaiset konkistadorit erehtyivät poikkeamaan maustereiteiltään aluksi Cebun saarelle,jonka jo aiemmin arabialaiset olivat vallanneet  käyrämiekkalähetyksellään , istuttamalla islamin siemenen palmupuutarhaan.
Espanjalaiset puolestaan omassa miekkalähetyksessään joutuivat käännyttämään saaren sulttaanin Lapu-Lapun ensimmäisenä katoliseen uskoon. Sulttaani pani kyllä aluksi hanttiin,mutta läkkiunivormuisten konkistadorien ylivoimasta hän pian kääntyi uuteen uskoon.
Luojan miekkakäsi oli hetkessä tehnyt saarelaisista uuden jumalan palvelijoita,Espanjan kuningas Filip I sekä kuningatar Isabellan tullessa saaren hallitsijoiksi.

Fierce Ilonggot tribesman
.Juhart 2002

Isabellasta myös tuli saaren naisten suojelijatar sekä idoli,kuten 300-vuotta myöhemmin rautaperhosrouva Imelda Marcosista,joka opetti köyhiä naisia ihailemaan nälässään kaikkea ostamaansa ja päällään kantamaansa kallista kauneutta.
Saaria altettiin kutsumaan Islas Filipinas-nimellä hallitsijansa mukaan ja alkuasukkaita ruskean hipiänsä mukaan kutsuttiin indioiksi.
Alkuindiot olivat aikojen saatossa seilanneet saarille Malaijin lähisaarilta ja hiljalleen kiinalaisten sekä arabialaisten kauppiaitten naidessa indiotyttäriä ,asukkaiden ihon väri muuttui vaaleammaksi sekä enemmän orientaalisiksi.
Cebun saarelta voi vielä tänä päivänä löytää arabin näköisiä miehiä,joita lasketaan myös perusjuaneiksi..
Espanjalainen konkistadoori alisti alleen myös malaijinaisen akabamatolle,jolloin perilliset saivat aidot andaluusialaiset piirteensä ja sydämiinsä manjaanamentaliteetin.
Maahan seilanneet intialaiskauppiaat lisäsivät mannermaista väriä  ripauttamalla tummempaa verta siemenissään ja nykyisen Cebu Cityn kaduilla tummat intialaiset moottiripyörillä ajelevat "bombay-kaupustelijat" kuuluvat näiden jälkeläisiin.

Tässä etnisessä kaleidoskoopissa kaikki antropologiset sekä kansainväliset tekijät muotoilivat erinäköisiä filippiinoja.
Ulkomaalaisista kaikki filippiinot näyttävät samannäköisiltä ensisilmäyksellä,mikä heittää kauaksi totuudesta.
Luzonin pääsaari ja suurin saariryhmästä on alkuperäisen malaijiväestön asuttama,joskin muilta lähisaarilta muuttanut väestö on värittänyt Luojan pensselillä asujamiston kirjavaksi.
Eteläisellä Mindanaon saarella  tummempia alkuasukkaita kutsutaan moro-indioiksi ja suurin osa Davaon ja Zamboangan kaupunkein väestöstä on taas puhtaasti vaaleita espanjalaisia segnoreita seka segnoritoja,jotka myös puhuvat espanjalaisella korostuksella saarien yleiskieltä tagalogia.Bueno-Buenoin,ja Amigoin höystämällä...

 Mountain tribeswoman. Juhart 2001

Alkuperäinen pienikokoinen moroindio oli kääntynyt Muhammedin uskoon Mindanaon saarella. Nykyään minoriteettina MNLF eli Moro National Liberation Front johtajansa Nur Misuarin kanssa vaativat saaren muuttamista autonomiseksi morotasavallaksi.Aselepoja morot ovat tehneet monen presidentin aikakaudella,viimeksi 1990-luvulla Fidel Ramosin presidenttikaudella.Tänä vuonna eli 2013 syyskuussa morotaistelijat jälleen kerran taistelivat Zamboanga Cityssä Filippiinien armeijaa vastaan.Useat taistelijat olivat liittyneet joukkoihin pelkästä nälästä,joten sodan syynä ei pelkästään ollut Mindanaon saaren islamilaistaminen.

Amerikkalaisten ja eurooppalaisten astuttua maihin isännöimään saaria, saatiin uusi amereuroaasialainen rotuhaara,mikä lisäksi on vaalentanut ja pidentänyt jälkipolvia Fil-Ameinä sekä Fil-Euroina.Afroamerikkalaiset jenkkisotilaat taasen tummensivat jälkipolvia,etenkin suuremmissa Yhdysvaltojen ilmavoimien ja laivaston tukikohtakaupungeissa Angeles Cityssä ja Olongapo Cityssä.

Se alkuperäinen perus-Juan on rungoltaan lyhyenläntä,mukavuutta rakastava,uutterahko ja tummaihoinen puurtaja,joka vapaalla voi pistää tienestinsä barriofiestaan ajattelematta mitään huomisesta.(Barrio-pieni kyläyhteiskunta)
Hänen elämänsä on puolifataalista menoa ja vastoinkäymisten tullessa tielle hän turvautuu Bahala-epäjumalansa puoleen hokiessaan "Bahala na...Bahala na",mikä suomeksi vastaisi .."Se on itsestä kiinni"-mentaliteettia.
Hän aina jää odottamaan huomista,jolloin onnenpyörän neula pysähtyisi jättipotin kohdalle.

Juan käy kukittamassa kirkossa suojeluspyhimyksensä jalkoja rukoillen helpotusta kurjuuteensa..
Kevyin mielin sekä jaloin hän voi taas jatkaa elämäntyyliään samalla tavalla kuin ennenkin eli eteenpäin.

Filipina
Juhart

Juanin nainen eli Mrs. Juanita dela Cruz on filippiinoperheen kassa sekä kirjanpitäjä,muuten ansiot menisivät miesbarkadan gini-istujaisiin (barkada--kaveripiiri) tai kukkotappeluarenoiden vedonlyönteihin.
Juan on sisimmältään pikkupoika,joka silmän välttäessä karkaa kotoaan huveihin ja lurjusteluihin ja hänellä on kyllä silmää naiskauneudenkin perään eikä ole harvinaista,että hänellä on samaan aikaan elätettävänään useampiakin perheitä.
Barkadoissaan hän esiintyy machona kehuessaan kimein äänenkorotuksin valloituksistaan naismaailmassa.
Toiseksi hän on mitä kaikkein turhamaisin kaksijalkainen olento maan päällä.
Hän pukeutuu riikinkukkona merkkivaatteisiin sekä -kenkiin ja ajaa viimeistä japaninmersumallia,joka mallaa sävysävyyn ajoasun kanssa. Kultaa hän kantaa kaulassaan,ranteissaan ja sormissaan timanttien välkkeessä ja rannerolexin tikityksessä..

Ulkolaisia kohtaan Juan on vieraanvarainen,ehkä liiallisuuteen saakka.
Kuitenkin hän sisimmissään vihaa niitä,valkoihoisten eli puti'en viedessä parhaat tarjolla olevat mimmit.
Ja Luojansa käden jäljet hän näkee kaikissa arkielämän muodoissa.
Presidentin äkkikäännökset päätöksissään ovat hänelle Herran korkeata johdatusta Juanin rukoillessa viisautta,suojelusta sekä ymmärrystä valtiojeepneyn kuljettajalle.(Jeepneyhän on Filippiinien kansallisbussi)
Entisen presidentin ollessa kaikkien kieltelyjen kuninkaan ja hampaittensa välistä puhujan,siis ex-presidentti Erap Estrada lupasi köyhille maanpäällistä paratiisia entisenä Manilan filmitaivaan Asiong Salongana eli katugangsterien niittaajana.
Erap oli maan kuuluisimpia filmitähtiä ennen presidenttiyttään.
Filippiinot kutsuvatkin kotimaataan Lupauksien sekä Kieltelyjen maaksi...Land of Promises and Denials.

 Jeepney Wash.Juhart 2005.

Juan uskoi presidenttinsä heikkouksienkin parantuvan itsestään rukoilemalla suojeluspyhimyseltään päämiehelleen järkeä päähän ,tietäessään Erapin istuvan keskiyönparlametiessaan barkadansa kanssa kippaamassa Jack Danielsin viskiä kitaansa, päättäessään maan kiperistä kysymyksistä huomispäivän poliittisessa kriisissä.Eräänä kiperänä probleemana oli Erapille Pampangan provinssin kuvernöörin presidentin linnaan lähettämä ja bagmankuriirin tuoma juetengpotti ja miten se jaettaisiin barkadan kesken. (Jueteng--laiton numeropeli)
Juanin kohtalo näin roikkui Erapin ranteen tennisrannekkeen langan ja Jack Daniels-grogilasin välissä.

Juan kyllä tiesi Erapin jättäneen kertomatta koko totuutta kansalle presidentin virkaanastumispuheista luvatessaan,ettei yksikään hänen kaverinsa saatika sukulaisensa pääsisi istumaan valtion valtapalleille.
Presidentti oli jyrähtänyt silloin mikrofoniin,että "Walang kamag-anak... walang barkada!"...Ei sukulaisia eikä kavereita!..,mutta politiikassahan lupaukset ovat vain lupausten rikkomista varten.
Näin Juan itsekin olisi tehnyt,jos saisi istua firmansa pomona.
Hänkin on syntyjään pinoy!

Filipino siesta at Wet Market.Juhart 2002.

Jatkuu.."Juaneita ja juanitoja"

JULIET JONESIN SYDÄN.Viimeiset piirretyt. Papinpoika-ja pakanamaasarja.

VIIMEISET PIIRRETYT
-------------------------------

 Sarjakuvalehti No.16 1951

 The Phantom.Australian Woman's Mirror 1948

Ruumiillista rankaisemista pidettiin vielä 50-luvulla yleisenä kuritusmuotona ja Jussikin sai opettajan karttakepistä sekä viivoittimesta useasti näpeilleen kaunokirjoitusvihon suttaamisesta Akvila-mustepullon läikkymisestä.
Pojalle ei ollut vielä kehittynyt näppeihin vakavuutta ja on pieni ihme,että hän myöhemmällä iällään oli edes pystynyt väsäämään tuhansia piirustuksiaan.
Siihen aikaan kaunokirjoitusvihkoon piti raapustella pitkävartisella mustekynällä sinisten viivojen päälle nätisti oikealle kaatuvia aakkoskirjaimia ja Jussin kastellessa kynänterää Akvila-mustepulloon,se pennan pirun kaksivarpainen teräskärki sylki musteet sivuille. Lopputulos olisi kelvannut koulupsykologin mustetahratauluksi,mutta silloin ei oltu keksitty vielä sellaista toimea lasten sielunpeilien tulkkaamiseksi.
Koulun jehovalainen rehtori hoiti niskuroivat koulupojat nyrkeillään ruotuun ja kerran jopa Jussin luokkakaveri Maaselän Antsa nousi rehtorin käsissä roikkumaan käytävän vaatenarikkakoukkuun.
Vielä 70-luvulla Saloran televisiotehtaan pestin aikana Jussille naureskeltiin vapisevakätisenä laatutarkkailijana,jolla ei mikromauseritulkki millään konstilla pysynyt hyppysissä.
Hänen laatutarkkailijakaverillaan Kemppisen Artolla oli samanlainen käsivapinavika ja paria kutsuttiin laadunvalvonnan epädynaamiseksi duoksi,Batmaniksi ja Robiniksi.
Kauppalasta löytyi toinenkin vapisevakäsinen duo,Kivimäen Toppari ja Siimeksen Urho,jotka arkiaamuisin torikioskin viereisellä puistonpenkillä odottelivat kipsan aukeamista aamuyhdeksältä korjauspilsneripullon ostamiseksi..Toppari oli kauppalan suurimman neulomon ja myöhemmin kauppaneuvoksen velipoika,joka elämän vastakarvassa oli päätynyt jalkapalloilijasta toripalloilijaksi. Siimeksen Urho taas oli yksikätinen ja umpikiero"sotaveteraani",joka oli välttänyt rintamalle menonsa kätensä katkaisemisella.
Eräänä aamuna Toppari oli ostanut leveähartisen pilsupotun ja vapisevin käsin kaateli siitä VR:än paperikuppeihin ylivaahtoavaa mallasjuomaa,kun Urho kommentoi:
--Kuules Toppar...!
--Ravistaisik sää mulleki hiukka sitä pilsuu,ettes sää pillaa kaikkee pakal?

Toppari ja Urho yläkuvassa. Alakuvassa Toppari ja Hurja-Helmi menossa lepäämään poliisikamarille.

 Mustamaija ja poliisipartio.."Musta kana tiellä kulkee..akanat noukki,jyvät jättää..."

Silti tärräävin käsin Jussi opetteli piirtelemään omia sarjakuviaan tushilla. Siihen aikaan ei ollut Salon Kirja-Aitasta saatavilla nykyisenlaisia piirustusvälineitä ja tussailussa hän päätyi ostamaan kone- ja kartanpiirtäjille tarkoitetun Rapidograf-säiliökynän,minkä terävä kärki poisti vesivärimaalausarkista lumpputöhnää sisäänsä ,aikaansaamalla tuhruista jälkeä.Lisäsuttaamisena Jussi vasenkätisenä levitti mustetta kynän perässä teokseensa sekä paidanhihaansa
Opittuaan oikean tekniikan pitämällä kättään paperin yllä hän alkoi saamaan välttävistä produktioista tyydyttävämpiä. Koskaan hän ei ole ollut täysin tyytyväinen tuloksiinsa.
Jussin kokoelmiin siten hiljalleen alkoi kerääntyä omia Julet Jonesin sydämen Devonin kaupunkin cityscapeja ja niitä amerikkalaisia autoja...autohullu kun oli.
Muut luokkakaverit piirustustunneilla piirtelivät Porvoon rasvaliiduilla tikku-ukkoja ja koti-koivu-tähtiaiheita.  Jussi ei pappilan ainoana taivaan lahjana tajunnut miksi hänelle oli tarjottu tällainen käteislahja,kun alakoulun veistotunnilla omenansiemeniä sylkevä ja  kakkosneloselta haiseva veistonopettaja ja myöhemmin kotiseutuneuvos Arvo Saura sanoi Jussin valmistamasta ja kiikkuvasta saunajakkarasta,että se papinpoika keskittyisi vain leipälaudan valmistamiseen yksinkertaisempana haasteena.Siinä tarvitaan vain sahaa,napakairaa ja höylää.
Jussin saunajakkara päätyi veistoluokan jätepuulaatikkoon, pojan yriteltyä tasoitella jalkoja sinkkaussahalla,kunnes niistä ei ollut senttiäkään puutavaraa sahattavaksi.

Sarjakuvista nuori piirtelijä imi itseensä aiheita.
Kauppalan lainaston lukusalissa hän luki Hesarin ja Turun Sanomien Rip Kirbyt,Mandraket,Felixit ja Mustanaamiot.Pöksytehtaan tukun vintiltä hän selaili Seura-lehdistä Tarzanit,Ratsupoliisi Kingit sekä slapstick-sarjakuvan Matti Mainio ja Jussi Juonion
Pappilaan oti isä tilannut Uuden Suomen kokoomuslaisena sekä ammattilukemistoksi Kotimaan ja Herättäjän,joista kahdessa viimeiseksi mainitussa ei pilailtu antikristuksien eikä sielunvihollisten sarjakuvilla.
Pappilan kuvalehtinä saatiin nauttia ruskeaprinttistä Suomen Kuvalehdestä,minkä ainoana sarjakuvana oli Mauno Maunolan? piirtämän suomalaisisän kommellukset.(Piirtäjän nimi on kateissa Jussin memorypankista)
Samassa  lehdessä seikkailivat Kieku ja Kaiku sekä myöhemmin Touhulan perhe eli Helmi ja Heikki, lapset Kiki ja Aleksanteri,Sirkka-koira,pomo Julius Tiitinen sekä
naapurin poika Elmo.

 Touhulan perhe

Uudessa Suomessa taistelivat pitkään Vihtori ja Klaara ja sunnuntainumerossa ratsasti valkoisella orilla ristiretkillä mustapolkkatukkainen Prinssi Rohkea eli Prince Valiant.
Suomalaisia sarjakuvia julkaistiin muissa lehdissä,kuten Elannon lehdessä jo v. 1925 Ole Fogelbergin piirtämä Pekka Puupää.Sarjasta oltiin tehty lisäksi 13 puolikornia elokuvaa,joita lapset rakastivat ja elokuvakriitikot vihasivat.
Puupääfilmien otsikotkin olivat puoli-irstaita ohjaaja Tarkan keksimiä sanankäännöksiä 50-luvun alusta,kuten v. 1953 "Silliä kullekin",mutta puolikarvainen huumori meni kansaan kuin häkä.

 Esa Pakarinen ja Masa Niemi  Pekkana ja Pätkänä
(Kalle Träskalle)

 

Puupääfilmit olivat aiheiltaan ulkoa lainattuja Stan Laurelin ja Oliver Hardyn,Buster Keatonin,Harold Lloydin.Abbot ja Costellon slapstick-maailmasta.Brittein saarilla samoin kohelsi Masa Niemen kokoinen Norman Wisdom valkokankaalla ja Tanskassa toilailivat Majakka ja Perävaunu.

Viikko-lehdessä lopetettiin 60-luvuna alussa Juliet Jonesin sydän ja tilalle vaihdettiin toinen sarjakuva, amerikkalainen lääkärisarja.Jollen ole täysin väärässä,se taisi olla Rex Morgan M.D.

 Rex Morgan M.D.

Jussista sarjakuva teknisesti oli yhtä taitavasti tehty kun Juliet Jonesin sydän ja sarjaneliöissä vilkkui paljon 60-luvun taitteen jenkkiautoja..etenkin tohtori Morganin 1959-mallinen Pontiac Bonneville-avoauto.Ilmeisesti autokuume oli iskeytynyt papinpojankin takaraivoon pysyvästi kiinni,kun hän osti kaveriltaan v. 1976 1961-mallisen ja Kanadassa valmistetun Pontiac Laurentianin..ilmeisesti sarjakuvamuistonsa pohjalta.
Jussi sai kylläkin tyytyä silloin tolppa-autoon tai mitä jenkkiautopiireissä kutsuttiin silloin ennen poliittista korrektisuutta nelioviseksi "neekeriautoiksi",koskei Suomesta silloin löytynyt edes kaksivosia hardtoppeja.

 Jussi's 1961 Pontiac Laurentian.Juhart 2010.
Published in June 2011 issue of  Classic
 Vans and Commercials Magazine

Amerikkalaisen Devonin pikkukaupungin Juliet Jones siirtyikin lopulta  Me naiset-lehteen tai mieslukijoille He-Naisiin ja vaihtui lopulta vuonna 1966 brittisarjaan Tiffany Jonesiin ja Lontooseen.
Vuosina 1951-1954 Yhdysvaltojen kongressin tutkimusten pohjalta sarjakuvateollisuutta syytettiin lisääntyvästä nuorison retkuilusta,jonka alkusyynä oli sota-aikana laajan suosion saanut sarjakuvalehdistö. Jenkkisotilaat lukivat viihteekseen Tyynenmeren taisteluiden ja Messinan maihinnousun välisellä sotanäyttämöllä väkivaltaisia ja raakoja sarjakuvia. Amerikkalainen puolisadistinen Comics-käsite vääntyikin groteskien sarjakuvien myötä Horror Comics-versioksi.
Vastareaktiona sodan jälkeen 50-luvulla,jolloin alettiin vaalimaan pienyhteisöjen sekä perheiden eettisiä arvoja,sarjakuvien tekijät ryhtyivät julkaisemaan romanttisia kotidraamoja,kuten Rex Morgan M.D,Mary Worth sekä Juliet Jonesin sydän.
Television lisääntyvän suosion mukana siistit perhedraamasarjat saapuivat harmaansinisinä suomalaisiinkin olohuoneisiin.
Isä tietää kaiken (Father knows Best),Leave it to Beaver ja Nelsonit (Ricky Nelson) kuvasivat steriilien amerikkalisperheiden elämää ja suomalainen Me Tammelat-versio toi suomalaisen keskivertoperheen elämää jokaiseen televisiokojeen omistamaan keskivertoperheen olohuoneeseen.Siinä sai katsella ikiomaa perhe-elämäänsä kuvaputkelta.Yksikään perhedraama ei käsitellyt keskiverto-Suomisten eikä -Virtasten viinan kostuttamaa perheväkivaltaa paskavaipan ja ajokoiran jätteiden hajuisena.
Rex Morgan M.D.-lääkärisarjan esimerkin mukaan televisiosta sai katsella livenä tohtori Kildarea sekä tohtori Ben Caseyä,joista jälkimmäinen sydänlääkärinä rikkoi naissydämiä hitilläänkin--"Oh Ben Casey..can you mend a broken heart?"

Tohtorit maggie Graham ja ben Casey

Pilakuvasarjoina julkaistiin amerikkalaista sotilasfarssia Masia eli Beetle Baileyä sekä  Ville Vallaton-lastensarjaa (Dennis the Menace).
Ville vallaton-sarjakuva tuli markkinoille jo v. 1946 ja sitä pidettiin hienostuneempana versiona Kissalan poikien Pogosta (Katzenjammer Kids).
Naapurin Karjusen setä edusti jokaisessa lähiönaapurissa asuvaa kinkkistä eläkeläisukkoa,jonka jyrmeätä käyttäytymismallia myöhemmin 1990-luvulla näytteli  kuminaamainen Walter Mathau.
Mathau oli taitavasti näytellyt nuorempana Jack Lemmonin kanssa jo v. 1960 Odd Couple-filmissä  kinkkistä poikamiestä sekä 1990-luvulla Lemmonin kanssa vanhentunutta leskiukkoa Two Grumpy Men-pätkässä.
Ville Vallattoman tekijää Walt Kellyä pidettiin humoristisimpana ja älykkäimpänä sarjakuvantekijänä,joka piirustusteknisesti kilpaili Walt Disneyn piirrettyjen kanssa.
Sarja kuvasi disneymäistä yksinkertaisuutta moraalisessa mielessä,edustaessaan samalla nyanssisesti maailmaa,mikä oli tupaten täynnä dickensiläisiä karikatyyrejä.
George Schulzin Peanuts-sarjakuva  (Charlie Brown-Jaska Jokunen...joskus jokusempi ja joskus vielä jokusempi...) kuvasi pihan perusjätkää,jonka vastapainona oli sarkastisen sanavalmis Tellu-tyttö feministisenä altavastaajana sekä Linus-poika,joka edusti tyypillistä vuodekastajaa ja turvarättiin tarttuvaa miehenalkua.
Ressu-koira edusti kotieläinkuntaa Johnny Hazardin sekä Battler Brittonin karikatyyrinä I maailmasodan pilottiässä -Punaisena Paronina eli Manfred Richthofenina,maatessaan selällään punainen huivi kaulassaan ja lentolasit silmillään koirankoppinsa päällä jenkkiläisenä Havukka-ahon ajattelijana.

Schulzin sarja korvasi 50-luvun pintakoomisten ja kliinisesti sensuroitujen perhedraamasarjojen potpurrin uudella filosofisella,psykologisella ja sosiaalisella aspektilla,missä lapset käyttäytyivät aikuismaisesti
Aikuisethan sisimmässään ,etenkin miehet ovat ikuisesti lapsia...
60-luvulla Jussikin aloitti harjoittelemaan elämäänsä yrityksen ja erehdyksen kautta miesten sarjassa ja naisten maailmassa.

 Snoopy The Red Baron

JULIET JONESIN SYDÄN. Sarjakuvasankarimaailmaa. Papinpoika-ja pakanamaasarja.

SARJAKUVASANKARIMAAILMAA
----------------------------------------------

 Pecos Bill. English market

Suomenkielinen Pecos Bill

Lännensarjakuvien suosio poikapiireissä oli aika mahtavaa 50-luvun lopulla.
Sarjiksia sai lukea aamulehdistä vasta sen jälkeen, kun perheen isät olivat lukeneet päivän uutiset ja äidit  katsoneet päivän tarjoukset osuuskaupasta.
Kauppalan rautatiekirjakaupan kioskeista torin varrelta ja linja-autoasemalta sai ostaa kuukauden Pecos Bill- ja Tex Willer-sarjakuvalehden. Pecos Bill oli A4-kokoinen lehti, mutta Tex Willer  kapea ja pitkä takataskuun taitettava luiskalehti,jota voi tsiikata jopa kuivien historian tuntien aikana kirjan välissä.
Molemmat sarjakuvalehdet toivat ennen 60-luvun  italialaisia Sergio Leonen ohjaamia ja Clint Eastwoodin näyttelemiä "spaghetti westernejä" poikien makuukamareihin spagettisarjakuvin jännitystä painetussa muodossa. Tex Willeristä tuli koulun välitunneilla hyvä vaihtovaluutta ,jonka yhtä numeroa vastaan sai kourallisen Chymoksen karkkipussien moottoripyörämerkkejä tai pari Pauligin kahvipakettiautokuvaa.
Yhdellä Jussin Esterinkadulla asuvalla luokkakaverilla Eikalla oli joka koulupäivä nahkasalkkunsa pohjalla pino Tex Willer-vaihtovaluuttaa.
Eikka oli itsekin haka piirustuksessa luodessaan omia sarjakuviaan lyijykynällä ruutuvihkoihin,kun muut taitamattomat kopsasivat kuvia läpinäkyvälle voipaperille sarjiksien lehdiltä.
Eikka kuten Ylängön Ekikin taiteilivat Bill Haley-lettinsä ennen kouluun lähtöä eteisalkovin peilin edessä sokerivedellä. Koulusta palattuaan kummankin jämähtäneet tukkalaitteet olivat muuttuneet pölynharmaiksi.

Pecos Billin oli piirtänyt italialainen Raffaella Paprella (1919-2001) Guido Martinan kirjoittamana.
Tex Willerin ensimäinen sarjis esiteltiin Jussin syntymäpäivänä vuoden hänen syntymänsä jälkeen 30.9.1948 Italiassa. Lehden kirjoittajana oli Gian Luigi Bonelli ja kuvittajana Aurelio Gallapini.

 Tex Willer

Harjavallan evakkoaikana 1954-1956 Jussi luki Satakunnan Sanomista vain Jussi Pulli-sarjakuvia (John Bull).
Harjavallan rikkinummet olivat köyhempiä lännen sarjoissa,vaikka sijaitsivat Suomen lännessä.
Jussi jo saapuessaan vuoden 1954 kesäkuussa Salon Seudun osuuskaupan Austin-kuormurilla isän kanssa muuttokuormalla Harjavaltaan havaitsi,että kirkonkylän pirssitolpalla puunattiin vain brittiläisiä takseja kuten Humber Hawkeja sekä Austin Herefordeja,joista jälkimmäinen kuului autotehtaan maakuntasarjaan (County Series..Hereford,Devon.Somerset ,Hampshire,Dorset ja Westminster).
Satakunta ilmeisesti kuului maakuntiin eli asuttiin landella ja pirssit olivat sen mukaisia..
Papinpoika oli fundeeranut myös vuonna 1958.kun Wihuri-tehtailla esiteltiin uusi suomalainen rättimuovikorinen Wiima-pikkuauto,että tuotannon laajetessa mallistoon saataisiin omat kansalliset maakuntamallit Satakunta.Häme,Pohjanmaa,Uusimaa,Savo,Karjala,Lappi ja rantaruotsalainen Åland. Tekniikan maailma esitteli ylpeänä  pikkuauton,joka valitettavasti jäi ainoaksi kappaleeksi.
Wiima-nimi tuli markkinoille myöhemmin linja-autokoreissa,joita ammattiväki kutsui Hetkuiksi ja maakuntanimiä lainattiin laivaston tykkiveneisiin..
Suomalaisvalmisteinen ensimmäinen auto esiteltiin v. 1913 ja samoin ainoaksi kappaleeksi jääneenä se pysyi keksijänsä mukaisesti historiaan kirjoissa Korvensuu-nimisenä.
Auto muistutti muodoltaan Aku Ankan autoa.

 1913 Korvensuu.Ensimmäinen suomalainen auto

 Aku Ankan auto ja Roope- sedän limusiini Helsingin Ankkalinnassa.Juhart 2011





Maakuntasarjojen lisäksi,koska Brittein saaret tarvitsivat äärettömästi  jälleenrakentamiseensa länsivaluuttaa (90 prosenttia valmistetuista autoista meni vientiin) ,Suomeenkin saapuivat brittisarjikset.

Eräs suosituimpia sotasarjoja oli Battler Britton,missä lentäjä-ässä tiputteli taivaallisissa koiratappeluissa alas Englannin kanaalin syöväreihin Krautien sekä Fritzien Mersuja lei Messerschmidtejä
Amerikkalaista sotapilottisankaria kuvasi amerikkalainen Johnny Huimapää- eli Johnny Hazard-sarjis.
Kummatkin sarjakuvat olivat saaneet ponnahduksen vuonna 1951 filmatuista Errol Flynnin sotakuvista.Useissa suomalaisissa päivälehdissä Johnny Huimapää,Johnny Hasard tai Johnny Hazard taisteli Tyynenmeren sotaansa koko 50-luvuna ajan, Battler Britton puolestaan Battle of Britain'iään erillisenä sarjakuvalehtenä.

 Battler Britton

Johnny Hazard

Monissa pikkulehdissä ja viikkolehdissä julkaistiin saksalaista Max ja Moritz-sarjakuvaa,joka nyky-yhteiskunnassa pantaisiin kukkahattutätien painostuksesta pannaan väkivaltaisena ja sadistisena,missä veljekset pahan palkaksi paistettiin leivinuunissa rusinapullina.
Kirja sisälsi paljolti mustaa huumoria ja sen kirjoittaja Wilhelm Busch julkaisi vuonna 1869 ensimmäisen lastenkauhukirjansa nimellä "Eine Geschichte in Sieben Streichen".Amerikassa otettiin kirjan sisältö mielenkiinnolla vastaan sarjakuviin ja kuuluisa Katzenjammer Kids-sarjis mukaili saksalaista tuhmakakaramallia erinomasesti (suomeksi Kissalan pojat).
Lisäksi lapsihorroriin (nykyisten pehmolapsipsykologien kauhistukseksi) suomalaisiin kirjakauppoihin tuli Lauri Pohjanpään kääntämä ja Gummerruksen kustantama Jörö-Jukka-kirja v.1922.
Alunperin  kirja julkaistiin jo v. 1845 ja myöhemmin 1865 Stuwwelpeter-nimisenä ja suomalaiset lapset saivat lastenkamareissaan loruilla Jörö-Jukan runoa toistensa korviin...Jörö-Jukka,koikkakynsi,pörhötukka..."
Jörö-Jukan ensipainos julkaistiin Suomessa v. 1869 ja idean siihen antoi suomennuksella Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen,annettuaan lapsilleen iltalukemiseksi Stuwwelpeterin.

 Jörö-Jukka

 Max ja Moritz

jatkuu...

RVA SUOMISEN PETOSTA JA SARJAKUVAFANTASIAA.Papinpoika-ja pakanamaasarja.

RVA SUOMISEN PETOSTA JA SARJAKUVAFANTASIAA
-----------------------------------------------------------------------

 Tippi Hedren Linnuissa ja skopofobi A.Hitchcock

Skopofobi pelkää ihokosketusta,basilleja sekä kädenpuristuksia,jotka voivat johtaa torjumiseen.
Hitchcockin vain tarvitsi puhdistaa kameranlinssejä.
Takaikkuna-elokuvan kuvauksen aikana ihana,jäänkylmä blondi ja entinen filadelfialainen ex-malli Grace Kelly oli  alistunut vain kerran tirkistelevän Alin mielihaluille.
Viidessä minuutissa kaikki oli ohi Gracen pannessa valot päälle.
Vuosia myöhemmin  Gracen ollessa Monacon prinsessana Alfredin kuultiin panetelleen pienen rulettimaan kanssahallitsijattarta sekä ex-näyttelijätärtä Princess Disgraceksi.
Tippi Hedrenin taas Linnut-filmin kuvauksen aikana Hitchcock oli saanut suostumaan tulla sidotuksi,jolloin elävät linnut nokkivat häneltä melkein silmät ulos päästä. Alfredin sairaalloinen hinku kauniiden naisten brutalisoimisessa oli mennyt pykälää korkeammalle jo aiemmin v. 1959 Audrey Hepburnin kieltäydyttyä naisosasta No Ball for the Judge-filmissä. Filmi olisi kuvannut erittäin ikävää raiskaustapausta.
Vastakohtaisesti Audrey oli suostunut näyttelemään sisar Luke-nunnaa Nunna-elokuvassa (The Nun Story 1959) ja Hitchcockin raiskausfilmi pantiin hyllylle.

 Psycho.Anthony Perkins ja Janet Leigh 1960

Vasta  Psyko-filmissä tirkistelevä Alfred sai kuvata linssin takaa raiskausmaista suihkumurhaa.

Nunna.Audrey Hepburn 1959

Hitchcock palvoi vaimoaan Almaa,jota ohjaajalla oli tapana pilkata selän takana. Alma oli pelastanut Alin tulemasta hintiksi ja horroriohjaajalle oli vastineeksi kehittynyt erittäin vahva  romanttinen ja seksuaalinen pakkomielle Linnut-filmissä Tippi Hedreniä kohtaan.
Tippi oli Alfredille juuri se oikea blondi,vaikkakin täysin vääränä ajankohtana ohjaajan kasvavassa rakkauden nälässä. Hitchcock maksoi kalliisti intohimojensa irrotteluista.
Mekaanisten lintujen sijasta hän käytti aitoja siivekkäitä, Hedrenin maatessa lattialla sidottuna kumilangoilla.
Hermostuneet linnut oltiin kiinnitetty nailonsiimojen päähän kauko-ohjattavien lennokkien lailla nokkimiskohtauksen kuvauksessa.
Yksi lintu pääsi kaivamaan nokallaan näyttelijättären vasenta silmää. ja Tippi sai siitä paniikkikohtauksen,jolloin kuvaukset keskeytyivät viikoksi.
Alfredin perverssisyys ja moraalittomuus huipentui vielä,kun ohjaaja lähetti Tippin Melanie-tyttärelle nuken.mikä oli Tippi-äidin minikopio Linnut-filmistä.

 Tippi Hedren Barbie doll

Nukke oli kammattu ja puettu äidin roolihenkilöksi suljettuna pieneen mäntyarkkuun.

Birds 1963.

Pappilan Jussi katsoi Linnut-elokuvan Bio-Salossa kolme kertaa eikä häntä silloin kiinnostaneet Hitchcockin perverssiset sekä sairaalloiset kuvakulmat. Tippi näytti upealta ja Rod Taylorin hän muisti Tarzanina sekä tyhmänä cowboynä baarissa Marilyn Monroen vastanäyttelijänä Bussipysäkissä. Jessica Landy taas myöhemmin näytteli v. 1985 Cocoonissa elämänvedestä nuortuneena hurumummona ja myöhemmin v. 1989 Driving Miss Daisyssä,missä vanhan rouvan Hudson Hornetin privaattisaföörinä oli kuuluisa baritooniääninen Morgan Freeman.
Mielenkiintoista Cocoon-filmissä oli se,että nuori punatukkainen Ron Howard kuuluisasta Happy Day-TV-sarjasta ohjasi elokuvan.
Linnuista Jussia kiinnostivat kalifornialaisen Bodega Bayn Caltexin huoltoasema sekä Rod Taylorin 1962-mallinen Ford Galaxie.Pappilan kalustoon kuuluva ja ruokavaroja syövä diakonissa Toini toi vuonna 1962 Amerikan ja Detroitin matkaltaan Jussille lahjaksi komean vuoden 1962 Mercury-malliston brosyyrikansion.
Kappalaiska oli kysellyt Toinarilta minkälaisia nähtävyyksiä tämä oli nähnyt ja diakonissa oli vastannut.että ruoka oli kyllä ollut hyvää...
Tuliaisia Toini ei Kaisalle tuonut.

 Driving Miss Daisy 1989

50-luvun lopulla Jussi melkein joka päivä, paitsi tietysti viikonloppuisin, tapasi rouva Suomisen housutukun kansialssa nuuskiessaan kahden  tehtaanperijäpojan Jukan ja Heikin kanssa talon nurkkia. Tavallisesti poikakolmikko kiipesi tukun vintille kapeita puurappusia ylös lukemaan vanhoja kuvalehtiä.
Eteisestä pojat tervehtivät kanslistia,jonka kasvot olivat syventyneet lukemaan naputtamaansa rahtikirjaa kahdella kalkkerilla Remington-kirjoituskoneen tabulaattorilta.Tukun komea ja tummatukkainen lähettäjä ja autokuski Laakkion Jouko oli pinoamassa housulaatikoita verannan edessä odottavaan Fordson Thames-pakettiautoon.

 Pöksytehtaan Fordson linja-autoaseman laiturilla

Rouvan työpöydällä Nokian rengasmainostuhkakupissa paloi Sans Egal-huulipunasta värjäytynyt filtteri-Kent-savuke. Kanslistin poskikulman puuterin alta kuulsi mustelma ja oikeassa käsivarressa paistoi punamustat sormenjäljet lyhythihaisen valkoisen paidan hihan alta.
Tehtaan johtaja astui pyylevänä ja leppoisana toimistostaan kansliaan keskustelemaan Turon lähetyksestä ja kysäisi pojat nähdessään,miten olisi viikonlopun vietto mökillä ja pappilan Jussikin voisi tulla mukaan...
Pojat uutisista ilahtuneina jytistelivät puuportaita peräkkäin ylös vintille, Jukan vielä kehuessa saaneensa isältä uuden ilmakiväärin,millä voisi ammuskella pilkkaa saunarannassa.
Mökkitontilla,Jussi tiesi,ei ollut yksikään lintu eikä nelijalkainen pienelukka rauhoitettu ja se pilkkaan ampuminen kattoi kaikki kissaa pienemmät luonnonkappaleet.
Vintillä  pöksytehtaan veljekset kaivelivat isänsä vanhoja Kalleja,Jalluja sekä Coctaileja,vilauttelemalla Jussillekin puolialastomia mimmien kuvia,kun papinpoika oli syventynyt lukemaan Viikko-lehdistä Juliet Jonesin sydäntä.

Nakukuvat eivät häntä kovinkaan paljon kiinnostaneet,koska lauantaisin hän sai pappilan pihasaunassa nähdä liikaakin savolaisen rubensimaisia tissejä ja pakaroita.
Kesämökillä niitä isompja tutteja ihan näkyi liiankin kanssa pihan telttatuoleissa.Luonnon helmassa jopa Aune-tätikin sekä Toinari-diakonissa olivat riisuneet ryntäänsä paljaaksi,kun ainoa miesväkeen laskettava saaressa oli Jussi.
Aunen nännipihalle voisi helposti tolpan viereen parkkeerata jopa Pikku-Fiatinkin ja Toinarin pienemmät katselivat pystyssä taivaalle hakijaansa.Pappilan talkkari olikin ollut sitä mieltä vanhapiikadiakonissasta,että sen joka iltaisena maatamenorutiinina oli makuukamarin ikkunan raolleen jättäminen ja vanhojen piikojen  "Oi Herra luoksein jää"-iltavirren hoilaaminen.
Pihaa ympäröivä katajareuna oksille heitetyin rintaliivein muistutti I maailmansodan Sommen rintamaa,missä taivas oli täynnään pienoiszeppeliinejä eli niinsanottuja sulkupalloja.
Jussia kiinnosti enemmän muodikkaasti pukeutuneet klassiset kaunottaret,joidenka jakkupuvun alta voisi kuvitella löytyvän paljon hehkeämpiä aarteita.
Jos se taivaan isä olisi sanamukaisesti luonut ihmisen omaksi kuvakseen, tasa-arvoisuudesta hän kait loi lyhytjalkaisen ja ihrapyllyisen savolaisnaisen tai sitten luojana siinä tapauksessa oli
Kalevalan Ukko-Jumala piruuksissaan.

 Akseli Gallen-Kallela.Sammon puolustus

Jatkuu.."Sarjakuvasankarit"

JULIET JONESIN SYDÄN.Papinpoika-ja pakanamaasarja.

JULIET JONESIN SYDÄN
--------------------------------

"Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa..."

Eino Grön

Jussi oli rakastunut.
Taas yhden kerran uudelleen.
Pihkaantumisen kohtena ei enää ollut pappilan pihan punatukkainen Eija,joka ei halunnut jatkaa istumista Jussin kanssa pappilan pihan omppupuutarhan laidalla sijatsevalla valkomaalatulla puistonpenkillä.
Tyttö oli alkanut välttelemään papinpoikaa ja aamuisin jopa kouluun lähtiessään Eija puikahti porttikongista skottiruutuisen vekkihameen helman vilkkuessa kadulle salamannopeasti.
Tytön karttamisen syyksi Jussi epäili niitä suuria luokkaerokuiluja,mistä sekatyömies Laineen talonpäätykaksion keittiön pöydän ääressä oltiin keskusteltu,koskei ollut sopivaa,ettei työmiehen tyttären sopinut seurustella kappalaisen pojan kanssa.
Näin oli sen ajan henki.
Eikä se Jussin seurustelu mitään oikeata seurustelua ollut,vaan sellaista kasvavan pojan nupusta aukeavaa seksuaalista uteliaisuutta.Eija oli nätti pisamanaamainen punalettipää,jonka pieniä kovettuneita nänninpäitä papinpoika tiiraili vaaleanpunaisen villatakin alta vieressä istuessaan.
Aina ,kun hän yritti istua olkakosketuksessa ,Eija siirsi istumapaikkaa lähemmäs puistonpenkin reunaa ja lopulta juoksi valkoiset polvisukat vilkkuen Laineiden porstuanovesta sisään.
Jussi oli jo kotoaan oppinut,että luokkarajat olivat kaatuneet ennen pappilan pesueen maailmaan tuloa vuonna 1941,kun köyhän körttiläisen arkuntekijän poika kihlasi varakkaan iisalmelaisen kauppiaan sekä tilanomistajan tyttären.
Rakkauden risuaita kaatui silloin tukevan Kaisa-morsiamen  lankkuaidan ylitse loikkaamisella varakkaan kauppiaan pihalta köyhän ruumisarkkutimpurin tontille..
60-luvulla Kaisa ei enää atakiloisena kiipeillyt aidoilla ,mutta kohtasi kerran hiihtolomalla salaisen lumenalaisen paimenpoika-aidan ali. Kappalaiska oli lasketellut kesämökin maitotalon peltorinnettä järven jäätä kohti alas suksillaan täysi maitokannu kädessään ja suksenkärjet olivat luistaneet lumeen hautautuneen sähköpaimenpoikalangan alle.
Todistuksena onnettomuudesta jäi syvä kranaattikuoppa lumeen sekä jäätynyt maitohanki.
Kappalaiska selvisi pelkällä suuttumisella,mistä pappilan keittiössä muisteltiin useaan otteeseen.

Jussin uudeksi fantasiarakkaudeksi oli siten vaihtunut Juliet Jones,amerikkalainen suomalaisen keskinkertaisen koulupojan haamurakastajatar .
Jussin paras kaveri Eki kutsuikin papinpojan rakkaussuhdetta lakonisesti kuivapanoksi sukupuolikäyttäytymiseksperttinä lauseella:
--Sää oles ku semmone maamuna..kussen päälle astuu,niisse pölläyttää vaan semmosen valkkian pölypilven ilmaan.."

Amerikkalaisuus oli ollut kauppalassa valttia jo 20-luvulta asti  kaikissa elämänmuodoissa taksitolpan ja elokuvateatterien lasivitriinimainosten välillä
Juliet Jones ei ollut mikään hollywoodilainen pinuppi eikä tähtönen,vaan tavallinen uusienglantilainen töissä käyvä virkananinen,jonka sarjakuvapiirtäjä Stan Drake oli hahmotellut tushikynällään.
Nykysanastossa Juliet oli silloinen Jussin eli Johnin virtuaali-idoli.
Jussille Juliet oli niin todellinen,että hänen piti vanhasta Fammun vintiltä löytyneestä vuonna 1902 painetusta Amerikan Atlaksesta etsiä Julietin Devonin kotikaupunkia Mainen ja Connecticutin osavaltioiden väliltä.
Valitettavasti sellaista kaupunkia ei löytynyt karttakirjasta,missä Teksas sekä Uusi Meksiko oltiin juuri liitetty maan suurimmiksi osavaltioiksi ja missä punaisilla katkoviivoilla kaikki inkkarit oltiin aidattu intiaaniterritorioiden sisälle.
Kuuluisa apachepäällikkö Geronimokin oltiin silloin kesytetty maissinviljelijäksi ja häntä näyteltiin Buffalo Billin sirkuksessa ja joskus jopa avoauton ratissa silinteripäisenä kummallisuutena.

Geronimo 1902

Juliet oli kasvoistaan hienopiirteinen brunetti,sellainen Grace Kellyn ja Ava Gardnerin välimuotoinen kaunotar,joka kampasi hiuksensa taakse sievälle nutturalle aivan kuin naapurin pöksytehtaan kanslisti rouva Suominen.
Oikeastaan rouva Suominen oli Julietin suomalaiskopio kasvoiltaan,hiuksiltaan ja  muodikkaalta pukeutumiseltaan,mikä syystalvikeväisin koostui harmaasta jakkupuvusta ja harmaista nahkakorkokengistä.
Rouva Suomisessa oli vielä ripaus kuuluisasta Taina Elgistä.

39 Steps ja Kenneth Moore

Taina oli myös isosiskojen  idoli ja kansainvälistä kuuluisuutta saavuttanut näyttelijätär.
50-luvun lopulla hän muutti New Yorkiin näyttelemään paikallisilla näyttämöillä.
Taina sai vuonna 1957 Golden Globe-palkinnon osastaan Les Girls-filmistä ja vuonna 1959 hänet muistetaan Hitchcockin toisintathrillerifilmistä 39 Steps kuuluisan brttinäyttelijän Kenneth Mooren kanssa.

Taina Elg

Jotenkin Suomisen hienosta rouvasta tuli Jussille naapurin Juliet Jones.
Silti kanslistirouvalla oli salaisuus,mikä tuli esiin vasta 60-luvun lopulla.
Palveltuaan pitkään housutehtaan kanslistina hän jäi lopulta kiinni kassakavalluksesta ,mitä hän oli salaa tehnyt pikkuisin pikanostoin tukun kassakaapista.Housutehtaan omistaja ei kuitenkaan nostanut syytettä,ilmeisesti toisenlaisen skandaalin estämiseksi,koska epäiltiin tirehtöörillä olleen pitkäaikainen suhde komean kanslistin kanssa.
Koko rikosromanssitapauksesta oltaisiin voitu tehdä komisaario Palmun tapainen jännitysfilmi nukkuvasssa lounaissuomalaisessa merenrantakaupungissa.
(Jussi oli tehnyt filmiin jo oman käsikirjoituksensa otsikolla "Rouva Suomalaisen petos",josta myöhemmin erillisessä pakanamaasarjassa)

Rouva Suomisen petos.Juhart 1999-

Rouva Suominen oli naimisissa kauppalan puhelinlaitoksen yhden puhelinteknikon ja amatöörinyrkkeilijän herra Suomisen kanssa.
Herra S. käytti kaunista rouvaansa harjoittelusäkkinä ja lisärahan lähteenä metsästysharrastukseensa ja ajokoiransa astutukseen sekä kapakoiden kabinettien ilmaispistelyihin naisseurassa.
Herra S. näytti aivan oikealta pugilistilta murtunein nenin kuin Amerikassa asuva suomalainen nyrkkeilijäurho Gunnar Bärlund.. ja kehässä murjotuin poskiluin .Myöhemmin Jussikin huushollissa vieraillessaan hakemassa perheen kaunista Ronja-tytärtä ulos 60-luvun puolen välin tienoilla piti kunnioitettavaa etäisyyttä rumasta nyrkkeilijäteknikosta.
Rouva Suominen yleensä istui olohuoneen sohvalla aamutakissaan silmäkulma mustana katsomassa Peyton Placea puolityhjä Monopol-konjakkipullo tiikkisellä teeveepöydällä.
Jotenkin olkkarin henkilöt ja lavasteet muistuttivat papinpoikaa Kunnavaivaisen toimittajaperheen Ylänköjen huushollia..eikä takuulla nämä sattumalta valitut perheet olleet ainoita uinuvan pikkukaupungin perhedraamoissa.
Herra S. tunnettiin kauppalassa tunnettuna rehentelijänä sekä kapakoiden riidanhaastajana.
Syystä juottopaikkojen tambuurimajurit eli portsarit jakoivat hänelle juoksevia porttikieltoja solkenaan.
Hänellä myös oli tapana kurkistella iltaisin naapurin rouvien makuuhuoneiden ikkunoista sisään pukeutuneena armeijan maastopukuun ja balaklaavaan.
Hänen käytöksensä vastasi paljolti Alfred Hitchcockin  omaa Peeping Tom- kurkistelijan mallia,josta muunmuassa Grace Kelly James Stewartin kanssanäyttelijänä Takaikkuna-filmissä joutui kärsimään.
Grace toistamiseen filmauksen aikana joutui torjumaan ohjaajan sinnikkäitä lähentelyjä sekä perverssejä ehdotuksia.

 Rear Window 1954

Takaikkuna-filmissä vaimonsa epäiltynä murhaajana näytteli Raymond Burr,joka myöhemmin suomalaisissa olohuoneissa tunnettiin mustavalkoisena Perry Masonina sekä Ironsidena...lain oikealla puolella.
Crace Kellyn lisäksi Jussin ihannenainen toisessa vuonna 1959 filmatussa Hitchcockin thrillerissä oli Gary Grantin vastanäyttelijätär Eva Marie Saint,joka vaaleassa ja kylmässä kauneudessaan muistutti Marlene Dietrichiä.

 North by Northwest 1959

Filmin konnana näytteli brittiläinen James Mason,jonka Jussi muisti näytelleen Erämaan kettua,Erwin Rommelia yhdessä 50-luvun alun sotakuvassa.
Hitchcockin ehkä kuuluisimmassa vuoden 1962  Linnut-elokuvassa kaunis Tippi Hedren (Melanie Griffithin äiti) sai myös vältellä Hitchcockin lähentelyjä filmikulissien takana.
Kalju ja lihava Alfred kauhun kauppiaana kärsi skopofobiasta eli seksuaalisen halun tyydyttämisestä pelkällä tiirailulla.
Siihen hän tarvitsi vain kameran linssejä..

jatkuu..."Rouva Suomista ja piirrettyjä fantasioita"

JOHAN ON MARKKINAT!. Sukupuolivalistusta ja vihan hedelmiä.Papinpoika ja pakanamaasarja.

SUKUPUOLIVALISTUSTA JA VIHAN HEDELMIÄ
-----------------------------------------------------------------

Pottalapsi.Juhart 2011

Eki ja Jussi olivat luokkakavereita yhteiskoulun IIB-luokalla ja ja luokanvalvoja miniskuulinen sekä pippurinen  ruotsinkielen lehtori Raili Raunio oli antanut säysyyntyneenä koko iltapäivän markkinavapaata.
Aamulla ruotsin tunnilla Raili oli astunut luokkaan tumma ukkospilvi permanenttinsa päällä heitettäessään ruotsin kokeiden ainevihot lattialla ja tanssinut merkillistä woodoosteppausta niiden päällä ,pistelemällä piikkikoroillaan niihin äkäisiä reikiä kuin aamuhonkkelinen VR:n konnari reikäsaksilla toisen luokan kiertomatkalippuun.Kokeet olivat menneet luokalta kuusi pitkän miinuksen keskiarvolla metsään kuin siipimutterikorvaisen Ruotsin ikikuninkaan Kustaa V:den T-Ford Kungens kurvassa.
Lehtorin viha ei pysähtynyt siihen
Raili oli kirkunut ja hyppinyt aikansa kateederilla luokan poikien hörötellessä melskaamista takapulpeteissa,kunnes lehtori kirkastui lisää katkaisemalla yhdellä samuramiekan iskulla karttakepin opettajan pöydän kulmaan.
Karttakepin säleitä lensi päitten yli  kuin tikkakilpailussa poikien takapulpeteissa piiloutuessa kilviksi nostettujen pulpetinkansien taakse.
Salon Sepon kilveksi nostamaan pulpetinkanteen iski pystyyn yksi terävä puusäle kuin irokeesin nuoli.
Raili oli kuitenkin lauhtunut yhtä nopeasti kuin suututtuaan Jussinkin ihmetellessä oliko neitolehtorin käyttäytymisnormeissa muuttunut jotain positiivista.
Eki epäili ,että kyseessä oli ollut uuden Gary Grantin näköisen ja harmaaohimoisen saksan lehtorin itsepintainen viettelytaito.Lehtori muistutti kovasti Grantin näyttelemää sarvisankasilmälasista professoria vuoden 1952 Monkey Business-filmistä Ginger Rogersin ja Marilyn Monroen kanssa.
Lehtoripari oltiin nähty koulun jälkeen kävelevän käsikynkkää saksan lehtorin kaksioon päin Venemestarinkadun uudessa kerrostalossa.
Saksan lehtori oli palvellut Suomen Berliinin suurlähetystössä jonkinlaisena attasheana  30-luvulla.
Hänen käyttäytymisensä oli preussilaisupseerimaisen korrektia,missä naisille annettiin etusija ovenaukaisuineen sekä kohteliaisuuksien lausumisin. Toisella sijalla oli naisen alistaminen kavaljeerin petiin.
Kaikki opettajainhuoneen naismaikat yhtäkkiä olivat lätkässä Herr Jyränköön,joka ei ollut mitään sukua lausuja Jyrängölle,joka keväisin tuli lausumaan Kahta vanhaa varista pikkupunssissa koulun voimistelusalin kateederille.
Saksan tunneilla Herr Schulmeister sai kaikki teinilikat punastumaan puolirivoilla kommenteillaan,kuten kauppalan eläinlääkärintytön Hallbergin Hannelen tapauksessa.
Lehtori oli kysäissyt blondilta ja isotuttiselta Hannelelta saksan vahvojen verbien taivutteluista eikä tytön suusta pulpetin vieressä seisoessaan lähtenyt sanaakaan.
Jyränkö kysäisi:
--Tuleeko sieltä mitään,vai pannaanko pöksyt ylös?
Saksankielessä kenestäkään luokasta ei tehty kielimaistereita,vaikkakin kielioppi syöpyi jokaiseen oppilaan nuppiin eläkeikään asti  Memoiren eines Mittelmässigen Schülers-harjoituskirjan päähän pänttäyksestä.
Jussi valitsi lyhyen saksan ja ranskan lukiossa pitkän englannin jatkeena.
Ranskanlehtorina oli sama Herr Meister,joka vaihtoi välitunnilla Schutzmannin (poliisin) Spitzhübelin (piikkikypärän) Monsieur Hulotin baskeriin.

Monkey Business 1952







Markkinoilla Jussi kysyi Ekiltä oliko tämä valmistatunut huomisen historian kokeisiin. Eki vastasi kieroa silmäänsä etusormellaan hieromalla silmälasin linssin alta,että vasta iltamyöhällä hänellä on aikaa vauvan ,äidin ja rääyttyä itsensä väsyksiin..

Äiti kylläkin riitelee itsekseen ääneen isän edesottamuksista.Vasta puolenyön kieppeillä hän pääsee käsiksi läksyihinsä,kun yleisradion joutsenet lentävät kuvaruudusta ulos joutsenlammellensa.
Päätoimittajaisä tulee toimistolta kotiin joskus seitsemän tienoilla vaatimaan pikaruokaa,mikä yleensä on pohjaanpalanut ja kertoo äidille,että hotellin kabinetista kyllä saa safkaa ilman homssuisen muijan hosumista eikä tipsit tarjoilijattarelle perän taputuksineen sen päälle pane bankrottiin kuin kalliit sekä korpuksi palaneet ruokatarpeet.Iltapalaverien päätteeksi lehtimies voi saada maarittelunsa palkaksi saattaa tarjoilijattaren kotiin  viimeisen laskubongauksen jälkeen ja joskus ihan makuualkoviin asti.
Siihen aikaan yleisenä huulena pidettiin tarjoilijoihin sekaantumisesta,että "Kun painaa nappulaa kabinetin kellosta,tulee tarjoilija,mutta kun painaa tarjoilijaa,tulee nappula."
Isän matka hotelliin on vain  kymmenisen askelta ulkorapulta portieri Lähtisen Penan leveässä irvistyksessä vastaanottaessa päätoimittajan bravuurillaan..."Teretulemast..Teretulemast..astukaa hyvin ja tehkää sisään,virvokkeita on,virvokkeita on..Teretulemast ja pannaks tipsi piikki tänäehtton?!"
Ekin isällä on tosi lyhyt matka aamuyöstä kontata kotiin,jollei sitten erehdy mittariautolla ajamaan sanomalehden piikkiin ja koluamaan hyvässä maistissa kaikki kauppalan juottopaikat.
Päätoimittajalla kabineteissa on melko usein siivellä kauppalan ilmaisjakelulehden päätoimittaja,joka yleensä ajaa kapakkaan autollaan 1951-mallisella harmaalla Mercuryllään,mikä jää tavallisesti yöksi parkkiin ravintola Aikalan eteen Kotiinsa Lukkarinmäelle Tähtinen horjuu jalan jäämällä huojumaan Vähäjoen sillan kaiteelle.
Kerran mustamaija-Fordilla ajava poliisipartio oltiin hälytetty sillalle kovasta hoilaamisesta.
Tähtinen tavattiin hoilaamasta kaiteelta..."On tähtinen taivas ja tähtinen kuu...Tähtinen on känniss' eikä kukaan muu...!"
Pappilan Jussi oli pihkassa Tähtisen Tanjaan ja yritteli seurustelemistakin 60-luvun puolessa välissä eli tähtistä taivasta ja kuuta vilkkui papinpojankin ikkunasta sisään.

Tähtisen Mercury 1951 Keskuksen edessä.Juhart 2010

Television katselua Arsan
radioliikkeen
 ikkunassa.
Taustalla
 Leinon rautakaupparakennus ja
Leinon veljesten
Armi eli Armstrong-Siddley.Juhart 1994.

Pappilan Jussin kotona ei ollut vielä televisiota vuonna 1959 kuten teryleenipöksytehtailijan ja  "Kunnanvaivasen" päätoimittajan kotona,mutta pojan aika kului iltaisin Revellin ja Airfixin muovimallien kokoamisessa.
Jussi ei ollut yksin teeveettömässä kodissa.
Kaupungilla talviviikonloppuisin värjötteli televisiomyyntiliikkeiden edessä epämääräinen joukko  "ulkokatselijoita" seuraamassa Lahden talvikisojen suurmäkihyppyjä,missä suksikuningas Kirjonen mahtavassa etukenossa liiteli melkein mäkimonttuun asti .
Sen aikaisia televisiomerkkejä olivat mm. kuuluisa kotikauppalan oma  Salora,turkulainen ASA,Helvar ja ulkomaalaiset Luxor,Loewe Opta sekä venäläinen 18-tuumainen TEMP,mistä ei voi lukea jäähdyttimen veden lämpöä kuin Fordson Thames-pakettiauton kojelaudan lämpömittarista,vaan merkki tarkoittaa Tjietr-jokea Neukkulassa...
Venäläisessä Moskvitsh  (Mockba) 407:n  kojetaulun veden vesilämpömittarissa luki Tempin sijasta luki Boda eli voda.

Moskvitsh 407

Television katselemisen sijasta papinpojan kamarinhyllyt täyttyivät pienoisautomalleista ja -lentokoneista. Huoneen katosta roikkui komean iso moottorilennokki,jonka hänen karunalainen Riikosen Yrjö-setä oli lahjoittanut.Sedän kansakoulunopettajarouva eli täti oli ollut äitikappalaiskan esinaisena Iisalmen ilmavalvontalotissa sota-aikana.
Jussilla oli hetekansa alla piilossa romiksesta ilmaiseksi saatu 30-luvun Luxor-radio,minkä kaiutinkotelo muistutti 38-mallisen Desoton kromista autoradiomaskia.
Kerran yömyöhällä väännellessään radion kanavanvalitsinta Londonin yli Frankfurt am Mainiin päin hakiessaan amerikkalaista Voice of America-lähetystä,eetteristä kuului kuin kaivon pohjalta Winston Churchillin BBC:n puhe kesäkuun 4. päivänä 1940 Dunkirkin epäonnistuneen maihinnousun jälkeen....."We shall never surrender!"
Jussi uskoi pääministerin puheen jääneen leijumaan eetteriin kahdeksikymmeneksi vuodeksi.
Poika oli myös vakuuttunut monista dejavu-elämyksistään ,että hän oli kokenut pikkunaskalina 30-luvun Talvisodan jyskeet sekä pakkaset tammikuuhun asti 1940 ,jolloin hän oli kuollut yhteiskouluun itävihollisen SB-pommikoneen luukusta tiputetusta palopommista 35:n muun IA-luokan oppilaan kanssa, luokkahuoneen katon sorruttua niskaan.
Näin hän oli monessa unessaan nähnyt,vaikka yhteiskoulussa historiankirjojen mukaan ei pommituksen aikana ollut sieluakaan.

Papinpoika tunsi jotenkin historiansa,mutta sukupuolikysymyksissä hän oli täysin viattoman tietämätön .
Eki taas leventeli kaikista tietämistään vastakkaiseen sukupuoleen liittyvistä asioista,vaikka punasteli välitunneilla pelkistä luokkakaverilikkojen katselemisesta kierolla silmällään.Jutut hänellä kompensoivat naiskompleksia.
Silloin Torikadun ampumateltalta kotiin päin lähtiessään Eki oli kysäissyt armaan tietämättömältä Jussilta:
--Oleksää kuule koskaa nähny oikkeet hässimist?
--Mit semmone on?
Jussi kysyi uteliaan ja viattoman näköisenä.
--No..eksää tiärä,et se on semmost pökkimist,mitä toi kalaliikkee Kortsu tekke ampumatelta plankkuaitta vaste jawakuskins kans...
Eki vastasi nostellessaan nenänvartta alas liukuvia rillejään etusormellaan.
--Meill koton joka viikoloppu pökitään,ett isän ja äirin kammari on joku Eläintarhan kuolemankurva,kun niire rullapyäräne parivuore kiitää sivufladis korkkimatol...
--Oleks sää muuten nähny tällassii kuvei?
Eki kysäisi vetäessään housun takataskusta kuluneen ja takapuolen muotoileman nahkalompsansa,näyttämällä pehkaantunutta mustavalkokuvaa,missä alaston ja isomahainen mies seisoi pyllyään nostavan mimmin edessä.
--Ee--emmää tollassii ol nähny..!
Jussi vastasi tuntiessaan teryleeniensä tiukentuvan.
--Onsse sit kummallist toi hässiminen..!
Jussi lisäsi.
Eki pani pikaisesti lompakkonsa takaisin taskuun lisäämällä:
--Meirä talon talkkari kuttuu semmost mettäsian hommiks..

--Ei maar....mun piräs lähtee kottiin!
Jussi  sanoi kaverilleen kasvot tulipunaisina.
--Meirän äitee venttaa ja läksykkiin on viäl tekemätt..!

Pojat erosivat amputateltan edessä jalkakäytävällä,Ekin sytyttäessä vasta toripuiston joenpuolisella polulla taskunpohjalta isänsä tuhkakupista löytämänsä Armiro-tumpin.
Jussi veti anorakkinsa resoria tiukemmalle sepaluspahkuraa peittämään talssiessaan kotiin polvet notkuen.
Äidin päätä näkyi isän työhuoneen sälekaihtimien välistä,silmien kiiltäessä katulampun valossa vihaisen viiruina.

Eki saapui kotiin ja kuuli jo portaikossa sisältä kuuluvaa taistelua.
Lasioven avattuaan hän oli kompastua eteisessä lattialla pyörivään vaakunaviinapulloon,äidin hyssytellessä sylissään vauvaa tupsupäiset aamutohvelit sisäänpäin ristissä  .
Isä katseli televisiota olkkarissa pullorivin takaa sohvalta,parin lehden toimittajan istuessa sohvatuoleilla kädet polvien päällä poskissa tölläämässä Henry Fondaa ja Vihan hedelmiä.
--Tuus Tellu katsoo sitä sun ihailemaas Amerikkaa!
Isä huusi nikoittelevaa vauvaa hyssyttelevälle äidille viinabaritonillaan.
--Niin se köyhyys roikkuu sellä risasina rätteinä joka huushollin ikkunoissa kun meidän lintukodon paskavaipat vessan narulla!
--Kylläpä meillä on samanalaiset markkinat täällä savikauppalan jokipenkalla kuin Ameriikan markkinoilla rapakon toisella puolella!

--Niin on!
Eki huusi paiskatessaan makuuhuoneensa oven perässään kiinni.
--Ja molemmat mallivanhemmat kaatokännis..!!

Maanantai-iltapäivänä poikakaverukset seisoivat keskellä markkinatoria kaiken melun sa vilskeen keskellä suut sinapissa,kummankin kaivellessa kukkopäisellä tikkunekkupuikolla hampparimakkaran kuorenpaloja hampaittensa välistä
Sirkuksen värilamput syttyivät illan hämärtyessä kaleidoskooppisiksi kristallikruunuiksi syysharmaan kauppalan keskelle.
Joka markkinoiden vakiokappale Glenn Millerin Moonlight Serenade soi sadepilvisen taivaan alla,Jussin  ajatusten lentäessä amerikkalaisen valkopääkotkan siivin jokipuiston poppeleiden yli länteen Juliet Jonesin sydämeen uusenglantilaisessa Devonin pikkukaupungissa.
Juliet muistutti Jussin ihannenaista pöksytehtaan kanslistia rouva Suomalaista,jonka kuitenkin tehtailija oli ensiksi varannut itselleen..
Upea Juliet Jonesin näköinen Suomisen rouva housutukun kansliassa Remington-kirjoituskoneen takaa oli jo kerran luvannut hänet housutukun kansliassa kavaljeerikseen,kun poika kasvaisi isoksi.
Ekin aatokset puolestaan lensivät makuuhuoneensa kohonneen tikkipeiton alla odottavan hehkeän Hedy Lamarrin syliin.

MOONLIGHT SERENADE
Glenn Miller


I stand at your gate and the song I sing is of moonlight.
I stand and wait for the touch of your hand in the June light.
The roses are sighing a Moonlight  Serenade.


The stars are aglow and tonight how their light sets me dreaming.
My love do you know that your eyes are like stars brightly beaming?
I bring you and sing Moonlight Serenade..."

 The Grapes of Wrath 1940

Jones family by Stan Drake