tiistai 5. heinäkuuta 2011

JULIET JONESIN SYDÄN.Papinpoika-ja pakanamaasarja.

JULIET JONESIN SYDÄN
--------------------------------
"Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa..."
Eino Grön



Jussi oli rakastunut.
Taas yhden kerran uudelleen.
Pihkaantumisen kohtena ei enää ollut pappilan pihan punatukkainen Eija,joka ei halunnut jatkaa istumista Jussin kanssa pappilan pihan omppupuutarhan laidalla sijatsevalla valkomaalatulla puistonpenkillä.
Tyttö oli alkanut välttelemään papinpoikaa ja aamuisin jopa kouluun lähtiessään Eija puikahti porttikongista skottiruutuisen vekkihameen helman vilkkuessa kadulle salamannopeasti.
Tytön karttamisen syyksi Jussi epäili niitä suuria luokkaerokuiluja,mistä sekatyömies Laineen talonpäätykaksion keittiön pöydän ääressä oltiin keskusteltu,koskei ollut sopivaa,ettei työmiehen tyttären sopinut seurustella kappalaisen pojan kanssa.
Näin oli sen ajan henki.
Eikä se Jussin seurustelu mitään oikeata seurustelua ollut,vaan sellaista kasvavan pojan nupusta aukeavaa seksuaalista uteliaisuutta.Eija oli nätti pisamanaamainen punalettipää,jonka pieniä kovettuneita nänninpäitä papinpoika tiiraili vaaleanpunaisen villatakin alta vieressä istuessaan.
Aina ,kun hän yritti istua olkakosketuksessa ,Eija siirsi istumapaikkaa lähemmäs puistonpenkin reunaa ja lopulta juoksi valkoiset polvisukat vilkkuen Laineiden porstuanovesta sisään.
Jussi oli jo kotoaan oppinut,että luokkarajat olivat kaatuneet ennen pappilan pesueen maailmaan tuloa vuonna 1941,kun köyhän körttiläisen arkuntekijän poika kihlasi varakkaan iisalmelaisen kauppiaan sekä tilanomistajan tyttären.
Rakkauden risuaita kaatui silloin tukevan Kaisa-morsiamen  lankkuaidan ylitse loikkaamisella varakkaan kauppiaan pihalta köyhän ruumisarkkutimpurin tontille..
60-luvulla Kaisa ei enää atakiloisena kiipeillyt aidoilla ,mutta kohtasi kerran hiihtolomalla salaisen lumenalaisen paimenpoika-aidan ali. Kappalaiska oli lasketellut kesämökin maitotalon peltorinnettä järven jäätä kohti alas suksillaan täysi maitokannu kädessään ja suksenkärjet olivat luistaneet lumeen hautautuneen sähköpaimenpoikalangan alle.
Todistuksena onnettomuudesta jäi syvä kranaattikuoppa lumeen sekä jäätynyt maitohanki.
Kappalaiska selvisi pelkällä suuttumisella,mistä pappilan keittiössä muisteltiin useaan otteeseen.

Jussin uudeksi fantasiarakkaudeksi oli siten vaihtunut Juliet Jones,amerikkalainen suomalaisen keskinkertaisen koulupojan haamurakastajatar .
Jussin paras kaveri Eki kutsuikin papinpojan rakkaussuhdetta lakonisesti kuivapanoksi sukupuolikäyttäytymiseksperttinä lauseella:
--Sää oles ku semmone maamuna..kussen päälle astuu,niisse pölläyttää vaan semmosen valkkian pölypilven ilmaan.."

Amerikkalaisuus oli ollut kauppalassa valttia jo 20-luvulta asti  kaikissa elämänmuodoissa taksitolpan ja elokuvateatterien lasivitriinimainosten välillä
Juliet Jones ei ollut mikään hollywoodilainen pinuppi eikä tähtönen,vaan tavallinen uusienglantilainen töissä käyvä virkananinen,jonka sarjakuvapiirtäjä Stan Drake oli hahmotellut tushikynällään.
Nykysanastossa Juliet oli silloinen Jussin eli Johnin virtuaali-idoli.
Jussille Juliet oli niin todellinen,että hänen piti vanhasta Fammun vintiltä löytyneestä vuonna 1902 painetusta Amerikan Atlaksesta etsiä Julietin Devonin kotikaupunkia Mainen ja Connecticutin osavaltioiden väliltä.
Valitettavasti sellaista kaupunkia ei löytynyt karttakirjasta,missä Teksas sekä Uusi Meksiko oltiin juuri liitetty maan suurimmiksi osavaltioiksi ja missä punaisilla katkoviivoilla kaikki inkkarit oltiin aidattu intiaaniterritorioiden sisälle.
Kuuluisa apachepäällikkö Geronimokin oltiin silloin kesytetty maissinviljelijäksi ja häntä näyteltiin Buffalo Billin sirkuksessa ja joskus jopa avoauton ratissa silinteripäisenä kummallisuutena.

Geronimo 1902

Juliet oli kasvoistaan hienopiirteinen brunetti,sellainen Grace Kellyn ja Ava Gardnerin välimuotoinen kaunotar,joka kampasi hiuksensa taakse sievälle nutturalle aivan kuin naapurin pöksytehtaan kanslisti rouva Suominen.
Oikeastaan rouva Suominen oli Julietin suomalaiskopio kasvoiltaan,hiuksiltaan ja  muodikkaalta pukeutumiseltaan,mikä syystalvikeväisin koostui harmaasta jakkupuvusta ja harmaista nahkakorkokengistä.
Rouva Suomisessa oli vielä ripaus kuuluisasta Taina Elgistä.
39 Steps ja Kenneth Moore
Taina oli myös isosiskojen  idoli ja kansainvälistä kuuluisuutta saavuttanut näyttelijätär.
50-luvun lopulla hän muutti New Yorkiin näyttelemään paikallisilla näyttämöillä.
Taina sai vuonna 1957 Golden Globe-palkinnon osastaan Les Girls-filmistä ja vuonna 1959 hänet muistetaan Hitchcockin toisintathrillerifilmistä 39 Steps kuuluisan brttinäyttelijän Kenneth Mooren kanssa.
Taina Elg




Jotenkin Suomisen hienosta rouvasta tuli Jussille naapurin Juliet Jones.
Silti kanslistirouvalla oli salaisuus,mikä tuli esiin vasta 60-luvun lopulla.
Palveltuaan pitkään housutehtaan kanslistina hän jäi lopulta kiinni kassakavalluksesta ,mitä hän oli salaa tehnyt pikkuisin pikanostoin tukun kassakaapista.Housutehtaan omistaja ei kuitenkaan nostanut syytettä,ilmeisesti toisenlaisen skandaalin estämiseksi,koska epäiltiin tirehtöörillä olleen pitkäaikainen suhde komean kanslistin kanssa.
Koko rikosromanssitapauksesta oltaisiin voitu tehdä komisaario Palmun tapainen jännitysfilmi nukkuvasssa lounaissuomalaisessa merenrantakaupungissa.
(Jussi oli tehnyt filmiin jo oman käsikirjoituksensa otsikolla "Rouva Suomalaisen petos",josta myöhemmin erillisessä pakanamaasarjassa)


Rouva Suomisen petos.Juhart 1999-

Rouva Suominen oli naimisissa kauppalan puhelinlaitoksen yhden puhelinteknikon ja amatöörinyrkkeilijän herra Suomisen kanssa.
Herra S. käytti kaunista rouvaansa harjoittelusäkkinä ja lisärahan lähteenä metsästysharrastukseensa ja ajokoiransa astutukseen sekä kapakoiden kabinettien ilmaispistelyihin naisseurassa.
Herra S. näytti aivan oikealta pugilistilta murtunein nenin kuin Amerikassa asuva suomalainen nyrkkeilijäurho Gunnar Bärlund.. ja kehässä murjotuin poskiluin .Myöhemmin Jussikin huushollissa vieraillessaan hakemassa perheen kaunista Ronja-tytärtä ulos 60-luvun puolen välin tienoilla piti kunnioitettavaa etäisyyttä rumasta nyrkkeilijäteknikosta.
Rouva Suominen yleensä istui olohuoneen sohvalla aamutakissaan silmäkulma mustana katsomassa Peyton Placea puolityhjä Monopol-konjakkipullo tiikkisellä teeveepöydällä.
Jotenkin olkkarin henkilöt ja lavasteet muistuttivat papinpoikaa Kunnavaivaisen toimittajaperheen Ylänköjen huushollia..eikä takuulla nämä sattumalta valitut perheet olleet ainoita uinuvan pikkukaupungin perhedraamoissa.
Herra S. tunnettiin kauppalassa tunnettuna rehentelijänä sekä kapakoiden riidanhaastajana.
Syystä juottopaikkojen tambuurimajurit eli portsarit jakoivat hänelle juoksevia porttikieltoja solkenaan.
Hänellä myös oli tapana kurkistella iltaisin naapurin rouvien makuuhuoneiden ikkunoista sisään pukeutuneena armeijan maastopukuun ja balaklaavaan.
Hänen käytöksensä vastasi paljolti Alfred Hitchcockin  omaa Peeping Tom- kurkistelijan mallia,josta muunmuassa Grace Kelly James Stewartin kanssanäyttelijänä Takaikkuna-filmissä joutui kärsimään.
Grace toistamiseen filmauksen aikana joutui torjumaan ohjaajan sinnikkäitä lähentelyjä sekä perverssejä ehdotuksia.
 Rear Window 1954
Takaikkuna-filmissä vaimonsa epäiltynä murhaajana näytteli Raymond Burr,joka myöhemmin suomalaisissa olohuoneissa tunnettiin mustavalkoisena Perry Masonina sekä Ironsidena...lain oikealla puolella.
Crace Kellyn lisäksi Jussin ihannenainen toisessa vuonna 1959 filmatussa Hitchcockin thrillerissä oli Gary Grantin vastanäyttelijätär Eva Marie Saint,joka vaaleassa ja kylmässä kauneudessaan muistutti Marlene Dietrichiä.

 North by Northwest 1959
Filmin konnana näytteli brittiläinen James Mason,jonka Jussi muisti näytelleen Erämaan kettua,Erwin Rommelia yhdessä 50-luvun alun sotakuvassa.
Hitchcockin ehkä kuuluisimmassa vuoden 1962  Linnut-elokuvassa kaunis Tippi Hedren (Melanie Griffithin äiti) sai myös vältellä Hitchcockin lähentelyjä filmikulissien takana.
Kalju ja lihava Alfred kauhun kauppiaana kärsi skopofobiasta eli seksuaalisen halun tyydyttämisestä pelkällä tiirailulla.
Siihen hän tarvitsi vain kameran linssejä..

jatkuu..."Rouva Suomista ja piirrettyjä fantasioita"


Ei kommentteja: