KOHTI ROVANIEMEÄ JA KITTILÄN TIETÄ
---------------------------------------------------
Saksalainen tundraparta
Tiistai 10.9.
Saksalaiset vetäytyivät hiukan.
Me perässä tällä kertaa kärjessä.
N. 10 km:n päässä taas viivytystä.
Jouduimme JsP:n kanssa kranaattikeskitykseen.
Yö ahtaassa talossa ja pitkästä aikaa sauna.
Huolto hankalaa.
Keskiviikko 11.9.
Saksmanni pääsi taas livohkaan.
Patl. pääsi taas taakse.
Muutto uuteen paikkaan lähelle komp:aa,jossa kylvettiin ja vietettiin lepäillen ja kuivatellen.
Muutamia miinoihin menneitä vaikeasti haavoittuneita.
Torstai 12.9.
N. 15 km:n kosteassa aamussa polkemassa kuraisia teitä.
Tie lukemattomissa kohdissa poikki ja miinoituksia.
Porukoita jäi korjaustöihin.
Majoittuminen aukeeseen,mutta illalla marssi jatkui.
Minä jäin yöksi Louen Koskelaan.
11/JR11:n marssireitti Röytästä Sinettään
Perjantai 13.9.
Marssi Jaatilan kylään.
Muutamia miinaan menneitä.
Levoton yö voihkivan potilaan vieressä.
JsP lähti patl:n kanssa aamuyössä pimeässä jatkamaan marssia.
Minä Lallukan (sotamies-sotilaspalvelijan) kanssa jäin nukkumaan.
Lauantai 14.9.
Klo 9 Lallukan kanssa jatkamaan marssia.
Saksalaiset viivyttivät.
Haavoittuneita ahtaassa talossa.
Virkistävä uni trin kanssa veljesvuoteessa.
Aamulla liikkeelle.
Kirje Kaisalle.
-------------------------------------------
Jos mentäisiin aikakoneella viisitoista vuotta edemmäs vuoteen 1959,tuore kappalainen vielä heräili öisin painajaisistaan.Lainaan kirjoituksistani kappaleen IKIPARTIOLAINEN JA KOLKKAPOIKA-tarinasta.
Olimme isän kanssa matkalla Sulkavan partio-opistolle valmistelemaan kansainvälistä partiolaisjamboreeta.
Yövyimme yhdessä savonlinnalaisessa matkustajakodissa ennen bussimatkaa Sulkavalle.
"Pastori oli herännyt jälleen niistä sotapainajaisistaan kello neljä aamulla.Matkustajakodin toisen kerroksen huoneen avoimen ikkunan edessä hän hengitti syvään raikasta aamuilmaa.
Ikkunasta häämötti kauempana Haukiveden vastarannalta sahan lautatapuleita keltaisina rakennuspalikkoina leikkijunaradan varrella.
Pastorin painajaisissa oli jälleen tullut vastaan saksalaisten yllätysvastaisku Muuramon kirkonkylää ennen Rovaniemelle vievällä maantiellä.Tornion Röytästä pyörillä lähtenyt pataljoona polki rospuuttoista ja kranaattikuoppaista maantietä pienessä honkkelissa..Edellispäivänä pataljoona oli inventoinut Torniossa saksalaisten Pikku-Berliinin varastomakasiinit ja juuttuneet paikalleen ryyppäämään ulkolaista konjakkia ja tupruttelemaan pihatantereella selällään Juno-savukkeita.Saksalaiset olivat tahallaan jättäneet varastot taakseen tietäessään suomalaisten persouden viinan päälle.Teosta saksalaiset olivat saaneet vetäytymisrakoa suomalaisiin joukkoihin.Divisioonan komentajan everstiluutnantti Halstin saavuttua paikalle eräs komppanianpäällikkö ja majuri oli ollut ilmoituksessa niin humalassa,että Halsti erotti miehen paikalla.
Sotilaspastori ei ollut Pikku-Berliinin valtauksessa mukana,koska JsP oli majoittunut silloin parisen kilometriä Liedakkalasta pohjoiseen yhteen autiotaloon.Hän oli kyllästynyt sotimiseen,etenkin lisäksi entisten Waffenbrüdereittensä häätämiseen.Hänellähän oli ylioppilaskirjoituksista laudatur ja Helsingin Yliopiston jumaluusopin tiedekunnan kaikki oppikirjatkin oli painettu saksankielisinä gutenbergiläisellä antikvalla.
Teutoonista kulttuuria oli vaikeata pyyhkäistä papin nahasta yhdellä Hansien ja Kurtien takaa-ajolla.
Nyt hän sotapyöränsä päältä luki saksankielisiä kylttejä,missä haistateltiin Finnejä naisten genitaaleilla entisestä aseveljeydestä.
Suomalaisia aseveljiä
Suomalaisten aseveljien kanssa
Komppanian kärjen saapuessa yhteen tienmutkaan ja näkyvyyden ollessa aamusumusta huononlaista ,edessä olevista ojista aloitettiin tuli koneaseilla ja kranaatinheittimillä.
Sotilaspastori oli polkemassa komppanian hännillä ja näki edessä sotilaiden kaatuilevan pyörillään ojiin kuin pyöräkilpailussa kärkimiehen kaaduttua.,jolloin perässäajajat päätyivät niskaan kasaksi.
Parisenkymmentä sotilasta kaatui pyörillään lopulliseen rengasrikkoon.
Vetäydyttyään parisen kilometriä taaksepäin sotilaspastori illalla JsP:n teltassa kirjoitteli kaatumisimoituksia omaisille paketoimalla lompakkoja,morsiamen kuvia,rakkauskirjeitä ja tunnuslevyjä kumilenkeillä yhteen.
Moni kaatuneista oli jo kotiutettavien listalla olevia ennen 1920 syntyneitä "ikämiehiä",mutta suurin osa nuorinta ja parhaassa elämänvireessä olleita poikia.
Useat nuoret kaatuneet olivat vielä stadin kundeja,Kalliossa ja Sörnäisissä syntyneitä entisiä dongarijengiläisiä."
Sot.pastorin sotapyörä partiokäytössä
---------------------------------------------------
Tiistai 10.9.
Saksalaiset vetäytyivät hiukan.
Me perässä tällä kertaa kärjessä.
N. 10 km:n päässä taas viivytystä.
Jouduimme JsP:n kanssa kranaattikeskitykseen.
Yö ahtaassa talossa ja pitkästä aikaa sauna.
Huolto hankalaa.
Keskiviikko 11.9.
Saksmanni pääsi taas livohkaan.
Patl. pääsi taas taakse.
Muutto uuteen paikkaan lähelle komp:aa,jossa kylvettiin ja vietettiin lepäillen ja kuivatellen.
Muutamia miinoihin menneitä vaikeasti haavoittuneita.
Torstai 12.9.
N. 15 km:n kosteassa aamussa polkemassa kuraisia teitä.
Tie lukemattomissa kohdissa poikki ja miinoituksia.
Porukoita jäi korjaustöihin.
Majoittuminen aukeeseen,mutta illalla marssi jatkui.
Minä jäin yöksi Louen Koskelaan.
Perjantai 13.9.
Marssi Jaatilan kylään.
Muutamia miinaan menneitä.
Levoton yö voihkivan potilaan vieressä.
JsP lähti patl:n kanssa aamuyössä pimeässä jatkamaan marssia.
Minä Lallukan (sotamies-sotilaspalvelijan) kanssa jäin nukkumaan.
Lauantai 14.9.
Klo 9 Lallukan kanssa jatkamaan marssia.
Saksalaiset viivyttivät.
Haavoittuneita ahtaassa talossa.
Virkistävä uni trin kanssa veljesvuoteessa.
Aamulla liikkeelle.
Kirje Kaisalle.
-------------------------------------------
Jos mentäisiin aikakoneella viisitoista vuotta edemmäs vuoteen 1959,tuore kappalainen vielä heräili öisin painajaisistaan.Lainaan kirjoituksistani kappaleen IKIPARTIOLAINEN JA KOLKKAPOIKA-tarinasta.
Olimme isän kanssa matkalla Sulkavan partio-opistolle valmistelemaan kansainvälistä partiolaisjamboreeta.
Yövyimme yhdessä savonlinnalaisessa matkustajakodissa ennen bussimatkaa Sulkavalle.
"Pastori oli herännyt jälleen niistä sotapainajaisistaan kello neljä aamulla.Matkustajakodin toisen kerroksen huoneen avoimen ikkunan edessä hän hengitti syvään raikasta aamuilmaa.
Ikkunasta häämötti kauempana Haukiveden vastarannalta sahan lautatapuleita keltaisina rakennuspalikkoina leikkijunaradan varrella.
Pastorin painajaisissa oli jälleen tullut vastaan saksalaisten yllätysvastaisku Muuramon kirkonkylää ennen Rovaniemelle vievällä maantiellä.Tornion Röytästä pyörillä lähtenyt pataljoona polki rospuuttoista ja kranaattikuoppaista maantietä pienessä honkkelissa..Edellispäivänä pataljoona oli inventoinut Torniossa saksalaisten Pikku-Berliinin varastomakasiinit ja juuttuneet paikalleen ryyppäämään ulkolaista konjakkia ja tupruttelemaan pihatantereella selällään Juno-savukkeita.Saksalaiset olivat tahallaan jättäneet varastot taakseen tietäessään suomalaisten persouden viinan päälle.Teosta saksalaiset olivat saaneet vetäytymisrakoa suomalaisiin joukkoihin.Divisioonan komentajan everstiluutnantti Halstin saavuttua paikalle eräs komppanianpäällikkö ja majuri oli ollut ilmoituksessa niin humalassa,että Halsti erotti miehen paikalla.
Sotilaspastori ei ollut Pikku-Berliinin valtauksessa mukana,koska JsP oli majoittunut silloin parisen kilometriä Liedakkalasta pohjoiseen yhteen autiotaloon.Hän oli kyllästynyt sotimiseen,etenkin lisäksi entisten Waffenbrüdereittensä häätämiseen.Hänellähän oli ylioppilaskirjoituksista laudatur ja Helsingin Yliopiston jumaluusopin tiedekunnan kaikki oppikirjatkin oli painettu saksankielisinä gutenbergiläisellä antikvalla.
Teutoonista kulttuuria oli vaikeata pyyhkäistä papin nahasta yhdellä Hansien ja Kurtien takaa-ajolla.
Nyt hän sotapyöränsä päältä luki saksankielisiä kylttejä,missä haistateltiin Finnejä naisten genitaaleilla entisestä aseveljeydestä.
Komppanian kärjen saapuessa yhteen tienmutkaan ja näkyvyyden ollessa aamusumusta huononlaista ,edessä olevista ojista aloitettiin tuli koneaseilla ja kranaatinheittimillä.
Sotilaspastori oli polkemassa komppanian hännillä ja näki edessä sotilaiden kaatuilevan pyörillään ojiin kuin pyöräkilpailussa kärkimiehen kaaduttua.,jolloin perässäajajat päätyivät niskaan kasaksi.
Parisenkymmentä sotilasta kaatui pyörillään lopulliseen rengasrikkoon.
Vetäydyttyään parisen kilometriä taaksepäin sotilaspastori illalla JsP:n teltassa kirjoitteli kaatumisimoituksia omaisille paketoimalla lompakkoja,morsiamen kuvia,rakkauskirjeitä ja tunnuslevyjä kumilenkeillä yhteen.
Moni kaatuneista oli jo kotiutettavien listalla olevia ennen 1920 syntyneitä "ikämiehiä",mutta suurin osa nuorinta ja parhaassa elämänvireessä olleita poikia.
Useat nuoret kaatuneet olivat vielä stadin kundeja,Kalliossa ja Sörnäisissä syntyneitä entisiä dongarijengiläisiä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti