 |
| Mä vartiossa seison ja piirrän nimes lumeen...Juhart 2011. |
DESANTTEJA JA VIIMEINEN PUUKOTUS
----------------------------------------------------
Vartiossa
-------------
Säveltänyt Lassi Utsjoki
Sanoittaja Elli Tuomisto
1942
"Mä vartiossa seison,nyt yössä yksinäin.
On seuranain vain tähti kirkas.Ja usein ajatukset mulla samat näin.
Oi taivaan tähti sama on sun virkas.
Te rauhas olla saatte,mä teitä vartioin,
ei tuhota voi vainolainen meitä.
Ja kentälle jos jäisin mä iäks uinumaan,
niin viime hetkelläkin muistan teitä.
Näin yksin yössä seison ja teitä muistelen.
Ja rukoilen mä suojaa puolestanne.
Te isät,äidit,veljet ja siskot rakkahat,
mä olen täällä teidän turvananne."
 |
| Partiopoikavartio 30-luvulla |
Sodan käyneitä taikka sota-ajan kokeneita oli kourallinen lippukunnanjohtaja-pastorin lisäksi.
Partionjohtaja Kasse Suominen oli 20-luvun loppupuolella syntynyt eikä ilmeisesti ollut edes asevelvollinen talvisodan syttyessä,mutta hänen tarinansa kyllä peittasivat fantasioillaan kaikki rintamamiesten tarinat.
Jorkku Toivonen ja Alijoen Antsa olivat 30-luvulla syntyneitä vanhempia partiolaisia ja liittyivät lippukuntaan ,Antsa jo sen perustamisvuonna 1949 ja Jorkku 50-luvun alussa.
 |
| 1958 ca.Antti Leiriveikkoineen |
 |
| Antti jakamassa tehtäviä kolkkapojille Lippukalliolla |
Ponnahduslaudalta alas kylmään lampiveteen oli viitisen metriä eikä leirillä ketkään muut uskaltaneet hypellä siitä kuin kolkat,joilla ei muutenkaan ollut mitään tajua vedenalaisista vaaroista.
Anttipastori oli kyllä käynyt sukeltamassa ennen prykyn rakentamista varmistukseksi,että lammenpohja oli turvallinen ilman mitään uppotukkeja ja kivelohkareita.
Antsa kyllä kerran näytti sukeltamistaitojansa kelokämpän saunan viereiseltä keittiölaiturilta.
Lammen ranta oli siltä kohti matala ja hiekkapohjainen,mikä oli houkutellut sammakotkin urakalla kutemaan vedenalaisien kasvien varsille..
Lampivesi oli juomakelpoista ja usein janoiset partiolaiset koppasivat kourillaan suihinsa veden mukana muutaman siimahäntäisen sammakonpoikasenkin.
Isäpastori oli vain hekotellut perään.että kevyen kenttäkeittiön rantaravintolan menyyn kuului ruokajuoman kanssa liharuoka-annokset.
Antsa oli juossut saunanhöyryävänä silloin keittiölaiturin päähän näyttämään rannalla seisoville kolkille oikeata taitohyppysukellustaan kehumalla vielä olleensa oikea uimamaisteri.
Poikien katseet seurasivat Antsan ilmassa tekemää 90-asteista linkkua ja miesvartalon syöksymistä pää edellä rantaveteen.
Vedestä nousi Antsan verinen naama,mistä nenäluun valkoinen rusto pilkoitti.
Vettä siinä kohtaa laiturin päässä oli vain kolkkapojan vyötäröön asti.
Sen enempiä urheilusukellussuorituksia laiturilta ei enää koskaan tehty.
Isäpastori paikkasi Antsan nokan ensiaputarpeistaan sideharsolla ja rullalaastarilla.,jota Jussikin myöhemmin tulisi tarvitsemaan.
 |
| 1952 ca.Antti ja Pesosen Pertti kolmantena pyörävaelluksella Riitukselle |
Pertti seurakunnan puutarhurin poikana kuului myös Leiriveikkojen perustajajäseniin. Hän taas leiritulilla ei paljoakaan puhunut.vaan kähätteli naama punaisena Kassen jutuille.
Pertin harvat sanat tulivat ajatuspaussien mukana aidolla Salon murteella eikä edes kolkkapojat katsoneet häntä kovaksi ruudinkeksijäksi.Uuttera ja uskollinen Pera oli partioaatteelle sekä isäpastorille kuin suomalainen työhevonen isännälleen.
 |
| Pertti vasemmalla ja Kasse oikealla opettamassa kolkille solmuoppia kololla 50-luvun lopulla |
Kasse oli ollut nuorempana soukka,mutta iän mukana saanut vyörenkaita uumalleen hyvästä elämästä.
Pyöräilynsäkin hän oli jättänyt vähemmälle käyttäessään kauppalassa asioidessaan vanhaa naistenpyörää ruokakaupan ja kodin välillä.Hänen loputon ruokahalunsa oli kaikille tunnettu...miten tiernapojatkin jouluna lauloivat..."Hoo-oo vaikka sinä olet musta...oolet kaaikille tuhunnehettu..".
Leirinuotion rätistessä ja punoittaessa poikien poskilla Kasse kertoili niitä tositarinoitaan Lapin noidista,kullankaivajista sekä yhdestä kullanhuuhtojan mielenvikaisesta koirasta,joka aina selvitti päätään kelomökin seinää päin juosteessaan.
Samoin hän kehui nähneensä vaelluksillaan saksalaisten itse tuhoamaa sotakalustoa Lapin soilla sekä Norjan rajan tuntumassa vuonojen pohjilla.
Hän kehoitti kolkkia ja partiopoikia olemaan valppaina vartijoina keskuudessamme vaanivista Kremlin ,CIA:n ja brittiläisen MI5:n agenteista
Kasse kehaisi tietävänsä,että aivan partioleirin takana sijaitseva Kiikalan pienkonekenttä oli ollut venäläisten desanttien tiputuspaikkana ja kuulema Neuvostoliitto käyttää sitä yhä agenttiensa maalipaikkana,koska asekätkentäjutun seulominen oli vielä kommunistisella Valpolla kesken.
Desantit olivat ottamassa kiinni kadonneita suomalaisia asekätkentäupseereja lähetettäväksi Siperiaan.
Kassen jutuista säikähtäneinä kolkat päivätouhuistaan leirillä heittivät maihin,kun Kiikalan kentältä nousi kartoituslennolle yksinäinen Piper Cup- tai Lysander-pikkukone.
 |
| Marttiinin lapinleukku |
Puukonkäyttötaidot kuuluivat kolkkien koulutukseen.
Isäpastori oli ostanut Helsingin Partio-Aitasta ainokaiselle pojalleen aidon veriuraisen Marttiinin lapinleukun,mitä Jussi kantoi leirillä ylväänä partiovyön lenkusta.
Puukonkäsittely oli taitoa,mitä suomalainen on aikojen alusta kehitellyt aivan taiteeksi.Puukko oli työkalu ja riistamiehen sekä kalastajan että erämiehen tärkein apuri.
Sirkuksien puukonheittäjän esitykset ovat vain halpaa kansanhuvia ja isäpastorinkin mielestä työkalun väärinkäyttöä. Kauppalan reunakorttelien katupojat puukonheitollaan lankkuaitoihin kuuluivat samaan väärinkäyttäjien kastiin,joka kasvettuaan päätyy isoimpiin puukkotöihin ja linnan kaltereiden taakse.
Puukko kuuluu suomalaismiehen asuun kädenjatkeena,mitä pitää osata käyttää järkevästi eikä viinasumujen kirvoittamana.
Näin isä oli opettanut poikaansa.
Pohjanmaalla häjyillä oli omat isot puukkonsa kolmipuukkoisessa tupessa aikuisten erimielisyyksien selvittämiseksi.
Keskikokoista puukkoa käytettiin naisväen ojentamiseksi ja sarjan pienimmällä taasen kuritettiin lapsia.
Sanotaan,että "pohoojalaanen" kulkee mieluummin puukko seljässä,kuin myöntää olleensa väärässä.
 |
| Kauhavalainen puukko |
Puukko lipsahti kahvaotteestaan ja liipaisi syvän haavan peukaloniveleen.
Nähtyän valkoisen peukalonsa ruston pulppuavan punaista hurmetta papinpoika alkoi kuulla yhä kovenevaa petäjien huminaa ja lopulta hänen silmissään katkaistiin valot pois päältä.Hiljalleen hännen aivoissa kohisi ja elämänliekki tuntui häviävän pienestä tunnelinpäästä ulos,minkä suulla valkolakanaan pukeutunut isosiipinen ihmislintu....hänen makuukamarinsa seinätaulun suojelusenkeli..oli vinkkaamassa papinpoikaa luokseen.
Äidinkin hän kuuli kuiskaavan omalla sanonnallaan:
--Kom bort..sanoi kuolema ruotsalaiselle!!
Jussi heräsi teltassaan iso sideharsotuppo peukalossaan.
Isä oli pakannut pojan repun ja Jorkun volkkari sätkätti teltan edessä lähtövalmiina viemään poikaa Kiikalan tien bussipysäkille..
Näin päättyi Jussin Stalag itsepuukotettuna.
Veitsentarjoajia papinpoika vihaa vielä tänäänkin,etenkin terä edellä.
Puukotuksestaan Jussi oli aloittamassa uutta maalla elämistä..katajaisen kansan saarella äitivääpelin komennuksessa.
 |
| Kaisalotta oikealla Tuulentyttöjen kesäleirin kokkina. Irja Bernoulli vasemmalla.Juhart 2011. |
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti