 |
| Eversti Baden-Powell Mafekingissä |
TUNTEMATON KOLKKAPOIKA
-------------------------------------------
"OLLOS HUOLETON, POIKAS VALVEILL' ON.."
(Vala.Unkarilainen sävelmä)
 |
| Kappalainen ja partionjohtaja |
 |
| Partionjohtaja seurakunnan pullasorsana |
 |
| Tuntematon kolkkapoika .(Kaikki kolme kuvaa Juhart 2011) |
--------------------------------------------------
Jussin isä oli kiihkeä partioliikkeen kannattaja sekä loordi Robert Baden-Powellin ihailija.
Eräänä yhdistävänä tekijänä isäpastorilla ja loordilla oli se,että B-P oli pastorin poika ja Antilla oli yksi oma papinpoika,josta yritettiin puolipakolla tehdä ensiksi kolkkapoikaa ja sitten rivipartiolaista.
Armeijakin heitä kaukaisesti yhdisti,koska isä oli reservin luutnantti ja B-P evp. kenraaliluutnantti.
Sotilaspastorilla oli joukko vapausmitaleita partiopukunsa rinnuksessa Kannaksen taisteluista ja B-P:llä mitalisadon joukossa Victoria- risti sekä brittiarmeijan nuorimman kenraalimajurin täkyt epoleteissa toisen buurisodan (1899-1902) Mafekingin pikkukaupungin puolustuksen sankarina.Pienellä puolustusjoukolla hän oli pystynyt desimoimaan ylivoimaisia buurihyökkääjiä ovelin harhautustoimin.
Kaupungin piiritys kesti 261 päivää.
Mafekingin valtauksen takana kummitteli ikävimpiä toisen buurisodan puolia,missä mm. eversti B-P:n komentamat brittijoukot saivat aikaan aikamoisia verilöylyjä.Brittiläinen lehdistö ei asiasta maininnut sanallakaan,mutta taisteluissa mukana ollut nuori rintamareportteri Winston Churchill olisi voinut muistelmissaan mainita veritöistä.
Koko sodan tappiolista kaatuneista oli lähes 70.000,joka jakaantui melko tasaisesti neljään osaan brittisotilaiden,buurisotilaiden,siviilien seka etnisten zulualkuasukkaiden välillä.Jakoa ollaan myös arvioitu lähes 20.000:een kaatuneeseen per väkiluokka.
Isäpastorilla loordin kanssa oli muitakin yhteisiä ominaisuuksia,kuten uskon pietismi , elämisen askeettisuus,luonnon tutkimus, säiden haisteleminen sekä taivaan tähtien että planeettojen tähyily .
 |
| Lord Robert Baden-Powell of Gilwell |
 |
| Eversti Baden-Powell. Mafekingin sankari esikuntineen 1900 |
Erämaissa elämisestä kummatkin tuhansia kertoja sijasivat säitä kaihtelematta laavun alle kenttävuoteensa rakovalkean tai nuotion ääreen.
Siviilielämässä pastori talvisinkin nukkui ikkuna raollaan pappilan makuuhuoneessa ja loordi oman maaseutuchaletinsa makuukamarin parvekkeella. lumituiskussa.Yhteisistä puolisojensa välisistä vuodekanssakäymisistä kummankaan partiojohtajan tapauksessa ei olla päästy todistamaan niinsanotussa lihallisten halujen muodossa,vaan pelkästään suvun jatkamisessa.
B-P:n kirkkoherraisällä oli ilmeisesti suuri vaikutus Robert-poikaansa..
Isä B-P:llä (s.1796 Stanford Hill Middlesex) oli professuuri ns. Reverend- eli pappisprofessorina Oxfordin yliopistossa,missä hän opetti filosofiaa sekä luonnontieteitä.Lisäksi hän oli erikoistunut geometriaan sekä tähtitieteeseen.
Ennen professoriuraansa hän toimi hän toimi kansliavirkailijana Kentin tuomiokapitulissa (The Holy Order of Kent) v. 1820 sekä Midhurstin kuraattorina,mikä vastannee suomalaista tuomiokapitulin asessoria.
Hän oli jäsenenä kuninkaallisessa tähtitieteellisessä yhdistyksessä (Fellow of the Royal Astronomical Science) ja kuninkaallisessa maantieteellisessä yhdistyksessä (Fellow of the Royal Geographical Society).
Professorikirkkoherra B-P harrastuksinaan soitti urkuja ja maalasi,sekä luonnosteli,jopa kolleegoistaan pilakuvia Oxfordin yliopistossa.
Hänen poikansa Robert peri isänsä piirustustaidot.
Isä-B-P oli myös kirjailija.
Hänen darwinilainen asenteensa luonnontieteiden ja uskonnon yhteen liittymisestä kehitti vuonna 1859 julkaistun kirjan nimeltään Scientific Advances with Christian Religion eli Tieteellisiä linkkejä kristinuskon kanssa.Kirja aiheutti pahennusta ja vastustusta kirkon omien kriitikkojen piirissä,jolloin B-P Seniorin haaveet piispan tittelistä kariutuivat.
B-P Senior oli neljä kertaa naimisissa.Kaksi ensimmäistä vaimoa kuoli ja viimeisestä,amiraali Smythin tyttärestä syntyi myös Robert-poika.Yhteensä Baden-Powellin jälkeläisiä oli 14 kappaletta neljästä avioliitosta.
Viimeinen vaimo Henrietta Grace os. Smyth eli vielä professorin kuoltua 54 vuotta.
B-P-sukujuuret osittain tulevat Saksan maalta,mistä Baden-nimikin vihjaa.
Samoin saksalaista sukujuurta ovat Windsorin nykyinen hallitsijasuku,joka alunperin kuului Hohenzollereiden sukuhaaraan.Vasta II maailmansodan aikana suuren kansallisen saksalaisvihan aikana Isossa-Britanniassa,kuningassuvun piti pakosta englantilaistaa sukunimensä,ja keksivät liittää pienen Windsor-sukuhaaran nimen hallitsijasukunimekseen.
 |
| Professori Powell |
Kesäleirit kyllä tuntuivat papinpojasta helpommilta,vaikka sielläkin armeijan mallisesti partiopomot santsasivat vartioita juoksemaan Riitusjärven ympäri upottavassa suomaastossa Suunto-kompassit ranteessa ja karttalaukut suovettä täynnä etsimässä rasteja,joita oltiin erivärisillä kreppipapereilla merkitty petäjien runkohin..
Talvileirit olivat rankempia kokemuksia.
Kolkkapojasta kasvettuaan oikeaksi partiopojaksi ja muutaman partiotaitomerkin neulomisella partiopusakan hihaan pappilan Jussi vedettiin hiihtolomalla mukaan hiihtovaelluksille,missä porojen sijasta partiopojat vetivät sotilasteltoilla ja kamiinoilla täyteen pakattuja ahkioita kolmisenkymmentä kilometriä umpihangessa Kiikalan Riitusjärven partiokämpälle.
Hiihtovaelluksella yövyttiin paljon paikatuissa vanhoissa sotilasteltoissa ja koettiin pakkastaivaan alla oikeata erämiesten elämää jäätyneillä eväillä ja hampparimakkaran mustiksi käristämisellä telttakamiinan päällä.
Kamina kyllä lämmitti jalkoja,mutta kipinämikon nukahdettua poikien narulla kuivuvat hiihtomonot käristyivät pohjistaan kippuraan.Vastaavanalaisesti vaeltajat heräsivät tukat jäässä teltan alta sisään puhaltavasta puhaltavasta pakkailmaista.
Isäpastori katsoi sitä vain pojankroppien karaistumiseksi..
 |
| LIPUNNOSTO RIITUSJÄRVEN TALVILEIRILLÄ 1963.JUHART 2011 |
Suomalainen partiojärjestö sekä puolustusvoimat perustuivat fyysiseen ja henkiseen masokismiin,mitkä kuulema tekivät pojista puolustuskykyisiä miehiä..Ilman hikeä,verta ja kipua ei kasveta miehiksi ja lisäksi piiskattin uskoa armeijaan sekä sen kirkkoon aitolutterilaisessa ja pietistisessä hengessä.
Itsensä verille hakkaamiseen ketjuilla Ramadanin aikaan ovat vain iranilaiset tottuneet sekä filippiinokatoliset ristiinnaulitut,saadakseen syntinsä ja rikoksensa kertaheitolla anteeksi.
Pappilan Kaisapastorska olisi savolaisena "viäräleukaisena" siihen tokaissut,että "synninannon piälle on heleppo tehä tuoreita syntejä".
Jollain tavoin sekä armeija että partioaate omassa ihanteellisuudessaan kehitti poikien kasvamista miehiksi militaristisessa displiinissä syyllisyyden tunnon,katumuksen sekä rangaistuksen päälle
 |
| B-P:n omaa taidetta. Partiolainen hyppää ennakkoluulojen portin yli. |
 |
| B-P:n omaa taidetta. Pyhä Yrjänä-partiopoika tappamassa lohikäärmettä |
TUNTEMATON KOLKKAPOIKA KESÄLEIRILLÄ
------------------------------------------------------------------
 |
| Pappila oikealla ca. 1957.,Kuvan otsikko "Palo pappilassa".Juhart 2011 |
Jussi oli valmistautunut kesäleirille lähtöön pappilan makuuhuoneessaan.
Satulareppu lojui hetekan vieressä täyteen pakattuna.
Hänen oli lukemassa putkihetekan päällä istuessaan lippukunnan omaa Lippi-partiolaislehteä,joka oli päivätty Uudenvuoden päivälle 1957.
Jussi uskoi lehden valavan häneen uutta uskoa sekä voimaa tulevan keäleirin koetuksille.
Pappilan Rummunlyöjänkadun puoleisen paraatioven edessä jyskytti Pekka Laineen viistonokka-Volvo-linjuri takaosan rahtiovien haukotellessa apposen auki ottamaan sisäänsä sotilastelttapusseja,Ylhäisten tehtaiden vanikkasäkkejä,lapioita,kirveitä sekä muonalaatikoita.Lisäksi katukiveykseltä nousi mahtava partiopoikien satulareppu- ja rinkkavuori odottamassa lastaamista.
Onnikan katollekin nostettiin osa leiritarpeista,joidenka määrästä voisi uskoa bussin lähtevän ainakin Pohjoisnavalle asti tai ainakin Lappiin..
Onnikan katollekin nostettiin osa leiritarpeista,joidenka määrästä voisi uskoa bussin lähtevän ainakin Pohjoisnavalle asti tai ainakin Lappiin..
 |
| Pekka Laineen Volvo-linja-auto. Juhart 2011. |
Lippi-lehti kirjoitti:
"Päämaja tervehtii teitä,partiolaiset!
Partiolaiset eri puolella maatamme!
Olette tällä tavalla kokoontuneet vastaanottamaan uutta partiovuotta.
Tuhannet partiolaiskumppanit omistavat ajatuksensa alkavalle vuodelle,jona voimme jatkaa toimintaamme isänmaallemme iloksi...."
Jussi heitti lehden sängylle aivan henkilökohtaisesti itselleen tarkoitetusta ilosanomasta,minkä isäpastori oli kirjoittanut laajemmin osoitettavaksi kaikille maan partiolaisille.
Isäpastorihan oli tervehdyksen itse kirjoittanut.
Hänellä olisi ollut paljon parempaa tekemistä kesämökillä poissa rivipartiolaisten lipunnostoista,marsseista,aamu-ja iltahartauksista ja vartioiden teltta-alueiden paremmuuskilpailusta .
Samanlaista komennusta hän sai jo kotona äidin äkseerauksessa,missä oma makuuhuone piti siivota,sänky laittaa armeijanmalliseksi tiiliskiveksi,hakea puita hellaan liiteristä ja kuunnella pakosta niitä ikuisia hartauksia,joita vielä jatkettiin piinassa sunnuntaisin isän pitämissä pakkojumalanpalveluksissa kauppalan kivikirkossa.
Mökillä lisäksi äiti piti omaa displiiniään jatkuvissa talkootöissä ja ne kuuliaisesti hoidettuaan,Jussi pääsi omiin touhuihinsa mökkisaaren tontilla...sellaisiin mihin vain pojan vilkas mieli usutti.
Papinpoika otti kirjahyllystään vuoden 1956 Yrjö Karilaksen Pikkujättiläisen sekä saman vuoden sinivalkokantisen Mitä-Missä-Milloin-kirjan avaamalla kummastakin vuoden automallisivut..unohtamalla itsensä kokonaan aivan muuhun maailmaan..automaailmaan...autohullu kun oli.
Kirjat hän työnsi reppunsa pohjalle,ettei isä vain löytäisi niitä,päättämällä lukea niitä teltassa illalla Airamin latuskataskulampun valossa.
Kirjat olivat täysin kerettiläistä ja modernia humpuukia isän mielestä ja aidon partioaatteen oppien vastaisia. Silti Jussi ihmetteli,että Mitä-Missä-Milloin kirjan autokatsaukset olivat toimittaneet Ilmo ja Mauri Kurki-Suonio,jotka taisivat olla läheistä sukua isän läheiselle kaverille Jatkosodasta,silloiselle sotilaspastorille ,siviilipapille ja virsientutkijalle Erkki Kurki-Suoniolle. E.Kurki-Suonio,Ilmari Krohnin poika oli ollut Iisalmen seurakunnassa pappina v.1936-52 ja 16 vuotta isää vanhempana oli ilmeisesti kannustanut häntä lukemaan teologiaa Helsingin yliopistossa v.1936. Kurki-Suoniot (Krohnit) papillisena ja musikaalisena sukuna olisivat olleet Jussille valtteina autokirjoitusten lukemiseen,isän sattuessa yllättämään poikansa jenkkiautojen hienouksien sisäänsä imemisestä Petromaxin valossa. Ilmari Krohin opastuksella isä oli oppinut liturgian laulamisen taitonsa sekä ihailunsa mieskuorojen laulantaan. Naiskuorojen kalkkunamaisesta hoilaamisesta hän ei niinkään paljon välittänyt.
Kurjeksi isä aina kutsui sotilaspappikaveriaan ja hänen herännäissaarnaajakaverinsa Aku Räty usein kävi vierailemassa pappilassa tuohikontti selässä ,kotikutoisessa sarka-asussa ja nahkalapikkaissa,joidenka voidellut pohjat narisivat ilkeästi salin puunatulla korkkimatolla.
Pappilan salin Wirth-flyygelin nuottitelineestä Jussi aina tapasi isänsä soittamasta ja polkemasta lakerikengillään kullattuja pedaaleja mustakantisesta Koraalikirjasta herännäispoljentaisia virsiä.Niistä pedaaleista isä oppi myöhemmin polkemaan ensimmäisen Volkkarinsa rullakaasutinpoljinta.
V. 1943 Erkki Kurki-Suonio oli ollut Koraalikirjatoimikunnan puheenjohtajana.
Jussi oli disleksikkona lukenut virsiopuksen kannesta "Kolarikirja".
Isän työhuoneessa soi puhelin.
Jussi harppoi äkäisenä salin poikki isän pyhäkköön,mikä antoi kuvan jostain kirkollisesta kirjamuseosta nahkaisn , kulunein sekä antikvakirjaimisin kirjanselin.
Osa huoneesta oli omistettu sotamemorabilialle. Siinä sitten kirkko ja armeija elivät sovussa rintarinnankuin Uuden Suomen pilapiirtäjä Karin kokoomuslaisen ja paksun papin kaftaanissa sotilaskypärä päässä.
Poika vastasi puhelimeen,missä kysyttiin kappalaista lapsenkastamiseen.
Jussi vastasi,ettei kappalainen ole kotona,vaan lähtenyt rintamalle...
Puhelimen luurista kuului vain keittiön kellon tikitystä ja....Klik.
Jatkuu seuraavassa numerossa...."Stalag 13"
. .
Tuhannet partiolaiskumppanit omistavat ajatuksensa alkavalle vuodelle,jona voimme jatkaa toimintaamme isänmaallemme iloksi...."
Jussi heitti lehden sängylle aivan henkilökohtaisesti itselleen tarkoitetusta ilosanomasta,minkä isäpastori oli kirjoittanut laajemmin osoitettavaksi kaikille maan partiolaisille.
Isäpastorihan oli tervehdyksen itse kirjoittanut.
Hänellä olisi ollut paljon parempaa tekemistä kesämökillä poissa rivipartiolaisten lipunnostoista,marsseista,aamu-ja iltahartauksista ja vartioiden teltta-alueiden paremmuuskilpailusta .
Samanlaista komennusta hän sai jo kotona äidin äkseerauksessa,missä oma makuuhuone piti siivota,sänky laittaa armeijanmalliseksi tiiliskiveksi,hakea puita hellaan liiteristä ja kuunnella pakosta niitä ikuisia hartauksia,joita vielä jatkettiin piinassa sunnuntaisin isän pitämissä pakkojumalanpalveluksissa kauppalan kivikirkossa.
Mökillä lisäksi äiti piti omaa displiiniään jatkuvissa talkootöissä ja ne kuuliaisesti hoidettuaan,Jussi pääsi omiin touhuihinsa mökkisaaren tontilla...sellaisiin mihin vain pojan vilkas mieli usutti.
 |
| 1956 Mitä-Missä-Milloin |
 |
| Pikkujättiläinen |
Kirjat hän työnsi reppunsa pohjalle,ettei isä vain löytäisi niitä,päättämällä lukea niitä teltassa illalla Airamin latuskataskulampun valossa.
Kirjat olivat täysin kerettiläistä ja modernia humpuukia isän mielestä ja aidon partioaatteen oppien vastaisia. Silti Jussi ihmetteli,että Mitä-Missä-Milloin kirjan autokatsaukset olivat toimittaneet Ilmo ja Mauri Kurki-Suonio,jotka taisivat olla läheistä sukua isän läheiselle kaverille Jatkosodasta,silloiselle sotilaspastorille ,siviilipapille ja virsientutkijalle Erkki Kurki-Suoniolle. E.Kurki-Suonio,Ilmari Krohnin poika oli ollut Iisalmen seurakunnassa pappina v.1936-52 ja 16 vuotta isää vanhempana oli ilmeisesti kannustanut häntä lukemaan teologiaa Helsingin yliopistossa v.1936. Kurki-Suoniot (Krohnit) papillisena ja musikaalisena sukuna olisivat olleet Jussille valtteina autokirjoitusten lukemiseen,isän sattuessa yllättämään poikansa jenkkiautojen hienouksien sisäänsä imemisestä Petromaxin valossa. Ilmari Krohin opastuksella isä oli oppinut liturgian laulamisen taitonsa sekä ihailunsa mieskuorojen laulantaan. Naiskuorojen kalkkunamaisesta hoilaamisesta hän ei niinkään paljon välittänyt.
 |
| Aku Räty.Juhart |
Pappilan salin Wirth-flyygelin nuottitelineestä Jussi aina tapasi isänsä soittamasta ja polkemasta lakerikengillään kullattuja pedaaleja mustakantisesta Koraalikirjasta herännäispoljentaisia virsiä.Niistä pedaaleista isä oppi myöhemmin polkemaan ensimmäisen Volkkarinsa rullakaasutinpoljinta.
 |
| 1941.08.15 Saarnaaja Aku Räty ja asessori Kurki-Suonio jututtamassa sotilaita jossain Kannaksella |
V. 1943 Erkki Kurki-Suonio oli ollut Koraalikirjatoimikunnan puheenjohtajana.
Jussi oli disleksikkona lukenut virsiopuksen kannesta "Kolarikirja".
Isän työhuoneessa soi puhelin.
Jussi harppoi äkäisenä salin poikki isän pyhäkköön,mikä antoi kuvan jostain kirkollisesta kirjamuseosta nahkaisn , kulunein sekä antikvakirjaimisin kirjanselin.
Osa huoneesta oli omistettu sotamemorabilialle. Siinä sitten kirkko ja armeija elivät sovussa rintarinnankuin Uuden Suomen pilapiirtäjä Karin kokoomuslaisen ja paksun papin kaftaanissa sotilaskypärä päässä.
 |
| Karin kokoomuslainen pappikarikatyyri |
Poika vastasi puhelimeen,missä kysyttiin kappalaista lapsenkastamiseen.
Jussi vastasi,ettei kappalainen ole kotona,vaan lähtenyt rintamalle...
Puhelimen luurista kuului vain keittiön kellon tikitystä ja....Klik.
Jatkuu seuraavassa numerossa...."Stalag 13"
. .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti