JUANIT JA JUANITAT
---------------------------------
Juanin kärttyisyys ulkolaisia kohtaan on maan kolonialisen historian mukana tuomaa ksenofobiaa eli vieraan pelkoa.
Konkistadoorien nelisatavuotinen ie jätti suuren avohaavan Juanin kannikoihin.jenkkien karkoittaessa espanjalaiset donit ja donjat vuosien 1899-1901 espanjalaisamerikkalaisen sodan päätteeksi .Amerikkalaiset katsoivat Juaneja alaspäin heitä pienempinä ja ruskeina serkkuinaan,jotka yksin eivät pärjäisi hoitamaan oman maansa asioita.
Amerikkalaista Hollywoodin,Burma Shaven ja Coca-Colan aikaa kestikin 40 vuotta,joka päättyi päivää jälkeen Pearl Harborin hyökkäystä joulukuun 7. päivänä Lingayanin lahdella tapahtuneen Japanin keisarillisen armeijan maihinnousuulla Filippiinien Luzonin saarelle.
Filippiinot muistelevatkin pitkää kolonialistista historiaansa sanonnalla:
"400 years conquistadores' boots
40 Years Hollywood
4 years Japanese samurai."
V.1942 japanilaiset marssittivat antautuneet amerikkalaisjoukot Bataanin niemimaalta sadan kilometrin päähän McDonnellin vankileirille Pampangan provinssissa ns. kuuluisalla Kuolemanmarssilla,missä tuhansia amerikkalaisia ja filippiinoja kuoli nääntymykseen ja japanilaisten kiväärinperiin.
McDonnell oli siirtoleiri,josta amerikkalaiset internoitiin Nueva Viscayan provinssissa sijaitsevalla Cabanatuanin leirille,josta henkiinjääneitä pelastui v.1944 amerikkalaisten Scout Rangerien operaatiossa vain satakunta.
Nipponin armeijaa kumartamattomat ylpeät filippiinot menettivät päänsä samuraimiekasta.
Moni Juan silti mukavuussyistä vaihtoi japanilaiseen leiriin,josta ehkä kuuluisin olit tiedustelu-upseeri ja luutnantti Ferdinand Marcos,joka teki pimeätä kauppaa japanilaisten sekä amerikkalaisten kanssa.
Marcos itsekoristeltuna sissisankarina eteni sodan jälkeen kongressiin ja sitä tietä vuonna 1965 maan presidentiksi.Hänen sota-aikaista Maharlika-sisijärjestöänsä (Ang Maharlika--jalot) amerikkalaiset sotilaslähteet eivät dokumenteistaan ole koskaan löytäneet ja uskotaan hänen pienen ja tuntemattoman sissiporukkansa liittyneen isompaan vastarintaliikkeeseen.Kaikki amerikkalaiset kunniamerkit Marcos oli teetättänyt itse rintansa koristeeksi.
Marcosin amerikkalainen 21. tiedustelukomppania oli hajonnut Bataanin taisteluiden aikana tai hävinnyt miehistöluettelosta.Marcosin oma tarina urhoollisuudestaan yksin taistellessaan paljain käsin japanilaisia tankkeja vastaan on satua,koskei yksikään komppanianpäällikkö taikka pataljoonankomentaja sallisi yhtä hurjapäistä luutnanttia sooloilemaan hyökkäävää keisarillista armeijaa vastaan.
Marcosin sotasankarin legendaarinen imago on yhtä suurta puppua kuin loytämänsä kenraali Yamashitan kulta-aarre kultaisine Buddha-patsaineen,ainakin osaltaan.
Manilassa päästyään japanilaisesta ns. sotavankeudesta Marcos raahautui sairaana japanilaisluutnantin univormussaan amerikkalaiseen sotasairaalaan.Hänet pidätettiin petturina ja vieraan vallan agenttina ja tuomittiin ammuttavaksi kenttäoikeudessa.
Eräs hänen serkkunsa Filippiinien armeijasta pelasti hänet alibina väärällä valalla teloitusryhmän kiväärinpiippujen edestä.
Sodan jälkeen Juan ei tarvinnut enää uusia alistajiaan,G.I.Joe-joukkojen jo alistettua Manilan vapautetut naisjoukot alleen.
Manila Harborin laitureilla lähteviä amerikkalaisjoukkoja oli hyvästelemässä suuri joukko filipinanaisia,jotka olivat päätyneet pika-avioliittoon jenkkisotilaiden kanssa kultaisen tulevaisuuden toivossa.
Nämä ns. Pompom-tytöt olivat katolisen padren edessä vannoneet avioliittovalanaan "Till Pier Us part eli kunnes laituri meidät erottaa".
Amerikkalaisten joukkojen jälkeensä jättämät FilAm-lapset vaalensivat uutta sodanjälkeistä sukupolvea pikkujuanien-ja juanitojen kasvoilla.
V.1946 Juan sai täyden itsenäisyyden alistuessaan omien isäntiensä orjaksi.
500:n vuoden kolonialismi oli jättänyt syvän juopansa yhteiskuntaan.
Espanjalainen tai oikeastaan meksikolainen kirkko,koska kaljuunat olivat seilanneet Acapulcon ja Manilan välistä RoRo-reittiä jo vuosisatoja,jäi valvomaan kansan siveyttä ja uskoa joka syrjäkylänkin keskustorin kirkkoon,vaikutti jokaisen pinoyn elämänmenoon.
Kaljuunathan olivat tuoneet jo 1500-luvulta lähtien Acapulcosta katolisen kirkon padreja,kardinaaleja ja "obispoja" eli piispoja käännyttämään pakanaindioita kuningas Filipin uskoon.
Jokaisessa kaupunkikorttelissa on ainakin yhdelle pyhimykselle rakennettu kirkko,puhumattakaan kouluista ja yliopistoista,jotka ollaan nimetty jonkun mariateresan taikka santotomasin mukaan.
Filippiino on niin uskollinen kirkolleen.ettei voi ohittaa temppeliänsä ilman ristinmerkin tekoa.
Espanjalainen pieni yhteisö Manilan suljetussa ja muurilla ympäröivässä Intramuros-kaupungissa eli vuosisatoja insestissään,jokaisen Juanin näyttäessä pikku-Filipiltä ja Juanitan pikku-Isabellalta..
Kiinalaiset eli pinoyden suussa intsekit elivät omassa Chinatownissaan Binondon kaupunginosassa ja manilenjot ympäröivissä Shantytowneissa.
Näin Juan sai uskonsa ja kasvonsa.
Silti amerikkalaisuus tuli jäädäkseen syrjäyttämällä virkaespanjankielen valtion laitoksista ja virastoista
Nykyinen lehdistö ,televisokanavat ja radio ovat englanninkielisiä,vaikkakin rinnalla rehottaa tagaloginkielinen media pinoytabloidineen sekä radio-ja TV-ohjelmineen.
MacDot,kentuckyläisen everstin kananpojat,Kenny Rogersin pariloidut kanat,Burgerkingin hampurilaiset,Shakeyn pizzat ja Starbucksin sekä Seattlen kahvit ravitsevat juaneita ja juanitoja paikallisin riisiannoksin ja halohalopirtelöin.
Kaikki ns. Stateside eli Amerikasta maahntuotu on haluttua,jopa korruptio,jonka Juan kehui vielä parantaneensa kansalliseksi sivuelinkeinomuodoksi.
Kauneutta Juan arvostaa etenkin naisissa,kukissa sekä auringonlaskussa Manilan Roxas-rantabulevardin puistonpenkillä.
Pariisissa jo 1900-luvun vaihteessa opiskelleet pinoytaidemaalarit Luna,Amorsolo ja Laurena oppivat kuvaamaan impressionestisesti Filippiinien ja filipiinittärien kauneutta.
Musiikki Juanilla on verissä ja hän voi ryhtyä laulamaan sentimentaalisia kundimaneja eli rakkauslauluja milloin tahansa tytölleen,tai vetää sinatrat karaokebaarissa.
Hän voi nousta konkurssimontustaan laulamaan,juomaan ja tanssimaan viikoksi kiitokseksi uudesta onnestaan,heittämällä omat,lainatut taikka varastetut pesonsa yhteen barriofiestaan.
Tyhjin taskuin ja morkkiksessa hän seuraavana aamuna polvistuu korttelikirkkonsa suojeluspyhimyksensä jalkojen juureen kiittämään onnestaan ja rukoilemaan uutta onnea.
Juan puurtaa koko pienen elämänsä kouluttaakseen lapsistaan insinöörejä,lääkäreitä,tuomareita ja sairaanhoitajia,jotka voisivat päästä töihin OFW:ina eli Overseas Foreign Workerseinä Amerikkaan,Saudiin tai Isoon Britanniaan.
Lapset ovat Juanin eläkekassana,koska paikalliset eläkejärjestöt GSIS (Government Social Security and Insurance System) ja SSS (Social Security System) ovat sijoittaneet huonolla onnella kaikki eläkevarangit pimeisiin kohteisiin..
Juanin luonnetta ollaan verrattu carabaoon eli vesipuhveliin-
Tämä on hidas ja sitkeä puurtaja,jonka sietokykyä voidaan venyttää viimeiseen pänniin.
Kun suututat sen tulee joko haavoja taikka vainajia.
Entinen presidentti Erap vertasi itseään vesipuhveliin ja senaattoriaikansa nukuttuaan senaatin Session Hallissa hän sai läpi ainoan lakiehdoituksensa,vesipuhvelin suojelulain.
Vastoinkäymisensä Juan ottaa vastaan huumorillaan ,pitäessään niitä välttämättöminä pahoina elon tiellä kuin carabaon lantakasat eli väistämällä ne..
Hän mieluummin haistelee ilmaa taifuunin jälkeisessä tyynessä istuessaan palmupuun alla hieromassa talismaaniaan tai jäniksen käpäläänsä.
Näin hänen elämänsä jatkuu uuden onnen toivossa.
Juan on aika suurpiirteinen käsityksissään.
Jos vieras kysyy matkan pituutta jonnekin,hän vastaa,että sinne on yhden kingsizefiltteritupakan pituinen matka..
Hänen ajantajunsa kulkee päivissä,viikoissa ja kuukausissa eikä tunneissa,minuuteissa eikä sekunneissa.
Jos teet treffit Juanin kanssa sovittuun aikaan kello 2 iltapäivällä,hän tulee yleensä 2 tuntia myöhässä.
Jos kerrot tämän olevan myöhässä.hän olkaansa kohauttelemalla vastaa,että on vielä pari tuntia iltapäivää jäljellä.
Kellot Juanille ovat turhuuskapineita.
Rolexit,Cartierit ja Guccit eivät kerro hänelle aikaa,vaan statusta ja hän voi vielä tarkistaa ajan naapurin kellosta.
Maalais-Juan voi istua riisivainioltaan tultuaan nipamökkinsä lattialla katsomassa teeveestä Manilan kullattuja katuja ja ihmeitä.
Hän elää vaatimattomasti.mutta itsenäisesti riisitilkullaan,carabaollaan,kahdella possullaan sekä kymmenellä munivallaan.
Hetken insipiraatiosta hän voi myydä omaisuutensa ja astua Philtrancon Manilan bussiin perheineen.
Sitten hän päätyy asumaan Manilassa South Super Highwayn ylikulkusillan alle ja hyytyy onnettomana Frigidairen pakastinpahvilaatikkoonsa kerjäämään pesoja perheensä elättämiseksi .
Juan on ylpeä ihonväristään sekä juuristaan.
--"I am proud to be a Filipino!"
Hän voi huudahtaa tai mainostaa teepaidassaan.
Silti hän voi olla epävarma identiteetistään.
Historia on antanut hänelle epävarmuuden moni-identtisyydestään.
Useimmassa tapauksessa hän on tuplarotuinen,joskus jopa monirotuinen juuriltaan.
Filippiinoista voit löytää moon-uskoisia,buddhalaisia,katolisia sekä muslimeja.
He voivat olla vuoristoheimojen ifugaoita, kivikautisia kikkaratukkaisia negritoja tai davaolaisia espanjalaisia.
Siitä huolimatta he osaavat koodata toisiaan ,toistensa tapoja ja kieliä jo lapsuudesta asti.
Kuitenkin he voivat kärsiä siitä,etteivät saa itseään ymmärretyiksi.
Hän tajuaa,ettei ole espanjalainen eikä amerikkalainen.
Mutta miksi?
jatkuu.."Juanin identiteettikriisi"
---------------------------------
 |
| 1899 Filipina bride with 2 US Soldiers.Juhart 2011 |
 |
| 1940 Amerikkaa Manilan Sta Cruzissa |
 |
| 1942 April 24 Bataan Surrenders |
Konkistadoorien nelisatavuotinen ie jätti suuren avohaavan Juanin kannikoihin.jenkkien karkoittaessa espanjalaiset donit ja donjat vuosien 1899-1901 espanjalaisamerikkalaisen sodan päätteeksi .Amerikkalaiset katsoivat Juaneja alaspäin heitä pienempinä ja ruskeina serkkuinaan,jotka yksin eivät pärjäisi hoitamaan oman maansa asioita.
Amerikkalaista Hollywoodin,Burma Shaven ja Coca-Colan aikaa kestikin 40 vuotta,joka päättyi päivää jälkeen Pearl Harborin hyökkäystä joulukuun 7. päivänä Lingayanin lahdella tapahtuneen Japanin keisarillisen armeijan maihinnousuulla Filippiinien Luzonin saarelle.
Filippiinot muistelevatkin pitkää kolonialistista historiaansa sanonnalla:
"400 years conquistadores' boots
40 Years Hollywood
4 years Japanese samurai."
V.1942 japanilaiset marssittivat antautuneet amerikkalaisjoukot Bataanin niemimaalta sadan kilometrin päähän McDonnellin vankileirille Pampangan provinssissa ns. kuuluisalla Kuolemanmarssilla,missä tuhansia amerikkalaisia ja filippiinoja kuoli nääntymykseen ja japanilaisten kiväärinperiin.
McDonnell oli siirtoleiri,josta amerikkalaiset internoitiin Nueva Viscayan provinssissa sijaitsevalla Cabanatuanin leirille,josta henkiinjääneitä pelastui v.1944 amerikkalaisten Scout Rangerien operaatiossa vain satakunta.
Nipponin armeijaa kumartamattomat ylpeät filippiinot menettivät päänsä samuraimiekasta.
 |
| Marcos ja kenraali McArthur samassa maalauksessa Malacananin presidentinlinnassa. Kummatkaan eivät ole tavanneet koskaan toisiaan. |
Marcos itsekoristeltuna sissisankarina eteni sodan jälkeen kongressiin ja sitä tietä vuonna 1965 maan presidentiksi.Hänen sota-aikaista Maharlika-sisijärjestöänsä (Ang Maharlika--jalot) amerikkalaiset sotilaslähteet eivät dokumenteistaan ole koskaan löytäneet ja uskotaan hänen pienen ja tuntemattoman sissiporukkansa liittyneen isompaan vastarintaliikkeeseen.Kaikki amerikkalaiset kunniamerkit Marcos oli teetättänyt itse rintansa koristeeksi.
 |
| Todelliset filippiinosotaveteraanit Nueva Vizcayan rykmentistä. Juhart 2003 |
Marcosin sotasankarin legendaarinen imago on yhtä suurta puppua kuin loytämänsä kenraali Yamashitan kulta-aarre kultaisine Buddha-patsaineen,ainakin osaltaan.
Manilassa päästyään japanilaisesta ns. sotavankeudesta Marcos raahautui sairaana japanilaisluutnantin univormussaan amerikkalaiseen sotasairaalaan.Hänet pidätettiin petturina ja vieraan vallan agenttina ja tuomittiin ammuttavaksi kenttäoikeudessa.
Eräs hänen serkkunsa Filippiinien armeijasta pelasti hänet alibina väärällä valalla teloitusryhmän kiväärinpiippujen edestä.
Sodan jälkeen Juan ei tarvinnut enää uusia alistajiaan,G.I.Joe-joukkojen jo alistettua Manilan vapautetut naisjoukot alleen.
Manila Harborin laitureilla lähteviä amerikkalaisjoukkoja oli hyvästelemässä suuri joukko filipinanaisia,jotka olivat päätyneet pika-avioliittoon jenkkisotilaiden kanssa kultaisen tulevaisuuden toivossa.
Nämä ns. Pompom-tytöt olivat katolisen padren edessä vannoneet avioliittovalanaan "Till Pier Us part eli kunnes laituri meidät erottaa".
 |
| 1945.Pompom girls with US Marines. |
V.1946 Juan sai täyden itsenäisyyden alistuessaan omien isäntiensä orjaksi.
500:n vuoden kolonialismi oli jättänyt syvän juopansa yhteiskuntaan.
Espanjalainen tai oikeastaan meksikolainen kirkko,koska kaljuunat olivat seilanneet Acapulcon ja Manilan välistä RoRo-reittiä jo vuosisatoja,jäi valvomaan kansan siveyttä ja uskoa joka syrjäkylänkin keskustorin kirkkoon,vaikutti jokaisen pinoyn elämänmenoon.
Kaljuunathan olivat tuoneet jo 1500-luvulta lähtien Acapulcosta katolisen kirkon padreja,kardinaaleja ja "obispoja" eli piispoja käännyttämään pakanaindioita kuningas Filipin uskoon.
Jokaisessa kaupunkikorttelissa on ainakin yhdelle pyhimykselle rakennettu kirkko,puhumattakaan kouluista ja yliopistoista,jotka ollaan nimetty jonkun mariateresan taikka santotomasin mukaan.
Filippiino on niin uskollinen kirkolleen.ettei voi ohittaa temppeliänsä ilman ristinmerkin tekoa.
 |
| Alms for the Poor.Kerjäläisnainen kirkon edessä.Juhart 2003. |
Kiinalaiset eli pinoyden suussa intsekit elivät omassa Chinatownissaan Binondon kaupunginosassa ja manilenjot ympäröivissä Shantytowneissa.
Näin Juan sai uskonsa ja kasvonsa.
Silti amerikkalaisuus tuli jäädäkseen syrjäyttämällä virkaespanjankielen valtion laitoksista ja virastoista
Nykyinen lehdistö ,televisokanavat ja radio ovat englanninkielisiä,vaikkakin rinnalla rehottaa tagaloginkielinen media pinoytabloidineen sekä radio-ja TV-ohjelmineen.
MacDot,kentuckyläisen everstin kananpojat,Kenny Rogersin pariloidut kanat,Burgerkingin hampurilaiset,Shakeyn pizzat ja Starbucksin sekä Seattlen kahvit ravitsevat juaneita ja juanitoja paikallisin riisiannoksin ja halohalopirtelöin.
 |
| 1956 Jones Bridge Manila.Juhart 2011 |
Kauneutta Juan arvostaa etenkin naisissa,kukissa sekä auringonlaskussa Manilan Roxas-rantabulevardin puistonpenkillä.
Pariisissa jo 1900-luvun vaihteessa opiskelleet pinoytaidemaalarit Luna,Amorsolo ja Laurena oppivat kuvaamaan impressionestisesti Filippiinien ja filipiinittärien kauneutta.
Musiikki Juanilla on verissä ja hän voi ryhtyä laulamaan sentimentaalisia kundimaneja eli rakkauslauluja milloin tahansa tytölleen,tai vetää sinatrat karaokebaarissa.
 |
| Fernando Amorsolo Smiling Plain Maiden |
Tyhjin taskuin ja morkkiksessa hän seuraavana aamuna polvistuu korttelikirkkonsa suojeluspyhimyksensä jalkojen juureen kiittämään onnestaan ja rukoilemaan uutta onnea.
Juan puurtaa koko pienen elämänsä kouluttaakseen lapsistaan insinöörejä,lääkäreitä,tuomareita ja sairaanhoitajia,jotka voisivat päästä töihin OFW:ina eli Overseas Foreign Workerseinä Amerikkaan,Saudiin tai Isoon Britanniaan.
Lapset ovat Juanin eläkekassana,koska paikalliset eläkejärjestöt GSIS (Government Social Security and Insurance System) ja SSS (Social Security System) ovat sijoittaneet huonolla onnella kaikki eläkevarangit pimeisiin kohteisiin..
 |
| Carabao-vankkurit |
Tämä on hidas ja sitkeä puurtaja,jonka sietokykyä voidaan venyttää viimeiseen pänniin.
Kun suututat sen tulee joko haavoja taikka vainajia.
Entinen presidentti Erap vertasi itseään vesipuhveliin ja senaattoriaikansa nukuttuaan senaatin Session Hallissa hän sai läpi ainoan lakiehdoituksensa,vesipuhvelin suojelulain.
 |
| Carabao wash.Juhart 2001. |
Hän mieluummin haistelee ilmaa taifuunin jälkeisessä tyynessä istuessaan palmupuun alla hieromassa talismaaniaan tai jäniksen käpäläänsä.
Näin hänen elämänsä jatkuu uuden onnen toivossa.
Juan on aika suurpiirteinen käsityksissään.
Jos vieras kysyy matkan pituutta jonnekin,hän vastaa,että sinne on yhden kingsizefiltteritupakan pituinen matka..
Hänen ajantajunsa kulkee päivissä,viikoissa ja kuukausissa eikä tunneissa,minuuteissa eikä sekunneissa.
Jos teet treffit Juanin kanssa sovittuun aikaan kello 2 iltapäivällä,hän tulee yleensä 2 tuntia myöhässä.
Jos kerrot tämän olevan myöhässä.hän olkaansa kohauttelemalla vastaa,että on vielä pari tuntia iltapäivää jäljellä.
Kellot Juanille ovat turhuuskapineita.
Rolexit,Cartierit ja Guccit eivät kerro hänelle aikaa,vaan statusta ja hän voi vielä tarkistaa ajan naapurin kellosta.
 |
| Home from Rice Field Juhart 2004 |
Hän elää vaatimattomasti.mutta itsenäisesti riisitilkullaan,carabaollaan,kahdella possullaan sekä kymmenellä munivallaan.
Hetken insipiraatiosta hän voi myydä omaisuutensa ja astua Philtrancon Manilan bussiin perheineen.
Sitten hän päätyy asumaan Manilassa South Super Highwayn ylikulkusillan alle ja hyytyy onnettomana Frigidairen pakastinpahvilaatikkoonsa kerjäämään pesoja perheensä elättämiseksi .
Juan on ylpeä ihonväristään sekä juuristaan.
--"I am proud to be a Filipino!"
Hän voi huudahtaa tai mainostaa teepaidassaan.
Silti hän voi olla epävarma identiteetistään.
Historia on antanut hänelle epävarmuuden moni-identtisyydestään.
Useimmassa tapauksessa hän on tuplarotuinen,joskus jopa monirotuinen juuriltaan.
Filippiinoista voit löytää moon-uskoisia,buddhalaisia,katolisia sekä muslimeja.
He voivat olla vuoristoheimojen ifugaoita, kivikautisia kikkaratukkaisia negritoja tai davaolaisia espanjalaisia.
Siitä huolimatta he osaavat koodata toisiaan ,toistensa tapoja ja kieliä jo lapsuudesta asti.
Kuitenkin he voivat kärsiä siitä,etteivät saa itseään ymmärretyiksi.
Hän tajuaa,ettei ole espanjalainen eikä amerikkalainen.
Mutta miksi?
 |
| Igorot Tribesman.Juhart 2001. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti