JUAN DELA CRUZ--PERUSPINOY. Juanin identiteettikriisi. Filippiiniläiskirjeet.Papinpoika ja pakanamaasarja.

Calesa Drivers' Siesta
Juhart 2004

JUANIN IDENTITEETTIKRIISI
---------------------------------------

Juan puhuu hyvää,vaikkakin aksentillista englantia.
Espanjalaisessa kulttuurissa oli tapana pitää kolmea nimeä; kastenimeä sekä isän ja äidin sukunimeä.
Vaimonikin ristimänimen ja nykyisen sukunimen välissä on C-kirjain, mikä vastaa dela Cruz-nimeä isän ja äidin puolelta F eli Fransisco eli tyttönimeä.Siitä huolimatta filippiinot mieluiten käyttävät amerikkalaisia lempinimiä kutsumaniminään.
Vaimoni omistaa kaksi kastetodistusta,yhden espanjankielisen ja toisen ja virallisen englanninkielisen.
Ensimmäisessä hänet oltiin kastettu Geraldina Rositaksi ja toisessa Geraldine Rosemaryksi.
Amerikkalaisesti häntä ollaan aina kutsuttu Gerryksi.
Filippiinojuanit voivat olla Tomeja,Dickejä sekä Harryjä Tomasin,Ricardon sekä Hilarion sijasta.
Amerikkalaisuus paistaa muallakin.
Lelut,aseet,urheilu ja politiikka matkivat amerikkalaisuutta.
On vain pelkkää pintaa,että Juan haluaa sisässään apinoida jenkkejä,joita hän sydämessään vihaa.
Juanin idolit tulevat länkkäreistä,kuukävelijöistä,koripalloilijoista,filmitähdistä sekä muista julkkiksista.
70-luvulla Juan protestoidessaan Vietnamin sotaa vastaan Yhdysvaltojen suurähetystön edessä Roxas Boulevardilla tuli seuraavana päivänä jonottamaan samalle portille Yhdysvaltojen viisumia ja Green Cardia.

1965 Taft Avenue

Parisen vuotta sitten hän protestoi Manilassa Mendiolan sillalla KMU:n (Kilusan Mayo Uno eli First of May Movement) ja Anak Bayanin ( Child of Nation) punalippujen alla kongressin hyväksymää VAT-lakia (Value Added Tax eli arvonlisävero) vastaan,mikä saisi Juanin putoamaan yhä syvempään velkakuoppaan.
Hän on myös kirjoittanut veljelleen Seattleen ja serkulleen Vancouveriin sponsoroimaan viisumiaan Yhdysvaltoihin sekä Kanadaan,kumpi vain ensimmäiseksi tärppäisi.
Silloinen ekonomistipresidentti Gloria Macapagal-Arroyo oli ajanut maan mahtavaan velkamonttuun ja ryhtynyt pommittamaan kongressia uusilla veroesityksillä  Juanin köyhdyttämiseksi,saadakseen IMF:n tunnustusta aloitekyvylleen ja lisävippiä korruption ylläpitämiseksi.

Ate Glo eli Gloria-sisko,
Filippiinien
 14. presidentti. Juhart 2011

Ate Glo eli Gloria-sisko,miksi kansa naispresidenttiään kutsui, suuttui silmittömästi opposition kritiikistä ja väitti,että oli saanut valtion velkaperinnön edeltäjiltään Erapilta ,Fidel Ramosilta sekä ensimmäiseltä naispresidentti- Cory Aquinolta.
Näin hänen edeltäjänsäkin väittivät presidenttikausinaan.

Juanin ihailu jenkkien voimaa ja rikkauksia kohtaan energiassa kuten kulttuurissakin saa koomisia muotoja.
Juan halusi olla 50-luvulla korkealantioinen ja suavetukkainen tumma jenkkikopio.
Tänään hän kulkee amerikkalainen collegepusero niskassaan,New York Yankees-baseballlippis päässään ja AirNiket jaloissaan ruskeana amerikkalaisena paragonkopiona.
Juanin kultturinjano Newsweekistä Playboyhin mainoksineen antaa hänelle sisäistä virikettä Statesidesta eli Jenkkilästä maahan tuodusta kulutusinnosta.
Kaikki kodinkoneet,autot,pesuaineet,Hallmarkin tervehdyskortit,hajusteet,vaatteet jne. ovat pinoyperheiden ostoslistoilla käteis-sekä korttiostoissa.
Kulutusvimmassaan Juan huitaisee kädellään sanomalla,että huomisen huono likviidi kääntyy onnenpyörässä ylihuomisen onnenpotkuun.

Kukkotappelu ca. 1900

--" Bukas ang Swerte .... Malas Ngayon!"
Hän huutaa tagalogiksi tulevan huomisen onnesta ja tämänpäivän huonosta onnesta ja pistää viimeiset pesonsa Tongitsiin eli korttipeliin,mahjongiin,rulettiin sekä vedonlyöntiin kukkotappelussa..
Juanin käsi voi kieltäytyä kotitöistä,mutta kasinon yksikätistä rosvoa hän voi tuntikaupalla kammeta sinatroja rallatellen.
Norsunluisen rulettikuulan rullaus on hänen korvilleen sinfoniaa kiekon numeroilla,groupierin laulaessa korkeita Seven Eleven-sointuja sekä kovia kahdeksikkoja.

Uhkapeli ei tee Juanin onnea täydelliseksi Manilan yössä.
Hän voi tunkea peränsä diskon herneenkokoiselle lattialle heilumaan ja sormeilemaan ohisoolaavien tarjoilijattarien keinuvia pyrstöjä.
Hän voi baaritiskillä vetää serenaadit tarjoilijatytölle ja pyytää tätä jatkoille yömotelliin laulamaan kaksiäänisesti selällään Strangers in the Nightia karaoketeeveen Minus One-ohjelmasta.
Musiikkia tulvii Manilan yönä,ja päivällä melkein joka lävestä,ovesta,ikkunasta ja shantytownien hökkelikylistä.
Sitä kuuluu jazzina,countrynä,rappina hiphoppina,bluegrassina,pinoyrockina sekä OPM:nä (Original Pinoypop Music).
13 televisiokanavaa pitää slummialueiden samoin kuin keskiluokan asuinalueiden rouvat kiinni väriruuduissa teleseriedraamojen ja päiväshowien katselussa.
Ulkolaisista tuntuu,että maassa juhlitaan jatkuvaa fiestaa,missä laulaminen ja tanssiminen ei koskaan lopu.

1950-luvun
Manilan
tyttöjä

Juanitakin on päässyt vapautumaan ns. mariaclarakahleistaan eikä kulje kouluun enää aina valvovan esiliinansa (Chaperon) kanssa.
Vanha Maria Clara on jäänyt historiaan.
Hän on tasavertaistunut Macho-Juaninsa vierellä.
Manilan Juanitan menneisyyden kahleet ovat vaihtuneet saudikultaisiksi rannekkeiksi ja kaikkine muutoksineen Juanitassa vielä paljastuu hänen omaperäisyytensä.
Samassa ravintolan pöydässä Juanita voi istua illasta toiseen Margaritagrogi edessään.
Sitten sattumalta yhtenä iltana hän pitää hauskaa kavaljeerinsa kanssa ikään kuin olisi tehnyt näin joka ikinen ilta.
Yliopistolehden apulaistoimittajatyttö voi ajaa Vespallaan Jukaristikirkon pappisseminaarin portin ohi vain tiukat bikinit päällään ja aiheuttaa täyden seisokin pappiskandidaattien keskuudessa.

"Filippiino on kuin sipuli käärittynä historian sanomalehtipaperiin.
Ottaessasi sen käteesi historian irtosivujen välistä,heität pois päällimmäiset ulkomaansivut.
Sipulin sydämenä löydät esihispaanisen filippiinon."

 Igorot Tabaca Lady. Juhart 2002.

Jatkuu.."Juanin sipulinkuorinahka"