Luutnantti Matsuin "surfa".Filippiiniläiskirjeet.

1937 Lasalle ja luutnantti Matsui. Juhart 2011.

Yhtenä elokuisena aamuna 1942 kello yhdeksältä apteekin eteen pysähtyi Baguion entisen pormestarin Sergio Bayanin musta avo-Lasalle.
Insinööri Bayan oli palvellut vuodesta 1937 vuoteen 1939 pormestarina ja hänen perästään presidentti Quirino oli nimittänyt Zamboangan pormestarin Nicario S. Valderosan kaupungin uudeksi pormestariksi.
Valderosa tulisi palvelemaan japanilaisten käskyläisenä aina sodan päättymiseen vuoteen 1944 saakka, palaamalla takaisin eteläisellä Mindanaon saarella sijaitsevaan Zamboangaan pormestariksi.
Bayan muistetaan vielä tänään Baguiossa Bayan Parkina.

Antero tiesi,että Bayan oltiin pidätetty ja internoitu japanilaisvastaisena.Bayan merkitsee myös kotimaata tagalogin kielessä.
Luutnantti Matsui oli evakuoinnut hänen komean Lasallensa ja muuttanut Camp John Haystä komeaan amerikkalaiskolonialaistyyliseen kolmikerroksiseen Laperal-taloon Session Roadin varrella.

Laperal-talo tänään

Bayanin perhe oltiin toimitettu Manilaan Santo Tomasin yliopiston kampuksen vankileirille kieltäydyttyään yhteistoiminnasta japanilaisvaltaajien kanssa.

Lasallesta Antero näki nousevan silmälasipäisen ja melkein karikatyyrisen japanilaisvänrikkitulkin ovenavauksella luutnantti Matsuin,jolla oli vaikeuksia saada pitkää gunto-samuraiupseerimiekkansa ulos ovesta.

Luutnantti Matsui pikkuisena  pienen gunto-samuraimiekkansa kanssa

 Apteekkarille nousi pala kurkkuun,muistaessaan miten hänen Catalina-vaimonsa oli nähnyt Matsuin katkaisseen yhden Baguion torimyyjän pään yhdellä miekan sivalluksella,kauppiaan kieltäydyttyä antamasta tälle ilmaiseksi grillattua varrasikaa.
Kauppiaan pää oli pudonnut kojutiskin alle pistettyyn kaislakoriin,missä pidettiin teräviä filippiinojen bolo-vasureita sianruhon leikkaamiseen.
--Mitä Matsui halusi häneltä..vaatimattomalta apteekkarilta?
Antero mietti peloissaan luutnantin astuessa katukiveykselle omituisen kankeasti auton lokasuojaan tukien,että guntomiekan tuppi kolisi mustaa peltiä vasten.
Tulkkivänrikki oli kiirehtinyt avaamaan apteekin oven luutnantille seisomalla paraatiasennossa,Matsuin kiivetessä askel askeleelta sisään,.ohikulkevien baguiolaisten kiirehtiessä sivuilleen vikuen nopeasti pois paikalta.
Apteekkari seisoi myös jäykässä asennossa tiskin takana käsi kassarekisterin laatikolla,missä hän piti Browning-käsiasetta piilossa.
Luutnantti Matsui ei näyttänyt terveeltä hikikarpaloiden valuessa otsalta poskia pitkin pystylle upseerinkaulukselle, laskeutuessaan varovaisesti istumaan ikkunan edessä pidettyyn rottinkilepotuoliin,missä Antero usein vapaa-aikoinaan istuskeli seuraamassa Session Roadin liikennettä.
Tulkkivänrikki antoi tulta kultaisella sytyttimellä luutnantin suussa kuin militaristisena huutomerkkinä tönöttävään Lucky Strike-tupakkaan.
Ilmassa kohosi jännitys ja apteekkari arasti kysäisi luutnantilta:
--How can I serve you..Sir?
Luutnantti ei vastannut,vaan nosti vaivalloisesti toisen saapasjalkansa polven päälle nyökkäämällä vänrikille.
Vänrikki kysäisi:
--You have surfa in tabrets?
Apteekkaria askarrutti kysymys,tietäessään Surfin olevan pyykinpesusaippuamerkin.
Japanilaisia sotilaita kaupungissa karteltiin likaisuutensa ja luteiden takia.
Vuoristokaupunkilaiset kusuivatkin niitä kollektiivinimellä "Dugiot"..likainen.
Apteekkari lisäsi:
--Laundry soap you wanted ,Sir?
Silloin luutnantti karjaisi korituolista:
--No soap..no soap..you stupid!!
--Medicine...surfa...surfa!
Antero äkkäsi heti,että nyt oli kysessä sulfa, luutnantin valkoisen hansikaskäden kuristuessa bundomiekan kahvan ympärille.
Oli sattumaa,että yksi igorotmies oli tuonut ponillaan vuoristopolkuja pitkin aamuviideltä Manilan lääkelähetyksen.
Hän poistui takaperin takahuoneeseen  pyytäessään "One moment please..Sir" vähintään  kolme kertaa ja avasi lukitun rohtolasivitriinin.
Antero ojensi sulfalaatikon tulkille sanomalla:
--It is 2 pesos please..Sir?
Tulkki nappasi laatikon apteekkarin sormista alkamalla huutamaan:
--We do not pay...fol Japanese Impeliar Ribelation Folce it is FLEE!!
--Rieutenant Malcos can pay you in Impeliar Intelim Govelnment pesos flom his own pocket!!
Apteekkari kumarsi japanilaiseen tapaan,mitä vaadittiin ja vastasi:
--Arigato gozaimas...arigato gozaimas..
Luutnantti ja vänrikki poistuivat apteekista yhtä jäykkinä kuin saapuessaan,jolloin soittokellokin putosi kilisten lattialle ovenkarmin päältä vuorilta puhaltavan tuulen aiheuttamasta ristivedosta läimäyttämällä ulko-oven kiinni.
Antero oli takahuoneeseen mentyään avannut varastohuoneen ikkunan mahdolliseksi pakoreitikseen,jos ostostilanne olisi kuumentunut mahdottomaksi.

Iltapäivällä luutnantti Marcos oli käväissyt apteekissa kysymässä oliko luutnantti Matsui käynyt istamassa sulfaa haaravaivoihinsa.
Anteron myönnettyä Marcos oli nauranut melkein katketakseen kertoessaan,että luutnanttiparka oli saanut satiaisia ja gonorrean yhdestä baguiolaisesta huoratalosta,ettei edes kunnolla pystynyt kävelemään syyhystä.

Marcos maksoi lääkkeistä Amerikan 5 dollaria  kertomalla,ettei häntä näkyisi toviksi maisemissa,koska Maharlika-sissit olivat valmistelemassa amerikkalaisten Scout Rangereiden kanssa hyökkäystä Cabanatuanin tuhoamisleirille ja vapauttamaan nälkiintyneet amerikkalaiset Bataaniin kuolemanmarssin vangit.

Erikoisena jälkimainintana edelliseen "surfa-tapaukseen" olisi tapaus Manilasta v.1980 Marcosin presidenttikaudelta.
Samainen luutnantti Matsuin tulkkivänrikki Itsuro Kempai päätyi palvelemaan Japania Manilassa suurlähettiläänä.
Hän oli jäähyväispuheessaan pitänyt kiitospuheen läsnäolevalle presidenttiparille suurlähetystön salissa:
--Firipino peopre ale vely rucky.
--They have a plesident who rubs them vely much.
--They arso have a filst rady who rubs them even mole.
(Filipino people are very lucky. They have a president who loves them very much. They also have a first lady who loves them even more.)

Marcoses

jatkuu.."Luutnantti Matsuin kultahammas ja kenraali Yamashitan kulta-aarre."..