 |
| General MacArthur with his corn -cob pipe on Jones Bridge Manila in 1945 |
Kenraali Tomyuki Yamashita,saarien uusi sotilaallinen komentaja oli julistanut Manilan avoimeksi kaupungiksi.
Kenraali Douglas MacArthur oli poistunut Corregidorin linnakesaarelta helmikuussa perheineen torpeedoveneellä ja noussut Manilan lahden ja Bataanin niemimaan välisellä eteläisellä aavalla odottavaaan sukellusveneeseen,joka vei heidät Australiaan.
 |
| Kenraali Yamashita oikeudenkäynnissä Manilassa 1945 |
Baguiossa otti vallan uusi japanilaisten hallitsema interimnukkehallitushallitus,jonka presidentiksi nimitettiin tuomari Jose Laurel.
Laurel sattui myös olemaan juuri sama tuomari,joka oli vapauttanut nuoren lakiopiskelijan Ferdinand Efrin Marcosin murhasyytteestä ennen sotaa.
Marcos oli puolustanut itseään isänsä ilocosnortelaisen Sarratin kaupungin pormestarin kilpailijan murhasyytteistä silloisen vaalikampanjan aikana.
Marcos oli ampunut pormestariehdokkaan,kun kilpailija oli aamupesullaan ajamassa partaansa.
Tuomari Laurel oli niin vakuuttunut Marcosin taidokkaasta puolustuspuheesta,että murhasyyte kumottiin ja Ferdinand päästettiin vapaalle jalalle.
Kummatkin,Laurel ja Marcos vangittiin sodan loputtua,Laurel japanilaisen hallituksen sympatisoijana ja kollaboraattorina ja Marcos amerikkalaisten ja japanilaisten tupla-agenttina.
Laurel istui kaksi vuotta,mutta Marcos päästettiin vapaaksi serkkunsa väärästä valasta aivan ennen aiottua kivääriteloitustaan.
 |
| Ironinen asetelma.Malacananin presidentin linnan seinältä kuvattu maalaus kenraali MacArthurista ja luutnantti Marcosista. Marcos ei ollut koskaan tavannut kenraalia. |
Tohtori Cabrera oli paennut Baguiosta Manilaan nimeämällä Antero dela Cruzin Session Roadin boticansa (apteekkinsa) hoitajaksi.
Tohtori asettui Manilan San Andresin esikaupunkiin,mistä käsin tämä osti salabodegoista ja mustasta pörssistä lääkkeitä ,viskiä ja amerikkalaista tupakkaa salakuljetettavaksi ylös Cordillera-vuoriston päällä sijaitsevaan japanilaiseen hallintokaupunkiin.
Kenraali Yamashita oli asettunut asumaan amerikkalaisten kuvernöörien virka-asuntoon The Mansioniin Baguiossa.
Tohtori Cabreran epävirallinen mansioni puolestaan Manilassa oli kahdessa eri osoitteessa,yksi kuuluisassa Jai Alai-klubissa sekä Malaten kaupunginosassa sijaitsevassa japanilaisten suosimassa Tsubaki-kabareeravintolassa..
Funkkistyylistä Jai Alai klubia kutsuttiin vielä amerikkalaisen 30-luvun alussa Roosevelt Clubiksi.
 |
| Roosevelt Club in 1930s |
 |
| Jai-Alai Club in 1940 |
Melkein jokainen ilta japanilainen upseeristo istui Tsubakissa vähävaatteisten filippiinitanssijattarien keinuvalanteisessa rumbalumossa.
Tsubaki japaniksi merkitsee kameliakukkasta.
Kabareeklubin omisti amerikkalaissyntyinen kamelianainen Clair Phillips,joka japanilaisten muuttaessa kaupunkiin muutti nimensä väärennetyin italaialaispaperein Clara Fuentesiksi..Claraa myös sodan jälkeen kutsuttiin Manilan Mata Hariksi. Hänen toimistaan amerikkalaisena salaisena asiamiehenä Manilassa on myös tehty elokuva "I was an American Spy".
Hän oli avioitunut amerikkalaisen kersantin John Phillipsin kanssa,mutta kersantti oli joutunut japanilaisten vangiksi muiden amerikkalisvankien kanssa kuuluisalle Cabanatuanin kuolemanleirille.
Clair urkki tietoja juopuneilta japanilaisilta laivaston upseereilta paljastavasti pukeutuneina pastellinväristen kabreevalojen alla...kuten "Koska laivanne on lähdössä Manilasta,että tapaisimme uudelleen?",jolloin tieto meni juoksupojan taskussa salaiselle manilalaisten vastarintataistelijoiden radioasemalle.
Laivojen nimet ja lähtöaikataulut menivät Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivastolle ja merkityt japanilaisalukset upotettiin sukellusveneiden torpeedoilla.
 |
| Manila Harbor Pier 7 in 1940 |
 |
| Amerikkalaisia propagandajulisteita vuodelta 1942 |
Cabanatuanin leiriä Luzonin saaren koillisosassa sijaitsevassa Nueva Ecija-provinssissa pidettiin ankarimpana amerikkalaisten sotavankien tuhoamisleirinä.
Clairellä kuten tohtori Cabreallakin oli hyvät suhteet Manilan silloisen japanilaishallinnon ja Kempei Tain sotapoliisien kanssa. Clair kerran oli vangittuna ja kuulusteltavana Kempei Tain kidutuskammiossa,missä sotapoliisit urkkivat häneltä tietoja polttamalla savukkeilla hänen kehoaan,mutta Hich Pockets ei myöntänyt mitään ja hänet vapautettiin.
 |
| Filmi Claire Phillipsin Mata Hari-elämästä |
 |
| Claire Phillipsin Tsubaki-kerho.Kuvassa kabareetanssija filippiinoitalialainen Fely Coscuero |
 |
| Clair Phillips Bataanin niemimaan amerikkalaisfilippiiniläinen armeija oli komentajansa kenraali Kingin kanssa antautunut japanilaisen kenraali Homman johtamalle armeijakunnalle.Amerikkalaisten joukkojen pyytämää apua ei koskaan tullut kenraali MacArthurilta,joka oli jo poistunut maasta.Kenraali MacArtur oli käskenyt puolustamaan niemimaata antautumatta avun tuloon saakka,mutta Washingtonissa katsottiin sotaoperaation keskittämisen tarpeellisemmaksi Mikroneesian ja muiden Tyynenmeren atollisaarten puolustamisessa |
Kuuluisa Bataanin kuolemanmarssi vaati 750 amerikkalaista ja 3500 filippiiniläistä uhria runsaan 140 kilometrin jalkamarssin aikana Bataanin niemen Marivelesin kaupungista ylös San Fernandon ruokosokeritehdaskaupunkiin.missä likaiset ja haavoittuneet vangit rutistettiin kiväärinperillä hakkaamalla auringonpaahtamiin tavaravaunuihi,kuin juutalaisvangit Saksanmaalla..
 |
| Map of Bataan Death march |
 |
| Surrender of Bataan.Notice then US army's British style flat helmets. |
Eloon jääneet pantiin nelirivissä patikkamatkalle O'Donnelin vankileirille ja sinne selvinneet taas jalkamarssille Cabanatuanin tuhoamisleirille.
Samalle leirille marssitettiin Baguion Camp John Hayn varuskunnan amerikkalispuolustajat,jotka alkutaipaleen ajoivat kuorma-autoilla Rosarioon,josta junakuljetus vei heidät Capasiin.
Bataanin marssia ennen amerikkalaiset olivat tuhonneet suurimman osan omaa kalustoaan etteivät autot joutuisi japanilaisten evakuoitaviksi taikka korjattaviksi.
Amerikkalainen jalkaväkihän kulki GMC-kuorma-autojen lavoilla,koska bensiini oli halpaa.
Japanilaisille taas bensiini oli kullanarvoista,jolloin vangit pantiin marssille viikoksi O'Donnelin kokoamisleirille,joka palveli ennen sotaa Filippiinien armeijan koulutusleirinä
Aikataulun kiristyessä japanilaiset listivät kuolleiksi jälkeen jääneet ja pyörtyneet,joten marssitahtia voitiin kiristää ja samalla säästää riisiannoksissa.
Baguion uudet isännät ryhtyivät japanilaistamaan vuoristokaupunkia banzaihuutojen ja sakeriisiviinan innoittamina..
 |
| 14th Philippine Scouts Engineering Corps at Vamp O'Donnel in 1930s |
 |
| WW II filipino war veterans of Nueva Ejica regiment of Rizal post. Juhart 2005.  |
jarkuu..."Luutnantti Matsui ja luutnantti Marcos"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti