 |
| Klapisavotta Juhart 2012 |
Eräänä syyskuisena iltapäivänä vuonna 1939 halkoliikkeen Fordson kuorma-auto kävi kippaamassa pappilan Torikadun puoleiselle nurkalle polttopuulastin.
Jussi oli jäännyt mielenkiinnolla seuraamaan,miten kuljettaja oli kammennut rappukipin ylös veivillä,jolloin puukalikkakuorma oli sujahtanut alas peltistä lavanpohjaa pitkin katukäytävälle.
Jussi ei ollut paikalla pelkästään katselijana,vaan joutui kuittamaan vielä kuorman kuljettajan paragonifaktuuraan.
Lisäsavottana hänellä oli koko polttopuulastin viskaaminen sokkelikivestä haukottelevasta luukusta sisään liiterin puolelle.
Fammu oli lähtenyt muutaman kauppalan rouvan kanssa Sähkötehtaan Fordilla Mjölbackaan pienelle piknikille ja jakamaan fru ingenjösrskän kokemuksia New Yorkista ja Lontoosta.
Jussin puukontrahti ei vielä päättynyt siihen.
Hänen piti kiertää sitten pihan puolelta pyörävajan kautta liiteriin,missä hänen piti jakaa klapikasa kahteen eri talouden häkitettyyn liiteriin: yksi Fammulle ja toinen kirkkoherra Ingmannille.
Urakan päätteeksi hän pyöritti keittönrappujen eteen mäntypölkyn liiteristä ja kannettavan polttopuukantotelineellisen koivuklapeja,jotka syystä tai toisesta eivät olleet halkoliikkeessä joutuneet halkaisukoneen terän alle.
Ne halkaistuna kelpaisivat keittön puulaatikkoon ja sitten hellan pesään.
Talven mittaan hän joutuisi useaan kertaan pilkkomaan puita pienemmiksi lukaalin pönttöuuneja ja salin kakluunia varten,koska niiden arinat ja pesät olivat liian kapeita pyöröpuille.
Tahkokivellä teroitettu halkaisukirves seisoi halkaisupölkyn päässä valmiina.
Pian pihapiirin taloryhmän seiniltä kaikuivat terävät kirveeniskut ympäri itäkauppalaa.
Joltain pihalta paukkui matontamppauskeppi.
Monessa huushollissa suljettiin ikkunoita kalkutuksesta,koska joku halusi istua radion vieressä kuuntelemassa iltahartautta tai sitten muuten joku seinän takana "levon,raskauden tai muun sairauden takia" ei halunnut tulla häirityksi.
 |
| Kipit pystyssä. Keittiönrapulla Pirkko-piika. Juhart 2005 |
 |
| Kirkkoherra Ingmannin varjokuva Juhart 2011 |
Katse maahan kiinnitettynä kurottaessaan yhtä koivukalikkaa maasta rukkaseensa Jussi havaitsi katsomassa omaa kaksoispeilikuvaansa mustien kirkkolakerikenkien kärjiltä.
Varovaisesti ylös katsoessaan kirkkoherra Ingmannin alahuuli alkoi puhumaan tärkättyjen liperien päältä.
Jussi pelästyi pahanpäiväisesti siitä,että lopulta saisi pappismiehen kävelykepistä takalistoonsa ilkuttuaan loppukesällä kirkkoherralle liiterin ovelta ja rikottuaan tämän ainukaisen poliovammaisen pojan Svenin..tai mitä hänestä oli jäljellä...makuukamarin ikkunaruudun.
Alahuuli liikkui Jussin vielä nähdessä suupielissä kuplivan vaahtoa kuin vesikauhuisella pystykorvalla.
--Difipliini!
Huuli lausui väristen.saarnastuolibaritoonilla tylsiä ässiä suhautellen.
Peloissaan Jussi oli nostamassa klapikirvettään pystyyn apacheintiaaniurhon tomahawkiskuun,jäämällä odottamaan iskuasennossa seuraavaa hyökkäystä.
--Difipliini!
Huuli toisti pojan laskiessa kirveensä lappeelleen kuin antautumisen merkiksi,koskei huuli iskenyt kepillä takalistoon.
Jussi jäi kuin lumouksen taiassa tuijottamaan suun ympäröimiä tiukkoja kasvoja sekä alas mustan papinkaftaanin peittämää rinnustaa.
Kirkkoherran koko olemus näytti joltain vastakohtien synteesiltä,miten Luoja oli omassa klovnimaisuudessaan yhdistänyt puzzlepaloja yhteen kärsivään papinruumiiseen.
Asessori-kirkkoherra-teologian tohtorin hiukset välkkyivät auringossa teräksenharmaina ja yhtä sileinä kuin kynttilävaha.
Vastakohtana tämän leualle ylettyvä poskiparta näytti jonkun anarkistin parralta punaisin kiehkuroin ja tuulenpesin.
Ja se kuuluisa ja irvokas alahuuli,joka roikkui kuin kinkunsiivu leuan päällä!
Kirkkoherra näytti peittävän sammakkomaista ylähuultaan 6B:n piirustuskynällä sketsatuilla viiksillä,pitkän ruotsalaisaatelismaisen nenän kruunatessa aasinsillallaan koko komeuden.
Alahuuli jatkoi:
--Mickelffon....Johannef...!
--Difipliini on täyden keftävyyden ja kovuuden mittafana.
--Meidän koululaitokfemme ja armeijjamme peruftuvat kuriin fekä tfaarinkaikaifeen fruntfelaifeen järjeftykfeen...
Suu pysähtyi toviksi kielen sipaistessa kuplia pois suupielistä..jatkamalla:
--Näin on afia!
Sitten kirkkoherra ilmeisesti oli ajattelemassa jotain tärkeätä pistäessään suoniset kätensä papinkaftaanin taskuihin.
Tämä jäi hetkeksi seisomaan Jussin eteen peukalot taskunläppien alta eteenpäin sojottaen ja väistellen ylävartalollaan klapien lentoa kasaan..kuin nyrkkeilijä kehäköysissä iskusateessa...Jussin jatkaessa klapisavottaansa.
Papin alahuuli jatkoi:
--Ifäin oli myös pappifmief...Nagun rovafti..
--Aikaifimmat muiftoni difipliiniftä tulevat aivofoluihini pimeiftä komerovankeukfifta pikkupoikana.
--Famoin monifta hukatuifta tunneifta lukkojen ja fäppien takana fekä ufein koululuokan nurkaffakin..
--Kaikki johtuivat enimmäkfeen mammani hellyyden puutteefta,lehtorin ymmärtämättömyydeftä fekä ifäni peräänantamattomuudefta..
--Minä vaftuftin auktoriteettia uhankin edeffä...
--Vafta kafvettuani miehen mittaan fe difipliini karkaifi ja kovenfi minua taiftoffa kurittomuutta fekä fiveettömyyttä vaftaan..etenkin ajatuften kirvoittamien tekojen fivettömyydeffä.
--Jatkuva ruumiinkuri ja kylmät fuihkut piifkafivat sen fiveettömyyden faatanan poif fieluftani ja ruumiftani.
--Perkkel....!!
Jussi kirkaisi melkein lyömällä kuuntelussaan peukaloona halkaisukirveellä,papin siveyssaarnan häirittyä keskittymistä klapinhakkuussa.
Papin suu vain jatkoi:
--Niin fe kurittomuuden ja fivettömyyden mufta perkele lenfi sielustani ulof pitkin kahifevin nahkafiivin...
Sitten laskeutui omalaatuinen hiljaisuus polttopuusavotalle ja Jussi uskaltamatta katsoa ylöskäsin luuli kirkkoherran vihdoin poistuneen paikalta...kun hän selkänsä takana kuuli rykäyksen:
--Niin...taifinpa mennä mietteifiini jäätyäni feuraamaan Luojamme leivoften lentoa ifäinmaamme finitaivaalla--
--Niinpä eräänä kauniina kefäpäivänä minullekin felvifi kaikki olleffani lukemaffa kotonani Naguffa jumaluufopin fifäänpääfytentteihin...
Jussi ilkullaan alkoi hyräillä pää alaspäin ..."Ja leivokfet ilmaffa leikkiä lyö..",kirkkoherran jatkaessa pilkkalaulusta huolimatta...
--Filloin lukieffani taivaan linnut ja vihreät niityt kutfuivat minua liittymään joukkoonfa ja yliftämään Herramme maailmanjärjeftyftä fekä Hänen kirjoittamaanfa difipliiniä kymmeneffä käfkyffä..
--Yöllä mieleni täytti kauhukuvat difipliinin tottelemattomuudefta,miten Luojamme rankaiftut alamaifet itkivät kaltereiden takana likaififfa vankifelleiffä kahleifta paifunein rantein fekä vertavuotavin nilkoin.
--Joku käfittämätön voima oli vetämäffä näitä ihmifraukkoja hehkuviin polttouuneihin fekä polttorovioille..
--Minä vapifin kuulemiftani fanoifta,joita itfekin hoin itfelleni...että "Keftä ja kärfi fielufi kivuifta!"
--Eikä monikaan polttorovioille päätyneiftä vangituifta ollut tehnyt muuta kuin varaftanut nälkäänfä leipäpalan...
--Taikka ilkkunut pappifmieftä fitunfatiaifekfi!!
--Näin Doftojefkikin kuvaa Rikof ja Rangaiftuf-teokfeffaan yhden miehen rangaiftukfefta fiitä,että oli tappanut huorintekijän: "Koko elämänfä ja ikuifuutenfa tämä kävi tekoanfa läpi yhä uudelleen ja uudelleen...vaikka oli tappanut yhden proftituutin!"
--Nyt puhun vain fielun difipliiniftä kunnioitukfella ja ihailulla,kofka millä tahanfa tavalla tulet kohtaamaan Kiufaajan,niin fielufi difipliini tulee finun fuufufi iloon käärittynä kuin öylätti Herramme pyhällä ehtoollifella.
--Muifta,että Herramme on kuollut puoleftafi fyntiefi takia!!
Puunhakkaukseen tuli tauko Jussin katsellessa kirvenvarresta rakkoontuneita kämmentään.
Yhtäkkiä kirkkoherra oli hävinnyt paikalta yhtä hiljaa kuin tämä oli saapunutkin.
Jussi pyyhkäisi paidanhihaansa hikeä otsaltaan.
Vilkaistessaan pappilan keittiönrappuun hän näki papin mustan kaftaaninhelman häviävän keittiönovesta sisään.
Sven....tai mitä hänestä oli jäljellä...näkyi heiluttavan isälleen kättään makuukamarin ikkunasta tervehdykseksi.
--Piruparka koko poika!
Jussi mutisi halkaisupölkyllä.
--Tai mitä siitä pirusta on vielä jäljellä...ja DIFIPLIININ uhrilammas!
Jussi näki vilauksen makuukamarin ikkunasta Ingmannin leuasta ja roikkuvasta alahuulesta.
Papin hymy näytti Jussista irvokkaammalta kuin lahdatun pässin kallolla teurastamon jokirinteessä.
Ainoastaan keltakantisen National Geograph-lehdessä kuvattujen Papua-Guinean ihmissyöjien kasvot voittaisivat irvistyksen.
Jussi ryhtyi pinoamaan polttopuutelineeseen hellanpesäpuita päättämällä unohtaa koko tapauksen.
Silti asia kaiveli hänen mieltään aivan lokakuulle asti ,jolloin Moskovasta alkoi kuulumaan ikävämpiä uutisia.
Kirkkoherra Ingamann oltiin kutsuttu Hankoon rannikkotykistöpatteriston sielunhoitajaksi sodan uhan alla.
Sven...tai mitä hänestä oli vielä jäljellä..äitinsä kanssa muuttivat pappilasta Raaheen sukulaisiin sotaa pakoon.
Fammu oli sanonut kerran Jussille,että kauneus näkyy vain katsojan omissa silmissä...ja että rumuudestaan huolimatta kirkkoherra Ingmann oli rakastettu pappi.
Kirkkoherran kasvoja ainakin tämän oma äitinsä ja Taivaan Isä rakastivat.
Koskaan hengenmies ei ollut tehnyt pahaa millekään luontokappaleelle,vaikka kasvojen rumuudellaan oli pelästyttänyt monet kastelapset parkumaan..
Fammu oli vielä lisännyt,että papin kasvoille oli vain jostain luonnon oikusta paatunut sellainen tahaton irvistys.
Kukaan ei mahda kasvoillensa yhtään mitään.
Fammu oli lopuksi lisännyt:
--Ja missikilpailuissa kauneudesta palkitaan,mutta harvemmin on rumuudesta sakotettu!
--Tiesitkö Johan,että kirkkoherran rouva oli nuorempana ollut Kotkan satamassa yksi langennut enkeli,jonka pastori Ingmann oli pelastanut siipirikkona?
Jussi oli kysäissyt isoäidiltään:
--Difipliinin ja käteifen puutteftako ne enkelitkin lankeavat?
--Fru Fågelberg?
 |
| Tulevan sodan langennut enkeli |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti