tiistai 23. elokuuta 2011

Viimeinen kesä.Papinpojan I elämä.3.


Ukko-Pekka
Juhart 2004
Kenraalin keinomorsian
---------------------------------

Lounaissuomalainen maaseutumaisema kiehtoi Jussia punertavina kallionkylkinä,viljavina vainioina,kiemurtelevina ruskeavetisinä jokina ja neulaspuisina mäennyppylöinä.
Maisema muuttui koko ajan eikä sama maisema toistunut seuraavassa katselmuksessa.kuten jossain Pohjanmaan lakeuksilla.
Jussi ei ollut koskaan käynyt Pohjanmaalla,mutta nähnyt lakeuksia Setälän maantietokirjasta.
Maisemassa näkyi jatkuvalla syötöllä toistaan kauniimpia puutaloja pruunatuin omenarekolein ja marjapensain ja melkein jokaisen talon lipputangosa liehui siniristilippu,vaikkei ollut mikään virallinen liputuspäivä.
Isänmaallisuus huokui ylväänä maalaismaisemassa.
Taajamien jäätelökioskeiden katoilla lepattivat toisenlaiset kotimaiset viirit,jotka mainostivat pingviineillä Valion vaniljajäätelöä.
Vuoden sisällä useiden talojen lipputangoissa liehuisivat puolitangossa siniristiliput.
Runsaan puolen vuosisadan päästä taas jäätelökioskien katoilla Valion viirien sijasta liehuisivat sveitsiläiset Nestle-viirit.

Ukko-Pekka-veturi kiisi Halikon terässillan korkeiden ja niitattujen teräskaarien välistä viheltämällä tulevalle tasoristeykselle,mikä aikoinaan oli palvellut eräänä etappipaikkana vanhalla Kuninkaan tiellä,joka ulottuisi aivan Pietariin saakka..
Oikealla näkyi koivukuja,joka johti kuuluisan Åminne Godsin Armfelt-suvun kartanolle.
Sama kuja jatkui vasemmalle aina vanhan 1400-luvulla rakennetun kivikirkon etelälaivan tammiportille asti,johon kartanon aateliset hevoskieseillään sunnuntaisin ajoivat kuuntelemaan Herran Sanan julistusta oikeutettuina istumaan omissa herrasaitioissaan.
Samaan tasoristeykseen 30-luvun motorisoidummalla vuosikymmenellä kauppalan hautausurakoitsija ollaan jouduttu kutsumaan puomeille tuomion airueena korjaamaan auto-onnettomuuden uhrien jäänteitä naurulokkien ja kirkkotapulinaakkojen kanssa kilpaa.

Fammu oli hätkähtäen herännyt unestaan ja kysäissyt Jussilta:
--Är vi redan hemma?
Jussi oli vastannut Fammulle:
--Nästan Farmor..nästan.efter fem minuter ska vi...
Fammu oli vielä unentokkurassaan seurannut kenraalin kanssa Hangon Stormhällanin huvilan juhannuksen pitoa vuonna 1927.
"Pulska Kalkki-Petteri eli kalkkikaivosmiljonääri Peter Forström nautti Charlestonin katselemisesta,vaikkeivat nollakokoiset ,polkkatukkaiset ja lattarintaiset naiset olleet hänen makuaan.
Petteri pitki pulskista ja rehevistä naisista. 
Kenraali taasen piti solakoista naisista,muttei Charlestonista. 
Hän halusi pitää nämä juhannusjuhlat mielensä piristämiseksi turhautuneisuudessaan siitä,että hänet oltiin pantu hyllylle vapaussodan voiton palkaksi.
Tämän jälkeen hän päätti karistaa Suomenmaan tomut saappaistaan ja matkustaa Pariisiin sekä Lontooseen lepuuttelemaan hermojaan.
Sanasota senaattori Paasikiven kanssa oli ollut kenraalille liikaa eikä hän kovin ollut kiitollinen Juho Kustin kritiikistä,ettei kenraalille kuulunut yksinoikeus vapaussodan voittoon viemiseksi.


Presidentti Juho Kusti Paasikivi
Juhart 2011
Juhannuksen jälkeen kenraali oli matkannut Norjaan Stavangeriin ja seilannut sieltä matkustajahöyrylaivalle Hulliin Isoon Britanniaan unohtamaan suomalaiset juonittelevat poliitikot sekä purnailevat maatiaismaiset kenraalinsa.


Josefina oli aivan sattumoisin tavannut kenraalin syyskuussa 1927 lontoolaisessa Carnival Clubissa South Holbornin (SoHo) Dean Streetillä.Fammu oli tullut vierailemaan ystävättärensä Mrs.Hughesin luona,joka asui Grosvenor Squaren läheisyydessä keski-Lontoossa.
Kenraali oli kutsunut ystävättäriä istumaan samaan pöytään.
Klubin tanssilattialla oli ollut vilinää.
Charleston-tanssi oltiin ensimmäisen kerran esitelty heinäkuussa 1925 samassa klubissa kuudellekymmenelle tanssiopettajalle.
Tanssia oltiin yleisesti aluksi  pidetty vulgaarina,mutta klubin vakioasiakkaan Walesin prinssi Edwardin opittua askeleet,missä hänestä myöhemmin tuli oikea taituri,Charlestonia alettiin ketkuttaa soittoruokaloissa ympäri Lontoota.
Carl August ei kovinkaan pitänyt moisesta irtonaisesta raajojen heilutuksesta,vaikka kuuntelikin mielellään kaikenlaista gramofonitanssimusiikkia,mieluimmin Straussin valsseja.
Paljaiden säärten steppiaskeleiden kopina ja napaan roikkuvien kaulaketjujen kilinä sai kenraalin pään kipeäksi.
Hän aikoinaan tsaarinna chevalier-henkivartioupseerina oli tanssittanut satoja aatelisnaisia talvipalatsin parketilla kunnon valssin tahtiin.
Tanssitaito oli ollut eräs vaatimus tsaarinnan henkivartioupseerin pääsykokeissa.


Kenraalin ihannenaistyyppi oli pitkä,solakka ja mieluummin aatelinen nainen.
Hänen entiset naisystävänsä olivat olleet pääosin kreivittäriä ja muita hienostonaisia,jotka pitivät pitkän matkan autoilusta .
Hänellä itsellään oli oma ranskalaisvalmisteinen Voisin-avoautonsa,joka seurasi laivan kannella usein häntä manner-Eurooppaan.
Sillä hän hurautteli Ranskaan ja Sveitsin alpeille uuden naisystävänsä kanssa lepäilemään alppihotellien terasseille.
Kenraali ei ollut hiihtomiehiä muuta kuin parketilla..
Kenraalin ehkä rakkain seuranainen oli ollut solakka ja urheilijamainen ranskalainen kilpapurjehtija kreivitär Heriot,joka valitettavan äkillisesti kuoli vuonna 1932.
Silloin kuvaan astui uudelleen Josefina varamorsiamena ja seuranaisena,ehkä paremminkin lohduttajana sekä äiti-että siskohahmona. Josefinahan oli vain kolme vuotta nuorempi kenraalia.
Autoilijana kenraali oli myös tutustunut ranskalaiseen kabareetanssijatar ja kilpa-autoilija Helen Helleen,mutta pudottanut itsensä pois kyydistä Hellen riestailevan elämäntyylin takia.
Helleä kutsuttiin kilparadoilla kohtalokkaaksi Bugatti-naiseksi..Fatal Bugatti Lady'ksi..ja ranskaksi La Femme Fatale de Bugatti,ajaessaan kilparadoilla sinistä Bugatti-kilpuriaan voitosta toiseen.
Helen yleensä päihitti kilpa-ajoissa kaikki miesajatkin
Vuoteesta Helen Helle taas  ajoi rakastajansa joko turmioon taikka vararikkoon. 


Kenraali,Voisin ja Donna
Juhart 2002
 Lady racer
Juhart 2011
Vuonna 1927 Josefina oli jo 52-vuotias ja kenraali 55-vuotias.
Josefiina oli innostunut Charlestonista ja näytti kenraalillekin muutaman steppiaskeleen privaatisti.
Hänhän oli tuonut Charlestonin myös Carl Augustin Stormhällanin huvilaankin kuriositeettisena muotitanssina.
Charles van Vechtenin kirjoittaman Nigger Heaven-kirjan lukijat olivat oppineet,että Amerikassa mustat tarjoilijat osasivat tanssia Charlestonia kuljettaessaan tarjottimilla pöytien välissä rapusoppalautasia.
Englannissa Coventryn piispakin tanssi sitä,vaikka pienen St. Aidanin seurakunnan kirkkoherra Bristolista puhkui saanassaan,että kuka tahansa kauneuden ihailija kuolisi mieluummin,ennenkuin ottaisi ensimmäisen Charleston-steppiaskeleen..
--"Se on neuroottista...se haiskahtaa pilaantuneelta!
--Pffyyyy..avatkaa jo ikkunat!"
Kirkkoherra oli lausunut saarnansa päätteeksi
Tanssimisesta olikin tullut oikea kansallinen pakkomielle Isossa Britanniassa I:sen maailmansodan aikana ja tuli myös jatkumaan tanssina yli sankarihautojen aivan II:sen maailmanpalon loppuun saakka.
Yksinäiset sotilaat kotilomillaan kuolettivat kranaattipsykoosiaan soittoravintoloissa ja sodan  päätyttyä tulisivat etsimään halvempia tanssipaikkoja ja tanssimuotoja.


Fammu herättyään hyräili Alexander's Ragtime Band-kappaletta junan pujahtaessa graniittiseinäiseen solaan.
Jussi katseli vaunun ikkunasta,miten junavaunuletkan pitkät varjot kaatuivat kallioleikkauksen kiviseinillä taaksepäin kuin risuaidoiksi.
Vasemmalla ylhäällä hän näki ennen junan tunneliin sujahtamista,miten Pekka Laineen sinikeltainen Ford-bussi oli nousemassa Turuntiellä Toijalanmäkeen.
Mäen toisella puolella avautuisi maisema alhaalle vanhaan merenpohjalaaksoon,minne kauppala oltiin perustettu Armfeltien maille toistasataa vuotta vuotta aiemmin ruskeavetisen joen kummallekin puolelle.


 Pekka Laineen Ford-bussi vm.1937
Juhart 2011.
Junan höyrytessä tunnelista ulos Jussi  nousi oikein seisaalleen ikkunaan katsomaan,miten punatiilisen veturitallin kääntöpöydällä pyöri hiljaa kolilakkinen vaihtoveturi kuin Fammun vetogramofoonin bakeliittilevy 33:lla kierroksella.
Pikajunan Ukko-Pekka-veturi pysähtyi lopulta aivan rautatiesillan päähän lähelle ylkäytävää.
Asemapuiston tammista ja poppeleista lehahti lentoon parvi pikimustia naakkoja, häviämällä harmaaseen savupilveen...aivan kuin mystisesti ennustaen jostain tulevasta...


Rautatieaseman edestä maailmanmatkaajat astuivat Sjöbergin Kallen vihreään Plymouth-pirssiin,joka viidessä minuutissa ajoi Fammun kotiovelle Torikatu 6..Torggatan Sex..
Fammu maksoi Sjöbergille kahdella Amerikan dollarilla,jolloin pirssikuski oli kysäissyt,missä rahan saa vaihdettua markoiksi.
Fammu oli  nuhdellut pirssikuskia "hoonolla soomella":
--Teillä Sjöberg on huono muisto!
--Ette muista mitä mine ja  kenraali vuonna trettifem matkusti köpingist Helsingforssi teidä Hudsonill?
--Mine maksoi taksan Ruotsi kruunoil ja te kaserasi ne köpingin sparbankis..
--Kyllä bankdirektör Hjält veksla teidä dollari kuin kruunatki yhtä hyvän summan..ehkä väl bättre..
--Tack så mycket herr Sjöberg!


Piknikki kauppalan sillankorvassa 1936
Juhart 2010
Jatkuu.."Viimeisen kesän loppuleikit"



Ei kommentteja: