keskiviikko 24. elokuuta 2011

Viimeisen intiaanikesän sotaleikit.Papinpojan I elämä.


Intiaanin lemmenkutsulaulun äänitys
Vuonna 1937 kauppalan seurakuntaan oltiin valittu kappalaiseksi teologian lisenssiaatti Aulis Grafbäck,joka ruotsalaisesta sukunimestään sattui olemaan suomenkielisen hauholaisen maanviljelijän poika.
Hän perheineen muutti vanhaan pappilaan kunnansairaalan kylkeen,mistä oli lyhyt kävelymatka kauppalan korkean mäen päältä katsovaan ja maisemaa hallitsevaan kivikirkkoon.
Grafbäck katsoi lisenssiaattistatuksessaan kuuluvan kirkkoherra Ingmannin.....asessorin ja teologian tohtorin samassa persoonassa.... luokkaan,ehkä vielä korkeammallekin vaimonsa suomenruotsalaisen valtasukuhistorian takia.
Kirkkoherra Ingmannin vaimoa Grafbäck katseli kotkannenänsä vartta pitkin alaspäin,kuultuaan tämän merimiespappina aikoinaan pelastaneen tulevan rouvansa Kotkan sataman krouvista laivatyttönä.
Seurakuntaan oli kehkeytynyt pappiloiden välinen valtataistelu,mikä tulisi päättymään vasta vuoden 1939 syystalveen,kun Grafbäck ja Ingmann kutsuttiin kertausharjoituksiin.
Vuonna 1938 seurakunnassa saarnasi kaksi teologian tohtoria Grafbäckin intettyä itsensä tohtoriksi Suomen evankelisluterilaisen kirkon lähetystyöstä Afrikassa.
Moinen kirkkoherruus ja jumaluusopin tohtorius olivat jo liikaa vaatimattomille seurakuntalaisille,jotka muutenkin nöyrinä pitivät alhaisempia pastoreitakin puolijumalina.

Grafbäckin 10-vuotias Arvi-poika kävi usein leikkimässä alakauppalan pappilan pihalla korttelin poikien kanssa.
Pojan isä ei ihme kyllä ollut kieltänyt Arvia leikkimästä pihan rahvaan ja työväenluokan jälkeläisten kanssa,kehumalla jopa kauppalan hotellin Rotareiden kokouksissa ,että papinpoikienkin pitäisi laskeutua leikkilehteriltään alas tavallisten kauppalan lapsimassojen keskuuteen ja pitämään näitä vertaisinaan.
Kauppalassa huhuitiin Grafbäckin laskelmoineen kommentillaan tulevia kirkkoherranvaaleja silmällä pitäen ja kalastelleen ennakkoääniä todellisena kansanpappina.

Kauppalalaisia 30-luvun lopulla
Juhart 2010
 Tummatukkaisesta Arvista pidettiin alapappilan pihassa nokkelana ja välkkynä kaverina.
Hän lueskeli paljon ja oli erittäin kiinnostunut kaukoidän maista,kuten Japanista,Formosasta,Malaijista,Kiinasta ja Filippiinien amerikkalaisista siirtomaasaarista.
Arvi oli kertonut kavereilleen tulevansa isona lähetyssaarnaajaksi,vaikka pihan pojat olivat ilkkuneen tämän joutuvan piplioineen soppaluiksi pakanoiden valurautapataan.
Arvi oli korjannut tietovirheen paikalla,että vain Afrikassa joku saarnamies oli tullut syödyksi joidenkin pygmien padasta ja että kaukoidän pakanat olivat paljon sivistyneimpiä,ja että ne syövät vain kissoja ja koiria ja joskus jopa käärmeitäkin.
Ihmisliha niistä maistuu pilaantuneelta.

Pihan Robin Hood-leikkeihin hän halusi tuoda enemmän kansainvälistä väriä ehdottamalla Jussille halustaan olla japanilainen samuraiurho,jos sellaista nyt voitaisiin harkita seikkailemaan Sherwoodin metsiin.
Jussi oli myöntynyt ajatukseen ja tarjonnut Robin Hoodin kustannuspaikkaa Harhon Pertille,nimittämällä itsensä ristiretkeläiseksi Rikhard Leijonamieleksi,joka Pyhän Maan retkellään taistelisi hyökkääviä samuraisotilaita vastaan Genesaret-järven rannalla.
Arvi nimitti itsensä Hiroshi-Saniksi,joka oli liittynyt taistelussa Sherwoodin veijareihin.

Jussi oli löytänyt Fammun vinttikomerosta geishatyttöperuukin,mitä isoäiti oli joskus aikanaan käyttänyt Madame Butterfly-näytelmässä brankkarin näyttämöllä.
Peruukin lisäksi Arvin niskaan pantiin Frans Hjalmar-vainaan vanha koinsyömä ja silkkikauluksinen tupakkatakki.
Näyttämömeikkaajana Jussi kalkitsi Arvin kasvot perunajauholla vitivalkoiseksi kuin kalkkilaivan kapteenilla ja piirsi tulipunaiset huulet samuraille Fammulta pihistämällä Sans Egal-huulipuikolla.
Valkoisesta  vessan pellavakäsipyyhkeestä Jussi kietoi Hiroshi-Sanille sumopainijan vaipat, sitomalla sen edestä kiinni isolla hattuneulalla .
Helanderin Anselmi oli pihkaantunut näkyyn paikalla ja juossut puuliiteriin tarttumaan itseensä keskivartalon kohdalta,missä sykki jotain kiivassa pulssissa.
Näyttämöharjoitus päättyi yllättävällä tavalla,kun korttelin poikia huudeltiin keittiönikkunoista illalliselle ja Arvi joutui polkemaan ookapyörällään Lukkarinmäkeä ylös samuraitamineissaan seisaaltaan toinen jalka tankoputken alla,koskei yltänyt satulan päältä polkimille .
Klockarbakan mökkien pitsivarhot kahisivat mökinmummojen kauhistellessa omituista näkyä,mikä talutti jyrkässä ylämäessä mustaa Hermes-polkupyörää.
Joku oli uskonut jo sirkuksen tulleen eläintorille ja pyöräilevä kääpiösamurai oli tullut reklamoimaan uutta esitystä Illusioni-teltassa.

 Illusioni-teltta ja Korppu-Vihtori eläintorilla 1937
Elokuvateatteri Tähti-Kino
 Kauppalan elokuvateatteri Tähti-Kinossa alettiin esittää länkkärikuvia  Sherwoodin veijarienkin heittäessä hiljalleen vihreät suikkansa,pajupuujousensa ja puumiekkansa lelukoppiinsa.
Gary Cooperin Sheriffistä ja nuoresta Wagon Trainin John Waynestä tuli pihan poikien uudet korkealantioiset ja jenkkidrawlia puhuvat lännensankarit.
Grafäckin Arvi ei pitänyt kovinkaan paljon idänhaikailijana lännenkuvista,vaan ihaili muunmuassa Algiersin kaupungin ranskalaista puolikonnaa Charles Boyeriä,joka makuukamaribaritonillaan kuiski blondatulle Virginia Mayolle..että " Let'z go up zere to Qasbah..!"
Karjapaimenet ja intiaanit nallipaukkuraudoin ja puukiväärein tulivat terrorisoimaan korttelia ja pappilan pihaa koulujen alkamiseen asti.
Viimeinen intiaanikesä
By Juhart


Yksikään ei raskinut ottaa pelukopastaan vaippavuosien perästä poisheitettyjä keppihevosia,vaan imitoivat leikeissään hevosen hirnuntaa ja lehmipoikein Jiiihaaa-kiljahduksia.
Lisäefektinä pojat klaksuttelivat kielillään kitalakea vasten apinoidessaan hevoskavioiden kopsetta.

Jussin rooli vaihtuikin Roy Rogersiksi ja Hopalong Cassidyksi ja Arvi pääsi Yksinäisen ratsastajan inkkarikaveriki .
Jussilla roikkui partiovyössä kaksi koivuklapipuusta veistettyä "kuuden hengen Colttia" ,jotka hän oli plankannut mustiksi Fammun Kas-Kas-kenkävoiteella.
Inkkarikaverilleen Jussi oli leikannut Fammun matonkudekorista pihistämästä räsymatosta häpysuojat sepaluksen ja peffan päälle hapsuineen.
Maailmanmatkaajana Jussi kehui nähneensä Brooklynissä ihan oikeita puukasvoisia inkkareita seisomassa tupakkakauppojen edessä polttamassa pitkiä rauhanpiippuja.
Tietojensa mukaan kaikki Manhattanin pilvenpiirtäjät olivat inkkareiden pystyttämiä,koska punaurhoilta puuttui valkoisen miehen korkean paikan kammo.



Puisia intiaaniveistoksia
tekeillä
Banauessa, Filippiineillä
 Intiaanit olivat asuneet Manhattanin saarella tuhansia vuosia ennen kuin hollantilaiset ostivat saaren muutaman guilderin tähden ja perustivat sinnen New Amsterdamin kaupungin.
Jussi kertoi,että kaikki oli valkoisen miehen syytä,että intiaanit olivat päässeet tulivedenkin makuun,jolloin moni intiaanisukupolvi oli tuhoutunut.
Sitten intiaanit joutuivat paiskimaan valkoisen miehen töitä,vaikka niiden oikeana roolina kuuluisi olla sellaiset asiat kuin ponilla ratsastaminen ja naapuriheimojen urhojen tappaminen ja kuoleminen ratsunsa selässä kunniallisesti.
Punanahat vielä tänäpäivänäkin ryyppäävät viskiä korkealla pilvenpiirtäjien teräspalkkien päällä,missä valkoinen mies avaa lounaslaatikkonsa ja pureskelee hotdogiaan Coca Cola-juoma kyytipoikanaan.



Sulat inkkaripäähineihinsä pojat keräsivät pihalta.
Ne olivat pudonneet pappilan räystäskouruista sulkasatoisten pulujen pyrstöistä.
Lehmipoikien viiden gallonan hatut olivat pappojen vanhoja kirkkoeedeneitä.

Ihan oikeata intiaania Jussikaan ei ollut nähnyt luonnossa.
Tietonsa hän oli imenyt isosta kaapin kokoisesta RCA-televisiosta Babs-tädin ja tämän miehen ,juutalaisen turkkurin Shmuel Weissgerberin bungalowin olohuoneessa Queensin Jamaica Bayn asuntoalueella.
Televisiosta hän oli seurannut Davy Crockettin seikkailusta ja kuolemasta Alamossa sekä kuuluisan eränkävijän Daniel Boonen tutkimusmatkoista Amerikan pohjoisosavaltioiden ja Kanadan korvissa.
Boonen tapaamat mokkasiinijalkaiset intiaanit olivat olleet julmia surmaajia,jotka sotamaalauksissaan ja päät puoliksi ajeltuina polttivat uudisasukkaiden rakentamat asuintilat ja raiskasivat kaappaamansa kaikki oravaa isommat naispuoliset oliot.
Miehet nämä urhot tappoivat kalloja halkaisten tomahawkeilla  nylkemällä näiden päänahat kuin pyydyksiin jääneet piisamit.
Päänahat nämä panivat vöihinsä roikkumaan voitonmerkeiksi.
Kun intiaanit vihdoin saatiin rauhoitettua ja kerättyä intiaaniterritorioihin ja kaupunkeihin,nämä norkoilivat saluunoiden nurkilla tuliveden janoisina korsteeninkokoiset vilttihatut päässään.
Alennustilassaan ja tulivesipulloja pummatessaan nämä valittivat,että valkoinen mies oli tuhonnut heidän heimonsa ja naineet kauneimmat squawt vaimoiksensa.
Ryyppäämisestään huolimatta punanahat olivat todellisia ammattimiehiä pilvenpiirtäjien rakentamisessa,missä yksikään teräspultti ei jäänyt löysäksi teräspalkeissa.
Silti terrotorioissa intiaaneilla oli sopeutumisvaikeuksia muuttua yhdellä laakilla urhoista maissinviljelijöiksi.
Kuuluisa apachepäällikkö Geronimokin pistettiin näytekappaleeksi Buffalo Bill Codyn kiertelevään lännensirkukseen.
 Geronimo silinterihattuisena saföörinä
Jussi kertoi opetuslapsilleen ,miten monien Villin Lännen maalareiden tauluissa intiaanien silmät näyttivät tunkeutuvan katsojan sieluun kuin jollain tuhansia vuosia aikaisemmin taistelutantereella kuolleella assyyrialaisella.
Inkkareiden silmistä pystyi näkemään uljaan puhvelinmetsästyksen,metsän saniaisiin kiilautuvan auringonsäteen sateen jälkeen tai Winchester-kiväärillä kaadetun kuolevan karhun lumoavat silmät.
Punanahat hänestä olivat jonkinlaisia noitia taikka shamaaneja,koska ne tiesivät vastaukset kaikkeen täällä auringon alla, edes ajattelematta tai lukematta.
Ne osasivat kertoa vastauksen jokaiseen elämän kysymykseen,opittuaan kaiken maaäidiltään jo niistä ajoista,milloin he äitinsä selässä puhvelinnahkarepussa imivät peukaloaan.

Pappilan pihaintiaanien taistelut valkoista miestä vastaan kulminoituivat omenapuutarhan nurmella seitsemän veljeksen painiotteluksi eivätkä nyrkinheilautuksetkaan puuttuneet loppukarsinnoissa.
Mustelmilla ja verisin nenin pojat juoksivat porukassa syömään hillomunkkeja Helanderin mamman seinäkioskiin,Jussin pistäessä kierroksen matkasäästöistään ja jatkamalla omia satusedän kertomuksiaan Villistä Lännestä New Yorkin Queensin kaupunginosan Jamaica Bayn rannalta,minkä lähistöllä rakennettiin uutta Idlewildin lentokenttää.

jatkuu.."Viimeinen klapisavotta"





Ei kommentteja: