 |
| Tankki täyteen Juhart 2004 |
Hän oli jättänyt torin varressa sijaitsevan talouskauppansa nuoremman veljensä Karl-Henrikin hoidettavaksi.
Fammu oli ottanut Jussin hoitoonsa keskustan kulmataloonsa,missä poika muutenkin oli viihtynyt paremmin kuin Röykkälänmäen puutalossa,minkä naapurissa sijaitsevan hellatehtaan asuntokasarmin lapsilta hän yleensä sai turpaansa hienostokakarana,
Fammulla oli yksinäisenä leskirouvana kolme makuuhuonetta lukaalissaan sekä iso sali,jonka kakluunin edessä tiikeritaljamatolla Jussi loikoili seikkailukirjoja lukien syys- ja talvi-iltaisin.
Tiikerintalja oli lähtöisin Intiasta,minkä Fammu oli saanut rakkaalta kenraaliltaan lahjaksi ja muistoksi eräältä tiikerimetsästyssafariltaan.
Mutta kesää oli vielä ainakin loppukuukausi jäljellä ja Jussi leikki päivittäin korttelin poikien kanssa talon pihalla,pimeissä kellareissa ja puuvajoissa.
Talon vanharouva oli myynyt seurakunnalle,koskei tarvinnut äärettömän suurta lukaalia ja rakennus oltiin jaettu kahteen isoon huoneistoon,jossa seinänaapurina asui kirkkoherra Ingmann vaimoineen ja pyörätuolipoikineen.
Isoäiti oli saanut elinikäisen ja vuokrattoman asumisoikeuden talossa elämänsä loppuun asti.
 |
| Kuurupiiloa Pelkosen talon edessä. Talo sijaitsi pappilaa vastapäätä Rummunlyöjänkadulla. Talossa oli autokoulu,jonka opetusautona oli Chevrolet Master vm.1934 Juhart 2002 |
Suomen hallitus ja maanisät olivat kieltäytyneet yksimielisesti kunniasta.
Valtioneuvos Paasikivi aloitti silloin pitkän reissuilunsa Moskovaan "raska pojkar'iensa" kanssa.
Isä Aurinkoinen alias toveri Stalin ja Washington D.C:ssä vieraillut "Mr. Brown" eli ulkoasiainkomissaari Molotov tulivat olemaan Suomen edustajille mitä vaikeimpia keskustelutovereita.
Todellisen sodan uhkaa ei näkynyt kauppalan yllä sinitaivaalla,mutta leikeissä pojat aina halusivat sotia ja tapella sarjakuvasankariensa ja filmitaivaan urhojensa lailla.
Jussi maailmanmatkaajana ja Englannissa käyneenä oli ehdottanut päivän seikkailuaiheeksi Robin Hoodin ja hänen Sherwoodin veijarinsa.
Hänen vierailunsa Scarboroughssa oli herättänyt pikkupojan mielenkiinnon Robin Hoodiin,koska kaupungista parikymmentä karttamailia pohjoiseen rannikolla sijaitsi Robin Hood-lahti.
Hänelle oli jäänyt oma mielikuvansa siitä,että Robin Hood olisi voinut olla aluksi merirosvo ja muuttanut sitten
pari sataa mailia alas Nottinghamiin ja asumaan Sherwoodin metsään, keventämään Nottinghamshiren rikkaita rahapusseistaan ja pelkästään olemaan suurena riesan pullealle Nottinghamin sheriffille.
Itsensä hän nimitti Robiniksi ja paksun Anselmin, Helanderin mamman pojan hän pani Veli-Tuckiksi.
Muut kaksi naapurin poikaa Lindströmin Jaska ja Kivistön Pekka saivat olla pelkkiä seuraajaveijareita.
Pitihän Robinilla olla seuraajia.
Harhon Pertistä Kirkkokadulta naapurikorttelista tehtiin Nottinghamin sheriffi aivan luonnostaan pienenä ja pulskana pojannanssina.
Kaiken haamumiekkailun, lankkuaidalla kiipeilyn jälkeen Sherwoodin veijarit ajoivat Nottinghamin sheriffiä takaa Torikadun ja Kirkkokadun kulmaan Shell-asemalle,jossa he ottivat kiinni Pertin ja raahasivat pojan pappilan pihalle.
Pertti jätettiin köytettynä pihan riippakoivuun ,veijarien päätettyä mennä sieppauksen kunniaksi Rummunlyöjänkadulle Helanderin mamman seinäkioskiin juomaan sitruunasoodat ja syömään makeat hillomunkit.
Jussi oli pistomiehenä.
Pojat nautiskelivat puolisen tuntia kioskin penkeillä huikopaloistaan Helanderin mamman jo uhitellessa poikia poistumaan,koskei muut asiakkaat mahtuneet sisään.
Samaan hengenvetoon mamma oli käskenyt Anselmia juoksemaan heti kotiin,koska pojan isä oli lähtemässä ravintola Aikalaan töihin ja kotona piti olla joku passissa.
Taloa ei saanut jättää valvomatta,koska Anselmin isä,joka oli Aikalan pianistina,voisi jättää taiteilijan aatoksissaan vaikka hellatulen palamaan.
Poistuessaan kipsasta kadulle Anselmi Jussille pistomiehen kiitokseksi piereskeli äänekkäästi molskihousuihinsa toista kankkuaan nostamalla.
Hän oli vielä kehaissut pystyvänsä päästelemään vaikka Porilaisten marssin F-duurissa ja andante moderatossa eli kohtalaisesti kävellessä.
 |
| Kioskilla Juhart 2003 |
Pihalle tultuaan pojat tapasivat Harhon Pertin vielä puuhun sidottuna.
Poika oli kussut housihinsa ja ulvoi täyttä kurkkua kohtalostaan Nottinghamin sheriffinä.
Jussi käski poikia irroittamaan sheriffiparan ja käski tätä juoksemaan kotiiinsa vaihtamaan puhtaat aluskalsarit ja palaamaan uusiin seikkailuihin..
Pertin käteen Jussi oli pannut kolme nikkelimarkkaa vangitun päivärahaa.
Iltapaivällä pihan muissa aseleikeissä ammuttiin vesipistoolilla.
Perttikin oli päässyt mukaan kuivat jaloissaan ja nyt hän näytteli oikein tosissaan toista sheriffiä...Gary Cooperin Sheriffiä..ampuessaan vesipistoolilla kaikkia kiduttajiaan silmään kostoksi.
Yhdellekään entiselle veijarille hän ei sanallakaan hiiskunut,että oli kussut vesipistooliin...
Kosto tuntui suloiselta.
Nyt kauppalalaisten kutsuman uuden pappilan puoleinen siipi oli varattu seurakunnan kirkkoherra Ingmannille virkalukaaliksi.
Varsinainen vanha pappila sijaitsi kauempana mäen päällä kunnansairaalan kyljessä.
Sitä oltiin paraikaa remontoimassa.
Asessori,teologian tohtori ja kirkkoherra Alfred Ingmann yhdessä samassa persoonassa ja hänen vaimonsa Astrid sekä heidän ainukainen poikansa Sven..tai mitä hänestä oli jäljellä...asuttivat pappilan siipeä.
Sven...tai mitä hänestä oli jäljellä..poti poliota.
Poika oli sairastunut lapsihalvaukseen 6-vuotiaana pystymättä enää osallistumaan lasten leikkeihin,puhumattakaan puihin ja aitojen päälle kiipeämisiin kuin pelkillä vahvalasisilla silmillään seuraamalla.
Poika katseli makuuhuoneen ikkunasta alinomaan pihan poikien leikkejä istumalla pyörätuolissa ja jalat ruuvattuina lattarautaisiin tukiin,jotka nitkuttivat nivelistään Svenin..tai mitä hänestä oli jäljellä..yrittäessä kainalosauvoihin nojaten saada ikkunalaudasta tukea ottamalla parempaa näkyvyyttä pihan touhuista.
Poika teki isänsä toimesta muistiinpanoja pihan poikien kolttosista pieneen ruutuvihkoonsa.
Poliotartunnan Sven...tai mitä hänestä oli jäljellä... isänsä puheiden mukaan oli saanut Saksassa Wittenbergissä vuonna 1933,jolloin silloinen pastori Ingmann oli perheineen asunut kaupungissa Suomen Evankeliluterilaisen Kirkon stipendiaattina.
Pastori oli samalla tekemässä tohtorinväitöskirjaa reformoidun kirkon synnystä ja kalvinistisesta skismasta.
Pastori perheineen piti uimisesta vapaa-aikoinaan kaupungin sisäuimalassa,minkä vedestä poliobakteeri oli iskenyt pojan raajoihin.
 |
| Kortteliin kuulumaton Juhart 2005 |
Kirkonmiehellä oli vielä syntymävikana vääräpurentainen alaleuka ja paha ässävika.
Kerran Jussi oli nakannut kiven vahingossa Svenin..tai mitä hänestä oli jäljellä..makuukamarin ikkunasta sisään,yrittäessään osua räystäällä paskiviin puluihin.
Kirkkoherra,asessori ja teologian tohtori samassa persoonassaan oli pistänyt roikkuvan alahuulensa rikkonaisesta ikkunasta ulos ja huutanut tylsillä ässillä pihaan:
--Du...du..jävlade Mickelffonf goffe...!
--Jag fka vifa dej difiplin!
--Din farmor fka betala fönftret...javiffft!
Jussi oli piiloutunut pappilan alustassa sijaitsevaan pyöräkellariin ja huusi takaisin suojapaikastaan:
--Fittan fa Fågelberg!
--Fitut fanoi Fatiainen på finfka!
--Kan du fäga pä finfka....vefihiififififihiffiffä!?
Kirkonmies oli jäänyt haukkomaan henkeään ikkunassa.
Mitään puhumatta alahuuli alaskäsin roikkuen tämä oli tiukalla tutkakatseellaan tarkastanut pihapiirin,minkä räkänokat olivat täysin kepaamattomia tovereita hänen älykkäälle pojalleen Svenille..tai mitä hänestä oli jäljellä.. ja joka osasi ulkoa katekismuksen sekä vuoden 1936 Pikku Jättiläisen..
Kummatkin teokset jopa kannesta kanteen.
Jussi oli kurkannut katselemaan kellarin ovelta,miten pappi oli jäänyt lukemaan poikansa ruutuvihosta vientejä kolttosistaan....
 |
| Jussi elokuussa 1939 Juhart 2011 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti